KHO:2022:115 — Miljöskyddslagen

Högsta förvaltningsdomstolen hade att på verksamhetsidkarnas besvär avgöra om ett ärende som gällde utvidgning av ett djurstall kunde avgöras med anmälningsförfarande eller om projektet förutsatte miljötillstånd.

Utgående från verksamhetens omfattning och antalet djur gällde ärendet en väsentlig ändring av verksamheten i ett anmälningspliktigt djurstall. I ärendet skulle först avgöras om verksamheten efter ändringen orsakar oskäligt besvär i grannskapet, i vilket fall ärendet ska avgöras i miljötillståndsförfarande. Bedömningen gällde bland annat frågan om vilken betydelse i ärendet det hade att grannarna inte hade besvärat sig över beslutet.

Det var fråga om en enligt ökningen i djurenheter 1,94-faldig utvidgning av verksamheten i jämförelse med det tidigare miljötillståndet och en ändring av verksamhetsriktningen. Djurstallarna och slambehållarna låg på ett öppet åkerområde och i näromgivningen fanns flera bostadsbyggnader som tillhörde grannar.

Trots att gårdscentret låg inom ett område med övervägande husdjursproduktion och lukt från djurstallar i sig kunde anses vara normalt i området, låg de närmaste grannbyggnaderna mycket nära djurstallarna och slambehållarna. Luktolägenhet uppstår bland annat av ökad ventilation i stallarna, av att slam blandas oftare och av ökad gödseltransport. Luktolägenheten ökar inte i proportion till antalet djurenheter i samband med utvidgningen, men då antalet djurenheter nästan fördubblas kan luktolägenhetens styrka och de tidpunkter då lukt förekommer öka markant i närområdet.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att grannarnas synpunkter kan ha betydelse i tillståndsprövningen. Betydelsen av en grannelagsrättslig olägenhet för behovet av miljötillstånd ska bedömas objektivt som en del av det offentligrättsliga förhandsövervakningsförfarandet.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg med hänvisning till det ovan nämnda att utvidgningen av djurstallsverksamheten på grund av lukt kan medföra oskäligt besvär för grannskapet. Den ifrågavarande verksamheten förutsatte därför miljötillstånd.

Miljöskyddslagen 27 § 2 mom., 29 a § 1 mom. 2 punkten, 115 a § 1 och 2 mom., 115 d § 1 och 2 mom.

Miljöskyddslagen bilaga 4 (1166/2018) 5 a punkten

Lagen om ändring av miljöskyddslagen (1166/2018), ikraftträdelsebestämmelsens 3 mom.

Statsrådets förordning om anmälningspliktiga djurstall (138/2019) 1 §

Se HFD 13.8.2020 liggarenummer 3394 (kort referat); se också HFD 2022:113.

Ärendet har avgjorts av president Kari Kuusiniemi, justitieråden Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen och Jaakko Autio samt miljösakkunnigråden Janne Hukkinen och Kirsi Kostamo. Föredragande Päivi Korkeakoski.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli toiminnanharjoittajien valituksesta ratkaistavana, oliko eläinsuojan laajentamista koskeva asia voitu käsitellä ilmoitusmenettelyssä vai edellyttikö hanke ympäristölupaa.

Toiminnan laajuuden ja eläinmäärän perusteella arvioituna asiassa oli lähtökohtaisesti kyse ilmoituksenvaraisesta eläinsuojan toiminnan olennaisesta muuttamisesta. Asiassa oli kuitenkin ensin ratkaistava, aiheutuiko toiminnasta muutoksen jälkeen kohtuutonta rasitusta naapurustolle, jolloin asia olisi käsiteltävä ympäristölupamenettelyssä. Arvioitavana oli muun ohella se, mikä merkitys asiassa oli sillä, että naapurit eivät olleet valittaneet päätöksestä.

Kyse oli toiminnan laajentamisesta lisääntyvän eläinyksikkömäärän perusteella noin 1,94-kertaiseksi aiempaan ympäristölupaan verrattuna sekä tuotantosuunnan muutoksesta. Eläinsuojat ja lietesäiliöt sijaitsivat avoimella peltoalueella, ja niiden lähiympäristössä oli useita naapureiden asuinrakennuksia.

Vaikka tilakeskus sijaitsi kotieläintuotantovaltaisella alueella ja eläinsuojien hajua sinänsä voitiin pitää alueella tavanomaisena, lähimmät naapurien asuinrakennukset sijaitsivat hyvin lähellä eläinsuojia ja lietesäiliöitä. Hajuhaittaa aiheutuu muun muassa eläinsuojien lisääntyvästä ilmanvaihdosta, lisääntyvästä lietteen sekoittamisesta ja lannan kuljettamisesta. Hajuhaitta ei lisäänny toiminnan laajenemisen myötä eläinmäärän kasvua vastaavasti, mutta eläinyksikkömäärän lähes kaksinkertaistuessa hajuhaitan voimakkuus ja hajun esiintymisaika saattavat lisääntyä lähialueella merkittävästi.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että naapureiden näkemyksillä saattoi olla merkitystä lupaharkinnassa. Naapuruusoikeudellisen haitan merkitys ympäristöluvan tarpeen kannalta oli kuitenkin arvioitava objektiivisesti osana julkisoikeudellista ennakkovalvontamenettelyä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi edellä sanottuun nähden, että eläinsuojatoiminnan laajentumisesta saattoi aiheutua hajun vuoksi kohtuutonta rasitusta naapurustolle, joten kyseessä olevaan toimintaan oli oltava ympäristölupa.

Ympäristönsuojelulaki 27 § 2 momentti, 29 a § 1 momentti 2 kohta, 115 a § 1 ja 2 momentti, 115 d § 1 ja 2 momentti

Ympäristönsuojelulain liite 4 (1166/2018) kohta 5 alakohta a

Ympäristönsuojelulain muuttamisesta annettu laki (1166/2018), voimaantulosäännöksen 3 momentti

Eräistä naapuruussuhteista annettu laki 17 § 1 ja 2 momentti

Ilmoituksenvaraisista eläinsuojista annettu valtioneuvoston asetus (138/2019) 1 §

Ks. KHO 13.8.2020 taltionumero 3394 (lyhyt ratkaisuseloste); ks. myös KHO 2022:113.

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Vaasan hallinto-oikeus 15.10.2021 nro 21/0131/3

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian tausta

(1)

on 15.4.2020 hyväksynyt A:n ja B:n ympäristönsuojelulain 115 a §:n mukaisen ilmoituksen eläinsuojan toiminnan muutoksesta Nivalan kaupungissa. Toiminnanharjoittajilla on ollut eläinsuojan toimintaa koskeva Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen 18.10.2007 myöntämä ympäristölupa, joka on nyt annetulla ilmoituspäätöksellä kumottu. Muutoksen johdosta tilan eläinyksikkömäärä kasvaa noin 1,94-kertaiseksi aiempaan lupaan nähden. Toiminnassa tulee noudattaa ilmoituksenvaraisista eläinsuojista annettua valtioneuvoston asetusta (138/2019) sekä päätöksessä annettuja määräyksiä.

(2)

on Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) valituksesta kumonnut vs. ympäristösihteerin päätöksen ja hylännyt ilmoituksen. Hallinto-oikeus on katsonut ottaen huomioon muun muassa asutuksen läheisyyden ja sijainnin eläinsuojiin nähden, eläinmäärän merkittävän lisäyksen ja tulevan kokonaismäärän, tuotantosuunnan muutoksen sekä toiminnan sijainnin avoimella peltoalueella, että toiminnasta saattaa aiheutua ympäristönsuojelulain 27 §:n 2 momentissa tarkoitettu seuraus eli tässä tapauksessa eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta hajuhaitan vuoksi. Asiaa ei siten ympäristönsuojelulain 29 a §:n 1 momentin 2 kohta huomioon ottaen voida ratkaista ilmoitusmenettelyssä, vaan toiminnan muutos edellyttää ympäristölupaa.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(3)

ovat pyytäneet valituslupaa ja vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja vs. ympäristösihteerin päätös saatetaan voimaan sellaisenaan. Muutoksenhakijoiden mukaan eläinsuojia koskevan ilmoitusmenettelyn tarkoituksena on sujuvoittaa eläinsuojien lupakäsittelyä, mikä tässä tapauksessa ei ole toteutunut. Hallinto-oikeus ei ole huomioinut ratkaisussaan paikallisia olosuhteita ja hajurasituksen tavanomaisuutta kyseisellä kotieläintuotantovaltaisella alueella. Eläinmäärän lisäys on maltillinen, eikä kukaan naapureista valittanut päätöksestä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(4) Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa toiminnanharjoittajien valituksesta ratkaistava, onko ilmoituksen johdosta tehty päätös tullut kumota ja ilmoitus hylätä sillä perusteella, että asia olisi tullut käsitellä ympäristönsuojelulain 29 a §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ympäristölupamenettelyssä.

Sovellettavat oikeusohjeet ja esitöitä

(5)

27 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan ympäristölupa on sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, oltava toimintaan, josta saattaa ympäristössä aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

(6) Ympäristönsuojelulain 29 a §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan liitteen 4 mukaiseen ilmoituksenvaraiseen toimintaan tarvitaan ympäristölupa, jos toiminnasta saattaa aiheutua 27 §:n 2 momentissa tarkoitettu seuraus.

(7) Ympäristönsuojelulain 115 a §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on tehtävä kirjallinen ilmoitus ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta, josta säädetään sanotun lain liitteessä 4.

(8) Saman pykälän 2 momentin mukaan ilmoitus on tehtävä vähintään 120 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista.

(9) Ympäristönsuojelulain 115 d §:n (1166/2018) 1 momentin mukaan viranomaisen on tehtävä 115 a §:ssä tarkoitetun ilmoituksen johdosta päätös (

). Ilmoituspäätöstä on noudatettava mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Viranomaisen on ilmoituspäätöstä tehdessään varmistettava, että toiminnassa noudatetaan, mitä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetään toiminnan sijoittumisesta, päästöistä ja niiden ehkäisemisestä, jätteistä sekä toiminnan päästöjen ja vaikutusten tarkkailusta.

(10) Saman pykälän 2 momentin kohtien 1 — 4 mukaan toiminnan sallivan ilmoituspäätöksen edellytyksenä on, että toiminnasta ei, annettavat määräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa; 3) 16 — 18 §:ssä kiellettyä seurausta; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella.

(11) Ympäristönsuojelulain liitteen 4 (1166/2018) kohdan 5 alakohdassa a on mainittu muun ohella eläinsuoja vähintään 50 ja alle 300 lypsylehmälle.

(12)

1166/2018 voimaantulosäännöksen 3 momentin mukaan lupapäätökset, jotka koskevat liitteen 4 mukaisia toimintoja, jäävät voimaan mainitun lain tullessa voimaan. Jos lupaa on tarpeen muuttaa toiminnan olennaisen muutoksen perusteella tai 89 §:ssä säädetystä syystä mainitun lain voimaantulon jälkeen, sovelletaan 10 a luvussa säädettyä menettelyä niin, että asiassa annettava ilmoituspäätös korvaa voimassa olevan luvan.

(13)

17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.

(14) Saman pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa rasituksen kohtuuttomuutta on otettava huomioon paikalliset olosuhteet, rasituksen muu tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kesto, rasituksen syntymisen alkamisajankohta sekä muut vastaavat seikat.

(15)

(eläinsuoja-asetus 138/2019) 1 §:n mukaan asetusta sovelletaan sellaisten eläinsuojien rakentamiseen, laajentamiseen ja toimintaan, joista on ympäristönsuojelulain (527/2014) 115 a §:n nojalla tehtävä ilmoitus.

(16) Muun ohella

$fe

(17) Edellä mainitun hallituksen esityksen (s. 23) mukaan ilmoitusmenettelyssä päätökseen sisällytettävin täydentävin määräyksin voitaisiin asettaa edellytykset sille, että toiminta olisi mahdollista sijoittaa toiminnanharjoittajan ehdottamaan paikkaan. Tällaisia toimintoja olisivat muun muassa hajuhaittaa aiheuttavat eläinsuojat. Muilta osin toimintojen päästöjen rajoittamiseksi annetut lupamääräykset ovat samankaltaisia.

(18) Edelleen hallituksen esityksen mukaan (s. 21) lukumääräisesti eniten ilmoitusmenettelyyn siirtyisi eläinmäärältään ja potentiaalisilta ympäristövaikutuksiltaan merkittäviä eläinsuojia, joille tästä syystä laadittaisiin toimialakohtainen asetus, jossa säädettäisiin nyt eläinsuojien ympäristölupamääräyksissä ratkaistavista keskeisistä ympäristönsuojeluvaatimuksista. Ilmoitusmenettelyä täydentävän normiohjauksen myötä myös suurten eläinsuojien voitaisiin katsoa soveltuvan ilmoitusmenettelyyn ympäristönsuojelun tasoa heikentämättä. Eläintenpidossa muodostuvan lannan aiheuttamien ravinnepäästöjen sekä ilmaan menevien haju- ja muiden päästöjen ehkäisemisestä säädetään erikseen ympäristönsuojelulain nojalla annetulla nitraattiasetuksella.

(19) Edellä mainitussa hallituksen esityksessä on 115 a §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että toiminnanharjoittajan jätettyä toimintaa koskevan ilmoituksen viranomainen harkitsee, onko kyse ilmoituksenvaraisesta vai luvanvaraisesta toiminnasta. Jos kyse on ilmoituksenvaraisesta toiminnasta, viranomainen harkitsee kielteistä tai toiminnan sallivaa päätöstä ja toiminnan sallivan päätöksen tilanteessa päättää tarvittavista määräyksistä, joilla varmistetaan, ettei toiminnasta pääse syntymään kiellettyjä vaikutuksia ehdotettavan 115 d §:n mukaisesti.

(20)

$100

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(21) Kyseessä oleva ilmoitus koskee olemassa olevan maidon- ja naudanlihantuotantotoiminnan laajentamista Nivalan kaupungin Nivalan kylässä. Laajennuksen jälkeen tilalle sijoitettaisiin yhteensä enintään 145 lypsylehmää, 24 kappaletta 12 — 24 kuukauden ikäistä hiehoa, 20 kappaletta 12 — 24 kuukauden ikäistä lihanautaa, 33 kappaletta 6 — 12 kuukauden ikäistä vasikkaa ja 48 alle kuuden kuukauden ikäistä vasikkaa. Laajennuksen jälkeen eläinyksikkömäärä olisi 1 969,8 yksikköä ympäristönsuojelulain liitteen 3 mukaisilla ilmoituksenvaraisuusrajan laskemisessa käytettävillä eläinyksikkökertoimilla laskettuna. Toiminta laajenisi muutoksen johdosta voimassa olevan ympäristöluvan mukaisesta 1 016 eläinyksiköstä noin 1,94-kertaiseksi.

(22) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että toiminnan laajuuden ja eläinmäärän perusteella arvioituna asiassa on lähtökohtaisesti kyse ympäristönsuojelulain 115 a §:n 2 momentin mukaisesta ilmoituksenvaraisesta eläinsuojan toiminnan olennaisesta muuttamisesta.

(23) Asiassa on kuitenkin ensin arvioitava, onko käsillä jokin ympäristön-suojelulain 29 a §:n 1 momentissa sanottu tekijä, kuten se, saattaako toiminnasta aiheutua ympäristönsuojelulain 27 §:n 2 momentissa tarkoitettu seuraus. Tällainen seuraus on viimeksi mainitun lainkohdan mukaan muun ohella eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettu kohtuuton rasitus naapurustolle. Jos toiminnasta saattaa aiheutua kohtuutonta rasitusta, lähtökohtaisesti ilmoituksenvaraiseen toimintaan tarvitaan ympäristönsuojelulain 29 a §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa.

(24) Ympäristönsuojelulain 115 a §:n 2 momentin mukaan ilmoituksenvarainen eläinsuojan toiminnan olennainen muuttaminen voidaan aloittaa 120 päivän kuluttua ilmoituksen tekemisestä riippumatta siitä, onko ilmoituksesta ehditty tehdä päätöstä. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että myös tämä lähtökohta asettaa vaatimuksia toiminnan laadulle ja laajuudelle ja sille, millaisia ympäristövaikutuksia ilmoitusmenettelyn johdosta voidaan sallia.

(25) Nyt kyse on eläintenpidon laajentamisesta voimassa olevaan ympäristölupaan verrattuna lähes kaksinkertaiseksi sekä tuotantosuunnan muutoksesta. Tilakeskuksesta noin 300 metrin säteellä eri ilmansuunnissa on useita naapureiden asuinrakennuksia, ja lähimmät niistä sijaitsevat noin 40 — 170 metrin etäisyydellä lehmäpihatosta, sonnikasvattamosta ja suurista lietesäiliöistä. Eläinsuojat sijaitsevat avoimella peltoalueella. Uusia tuotantorakennuksia tai lietesäiliöitä ei rakenneta, mutta muutoksen johdosta otetaan käyttöön tilalla sijaitseva sonnikasvattamorakennus, joka voimassa olevan ympäristöluvan myöntämisen yhteydessä on otettu pois käytöstä. Lähin muu eläinsuoja sijaitsee runsaan 300 metrin etäisyydellä lehmäpihatosta.

(26) Lanta käsitellään lietelantamenetelmällä. Tilalla on eläinsuojien yhteydessä kolme betonista lietesäiliötä, joiden tilavuudet ovat 200 m

, 2 200 m

ja 2 500 m

. Pienin lietesäiliö on kannellinen ja kaksi muuta avoimia. Katteena toimii naudan lannan luonnollinen kuorettuma. Lanta poistetaan navetasta alakautta lietesäiliöön. Lisäksi käytettävissä on kaksi etälietesäiliötä, joiden yhteistilavuus on 1 200 m

. Lehmäpihatossa on luonnollinen ilmanvaihto. Navetan poistoilma johdetaan mahdollisimman korkealle. Eläinten ruokinta optimoidaan rehu- ja maitonäyteanalyysien avulla.

(27) Toiminnasta mahdollisesti aiheutuvaa kohtuutonta rasitusta arvioitaessa on eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla otettava huomioon paikalliset olosuhteet, rasituksen muu tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kesto, rasituksen syntymisen alkamisajankohta sekä muut vastaavat seikat. Lisäksi merkityksellisiä seikkoja ovat etäisyys lähimpiin häiriintyviin kohteisiin, alueen luonne, laajennuksen sijoittuminen alueella, hajun leviämisesteet ja häiriintyvien kohteiden sijainti sekä laajentumisen jälkeinen alueen eläinyksiköiden kokonaismäärä (ks. muun ohella lyhyenä ratkaisuselosteena julkaistu päätös KHO 13.8.2020 taltionumero 3394).

(28) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että vaikka tilakeskus sijaitsee kotieläintuotantovaltaisella alueella ja eläinsuojien hajua sinänsä voi pitää alueella tavanomaisena, lähimmät naapurien asuinrakennukset sijaitsevat hyvin lähellä tilakeskuksen eläinsuojia ja lietesäiliöitä. Hajua aiheutuu muun muassa eläinsuojien lisääntyvästä ilmanvaihdosta, lisääntyvästä lietteen sekoittamisesta ja lannan kuljettamisesta. Koettu hajuhaitta ei lisäänny toiminnan laajenemisen myötä eläinmäärän kasvua vastaavasti, mutta eläinyksikkömäärän lähes kaksinkertaistuessa on selvää, että hajua aiheuttavien yhdisteiden määrä lisääntyy ilmassa. Myös ajallisesti hajua havaitaan useammin. Hajun kulkeutumista estäviä maastonmuotoja tai muita esteitä alueella on vähän.

(29) Muutoksenhakijat ovat vedonneet siihen, etteivät tilakeskuksen naapurit ole valittaneet toiminnan laajentumisen johdosta. Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei tämä sinänsä merkitse suostumuksen antamista haitan aiheuttamiseen. Naapureiden näkemyksillä voi kuitenkin olla merkitystä osana lupaharkintaa, mutta naapuruusoikeudellisen haitan merkitys ympäristöluvan tarpeen kannalta on arvioitava objektiivisesti ympäristönsuojelulain 27 §:n 2 momentin mukaan osana julkisoikeudellista ennakkovalvontamenettelyä. Näin ollen myös ELY-keskus ympäristönsuojelun yleisen edun valvojana on voinut tuoda asiassa esille toiminnasta naapureille mahdollisesti aiheutuvat haitat.

(30) Edellä sanotun johdosta korkein hallinto-oikeus katsoo, että nyt kyseessä olevassa asiassa eläinsuojatoiminnan laajentamisesta saattaa näissä olosuhteissa aiheutua hajuhaittaa, jota on pidettävä ympäristönsuojelulain 27 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna kohtuuttomana rasituksena naapurustolle. Tämän vuoksi kyseessä olevaan toimintaan on ympäristönsuojelulain 29 a §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla oltava ympäristölupa ja toiminnan laajentaminen on käsiteltävä ympäristölupamenettelyssä. Näin ollen hallinto-oikeuden on tullut kumota vs. ympäristösihteerin päätös ja hylätä ilmoitus.

(31) Selvyyden vuoksi korkein hallinto-oikeus toteaa, että ilmoituspäätöksen kumoamisella ja ilmoituksen hylkäämisellä ei ole ratkaistu sitä, voidaanko toimintaan myöntää ympäristölupa. Toiminnanharjoittajilla on mahdollisuus panna asia vireille toimivaltaisessa ympäristölupaviranomaisessa ympäristölupahakemuksena.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi, oikeusneuvokset Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Kirsi Kostamo. Asian esittelijä Päivi Korkeakoski.

Nivalan kaupungin vs. ympäristösihteeri

Vaasan hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Reko Vuotila, Janne Marttila ja Jenni Korpeinen. Esittelijä Heidi Laakso.

A ja B

Ympäristönsuojelulain

ilmoituspäätös

Ympäristönsuojelulain muuttamisesta annetun lain

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain

Ilmoituksenvaraisista eläinsuojista annetun valtioneuvoston asetuksen

ympäristönsuojelulain muuttamisesta annetun hallituksen esityksen

Ympäristöministeriön ehdotuksessa valtioneuvoston asetukseksi ilmoituksenvaraisista eläinsuojista