KHO:2019:14 — Vesiasia

Aluehallintovirasto oli kunnan hakemuksesta määrännyt vedenottamoille suoja-alueen ja antanut aluetta koskevat suoja-aluemääräykset. Vedenottamoiden lähisuojavyöhykettä koskevan suoja-aluemääräyksen mukaan alueella tuli maa-aineslain mukaan luvanvaraiseen maa-ainesten ottamiseen hakea myös vesilain mukainen aluehallintoviraston lupa. Saman suoja-aluemääräyksen mukaan maa-ainesten ottaminen oli kielletty luonnontilaisilta alueilta paitsi silloin, kun se luiskien loiventamisen vuoksi oli välttämätöntä.

Lähisuojavyöhykkeellä pääosin sijaitsevan kiinteistön omistajat vaativat suoja-alueen hakijan velvoittamista korvaamaan taloudellisena tappiona edunmenetys, joka aiheutui suoja-aluemääräyksestä johtuvasta maa-ainesten ottamisen estymisestä.

Maa-ainesten ottaminen edellytti lähtökohtaisesti maa-aineslain mukaista lupaa riippumatta siitä, sijaitsiko kiinteistö vedenottamon suojavyöhykkeellä. Suoja-aluemääräyksestä seurasi, että maa-ainesten ottaminen edellytti maa-aineslain mukaisen luvan lisäksi vesilain mukaista lupaa niiden ottamiseen. Mikäli maa-aineksia aiottiin ottaa suoja-aluemääräyksen vastaisella tavalla, tarvittiin ennen maa-aineslain mukaista lupaa vielä vesilain 4 luvun 12 §:n 2 momentin mukainen lupaviranomaisen poikkeus suoja-aluemääräyksestä.

Arvioitaessa sitä, aiheutuiko suoja-aluemääräyksestä korvattavaa edunmenetystä, oli otettava huomioon, että maa-ainesten ottaminen, jonka estymisen perusteella korvausta haettiin, oli luvanvaraista toimintaa, jota voitiin harjoittaa ainoastaan, mikäli oikeudelliset edellytykset toiminnan harjoittamiselle täyttyivät. Maa-ainesten ottamisen sallittavuus kiinteistöltä ratkaistiin siten lopullisesti vasta mainituissa poikkeus- ja lupamenettelyissä. Ennen näissä menettelyissä annettuja ratkaisuja ei voitu ottaa kantaa siihen, aiheutuuko suoja-aluemääräyksestä maanomistajille korvattavaa edunmenetystä.

Vesilaki 4 luku 12 § 1 ja 2 momentti

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeus 25.10.2017 nro 17/0340/2

Asian aikaisempi käsittely

on päätöksellään 5.9.2014 nro 145/2014/2 vesilain 4 luvun 11 ja 12 §:ien nojalla Harjavallan kaupungin teknisen viraston hakemuksesta muuttanut Länsi-Suomen vesioikeuden 19.8.1982 antamassa päätöksessä nro 10/1982 D Hiittenharjun ja Järilänvuoren pohjavedenottamoille määrättyä suoja-aluetta ja suoja-aluemääräyksiä sekä määrännyt Santamaan vedenottamolle suoja-alueen hakemukseen liitetyn 15.10.2013 päivätyn suunnitelmakartan mukaisesti Harjavallan ja Kokemäen kaupungeissa. Yhteinen suoja-alue käsittää vedenottamoalueet sekä lähi- ja kaukosuojavyöhykkeen. Suoja-aluemääräysten muuttamisesta ja suoja-alueen laajentamisesta ei ennalta arvioiden aiheudu kenellekään vesilain mukaan korvattavaa edunmenetystä. Päätöstä on määrätty noudatettavaksi mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

Suoja-alueella on määrätty noudatettavaksi seuraavia alueen käyttöä koskevia määräyksiä, ellei aluehallintovirasto erikseen tai ympäristönsuojelulain mukaisen lupa-asian yhteydessä myönnä lupaa poiketa niistä.

Nyt kysymyksessä olevilta osin määräykset kuuluvat seuraavasti:

Kaukosuojavyöhyke

= = =

5) Maa-ainesten ottaminen on kielletty pohjavedenpinnan alapuolelta lukuun ottamatta vanhan ottoalueen jälkihoitoon liittyvää ottoa ja suojelutoimenpiteitä. Alueella tulee maa-aineslain mukaan luvanvaraiseen maa-ainesten ottamiseen hakea myös vesilain mukainen aluehallintoviraston lupa. Jo avatulla maa-ainesten ottoalueella maakerroksen paksuus ylimmän tutkitun luonnollisen pohjavedenpinnan yläpuolella on oltava vähintään neljä metriä.

Lähisuojavyöhyke

19) Alueella tulee maa-aineslain mukaan luvanvaraiseen maa-ainesten ottamiseen hakea myös vesilain mukainen aluehallintoviraston lupa. Kotitarveotosta tulee ottomäärästä riippumatta tehdä maa-aineslain 23 a §:n mukainen ilmoitus valvontaviranomaiselle.

Maa-ainesten ottaminen on kielletty luonnontilaisilta alueilta paitsi silloin, kun se luiskien loiventamisen vuoksi on välttämätöntä. Jo avatulla ottoalueella maakerroksen paksuus ylimmän tutkitun luonnollisen pohjavedenpinnan yläpuolella on oltava vähintään 6 metriä.

on päätöksensä perusteluissa muun ohella todennut, että Länsi-Suomen vesioikeus (jäljempänä vesioikeus) on päätöksellään nro 10/1982 D vahvistanut Hiittenharjun ja Järilänvuoren pohjavedenottamoille suoja-alueet. Suoja-alueen vahvistamisen jälkeen alueelle on rakennettu uusi Santamaan pohjavedenottamo, joka sijaitsee mainittujen vedenottamoiden kaukosuojavyöhykkeellä. Sille ei ole vahvistettu erillistä suoja-aluetta.

Järilänvuoren pohjavesialueelle vuonna 1992 laaditun ja vuonna 2008 päivitetyn suojelusuunnitelman mukaan suoja-alueelle on sijoitettu pohjaveden laatua vaarantavaa toimintaa suoja-aluemääräyksistä huolimatta. Suunnitelmassa on lisäksi arvioitu, että Hiittenharjun ja Järilänvuoren vedenottamoiden suojavyöhykkeiden suoja-aluemääräykset eivät vastaa nykyisiä suojeluvaatimuksia.

Pohjaveden suojelutason varmistamiseksi ja suoja-alueen laajentamiseksi Santamaan vedenottamolle on laadittu esitys vedenottamoiden suojavyöhykkeistä ja suoja-aluemääräyksistä. Vedenottamoiden suojavyöhykkeiden ja suoja-aluemääräysten päivittämisellä pyritään turvaamaan pohjaveden määrällinen ja laadullinen riittävyys ja ennaltaehkäisemään pohjaveteen kohdistuvia riskejä.

Järilänvuoren, Hiittenharjun ja Santamaan pohjavedenottamot ovat tärkeitä Harjavallan kaupungin ja Nakkilan kunnan vedenhankinnalle. Vedenottamoista tuotettavaa vettä ei voi lyhyellä aikavälillä korvata ilman talousveden jakeluhäiriöitä.

Yhteisen, kaikkia kolmea vedenottamoa koskevan suoja-alueen määrääminen lähi- ja kaukosuojavyöhykkeineen on tarpeen veden laadun ja pohjavesiesiintymän antoisuuden turvaamiseksi. Paras suojeluteho voidaan saavuttaa, kun suoja-alue määräyksineen kattaa koko sen alueen, jolta vesi pääasiallisesti muodostuu. Uusi suoja-alue on riittävä turvaamaan vedenottamoilta otettavan veden hyvän laadun. Suoja-alueen rajauksessa on otettu huomioon alueen kiinteistörajat eikä aluetta ole määrätty laajemmaksi kuin on välttämätöntä.

Päätöksessä on annettu vedenoton turvaamiseksi tarpeelliset määräykset suojatoimenpiteistä, muista suoja-alueen käytön rajoituksista ja määräysten noudattamisen valvonnasta. Suoja-aluemääräyksillä ei rajoiteta alueella jo olemassa olevaa toimintaa enempää kuin on välttämätöntä pohjaveden laadun ja määrän turvaamiseksi. Suoja-alueen rajojen määräämisestä ja määräysten asettamisesta ei aiheudu vesilain mukaan korvattavaa edunmenetystä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on valituksenalaisella päätöksellään aluehallintoviraston päätöksestä tehtyjen valitusten johdosta, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, muuttanut aluehallintoviraston päätöksen lupamääräykset 5 ja 19 kuulumaan seuraavasti (

):

5) Maa-ainesten ottaminen on kielletty pohjavedenpinnan alapuolelta lukuun ottamatta vanhan ottoalueen jälkihoitoon liittyvää ottoa ja suojelutoimenpiteitä. (

)

Alueella tulee maa-aineslain mukaan luvanvaraiseen maa-ainesten ottamiseen hakea myös vesilain mukainen aluehallintoviraston lupa.

. Jo avatulla maa-ainesten ottoalueella maakerroksen paksuus ylimmän tutkitun luonnollisen pohjavedenpinnan yläpuolella on oltava vähintään neljä metriä.

= = = = = = = =

19) Alueella tulee maa-aineslain mukaan luvanvaraiseen maa-ainesten ottamiseen hakea myös vesilain mukainen aluehallintoviraston lupa.

Kotitarveotosta tulee ottomäärästä riippumatta tehdä maa-aineslain 23 a §:n mukainen ilmoitus valvontaviranomaiselle.

Hallinto-oikeus on hylännyt muiden ohella A:n ja B:n kuolinpesien valituksen aluehallintoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään, siltä osin kuin nyt on kysymys, seuraavasti:

Vesilain 4 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomainen voi veden ottamista koskevassa päätöksessä tai erikseen määrätä pohjaveden ottamon ympärillä olevan alueen suoja-alueeksi. Suoja-alue voidaan määrätä, jos alueen käyttöä on tarpeen rajoittaa veden laadun tai pohjavesiesiintymän antoisuuden turvaamiseksi. Suoja-aluetta ei saa määrätä laajemmaksi kuin on välttämätöntä. Vaatimuksen tai hakemuksen suoja-alueen määräämisestä voi tehdä hankkeesta vastaava, valvontaviranomainen tai asianosainen.

Vesilain 4 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan suoja-alueen määräämistä koskevassa päätöksessä on annettava vedenoton turvaamiseksi tarpeelliset määräykset suojatoimenpiteistä, muista suoja-alueen käytön rajoituksista ja määräysten noudattamisen valvonnasta (suoja-aluemääräykset). Määräykset eivät saa olla ankarampia kuin on välttämätöntä. Määräyksistä toiselle johtuva edunmenetys on vedenottamon omistajan tai haltijan korvattava.

Pykälän 2 momentin (587/2011) mukaan lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen suoja-aluemääräyksistä. Poikkeuksen myöntämisestä ympäristölupa-asian yhteydessä säädetään ympäristönsuojelulain 39 §:n 4 momentissa.

Pykälän 3 momentin mukaan mitä 3 luvun 21 §:ssä säädetään lupamääräysten tarkistamisesta, koskee soveltuvin osin suoja-aluemääräyksiä.

$115

Suoja-alueen määrääminen on nähtävä osana vedenottamishankkeen kokonaisuutta. Suoja-alue on määrättävä, jos se on tarpeen toimintaedellytysten varmistamiseksi. Suoja-aluetta ei tule määrätä, jos toiminnan harjoittamisen turvaaminen ei sitä edellytä. Kyse ei ole hankkeesta vastaavan harkintavallan piiriin kuuluvasta seikasta siinä mielessä, että hankkeesta vastaava voisi päättää suoja-alueen perustamisen tarpeellisuudesta. Mahdolliset suoja-alueen perustamisesta johtuvat korvausvelvollisuudet ovat osa hankkeen toteuttamiskustannuksia. Vesihuoltolaitokset voivat sisällyttää nämä kustannukset vesihuollosta perittäviin maksuihin.

Asiassa saadun selvityksen mukaan Länsi-Suomen vesioikeus määräsi 19.8.1982 antamallaan päätöksellä Hiittenharjun ja Järilänvuoren pohjavedenottamoiden ympärille suoja-alueen. Suoja-alueen muodostivat vedenottamoalue, lähisuojavyöhyke ja kaukosuojavyöhyke, joita koskevat päätöksestä ilmenevät suoja-aluemääräykset. Kaukosuojavyöhykettä koskevan määräyksen a) mukaan muun ohessa maa-aineksen ottoa ei saanut ulottaa syvemmälle kuin yhden metrin päähän ylimmästä pohjavedenpinnasta eikä alueelle määräyksen b) mukaan saanut rakentaa mm. huoltoasemaa tai muitakaan vesien suojelusta annetussa asetuksessa tarkoitettuja laitoksia. Lähisuojavyöhykkeellä mm. maa-aineksen ottoa ei määräyksen f) nojalla saanut ulottaa tason N

+30 m alapuolelle.

$117

Luvan hakija on pitänyt Hiittenharjun, Järilänvuoren ja Santamaan pohjavedenottamoiden merkitystä Harjavallan kaupungin ja Nakkilan kunnan vedenhankinnassa merkittävänä eikä ottamoista otettavaa pohjavettä voi hakijan ilmoituksen mukaan korvata lyhyellä aikavälillä ilman talousveden jakeluhäiriöitä.

Järilanvuoren pohjavesialue on osa luoteen — kaakon -suuntaista pitkittäisharjujaksoa. Alueen kokonaispinta-ala on noin 24 km

ja pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala 15,7 km

. Alueella on arvioitu muodostuvan pohjavettä noin 10 000 m

/d. Pohjavesialue soveltuu hyvin vedenhankintaan lukuun ottamatta alueen pohjoisosaa, jossa pohjaveden kupari-, nikkeli- ja kadmiumpitoisuudet ovat korkeita. Järilänvuoren harjun ydinosasta on näkyvissä vain kapea jakso muodostuman keskiosassa. Harjun ydin on kivistä soraa ja hiekkaa, mikä johtaa hyvin vettä. Pohjavedenpinta Järilänvuoren alueella on 14 — 20 m:n syvyydellä maanpinnasta tasolla +30 — 33 m. Lisäksi harjun reunaosissa on orsivesikerroksia, jotka ovat tasolla +43 — 44,5 m.

Pohjaveden muodostumisalueen pohjaveden virtaukseen ja virtauskuvaan vaikuttaa harjuselänteen länsiosan alla ja länsipuolella oleva syvä kallioperän painanne, jossa olevien maakerrosten paksuus on 50 — 70 metriä. Pohjaveden päävirtaussuunta on kaakosta luoteeseen harjujakson suuntaisesti. Pohjavedet purkautuvat pääosin Kokemäenjokeen Lammaisten vedenottamon alueelta pohjavesialueen pohjoispäästä.

Harjavallan kaupungin Hiittenharjun vedenottamo on otettu käyttöön vuonna 1980. Länsi-Suomen vesioikeus on vuonna 1981 myöntänyt luvan ottaa siitä pohjavettä vuosikeskiarvona 3 000 m

/d. Lupa koskee Hiittenharjun ja Järilänvuoren vedenottamoiden yhteenlaskettua vedenottomäärää. Hiittenharjun vedenottamon kapasiteetti on 3 000 m

/d. Vuonna 2012 Hiittenharjun vedenottamolta pumpattiin pohjavettä 1 060 m

/d. Harjavallan kaupungin omistama, mutta Kokemäen kaupungin alueella sijaitseva Järilänvuoren vedenottamo on otettu käyttöön vuonna 1971. Vesioikeus on vuonna 1981 myöntänyt luvan pumpata ottamolta pohjavettä 3 000 m

/d Hiittenharjun vedenottamon vedenotto mukaan laskettuna. Määrä on sama kuin Järilänvuoren vedenottamon kapasiteetti. Vuonna 2012 Järilänvuoren vedenottamolta pumpattiin vettä 940 m

/d. Santamaan vedenottamo on Nakkilan kunnan omistuksessa, mutta sen käytöstä vastaa Harjavallan kaupunki. Vedenottamo sijaitsee Kokemäen kaupungin alueella. Vedenottamo on otettu käyttöön vuonna 1993. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on vuonna 2006 myöntänyt luvan nostaa ottamolta pumpattavan vesimäärän 2 900 m

:iin/d kuukausikeskiarvona laskettuna. Vuonna 2012 vedenottamolta pumpattiin vettä noin 740 m

/d. Vedenottamoiden vesi on laadultaan tasalaatuista ja pohjavedenottoon soveltuvaa.

Järilänvuoren pohjavesialueella sijaitsevat lisäksi STEP Oy:n Outokummun vedenottamo, jolta on lupa ottaa pohjavettä 3 500 m

/d vuosikeskiarvona sekä Lammaisten vedenottamo, joka on poistettu käytöstä vuonna 1980 kohonneiden kadmiumpitoisuuksien vuoksi. Järilänvuoren pohjavesialueen eteläreunaan rajoittuvalla Koomankangas-llmijärvi pohjavesialueella Kokemäen kaupungin alueella sijaitsevat lisäksi Huovin- tien vedenottamo (vedenottolupa 1 000 m

/d), Kooman vedenottamo (vedenottolupa 1 300 m

/d) ja Ilmijärven vedenottamo (vedenottolupa 2 000 m

/d).

