KHO:2021:136 — Markanvändning och byggande

A beviljades tillstånd för miljöåtgärder för att efter sprängning återställa höjden på markytan till den ursprungliga nivån vid gränsen till grannfastigheten. I åtgärderna ingick bland annat en på sökandens fastighet placerad stödmur som byggs av gabioner samt en utfyllnad av makadam och grus mellan klippväggen och muren. Utfyllnaden placerade sig delvis på grannfastighetens område.

Förvaltningsdomstolen hade på besvär av grannfastighetens ägare B upphävt beslutet och avslagit tillståndsansökan eftersom grusutfyllnaden i riktning med gränsen på en flera meter lång sträcka sträckte sig som mest cirka 1,3 meter in på B:s fastighet och eftersom B inte hade gett samtycke till åtgärden på sin egen fastighet.

Frågan i högsta förvaltningsdomstolen gällde om de åtgärder som var föremål för tillståndsansökan bildade en sådan odelbar helhet där tillståndsförutsättningarna måste uppfyllas för hela åtgärdens del.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att tillståndsansökan gäller en åtgärdshelhet vars syfte är att återställa den sprängda markytan. Enligt utredningen i ärendet förutsätter en återställning av markytan på grannfastigheten till samma nivå som före sprängningen på det sätt som anges i tillståndsansökan att mellanrummet mellan stödmuren och klippväggen fylls ut. Utfyllnaden går in på grannfastighetens sida. De i tillståndsansökan angivna åtgärderna är tekniskt sett åtskilda men bildar en odelbar helhet som påverkar utsikten från grannfastigheten och användningen av den. Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att bedömningen av om tillståndsförutsättningarna uppfylls görs för hela åtgärdshelhetens del. Eftersom sökanden inte besitter hela byggplatsen kunde tillstånd för miljöåtgärder inte i detta fall beviljas utan samtycke av ägaren till grannfastigheten.

Högsta förvaltningsdomstolen ändrade inte slutresultatet i förvaltningsdomstolens beslut.

Markanvändnings- och bygglagen 128 § 1 mom., 130 § 2 mom., 131 § 1 mom. 1 punkten

Ärendet har avgjorts av justitieråden Eija Siitari, Taina Pyysaari, Jaakko Autio, Robert Utter och Veronica Storträsk. Föredragande Satu Sundberg.

A:lle oli myönnetty maisematyölupa maanpinnan palauttamiseksi louhinnan jälkeen alkuperäiseen korkoon naapurikiinteistön vastaisella rajalla. Toimenpiteeseen kuului muun ohella luvan hakijan kiinteistölle sijoittuva kivikoreista rakennettava tukimuuri sekä muurin ja kallioseinämän väliin tuleva sepeli- ja kevytsoratäyttö, joka sijoittui osittain naapurikiinteistön alueelle.

Hallinto-oikeus oli naapurikiinteistön omistaja B:n valituksesta kumonnut päätöksen ja hylännyt lupahakemuksen, koska soratäyttö ulottui rajan suuntaisesti useiden metrien matkalla enimmillään noin 1,3 metrin syvyydelle B:n omistaman kiinteistön alueelle, eikä B ollut antanut suostumustaan toimenpiteelle omalla kiinteistöllään.

Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa kyse siitä, muodostivatko lupahakemuksen kohteena olevat toimenpiteet sellaisen erottamattoman kokonaisuuden, jossa lupaedellytysten tuli täyttyä koko toimenpiteen osalta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että haettu lupa koski toimenpidekokonaisuutta, jonka tavoitteena oli louhitun maanpinnan palauttaminen ennalleen. Saadun selvityksen mukaan maanpinnan palauttaminen naapurikiinteistöllä ennen louhimista olleeseen korkeuteen lupahakemuksessa esitetyllä tavalla edellytti tukimuurin ja kallioseinämän väliin maan täyttöä, joka ulottui naapurikiinteistön puolelle. Lupahakemuksen mukaiset sinänsä teknisesti erilliset toimenpiteet muodostivat erottamattoman kokonaisuuden, jolla oli vaikutusta naapurikiinteistöltä avautuvaan näkymään ja naapurikiinteistön käyttöön. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että lupaedellytysten täyttymistä arvioitiin koko toimenpidekokonaisuuden osalta. Koska luvan hakija ei hallinnut rakennuspaikkaa kokonaisuudessaan, maisematyölupaa ei tässä tapauksessa voitu myöntää ilman naapurikiinteistön omistajan suostumusta.

Korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 128 § 1 momentti, 130 § 2 momentti, 131 § 1 momentti 1 kohta

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 11.3.2020 nro 20/0235/2

Asian aikaisempi käsittely

on päätöksellään 29.10.2018 (lupanumero 2018-219) hyväksynyt A:n maisematyölupahakemuksen B:n omistaman naapurikiinteistön vastaisen rajan viimeistelemiseksi ja tukimuurin rakentamiseksi kiinteistöllä nro 1.

on päätöksellään 5.12.2018 (§ 366) hylännyt B:n oikaisuvaatimuksen johtavan rakennustarkastajan päätöksestä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on valituksenalaisella päätöksellään B:n valituksesta kumonnut ympäristövaliokunnan päätöksen ja hylännyt lupahakemuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Maankäyttö- ja rakennuslain 130 §:n 2 momentin mukaan 19 luvun säännökset rakennuslupamenettelystä koskevat soveltuvin osin myös maisematyölupamenettelyä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 19 lukuun kuuluvan 131 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rakennuslupahakemukseen on liitettävä selvitys siitä, että hakija hallitsee rakennuspaikkaa.

Maisematyöluvan hakija A omistaa X:n kunnassa sijaitsevan kiinteistön nro 1 ja valittaja B sen naapurikiinteistön nro 2. A on suorittanut tonttien rajalla kallion louhintaa. Johtavan rakennustarkastajan ja ympäristövaliokunnan päätöksistä ilmenee, että louhinta on ulottunut B:n omistaman kiinteistön alueelle usean metrin matkalla enimmillään noin 1,3 metrin syvyydelle. Valiokunnan lausunnosta ilmenee, että valiokunta on 5.9.2018 käsitellyt määräystä maanpinnan palauttamiseksi rajalinjalla ja rakennuslupakuvien noudattamiseksi. Asian käsittelyä siirrettiin, koska A oli 27.8.2018 jättänyt maisematyölupahakemuksen samasta asiasta. Lausunnon mukaan asiaa käsiteltiin tästä eteenpäin maisematyölupahakemuksena.

Maisematyölupahakemuksesta ilmenee, että toimenpiteen tarkoituksena on maanpinnan palauttaminen alkuperäiseen korkoon kiinteistöjen rajalinjalla. Pääpiirustuksen 29.9.2018 mukaan suunniteltuun toimenpiteeseen kuuluvat luvan hakijan kiinteistölle sijoittuva kivikoreista rakennettava tukimuuri, sen ja kallionseinämän väliin tuleva sepeli- ja kevytsoratäyttö sekä täytön päälle tuleva teräsverkkoaita. Täyttö sijoittuu osittain luvanhakijan ja osittain B:n kiinteistöille. Pääpiirustuksen mukaan tukimuurin rajansuuntainen pituus on 20 metriä ja korkeus osassa muuria kaksi metriä ja osassa muuria kolme metriä. Teräsputket, joilla kivikorit ankkuroidaan kallioon, sijoittuvat luvan hakijan kiinteistölle.

B on lupahakemuksen johdosta antamassaan 15.10.2018 päivätyssä vastineessa ilmoittanut, ettei hän hyväksy esitettyä suunnitelmaa ja hakemusta. Vastineen mukaan rakenteiden ja täytön ulottaminen naapurin puolelle ei ole mahdollista ilman rakennusrasitetta.

Hallinto-oikeudessa on valituksen johdosta ensin ratkaistava, onko maisematyöluvan hakija lupaa hakiessaan hallinnut rakennuspaikkaa maankäyttö- ja rakennuslain 131 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Rakennuspaikka tarkoittaa rakentamiseen käytettävää aluetta. Johtavan rakennustarkastajan päätöksessä rakennuspaikaksi on nimetty A:n omistama kiinteistö nro 1. Lupahakemuksen mukainen toimenpide kuitenkin ulottuu suunniteltuun toimenpiteeseen olennaisesti kuuluvan sepeli- ja soratäytön osalta rajan suuntaisesti useiden metrien matkalla enimmillään noin 1,3 metrin syvyydelle B:n omistaman kiinteistön alueelle. B ei ole antanut suostumustaan toimenpiteelle omalla kiinteistöllään.

Johtava rakennustarkastaja ei edellä mainituilla perusteilla ole voinut myöntää maisematyölupaa lupahakemuksessa tarkoitetuille, B:n kiinteistön alueelle ulottuville toimenpiteille. Suunnitellun toimenpiteen tarkoituksena on ollut louhinnan muuttaman maanpinnan ennallistaminen. Kysymys on kokonaisuudesta, josta luvanhakijan oman kiinteistön alueelle kohdistuvat toimenpiteet eivät muodosta erotettavissa olevaa osaa. Edellä mainituilla perusteilla ympäristövaliokunnan päätös on kumottava ja lupahakemus hylättävä kokonaisuudessaan.

Asian näin päättyessä hallinto-oikeus ei ota kantaa muihin valitusperusteisiin.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja maisematyölupa saatetaan voimaan.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Maisematyölupa on myönnettävä, jollei toimenpide vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen tai turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. Tukimuurin rakentaminen pientaloalueella ei aiheuta tällaisia vaikutuksia. Rakennustarkastajan arvion mukaan se ei vaikuta myöskään naapurikiinteistön asemakaavan mukaiseen käyttöön tai rakentamiseen. Tukimuuri parantaa hakijan pihamaan käyttötarkoitusta ja vaikuttaa maisemakuvaan vain vähäisesti eikä käytännössä näy naapurin kiinteistölle. Hanke täyttää maisematyöluvan edellytykset.

Rakennuslupamenettelyä koskevat säännökset koskevat soveltuvin osin myös maisematyölupamenettelyä. Soveltuvin osin tarkoittaa, että rakennuspaikan ulottuvuutta tarkastellaan nimenomaan maisemaa muuttavan rakennustyön kannalta. Lupahakemuksen mukaisessa toimenpiteessä kivikoreista muodostuva tukimuuri ja aita sen päällä muodostavat maisemaa muuttavan maanrakennustyön, joka edellyttää maisematyölupaa. Toimenpiteeseen liittyvät tukimuurin tuenta, aidan perustukset, salaoja, suodatinkangas sekä sepelitäyttö eivät vaikuta tukimuurin toimivuuteen, eivätkä ne ole maisematyölupaa vaativia toimenpiteitä.

Tukimuuri ja aita määrittelevät rakentamiseen käytettävän alueen ja rakennuspaikan, ja niiden osalta rakennuspaikka on hakijan hallinnassa. Osittain naapurikiinteistön puolelle ulottuva sepelitäyttö ei ole maisemaa muuttava maanrakennustyö, joka edellyttäisi erikseen maisematyölupaa. Sepelitäyttö tehdään muiden töiden yhteydessä, mutta se ei ole merkitsevä rakennuspaikan hallinnan kannalta.

on selityksessään viitannut päätökseensä ja asiassa aikaisemmin lausumaansa sekä esittänyt valituksen hyväksymistä.

on antanut selityksen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Toimenpiteen tosiasiallinen tarkoitus on naapuritontin puolella ulottuneen louhinnan korjaaminen täyttämällä louhinta-aukot sepelitäytöllä louhintaa edeltäneeseen tasoon. Sepelitäyttö vaikeuttaa naapurikiinteistön käyttämistä asemakaavassa varattuun rakentamistarkoitukseen.

Maisematyölupaa ei voi koskea naapurikiinteistön puolella tehtäviä toimenpiteitä ilman naapurin suostumusta.

on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 131 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rakennuslupahakemukseen on liitettävä selvitys siitä, että hakija hallitsee rakennuspaikkaa. Maankäyttö- ja rakennuslain 130 §:n 2 momentin mukaan rakennuslupamenettelystä koskevat säännökset koskevat soveltuvin osin myös maisematyölupamenettelyä.

Asia koskee maisematyölupahakemusta, jonka mukaiseen toimenpiteeseen kuuluvat luvan hakijan kiinteistölle sijoittuva kivikoreista rakennettava tukimuuri, sen ja kallioseinämän väliin tuleva sepeli- ja kevytsoratäyttö sekä täytön päälle tuleva teräsverkkoaita. Toimenpiteen tarkoituksena on maanpinnan palauttaminen alkuperäiseen korkoon kiinteistöjen rajalla.

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kyse siitä, muodostavatko lupahakemuksen kohteena olevat toimenpiteet sellaisen erottamattoman kokonaisuuden, jossa lupaedellytysten tulee täyttyä koko toimenpidekokonaisuuden osalta.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että haettu lupa koskee toimenpidekokonaisuutta, jonka tavoitteena on louhitun maanpinnan palauttaminen ennalleen. Saadun selvityksen mukaan maanpinnan palauttaminen naapurikiinteistöllä ennen louhimista olleeseen korkeuteen lupahakemuksessa esitetyllä tavalla edellyttää tukimuurin ja kallioseinämän väliin maan täyttöä, joka ulottuu naapurikiinteistön puolelle. Lupahakemuksen mukaiset sinänsä teknisesti erilliset toimenpiteet muodostavat erottamattoman kokonaisuuden, jolla on vaikutusta naapurikiinteistöltä avautuvaan näkymään ja naapurikiinteistön käyttöön. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että lupaedellytysten täyttymistä on arvioitava koko toimenpidekokonaisuuden osalta. Koska luvan hakija ei hallitse rakennuspaikkaa kokonaisuudessaan, maisematyölupaa ei tässä tapauksessa voida myöntää ilman naapurikiinteistön omistajan suostumusta.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Taina Pyysaari, Jaakko Autio, Robert Utter ja Veronica Storträsk. Asian esittelijä Satu Sundberg.

X:n kunnan johtava rakennustarkastaja

X:n kunnan ympäristövaliokunta

Hallinto-oikeus

Sovellettavat oikeusohjeet

Asiassa saatu selvitys

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Paula Pihlava, Hanna-Maria Schiestl, joka on myös esitellyt asian, ja Juho Kalliokoski.

A

B

Muutoksenhakija

Perustelut