KHO:2021:129 — Toimeentulotuki

Sosiaalihuollon asiakkaan pankkitilillä olleet säästöt, jotka olivat kertyneet muun ohella aiemmin myönnetystä perustoimeentulotuesta, voitiin ottaa huomioon käytettävissä olevina varoina määriteltäessä hänen oikeuttaan perustoimeentulotukeen myöhemmiltä kuukausilta.

Laki toimeentulotuesta 1 § 1 momentti, 2 § 1 momentti, 6 §, 7 §, 11 § ja 12 §

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 25.6.2020 nro H3/2020

Asian aikaisempi käsittely

(jäljempänä myös Kela) on 8.1.2020 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n hakemuksen perustoimeentulotuen myöntämisestä tammi- ja helmikuulle 2020, koska tammikuun toimeentulotukilaskelma oli 780,78 euroa ylijäämäinen ja helmikuun laskelma oli 609,12 euroa ylijäämäinen. Tammikuun laskelmassa oli otettu huomioon A:n pankkitilillä olleista varoista 1 000 euroa ja helmikuun laskelmassa oli otettu huomioon tammikuun laskelman tuloylijäämästä 730,78 euroa. Osa pankkitilillä olleista varoista oli otettu huomioon tulona, koska ne olivat heti käytettävissä olevaa tuloa. Tammikuun tuloylijäämä oli huomioitu tulona helmikuun laskelmassa. Tulona on jätetty huomioimatta yksin asuvalta 50 euroa.

on 28.2.2020 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

A:n Kelaan esittämistä tiliotteista ilmenee, että hänen käyttötilillään on 31.12.2019 ollut yhteensä 2 005,08 euroa ja 31.1.2020 yhteensä 1 746,96 euroa.

Toimeentulotukea määrättäessä otetaan pääsääntöisesti huomioon kaikki hakijan käytettävissä olevat varat, kuten pankkitilillä olevat säästöt. Kuukauden lopussa tilillä olevat varat ovat käytettävissä seuraavan kuukauden elantoon. Toimeentulotuen viimesijaisuus huomioon ottaen henkilön edellytetään käyttävän varansa ensisijaisesti omaan elantoonsa, eikä pankkitilillä olevien säästöjen suunnitellulla käyttötarkoituksella ole ratkaisevaa merkitystä harkittaessa henkilön toimeentulotuen tarvetta. Toimeentulotuesta annetun lain 12 §:n 2 momentin nojalla voidaan hakijan jatkuvan toimeentulon turvaamiseksi kuitenkin jättää osa tuen hakijan varoista ottamatta huomioon.

Saadun selvityksen mukaan A:n pankkitilillä joulukuun 2019 viimeisenä päivänä olleet varat ovat olleet hänen käytettävissään tammikuun 2020 menojen maksamiseen. A:lla on myös helmikuussa 2020 tosiasiallisesti ollut käytettävissään edellisen kuukauden laskelman tuloylijäämä. A on voinut turvata elantoaan tammi- ja helmikuussa 2020 käytettävissä olevilla varoillaan, eikä asiassa ole tullut esille sellaista A:n jatkuvan toimeentulon turvaamiseen liittyvää syytä, jonka perusteella hänen käytettävissään olevia säästöjä olisi tullut jättää enemmälti huomioon ottamatta.

Kela ei ole menetellyt asiassa lainvastaisesti, kun se on ottanut A:n varoja huomioon 1 000 euroa tammikuun 2020 toimeentulotuen tarvetta arvioitaessa ja tammikuun tuloylijäämää 730,78 euroa helmikuun 2020 toimeentulotuen tarvetta arvioitaessa. Sillä, että A:n tilillä olevia varoja on mahdollisesti aikaisemmin kokonaisharkinnan perusteella jätetty ottamatta huomioon toimeentulotukea määrättäessä, ei ole ratkaisevaa merkitystä nyt kysymyksessä olevassa asiassa.

Valituksenalaista päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Laki toimeentulotuesta 1 § 1 momentti, 2 § 1 momentti, 12 § 1 ja 2 momentti, 15 § 1 ja 2 momentti

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan hän on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja toimeentulotuki myönnetään tammi- ja helmikuulle 2020 hakemuksen mukaisesti tai että asia palautetaan Kansaneläkelaitokselle toimeentulotuen myöntämistä varten.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

A on ollut jatkuvasti toimeentulotuen asiakkaana useita vuosia. Viime vuosina A on ollut kuntouttavassa työtoiminnassa, mistä hän on saanut ylläpitokorvausta. Sen ei tule vaikuttaa perustoimeentuloon.

Hän on elänyt säästeliäästi ja tinkinyt omista elinkustannuksistaan, joten hänelle on kertynyt säästöjä.

Perusosan säästöä ei pitäisi ottaa huomioon varoina taikka ylijäämänä seuraavien kuukausien laskelmissa. Tämä johtaa kohtuuttomaan tilanteeseen säästeliään henkilön kannalta.