Hakija on pitänyt suojavyöhykkeiden päivittämistä tarpeellisena, koska aikaisemman päätöksen määräykset eivät vastaa nykyisiä suojeluvaatimuksia. Järilänvuoren pohjavesialueelle laaditun suojelusuunnitelman (2008) mukaan vedenottamoiden nykyisellä suoja-alueella on useita pohjaveden laatua mahdollisesti uhkaavia maankäyttömuotoja ja riskitoimintoja, kuten maa-ainesten otto, liikenne ja ampumarata. Osa toiminnoista on sijoitettu alueelle suoja-aluepäätöksen jälkeen.

Hiittenharjun, Järilänvuoren ja Santamaan pohjavedenottamoille on rajattu yhteinen kauko- ja lähisuojavyöhyke pääosin kiinteistörajojen mukaan sekä omat vedenottamoalueet. Suoja-alueen pohjoisreunan osalta aluerajaus perustuu Hiittenharjun ja Järilänvuoren vedenottamoiden voimassa olevaan suoja-aluerajaukseen. Etelään mentäessä suoja-alueen rajaus perustuu Santamaan vedenottamolle Köyliö-Ulvilan harjuselvityksessä arvioituun suoja-aluerajaukseen.

Kokemäen kaupungin puolella mentäessä kaukosuojavyöhykkeen itäreunaa on levitetty koko pohjavesien muodostumisalueen leveydelle, koska muodostumisalueen itäreunalla on riskitoimintoja ja pohjavesi virtaa alueelta kohti vedenottamoita. Kaukosuojavyöhykkeen eteläreunaa on jatkettu Järilänvuorentielle asti, koska tien pohjoispuolella on lukuisia riskitoimintoja ja pohjavesi virtaa tien suunnasta kohti vedenottamoita. Lähisuojavyöhykettä on laajennettu Santamaan vedenottamon länsi-, itä- ja eteläpuolelle siten, että pohjaveden viipymä lähisuojavyöhykkeen rajalta vedenottamolle on noin 2 kuukautta. Lähisuojavyöhykkeen pinta-ala on noin 151 ha ja kaukosuojavyöhykkeen pinta-ala noin 534 ha. Suoja-alueella on joko kokonaan tai osittain yhteensä 94 kiinteistöä. Vedenottamoille on rajattu alueet siten, että Hiittenharjun vedenottamoalue on noin 3,1 ha, Järilänvuoren vedenottamoalue noin 1,5 ha ja Santamaan vedenottamoalue noin 1,0 ha.

Oikeudellisena arviointinaan hallinto-oikeus toteaa, että vuonna 2008 valmistuneen Järilänvuoren ja Koomankankaan-Ilmiinjärven pohjavesialueiden suojelusuunnitelman mukaan Järilänvuoren pohjavesialueella yhteenlaskettu sorakuoppien pinta-ala on ollut noin 152 ha, eli noin 20 % vedenottamoiden silloisesta suoja-alueesta. ELY-keskuksen käytettävissä olevien tietojen mukaan pohjaveden laatua ei ole Järilänvuoren soranottoalueilla soranottajien toimesta seurattu säännöllisesti eikä käytettävissä ole pitkän aikavälin seurantatietoja soranottoalueiden pohjaveden laadusta. Pohjaveden suojelutason varmistamiseksi ja suoja-alueen laajentamiseksi Santamaan vedenottamolle on laadittu esitys vedenottamoiden suojavyöhykkeistä ja suoja-aluemääräyksistä.

$126

$127

$128

Poikkeuksena vesilain 13 luvun 9 §:n 1 momentissa säädetystä korvattavien edunmenetysten luettelosta vesilain 4 luvun 12 §:n 1 momentin erityissäännöksen viimeisen virkkeen mukaan suoja-aluemääräyksistä toiselle johtuva edunmenetys on vedenottamon omistajan tai haltijan korvattava.

Hallituksen esityksen perusteluissa vesilaiksi on todettu, että lähtökohtaisesti vesilain mukaisen korvauksen määrääminen edellyttää edunmenetyksen kytkeytymistä vesistön tilan tai kiinteistön fyysiseen muutokseen. Taloudellisista edunmenetyksistä, jotka eivät ole yhteydessä esinevahinkoon, ei ole vesilain mukaan määrätty korvauksia.

$12a

Vesilain 13 luvun 1 §:n säännös edellyttää suoja-aluemääräyksistä mahdollisesti määrättävien korvausten ratkaisemista lähtökohtaisesti asiaa koskevassa päätöksessä tai erityisestä syystä myöhemmin luvan saajan hakemusasian täydennyksenä vireille panemassa, korvauksien määräämistä koskevassa hakemusasiassa siten kuin vesilain 11 luvun 18 §:n 3 momentin säännöksestä ilmenee.

= = = A:n ja B:n kuolinpesät = = = ovat vaatineet, että hallinto-oikeus velvoittaa luvan hakijan korvaamaan suoja-aluemääräyksistä aiheutuvan edunmenetyksen siltä varalta, että valittajien vaatimukset suoja-aluemääräysten kumoamisesta tai muuttamisesta hylätään.

Aluehallintovirasto ei ole edellyttänyt luvan hakijaa toimittamaan ottoaluekohtaista selvitystä luvan hakijan ehdottamien uusien suoja-aluemääräysten aiheuttamista edunmenetyksistä.

Maa-ainesten ottamisen kannalta aluehallintoviraston osittain muutettu päätös määrää avatuilla ottoalueilla maakerrosten minimivahvuudeksi ylimmän pohjavedenpinnan yläpuolella kaukosuoja-alueella neljä metriä ja lähisuoja-alueella kuusi metriä ja kieltää lähisuoja-alueella maa-ainesten ottamisen luonnontilaisilta alueilta. Kun useissa kaukosuoja-alueella sijaitsevissa maa-ainesten ottoluvissa on jo määrätty maakerrosten minimivahvuudeksi ylimmän pohjavedenpinnan yläpuolella neljä metriä, suoja-aluemääräys ei aseta kyseisillä alueilla uusia rajoituksia maa-ainesten otolle. Suurimmat välittömät vaikutukset suoja-aluemääräyksistä kohdistuvat maa-ainesten ottoon lähisuoja-alueilta, joille on määrätty maakerrosten minimivahvuudeksi ylimmän pohjavedenpinnan yläpuolella kuusi metriä ja kielto maa-ainesten ottoon lähisuoja-alueiden luonnontilaisilta alueilta.

Maaperän ja pohjaveden pilaamiskieltojen osalta oikeuskäytäntö muun muassa polttonesteiden jakeluasemien sijoittamisesta tärkeille pohjavesialueille on vakiintunutta. Pohjaveden pilaamiskieltoon on vakiintuneesti tulkittu sisältyvän myös vaaran aiheuttamisen kiellon, jolloin toiminnan ei tarvitse aiheuttaa konkreettista pilaantumista ollakseen pohjaveden pilaamiskiellon vastaista. Polttonesteiden jakeluasemien sijoittamista tärkeille pohjavesialueille ei ole vakiintuneesti pidetty mahdollisena ilman poikkeuksellisia perusteita, joiden vallitessa pohjaveden pilaantumisriski on riittävästi suljettu pois.

$12b

Edellä lausutuilla perusteilla ja kun otetaan huomioon hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, aluehallintoviraston päätöksen lopputuloksen muuttamiseen enemmälti ei ole perusteita.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan tai päätöstä muutetaan siltä osin kuin se koskee valittajien omistaman kiinteistön Lautaviita (271-401-1-29) maa-ainesten ottoa siten, että nykyisin voimassa olevat suoja-aluemääräykset pysytetään voimassa tai vaihtoehtoisesti lähisuojavyöhykettä siirretään siten, että kiinteistö Lautaviita jää sen ulkopuolelle. Mikäli edellä mainittuihin vaatimuksiin ei suostuta, valittajat ovat vaatineet, että hakija velvoitetaan korvaamaan rajoituksen aiheuttama taloudellinen tappio kiinteistön omistajille.

Vaatimustensa tueksi muutoksenhakijat ovat uudistaneet asiassa aikaisemmin lausumansa ja lisäksi esittäneet seuraavaa:

Hallinto-oikeus ei ole ottanut kantaa lähisuojavyöhykkeen aluerajauksen muuttamista koskevaan vaatimukseen. Valittajien kiinteistö Lautaviita sijaitsee paikassa, jonka molemmin puolin maa-ainesten ottoa on harjoitettu runsaasti. Valittajien kiinteistö on jäänyt harjumuotoisena kaistaleena tähän väliin. Ilmakuvassa asia tulee hyvin esiin. Ympäristöseikat huomioon ottaen lähisuojavyöhykkeen aluerajauksen muuttaminen tältä osin olisi perusteltua.

Harjavallan kaupungin tekninen virasto on 18.9.2013 aluehallintovirastossa vireille panemassaan hakemuksessa pyytänyt nyt kysymyksessä olevan suoja-alueen määräämistä. Valittajilla on tuolloin ollut voimassa oleva lupa soran ja hiekan ottoon kiinteistöllä Lautaviita. Korvauksen edellytyksiä tulee tarkastella tuon ajankohdan mukaan. Mainitun ajankohdan huomioon ottaminen tarkastelussa johtaa siihen, että valittajille on syntynyt korvattavaa edunmenetystä. Edellä lausutun perusteella asia tulee palauttaa aluehallintovirastolle korvauksen määrittämistä varten.

Vaasan hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella viittaamalla vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, joka koskee polttonesteiden jakeluasemien sijoittamista pohjavesialueille. Maa-ainesten ottoa ja polttonesteen jakeluasemia ei voida rinnastaa keskenään.

on ilmoittanut, ettei sillä ole valituksen johdosta uutta lausuttavaa.

on antanut valituksen johdosta lausunnon. ELY-keskus on lausunut, että suoja-aluepäätöksen lähi- ja kaukosuojavyöhykkeiden rajauksessa on asianmukaisesti huomioitu alueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteet eikä ole perusteltua jättää kiinteistöä Lautaviita lähisuojavyöhykkeen ulkopuolelle. Suoja-aluepäätöksen määräykset vastaavat pohjaveden suojelutasoa, joka tulee suoraan lainsäädännöstä pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimien rajoittamiseksi.

on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä ja hallinto-oikeuden päätöksen pysyttämistä voimassa.

ovat antaneet lausuntojen ja vastineen johdosta vastaselityksen.

Vastaselityksessä on muun ohella todettu, että valittajien kiinteistön molemmilla puolilla on soranottoa tapahtunut huomattavan kauan, eikä se vastaselityksen mukaan ole aiheuttanut vaaraa pohjavesille. Maa-ainestenotto ei aiheuta vaaraa pohjavedelle. Siten tässä tilanteessa rajoituksia on pidettävä ankarampina kuin pohjaveden suojelun kannalta on välttämätöntä. Valittajien edunmenetys otettavan maa-aineksen kokonaismäärän rajoituksen johdosta on arviolta 150 000 euroa. Ottamismäärä pienenee 53 000 kiintokuutiometriä. Kiintokuution hinnaksi valittajat ovat arvioineet 5 euroa.

, että korkein hallinto-oikeus on tänään asiassa dn:o 1192/1/18 antamallaan päätöksellä ratkaissut A:n ja B:n kuolinpesien valituksen Vaasan hallinto-oikeuden 22.2.2018 antamasta päätöksestä nro 18/0034/2. Hallinto-oikeus oli mainitulla päätöksellään hylännyt A:n ja B:n kuolinpesien valituksen aluehallintoviraston 15.1.2016 antamasta päätöksestä nro 8/2016/2 vesilain mukaista lupaa maa-aineksen ottamiseen kiinteistöltä Lautaviita (271-401-1-29) Kokemäen kaupungissa koskevassa vesitalousasiassa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

A:n ja B:n kuolinpesät ovat ensisijaisesti vaatineet, että aiemmat suoja-aluemääräykset pysytetään voimassa tai vaihtoehtoisesti lähisuojavyöhykettä siirretään siten, että kiinteistö Lautaviita (271-401-1-29) jää sen ulkopuolelle.

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei näiltä osin ole perusteita.

Suoja-aluemääräyksistä aiheutuva korvausvelvollisuus

A:n ja B:n kuolinpesät ovat toissijaisesti vaatineet, että hakija velvoitetaan korvaamaan suoja-aluemääräysten aiheuttama taloudellinen tappio kiinteistön omistajille.

Saman luvun 12 §:n 1 momentin mukaan suoja-alueen määräämistä koskevassa päätöksessä on annettava vedenoton turvaamiseksi tarpeelliset määräykset suojatoimenpiteistä, muista suoja-alueen käytön rajoituksista ja määräysten noudattamisen valvonnasta (suoja-aluemääräykset). Määräykset eivät saa olla ankarampia kuin on välttämätöntä. Määräyksistä toiselle johtuva edunmenetys on vedenottamon omistajan tai haltijan korvattava.

Saman pykälän 2 momentin mukaan lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen suoja-aluemääräyksistä. Poikkeuksen myöntämisestä ympäristölupa-asian yhteydessä säädetään ympäristönsuojelulain 47 §:n 4 momentissa.

Lautaviidan kiinteistö sijaitsee pääosin aluehallintoviraston päätöksen mukaisella lähisuojavyöhykkeellä ja pieneltä osin itäosaltaan kaukosuojavyöhykkeellä. Kiinteistöllä ei ole voimassa olevaa maa-ainesten ottolupaa. Kiinteistöllä aiemmin olleen maa-ainesluvan voimassaolo on päättynyt 31.5.2015. Kiinteistöltä on aiemmin otettu vähäisessä määrin maa-aineksia. Alue on vedenhankintaa varten tärkeää pohjavesialuetta.

Lähisuojavyöhykettä koskeva suoja-aluemääräys 19, sellaisena kuin hallinto-oikeus on sen muuttanut, kuuluu seuraavasti:

Maa-ainesten ottaminen edellyttää lähtökohtaisesti maa-aineslain mukaista lupaa riippumatta siitä, sijaitseeko kiinteistö vedenottamoille määrätyllä suojavyöhykkeellä. Maa-aineshankkeen sijainnilla vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella on pohjaveden suojelutarpeesta johtuen aina merkitystä harkittaessa maa-ainesluvan myöntämisedellytyksiä ja vaadittavaa suojakerrospaksuutta.

Lähisuojavyöhykettä koskevasta suoja-aluemääräyksestä seuraa, että maa-ainesten ottaminen Lautaviidan kiinteistöltä edellyttää maa-aineslain mukaisen luvan lisäksi vesilain mukaista lupaa niiden ottamiseen. Mikäli maa-aineksia aiotaan ottaa suoja-aluemääräyksen vastaisella tavalla, tarvitaan ennen maa-aineslain mukaista lupaa vielä vesilain 4 luvun 12 §:n 2 momentin mukainen lupaviranomaisen poikkeus suoja-aluemääräyksestä.

Arvioitaessa sitä, aiheutuuko suoja-aluemääräyksestä korvattavaa edunmenetystä, on otettava huomioon, että maa-ainesten ottaminen, jonka estymisen perusteella korvausta haetaan, on luvanvaraista toimintaa, jota voidaan harjoittaa ainoastaan, mikäli oikeudelliset edellytykset toiminnan harjoittamiselle täyttyvät. Maa-ainesten ottamisen sallittavuus kiinteistöltä ratkaistaan siten lopullisesti vasta edellä selostetuissa poikkeus- ja lupamenettelyissä. Ennen näissä menettelyissä annettuja ratkaisuja ei voida ottaa kantaa siihen, aiheutuuko suoja-aluemääräyksestä kuolinpesille korvattavaa edunmenetystä.

Sillä seikalla, että Lautaviidan kiinteistöllä on suoja-aluepäätöstä tehtäessä ollut maa-aineslupa, jonka voimassaolo on sittemmin päättynyt, ei ole merkitystä suoja-aluepäätöksestä aiheutuvaa korvausvelvollisuutta arvioitaessa. Myöskään sillä valituksessa esitetyllä seikalla, että suojakerrospaksuus Lautaviidan kiinteistön alueella on nyt suurempi kuin aluetta koskeneissa aikaisemmin voimassa olleissa suoja-aluemääräyksissä, ei ole tässä vaiheessa korvausvelvollisuuden kannalta ratkaisevaa merkitystä.

Kun otetaan huomioon edellä lausuttu, hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt A:n ja B:n kuolinpesien vaatimuksen korvauksen määräämisestä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Olli Malve. Asian esittelijä Irene Mäenpää.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Aluehallintovirasto

Vaasan hallinto-oikeus

muutokset kursiivilla

uusi kappale

Määräys ei koske voimassa oleviin maa-aineslupiin perustuvaa, jo aloitettua maa-ainesten ottoa

Määräys ei koske voimassa oleviin maa-aineslupiin perustuvaa, jo aloitettua maa-ainesten ottoa.

Suoja-alueen laajentamisen perusteet ja suoja-alueen ulottuvuus

Edunmenetysten korvattavuus

Lopputulos

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Juha Väisänen ja Pertti Piippo, joka on myös esitellyt asian.

A:n ja B:n kuolinpesät

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue

Harjavallan kaupungin tekniset palvelut

Merkitään

Keskeiset sovellettavat säännökset

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Aiempien suoja-aluemääräysten pysyttäminen ja lähisuojavyöhykkeen rajaus