KHO:2020:166 — Ulkomaalaisasia

Migrationsverket hade inte registrerat ändringssökandens, en år 1940 född estnisk medborgares, unionsmedborgares uppehållsrätt för att han inte ansågs vara ekonomiskt beroende av sin i Finland permanent bosatta dotter på det sätt som avses i utlänningslagen.

Ändringssökanden var dövstum sen födelsen och hade flera sjukdomar som försvagade funktionsförmågan och krävde fortlöpande uppföljning och vård. Ändringssökanden hade medan ärendet behandlades i förvaltningsdomstolen satts under intressebevakning. Den i Finland bosatta dottern hade förordnats till intressebevakare. Intressebevakningen omfattade skötseln av alla ärenden och ändringssökandens rättshandlingsförmåga hade begränsats.

En förutsättning för en unionsmedborgares över tre månader långa vistelse är att hen uppfyller bestämmelsens krav på en unionsmedborgares familjemedlem. En unionsmedborgares familjemedlemmar är släktingar i rakt uppstigande led som är beroende av unionsmedborgaren för sin försörjning.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg med beaktande av förordnandet om intressebevakning och dess innehåll samt den utredning som lämnats om ändringssökandens handikapp och hälsotillstånd att ändringssökanden i verkligheten var ekonomiskt beroende av sin dotter. Ändringssökanden var således hennes familjemedlem enligt 154 § 1 mom. 3 punkten utlänningslagen. Högsta förvaltningsdomstolen upphävde Migrationsverkets och förvaltningsdomstolens beslut och återförvisade ärendet till Migrationsverket för registrering av unionsmedborgares uppehållsrätt.

Europaparlamentets och rådets direktiv 2004/38/EG om unionsmedborgares och deras familjemedlemmars rätt att fritt röra sig och uppehålla sig inom medlemsstaternas territorier (direktivet om fri rörlighet) art. 2.2, art. 7.1, art. 8.1 och 5

Utlänningslagen 154 § 1 mom., 158 a § 1 mom., 159 § 1 mom.

Ärendet har avgjorts av president Kari Kuusiniemi samt justitieråden Leena Äärilä, Janne Aer, Anne Nenonen och Joni Heliskoski. Föredragande Saija Laitinen.

Maahanmuuttovirasto ei ollut rekisteröinyt vuonna 1940 syntyneen, muutoksenhakijana olevan Viron kansalaisen unionin kansalaisen oleskeluoikeutta, koska hänen ei voitu katsoa olevan Suomessa vakituisesti asuvan tyttärensä huollettavana ulkomaalaislaissa tarkoitetulla tavalla.

Muutoksenhakija oli syntymästään saakka kuuromykkä ja hänellä oli useita toimintakykyä heikentäviä ja jatkuvaa seurantaa sekä hoitoa vaativia sairauksia. Muutoksenhakija oli asetettu edunvalvontaan asian hallinto-oikeuskäsittelyn aikana. Edunvalvojaksi oli määrätty Suomessa asuva tytär. Edunvalvonta oli määrätty kaikkien asioiden hoitamiseksi, ja muutoksenhakijan oikeustoimikelpoisuutta oli rajoitettu.

Unionin kansalaisen yli kolmen kuukauden ajan kestävän oleskelun edellytyksenä on, että hän on lainkohdassa säädetyt edellytykset täyttävän unionin kansalaisen perheenjäsen. Unionin kansalaisen perheenjäseniä ovat hänen huollettavinaan olevat sukulaisensa suoraan ylenevässä polvessa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi edunvalvontaa koskeva määräys ja sen sisältö sekä muutoksenhakijan vammasta ja terveydentilasta esitetty selvitys huomioon ottaen, että muutoksenhakija oli tosiasiallisesti taloudellisesti riippuvainen tyttärestään. Muutoksenhakija oli siten tämän ulkomaalaislain 154 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu perheenjäsen. Korkein hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset sekä palautti asian Maahanmuuttovirastolle unionin kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröintiä varten.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2004/38/EY) Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella (vapaan liikkuvuuden direktiivi) 2 artikla 2 kohta, 7 artikla 1 kohta, 8 artikla 1 ja 5 kohdat

Ulkomaalaislaki 154 § 1 momentti, 158 a § 1 momentti, 159 § 1 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 19.12.2019 nro 19/1101/6

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on sovellettavat säännökset ja tosiseikat selostettuaan esittänyt johtopäätöksenään seuraavaa:

Maahanmuuttovirasto ei rekisteröi hakijan oleskeluoikeutta ulkomaalaislain 154 §:n mukaisena perheenjäsenenä.

Ulkomaalaislain 154 §:n 1 momentin mukaan unionin kansalaisen perheenjäseneksi voidaan katsoa hänen sukulaisensa suoraan ylenevässä polvessa. Edellytyksenä on kuitenkin lisäksi se, että henkilö on sukulaisensa huollettavana. Hallituksen esityksen mukaan huollettavana oleminen tarkoittaa tässä sitä, että on olemassa todellinen taloudellisen tuen tarve eli että perheenjäsen on tosiasiallisesti taloudellisesti riippuvainen perheenkokoajasta. Komission tiedonannon mukaan on arvioitava, tarvitseeko hän taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet huomioon ottaen aineellista tukea keskeisten tarpeidensa tyydyttämiseen siinä valtiossa, josta hän on lähtöisin tai josta hän tulee, sillä hetkellä, jolloin hän pyytää päästä asumaan unionin kansalaisen luo.

Perheenkokoaja on asunut Suomessa vakinaisesti 24.2.2011 lähtien. Hakija on asunut tuolloin kotimaassaan. Hakija on kertonut toimeentulonsa perustuvan eläke- ja vammaistukeen ja on esittänyt tästä selvitystä. Edellä esitetyn perusteella asiassa ei voida katsoa, että hakija olisi ollut tosiasiallisesti perheenkokoajan huollettavana. Hakija on asunut erillään perheenkokoajasta ainakin yli kahdeksan vuoden ajan eikä hän ole perheenkokoajasta taloudellisesti riippuvainen. Hakijan ei voida hänen henkilökohtaisista oloistaan annetun selvityksen perusteella katsoa olevan perheenkokoajasta sillä tavoin taloudellisesti riippuvainen, että hän olisi perheenkokoajan huollettavana ulkomaalaislain 154 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, ja että hänen henkilökohtainen tilanteensa vaatisi asumista Suomessa kotimaansa Viron sijaan. Hakija ei siten ole perheenkokoajan ulkomaalaislain 154 §:n 1 momentin mukainen perheenjäsen.

Asiassa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden perusteella hakijan voitaisiin katsoa olevan ulkomaalaislain 154 §:n 4 momentin tarkoittama unionin kansalaisen perheenjäseneen rinnastettava muu omainen. Asiassa ei ole tullut ilmi sellaisia vakavia terveydellisiä syitä, jotka ehdottomasti edellyttävät, että perheenkokoaja hoitaa hakijaa henkilökohtaisesti. Asiassa saadun selvityksen perusteella hakija on saanut lääkärihoitoa Virossa ja sosiaalityöntekijä sekä hoivatyöntekijä-tukihenkilö ovat vierailleet hakijan luona säännöllisesti. Hakija voi jatkossakin saada tarvitsemiaan lääkäripalveluja ja tukea kotimaassaan Virossa.

Hakijan oleskeluoikeuden rekisteröinnille unionin kansalaisena ei yllä esitetyn perusteella ole ulkomaalaislain mukaisia edellytyksiä.

Oleskeluoikeuden rekisteröimättä jättäminen ei loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa, koska asianosaisten välillä ei ole sopimuksen suojaamaa perhe-elämää.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan valituksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan ulkomaalaislain 159 §:n 1 momentin, 154 §:n 1 momentin 3 kohdan, 154 §:n 4 momentin ja 158 a §:n 1 momentin, perustellut päätöstään seuraavasti:

A on Viron kansalainen. A on 30.3.2019 Maahanmuuttovirastolle sähköisesti jättämällään hakemuksella hakenut unionin kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröintiä sairauden ja vamman aikaansaaman avuntarpeen perusteella. A on 12.4.2019 tarkentanut, että hän haluaa hakea unionin kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröintiä perhesiteen perusteella eikä riittävien varojen perusteella. A on kertonut saapuneensa Suomeen 4.4.2019. Perheenkokoajan eli B:n oleskeluoikeus unionin kansalaisena on rekisteröity 25.2.2011. A on B:n äiti. A:lla ei ole muita lapsia eikä hänellä ole aviopuolisoa.

Maahanmuuttovirasto on valituksenalaisella päätöksellään 3.7.2019 jättänyt A:n unionin kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröimättä, koska A:ta ei ole pidetty 154 §:n mukaisena perheenjäsenenä tai perheenjäseneen rinnastettavana muuna omaisena.

Asiassa saadun selvityksen mukaan A kärsii alkavasta verisuoniperäisestä dementiasta, elimellisestä aistiharhaisuudesta, kuuromykkyydestä, sydämen vajaatoiminnasta, kasvojen ihosyövästä, vakaasta sepelvaltimotaudista ja verenpainetaudista. A:n on katsottu olevan edunvalvonnan tarpeessa ja hänen edunvalvojakseen on määrätty B. A:n toimeentulo perustuu Viron maksamaan eläke- ja vammaistukeen. A:n eläkkeen määrä on 484,86 euroa kuukaudessa. B on kertonut tukeneensa taloudellisesti A:ta. B on kertonut huolehtineensa A:sta Suomesta käsin, mutta tämä on vaikeutunut A:n kunnon heikennyttyä. Vastaselityksen mukaan A:lla ei ole asuntoa Virossa, sillä hän joutui luopumaan edellisestä asunnostaan terveys- ja turvallisuussyistä.

Asiassa on selvitettävänä, onko A B:n ulkomaalaislain tarkoittama perheenjäsen ja olisiko oleskeluoikeus rekisteröitävä ulkomaalaislain 158 a §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella. Ulkomaalaislain 154 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan unionin kansalaisen perheenjäseniä ovat hänen huollettavinaan olevat sukulaisensa suoraan ylenevässä polvessa. Lainkohdan esitöiden (HE 205/2006 vp) mukaan huollettavana oleminen tarkoittaa sitä, että on olemassa todellinen taloudellisen tuen tarve eli että perheenjäsen on tosiasiallisesti taloudellisesti riippuvainen perheenkokoajasta. Asia on ratkaistava ottaen huomioon tukea tarvitsevan henkilön henkilökohtaiset olosuhteet ja tarpeet.

A:n toimeentulo perustuu Viron maksamaan eläke- ja vammaistukeen. A ja B ovat asuneet eri maissa vuodesta 2011 alkaen. Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa ei ole osoitettu, että A olisi tosiasiallisesti taloudellisesti riippuvainen Suomessa asuvasta tyttärestään. A:n ei näin ollen voida katsoa olevan B:n ulkomaalaislain 154 §:n 1 momentin 3 kohdan mukainen perheenjäsen.

Asiassa on vielä selvitettävä, onko A B:n ulkomaalaislain 154 §:n 4 momentissa tarkoitettu perheenjäseneen rinnastettava muu omainen. Ulkomaalaislain 154 §:n 4 momentin 2 kohdan mukaan unionin kansalaisen perheenjäseneen rinnastetaan muu omainen hänen kansalaisuuteensa katsomatta, jos vakavat terveydelliset syyt ehdottomasti edellyttävät, että kyseinen unionin kansalainen hoitaa häntä henkilökohtaisesti.

Vaikka A kärsii lukuisista terveysongelmista eikä pysty ilmaisemaan itseään normaalisti kuuromykkyyden vuoksi, hallinto-oikeus katsoo, ettei A:n terveydellisten ongelmien ole osoitettu olevan sellaisia, että vakavat terveydelliset syyt ehdottomasti edellyttäisivät B:n hoitavan häntä henkilökohtaisesti. A:n on mahdollista saada terveyspalveluita myös kotimaassaan Virossa. Näin ollen A ei ole B:n ulkomaalaislain 154 §:n 4 momentin 2 kohdassa tarkoitettu perheenjäseneen rinnastettava muu omainen.

Koska A:n ei voida katsoa olevan B:n ulkomaalaislain 154 §:ssä tarkoitettu perheenjäsen, ei hänen oleskeluoikeuttaan voida rekisteröidä myöskään perhesiteen perusteella.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että Maahanmuuttovirasto on voinut hylätä A:n hakemuksen oleskeluoikeuden rekisteröimisestä. Maahanmuuttoviraston päätöstä ei muuteta.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Hän on valituksessaan vaatinut ensisijaisesti, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja unionin kansalaisen oleskeluoikeus rekisteröidään. Toissijaisesti asia on palautettava hallinto-oikeuteen tai Maahanmuuttoviraston uudelleen käsiteltäväksi. Hän on lisäksi vaatinut suullisen käsittelyn järjestämistä.

B on asunut Suomessa vuodesta 2011 saakka. Hän on huolehtinut Virossa asuneesta äidistään A:sta taloudellisesti ja käymällä hoitamassa tätä ja tämän asioita Virossa. A:n terveydentilan heikennyttyä hän ei voi enää asua yksin Virossa.

A on iäkäs ja hänellä on terveysongelmia, joiden vuoksi hän on kyvytön huolehtimaan itsestään. Hoidon järjestäminen muulla tavoin on hankalaa kommunikointivaikeuksista johtuen. A on kuuromykkä ja hänellä on vaikeuksia ilmaista itseään myös kirjoittamalla. Viittomakielen tulkit eivät ymmärrä häntä. B on oppinut ymmärtämään äitiään.

A on tyttärensä huollettavana oleva sukulainen suoraan ylenevässä polvessa. A:lla on todellinen taloudellisen tuen tarve ja hän on tosiasiallisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti riippuvainen tyttärestään. A on tyttärensä ulkomaalaislain 154 §:n 1 momentin 3 kohdan mukainen unionin kansalaisen perheenjäsen.

Lääne-Harjun kunnanviraston lausunnossa todetaan B:n käytännössä pitäneen huolta äidistään. A ei selviä asiointitilanteista ilman B:n läsnäoloa. A tarvitsee säännöllistä lääkitystä ja terveydenhoitoa. A:sta huolehtiminen vaatii B:n jatkuvaa, henkilökohtaista läsnäoloa. A:n jokapäiväisen toimeen tulemisen, terveyden ja turvallisuuden vuoksi on välttämätöntä, että B on läsnä äitinsä arjessa.

Polikliinisen oikeuspsykiatrisen asiantuntijan päätöksen mukaan A tarvitsee jatkuvaa ulkopuolista apua psyykkisten häiriöiden vuoksi. A:n henkinen tila tekee päivittäisen sosiaalisen toimeentulon mahdottomaksi.

A:n luona käyneet sosiaalityöntekijät eivät ole useiden käyntienkään jälkeen oppineet ymmärtämään A:n puhetta. A:lla ei ole muita lähisukulaisia tai henkilöitä, jotka voisivat häntä huoltaa Virossa.

Mikäli A:n ei katsota olevan taloudellisesti riippuvainen B:stä, asiaan tulee sovellettavaksi ulkomaalaislain 154 §:n 4 momentti. Kuuromykän henkilön kommunikaatiokyvyttömyyttä ja heikkoa terveydentilaa sekä näistä johtuvaa kyvyttömyyttä huolehtia itsestään on pidettävä ulkomaalaislain 154 §:n 4 momentin 2 kohdassa tarkoitettuina vakavina terveydellisinä syinä. Kyvyttömyyttä kommunikoida ymmärrettävästi ilman muutoksenhakijan apua on pidettävä laissa tarkoitettuna vakavana terveydellisenä syynä sille, että muutoksenhakijan on henkilökohtaisesti hoidettava A:ta.

on antamassaan lausunnossa vaatinut valituksen hylkäämistä. Maahanmuuttovirasto on perusteluina vaatimukselleen viitannut päätökseensä ja sen perusteluihin sekä hallinto-oikeuden päätökseen sekä esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Maahanmuuttovirasto on päätöksessään ottanut huomioon valittajan henkilökohtaiset olosuhteet ja tarpeet. Valittaja ei ole asiassa esitetyn perusteella ollut tosiasiallisesti perheenkokoajan taloudellisen tuen tarpeessa.

Harjun alioikeuden päätöksessä ei todeta, että edunvalvojan tulisi hoitaa A:ta henkilökohtaisesti. Sillä seikalla, että Suomessa asuva unionin kansalainen on viranomaisen päätöksellä nimetty omaisensa edunvalvojaksi, ei ole ratkaisevaa merkitystä. Muun omaisen rinnastamista perheenjäseneen ei ole sidottu muodolliseen asemaan. Kyse on kokonaisharkinnasta.

Valituksen liitteenä toimitetun polikliinisen oikeuspsykiatrisen tutkimuspöytäkirjan päätöslauselman mukaan keskustelu tutkimuksen aikana on ollut mahdollista vain viittomakielen tulkin avulla. Tutkimuspöytäkirjan mukaan A on voinut kouluttautua ja työskennellä kotimaassaan viittomakieltä käyttävässä ympäristössä. Toimitettu selvitys tukee Maahanmuuttoviraston johtopäätöstä siitä, että valittajan on mahdollista tulla ymmärretyksi ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluita myös kotimaassaan Virossa.

B on saanut Suomen kansalaisuuden 20.8.2019 ja on Viron ja Suomen kaksoiskansalainen.

on antanut vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Polikliinisissa oikeuspsykiatrisissa tutkimuksissa on ollut läsnä viittomakielen tulkki, mutta myös B on ollut läsnä avustamassa äitiään.

Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän Nurmijärven yksikön sosiaaliohjaajien kotikäynnin perusteella annetun lausunnon mukaan A voidaan nähdä erittäin haavoittuvassa yhteiskunnallisessa asemassa olevaksi henkilöksi, joka tarvitsee apua sekä kodin ulkopuolisissa että kodin sisäisissä toimissaan ja on näin ollen riippuvainen ulkopuolisesta avusta ja tuesta. Lausunnossa on puollettu asiakkaan oleskeluoikeuden rekisteröimistä Suomeen.

B:llä on Viron laista tuleva velvollisuus huolehtia äidistään. Asia tulee ratkaista kokonaisharkinnan perusteella.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

1. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.

2. Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle unionin kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröintiä varten.

Perustelut

Pykälän 3 momentin mukaan korkein hallinto-oikeus voi asianosaisen vaatimuksesta huolimatta jättää suullisen käsittelyn järjestämättä myös, jos asiassa on kyse muutoksenhausta hallintotuomioistuimen päätökseen eikä suullisen käsittelyn järjestäminen ole tarpeen asian selvittämiseksi.

Kun otetaan huomioon asiassa saatu selvitys ja pääasiaratkaisun lopputulos, suullisen käsittelyn toimittaminen ei asian selvittämiseksi ole tarpeen.

Asiassa on valituksen johdosta ensisijaisesti ratkaistavana kysymys siitä, onko muutoksenhakijaa pidettävä ulkomaalaislain 154 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna unionin kansalaisen perheenjäsenenä.

2.2.1 Vapaan liikkuvuuden direktiivin säännökset

(ns. vapaan liikkuvuuden direktiivi) 2 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan perheenjäsenellä unionin kansalaisesta riippuvaisia sukulaisia suoraan takenevassa polvessa samoin kuin unionin kansalaisen aviopuolison tai b alakohdassa tarkoitetun kumppanin vastaavanlaisia sukulaisia.

Direktiivin 8 artiklan 1 kohdan mukaan, kun oleskelu kestää yli kolme kuukautta, vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia unionin kansalaisia rekisteröitymään asianomaisen viranomaisen luona, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 5 kohdan soveltamista. Artiklan 5 kohdan d alakohdan mukaan rekisteröintitodistuksen antamista varten jäsenvaltiot voivat vaatia ainoastaan edellä 2 artiklan 2 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa asiakirjaselvitystä siitä, että näissä alakohdissa tarkoitetut edellytykset täyttyvät.

2.2.2 Ulkomaalaislain säännökset esitöineen

10 luvun Euroopan unionin kansalaisten oleskelua koskevat säännökset on uudistettu vapaan liikkuvuuden direktiivin täytäntöön panemiseksi lainmuutoksella 360/2007.

Mainittuun lukuun sisältyvän ulkomaalaislain 159 §:n 1 momentin mukaan, jos unionin kansalainen oleskelee Suomessa yli kolme kuukautta, hänen on rekisteröitävä oleskelunsa. Rekisteröintihakemus jätetään Maahanmuuttovirastolle kolmen kuukauden kuluessa maahantulopäivästä.

Ulkomaalaislain 154 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan unionin kansalaisen perheenjäseniä ovat hänen huollettavinaan olevat sukulaisensa suoraan ylenevässä polvessa.

Säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 205/2006 vp) on todettu seuraavaa:

”Pykälän 1 momentissa perheenjäseniksi määriteltäisiin unionin kansalaisen (- — -) huollettavina(an) olevat sukulaiset suoraan ylenevässä polvessa. (- — -)

Huollettavana oleminen tarkoittaa sitä, että on olemassa todellinen taloudellisen tuen tarve eli että perheenjäsen on tosiasiallisesti taloudellisesti riippuvainen perheenkokoajasta. Asia on ratkaistava ottaen huomioon tukea tarvitsevan henkilön henkilökohtaiset olosuhteet ja tarpeet. Tämä on osoitettava asianmukaisella asiakirjaselvityksellä.”

Ulkomaalaislain 158 a §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan unionin kansalainen saa oleskella Suomessa yli kolmen kuukauden ajan, jos hän on 1, 2 tai 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttävän unionin kansalaisen perheenjäsen.

Muutoksenhakija on syntynyt vuonna 1940. Perheenkokoaja, joka on muutoksenhakijan tytär, on syntynyt vuonna 1978. Muutoksenhakijalla ei ole puolisoa tai muita lapsia.

Esitetyn selvityksen mukaan perheenkokoaja ja muutoksenhakija ovat asuneet samassa taloudessa Virossa ennen perheenkokoajan muuttamista Suomeen vuonna 2011. Perheenkokoaja on tämän jälkeen säännöllisesti matkustanut Viroon huolehtimaan äidistään. Muutoksenhakijalla on diagnosoitu kuuromykkyys, sydämen vajaatoiminta, angina pectoris, kasvojen ihosyöpä ja verenpainetauti.

Lääne-Harjun sosiaaliosaston sosiaalityön johtavan asiantuntijan 30.7.2019 päivätyn todistuksen suomennoksen mukaan muutoksenhakija on asunut haja-asutusalueella ennen muuttamistaan tyttärensä luokse. Asuinkylässä ei ole ollut muutoksenhakijan erityistarpeiden edellyttämää palveluiden, asiantuntijoiden ja sosiaalipalveluiden tukiverkostoa eikä vamman edellyttämiä teknisiä ratkaisuja. Asuinkylässä muutoksenhakijan apuna on ollut aikaisemmin lähistöllä asuva iäkäs sukulainen, jonka tuki on loppunut avustajan oman terveydentilan vuoksi. Muutoksenhakijan kognitiiviset taidot ovat heikentyneet, eikä hän ymmärrä terveysongelmiensa luonnetta, eikä hän osaa järjestää omia terveydenhoito- ja huoltopalveluitaan. Muutoksenhakija ei anna ammattiauttajien hoitaa asioita.

Polikliinisen oikeuspsykiatrisen tutkimuspöytäkirjan 9.8.2019 suomennoksen mukaan muutoksenhakijalla on diagnosoitu alkava verisuoniperäinen dementia, elimellinen aistiharhaisuus ja kuuromykkyys sekä siitä johtuva viestintäkyvyn ja sosiaalisen toimintakyvyn häiriö. Muutoksenhakija ei kykene lääkkeiden oikeaan ja tarkoituksenmukaiseen käyttöön, vaan tarvitsee opastusta ja ohjausta, jotta säännöllinen hoito tulisi varmistetuksi. Muutoksenhakija tarvitsee jatkuvaa avustamista, eikä ymmärrä sosiaalisten ongelmien olemusta asianmukaisesti.

Harjun alioikeuden 2.9.2019 päätöksen suomennoksen mukaan muutoksenhakija on asetettu edunvalvontaan ja perheenkokoaja on määrätty muutoksenhakijan edunvalvojaksi. Edunvalvonta on määrätty kaikkien asioiden hoitamiseksi. Muutoksenhakijalla on päätöksen mukaan oikeus ostaa itsenäisesti tavaroita ja palveluita yhteensä enintään 100 eurolla kuukaudessa. Muutoksenhakija on todettu kaikkien perheoikeudellisten toimien osalta oikeustoimikelvottomaksi. Päätöksessä on todettu, että edunvalvoja on henkilön lakisääteinen edustaja, jolla on oikeus ja velvollisuus edunvalvottavan henkilön taloudellisten ja henkilökohtaisten oikeuksien ja etujen turvaamiseen tehtävänsä mukaisissa rajoissa. Edunvalvojan tehtäviä ovat edunvalvottavan edustaminen kaikkia oikeudellisia ja taloudellisia oikeustoimia suoritettaessa sekä hänen asuinpaikkansa, hoivansa, valvontansa, sosiaalipalveluidensa ja hoitonsa järjestäminen.

Euroopan unionin kansalaisella on perussopimusten perusteella oikeus vapaasti liikkua ja oleskella toisen jäsenvaltion alueella. Oleskelun kestäessä yli kolme kuukautta jäsenvaltio voi edellyttää, että unionin kansalainen rekisteröi oleskeluoikeutensa. Rekisteröinti ei ole oleskeluoikeutta perustava vaan valvonnallinen toimenpide.

Vapaan liikkuvuuden direktiivillä säännellään muun ohella niitä edellytyksiä, joiden nojalla unionin kansalaiset ja heidän perheenjäsenensä voivat käyttää oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltion alueella. Unionin kansalaisen perheenjäseniä ovat muun ohella hänen huollettavinaan olevat sukulaisensa suoraan ylenevässä polvessa.

Muutoksenhakija on Viron kansalainen ja näin ollen myös unionin kansalainen. Hän on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen saapumalla Suomeen täällä asuvan tyttärensä luokse.

Korkein hallinto-oikeus katsoo edunvalvontaa koskeva määräys ja sen sisältö sekä muutoksenhakijan vammasta ja terveydentilasta esitetty selvitys huomioon ottaen, että muutoksenhakija on tosiasiallisesti taloudellisesti riippuvainen perheenkokoajasta. Muutoksenhakijan on perheenkokoajan ulkomaalaislain 154 §:n 1 momentin 3 kohdan tarkoittama perheenjäsen.

Näin ollen ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle unionin kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröintiä varten.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi ja oikeusneuvokset Leena Äärilä, Janne Aer, Anne Nenonen ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Saija Laitinen.

Maahanmuuttovirasto

Hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jaana Hemminki ja Camilla Sandström. Esittelijä Kaisa Ketolainen.

A

Muutoksenhakija

2.1 Ratkaistavana oleva oikeuskysymys

2.2 Sovellettavat säännökset

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2004/38/EY) Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella

Ulkomaalaislain

2.3 Asiassa saatu selvitys

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

1. Suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen hylkääminen

2. Pääasiaratkaisu