A oli säästänyt rahaa isompia hankintoja varten siinä uskossa, että toimeentulotuen perusosasta saa säästää siihen pystyessään. Säästöjä on kertynyt usean vuoden aikana.

on toimittanut täydennystä.

on antanut selityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta välttämätön toimeentulo. Tuen tarkoitus ei viimesijaisena sosiaalihuoltoon kuuluvana taloudellisena tukena ole mahdollistaa hakijan varallisuuden kartuttamista, vaikka säästö olisikin mahdollisesti tehty esimerkiksi perusosasta. Säästöön kertyvä mahdollinen varallisuus osoittaa, että asiakas voi tältä osin turvata toimeentuloaan säästyneellä varallisuudellaan eikä siten ole toimeentulotuen tarvetta. Päinvastainen tulkinta johtaisi ristiriitaan toimeentulotukilain 1 §:ssä ja 2 §:ssä säädetyn tuen viime-sijaisuuden, tarkoituksen ja tuen saamisedellytysten kanssa.

Kelan voimassa olevan perustoimeentulotuen etuusohjeen mukaan hakijan toimeentulotuen tarvetta laskettaessa voidaan laskelmalla ottaa huomioon vain se varallisuus, joka tosiasiallisesti on hakijan tai perheen käytettävissä toimeentulotuesta päätettäessä. Ensisijaisesti toimeentulo on turvattava käytettävissä olevilla varoilla ja näin ollen on käytettävä mahdollisia säästöjä elinkustannusten kattamiseen. Tällaisia säästöjä ovat esimerkiksi pankkitileillä olevat talletukset. Säästöt huomioidaan toimeentulotuen laskelmalla varoina niin kauan kuin säästöt olivat hakijan ja hänen perheensä käytettävissä. Lähtökohtana on se, että tulot muuttuvat käytettävissä olevaksi varallisuudeksi tulon maksukuukauden jälkeen.

Etuoikeutettua tuloa ei oteta huomioon laskelmalla sen maksukuukautena. Etuoikeutettua tuloa ovat toimeentulotukilain 11 §:n 2 momentin mukaiset tulot. Kelan ratkaisukäytännössä myös tietyt muut laissa nimenomaisesti mainittuihin tuloihin rinnasteiset tulot ovat etuoikeutettuja. Kuntouttavasta työtoiminnasta maksettu korvaus lukeutuu Kelan etuusohjeessa mainittuihin etuoikeutettuihin tai niihin rinnastuviin tuloihin. Etuoikeutetusta tulosta säästetyt varat voivat kuitenkin tulla huomioiduiksi maksua seuraavina kuukausina hakijan käytettävissä olevina varoina, jollei hakija osoita niiden olevan säästettyjä etuoikeutetusta tulosta tiettyä etuoikeutetun tulon maksuperusteena olevaa tarkoitusta varten.

Kelan etuusohjeen mukaan yleensä vähäistä, tavanomaiseen elämään tarvittavaa, käyttötilillä olevaa tilivaraa ei huomioida käytettävissä olevana varallisuutena. Tiliotteilla näkyvistä tilivaroista arvioidaan aina tapauskohtaisesti varoina huomioitava osuus. Siihen, minkä verran tilivaroista voidaan jättää ottamatta laskelmalla huomioon, vaikuttavat esimerkiksi hakemuksen saapumisajankohta, tilitietojen ajantasaisuus, hakijalle maksettavat etuudet ja niiden maksuajankohta, hakijan itsensä vastattavaksi jäävät muut perusmenot, perhekoko ja muut tapauskohtaisesti arvioitavat seikat. Jokaisessa tapauksessa on lähtökohtana asiakaskohtainen kokonaisharkinta.

Kun tuloa vyörytetään, seuraavalle kuukaudelle tai seuraaville kuukausille huomioidaan tulona edellisen kuukauden toimeentulotukilaskelmalta muodostunut ylijäämä. Tulojen vyöryttämistä koskevan Kelan etuusohjeen mukaan ylijäämä syntyy, kun perustoimeentulotuessa huomioitavat tulot tai käytettävissä oleva varallisuus ylittävät perustoimeentulotuessa huomioitavien menojen määrän. Jos hakijalla on huomattava ylijäämä, hänen tulee varautua tulevaisuuden menoihinsa siten, ettei toimeentulotuen tarvetta synny lähikuukausina, jos taloudellisessa tilanteessa ei ole tapahtunut muita muutoksia.

Kela on yhtynyt hallinto-oikeuden päätöksessä todettuihin lähtökohtiin ja perusteluihin.

Asiassa ei ollut tullut esille sellaista A:n jatkuvan toimeentulon turvaamiseen liittyvää tai muutakaan syytä, jonka perusteella hänen käytettävissään olevia varoja olisi tullut jättää huomioon ottamatta. A:lle on maksettu myös työttömyysturvaa ja yleistä asumistukea, joten mahdollisen säästön lähdettä ei voida yksilöidä, mikäli sille annettaisiin merkitystä.

on antanut vastaselityksen, joka on lähetetty

tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Asiassa on ratkaistavana, onko muutoksenhakijan pankkitilillä olleet varat voitu ottaa huomioon käytettävissä olevina varoina määriteltäessä hänen oikeuttaan perustoimeentulotukeen.

Mainitun lain 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla.

Mainitun lain 6 §:n mukaan toimeentulotuen määrä on kyseisen lain mukaan määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus. Tulot ja varat otetaan huomioon ensin 7 §:ssä tarkoitettua perustoimeentulotukea myönnettäessä.

Mainitun lain 7 §:n mukaan perustoimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon perusosalla katettavat menot (perusosa) sekä muut perusmenot, sen mukaan kuin jäljempänä erikseen säädetään.

$eb

Toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 217/1997 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on lausuttu:

. Pykälän 1 momentin pääsäännön mukaan henkilön ja perheen tuloina otetaan huomioon kaikki heidän käytettävissään olevat tulot. Tässä suhteessa ei ole merkitystä sillä, ovatko tulot veronalaisia tai verottomia ja mistä lähteestä ne on saatu. Pykälän 2 momentin mukaan on kuitenkin eräitä tuloja, joita ei oteta huomioon.

Lain 12 §:n 1 momentin mukaan varoina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten toimeentulotukea myönnettäessä käytettävissä olevat varat. Saman pykälän 2 momentin mukaan varoina ei kuitenkaan oteta huomioon 1) henkilön tai perheen käytössä olevaa vakinaista asuntoa eikä tarpeellista asuinirtaimistoa; 2) tarpeellisia työ- ja opiskeluvälineitä; 3) alle 18-vuotiaan lapsen varoja siltä osin kuin ne ylittävät hänen osaltaan 7 ja 7 c §:n nojalla huomioon otettavat menot; 4) muita varoja, joiden katsotaan olevan tarpeen jatkuvan toimeentulon turvaamiseksi.

Lain 12 §:n säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 217/1997 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on lausuttu:

. Koska toimeentulotuki on viimesijainen etuus, on tarpeellista, että sitä myönnettäessä otetaan huomioon myös henkilön ja perheen käytettävissä olevat varat. Koska tarkoitus on kuitenkin samanaikaisesti edistää henkilön ja perheen omatoimista selviytymistä, ei ole tarkoituksenmukaista ottaa huomioon ja vaatia mahdollisesti realisoitavaksi omaisuutta, joka on tarpeen henkilön tai perheen toimeentulon turvaamiseksi.

A on hakenut perustoimeentulotukea tammi- ja helmikuulle 2020.

Tammikuun 2020 toimeentulotukilaskelmassa on tuloina otettu huomioon 1 000 euroa. Normiylitys on ollut 780,78 euroa. A:lle ei ole myönnetty toimeentulotukea.

Helmikuun 2020 toimeentulotukilaskelmassa on otettu huomioon tammikuun 780,78 euron normiylityksestä 730,78 euroa. Normiylitys on ollut 609,12 euroa eikä hänelle ole myönnetty toimeentulotukea.

Toimeentulotuen tarvetta ratkaistaessa tuloina ja varoina otetaan huomioon kaikki henkilön ja perheenjäsenten käytettävissä olevat tulot ja varat lukuun ottamatta toimeentulotuesta annetun lain 11 ja 12 §:ssä säädettyjä poikkeuksia.

A:n pankkitilillä on ollut merkittävä määrä rahavaroja. Nämä varat ovat olleet käytettävissä seuraavan kuukauden elantoon. A:n suunnitelmat käyttää säästöjään toisiin tarkoituksiin eivät anna aihetta arvioida toimeentulotuen tarvetta toisin. Toimeentulotuen viimesijaisuus huomioon ottaen A:n on tullut ensisijaisesti käyttää kertyneitä rahavarojaan turvaamaan elantoansa. Kelan päätös, jossa perustoimeentulotuen tarvetta laskettaessa osa tilillä olleista varoista on otettu huomioon käytettävissä olevina varoina tai edellisen kuukauden ylijäämänä, ei ole lainvastainen.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

A saa asiassa oikeusapua korvauksetta. Kun otetaan huomioon korkeimman hallinto-oikeuden lyhyenä ratkaisuselosteena julkaisemasta päätöksestä 3.1.2005 taltionumero 2 ilmenevä, Kelaa ei päätöksen tehneenä hallintoviranomaisena voida pitää sellaisena oikeusapulain 22 §:n 1 momentissa (818/2019), edellä mainitun päätöksen jälkeen muutetun lainkohdan perustelutkaan (HE 29/2018 vp) huomioon ottaen, tarkoitettuna oikeusaputoimiston vastapuolena, joka voitaisiin velvoittaa korvaamaan oikeusavusta aiheutuneet kulut. Muutoinkaan A:lle ei asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, olisi määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Outi Suviranta, Petri Helander, Ari Wirén ja Kristina Björkvall. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.

Kansaneläkelaitos

Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskus

Hämeenlinnan hallinto-oikeus

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Juhana Niemi ja Johanna Virmavirta. Esittelijä Anette Ståhl-Aalto.

A

Kansaneläkelaitokselle

Perustelut

1. Pääasia

Kysymyksenasettelu

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esityöt

Huomioon otettavat tulot

Huomioon otettavat varat

Asiassa saatu selvitys

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

2. Oikeudenkäyntikulut