KHO:2020:170 — Utlänningsärende

Anknytningspersonen, den turkiska medborgaren B, vistades i Finland med permanent uppehållstillstånd. B hade följaktligen rätt att arbeta i Finland. Anknytningspersonen hade tidigare haft företagsverksamhet. Ur handlingarna framgick inte i detalj hur lång tid B under sin vistelse i Finland hade arbetat som arbetstagare på den lagliga arbetsmarknaden. Ändringssökanden A hade kommit till Finland som familjemedlem till sin make B och vistats fem år i Finland med uppehållstillstånd. A hade bott tillsammans med B och deras gemensamma i Finland födda barn.

Migrationsverket hade genom sitt beslut varken beviljat A permanent eller tidsbegränsat uppehållstillstånd på grund av att försörjningsförutsättningen inte uppfylldes. Migrationsverket hade inte i sitt beslut bedömt bestämmelserna i det för Finland bindande associationsavtalet mellan republiken Turkiet och Europeiska ekonomiska gemenskapen och det sammanhängande associationsrådets beslut 1/80 och betydelsen av unionens domstols rättspraxis gällande tolkningen av dem för A:s uppehållstillståndsärende.

På dessa grunder upphävde högsta förvaltningsdomstolen förvaltningsdomstolens och Migrationsverkets beslut och återförvisade ärendet till Migrationsverket för ny behandling.

Avtalet om upprättandet av en associering mellan Europeiska ekonomiska gemenskapen och Turkiet, undertecknat i Ankara 12.9.1963 och fastställt för gemenskapens vidkommande genom Rådets beslut 64/732/EEG (EGT 1964, 217, s. 3685, ovan associationsavtalet) artikel 2.1

Tilläggsprotokollet till associationsavtalet, antaget och fastställts för gemenskapens vidkommande genom Rådets förordning nr 2760/72 (EGT L 293, s. 1) artikel 36, 59 och 62

Det genom avtalet om upprättandet av en associering mellan Europeiska ekonomiska gemenskapen och Turkiet inrättade associationsrådets beslut nr 1/80 av 19.9.1980 om utveckling av associeringen, artikel 6.1 — 2, artikel 7, artikel 13 och artikel 14.1

Finlands grundlag 2 § 3 mom.

Förvaltningslagen 6 § och 45 § 1 mom.

Utlänningslagen 6 § 1 mom., 7 § 2 mom., 39 §, 54 § 1 mom., 56 § 1 mom. och 66 a §

Se EUD:s dom 11.5.2000 i ärendet C-37/98 (Savas ECLI:EU:C:2000:224), EUD:s dom 17.9.2009 i ärendet C-242/06 (Sahin ECLI:EU:C:2009:554), EUD:s dom 29.3.2012 i de sammansatta ärendena C-7/10 och 9/10 (Kahveci och Inan ECLI:EU:C:2012:180) och EUD:s dom 14.6.2012 i ärendet C-606/10 (ANAFE ECLI:C:2012:348)

Ärendet har avgjorts av president Kari Kuusiniemi samt justitieråden Leena Äärilä, Janne Aer, Joni Heliskoski och Tero Leskinen. Föredragande Marita Eeva.

Perheenkokoaja, Turkin kansalainen B oleskeli Suomessa pysyvällä oleskeluluvalla. Hänellä oli siten työnteko-oikeus Suomessa. Perheenkokoajalla oli ollut aikaisemmin yritystoimintaa. Asiakirjoista ei ilmennyt yksityiskohtaisesti, minkä ajan hän oli Suomessa oleskelunsa aikana työskennellyt työntekijänä laillisilla työmarkkinoilla. Muutoksenhakija A oli tullut Suomeen puolisonsa B:n perheenjäsenenä ja oleskellut Suomessa oleskeluluvalla viisi vuotta asuen puolisonsa ja heidän Suomessa syntyneen yhteisen lapsensa kanssa.

Maahanmuuttovirasto ei ollut päätöksellään myöntänyt A:lle pysyvää eikä määräaikaista oleskelulupaa toimeentuloedellytyksen puuttumisen vuoksi. Maahanmuuttovirasto ei ollut päätöksessään kuitenkaan lainkaan arvioinut Suomea sitovan Turkin ja Euroopan talousyhteisön välisen assosiaatiosopimuksen sekä siihen liittyvän assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 määräysten ja niiden tulkintaa koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön merkitystä A:n oleskelulupa-asiassa.

Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset ja palautti asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Turkin tasavallan ja Euroopan talousyhteisön 12.9.1963 Ankarassa allekirjoittama assosiaatiosopimus, vahvistettu yhteisön puolelta 23.12.1963 tehdyllä neuvoston päätöksellä 64/732/ETY (EYVL 1964, 217, s. 3685, edellä tarkoitettu assosiaatiosopimus) 2 artikla 1 kohta

Assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirja tehty, hyväksytty ja vahvistettu yhteisön puolesta 19.12.1972 annetulla neuvoston asetuksella N:o 2760/72 (EYVL L 293, s. 1) 36 artikla, 59 artikla ja 62 artikla

Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisestä assosiaatiosta tehdyllä sopimuksella perustetun assosiaationeuvoston 19.9.1980 assosiaation kehittämisestä tekemän päätöksen N:o 1/80 6 artikla 1 ja 2 kohta, 7 artikla, 13 artikla ja 14 artikla 1 kohta

Suomen perustuslaki 2 § 3 momentti

Hallintolaki 6 § ja 45 § 1 momentti

Ulkomaalaislaki 6 § 1 momentti, 7 § 2 momentti, 39 §, 54 § 1 momentti, 56 § 1 momentti ja 66 a §

Ks. EUT 11.5.2000 tuomio asiassa C-37/98 (Savas ECLI:EU:C:2000:224), EUT 17.9.2009 tuomio asiassa C-242/06 (Sahin ECLI:EU:C:2009:554), EUT 29.3.2012 tuomio yhdistetyissä asioissa C-7/10 ja 9/10 (Kahveci ja Inan ECLI:EU:C:2012:180) ja EUT 14.6.2012 tuomio asiassa C-606/10 (ANAFE ECLI:C:2012:348)

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 16.7.2019 nro 19/0528/3

Asian aikaisempi käsittely

Perheenkokoajana on Turkin kansalainen B, joka on hakijan aviopuoliso ja jolle on 15.9.2014 myönnetty pysyvä oleskelulupa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt hakijan valituksen.

Hallinto-oikeus on lausunut asian oikeudellisena arviointinaan seuraavaa:

Asiassa saadun selvityksen mukaan valittaja on Suomessa oleskelunsa aikana saanut yhteiskunnan myöntämiä etuuksia eikä hänellä ole ollut lainkaan ansiotuloja. Perheenkokoajan yritystoiminta on päättynyt vuonna 2014 heti perheenkokoajalle myönnetyn pysyvän oleskeluluvan ja valittajalle myönnetyn neljän vuoden jatko-oleskeluluvan jälkeen. Yritystoiminnan päättymisen jälkeen perheenkokoajalla on verotustietojen mukaan ollut vuosina 2015 ja 2016 vain vähäisessä määrin ansiotuloja ja hän on saanut työmarkkinatukea, sairauspäivärahaetuuksia sekä vanhempainpäivärahaetuuksia. Esitetyn lääkärinlausunnon mukaan perheenkokoaja on hakeutunut käsikirurgin asiakkaaksi tammikuussa 2017 vuoden ajan kipuilleen oikean ranteensa vuoksi. Lausunnon mukaan ranteeseen on kehittynyt pitkien työpäivien vuoksi jännetuppitulehdus, johon on kokeiltu leikkauksellista hoitoa vuonna 2017, mutta toimenpiteistä ei ole ollut lisäapua ja tilanne on kroonistunut. Perheelle on vuosien 2017 ja 2018 aikana maksettu perustoimeentulotukea.

Hallinto-oikeus toteaa, että valittaja on oleskellut Suomessa vuodesta 2013 lukien, mutta hänen toimeentulonsa ei ole minään vuonna ollut turvattu ulkomaalaislain 39 §:ssä edellytetyllä tavalla. Myöskään valitusvaiheessa esitetyn selvityksen mukaiset perheenkokoajan toteutuneet kuukausittaiset ansiotulot eivät yksinään yllä edellytetylle toimeentulotasolle. Perheen toimeentulotason ei voida katsoa heikentyneen ainoastaan tilapäisesti. Kun otetaan huomioon perheenkokoajan terveydentilasta esitetty selvitys, hallinto-oikeus katsoo, ettei asiassa voida myöskään vakuuttua siitä, että perheenkokoaja kykenisi pitkäaikaisesti jatkamaan valitusvaiheessa solmitun siivousalan työsopimuksen mukaisessa työssä kokoaikaisesti ja että perheen toimeentulo olisi jatkossa turvattu perheenkokoajan ansiotuloilla.

$11b

Kun valittajalle ei ole myönnetty oleskelun edellytyksenä olevaa oleskelulupaa Suomeen, ja ottaen huomioon kaikki asiassa ilmi tulleet seikat, hänet on voitu määrätä karkotettavaksi kotimaahansa Turkkiin. Maahanmuuttoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Ulkomaalaislaki 6 § 1 momentti, 39 §, 54 § 1 momentti, 56 § 1 momentti, 66 a §, 146 § 1 momentti, 147 §, 147 a § ja 149 § (668/2013) 1 momentti 1 kohta

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja hakijalle myönnetään oleskelulupa. Muutoksenhakija on lisäksi vaatinut karkottamispäätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Ulkomaalaislain 39 §:n mukaan toimeentuloedellytyksestä voidaan poiketa, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu sitä vaatii. Muutoksenhakija on ollut naimisissa Suomesta oleskeluluvan saaneen aviomiehensä kanssa 13 vuotta ja heillä on yhteinen 3-vuotias lapsi. Perheenkokoaja on muuttanut Suomeen vuonna 2009 ja myös muutoksenhakija on asunut täällä viimeiset viisi vuotta. Muutoksenhakijalla on ollut oleskelulupa Suomeen, mutta sitä ei ole enää uusittu, koska hänen aviomiehensä oli menettänyt työnsä väliaikaisen työkyvyttömyyden takia ja perheen toimeentulo oli tämän vuoksi perustunut hetkellisesti vuosina 2017 ja 2018 toimeentulotukeen. Asiassa on sittemmin esitetty selvitystä siitä, että aviomies on työllistynyt uudelleen.

Perheenkokoajan ja muutoksenhakijan lapsella on erityisiä tarpeita ja hän tarvitsee erityisen voimakkaasti isänsä sekä äitinsä huoltoa ja hoivaa. Lapsi on syntynyt keskosena, minkä takia äidin on ollut tärkeää jäädä kotiin hoitamaan lasta eikä mennä ansiotöihin. Lapsella on voimakkaita kielellisen kehityksen häiriöitä. Muutoksenhakija on esittänyt lasta koskevan lääkärinlausunnon. Lapsen etu vaatii, että muutoksenhakijalle myönnetään oleskelulupa toimeentulopuutteista huolimatta.

Perheenkokoaja on työllistynyt C Oy:n palvelukseen joulukuussa 2018 ja hän on saanut tyypillisesti reilun 2 000 euron suuruisia kuukausiansioita. Toimeentuloedellytyksen edellyttämän tulotason ja perheen tosiasiallisten ansiotyöstä saatavien nettotulojen erotus on tällä hetkellä vähäinen.

Muutoksenhakijalla ei ole merkittäviä siteitä Turkkiin. Lapsen hoitaminen ja erityistarpeet ovat aiemmin olleet esteenä muutoksenhakijan työllistymiselle. Asiassa on poikkeuksellisen painavia syitä poiketa toimeentuloedellytyksestä.

Muutoksenhakija on toimittanut lisäselvityksenä työsopimuksensa C Oy:n kanssa sekä perheenkokoajan palkkalaskelmia.

on antanut asiassa lausunnon. Maahanmuuttovirasto on viitannut päätökseensä ja sen perusteluihin ja todennut, ettei asiassa ole ilmennyt sellaisia perusteita, joiden myötä muutoksenhakijalle tulisi myöntää oleskelulupa ja toimeentuloedellytyksestä poiketa. Valitus ja valituslupahakemus tulisi hylätä.

on antanut vastaselityksen.

, että korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 9.1.2020 taltionumero 47 kieltänyt muutoksenhakijan maasta poistamisen täytäntöönpanon.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Suomen perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Hallintolain 6 §:n (hallinnon oikeusperiaatteet) mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Ulkomaalaislain 7 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian selvittämisestä. Asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista ja muutoinkin myötävaikutettava oman asiansa selvittämiseen. Viranomaisen on osoitettava asianosaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Selvityspyynnön tulee olla yksilöity sekä oikeassa suhteessa niihin selvityskeinoihin, jotka asianosaisella on hänen olosuhteensa huomioon ottaen käytettävissään.

Ulkomaalaislain 56 §:n 1 momentin mukaan pysyvä oleskelulupa myönnetään ulkomaalaiselle, joka on jatkuvan oleskeluluvan saatuaan luvallisesti oleskellut maassa yhtäjaksoisesti neljän vuoden ajan, jos edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, ovat olemassa ja pysyvän oleskeluluvan myöntämiselle ei ole tässä laissa mainittuja esteitä.

Ulkomaalaislain 54 §:n 1 momentin mukaan uusi määräaikainen oleskelulupa myönnetään, jos edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnettiin edellinen määräaikainen oleskelulupa, ovat edelleen olemassa.

Ulkomaalaislain 39 §:n 1 momentin mukaan oleskeluluvan myöntäminen edellyttää, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu, jollei mainitussa laissa toisin säädetä. Toimeentuloedellytyksestä voidaan yksittäisessä tapauksessa poiketa, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu sitä vaatii.

Saman pykälän 2 momentin mukaan ulkomaalaisen toimeentulo katsotaan turvatuksi ensimmäistä oleskelulupaa myönnettäessä, jos hänen maassa oleskelunsa kustannetaan tavanomaiseksi katsottavilla ansiotyöstä, yrittäjätoiminnasta, eläkkeistä, varallisuudesta tai muista lähteistä saatavilla tuloilla siten, että hänen ei voida olettaa joutuvan toimeentulotuesta annetussa laissa tarkoitetun toimeentulotuen tai vastaavan muun toimeentuloa turvaavan etuuden tarpeeseen. Tällaisena etuutena ei pidetä kustannuksia korvaavia sosiaaliturvaetuuksia.

Saman pykälän 3 momentin mukaan jatkolupaa myönnettäessä ulkomaalaisen toimeentulon on oltava turvattu kuten 2 momentissa on säädetty kuitenkin niin, että tilapäinen turvautuminen toimeentulotukeen tai muuhun vastaavaan toimeentuloa turvaavaan etuuteen ei ole luvan myöntämisen esteenä.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan, kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Sama koskee harkintaa päätettäessä perhesiteen perusteella myönnetyn oleskeluluvan peruuttamisesta taikka perheenkokoajan tai hänen perheenjäsenensä maastapoistamisesta.

Ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin mukaan mainitun lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Turkin tasavallan ja Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioiden ja yhteisön Ankarassa 12.9.1963 allekirjoittama Euroopan talousyhteisön ja Turkin välinen assosiaatiosopimus vahvistettiin yhteisön puolesta 23.12.1963 tehdyllä neuvoston päätöksellä 64/732/ETY (EYVL 1964, 217, s. 3685; jäljempänä assosiaatiosopimus).

Assosiaatiosopimuksen tarkoituksena on sen 2 artiklan 1 kohdan mukaan edistää sopimuspuolten välisten kaupallisten ja taloudellisten suhteiden jatkuvaa ja tasapainoista vahvistumista, myös työvoiman alalla, toteuttamalla asteittain työntekijöiden vapaa liikkuvuus (12 artikla) sekä poistamalla sijoittautumisvapauden (13 artikla) ja palvelujen tarjoamisen vapauden (14 artikla) rajoitukset Turkin kansan elintason parantamiseksi ja Turkin tasavallan yhteisöön liittymisen helpottamiseksi.

Assosiaationeuvoston asema perustuu assosiaatiosopimukseen.

Assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirja on tehty, hyväksytty ja vahvistettu yhteisön puolesta 19.12.1972 annetulla neuvoston asetuksella N:o 2760/72 (EYVL L 293, s. 1).

Lisäpöytäkirja on sen 62 artiklan mukaan erottamaton osa assosiaatiosopimusta.

Lisäpöytäkirjan II osaston otsikkona on ”Henkilöiden ja palveluiden liikkuvuus”, ja sen I luvun otsikkona on ”Työntekijät” ja II luvun puolestaan ”Sijoittautumisoikeus, palvelut ja liikenne”.

Lisäpöytäkirjan 36 artiklassa, joka kuuluu kyseiseen I lukuun, määrätään, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus yhteisön jäsenvaltioiden ja Turkin välillä toteutetaan asteittain assosiaatiosopimuksen 12 artiklassa ilmaistujen periaatteiden mukaisesti mainitun sopimuksen voimaantuloa seuraavien kahdennentoista vuoden ja kahdennenkymmenennen toisen vuoden lopun välillä ja että assosiaationeuvosto päättää tätä varten tarvittavista yksityiskohtaisista säännöistä.

Lisäpöytäkirjan 59 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Tämän pöytäkirjan soveltamisalalla Turkkiin ei voida soveltaa edullisempaa kohtelua kuin se, jonka jäsenvaltiot myöntävät toisilleen yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti.”

— työskenneltyään säännönmukaisesti yhden vuoden saada työlupansa uudistetuksi tässä jäsenvaltiossa samaa työnantajaa varten, jos hänellä on työpaikka;

— työskenneltyään säännönmukaisesti kolme vuotta vastaanottaa tässä jäsenvaltiossa valitsemaltaan saman ammattialan työnantajalta työtarjous, joka on tehty tavanomaisin ehdoin ja joka on rekisteröity tämän valtion työvoimaviranomaisissa, jollei yhteisön työntekijöille annettavasta etusijasta muuta johdu;

— työskenneltyään säännönmukaisesti neljä vuotta tehdä vapaasti minkälaista tahansa valitsemaansa palkattua työtä.

Saman päätöksen II luvun 1 jakson 7 artiklassa määrätään muun ohella seuraavaa:

”Jäsenvaltion laillisille työmarkkinoille kuuluvan turkkilaisen työntekijän perheenjäsenillä, joille on annettu lupa muuttaa työntekijän luokse, on oikeus

— asuttuaan tässä jäsenvaltiossa säännönmukaisesti vähintään kolme vuotta vastaanottaa mikä tahansa työtarjous, jollei yhteisön jäsenvaltioiden työntekijöille annettavasta etusijasta muuta johdu

— asuttuaan tässä jäsenvaltiossa säännönmukaisesti vähintään viisi vuotta tehdä tässä jäsenvaltiossa vapaasti minkälaista tahansa valitsemaansa palkattua työtä.”

Saman päätöksen II luvun 1 jakson 13 artiklassa määrätään seuraavaa:

Saman päätöksen 14 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Tämän jakson määräyksiä on sovellettava, jollei yleisen järjestyksen, turvallisuuden tai kansanterveyden vuoksi perustelluista rajoituksista muuta johdu”.

Unionin tuomioistuin (EUT) on linjannut assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 soveltamiseen liittyviä kysymyksiä useissa ratkaisuissaan. Oikeuskäytännössä on muun ohella todettu seuraavaa:

Unionia sitovan kansainvälisen sopimuksen määräyksellä on unionin jäsenvaltioissa välitön oikeusvaikutus, kun määräys sanamuotonsa sekä sopimuksen tarkoituksen ja luonteen huomioon ottaen sisältää selkeän ja täsmällisen velvoitteen, jonka täytäntöönpano tai oikeusvaikutusten syntyminen ei edellytä muita toimenpiteitä (asia C-37/98,

, 39 kohta). Tällaisia sopimusmääräyksiä on sovellettava unionin jäsenvaltioissa ilman erillisiä kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä. EUT on todennut yhdistetyissä asioissa C-7/10 ja C-9/10,

, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan päätöksen N:o 1/80 artiklan 7 ensimmäisellä kohdalla on välitön oikeusvaikutus, joten Turkin kansalaisilla, joihin mainittua määräystä sovelletaan, on oikeus vedota siihen suoraan jäsenvaltioiden tuomioistuimissa kyseisen määräyksen vastaisten kansallisten oikeussääntöjen jättämiseksi soveltamatta (24 kohta).

Asiassa C-242/06,

$12c

Muutoksenhakija ja hänen aviopuolisonsa ovat Turkin kansalaisia. Muutoksenhakijalle on myönnetty oleskelulupa Suomeen perhesiteen perusteella ajalle 11.9.2013 — 11.9.2014 sekä jatko-oleskelulupa samalla perusteella ajalle 11.9.2014 — 11.9.2018. Muutoksenhakija on hakenut pysyvää oleskelulupaa perusteenaan perheside Suomessa pysyvällä oleskeluluvalla oleskelevaan puolisoonsa. Väestötietojärjestelmän tietojen mukaan puolisot ovat olleet avioliitossa 28.12.2007 lukien ja heillä on vuonna 2016 syntynyt lapsi, joka on vanhempiensa yhteishuollossa.

Maahanmuuttoviraston päätöksen mukaan muutoksenhakijan toimeentulo on koko Suomessa oleskelun ajan perustunut yhteiskunnan myöntämiin etuuksiin. Kansaneläkelaitokselta saadun tiedon mukaan muutoksenhakijalle on maksettu 3.3.2014 lukien eripituisia ajanjaksoja työttömyysturvaa ja koulutustukea, yleistä asumistukea, sairauspäivärahaetuuksia, vanhempainpäivärahoja sekä lasten kotihoidon tukea. Maahanmuuttoviraston päätöksen mukaan perheelle on maksettu perustoimeentulotukea vuosina 2017 ja 2018. Muutoksenhakija ei ole työskennellyt Suomessa oleskelunsa aikana.

Perheenkokoajan yritystoiminta on päättynyt 7.10.2014, ja hän on nostanut työmarkkinatukea ajalla 8.10.2014 — 30.6.2015. Tämän jälkeen perheenkokoajalle on maksettu sairauspäivärahaetuuksia sekä vanhempainpäivärahaetuuksia 7.5.2017 asti, ja hän on nostanut työmarkkinatukea jälleen 1.7.2017 lähtien. Maahanmuuttovirastolle toimitetun 1.4.2018 allekirjoitetun työsopimuksen mukaan perheenkokoaja työskentelee määräaikaisessa ja osa-aikaisessa työsuhteessa ravintolassa ajalla 20.4.2018 — 20.10.2019. Työaika on 40 tuntia kuukaudessa ja palkka 11 euroa/tunti. Verotustietojen mukaan perheenkokoajalla on ollut elinkeinotoiminnan ansiotuloja ja/tai ansiotuloja yhteensä 19 619,84 euroa vuonna 2012, 23 068,17 euroa vuonna 2013 ja 13 558,16 euroa vuonna 2014. Yritystoiminnan päättymisen jälkeen perheenkokoajan ansiotulot ovat olleet 9 221 euroa vuonna 2015 ja 12 024,79 euroa vuonna 2016.

Perheenkokoaja on solminut toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen C Oy:n kanssa 13.12.2018 alkaen. Työsopimus on kiinteistöpalvelualan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen (siivous) mukainen ja tehtävänimikkeenä on monipalvelutyöntekijä. Säännöllinen työaika työsuhteen alkaessa on 112,5 tuntia/3 viikkoa, ja palkka määräytyy työehtosopimuksen ja vaativuusryhmien mukaisesti.

Maahanmuuttovirastolle toimitetun vastineen mukaan muutoksenhakijan kaksoslapset ovat kuolleet vuonna 2013 ja heidät on haudattu Suomeen. Vuonna 2016 syntynyt lapsi on ollut keskonen, ja hänen kehityksessään on ollut viivästystä.

Perheenkokoaja, Turkin kansalainen B oleskelee Suomessa pysyvällä oleskeluluvalla. Hänellä on siten työnteko-oikeus Suomessa. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella perheenkokoajalla on ollut aikaisemmin yritystoimintaa, minkä jälkeen hän on saanut työmarkkinatukea, sairauspäivärahaetuuksia ja vanhempainpäivärahaetuuksia. Perheenkokoajan työllistymisestä vuonna 2018 on esitetty työsopimus. Asiakirjoista ei kuitenkaan ilmene yksityiskohtaisesti, minkä ajan hän on Suomessa oleskelunsa aikana työskennellyt työntekijänä laillisilla työmarkkinoilla. Muutoksenhakija A on tullut Suomeen puolisonsa perheenjäsenenä ja oleskellut Suomessa oleskeluluvalla viisi vuotta asuen puolisonsa ja Suomessa syntyneen yhteisen lapsen kanssa.

Unionia sitovan kansainvälisen sopimuksen määräyksellä on unionin jäsenvaltioissa välitön oikeusvaikutus, kun määräys sanamuotonsa sekä sopimuksen tarkoituksen ja luonteen huomioon ottaen sisältää selkeän ja täsmällisen velvoitteen, jonka täytäntöönpano tai oikeusvaikutusten syntyminen ei edellytä muita toimenpiteitä (EUT C-37/98,

, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäisellä kohdalla on välitön oikeusvaikutus, joten Turkin kansalaisilla, joihin mainittua määräystä sovelletaan, on oikeus vedota siihen suoraan jäsenvaltioiden tuomioistuimissa kyseisen määräyksen vastaisten kansallisten oikeussääntöjen jättämiseksi soveltamatta (24 kohta). Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että jäsenvaltion hallintoviranomaisilla ja tuomioistuimilla on velvollisuus soveltaa unionin oikeuden määräyksiä ja säännöksiä myös viran puolesta, mikäli niillä on välitön oikeusvaikutus (esim. asia C-606/10,

, 73 — 75 kohta).

Maahanmuuttoviraston tulee oleskelulupa-asiaa käsitellessään ja ratkaistessaan ottaa huomioon perustuslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettu hallinnon lainalaisuusvaatimus siten, että ratkaisutoiminnassa saavutetaan lainmukainen lopputulos. Tämä merkitsee sitä, että ratkaisutoiminnassa tulee viran puolesta ottaa huomioon myös Suomea sitovat kansainväliset sopimukset ja se, mitä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee niiden välittömän oikeusvaikutuksen osalta.

Maahanmuuttovirasto ei ole päätöksellään myöntänyt muutoksenhakijalle oleskelulupaa toimeentuloedellytyksen puuttumisen vuoksi. Maahanmuuttovirasto ei kuitenkaan päätöksessään ole lainkaan arvioinut Suomea sitovan Turkin ja Euroopan talousyhteisön välisen assosiaatiosopimuksen sekä siihen liittyvän assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 edellä selostettujen määräysten ja niiden tulkintaa koskevan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön merkitystä muutoksenhakijan oleskelulupa-asiassa. Kun otetaan huomioon perheenkokoajan pysyvään oleskelulupaan liittyvä oikeus työntekoon, hänen aikaisempi työskentelynsä työntekijänä ja muutoksenhakijan asema perheenjäsenenä, assosiaatiosopimukseen perustuvilla oikeuksilla saattaa olla vaikutusta muutoksenhakijan oleskelulupa-asian ratkaisemisessa.

Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Asiaa uudelleen käsitellessään Maahanmuuttoviraston tulee ottaa huomioon myös Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen sekä siihen liittyvän assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 määräykset ja niiden tulkintaa koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö sekä niiden soveltamismahdollisuudet muutoksenhakijaan.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Leena Äärilä, Janne Aer, Joni Heliskoski ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Marita Eeva.

Maahanmuuttovirasto

Hallinto-oikeus

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Paula Makkonen ja Emmi Aakula, joka on myös esitellyt asian.

Muutoksenhakija

Merkitään

Suomen perustuslaki

Hallintolaki

Ulkomaalaislaki

Turkin assosiaatiosopimus ja assosiaationeuvoston päätös N:o 1/80

Assosiaationeuvoston päätöksen 19.9.1980 N:o 1/80

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä

Savas

Kahveci ja Inan

Sahin

ANAFE

Sovellettavat oikeusohjeet

Asiassa saatu selvitys

Asian oikeudellinen arviointi ja johtopäätös