KHO:2021:16 — Markanvändning och byggande

Stadens registratur hade åt sökandena gett ett lagakraftsbevis. I lagakraftsbeviset var dagen för när den i 174 § 2 mom. i markanvändnings- och bygglagen nämnda två års tidsfristen för sökande av bygglov enligt undantagsbeslutet började löpa, felaktigt angiven. Frågan gällde om de som ansökte om bygglov hade kunnat lita på att de, då de handlade enligt den tidsfrist som gällde enligt det lagakraftsbevis som antecknats på undantagsbeslutet, ansökte om bygglov inom utsatt tid.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att lagakraftsbeviset över undantagsbeslutet hade behövts för att ansöka om bygglov. Ur undantagsbeslutet framgick inte direkt två-års tidsfristens sista dag, utan dagen för när tidsfristen började löpa. I lagakraftsbeviset var den två-åriga tidsfristens början 16 dagar fel. Felet var ringa i förhållande till tidsfristens längd. Sökandena hade handlat inom denna felräknade tidsfrist. Bygglovsansökan hade enligt den rätt räknade tidsfristen försenats endast sju dagar.

Trots att undantagsbeslutet innehöll två olika datum för när besvärstiden gick ut och därmed när den utsatta tidsfristen på två år för att ansöka om bygglov började, hade sökandena i denna situation kunnat lita på att de, då de handlade inom den enligt lagakraftsbeviset uträknade tidsfristen, hade ansökt om bygglov inom den i 174 § 2 mom. i markanvändnings- och bygglagen utsatta tiden. Bygglovet hade sökts inom utsatt tid.

Markanvändnings- och bygglagen 174 § 2 mom.

Förvaltningslagen 6 §

Ärendet har avgjorts av president Kari Kuusiniemi samt justitieråden Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen, Juha Lavapuro och Pekka Aalto. Föredragande Liisa Leiniö.

Kaupungin kirjaamon rakennusluvan hakijoille antamassa lainvoimaisuustodistuksessa oli poikkeamispäätöksessä rakennusluvan hakemiselle määrätyn maankäyttö- ja rakennuslain 174 §:n 2 momentin mukaisen kahden vuoden määräajan laskemisen alkamispäivää koskeva virhe. Asiassa oli kysymys siitä, olivatko rakennusluvan hakijat voineet luottaa siihen, että toimimalla poikkeamispäätökseen merkityn lainvoimaisuustodistuksen perusteella laskettavan määräajan mukaisesti he olivat hakeneet rakennuslupaa määräajassa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että lainvoimaisuustodistuksen hankkiminen poikkeamispäätökseen oli ollut tarpeen rakennusluvan hakemiseksi. Poikkeamispäätöksestä ei suoraan ilmennyt kahden vuoden määräajan viimeinen päivä, vaan määräajan laskemisen alkamispäivä. Lainvoimaisuustodistuksessa oleva kahden vuoden määräajan laskemisen alkamispäivää koskeva 16 päivän virhe oli määräajan pituuteen nähden vähäinen. Luvanhakijat olivat toimineet tämän virheellisesti lasketun määräajan puitteissa. Rakennuslupahakemus oli oikein lasketun määräajan mukaisesti laskettuna myöhästynyt vain seitsemän päivää.

Vaikka poikkeamispäätöksessä oli kaksi eri päivämäärää muutoksenhakuajan päättymiselle ja siten rakennusluvan hakemiselle määrätyn kahden vuoden määräajan laskemisen alkamiselle, luvanhakijat olivat tässä tilanteessa voineet luottaa siihen, että toimimalla lainvoimaisuustodistuksen perusteella laskettavan määräajan mukaisesti he olivat hakeneet rakennuslupaa maankäyttö- ja rakennuslain 174 §:n 2 momentissa säädetyssä määräajassa. Rakennuslupahakemus oli tehty ajoissa.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 174 § 2 momentti

Hallintolaki 6 §

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 12.11.2019 nro 19/0736/5

Asian aikaisempi käsittely

on 1.11.2018 (§ 630) myöntänyt B:lle ja C:lle rakennusluvan kaksikerroksisen asuinpientalon ja autosuojan rakentamiseen kiinteistölle 91-42-25-2.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys, hylännyt A:n valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

(- — -)

Maankäyttö- ja rakennuslain 174 §:n 2 momentin mukaan kunnan on määrättävä poikkeamispäätöksessä aika, jonka kuluessa poikkeamispäätöstä vastaavaa rakennuslupaa on haettava. Määräaika voi olla enintään kaksi vuotta.

Asiassa saadun selvityksen mukaan rakennushanketta koskevassa ja 28.9.2015 annetussa poikkeamispäätöksessä on määrätty, että rakennuslupaa on haettava kahden vuoden kuluessa poikkeamispäätöksen lainvoimaisuudesta. Poikkeamispäätös on saanut lainvoiman 13.10.2015. Näin ollen rakennuslupaa olisi tullut hakea viimeistään 13.10.2017. Rakennuslupahakemus on laitettu vireille 20.10.2017 eli poikkeamispäätöksen voimassaoloajan päätyttyä. Rakennusvalvontaviranomainen on kuitenkin ottanut rakennuslupahakemuksen käsiteltäväkseen, koska luvanhakijoille on 18.9.2017 annettu Helsingin kaupungin kirjaamosta poikkeamispäätöstä koskeva virheellinen lainvoimaisuustodistus, jonka mukaan poikkeamispäätös olisi tullut lainvoimaiseksi 28.10.2015. Rakennusvalvontaviranomainen on katsonut, ettei luvanhakijoille pidä tulla oikeudenmenetyksiä sen vuoksi, että he luottavat viranomaisen antamasta lainvoimaisuustodistuksesta ilmenevään lainvoimaiseksituloajankohtaan.

Kun otetaan huomioon luvanhakijoille annettu virheellinen lainvoimaisuustodistus ja hallintolain 6 §:stä ilmenevä luottamuksen suojaa koskeva hallinnon oikeusperiaate, hallinto-oikeus katsoo, ettei rakennuslupaa koskevaa päätöstä ole syytä kumota sen vuoksi, että hakemus on laitettu vireille poikkeamispäätöksen voimassaoloajan päätyttyä, mutta kuitenkin ajoissa lainvoimaisuustodistuksessa ilmoitettuun nähden. Vireille laitetun rakennuslupahakemuksen täydentäminen ei ole maankäyttö- ja rakennuslain tai -asetuksen säännösten nojalla kiellettyä poikkeamispäätöksen voimassaoloajan päätyttyä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaoston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Rakennuslupa on myönnetty, vaikka lupaa ei ollut haettu poikkeamispäätöksen mukaisessa kahden vuoden määräajassa.

Helsingin kaupungin kirjaamo oli antanut luvanhakijoille lainvoimaisuustodistuksen, jonka mukaan poikkeamispäätökseen ei ole haettu muutosta 28.10.2015 päättyneen muutoksenhakuajan kuluessa. Todistuksen päivämäärä on virheellinen. Päätös on annettu julkipanon jälkeen 28.9.2015. Siten päätös tuli lainvoimaiseksi oikaisuvaatimusajan päätyttyä 12.10.2015. Rakennuslupaa olisi siten tullut hakea viimeistään 12.10.2017, mutta sitä on haettu vasta 20.10.2017. Oikaisuvaatimusajan päättymispäivä ilmenee poikkeamispäätöksestä.

Lainvoimaisuustodistus ei ole hallintopäätös eikä viranomaisen neuvo tai ohje, eikä sitä voida rinnastaa valitusosoitukseen. Oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden mukaan virheellisen neuvon saaneella on osaamisestaan ja asemastaan johtuen velvollisuus selvittää neuvon sisältö ja sen mahdollinen virheellisyys. Rakennuslupaa hakeneiden asiamiehen ja avustajan on kokemuksensa ja asiantuntemuksensa vuoksi tullut tietää, milloin poikkeamispäätös tulee lainvoimaiseksi. Maallikkokin on voinut poikkeamispäätöksen perusteella helposti laskea lainvoimaiseksi tulemisen ajankohdan. Koska lainvoimaiseksi tulemisen oikean ajankohdan olisi pitänyt olla luvanhakijoiden tiedossa, luottamuksensuojaperiaatetta ei voida soveltaa.

Luottamuksensuojalla on merkitystä myös naapuritonttien omistajille. He ovat voineet luottaa siihen, että poikkeamispäätöksen mukaista rakennusta ei rakennetakaan, koska rakennuslupaa ei ole haettu poikkeamispäätöksen mukaisessa määräajassa, jonka alkamisaika on selvästi todettu poikkeamispäätöksessä.

on antanut selityksen.

ja

ovat antaneet selityksen, jossa on muun ohella vaadittu valituslupahakemuksen ja valituksen hylkäämistä.

on antanut vastaselityksen, jossa on muun ohella katsottu, että

ovat menettäneet puhevaltansa korkeimmassa hallinto-oikeudessa myymällä osuutensa tontista Rinfam Oy:lle 13.11.2019.

ovat korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä antaneet selityksen täydennyksen, jossa on muun ohella vaadittu, että valittaja ja hänen asiamiehensä velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan selityksen täydennyksestä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Selityksen täydennys on lähetetty tiedoksi

.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan osittain ja tutkii asian siltä osin kuin kysymys on poikkeamispäätöksen voimassaolosta rakennuslupaa haettaessa.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

n ja

:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

2. Muilta osin valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten muilta osin anna ratkaisua valitukseen.

Perustelut

Muutoksenhakija on vastaselityksessään esittänyt, että

:llä ja

:llä ei ole puhevaltaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että

ovat voineet antaa selityksen asiassa, joka koskee heille myönnettyä rakennuslupaa.

Helsingin kaupungin kirjaamon luvanhakijoille antamassa lainvoimaisuustodistuksessa on ollut poikkeamispäätöksessä rakennusluvan hakemiselle määrätyn maankäyttö- ja rakennuslain 174 §:n 2 momentin mukaisen kahden vuoden määräajan laskemisen alkamispäivää koskeva virhe. Asiassa on kysymys siitä, ovatko rakennusluvan hakijat voineet luottaa siihen, että toimimalla poikkeamispäätökseen merkityn lainvoimaisuustodistuksen perusteella laskettavan määräajan mukaisesti he ovat hakeneet rakennuslupaa määräajassa.

Nykyisin voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain 174 §:n 2 momentin mukaan kunnan on määrättävä poikkeamispäätöksessä aika, jonka kuluessa poikkeamispäätöstä vastaavaa rakennuslupaa on haettava. Määräaika voi olla enintään kaksi vuotta.

Poikkeamispäätöksen tekohetkellä voimassa olleen, asiallisesti saman sisältöisen maankäyttö- ja rakennuslain 174 §:n 2 momentin (1129/2008) mukaan päätöksessä on määrättävä aika, jonka kuluessa poikkeamispäätöstä vastaavaa rakennuslupaa on haettava. Aika voi olla enintään kaksi vuotta.

Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston virastopäällikkö on 21.9.2015 (§ 40) myöntänyt poikkeamisen kiinteistölle 91-42-25-2. Päätöksessä on todettu muun ohella seuraavaa:

”Ennen mahdolliseen rakennustoimenpiteeseen ryhtymistä on saatava rakennuslupa, mikäli sellaista edellytetään. Rakennus- tai muu mahdollisesti vaadittava lupa on haettava kahden vuoden kuluessa poikkeamispäätöksen lainvoimaisuudesta lukien. Lupahakemukseen on liitettävä tämä päätös lainvoimaisuustodistuksineen.

Tämä päätös annetaan julkipanon jälkeisenä arkityöpäivänä 28.9.2015, jolloin sen katsotaan tulleen asianosaisen tietoon. Päätöksen oikaisuvaatimusaika päättyy 12.10.2015 liitteenä olevan oikaisuvaatimusohjeen mukaisesti.

Liitteenä on ohje lainvoimaisuustodistuksen hakemisesta Helsingin kaupungin kirjaamosta.”

Helsingin kaupungin kirjaamosta on 18.9.2017 annettu luvanhakijoille sittemmin virheelliseksi osoittautunut lainvoimaisuustodistus, jonka mukaan muutoksenhakuaika on päättynyt 28.10.2015.

Luvanhakijat ovat panneet rakennuslupahakemuksen vireille 20.10.2017.

Hallintolain 6 §:ään sisältyvän luottamuksensuojaperiaatteen mukaan yksityisen tulee voida luottaa viranomaisen toiminnan virheettömyyteen. Poikkeamispäätökseen ei haettu muutosta. Muutoksenhakijalla on tässä rakennuslupa-asiassa ollut mahdollisuus esittää huomautuksia lupahakemuksen johdosta ja hakea rakennuslupapäätökseen muutosta, kuten hän on tehnytkin. Luottamuksensuojaa tulee tässä tilanteessa arvioida erityisesti rakennusluvan hakijoiden kannalta.

Lainvoimaisuustodistuksen hankkiminen poikkeamispäätökseen on ollut tarpeen rakennusluvan hakemiseksi. Poikkeamispäätöksestä ei suoraan ilmene kahden vuoden määräajan viimeinen päivä, vaan määräajan laskemisen alkamispäivä. Lainvoimaisuustodistuksessa oleva kahden vuoden määräajan laskemisen alkamispäivää koskeva 16 päivän virhe on määräajan pituuteen nähden vähäinen. Luvanhakijat ovat toimineet tämän virheellisesti lasketun määräajan puitteissa. Asiassa ei ole ratkaisevaa se, kuka luvanhakijoiden puolesta on toiminut. Rakennuslupahakemus on oikein lasketun määräajan mukaisesti laskettuna myöhästynyt vain seitsemän päivää.

Vaikka poikkeamispäätöksessä on kaksi eri päivämäärää muutoksenhakuajan päättymiselle ja siten kahden vuoden määräajan laskemisen alkamiselle, luvanhakijat ovat tässä tilanteessa voineet luottaa siihen, että toimimalla lainvoimaisuustodistuksen perusteella laskettavan määräajan mukaisesti he ovat hakeneet rakennuslupaa maankäyttö- ja rakennuslain 174 §:n 2 momentissa säädetyssä määräajassa. Rakennuslupahakemus on siten tehty ajoissa.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §,

:lle ja

:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Sen perusteella, mitä muutoksenhakija on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei muilta osin ole valitusluvan myöntämisen perustetta.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 190 § 1 momentti

Hallintolainkäyttölaki 13 § 2 momentti

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen, Juha Lavapuro ja Pekka Aalto. Asian esittelijä Liisa Leiniö.

Helsingin kaupungin rakennusvalvontapalveluiden arkkitehti

Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto

Hallinto-oikeus

Rakennusluvan hakeminen poikkeamispäätöksen voimassaoloajan päätyttyä

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jaana Moilanen ja Annamari Laakkonen, joka on myös esitellyt asian.

A

Helsingin rakennetun ympäristön valvontayksikön päällikkö

C

B

Muutoksenhakija

muutoksenhakijalle

C:

Puhevaltaa koskeva väite

Ratkaistavana oleva oikeuskysymys

Sovellettavat oikeusohjeet

Asiassa saatu selvitys

Oikeudellinen arviointi

Oikeudenkäyntikulut

Sovelletut oikeusohjeet

Menettelyä koskevat valitusperusteet

1. Ratkaisu valitukseen

2. Valituslupahakemusten hylkääminen