KHO:2022:123 — Huostaanottohakemus

I ärendet skulle bestämmas vilken förvaltningsdomstol som hade regional behörighet i ett ansökningsärende som gällde omhändertagande mot parternas vilja och placering i vård utom hemmet.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att den regionalt behöriga förvaltningsdomstolen skulle anses vara den förvaltningsdomstol inom vars domkrets den myndighet som hade gjort ansökan var verksam.

Med hänsyn till barnets omständigheter har barnskyddet inom Essote kunnat ansöka om omhändertagande hos Östra Finlands förvaltningsdomstol, inom vars domkrets barnskyddet verkar. Östra Finlands förvaltningsdomstol borde inte ha överfört ärendet till Helsingfors förvaltningsdomstol.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade ändå att frågan om ansökans processform och hur den behöriga förvaltningsdomstolen bestäms är oreglerad i lagen och därmed rättsligt oklar. Det finns inte heller stadgad rättspraxis i frågan. Östra Finlands förvaltningsdomstols beslut kan därför inte anses vara uppenbart felaktigt. I den uppkomna situationen kan Helsingfors förvaltningsdomstol inte anses ha begått lagstridigt då den behandlade och avgjorde den från Östra Finlands förvaltningsdomstol överförda ansökan. Helsingfors förvaltningsdomstols beslut ska inte upphävas på grund av bristande regional behörighet.

Barnskyddslagen 4 §, 16 § 1 och 3 mom., 40 §, 50 §, 82 § och 91 § 1 mom.

Lagen om rättegång i förvaltningsärenden 10, 19, 20, 21, 22 och 23 §§

Se Finlex Helsingin HAO 22.06.2021 21/0186/2

Omröstning 3 — 2 om betydelsen av att regional behörighet saknades

Ärendet har avgjorts av justitieråden Anne E. Niemi, Outi Suviranta, Janne Aer, Monica Gullans och Kristina Björkvall. Föredragande Anne Rautiainen.

Asiassa oli kysymys alueellisesti toimivaltaisen hallinto-oikeuden määräytymisestä tahdonvastaista huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevassa hakemusasiassa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että alueellisesti toimivaltaiseksi hallinto-oikeudeksi oli katsottava se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä hakemuksen tehneen viranomaisen toimialue oli.

Lapsen olosuhteissa Essoten lastensuojelu oli voinut tehdä huostaanottohakemuksen Itä-Suomen hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiirissä sen toimialue sijaitsi. Itä-Suomen hallinto-oikeuden ei olisi tullut siirtää asiaa Helsingin hallinto-oikeudelle käsiteltäväksi.

Korkein hallinto-oikeus kuitenkin totesi, että kysymys hakemuksen prosessilajista ja toimivaltaisen hallinto-oikeuden määräytymisestä oli laissa sääntelemättömänä oikeudellisesti epäselvä eikä kysymyksistä ollut myöskään vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Itä-Suomen hallinto-oikeuden ratkaisua ei siten voitu pitää ilmeisen virheellisenä. Muodostuneessa tilanteessa Helsingin hallinto-oikeuden ei voitu katsoa menetelleen lainvastaisesti, kun se oli käsitellyt ja ratkaissut sille siirretyn hakemusasian. Sen päätöstä ei ollut puuttuvaan alueelliseen toimivaltaan liittyvällä perusteella kumottava.

Lastensuojelulaki 4 §, 16 § 1 ja 3 momentti, 40 §, 50 §, 82 § ja 91 § 1 momentti

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 10, 19, 20, 21, 22 ja 23 §

Ks Finlex Helsingin HAO 22.06.2021 21/0186/2

Äänestys 3-2 alueellisen toimivallan puuttumisen merkityksestä

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 22.6.2021 nro 21/0186/2

Hakemus hallinto-oikeudelle

on vaatinut, että C:n ja B:n lapsi, — syntynyt A otetaan Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymän huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon — lastenkotiin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on, järjestettyään suullisen käsittelyn, päättänyt, että A otetaan Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymän huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon — lastenkotiin. Hallinto-oikeus on määrännyt, että päätös pannaan täytäntöön heti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

Hallinto-oikeus on päätöksen perusteluissa

osalta selostanut sovellettavat oikeusohjeet esitöineen sekä lausunut asiassa saadusta selvityksestä ja johtopäätöksinä seuraavaa:

Itä-Suomen hallinto-oikeus on päätöksellään 13.8.2020 siirtänyt kysymyksessä olevan lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan asian Helsingin hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.

Hakijana asiassa on Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymän (jäljempänä Essote) lastensuojelun palvelupäällikkö. Essoten jäsenkuntia ovat sen perussopimuksen mukaan Hirvensalmi, Joroinen, Juva, Kangasniemi, Mikkeli, Mäntyharju, Pertunmaa, Pieksämäki ja Puumala, jotka kuuluvat Etelä-Savon maakuntaan. Etelä-Savon maakunta kuuluu Itä-Suomen hallinto-oikeuden tuomiopiiriin.

$122

Itä-Suomen hallinto-oikeus on siirtopäätöksessään lastensuojelulain esitöistä ilmenevän lainsäätäjän tarkoituksen nojalla katsonut, että huostaanottohakemus on käsiteltävä samassa järjestyksessä kuin hallintoriita-asiat, jolloin toimivaltainen hallinto-oikeus määräytyy hallintoprosessilain 22 §:n mukaisesti, ja on katsonut, että tässä asiassa toimivaltainen hallinto-oikeus on Helsingin hallinto-oikeus.

Helsingin hallinto-oikeus toteaa, että lastensuojelulaissa ei ole erikseen säädetty, miten toimivaltainen hallinto-oikeus lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevassa hakemusasiassa määräytyy. Lastensuojelulain hallituksen esityksen (HE 252/2006 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on 82 §:n kohdalla todettu, että tahdonvastaista huostaanottoa ja siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista koskevien asioiden käsittelyssä on kysymys hallintolainkäyttölain 69 §:ssä tarkoitetusta hallintoriita-asiasta. Yksityiskohtaisista perusteluista ei ilmene, millä perusteella kysymys olisi juuri hallintoriita-asiasta. Korkeimman hallinto-oikeuden julkaistussa ratkaisukäytännössä ei ole otettu kantaa nyt puheena olevaan toimivaltaista hallinto-oikeutta koskevaan kysymykseen.

Hallinto-oikeus toteaa, että hallintoprosessilaissa on kumotusta hallintolainkäyttölaista poiketen säädetty hallintoriitana ratkaistavaksi asia, joka laissa säädetään ratkaistavaksi hallintoriitana. Lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevaa hakemusasiaa ei ole säädetty lastensuojelulaissa ratkaistavaksi hallintoriita-asiana. Hallinto-oikeus katsoo, että lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevassa hakemusasiassa ei ole kysymys myöskään hallintoprosessilain 20 §:n 1 momentin kohdissa 2 — 4 tarkoitetuista riidoista. Hallinto-oikeus kiinnittää huomiota siihen, että hallintoprosessilain hallituksen esityksessä nimenomaisesti mainitaan lastensuojelulaissa tarkoitetut tahdonvastaista huostaanottoa koskevat asiat muuna hallintolainkäyttöasiana hallintoriita-asioiden ohella.

Hallintoprosessilain säätäminen on selkeyttänyt muiden hallintolainkäyttöasioiden määrittämistä. Vaikka lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan hakemusasian käsittelyjärjestyksestä ei ole nimenomaisesti säädetty myöskään hallintoprosessilaissa, sen esitöistä ilmenevän lainsäätäjän tarkoituksen mukaisesti hakemusta ei ole käsiteltävä hallintoriita-asiana, vaan muuna hallintolainkäyttöasiana. Kun otetaan huomioon, että lastensuojelulain 82 §:ssä olevan viittaussäännöksen perusteella lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan hakemuksen käsittelystä on voimassa mitä hallintoprosessilaissa säädetään, Helsingin hallinto-oikeus katsoo, että lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevaa hakemusasiaa ei ole käsiteltävä hallintoriitana vaan hallintoprosessilaissa tarkoitettuna muuna hallintolainkäyttöasiana.

Hallintoprosessilain 23 §:n mukaan muuhun lainkäyttöasiaan sovelletaan hallintoprosessilain valitusta koskevia säännöksiä. Näin ollen alueellisesti toimivaltainen hallinto-oikeus on lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevassa hakemusasiassa hallintoprosessilain 10 §:n 1 momentin perusteella se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä on hakemuksen tehneen viranomaisen toimialue. Kun hakemuksen tehneen viranomaisen eli Essoten lastensuojelun palvelupäällikön toimialue on Itä-Suomen hallinto-oikeuden tuomiopiirin alueella, on asiassa alueellisesti toimivaltainen hallinto-oikeus Itä-Suomen hallinto-oikeus.

Asiassa on kuitenkin tässä tapauksessa otettava huomioon myös asian laatu ja merkitys asianosaisille sekä lapsen olosuhteet kokonaisuudessaan, sekä se, että toimivaltaisesta hallinto-oikeudesta ei ole vakiintunutta oikeuskäytäntöä hallintoprosessilain tultua voimaan. Lapsen asuinpaikka Essoten toimialueella on ollut vakiintumaton ja hänen siteensä ovat painottuneet pääkaupunkiseudulle, joka kuuluu Helsingin hallinto-oikeuden tuomiopiiriin. Huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskeva asia on tullut vireille jo kesällä 2020. Lastensuojelua koskevat asiat on säädetty lastensuojelulaissa kiireellisinä käsiteltäviksi, ja myös lapsen etu puoltaa asian joutuisaa käsittelyä. Itä-Suomen hallinto-oikeus on siirtänyt asian Helsingin hallinto-oikeudelle, jolla on asiassa asiallinen toimivalta. Edellä lausutuin perustein Helsingin hallinto-oikeus ottaa tutkittavakseen ja ratkaistavakseen kysymyksessä olevan huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan hakemuksen.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa

selostanut sovellettavat oikeusohjeet ja asiassa saadun selvityksen sekä selvityksen arviointina ja johtopäätöksinään lausunut seuraavaa:

Asiassa saadun selvityksen perusteella A:n isän elämäntapa on ollut epävakaa ja lapselle epäsopiva. Isän arjen- ja elämänhallinnan puutteet ovat ilmenneet kykenemättömyytenä hankkia tai pitää vuokra-asuntoa, rikollisena elämäntapana ja päihteidenkäyttönä. Isä ei ole kyennyt turvaamaan A:n asumista eikä A:n koulunkäyntiä. Hän on altistanut A:n lapselle sopimattomalle käytökselle sekä puheille. Isä on käyttäytynyt vihamielisesti viranomaisia kohtaan. Isä ei ole useista yrityksistä huolimatta kyennyt sitoutumaan päihdearvioon. Myös A:n käytös on ollut omaehtoista ja hän on uhkaillut väkivallalla.

Sijoituksen aikana A:n koulunkäynti ja arki ovat alkaneet sujua. Myös isän elämäntilanteessa on tapahtunut myönteistä kehitystä. Isä on vähentänyt alkoholin käyttöään, hankkinut asunnon ja aloittanut kuntouttavan työtoiminnan. Isä on myös suostunut perhetyöhön, jonka hän on kokenut hyödyllisenä. Isän yhteistyö — lastenkodin kanssa on sujunut hyvin, ja hänen itsehillintänsä viranomaisten kanssa toimiessa on lisääntynyt. A:n ja isän välit ovat lämpimät. A:lla ja hänen äidillään ei tällä hetkellä ole yhteydenpitoa.

$124

Sijaishuollon avulla voidaan varmistaa A:lle hänen tarvitsemansa aikuisjohtoinen arki ja riittävä tuki koulunkäyntiin. A:n sijaishuoltopaikaksi on esitetty D:n ylläpitämää — lastenkotia. — lastenkoti tukee A:n identiteetin kasvua romanikulttuurissa. — on pitkä kokemus lapsen läheisverkoston kanssa tehtävästä yhteistyöstä, ja he kykenevät työskentelemään A:n ja äidin suhteen edistämiseksi. — lastenkodissa pystytään myös turvaamaan A:n sijaishuolto tarvittaessa rajoitustoimenpiteillä. Kun otetaan huomioon huostaanoton perusteet sekä A:n tilanteesta ja sijaishuoltopaikasta saatu selvitys, hallinto-oikeus arvioi, että — lastenkoti vastaa A:n tämänhetkisiin kasvatuksellisiin ja hoidollisiin tuen tarpeisiin ja että hänen sijoittamisensa sinne on hänen etunsa mukaista.

Edellä todetun perusteella hakemus A:n ottamisesta Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymän huostaan ja hänen sijoittamisestaan — lastenkotiin on hyväksyttävä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Lastensuojelulaki 4 §, 16 § 1 ja 3 momentti, 40§, 50 §, 82 § ja 91 § 1 momentti

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (hallintoprosessilaki) 10 § 1 momentti ja 19 — 23 §

Tuomioistuinlaki 4 luku 4 §

Valtioneuvoston asetus hallinto-oikeuksien sijaintipaikoista ja tuomiopiireistä 2 §

Valtioneuvoston päätös maakunnista (100/2015)

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja huostaanottohakemus hylätään.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

B:n olosuhteet ovat kokonaisuudessaan muuttuneet. Hänellä on oma asunto, jossa myös A on käynyt yökylässä ja kotilomat ovat sujuneet hyvin. B on sitoutunut päihdepoliklinikan työskentelyyn sekä — perhetyöhön.

B tahtoo kehittää vanhemmuuttaan ja kykyään tarjota A:lle ikätason mukainen kasvuympäristö. Hän on valmis myös jatkossa ottamaan vastaan perhetyötä, jos lapsi kotiutuu hänen luokseen. Hän pystyy tukemaan lapsen sukulaissuhteita ja koulunkäyntiä.

A on aina asunut isänsä luona. Huostaanottoa edeltäneet olosuhteet ovat koronan vuoksi olleet poikkeukselliset, mutta isä on aina huolehtinut A:n koulunkäynnistä ja kasvatuksesta.

on antanut selityksen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja todettu, että huostaanoton edellytykset ovat edelleen olemassa muun ohella B:n riittämättömän päihdehoitokontaktin vuoksi.

ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta selityksen antamiseen.

on antanut selityksen. A haluaa kotiin isän luokse. Isä on aikaisemmin juonut, mutta tilanne on muuttunut. Kotona on hyvä olla.

ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta lisävastaselityksen antamiseen.

on varattu tilaisuus lausua hallinto-oikeuden alueellisen toimivallan osalta siltä varalta, että korkein hallinto-oikeus katsoisi, että Helsingin hallinto-oikeudella ei ollut alueellista toimivaltaa käsitellä asiaa. Lisäksi hänelle on varattu tilaisuus vielä lausua pääasiasta ja vaatimuksistaan siltä varalta, että korkein hallinto-oikeus kumoaisi hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttamatta asiaa Itä-Suomen hallinto-oikeudelle ottaisi asian ensi asteena tutkittavaksi.

on antanut lisäselvityksen, jonka mukaan asiassa toimivaltainen tuomioistuin olisi A:n tosiasiallisen asuinpaikan mukaisesti ollut Itä-Suomen hallinto-oikeus.

on antanut lisäselvityspyynnön johdosta lisäselvityksen, joka on lähetty tiedoksi B:lle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Toimivaltainen hallinto-oikeus

1.1 Sovellettavat oikeusohjeet esitöineen

16 §:n (88/2010) 1 momentin mukaan lastensuojelun järjestämisestä vastaa lapsen tai nuoren kotikunta. Jos se kunta, jossa lapsi tai nuori pääasiallisesti asuu, ei kotikuntalain 2 §:n tai 3 §:n 1 kohdan mukaan ole hänen kotikuntansa, lastensuojelun järjestämisestä vastaa lapsen tai nuoren asuinkunta. Pykälän 3 momentin mukaan kunnat voivat sopia lastensuojelun järjestämisestä toisin kuin tässä pykälässä säädetään, jos se on lapsen edun mukaista.

Lastensuojelulain 82 §:n mukaan tässä laissa tarkoitettujen asioiden käsittelystä hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa on voimassa, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään, jollei tässä laissa toisin säädetä.

Lastensuojelulain alkuperäistä 82 §:ää (417/2007) koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 252/2006 vp) on todettu seuraavaa: ”Tahdonvastaista huostaanottoa ja siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista koskevat asiat tulisivat vireille hallinto-oikeudessa kunnan viranhaltijan hakemuksella. Kysymyksessä ei olisi uusi prosessilaji vaan hallintolainkäyttölain 69 §:ssä tarkoitettu hallintoriita-asia.”

Lastensuojelulakia säädettäessä voimassa ollut hallintolainkäyttölaki (586/1996) on 1.1.2020 kumottu

jonka 4 luvussa säädetään muista hallintolainkäyttöasioista. Mainitun luvun 19 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 29/2018 vp) todetaan, että luvussa tarkoitettuja muita hallintolainkäyttöasioita ovat erilaiset hakemuksella tai esityksellä hallintotuomioistuimessa vireille pantavat asiat kuten hallintoriita-asiat, lastensuojelulaissa tarkoitetut tahdonvastaista huostaanottoa koskevat asiat ja eräät oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa tarkoitetut kilpailuasiat.

Hallintoprosessilain 4 luvun 20 — 22 §:ssä säädetään erikseen hallintoriita-asioiden käsittelystä. Lain 20 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeus käsittelee hallintoriita-asiana riidan, joka 1) säädetään laissa ratkaistavaksi hallintoriita-asiana; 2) koskee julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta; 3) koskee muuta julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta johtuvaa etua, oikeutta tai velvollisuutta; tai 4) koskee hallintosopimusta. Pykälää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 29/2018 vp) todetaan, että pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevaa hallintolainkäyttölain 69 §:n 1 momenttia. Ehdotetulla sääntelyllä ei ole tarkoitus muuttaa hallintoriidan käyttöalaa.

Hallintoprosessilain 22 §:n 1 momentin mukaan hallintoriita-asian käsittelee se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä henkilöllä tai yhteisöllä, johon vaatimus kohdistuu, on kotipaikka. Oikeushenkilöä tai yksityistä elinkeinonharjoittajaa vastaan esitetty vaatimus voidaan kuitenkin käsitellä myös siinä hallinto-oikeudessa, jonka tuomiopiirissä oikeushenkilöllä tai elinkeinonharjoittajalla on toimipaikka.

Hallintoprosessilain 23 §:n mukaan muuhun hallintolainkäyttöasiaan sovelletaan muutoin, mitä samassa laissa säädetään valituksesta.

Valitusasioita koskevan hallintoprosessilain 10 §:n 1 momentin mukaan alueellisesti toimivaltainen on se hallinto-oikeus, jonka tuomipiirissä on hallintopäätöksen tehneen viranomaisen toimialue.

1.2 Asiassa saatu keskeinen selvitys ja asian käsittely

Syksyllä 2019 on käynyt ilmi, että isällä on suoritettavanaan ehdoton vankeusrangaistus. Lapsen sukulaiset ovat Y:n kunnan lastensuojelun kanssa sopineet, että lapsi muuttaa isän vankeusrangaistuksen ajaksi isoäitinsä luokse X:n kuntaan. Lapsen väestötietojärjestelmän mukaiseksi kotikunnaksi on merkitty X 31.10.2019 alkaen. Tämän jälkeen lapsen väestötietojärjestelmän kotikuntamerkintää ei ole muutettu. Lapsen asuminen isoäitinsä luona on selvinnyt Essoten lastensuojelulle isoäidin huollossa oleviin lapsiin liittyvän asioinnin yhteydessä.

Alkuvuodesta 2020 lapsi on ollut isän kanssa Y:n kunnassa. Y:n kunnan lastensuojelu on sijoittanut lapsen kiireellisesti tammikuussa 2020. Y:n kunnan lastensuojelu on sopinut isän kanssa lapsen avohuollon sijoituksesta isoäidin luokse X:n kuntaan 16.3.2020 alkaen. Lapsi on tosiasiallisesti oleskellut muiden sukulaisten luona X:n kunnassa ja Etelä-Savon alueella. Y:n kunnan lastensuojelu on päättänyt lapsen avohuollon sijoituksen 29.4.2020 ja siirtänyt lastensuojelun asiakkuuden Essotelle.

Essoten lastensuojelu on sijoittanut lapsen kiireellisesti 20.5.2020. Vailla omaa vakinaista asuntoa olleet isä ja lapsi olivat oleskelleet isän veljen asunnolla X:n kunnassa.

Isä on saanut lapsen kiireellisen sijoituksen aikana oman asunnon Z:n kunnasta, ja hän on ilmoittanut muuttavansa sekä omansa että lapsen osoitteen tuohon asuntoon. Väestötietojärjestelmässä osoitteenmuutos näkyy vain isän kohdalla.

Essoten lastensuojelun palvelupäällikön tekemä huostaanottohakemus on tullut Itä-Suomen hallinto-oikeudessa vireille 18.6.2020. Itä-Suomen hallinto-oikeus on päätöksellään 13.8.2020 siirtänyt asian Helsingin hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Itä-Suomen hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut arvioineensa asiaa lastensuojelulain esitöistä ilmenevän lainsäätäjän tarkoituksen mukaisesti, jolloin huostaanottohakemus on käsiteltävä samassa järjestyksessä kuin hallintoriita-asiat ja toimivaltainen hallinto-oikeus ratkaistaan hallintoprosessilain 22 §:n 1 momentissa tarkoitetun asianosaisen kotipaikan perusteella. Lapsen kotikunnan on todettu olleen hakemushetkellä 8.5.2020 Z:n kunta.

Helsingin hallinto-oikeus on muutoksenhaun kohteena olevassa päätöksessään edellä tarkemmin ilmenevillä perusteilla katsonut, ettei lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevaa hakemusasiaa ole käsiteltävä hallintoriitana vaan hallintoprosessilaissa tarkoitettuna muuna hallintolainkäyttöasiana, sekä että Itä-Suomen hallinto-oikeus on asiassa alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin. Helsingin hallinto-oikeus on lausumillaan perusteilla kuitenkin ottanut asian tutkittavakseen ja ratkaistavakseen. Myös Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa mainitaan, että lapsen kotikunta on toukokuussa 2020 muutettu pääkaupunkiseudulle.

1.3 Oikeudellinen arviointi

Lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevaa hakemusasiaa ei ole lastensuojelulaissa nimenomaisesti säädetty ratkaistavaksi hallintoriita-asiana, vaikka lastensuojelulain esitöissä näiden asioiden prosessilajina onkin mainittu hallintoriita. Tahdonvastaisten huostaanottoasioiden käsittelyjärjestyksestä ei ole nimenomaisesti säädetty myöskään hallintoprosessilaissa. Lain esitöissä näitä hakemusasioita on pidetty muina hallintolainkäyttöasioina, joihin on luettu myös hallintoriita-asiat. Korkeimman hallinto-oikeuden julkaistussa ratkaisukäytännössä ei ole otettu suoraan kantaa tahdonvastaisen huostaanottoasian prosessilajia koskevaan kysymykseen.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hallintoprosessilain 4 luvun 22 §:ssä on erityinen oikeuspaikkasäännös vain hallintoriita-asioille. Säännöksen mukaan hallintoriita-asian käsittelee se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä henkilöllä tai yhteisöllä, johon vaatimus kohdistuu, on kotipaikka. Muiden hallintolainkäyttöasioiden osalta oikeuspaikka määräytyy lain 23 §:n viittaussäännöksen perusteella pääsääntöisesti soveltamalla valitusasioita koskevaa hallintoprosessilain 10 §:n 1 momenttia, jonka mukaan alueellisesti toimivaltainen on se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä on hallintopäätöksen tehneen viranomaisen toimialue.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten Helsingin hallinto-oikeus, ettei tahdonvastaista huostaanottoa koskevaa hakemusasiaa ole perusteita käsitellä hallintoriitana vaan hallintoprosessilaissa ja sen esitöissä tarkoitettuna muuna hallintolainkäyttöasiana, jollaiseksi se on hallintoprosessilakia säädettäessä myös luonnehdittu. Näin ollen alueellisesti toimivaltaiseksi hallinto-oikeudeksi on lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevassa hakemusasiassa hallintoprosessilain 10 §:n 1 momenttia lain 23 §:n viittaussäännöksen perusteella analogisesti soveltaen katsottava se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä hakemuksen tehneen viranomaisen toimialue on.

$131

Edellä lausuttuun nähden alueellisesti toimivaltainen hallinto-oikeus tässä asiassa on ollut Itä-Suomen hallinto-oikeus, jonka ei olisi tullut siirtää asiaa Helsingin hallinto-oikeuden käsiteltäväksi ja näin toimiessaan edellyttää Helsingin hallinto-oikeuden ottavan asian tutkittavakseen ja ratkaistavakseen.

Korkein hallinto-oikeus toteaa toisaalta, että kysymys huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevan hakemuksen prosessilajista ja toimivaltaisen hallinto-oikeuden määräytymisestä niiden osalta on ollut laissa sääntelemättömänä oikeudellisesti epäselvä. Näistä kysymyksistä ei ole ollut myöskään vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Itä-Suomen hallinto-oikeuden ratkaisua ei siten voida pitää ilmeisen virheellisenä.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten Helsingin hallinto-oikeus, että asian tutkimista ja ratkaisemista on puoltanut asian laatu ja merkitys asianosaisille sekä lapsen olosuhteet kokonaisuudessaan ja se, että lastensuojelua koskevat asiat on säädetty lastensuojelulaissa kiireellisinä käsiteltäviksi. Hakemuksen käsittelyn pitkittäminen jättämällä se tutkimatta ei olisi ollut lapsen edun mukaista. Kun otetaan huomioon Itä-Suomen hallinto-oikeuden aikaisempi toimivaltakysymystä koskeva ratkaisu, ei hakemusta myöskään olisi voitu siirtää takaisin Itä-Suomen hallinto-oikeudelle.

Näin muodostuneessa tilanteessa Helsingin hallinto-oikeuden ei voida katsoa menetelleen lainvastaisesti käsitellessään ja ratkaistessaan nyt kyseessä olevan huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan asian. Tämän vuoksi ja kun Helsingin hallinto-oikeus on asiallisesti toimivaltaisena tutkinut ja ratkaissut hakemuksen, sen päätöstä ei ole puuttuvaan alueelliseen toimivaltaan liittyvällä perusteella kumottava.

2. Huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, huostaanotolle ja sijaishuoltoon sijoittamiselle on ollut lastensuojelulain

40 §:ssä säädetyt perusteet eikä hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ole perusteita.

Sovelletut oikeusohjeet

Oikeusapulaki 17 § 1 momentti ja 18 § 1 momentti

Valtioneuvoston asetus oikeusavun palkkioperusteista 2 §, 4 § 1 momentti, 4 a § ja 6 §

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Outi Suviranta, Janne Aer, Monica Gullans ja Kristina Björkvall. Asian esittelijä Anne Rautiainen.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Outi Suvirannan äänestyslausunto, johon oikeusneuvos Anne E. Niemi yhtyi:

Asiassa on ratkaistavana, onko Helsingin hallinto-oikeus ollut alueellisesti toimivaltainen käsittelemään sille siirretyn Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän (Essote) lastensuojelun palvelupäällikön hakemuksen lapsen huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta. Jos Helsingin hallinto-oikeutta ei pidetä alueellisesti toimivaltaisena, on edelleen ratkaistava, mikä merkitys toimivallan puutteelle on annettava ja miten asiassa on meneteltävä.

Katson, samoin kuin Helsingin hallinto-oikeus ja korkeimman hallinto-oikeuden enemmistö, että alueellisesti toimivaltainen hallinto-oikeus määräytyy hakemuksen tehneen viranomaisen toimialueen perusteella hallintoprosessilain 10 §:n 1 momentin ja 23 §:n mukaisesti. Essoten lastensuojelun palvelupäälliköllä on lapsen asuinoloista saadun selvityksen perusteella ollut lastensuojelulain 16 §:n nojalla toimivalta tehdä hakemus lapsen huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta. Essoten toimialueen perusteella Itä-Suomen hallinto-oikeus on alueellisesti toimivaltainen käsittelemään hakemuksen. Viranomaisen mukaan määräytyvää tuomioistuimen alueellista toimivaltaa voidaan pitää perusteltuna myös siltä kannalta, että tällöin huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskeva hakemus ohjautuu samaan hallinto-oikeuteen kuin mahdolliset valitukset lastensuojeluviranomaisen tekemistä lasta koskevista muista päätöksistä.

Edellä mainituilla perusteilla pidän Itä-Suomen hallinto-oikeutta perustuslain 21 §:ssä tarkoitettuna asian käsittelyyn lain mukaan toimivaltaisena tuomioistuimena. Alueellista toimivaltaa koskevia säännöksiä ei voida sivuuttaa käsittelyn joutuisuutta koskevien vaatimusten perusteella. Koska Helsingin hallinto-oikeudella ei ole ollut lakiin perustuvaa toimivaltaa käsitellä hakemusta, kumoan ja poistan sen päätöksen.

Koska huostaanottohakemukseen on saatava tuomioistuimen ratkaisu, arvioin seuraavaksi, onko asia palautettava Itä-Suomen hallinto-oikeudelle vai voitaisiinko hakemus viivytyksen välttämiseksi ottaa ratkaistavaksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Hakemuksen ottamiselle korkeimmassa hallinto-oikeudessa suoraan käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi ei ole perusteita, kun otetaan huomioon asian luonne, sen selvittämiseen kohdistuvat vaatimukset ja asiantuntijajäsenen kuuluminen hallinto-oikeudessa ratkaisukokoonpanoon. Katson, että asia on palautettava Itä-Suomen hallinto-oikeudelle käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi.

Enemmistön päätöslauselmaan nähden minulla ei ole aihetta antaa lastensuojelulain 83 §:n 3 momentissa tarkoitettua väliaikaista määräystä lapsen olinpaikasta tuomioistuinkäsittelyn aikana.

Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymän (Essote) lastensuojelun palvelupäällikkö

Helsingin hallinto-oikeus

Helsingin hallinto-oikeuden toimivallan

huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevilta osin

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Virpi Ikkelä, Eve Juuriala, Andreas Byggmästar ja Aino Kääriäinen. Esittelijä Iiris Laitinen.

B

C

A

B:lle

Lastensuojelulain

lailla oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (hallintoprosessilaki),