KHO:2021:46 — Sametingsval

A hade i sin ansökan om att bli upptagen i sametingets vallängd uppgett att hen anser sig vara same och bett att hen antecknas i vallängden med stöd av 3 § 2 och 3 punkten i sametingslagen. Sametingets valnämnd avslog A:s ansökan om att bli antecknad som röstberättigad i sametingets vallängd. Sametingets valnämnd och sametingets styrelse avslog A:s rättelseyrkanden. A hade i sina besvär till högsta förvaltningsdomstolen framfört bland annat att hens syster hade ansetts uppfylla kriterierna i 3 § i sametingslagen. Systern hade efter högsta förvaltningsdomstolens beslut antecknats i vallängden. Enligt A borde sametingets styrelse ha följt detta beslut även för A:s del.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att förutom självidentifikation något av de objektiva kriterierna i 3 § i sametingslagen bör vara uppfyllda för att A ska anses vara same enligt 3 § i sametingslagen. Eftersom FN:s människorättskommittés synpunkter från år 2019 skulle beaktas i bedömningen, innebar enbart det att A:s syster antecknats i vallängden genom högsta förvaltningsdomstolens beslut år 2015, inte att också A skulle antecknas i vallängden. Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att det i detta fall fanns ett godtagbart skäl enligt 6 § 2 mom. i grundlagen och enligt människorättskommitténs synpunkter för den olika behandlingen av A. Eftersom A inte hade lagt fram sådan utredning, enligt vilken något av de objektiva kriterierna i 3 § i sametingslagen kunde konstateras vara uppfyllt, avslog högsta förvaltningsdomstolen besvären.

Finlands grundlag 6 § 1 och 2 mom. och 17 § 3 mom.

Sametingslagen 3 §, 21 §, 23 § 1 mom., 23 a § 1 mom. och 26 § 1 mom.

Justitieministeriets förordning om förfarandet vid val till sametinget 2 § 1 mom.

Konventionen om medborgerliga och politiska rättigheter (MP-konventionen), art. 1.1 och 1.3, art. 25 och art. 27

FN:s människorättskommittés synpunkter 1.2.2019 gällande klagomålen nr 2668/2015

och nr 2950/2017

(Tiina Sanila-Aikio)

(Klemetti Näkkäläjärvi m.fl.)

A oli hakemuksessaan tulla merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon todennut, että hän pitää itseään saamelaisena, ja pyytänyt, että hänet merkitään vaaliluetteloon saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n 2 ja 3 kohdan perusteella. Saamelaiskäräjien vaalilautakunta oli hylännyt A:n pyynnön tulla merkityksi äänioikeutettuna saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Saamelaiskäräjien vaalilautakunta ja saamelaiskäräjien hallitus olivat hylänneet A:n oikaisuvaatimukset. A oli esittänyt valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle muun ohella, että hänen sisarensa oli katsottu täyttäneen saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:ssä säädetyt edellytykset. Sisar oli merkitty vaaliluetteloon korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä. A:n mukaan saamelaiskäräjien hallituksen olisi tullut noudattaa tätä päätöstä myös hänen osaltaan.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että itseidentifikaation ohella jonkin saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:ssä säädetyn objektiivisen kriteerin tulee täyttyä, jotta A:n voitaisiin katsoa olevan saamelaiskäräjälain 3 §:ssä tarkoitettu saamelainen. Koska arvioinnissa oli otettava huomioon YK:n ihmisoikeuskomitean vuonna 2019 esittämät näkökannat, pelkästään se, että A:n sisar oli merkitty vaaliluetteloon korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä vuonna 2015 ei merkinnyt, että myös A oli merkittävä vaaliluetteloon. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:n erilaiselle kohtelulle oli tässä tapauksessa perustuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu ja ihmisoikeuskomitean näkökannoista ilmenevä hyväksyttävä peruste.

Koska A ei esittänyt sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi voitu todeta jonkin saamelaiskäräjälain 3 §:ssä säädetyn objektiivisen kriteerin täyttyminen, korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Suomen perustuslaki 6 § 1 ja 2 momentti ja 17 § 3 momentti

Laki saamelaiskäräjistä 3 §, 21 §, 23 § 1 momentti, 23 a § 1 momentti ja 26 § 1 momentti

Oikeusministeriön asetus saamelaiskäräjien vaaleissa noudatettavasta menettelystä 2 § 1 momentti

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus (KP-sopimus) 1 artikla 1 ja 3 kohta, 25 artikla ja 27 artikla.

YK:n ihmisoikeuskomitean näkökannat 1.2.2019 ilmoitukseen nro 2668/2015 (Tiina Sanila-Aikio) ja nro 2950/2017 (Klemetti Näkkäläjärvi ja muut)

Päätös, jota valitus koskee

Saamelaiskäräjien hallitus 18.12.2019 (5.58 §)

Asian aikaisempi käsittely

on hakemuksessaan tulla merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon todennut muun ohella, että hän pitää itseään saamelaisena, ja pyytänyt, että hänet merkitään vaaliluetteloon saamelaiskäräjistä annetun lain (jäljempänä myös saamelaiskäräjälaki) 3 §:n 2 ja 3 kohdan perusteella. Muutoksenhakija on toimittanut arkistoviranomaisen todistuksen, jonka mukaan hän on vuoden 1839 maa- ja kantokirjaan lappalaiseksi merkityn Johan Pehrsson Eiran jälkeläinen. Muutoksenhakijan molemmat vanhemmat olisi voitu merkitä vaaliluetteloon. Muutoksenhakija on toimittanut kolme virkatodistusta.

on 15.2.2019 tekemällään päätöksellä (7.65 §) hylännyt muutoksenhakijan pyynnön, että hänet merkitään vuoden 2019 saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Vaalilautakunnan perustelujen mukaan vaalilautakunta ei tunnista muutoksenhakijaa saamelaisten alkuperäiskansan jäseneksi.

on vaalilautakunnalle tekemässään oikaisuvaatimuksessa todennut muun ohella, että muutoksenhakija on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa. Hakemuksen yhteydessä toimitetut liitteet on huomioitava. Muutoksenhakijan sisko on merkitty vaaliluetteloon. Vaalilautakunta on vastoin lakia jättänyt muutoksenhakijan merkitsemättä vaaliluetteloon.

on kokouksessaan 7.6.2019 tekemällään päätöksellä (8.74 §) hylännyt muutoksenhakijan oikaisuvaatimuksen.

on 27.8.2019 tekemällään päätöksellä (5.66 §) hylännyt muutoksenhakijan vaalilautakunnan päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen.

on 11.10.2019 antamallaan päätöksellä taltionumero 4561 kumonnut edellä mainitun saamelaiskäräjien hallituksen päätöksen ja palauttanut asian saamelaiskäräjien hallitukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Saamelaiskäräjien hallituksen ratkaisu

Hakija pitää itseään saamelaiskäräjistä annetun lain (jäljempänä myös saamelaiskäräjälaki) 3 §:n 1 momentin mukaisesti saamelaisena.

Saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n mukaisten objektiivisten kriteerien osalta hallitus toteaa muun ohella seuraavaa.

Kohta 2: Hakijan yhteys hänen viittaamiensa henkilöiden kanssa on liian etäinen (merkinnät Eira 1839). Ajankohtaa ei voida ulottaa ainakaan pidemmälle kuin saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:ssä pääperusteena oleva kieliperuste ulottuu. Siksi hakijaa ei voida katsoa kyseisen säännöksen 2 kohdan perusteella saamelaiseksi ja merkitä vaaliluetteloon.

Kohta 3: Hakija hakeutuu vaaliluetteloon sillä perusteella, että hänen äitinsä B ja isänsä C olisi voitu merkitä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon lappalaisperusteella.

Hakijan vanhempia ei ole merkitty vaaliluetteloon. Hakija on hakeutunut ”vanhempi olisi voitu merkitä” perusteella vaaliluetteloon vasta vuonna 2019.

Koska hakija ei ole myöskään osoittanut, että hän samaistuisi riittävällä tavalla vanhempansa identiteettiin (HE 248/1994 s. 24), hakijaa ei voida merkitä lain 3 §:n 3 kohdan perusteella vaaliluetteloon.

Hakemuksen käsittelyyn ei voida siten soveltaa kokonaisvaltaista harkintaa ”(voimakkaasta) samaistumisesta saamelaiseen elämäntapaan” erityisesti muun näytön puuttuessa lain objektiivisista kriteereistä. ”Saamelainen elämäntapa” ja siihen viittaavat perusteet eivät perustu lakiin eivätkä ole osa lain 3 §:ssä mainittuja objektiivisia kriteereitä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakija on valituksensa perusteluina uudistanut aikaisemmin esittämänsä ja lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Muutoksenhakija pitää itseään saamelaisena.

Muutoksenhakijan täyssisko on merkitty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä vuonna 2015.

Koska muutoksenhakijan sisko on merkitty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon lainvoimaisella päätöksellä, hänen on katsottu täyttäneen saamelaiskäräjälain 3 §:n vaatimukset. Saamelaiskäräjien hallituksen olisi tullut noudattaa tätä päätöstä myös muutoksenhakijan osalta.

Sisarusten henkilökohtaiset ominaisuudet ja elämäntapa eivät voi vaikuttaa asiaan. Kuitenkin, jos katsottaisiin, että henkilökohtaisilla seikoilla on tässä asiassa merkitystä, niiden tulisi vaikuttaa pikemminkin päin-vastaisesti. Muutoksenhakijan sisko on ammatiltaan opettaja, mutta muutoksenhakija itse on luontaistilallinen. Hän on niitä harvoja, joka saa toimeentulonsa metsästyksestä ja kalastuksesta. Metsästyksen ja kalastuksen harjoittamisen on sekä perustuslain esitöiden että oikeuskäytännön mukaan katsottu kuuluvan saamelaiskulttuurin harjoittamisen piiriin.

Muutoksenhakija on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa. Maakunta-arkiston todistuksen mukaan hän on vuoden 1839 maakirjaan merkityn Johan Pehrsson Eiran jälkeläinen. Hän on äitinsä puolelta Vasaran ja isänsä puolelta Eiran saamelaissukua.

Laissa mainittuihin luetteloihin merkittyjen lappalaisten jälkeläiset tulee lain mukaan merkitä vaaliluetteloon, eikä tätä ole laissa rajattu ajallisesti. Kun saamelaiskäräjälakia koskeva hallituksen esitys tuli eduskuntaan, eduskunta poisti laista mahdollisuuden rajata ajallisesti niitä luetteloita, joita hallituksen esityksessä tarkoitetaan. Tätä ei tehty epähuomiossa vaan se oli lainsäätäjän tarkoitus.

Hallituksen esityksessä saamelaiskäräjälaiksi vuosi 1875 oli mainittu yhtenä sellaisena ajankohtana, joka voisi tulla kysymykseen luetteloita ajallisesti rajaavana ajankohtana. Kysymys ei kuitenkaan ollut siitä, että tämä ajankohta olisi ollut jollain lailla oikeudellisesti merkittävä vaan ainoastaan esimerkki ajallista rajauksesta. Toisaalta hallituksen esityksessä tulee esille, että siinä nimenomaan tarkoitetaan maa- ja veronkantokirjoihin 1700-luvun alkupuolella merkittyjä lappalaisia.

On virheellistä väittää, että 1600- ja 1700-luvun alkupuolen luettelot ovat liian kaukaisia. Kun kysymys on alkuperäiskansaan kuuluvien henkilöiden määrittelemisestä, asian pitäisi olla pikemminkin päinvastoin.

Aina vuoteen 1762 asti pidetyt lappalaisten maa- ja veronkantokirjat ovat olleet luettelo Suomen alueen alkuperäisistä saamelaisista. Kun heidät tuolloin siirrettiin uudisasukkaitten luetteloon, tällä ei ole ollut mitään tekemistä saamelaiskulttuurin menettämisen kanssa. He ja heidän jälkeläisensä olivat suvultaan ja kulttuuriltaan samoja saamelaisia tämän jälkeenkin. Muutos liittyi pelkästään verotuksen toimittamiseen.

Vuoden 1995 saamelaiskäräjälaki aiheutti erään oleellisen muutoksen siihen asti voimassa olleeseen lainsäädäntöön. Saamelaiskäräjälakia edeltäneessä saamelaisvaltuuskunta-asetuksessa oli käytetty vuoden 1962 haastatteluissa noudatettua lähtökohtaa, jonka mukaan henkilöä tulisi pitää saamelaisena, jos henkilön oman ilmoituksen mukaan vähintään yksi hänen isovanhemmistaan oli oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään. Tällainen määritelmä ei kuitenkaan liity millään tavalla alkuperäiskansan määrittelyyn, eikä kukaan vuonna 1962 edes ajatellut, että vain tällä tavoin määritellyt henkilöt muodostaisivat alkuperäiskansan.

Vuoden 1995 saamelaiskäräjälaissa lähdetään sen sijaan siitä, että laissa tarkoitetut saamelaiset muodostavat nyt alkuperäiskansan. Saamelaiskäräjälain mukaan saamelaisella tarkoitetaan nyt alkuperäiskansaan kuuluvaa henkilöä. Tällöin myös saamelaismääritelmän täytyy sisältyä alkuperäiskansaa koskeva kriteeri tai ainakin niin, että määritelmä ei voi olla ristiriidassa sen kanssa, miten alkuperäiskansaan kuuluvat henkilöt normaalisti määritellään.

Muutamaa vuotta aikaisemmin (1989) hyväksytty ILO 169 -alkuperäiskansasopimus oli nimenomaan alkuperäiskansoja koskeva kansainvälisoikeudellinen sopimus. Tämän sopimuksen 1. artiklan mukaan, alkuperäiskansaan voi kuulua vain sellainen henkilö, joka polveutuu siitä väestöstä, joka asutti aluetta ennen nykyisten valtiorajojen muodostumista ja valtaväestön saapumista alueelle. Nykyisen Suomen alueella nämä vuosiluvut ovat 1595, 1751 ja 1809 ja erityisesti 1673, jolloin Lapinmaiden uudisasutusplakaatti annettiin. Suomen osalta tämän täytyy tarkoittaa sitä, että henkilön tulee polveutua siitä lappalaisväestöstä, joka asutti nykyisen Lapin alueella sijainneita lapinkyliä 1600- ja 1700-luvuilla, jotta häntä voidaan pitää alkuperäiskansaan kuuluvana henkilönä.

Asiaa tulee tarkastella perustuslainmyönteisen tulkinnan näkökulmasta. Perustuslain mukaan saamelaisilla tarkoitetaan alkuperäiskansaa. Saamelaiskäräjälaissa taas määritellään se, ketä tulee pitää saamelaisena. Perustuslainmukainen tulkinta ei voine tässä tapauksessa tarkoittaa muuta kuin sitä, että saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmää tulee tulkita siten, että saamelaiseksi katsotaan sellaiset henkilöt, jotka täyttävät ne kriteerit, jotka alkuperäiskansaan kuuluvilta henkilöiltä normaalisti edellytetään. Tämä taas edellyttää sitä, että saamelaiseksi katsotaan sellaiset henkilöt, jotka todistettavasti polveutuvat alueella 1600- ja 1700-luvulla eläneistä saamelaisista eli 3 §:n 2 kohdan sanamuodon mukaista tulkintaa.

Merkitystä ei ole sillä, että 3 §:n 1 kohdan peruste mahdollistaisi vaaliluetteloon pääsyn jopa 10 polven takaa niille, joiden yksi esivanhempi on merkitty lappalaiseksi. Kielikriteeri voi ulottua käytännössä yhtä kauas.

Saamelaiskäräjien hallituksen on kohdeltava hakijoita yhdenvertaisesti. Saamelaiskäräjien hallitus on eräissä tapauksissa hyväksynyt henkilöitä merkittäväksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon pelkästään sillä perusteella, että heidän esivanhempansa oli merkitty lappalaiseksi vuoden 1739 maakirjaan.

CERD:n ja Ihmisoikeuskomitean kannanotot on vakiintuneesti ymmärretty eräänlaisiksi ohjeiksi. Niitä ei pidetä varsinaisena oikeuslähteenä eivätkä ne ole millään tavalla oikeudellisesti velvoittavia.

Muutoksenhakija tulee merkitä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon sekä saamelaiskäräjälain 3 §:n 1 ja 3 kohtien perusteella sekä 2 kohdan perusteella.

Lisäksi lausunnossa on esitetty muun ohella seuraavaa.

Lähisukulaisten merkitseminen vaaliluetteloon ei ole peruste muutoksenhakijan vastaavalle merkitsemiselle. Muutoksenhakijan siskoa koskevassa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä on mainittu, että eräs isovanhempi on saattanut puhua saamea tai että on ollut syytä olettaa, että eräs esivanhempi on puhunut ensimmäisenä kielenä saamea. Rippikirjamerkintöjen kukaan henkilöistä ei ole puhunut saamea ensimmäisenä kielenä. Suvun saamelaisuudesta ei ole merkintöjä 1900-luvun aikana tehdyissä rekistereissä.

Euroopan unionin tuomioistuimelta on pyydettävä ennakkoratkaisu muun ohella siitä, estääkö Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn liittymissopimuksen saamelaisen kulttuurin ja elämäntavan säilyttämistä ja kehittämistä koskeva lisäpöytäkirja yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 22 artiklojen sekä YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja YK:n ihmisoikeuskomitean lausuntojen valossa korkeinta hallinto-oikeutta soveltamasta kokonaisvaltaista harkintaa sekä ”saamelaista elämäntapaa” ja ”voimakasta samaistumista” määrittäessään saamelaisuutta saamelaiskäräjälain 3 §:ään liittyvissä ratkaisuissa.

on antanut vastaselityksen, joka on annettu tiedoksi saamelaiskäräjien hallitukselle.

on antanut lisälausunnon, joka on toimitettu tiedoksi muutoksenhakijalle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

2. Valitus hylätään.

3. Muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei ole silloin, jos kansallisessa tuomioistuimessa ei esiinny todellista epäilyä unionin tuomioistuimen olemassa olevan oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta asiaan tai jos on täysin selvää, miten unionin oikeutta on kyseisessä tilanteessa asianmukaisesti sovellettava.

Asiassa ei ole tullut esille sellaista kysymystä, jonka johdosta ennakkoratkaisupyynnön esittäminen olisi edellä mainittu huomioon ottaen tarpeen.

Sovellettavat oikeusohjeet

Saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n mukaan saamelaisella tarkoitetaan mainitussa laissa henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen: 1) että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään; tai

2) että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa; taikka

3) että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.

Saamelaiskäräjistä annetun lain saamelaismääritelmää koskevan 3 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 248/1994 vp) on todettu muun ohella seuraavaa:

$136

Lain 21 §:n mukaan saamelaiskäräjien vaaleissa on asuinpaikkaan katsomatta äänioikeutettu jokainen viimeistään vaalitoimituksen viimeisenä päivänä 18 vuotta täyttävä saamelainen, joka on Suomen kansalainen tai jolla ulkomaan kansalaisena on ollut kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta Suomessa silloin, kun pyyntö vaaliluetteloon ottamisesta on viimeistään tehtävä.

Lain 23 §:n 1 momentin mukaan vaalilautakunta laatii äänioikeutetuista vaaliluettelon edellisten vaalien vaaliluettelon ja väestötietojärjestelmän tietojen pohjalta.

Lain 23 a §:n 1 momentin mukaan vaaliluetteloon on pyynnöstä otettava siitä puuttuva äänioikeutettu saamelainen.

Lain 26 §:n 1 momentin mukaan joka katsoo, että hänet on oikeudettomasti jätetty pois vaaliluettelosta tai että häntä koskeva merkintä vaaliluettelossa on virheellinen, voi kirjallisesti vaatia oikaisua vaalilautakunnalta viimeistään 14 päivänä vaaliluettelon nähtävillä pitämistä koskevan ajan päättymisestä. Vaalilautakunnan on ratkaistava asia kiireellisesti. Pykälän 2 momentin mukaan vaalilautakunnan päätökseen tyytymätön voi saattaa oikaisuvaatimuksen saamelaiskäräjien hallituksen ratkaistavaksi viimeistään 14 päivänä siitä päivästä, kun hän on saanut päätöksestä tiedon. Hallituksen on ratkaistava asia kiireellisesti.

Saamelaiskäräjien vaaleissa noudatettavasta menettelystä annetun oikeusministeriön asetuksen (965/2006) 2 §:n 1 momentin mukaan vaaliluetteloon hakeutuvan henkilön on liitettävä hakemukseen:

1) luotettava selvitys saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n 1 kohdassa tarkoitetusta saamen kielen oppimisesta ensimmäisenä kielenä;

2) arkistoviranomaisen todistus siitä, että tietty henkilö on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaisena todistuksessa mainittuun maa-, veronkanto- tai henkikirjaan, sekä lisäksi viranomaisen antama todistus siitä, että hän on kyseisen henkilön jälkeläinen; tai

3) yksilöity tieto, jonka perusteella vaalilautakunta voi todeta, että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.

Suomen perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Saman pykälän 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Suomen perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan.

Suomessa vuonna 1976 voimaan tulleen KP-sopimuksen (SopS 8/1976) 1 artiklan 1 kohdan mukaan kaikilla kansoilla on itsemääräämisoikeus. Tämän oikeuden nojalla ne määräävät vapaasti poliittisen asennoitumisensa ja harjoittavat vapaasti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten olojensa kehittämistä.

KP-sopimuksen 25 artiklan mukaan jokaisella kansalaisella tulee olla oikeus ja mahdollisuus ilman minkäänlaista tämän yleissopimuksen 2 artiklassa mainittua erottelua ja ilman kohtuuttomia rajoituksia:

a) ottaa osaa yleisten asioiden hoitoon välittömästi tai vapaasti valittujen edustajien kautta;

b) äänestää ja tulla valituksi määräaikaisissa ja rehellisissä vaaleissa, jotka perustuvat yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen ja salaiseen äänestykseen, joka takaa valitsijoiden tahdon vapaan ilmentymisen;

c) päästä periaatteessa yhdenvertaisina maansa julkisiin virkoihin.

$13b

YK:n ihmisoikeuskomitean vuonna 2019 antamien näkökantojen voidaan katsoa ilmentävän kansainvälisoikeudellisen tulkintakäytännön nykytilaa alkuperäiskansojen ja niihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista erityisesti siltä osin kuin kysymys on siitä, millainen painoarvo ryhmään kuulumisen arvioinnissa on annettava yhtäältä yksilön itseidentifikaatiolle sekä toisaalta alkuperäiskansan itsemääräämisoikeudelle ja ryhmähyväksynnälle.

Komitea on näkökannoissaan yleissopimuksen 25 artiklan mukaisesti katsonut, että sellaisten lailla säädettyjen rajoitusten, jotka vaikuttavat saamelaisten alkuperäisyhteisön jäsenten oikeuteen saada tehokas edustus saamelaiskäräjille, on oltava kohtuullisesti ja objektiivisesti perusteltuja sekä yhdenmukaisia muiden yleissopimuksen määräysten kanssa. Komitea on erityisesti korostanut saamelaiskäräjien roolia saamelaisten itsemääräämisoikeuden kannalta määriteltäessä, kuka on saamelainen. Komitean näkemyksen mukaan korkeimman hallinto-oikeuden kokonaisarvioon perustuva tulkinta, joka poikkeaa aiemmin sovelletusta niin sanotusta konsensustulkinnasta, ei ole perustunut edellä mainittuihin kohtuullisiin ja objektiivisiin perusteisiin.

Korkein hallinto toteaa, että YK:n ihmisoikeuskomitean näkökannoista ilmenevä on otettava huomioon saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n saamelaismääritelmän tulkinnassa.

Korkein hallinto-oikeus korostaa kuitenkin sitä, että saamelaiskäräjistä annetussa laissa ei ole säädetty, että saamelaiskäräjien hallituksen kanta ryhmähyväksynnän ilmauksena olisi yksinään ratkaiseva saamelaismääritelmän täyttymisen arvioinnissa eikä tällaista edellytetä myöskään alkuperäiskansoja koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa ja muissa asiakirjoissa.

Tältä osin korkein hallinto-oikeus viittaa erityisesti saamelaiskäräjistä annetun lain esitöihin. Lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 248/1994 vp) ehdotettiin, ettei saamelaiskäräjien hallituksen oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen voisi hakea muutosta valittamalla. Perustuslakivaliokunta päätyi kuitenkin asiassa antamassaan mietinnössä (PeVM 17/1994 vp) poistamaan valituskiellon. Valituskielto ei valiokunnan mielestä ollut asianmukainen, sillä saamelaiskäsite jäi joiltain osin tulkinnanvaraiseksi. Samalla valiokunta lisäsi lakiin säännöksen, jonka perusteella korkein hallinto-oikeus määriteltiin valitusviranomaiseksi. Sääntelyn tarkoituksena on siten, että saamelaiskäräjien kielteiset päätökset voidaan valituksilla saattaa korkeimman hallinto-oikeuden tutkittaviksi sen varmistamiseksi, että saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:ssä säädettyjä kriteerejä noudatetaan.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että vaaliluetteloon merkitsemistä tai merkitsemättä jättämistä koskevan päätöksen on perustuttava saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:stä ilmeneviin objektiivisiin kriteereihin. Mainitun lain 21 §:n mukaan saamelaiskäräjien vaaleissa äänioikeutettuja ovat saamelaiset. Lain 3 §:ssä on määritelty ne edellytykset, joiden perusteella henkilö voidaan katsoa saamelaiseksi. Mikäli henkilö pitää itseään saamelaisena ja täyttää jonkin lain 3 §:n 1 — 3 kohdan edellytyksistä, hänet on pyynnöstä merkittävä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.

Edellä lausuttu huomioon ottaen pelkästään ryhmähyväksyntään vetoamalla ei voida perustella vaaliluetteloon merkitsemättä jättämistä sellaisessa tilanteessa, jossa vaaliluetteloon hakeutuva henkilö täyttää saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n itseidentifikaatioedellytyksen ja jonkin saman pykälän 1 — 3 kohdissa asetetuista objektiivisista kriteereistä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n 1 kohdan mukainen peruste edellyttää säännöksessä määritettyjen henkilöiden saamen kielen oppimista ensimmäisenä kielenä. Kieliperusteen tueksi esitetyn selvityksen uskottavuus on arvioitava tapauskohtaisesti ottaen muun ohella huomioon hallintolain 31 §:n säännös asian selvittämisestä ja saamelaiskäräjien vaaleissa noudatettavasta menettelystä annetun oikeusministeriön asetuksen 2 §:n 1 momentin 1 kohta.

Saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n 2 kohdan mukaan saamelaisella tarkoitetaan henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen, että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa.

Hallituksen esityksessä (HE 248/1994 vp) ehdotettiin, että asetuksella rajattaisiin saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n 2 kohdan mukainen maa-, veronkanto- tai henkikirjaan perustuvaan jälkeläisyyteen liittyvä peruste vuoden 1875 luetteloihin. Tätä perusteltiin myös näyttövaikeuksilla. Perustuslakivaliokunta ilmoitti mietinnössään (PeVM 17/1994 vp) yhtyvänsä 3 §:n lakitekstiin, mutta ei pitänyt tavanomaisten tulkintasääntöjen perusteella mahdollisena asetuksella säätää, että mainitussa lainkohdassa tarkoitettaisiin vain vuoden 1875 tai sitä uudempia luetteloja.

Hallituksen esityksen perusteella saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n 2 kohdan tarkoituksena oli kiistatta rajoittaa lainkohdassa tarkoitettujen luetteloiden käyttäminen saamelaisuuden perusteena vuoden 1875 tai sitä uudempiin maa-, veronkanto- tai henkikirjoihin. Tästä oli tarkoitus säätää asetuksella. Tällainen rajoitus ei kuitenkaan ilmene itse laista eikä lakiin sisällytetty tältä osin asetuksenantovaltuutta. Asetuksenantovaltuuden poisjättäminen vastasi perustuslakivaliokunnan kantaa. Perustuslakivaliokunta, jonka kannanottoa on lain tarkoituksen tulkinnan kannalta pidettävä ratkaisevana, katsoi, ettei lakia tavanomaisten tulkintasääntöjen mukaan voida tulkita hallituksen esityksessä tarkoitetulla tavalla. Valiokunta kuitenkin ilmaisi hyväksyvänsä lakitekstin hallituksen esityksessä ehdotetun mukaisena, ja tämän sisältöisenä laki myös saatettiin voimaan.

Näin ollen ja kuten korkein hallinto-oikeus on aiemmin (esimerkiksi KHO 2015:145) katsonut, laki ei sisällä sellaista rajoitusta, että vain vuoden 1875 tai sitä uudemmat luettelot voitaisiin ottaa huomioon polveutumista saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n 2 kohdan mukaisesti tarkasteltaessa. Edelleen kuten korkein hallinto-oikeus on aiemmin katsonut lakia ei perustuslakivaliokunnan edellä mainittu kanta (PeVM 17/1994 vp) huomioon ottaen myöskään voida tulkita niin, että kaikissa tapauksissa vuotta 1875 aikaisemmat luettelomerkinnät olisivat vailla merkitystä tulkittaessa saamelaisen määritelmää ja siten oikeutta äänestää saamelaiskäräjävaaleissa.

Toisaalta kuten korkein hallinto-oikeus on aiemmin katsonut, saamelaiskäräjistä annetun lain 1 §:stä ilmenevä lain tarkoitus ja edellä mainitut lain 3 §:n 2 kohdan syntyyn vaikuttaneet näkökohdat huomioon ottaen lainkohtaa ei liioin ole perusteita tulkita niin, että mainittu 2 kohta ei sisältäisi mitään ajallista rajoitusta.

Muutoksenhakija on tuonut esiin voimakkaan itseidentifikaationsa. Tämän itseidentifikaation ohella jonkin saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:ssä säädetyn objektiivisen kriteerin tulee täyttyä. Siihen nähden, että arvioinnissa on otettava huomioon kriteerin täyttymisestä kunkin muutoksenhakijan kohdalla esitetty selvitys ja että lainkohdan tulkinnassa on otettava huomioon YK:n ihmisoikeuskomitean näkökannat, pelkästään se, että muutoksenhakijan sisar on merkitty vaaliluetteloon korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä, ei merkitse, että myös muutoksenhakija on merkittävä vaaliluetteloon. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että muutoksenhakijan erilaiselle kohtelulle on tässä tapauksessa perustuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu ja ihmisoikeuskomitean näkökannoista ilmenevä hyväksyttävä peruste.

Muutoksenhakija ei ole esittänyt sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin todeta hänen itsensä tai ainakin yhden hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan oppineen saamen kielen ensimmäisenä kielenään. Näin ollen muutoksenhakijaa ei voida pitää saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n 1 kohdan nojalla saamelaisena.

Muutoksenhakija on esittänyt arkistoviranomaisen todistuksen, joiden mukaan hän on vuoden 1839 maa- ja kantokirjaan lappalaiseksi merkityn Johan Pehrsson Eiran jälkeläinen. Edellä tässä päätöksessä lausutun perusteella muutoksenhakijan ei voida merkinnän etäisyys huomioon ottaen katsoa olevan saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettu saamelainen.

Muutoksenhakijan käsitykselle siitä, että hänen vanhempansa olisi voitu merkitä äänioikeutettuna vaaliluetteloon ja muutoksenhakija tästä johtuen itsekin saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n 3 kohdan perusteella, ei ole esitetty riittäviä perusteita.

Edellä lausutun perusteella valitus on hylättävä.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, muutoksenhakijalle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Mika Seppälä, Juha Lavapuro, Tero Leskinen ja Ari Wirén. Asian esittelijä Jukka Koivusalo.

Muutoksenhakija

Saamelaiskäräjien vaalilautakunta

Saamelaiskäräjien hallitus

Korkein hallinto-oikeus

1. Ennakkoratkaisun pyytämistä koskeva vaatimus

2. Pääasia

Saamelaiskäräjistä annetun lain säännökset ja esityöt

Saamelaiskäräjien vaaleissa noudatettavasta menettelystä annettu oikeusministeriön asetus (965/2006)

Suomen perustuslain säännökset

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus (KP-sopimus)

Saamelaismääritelmän tulkinta

Ratkaisu valitukseen

3. Oikeudenkäyntikulut

Perustelut

YK:n ihmisoikeuskomitean vuonna 2019 esittämät näkökannat

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos