KHO:2018:64 — Service för handikappade

Den år 2002 födda gravt handikappade A led av ett medfött hjärtfel och dessutom hade han, som en följd av hjärninfarkt, hemiplegi (ensidig förlamning) och epilepsi, vilka orsakade funktionsnedsättning. A klarade inte av fysisk påfrestning för det förorsakade anfall av illamående och på grund av sin sjukdom fick han inte vistas ute om det var mer än tio minusgrader.

Åt A hade beviljats färdtjänst och rätt att inte behöva anlita Helsingfors Resetjänst och därför hade han kunnat beställa färdtjänsten direkt av en taxiförare han själv valt. Helsingfors stad beslutade år 2016 när A var 13-år att han inte längre beviljas rätt att inte behöva anlita Helsingfors Resetjänst.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att vid anordnandet av service enligt lagen om service och stöd på grund av handikapp är ett gravt handikappat barn i behov av särskilt stöd på grund av sin ålder och sitt grava handikapp. Därför skulle kommunen vid anordnandet av service enligt lagen om service och stöd på grund av handikapp fästa särskild uppmärksamhet vid A:s bästa och stöda utvecklingen mot större självständighet. Högsta förvaltningsdomstolen bedömde att det på grund av A:s svåra sjukdom och den därpå följande funktionsnedsättningen blev oskäligt svårt för A att självständigt röra sig utan sina föräldrar och att själv använda färdtjänsten om färdtjänsten anordnades via Resetjänsten. A skulle fortsättningsvis beviljas rätt att inte behöva anlita Resetjänsten. Omröstning 4-1.

Socialvårdslagen 4 § 1 ja 2 mom. och 5 § 1 mom.

Lagen om service och stöd på grund av handikapp 1 §, 3 § 2 mom. och 8 § 2 mom.

Förordningen om service och stöd på grund av handikapp 1 § 2 mom. och 4 § 3 mom.

Lag om planering av och statsunderstöd för hälsovården 4 § 1 mom.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Irma Telivuo, Leena Äärilä (skiljaktig), Mikko Pikkujämsä, Antti Pekkala och Leena Romppainen. Föredragande Anna Heikkilä.

Vuonna 2002 syntynyt vaikeavammainen A sairasti vaikeaa synnynnäistä sydänvikaa, minkä lisäksi hänen toimintakykyään heikensi aivoinfarktin seurauksena toispuolihalvaus ja epilepsia. A ei kestänyt fyysistä rasitusta, mikä aiheutti A:lle huonovointisuuskohtauksia, eikä hän saanut olla sairautensa vuoksi ulkona yli kymmenen asteen pakkasessa.

A:lle oli myönnetty vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu ja irrotus Helsingin Matkapalvelun käytöstä, minkä johdosta hän oli saanut tilata kuljetuspalveluun kuuluvat kuljetukset suoraan valitsemaltaan taksiliikennöitsijältä. Helsingin kaupunki päätti vuonna 2016 A:n ollessa 13-vuotias, että hänelle ei enää myönnetä irrotusta Helsingin Matkapalvelun käytöstä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että vammaispalvelulain mukaisia palveluja järjestettäessä vaikeavammainen lapsi on erityisen tuen tarpeessa nuoren ikänsä ja vaikeavammaisuutensa vuoksi. Tämän takia kunnan tuli kiinnittää erityinen huomio A:n etuun ja itsenäistymisen tukemiseen vammaispalvelulain mukaisia palveluja järjestäessään. Korkein hallinto-oikeus arvioi, että A:n itsenäinen liikkuminen ilman vanhempia ja kuljetuspalvelun omatoiminen käyttö muodostui hänelle kohtuuttoman vaikeaksi Matkapalvelun kautta järjestettynä hänen vaikean sairautensa ja siitä johtuvien toimintarajoitteiden takia. A tuli edelleen irrottaa Matkapalvelun käytöstä. Äänestys 4 — 1.

Sosiaalihuoltolaki 4 § 1 ja 2 momentti sekä 5 § 1 momentti

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 1 §, 3 § 2 momentti ja 8 § 2 momentti

Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 1 § 2 momentti ja 4 § 3 momentti

Laki terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta 4 § 1 momentti

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 20.3.2017 nro 17/0263/6

Asian aikaisempi käsittely

oli viranhaltijan päätöksellä 18.4.2011 myönnetty 31.8.2018 asti voimassa oleva irrotus Helsingin Matkapalvelukeskuksen (nykyinen Helsingin Matkapalvelu) käytöstä, eli hän oli saanut tilata vammaispalvelulain mukaiseen kuljetuspalveluun kuuluvat kuljetukset suoraan valitsemaltaan taksiliikennöitsijältä.

on 9.2.2016 lakkauttanut edellä mainitun päätöksen ja päättänyt, että A:lle ei enää myönnetä irrotusta Helsingin Matkapalvelun käytöstä. Päätöksen mukaan A liitetään Helsingin Matkapalvelun käyttäjäksi 1.3.2016 alkaen kuljetuspalvelun järjestämistavan uudelleenarvioinnin seurauksena. A:lle on myönnetty palveluun saattajalisä ja matkojen yhdistelykielto sekä henkilöauton käyttöoikeus.

on päätöksellään 6.10.2016 (§ 514) pysyttänyt viranhaltijan päätöksen.

Aon hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut, että jaoston päätös kumotaan ja hänelle myönnetty irrotus Matkapalvelun käytöstä pidetään voimassa.

A on perustellut vaatimustaan hallinto-oikeudelle muun ohella seuraavasti:

A ei voi olla ulkona yli kymmenen asteen pakkasessa sydänsairautensa vuoksi. Hän voi joutua lähtemään tilaisuuksista tai tapahtumista kesken huonon olon tai fyysisen väsymyksen vuoksi. Irrotus Matkapalvelusta mahdollistaa kyydin saamisen nopeasti ja pääsyn paikkoihin yhdenvertaisesti. Tämä on tärkeää hänen kehityksensä kannalta.

on antanut selityksen.

on antanut vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen sosiaali- ja terveyslautakunnan toisen jaoston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on, selostettuaan vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 8 §:n 2 momentin ja vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (vammaispalveluasetus) 4 §:n 3 momentin säännökset, perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan A:lla on synnynnäinen vaikea sydänvika, vasemmanpuoleinen hemiplegia ja epilepsia. A:lle oli viimeksi 18.4.2011 tehdyllä päätöksellä myönnetty irrotus Helsingin Matkapalvelukeskuksesta ajalle 1.4.2011 — 31.8.2018, ja hän sai tilata kuljetuspalvelumatkansa suoraan liikennöitsijältä. Kuljetuspalvelun järjestämistavan osalta on sittemmin tehty uudelleenarviointi. Viranhaltijan päätöksen 9.2.2016 mukaan A on velvoitettu tilaamaan matkansa Helsingin Matkapalvelun kautta. A:lle myönnettyyn palveluun on liitetty saattajalisä, jolloin kuljettaja tarvittaessa noutaa A:n ja tämän apuvälineet autoon ja saattaa tämän määräpaikkaan sisälle saakka. Lisäksi A:lle on myönnetty matkojen yhdistelykielto ja henkilöauto-oikeus.

Asiakirjoista ilmenee, että A on tehnyt kaksi vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelumatkaa Helsingin Matkapalvelua käyttäen marraskuussa 2016. A:n mukaan hänen mahdollisuuksia käyttää hänelle myönnettyä kuljetuspalvelua matkapalvelun asiakkaana rajoittavat muun muassa kuljetuksen odotusajat. Omataksioikeus mahdollistaisi myös pääsyn eri paikkoihin yhdenvertaisesti toisten kanssa.

$ff

Hallinto-oikeus toteaa, että aikaisemmin vuonna 2011 tehty päätös A:n irrottamisesta tilaamasta kuljetuspalvelua Helsingin Matkapalvelukeskuksen kautta ei sellaisenaan perusta hänelle oikeutta irrottamiseen hänelle myöhemmin tehtävissä päätöksissä kun otetaan muun ohella huomioon Matkapalvelussa tapahtuneet muutokset. On uskottavaa, että Matkapalvelun toimintakäytännöt odotusaikoineen sinänsä hankaloittavat A:n matkustamista jonkin verran, mutta tämän ei voida arvioida estävän häntä käyttämästä hänelle myönnettyä kuljetuspalvelua. Asiakirjojen mukaan A on käyttänyt Matkapalvelua. Valituksessa esitetyt seikat eivät anna aihetta arvioida, että A:n turvallisuus olisi tällä tavoin järjestetyssä kuljetuspalvelussa vaarantunut.

Valituksenalaisen päätöksen ei edellä todettu huomioon ottaen voida myöskään katsoa loukkaavan A:n yhdenvertaisuutta tai luottamuksensuojaa. Kun otetaan huomioon asiassa saatu selvitys kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, ettei A ole esittänyt sellaisia perusteita, ettei hän pysty käyttämään Helsingin Matkapalvelua, kun otetaan vielä huomioon, että A:lle on myönnetty saattajalisä ja ettei hänen kuljetuspalvelumatkojaan yhdistellä muiden Helsingin Matkapalvelun asiakkaiden matkojen kanssa. Jaoston päätöstä ei siten muuteta.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan toisen jaoston päätökset kumotaan ja hänelle myönnetään edelleen irrotus Helsingin Matkapalvelun käytöstä.

A on vedonnut vaatimustensa tueksi asiassa aiemmin esittämäänsä ja lisäksi todennut muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuteen toimitetussa valituksessa on tuotu esiin varsin seikkaperäisesti asiassa keskeisiä, oikeudellisesti relevantteja näkökohtia. Hallinto-oikeus on tähän nähden perustellut päätöksensä varsin vaatimattomasti ja vain toteamuksella sivuuttanut asiassa yhdenvertaisuus- ja luottamuksensuojanäkökohdat.

A on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa Helsingin hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan toisen jaoston päätökset ja palauttaa asian jaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Sosiaalihuoltolain 4 §:n 1 momentin mukaan asiakkaan etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimintatavat ja ratkaisut parhaiten turvaavat:

1) asiakkaan ja hänen läheistensä hyvinvoinnin;

2) asiakkaan itsenäisen suoriutumisen ja omatoimisuuden vahvistumisen sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet;

3) tarpeisiin nähden oikea-aikaisen, oikeanlaisen ja riittävän tuen;

4) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan;

5) kielellisen, kulttuurisen sekä uskonnollisen taustan huomioimisen;

6) toivomuksia, taipumuksia ja muita valmiuksia vastaavan koulutuksen, väylän työelämään sekä osallisuutta edistävän toiminnan;

7) asiakassuhteen luottamuksellisuuden ja yhteistoiminnan asiakkaan kanssa.

Sosiaalihuoltolain 5 §:n 1 momentin mukaan kaikissa sosiaalihuollon toimissa, jotka koskevat lasta, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Momentin 4 kohdan mukaan lasten kohdalla on 4 §:ssä mainittujen asioiden lisäksi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut parhaiten turvaavat itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 1 §:n mukaan mainitun lain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.

Vammaispalvelulain 3 §:n 2 momentin mukaan tämän lain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestettäessä on otettava huomioon asiakkaan yksilöllinen avun tarve.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (vammaispalveluasetus) 1 §:n 2 momentin mukaan vammaisten henkilöiden tarvitsemat palvelut ja tukitoimet järjestetään siten, että ne tukevat heidän omatoimista suoriutumistaan.

Vammaispalveluasetuksen 4 §:n 3 momentin mukaan kuljetukset voi kunta järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain (733/92) 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla taikka korvata jäljempänä 5 §:ssä tarkoitetulle henkilölle taksilla, invataksilla tai vastaavalla ajoneuvolla tapahtuvasta kuljetuksesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.

Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan kunta voi järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvat tehtävät:

1) hoitamalla toiminnan itse;

2) sopimuksin yhdessä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa;

3) olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntayhtymässä;

4) hankkimalla palveluja valtiolta, toiselta kunnalta, kuntayhtymältä tai muulta julkiselta taikka yksityiseltä palvelujen tuottajalta; taikka

5) antamalla palvelunkäyttäjälle palvelusetelin, jolla kunta sitoutuu maksamaan palvelun käyttäjän kunnan hyväksymältä yksityiseltä palvelujen tuottajalta hankkimat palvelut kunnan päätöksellä asetettuun setelin arvoon asti.

Helsingin kaupunki järjestää vammaispalvelulain mukaisen kuljetuspalvelun ensisijaisesti Helsingin Matkapalvelun ja sen muodostaman palvelukokonaisuuden kautta. Matkapalveluun liitetty asiakas voi tilata kuljetuspalvelumatkan joko lähtöajan tai perille saapumisajan mukaan. Matka tulee tilata vähintään 40 minuuttia ennen toivottua lähtöaikaa. Tällöin asiakaspalvelukeskus ilmoittaa kyydin saapumisajan, joka voi poiketa 20 minuuttia toivotusta ajasta. Jos matka halutaan tilata tarkan perillä oloajan mukaan, se tulee tilata viimeistään kaksi tuntia ennen tätä aikaa.

Toissijaisesti Helsingin kaupunki järjestää kuljetuspalvelun irrotettuna Matkapalvelun käytöstä, jolloin vaikeavammaisella henkilöllä on oikeus tilata kyyti itse valitsemiltaan taksiliikennöitsijöiltä. Helsingin kaupungin pysyväisohjeen mukaan irrotus Matkapalvelun käytöstä voidaan tehdä vain erittäin perustellusta syystä.

Lastenneurologin 22.2.2016 antaman lausunnon mukaan vuonna 2002 syntyneellä A:lla on synnynnäinen vaikea sydänvika, vasemman kammion vajaakehittyneisyys. A on sairastanut sydämestä lähteneen embolian pohjalta aivoinfarktin, ja hänellä on vasemmanpuoleinen hemiplegia ja paikallisalkuinen epilepsia.

Palvelusuunnitelman 20.4.2016 mukaan A kävelee toispuoleisesti hemiplegian vuoksi. Vasemman puolen jalka ja käsi ovat spastisia. A:lla on usein pyörätuoli käytössä kodin ulkopuolella. Hän ei kestä fyysistä rasitusta, vaan liiallinen rasitus saattaa aiheuttaa oksentelua. Huono olo voi kestää pitkäänkin. A:lla on jatkuva infektioalttius ja herkkyys sairastua. Hän ei voi olla ulkona yli kymmenen asteen pakkasessa. Arjessa A:lla on toiminnanohjauksellisia haasteita.

Palvelusuunnitelmassa on edelleen todettu, että A:lla ei ole säännöllisiä kaverikontakteja koulun ulkopuolella, vaan hän on yleensä yksin. A:lla on yksi parempi ystävä, joka asuu Espoossa. A:n oleminen kavereiden kanssa on vähentynyt iän myötä. Hänen fyysinen kuntonsa ei kestä kavereiden vauhdissa pysymistä. A:n sairaudet aiheuttavat hänelle itsetunnon ongelmia, apatiaa ja erilaisuuden tunnetta.

A:n äidin 10.9.2015 laatiman selvityksen mukaan irrotus Helsingin Matkapalvelusta on mahdollistanut sen, että A on voinut tilata kuljetuksen ja lähteä omatoimisesti mummolaan ja sittemmin myös kaverin luokse pelaamaan. Matkapalvelusta irrotettu kuljetuspalvelu on myös mahdollistanut omatoimiset matkat kauppaan esimerkiksi lehtiostoksille. Tällaiset matkat ovat olleet hyvin tärkeitä A:n psyyken kannalta.

Kunnalla on lähtökohtaisesti oikeus päättää, millä tavoin se järjestää vaikeavammaiselle henkilölle vammaispalvelulaissa tarkoitettuja palveluja, kuten kuljetuspalvelun. Kunnan tulee kuitenkin aina palvelua järjestäessään ottaa huomioon vaikeavammaisen henkilön toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet. Vammaispalvelulain mukaisia palveluja järjestettäessä vaikeavammainen lapsi on erityisen tuen tarpeessa nuoren ikänsä ja vaikeavammaisuutensa vuoksi. Tämän takia, kun kysymyksessä on vaikeavammainen lapsi, kunnan tulee lisäksi kiinnittää erityinen huomio lapsen etuun ja itsenäistymisen tukemiseen palvelua järjestäessään.

Asiassa on riidatonta, että A on vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu vaikeavammainen henkilö, jolle kunta on velvollinen järjestämään kohtuulliset kuljetuspalvelut. Vuonna 2002 syntynyt A on ollut 13-vuotias, kun viranhaltija on päättänyt, että hänelle ei enää myönnetä irrotusta Matkapalvelun käytöstä. Arvioitaessa sitä, millä tavoin A:lle myönnetty kuljetuspalvelu tulee järjestää on edellä selostetun lääketieteellisen selvityksen lisäksi otettava huomioon hänen ikäänsä liittyvä tarve itsenäistymiseen ja itsenäiseen liikkumiseen ilman vanhempia.

Korkein hallinto-oikeus arvioi, että kuljetuspalvelun omatoiminen käyttö Matkapalvelun kautta järjestettynä muodostuu A:lle kohtuuttoman vaikeaksi hänen vaikean sairautensa ja siitä johtuvien toimintarajoitteiden takia. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan toisen jaoston päätökset on kumottava ja asia palautettava jaostolle uudelleen käsiteltäväksi kuljetuspalvelun järjestämiseksi siten, että A irrotetaan Matkapalvelun käytöstä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Antti Pekkala ja Leena Romppainen. Asian esittelijä Anna Heikkilä.

Äänestyslausunto

A:lle

Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan toisen jaoston alainen viranhaltija

Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan toinen jaosto

Sosiaali- ja terveyslautakunnan toinen jaosto

A

Asiassa saatu selvitys

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jaana Hemminki ja Camilla Sandström, joka on esitellyt asian.

Perustelut

Asian oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset