KHO:2020:133 — Porotalous

NTM-centralen hade genom sitt beslut meddelat B, som efter arvskifte genom klyvning erhållit en andel i en fastighet, överlåtelsetillstånd enligt 26 § 1 mom. i lagen om renskötsellägenheter och med stöd av 5 mom. i samma paragraf befriat B:s andel från överlåtelsebegränsningarna enligt 1 mom. I sina besvär hänvisade A till tidigare förvaltningspraxis, enligt vilken splittring av en renskötsellägenhet var ett hinder för beviljande av överlåtelsetillstånd. I sitt utlåtande till förvaltningsdomstolen hänvisade NTM-centralen till ändrad förvaltningspraxis, enligt vilken arvskifte inte utgjorde hinder för att bevilja överlåtelsetillstånd.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade i sitt beslut att en ändring i den linje myndigheterna tillämpar i sina avgöranden på ett sådan sätt som NTM-centralen nämner enbart inom förvaltningspraxis inte uppfyller kraven enligt 6 § i förvaltningslagen på en jämlik och konsekvent behandling av dem som uträttar ärenden hos förvaltningen. B hade fått sin andel av fastigheten omfattande ett skifte med byggnader som en följd av arvskifte efter lagakraftvunnen skiftesplan genom klyvning. Fastighetens skogsandel samt andel i de samfällda skogarna hörde till A:s, som idkade renskötsel, andel. Renskötselns intressen hade sålunda tagits i beaktande. Slutresultatet i Norra Finlands förvaltningsdomstols beslut ändrades inte.

Lagen om strukturstöd för renhushållning och naturnäringar (968/2011) 1 § och 126 §

Lagen om renskötsellägenheter 26 §

Förvaltningslagen 6 §

Ärendet har avgjorts av justitieråden Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Jaakko Autio, Monica Gullans och Juha Lavapuro. Föredragande Petri Leinonen.

ELY-keskus oli päätöksellään myöntänyt perinnönjakoa seuranneessa halkomisessa osuuden kiinteistöstä saaneelle B:lle porotilalain 26 §:n 1 momentin mukaisen luovutusluvan ja saman pykälän 5 momentin perusteella vapauttanut B:n osuuden 1 momentin mukaisista rajoituksista. Valituksessaan A vetosi aiempaan hallintokäytäntöön, jonka mukaan porotilan pirstoutuminen esti luovutusluvan myöntämisen. Lausunnossaan hallinto-oikeudelle ELY-keskus viittasi muuttuneeseen hallintokäytäntöön, jonka mukaan porotilan perinnönjaon ei katsottu estävän luovutusluvan myöntämistä.

Korkein hallinto-oikeus totesi päätöksessään, että viranomaisen ratkaisuissaan noudattaman linjan muuttaminen ELY-keskuksen mainitsemalla tavalla pelkästään hallintokäytännön varassa ei täytä hallintolain 6 §:ssä viranomaiselta edellytettyyn hallinnossa asioivien tasapuoliseen kohteluun sisältyvän johdonmukaisuuden vaatimusta. Koska B oli saanut kotipalstan rakennuksineen käsittävän osuutensa kiinteistöstä perinnönjaon seurauksena lainvoimaiseen jakosuunnitelmaan perustuvassa halkomisessa ja koska porotaloutta harjoittavan A:n osuuteen kuuluivat kiinteistön metsäpalsta sekä osuus yhteismetsiin, porotalouden edut oli siten otettu huomioon. Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos pysytettiin.

Laki porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista (986/2011) 1 ja 126 §

Porotilalaki 26 §

Hallintolaki 6 §

Päätös, jota valitus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 26.3.2019 nro 19/0067/1

Asian aikaisempi käsittely

on hakenut lupaa pesänjakajan 22.8.2016 laatiman osittaisen ositus- ja perinnönjakokirjan mukaiselle jaolle. Jaon kohteena on Enontekiön kunnan Palojoensuun kylässä sijaitseva X:n tila. B on saamassa määräosan (1/2) X:n tilasta. Tilalla käynnissä olevan halkomistoimituksen vuoksi B on tarkentanut hakemustaan siten, että hän on pyytänyt lupaa saada omistaa X:n tilalla olevat rakennukset sekä rakennusten alla olevan niin sanotun kotipalstan. Mikäli lupa myönnetään, X:n tilan Pahtavaaran palsta ja yhteismetsäosuus jäävät porotaloutta harjoittavalle A:lle. B on lisäksi pyytänyt, että hänelle perinnönjaossa tuleva osa X:n tilasta vapautetaan porotilalain mukaisista rajoituksista.

(jäljempänä myös ELY-keskus) on päätöksellään 8.3.2018 hyväksynyt B:n hakemuksen. Päätöksen mukaan hakija saa omistaa X:n tilan kotipalstan rakennuksineen. Hakijalle luovutettava niin sanottu kotipalsta rakennuksineen vapautetaan porotilalain 26 §:ssä säädetyistä rajoituksista samoilla perusteilla kuin luovutuslupa myönnetään. Kantatila X säilytetään edelleen porotilalain 26 §:ssä säädettyjen rajoitusten alaisena 1.11.1977 lukien.

ELY-keskus on hakemusasiakirjoissa ja asian käsittelyssä esiin tulleet seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen katsonut, että tapauksessa on erityisiä syitä, joiden perusteella lupa määräosan luovuttamiseen hakemusasiakirjoissa esitetyin tavoin on myönnettävissä. X:n porotilan jakaminen halkomisessa siten, että hakija saa tilasta kotipalstan rakennuksineen, metsäpalstan sekä Enontekiön Porotilojen yhteismetsäosuuksien mennessä porotaloutta harjoittavalle A:lle, mahdollistaa hakijalle jaossa tulleen kotipalstan rakennuksineen vapauttamisen porotilalain 26 §:n mukaisten rajoitusten alaisuudesta. Koska hakijalle luovutettava kohde tulee muuhun kuin porotalouden käyttötarkoitukseen, porotilalain 26 §:ssä säädettyjen luovutusrajoitusten säilyttäminen kohteella ei enää jaon jälkeen ole tarkoituksenmukaista.

on valituksessaan Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle vaatinut, että ELY-keskuksen päätös kumotaan ja B:n hakemus hylätään.

on antanut hallinto-oikeudelle lausunnon.

on hallinto-oikeudelle antamassaan selityksessä vastustanut ELY-keskuksen päätöksen kumoamista.

on antanut hallinto-oikeudelle vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään pääasian ja oikeudenkäyntikulujen osalta seuraavasti:

Porotilalain (590/1969) 26 §:n 1 momentin mukaan oikeustoimi, jolla ilman asutushallituksen lupaa luovutetaan porotilan tai sen osan omistus- tai vuokraoikeus on mitätön. Ilman asutushallituksen lupaa älköön porotilaa myöskään ositettako. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan milloin luovutuksen saajana tulisi olemaan muu kuin 2 §:n mukaan porotilan saamiseen kelpoinen henkilö, saa 1 momentissa tarkoitetun luovuttamisluvan antaa vain erityisistä syistä.

Mainitun pykälän 5 momentin mukaan asutushallitus voi muissakin kuin 4 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa erityisistä syistä vapauttaa tilan tai sen osan 1 momentissa mainituista rajoituksista.

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain 126 §:n mukaan porotilalain, luontaiselinkeinolain ja porotalouslain säännöksiä noudatetaan niiden asioiden osalta, jotka liittyvät mainittujen lakien täytäntöönpanoon ja joista ei tässä laissa säädetä toisin. Sanottu koskee myös maksuhelpotuksia sekä tilojen rajoituksia. Valtion saamisten siirtäminen, valtion saamisten sekä avustusten takaisin periminen, tilan tai sen osan rajoituksista ja panttivastuusta vapauttaminen, luovutuslupien myöntäminen sekä maksuhelpotusten myöntäminen valtion saamisten osalta kuuluu kuitenkin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimivaltaan.

C:n ja D:n kuolinpesät ovat omistaneet yhdessä Enontekiön kunnassa sijaitsevan X:n tilan. Kiinteistö on porotilalain 26 §:ssä säädettyjen luovutusrajoitusten alainen. Kuolinpesien ainoat osakkaat ovat A ja B. A asuu Enontekiön kunnan Kilpisjärvellä ja on päätoiminen porotalouden harjoittaja. B asuu Norjassa eikä harjoita porotaloutta. Kuolinpesissä 22.8.2016 tehdyn osittaisen osituksen ja perinnönjaon perusteella X:n tila on jaettu siten, että B ja A saavat kumpikin 1/2 suuruisen määräosan X:n tilasta. Tilalla on suoritettu halkomistoimitus, johon liittyvässä jatkokokouksessa 26.1.2018 vahvistetun lainvoimaisen jakosuunnitelman mukaan A on saanut X:n tilan metsäpalstan ja jaettavan tilan koko osuuden Enontekiön Porotilojen yhteismetsään. B on saanut X:n tilan kotipalstan rakennuksineen. Metsäpalstan pinta-ala on noin 24,5 hehtaaria ja kotipalstan pinta-ala noin 2 175 neliömetriä. Halkomistoimitusta koskevan 23.3.2018 annetun halkomispäätöksen mukaan kotipalstasta on muodostettu Annienranta-niminen tila.

B on pyytänyt lupaa saada omistaa X:n tilalla olevat rakennukset sekä rakennusten alla olevan niin sanotun kotipalstan. B on lisäksi pyytänyt, että hänelle perinnönjaossa tuleva osa X:n tilasta vapautetaan porotilalain mukaisista rajoituksista.

Paliskuntain yhdistyksen hakemuksen johdosta 22.1.2018 ja 30.1.2018 antamissa lausunnoissa on todettu, että kysymyksessä oleva luovutus tapahtuu perintökaaren mukaisesti eikä yhdistyksellä ole asiaan huomauttamista. Yhdistys on myös katsonut, että edellytykset rajoitusten poistamiselle ovat olemassa. Lausunnoissa on johtopäätöksenä todettu, että yhdistys ei näe estettä luovutusluvan myöntämiselle.

Tunturi-Lapin maaseutuhallinnon yhteistyöalue on hakemuksen johdosta 21.2.2018 antamassaan lausunnossa puoltanut luovutusluvan vahvistamista jaon tapahtuessa halkomistoimituksen mukaisesti.

Kysymyksessä oleva X:n tila on jaettu määräosiin edellä todetulla tavalla osittaisella ositus- ja perinnönjakokirjalla, ja kuolinpesien osakkaat B ja A ovat hyväksyneet toimituksen 22.8.2016. Lisäksi he ovat hyväksyneet 23.3.2018 annettuun halkomispäätökseen liittyvän 26.1.2018 vahvistetun jakosuunnitelman. Jakosuunnitelman mukaan B:lle on tullut valituksenalaisen päätöksen mukainen X:n tilan kotipalsta rakennuksineen. Kysymyksessä oleva kotipalsta sijaitsee Enontekiön kunnan Kaaresuvannon kylässä. Kun lisäksi otetaan huomioon, että X:n tilan metsäpalstan sekä tilaan kuuluvan osuuden Enontekiön Porotilojen yhteismetsään on saanut porotaloutta harjoittava A, hakemuksen hyväksymiselle on ollut erityinen syy ja ELY-keskus on voinut myöntää hakemuksessa tarkoitetun luovutusluvan ja vapauttaa kysymyksessä olevan kotipalstan porotilalain 26 §:n mukaisista luovutusrajoituksista.

ELY-keskuksen päätös ei ole lainvastainen eikä sitä ole syytä kumota.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

Asiassa annettu ratkaisu ja hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin säännös huomioon ottaen hallinto-oikeus hylkää A:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Kun otetaan huomioon ratkaisun lopputulos, kohtuuttomana on pidettävä, että B joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hallinto-oikeus on näin ollen velvoittanut valittajan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Perusteluissa mainitut

Porotalouslaki (161/1990) 41 § (1298/1990)

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslaki (45/2000) 80 § (1485/2009)

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on pyytänyt valituslupaa. Valituksessa on vaadittu, että hallinto-oikeuden ja ELY-keskuksen päätökset kumotaan ja X:n tilaan kohdistuvat porotilalain 26 §:n mukaiset rajoitukset pysytetään tai että asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. B on velvoitettava korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut asiassa. A:lle määrätty oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus on joka tapauksessa poistettava.

Vaatimusten tueksi on viitattu hallinto-oikeudessa lausuttuun. Lisäksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

A ei ole hyväksynyt halkomispäätökseen liittyvää 26.1.2018 päivättyä jakosuunnitelmaa ja on ilmoittanut tästä ennen halkomistoimituksen päättymistä.

Luovutusluvan myöntämiseen ja luovutusrajoitusten poistamiseen ei ole ollut porotilalain 26 §:n mukaisia erityisiä syitä. Asian missään vaiheessa ei ole yksiselitteisesti todettu, mitä nuo syyt tässä tapauksessa olisivat.

Erityisten syiden olemassaoloa on tarkasteltava porotilalain 26 §:n mukaisten vallinnanrajoitusten tarkoituksen näkökulmasta. Tarkoituksena on säilyttää porotilat yhtenäisinä, jotta ne palvelevat porotalouselinkeinoa. Aiemmassa hallintokäytännössä porotilojen pirstoutuminen on estänyt luovutusluvan myöntämisen. Pirstoutumisen estäminen korostuu asiassa, koska X:n tila sijaitsee Enontekiön kunnassa.

Porotilan siirtyminen perintönä ei ole erityinen syy. Kun otetaan huomioon vallinnanrajoitusten tarkoitus ja aiempi hallintokäytäntö, ennen luovutusluvan myöntämistä tulisi selvittää vaihtoehtoiset järjestelyt porotilan säilyttämiseksi porotaloutta palvelevassa käytössä. Nyt ratkaistavana olevassa asiassa olisi tullut selvittää, olisiko joku alueella asuvista lukuisista porotalouden harjoittajista ollut halukas ostamaan B:n osuuden kiinteistöstä. Näin meneteltäessä lain tarkoitus toteutuisi.

Käsiteltävien oikeuskysymysten osalta ei ole selvää viranomaiskäytäntöä eikä korkeimman hallinto-oikeuden kannanottoa. A:lla on siten ollut hyväksyttävät perusteet valittaa ELY-keskuksen päätöksestä.

on lausunnossaan esittänyt muun ohella, että porotilojen pirstoutumisen estämistä enemmän nykyisessä hallintokäytännössä korostuu porotalouden harjoittajille turvattu etuosto-oikeus. Tilan metsäpalstan ja yhteismetsäosuuksien säilyminen A:lla osoittaa, miten porotalouden etu voidaan yrittää turvata myös perinnönjaoissa, vaikka tila pirstoutuu.

on antanut selityksen, jossa hän on vastustanut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista. B on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen.

on vastaselityksessään esittänyt muun ohella seuraavaa:

Saamelaisalueilla olevien porotilojen pirstomista ei tulisi sallia. Muutoin joudutaan tilanteeseen, jossa asianomaiselle poronhoitajalle ei ole myöhemmin osoitettavissa taloa eikä talon lähistöllä olevaa metsikköä. Jotta Enontekiöllä sijaitsevalla porotilalla pystyisi elämään, metsäalueiden lisäksi tulisi saada myös talo asunnokseen. Tähän nähden on merkityksetöntä, onko pelkkä yhteismetsäosuus ja/tai metsäpalsta rajoitusten piirissä. Erityisesti ei tulisi sallia, että aiemmin rajoitusten alainen kiinteistö tulee ulkomaalaisen omistukseen. Se, miten perinnönjaossa toimitaan, ei estä poronhoitolain tiukkaa soveltamista. Mikään järkevä syy ei puolla porotilan pirstomista.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

3. B:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain (986/2011) 1 §:n 1 momentin mukaan tämän lain tavoitteena on parantaa porotalouden ja muiden luontaiselinkeinojen rakennetta ja toimintaedellytyksiä sekä edistää näitä elinkeinoja harjoittavien elinkeinotoimintaa ja poronhoito- ja luontaiselinkeinoalueen kehittämistä asuinalueena kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Pykälän 2 momentin mukaan lain mukaisissa toimenpiteissä on kiinnitettävä erityistä huomiota saamelaisten mahdollisuuksiin alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää kulttuurimuotoonsa kuuluvia elinkeinoja saamelaisten kotiseutualueella.

Saman lain 126 §:n mukaan porotilalain, luontaiselinkeinolain ja porotalouslain säännöksiä noudatetaan niiden asioiden osalta, jotka liittyvät mainittujen lakien täytäntöönpanoon ja joista ei tässä laissa säädetä toisin. Sanottu koskee myös maksuhelpotuksia sekä tilojen rajoituksia. Valtion saamisten siirtäminen, valtion saamisten sekä avustusten takaisin periminen, tilan tai sen osan rajoituksista ja panttivastuusta vapauttaminen, luovutuslupien myöntäminen sekä maksuhelpotusten myöntäminen valtion saamisten osalta kuuluu kuitenkin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimivaltaan.

Porotilalain (590/1969) 26 §:n 1 momentin mukaan oikeustoimi, jolla ilman asutushallituksen lupaa luovutetaan porotilan tai sen osan omistus- tai vuokraoikeus on mitätön. Ilman asutushallituksen lupaa älköön porotilaa myöskään ositettako. Pykälän 2 momentin mukaan, milloin luovutuksen saajana tulisi olemaan muu kuin 2 §:n mukaan porotilan saamiseen kelpoinen henkilö, saa 1 momentissa tarkoitetun luovuttamisluvan antaa vain erityisistä syistä. Pykälän 5 momentin mukaan asutushallitus voi muissakin kuin 4 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa erityisistä syistä vapauttaa tilan tai sen osan 1 momentissa mainituista rajoituksista.

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annettua lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 247/2010 vp) on lausuttu muun ohella seuraavaa:

”Esityksen tavoitteena on edistää porotalouden ja luontaiselinkeinojen elinkeinotoimintaa ja parantaa näiden elinkeinojen rakennetta ja toimintaedellytyksiä. Lisäksi tavoitteena on edistää uusiutuvien luonnonvarojen kestävää käyttöä ja kehittää poronhoito- ja luontaiselinkeinoaluetta.

Tavoitteena on myös osittain tukea haja-asutusalueiden ja yhdyskuntien kehittämistä poronhoitoalueella ja luontaiselinkeinojen harjoittamisalueella. Tähän tavoitteeseen pääsemistä on tarkoitus toteuttaa osana porotalouden ja luontaiselinkeinojen toimintaedellytysten kehittämistä.

Esityksen tavoitteena on luoda sellainen porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetukijärjestelmä, jonka avulla voidaan lisätä elinkeinojen kannattavuutta ja siten lisätä etenkin päätoimisten elinkeinonharjoittajien tuloja elinkeinosta. Tavoitteena on, että tuen avulla voitaisiin lisätä porokarjojen siirtymistä nuorille elinkeinonharjoittajille ja tukea elinkeinossa jo toimivien investointeja niin, että sillä olisi olennaista vaikutusta heidän tulonmuodostukseensa. Tavoitteena on myös tukea paliskuntien investointeja niin, että poronhoidon kannalta olennaisen tärkeät rakenteet säilyisivät ja niitä voitaisiin myös parantaa. Samoin tavoitteena on säilyttää elinkeinonharjoittajien asuinkäytössä olevat asuinrakennukset asumiskelpoisina.”

Lain 1 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on lausuttu muun ohella seuraavaa:

$11a

Toimenpiteitä toteutettaessa olisi lisäksi otettava huomioon poronhoito- ja luontaiselinkeinoalueen kehittäminen asuinalueena ja sekä sellaisena alueena, että se säilyy tulevaisuudessakin porotalouteen ja luontaiselinkeinoihin soveltuvana toimintaympäristönä. Nämä seikat koskisivat erityisesti rakentamista, mutta myös toimenpiteitä, jotka vaikuttavat olennaisesti maankäyttöön ja elinkeinotoimintaan.

Pykälän 2 momentin mukaan lain mukaisissa toimenpiteissä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota saamelaisten mahdollisuuksiin ylläpitää ja kehittää kulttuurimuotoonsa kuuluvia elinkeinoja saamelaisten kotiseutualueella. Kulttuuriin luettaisiin saamelaisten alkuperäiskansana harjoittamat elinkeinot. Näillä elinkeinoilla tarkoitettaisiin ensisijaisesti porotaloutta, mutta myös metsästystä ja kalastusta. (—) Porotalouden harjoittajien ja porojen alueellisen jakautumisen vuoksi tukitoimenpiteet kohdistuvat jo luonnostaan saamelaisten kotiseutualueella harjoitettavaan porotalouteen. Tukitoiminnassa olisi kuitenkin erityisesti otettava huomioon porotalouden säilymisen edellytykset toimeentulomahdollisuudet turvaavana elinkeinona alueella. Tällöin olisi otettava huomioon myös porotalouden monimuotoisuus ja porotalouden kehittymisen mahdollisuudet osana muun yhteiskunnan kehitystä.”

Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

X:n tila Enontekiön kunnassa on porotilalain 26 §:n mukaisten luovutusrajoitusten alainen. Tila kuuluu C:n ja D:n kuolinpesiin. A ja B ovat kuolinpesien ainoat osakkaat. A asuu Enontekiön kunnassa ja on päätoiminen porotalouden harjoittaja. B asuu Norjassa eikä harjoita porotaloutta.

X:n tila on jaettu 22.8.2016 osittaisen osituksen ja perinnönjaon perusteella siten, että A ja B saavat kumpikin 1/2 suuruisen määräosan tilasta. Halkomistoimituksen jatkokokouksessa 26.1.2018 vahvistetun lainvoimaisen jakosuunnitelman mukaan A saa tilan metsäpalstan ja osuuden Enontekiön porotilojen yhteismetsään ja B tilan kotipalstan rakennuksineen. Metsäpalstan pinta-ala on noin 24,5 hehtaaria ja kotipalstan pinta-ala noin 2 175 neliömetriä. Kotipalsta on 23.3.2018 muodostettu Annienranta-nimiseksi tilaksi.

B on 2.1.2018 hakenut Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta porotilalain 26 §:n mukaista lupaa edellä mainittuun jakoon sekä hänelle jaossa tulevan tilan osan vapauttamista porotilalain mukaisista rajoituksista. Hakemuksen mukaan jako on välttämätön, jotta B voi saada osuutensa kuolinpesistä.

Paliskuntain yhdistyksen asiassa ELY-keskukselle 22.1.2018 ja 30.1.2018 antamissa lausunnois¬sa luovutuksen on todettu perustuvan perintöön. Lausuntojen mukaan rajoitukset voidaan poistaa ja lupa myöntää.

Tunturi-Lapin maaseutuhallinnon yhteistyöalue on ELY-keskukselle 21.2.2018 antamassaan lausunnossa viitannut B:n asemaan perillisenä ja puoltanut luvan myöntämistä.

ELY-keskus on päätöksellä 8.3.2018 hyväksynyt B:n hakemuksen, myöntänyt luvan ja poistanut X:n tilan kotipalstaan rakennuksineen kohdistuneet porotilalain 26 §:n mukaiset rajoitukset.

A valitus ELY-keskuksen päätöksestä on hylätty.

A ja B ovat jakaneet vanhemmiltaan perimänsä, Enontekiön kunnassa sijaitsevan kiinteistön, johon kohdistuu porotilalain 26 §:n mukainen luovutusrajoitus.

A harjoittaa porotaloutta. Hän on vastustanut porotilalain 26 §:ssä säädetyin edellytyksin sinänsä mahdollista luovutusluvan myöntämistä B:lle ja B:n osuuteen kiinteistöstä kohdistuvien rajoitusten poistamista. A on vedonnut porotilalain 26 §:n tarkoitukseen säilyttää porotilat yhtenäisinä sekä luovutusluvan ja rajoitusten poistamisen edellytykseksi säädettyjen erityisten syiden puuttumiseen tässä tapauksessa.

Porotilalaki on kumottu vuonna 1990. Laissa säädetyt rajoitukset ovat porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain 126 §:n perusteella kuitenkin edelleen voimassa. Jälkimmäisen lain esitöiden (HE 247/2010 vp) mukaan tavoitteena on muun muassa porotalouden rakenteen parantaminen. Porotalousyksiköillä tulisi olla edellytykset jatkuvaan kannattavaan toimintaan. Tähän liittyen perusteluissa on mainittu muun muassa tuotantovälineiden hankinta- ja käyttömahdollisuudet sekä elinkelpoisten yksiköiden muodostuminen. Tavoitteena on edistää sekä jo harjoitettavaa porotaloustoimintaa että nuorten henkilöiden porotaloustoiminnan aloittamista. Olisi otettava huomioon poronhoitoalueen kehittäminen asuinalueena ja säilyminen porotalouteen soveltuvana. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä saamelaisten mahdollisuuksiin ylläpitää kulttuurimuotoonsa kuuluvia elinkeinoja, kuten porotaloutta, saamelaisten kotiseutualueella.

A on viitannut porotilalain 26 §:ään perustuneeseen aiempaan hallintokäytäntöön, jonka mukaan porotilan pirstoutuminen on estänyt luovutusluvan myöntämisen. ELY-keskuksen mukaan hallintokäytännössä on pirstoutumisen estämisen sijasta sittemmin korostunut porotalouden harjoittajille turvattu etuosto-oikeus. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että viranomaisen ratkaisuissaan noudattaman linjan muuttaminen ELY-keskuksen asiassa antamissaan lausunnoissa mainitsemalla tavalla hallintokäytännön varassa ei täytä hallintolain 6 §:ssä viranomaiselta edellytettyyn hallinnossa asioivien tasapuoliseen kohteluun sisältyvän johdonmukaisuuden vaatimusta.

B on saanut kotipalstasta rakennuksineen muodostuvan osuutensa kiinteistöstä lainvoimaiseen jakosuunnitelmaan perustuvassa halkomisessa. A:n osuuteen kuuluvat kiinteistön metsäpalsta ja osuus yhteismetsiin, mikä mahdollistaa porotalouden harjoittamisen jatkamista. Paliskuntain yhdistys on asiassa antamissaan lausunnoissa puoltanut luvan myöntämistä ja rajoitusten poistamista. Porotalouden edut on otettu asiassa huomioon viitattujen lain esitöiden mukaisesti. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoo, että asiassa on porotilalain 26 §:n 2 ja 5 momentissa säädettyjä erityisiä syitä, joiden vuoksi tilan kotipalsta rakennuksineen voidaan vapauttaa lunastusrajoituksesta.

ELY-keskus on asiassa antamansa päätöksen perusteluissa vain viitannut hakemusasiakirjoissa ja asian käsittelyssä esiin tulleisiin seikkoihin kokonaisuudessaan. Päätöstä ei siten ole perusteltu hallintolain 45 §:n mukaisesti ilmoittamalla ratkaisuun vaikuttaneet seikat ja selvitykset. Koska ELY-keskus on sittemmin lausunnossaan hallinto-oikeudelle tuonut esiin ratkaisuunsa vaikuttaneet seikat, ELY-keskuksen päätöstä ei mainitusta puutteellisuudestaan huolimatta ole tarpeen kumota.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon edellä ilmenevät oikeudenkäyntikuluja koskevat hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole velvoitettava maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

3. Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, B:lle ei ole velvoitettava maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Jaakko Autio, Monica Gullans ja Juha Lavapuro. Asian esittelijä Petri Leinonen.

B

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

A

ELY-keskus

Hallinto-oikeus

Sovellettavat oikeusohjeet

Asiassa saatu selvitys

Hallinto-oikeuden johtopäätös

Oikeudenkäyntikulut

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Martti Raunio, Anne-Mari Keskitalo ja Kaisa Hiltunen, joka on myös esitellyt asian.

Sovellettavat säännökset ja niiden perusteluja

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos