Frågan gällde om de av staden indrivna fordringarna var kostnader för tvångsutförande som grundade sig på ett förvaltningstvångsbeslut enligt miljöskyddslagen, och därmed kunde drivas in av A Ab genom utmätning och om grundbesvär kunde anföras över deras felaktiga debitering.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg A Ab:s skrivelse till förvaltningsdomstolen vara grundbesvär gällande kostnaderna för tvångsutförande. Förvaltningsdomstolen borde inte ha avvisat ärendet med hänvisning till bristande behörighet och förvaltningsdomstolens besvärsunderkastade beslut skulle upphävas. För att undvika ytterligare dröjsmål tog högsta förvaltningsdomstolen ärendet till omedelbar prövning.

A Ab hade ålagts tömma en avloppsvattenbassäng och skrida till åtgärder för att hindra avloppsvatten från att rinna till bassängen med hot om att åtgärderna utförs på bolagets bekostnad. Eftersom bolaget inte hade vidtagit åtgärderna bestämde miljöchefen 6.3.2018 att hotet om tvångsutförande verkställs. Tvångsutförandet hade verkställts genom att beställa åtgärderna av X Ab, som 6.3.2018 hade öppnat ventilen mellan det av bolaget ägda avloppsnätet och det av A Ab ägda avloppsnätet och pumpat avloppsvattnet till sitt avloppsnät och vidare för rening.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att åtgärden att tömma avloppsvattenbassängen genom att ventilen mellan avfallsnäten öppnades innebar verkställighet av det åläggande som A Ab hade fått att tömma avloppsvattenbassängen. Hotet om tvångsutförande hade kunnat verkställas genom att beställa det praktiska arbetet av X Ab och av de olika alternativen för att uppfylla huvudförpliktelsen hade man kunnat välja att öppna ventilen mellan avloppsnäten.

De fordringar som var föremål för grundbesvären hade uppstått av att avloppsvattnet pumpades och behandlades under tiden 6.3.2018 — 30.6.2020, det vill säga under en tid som överskred två år. Enligt staden baserade sig ledningen av avloppsvattnet från och med att ventilen öppnades på verkställigheten av hotet om tvångsutförande.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att syftet med förvaltningstvångsförfarandet enligt miljöskyddslagen är att korrigera ett tillstånd som strider mot miljöskyddslagen. Trots att den som bryter mot lagen med förvaltningstvång kan åläggas även åtgärder under en längre tid för att korrigera det lagstridiga tillståndet är syftet med förfarandet ändå inte att grunda fortsatta ålägganden. Ur beslutet om förvaltningstvång ska tydligt framgå vad parten är skyldig att göra. Miljö- och byggnadsnämndens beslut att fastställa åläggandet att vidta nödvändiga åtgärder för att hindra avloppsvatten från att rinna till bassängen var inte specificerat på ett sådant sätt att beslutet kan anses innebära att avloppsvattnet fortsatt ska ledas till X Ab:s avloppsnät efter att bassängen tömts.

Ur handlingarna kunde man sluta sig till att bassängen hade tömts 6.3.2018 eller strax efter det. Den första fordringen i ärendet gällde avloppsvatten som pumpats under tiden 6.3.2018 — 31.3.2018. De kostnader som uppstått under nämnda tid kunde anses hänföra sig till tömningen av bassängen. Till dessa delar var det fråga om kostnader för tvångsutförande enligt 17 § i viteslagen vilka kunde indrivas av A Ab. De fordringar som gällde senare tidsperioder var inte längre kostnader för tvångsutförande. Till dessa delar godkändes A Ab:s grundbesvär.

Miljöskyddslagen 175 § 1 mom., 184 § 1 mom.

Viteslagen 14 § 1 mom., 15 § 1 mom., 16 §, 17 §

Lagen om verkställighet av skatter och avgifter 3 § 2 mom., 9 § 1 mom., 10 § 1 mom.

Ärendet har avgjorts av president Kari Kuusiniemi samt justitieråden Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari och Robert Utter. Föredragande Laura Leino.

Asiassa oli ratkaistavana, olivatko kaupungin velkomat saatavat ympäristönsuojelulain mukaiseen hallintopakkopäätökseen perustuvia teettämiskustannuksia, jotka voitiin periä A Oy:ltä ulosottotoimin ja joiden virheellisestä maksuunpanosta voitiin tehdä perustevalitus.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A Oy:n kirjelmä hallinto-oikeudelle oli teettämiskustannuksia koskeva perustevalitus. Hallinto-oikeuden ei olisi tullut jättää asiaa tutkimatta toimivallan puuttumisen vuoksi ja hallinto-oikeuden valituksenalainen päätös oli kumottava. Enemmän viivästyksen välttämiseksi korkein hallinto-oikeus otti asian välittömästi ratkaistavakseen.

A Oy oli velvoitettu jätevesialtaan tyhjentämiseen sekä ryhtymään toimenpiteisiin jäteveden tulon estämiseksi altaaseen uhalla, että toimenpiteet teetetään yhtiön kustannuksella. Kun yhtiö ei ollut ryhtynyt määrättyihin toimenpiteisiin, ympäristöpäällikkö oli 6.3.2018 määrännyt teettämisuhan pantavaksi täytäntöön. Teettämisuhka oli pantu täytäntöön tilaamalla toimenpiteet X Oy:ltä, joka oli 6.3.2018 avannut omistamansa viemäriverkoston ja A Oy:n omistaman viemäriverkoston välisen venttiilin ja pumpannut jätevedet verkostoonsa ja edelleen puhdistettavaksi.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että jätevesialtaan tyhjentämisessä avaamalla viemäriverkostojen välinen venttiili oli kyse A Oy:lle asetetun jätevesialtaan tyhjentämisvelvoitteen täytäntöönpanosta. Teettämisuhka oli voitu panna täytäntöön tilaamalla käytännön työt X Oy:ltä ja päävelvoitteiden täyttämiseksi mahdollisista eri toimenpiteistä oli voitu valita verkostojen välisen venttiilin avaaminen.

Perustevalituksen kohteena olleet saatavat olivat syntyneet jätevesien pumppaamisesta ja käsittelystä aikavälillä 6.3.2018 — 30.6.2020, eli yli kahden vuoden aikana. Kaupungin mukaan jätevesien johtaminen oli venttiilin avaamisesta saakka perustunut teettämisuhan täytäntöönpanoon.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ympäristönsuojelulain mukaisen hallintopakkomenettelyn tarkoituksena oli oikaista ympäristönsuojelulain vastainen tila. Vaikka toimija voitiin velvoittaa hallintopakolla myös pidempiaikaisiin toimenpiteisiin lain vastaisen tilan korjaamiseksi, menettelyä ei kuitenkaan ollut tarkoitettu jatkuvien velvoitteiden perustamiseen. Hallintopakkopäätöksestä oli käytävä selvästi ilmi, mihin asianosainen oli velvoitettu. Ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksessä vahvistettua määräystä ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin jäteveden tulon estämiseksi altaaseen ei ollut yksilöity siten, että sen olisi voinut katsoa tarkoittavan jätevesien johtamisen jatkamista X Oy:n verkostoon sen jälkeen, kun allas oli tyhjennetty.

Asiakirjojen perusteella oli pääteltävissä, että jätevesiallas oli tyhjennetty 6.3.2018 tai pian sen jälkeen. Ensimmäinen kyseessä olevaan asiaan liittyvistä laskusaatavista koski ajalla 6.3.2018 — 31.3.2018 pumpattua jätevettä. Tällä aikavälillä aiheutuneiden kustannusten voitiin katsoa syntyneen altaan tyhjentämisestä. Näiltä osin saatavissa oli kyse uhkasakkolain 17 §:ssä tarkoitetuista teettämiskustannuksista, jotka voitiin periä A Oy:ltä. Tätä myöhempiä aikavälejä koskevissa saatavissa ei enää ollut kysymys teettämiskustannuksista. Niitä koskevilta osin A Oy:n perustevalitus hyväksyttiin.

Ympäristönsuojelulaki 175 § 1 momentti, 184 § 1 momentti

Uhkasakkolaki 14 § 1 momentti, 15 § 1 momentti, 16 §, 17 §

Laki verojen ja maksujen täytäntöönpanosta 3 § 2 momentti, 9 § 1 momentti, 10 § 1 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 18.6.2021 nro 1298/2021

Asian aikaisempi käsittely

on toimittanut Vaasan hallinto-oikeudelle 12.10.2020 päivätyn kirjelmän ja sen 20.11.2020 päivätyn täydennyksen. Kirjelmän mukaan siinä on kyse perustevalituksesta, joka koskee Savonlinnan kaupungin yhtiöltä perimiä laskuja. Yhtiö on vaatinut, että laskusaatavat poistetaan aiheettomina ja niitä koskeva ulosotto kielletään. Lisäksi yhtiö on perustevalitukseksi nimeämänsä kirjelmän täydennyksessä ilmoittanut laajentavansa vaatimuksensa koskemaan myös Savonlinnan kaupungin ympäristöpäällikön 12.2.2018 (54 §) ja rakennus- ja ympäristölautakunnan 21.2.2018 (42 §) tekemiä päätöksiä, ympäristöpäällikön päätöstä 6.3.2018 (94 §) sekä Vaasan hallinto-oikeuden 4.5.2020 antamaa edellä mainittuihin päätöksiin liittyvää päätöstä nro 20/0039/3, jolla edellä mainitut päätökset on pysytetty.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Kysymys ei ole teettämiskustannuksista vaan Kerimaan alueen jätevesimaksuista. Savonlinnan kaupungin ympäristöpäällikön määräykset päävelvoitteiden ja teettämisuhan asettamisesta ja päätös täytäntöönpanosta sekä rakennus- ja ympäristölautakunnan päätökset ja Vaasan hallinto-oikeuden päätös, joilla määräykset on vahvistettu ja pysytetty, ovat perustuneet väärään lain soveltamiseen.

on 17.2.2021 antamallaan päätöksellä nro 29/2021 siirtänyt kirjelmän Itä-Suomen hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on perusteluissaan todennut, että koska asiassa ei ole kysymys vesilain tai ympäristönsuojelulain perusteella Vaasan hallinto-oikeudessa ratkaistavasta asiasta, asia on siirrettävä käsiteltäväksi tuomioistuimelle, jonka tuomiopiirissä julkinen saatava on määrätty tai maksuunpantu.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta A Oy:n kirjelmän ja hylännyt Savonlinnan kaupungin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Tuomioistuinlain 4 luvun 1 §:n mukaan hallinto-oikeus käsittelee ja ratkaisee ne hallinto-oikeudelliset valitukset, hallintoriita-asiat ja muut asiat, jotka säädetään kuuluviksi sen toimivaltaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) tai muussa laissa.

Vesihuoltolain 34 §:n mukaan vesihuoltolaitoksen ja sen asiakkaan välinen kiinteistön vesihuoltoa koskeva riita-asia käsitellään käräjäoikeudessa. Oikeuspaikasta säädetään tarkemmin erikseen.

Verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain 9 §:n 1 momentin mukaan se, joka katsoo, että julkinen saatava on määrätty tai maksuunpantu virheellisesti, saa tehdä perustevalituksen.

Saman lain 10 §:n 1 momentin mukaan perustevalitus tehdään samalle viranomaiselle kuin säännönmukainen valitus. Jollei sellaista viranomaista ole, perustevalitus tehdään sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiirissä julkinen saatava on määrätty tai maksuunpantu.

Uhkasakkolain 14 §:n 1 momentin mukaan teettämisuhka asetetaan määräämällä päävelvoite noudatettavaksi uhalla, että tekemättä jätetty työ tehdään laiminlyöjän kustannuksella.

Uhkasakkolain 17 §:n mukaan teettämiskustannukset maksetaan etukäteen valtion tai, jos teettämisestä päättää kunnallinen viranomainen, kunnan tai kuntainliiton varoista, ja peritään velvoitetulta tai 20 §:ssä tarkoitetulta luovutuksensaajalta siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin on säädetty.

Ympäristönsuojelulain 190 §:n 1 momentin mukaan tämän lain nojalla annettuun viranomaisen päätökseen saa hakea muutosta valittamalla Vaasan hallinto-oikeuteen siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään, jollei jäljempänä toisin säädetä.

A Oy on liittänyt vireillepanokirjelmäänsä laskut numero 32331926, 32337458, 32343044, 32348761, 32348906, 32359894, 32365540, 32371344 ja 32376967 sekä toimittanut hallinto-oikeudelle 16.6.2021 laskun 32382602. Laskuttaja laskuissa on Savonlinnan kaupunki/Savonlinnan Vesi. Savonlinnan Vesi on Savonlinnan kaupungin vesihuoltolaitos, jonka tehtävänä on muun muassa jätevesien puhdistus. Laskut on osoitettu A Oy:lle ja niissä mainitaan A Oy kulutuspaikan omistajana sekä todetaan yhtiön asiakasnumero 80002706 ja kulutuspaikan numero 3002186. Liitteenä olevissa laskuissa laskun perusteena on ilmoitettu olevan Kerimaasta pumpattu jätevesi laskusta tarkemmin ilmenevältä ajanjaksolta ja laskusta tarkemmin ilmenevän määräisenä sisältäen erittelyn jäteveden kuutiomäärästä sekä ilmoituksen yksikköhinnasta, nettohinnasta, arvonlisäveronmäärästä ja kokonaisveloituksesta. Lisäksi useassa laskussa on laskun perusteena jäteveden lisäksi viivästysmaksu tai viivästysmaksut.

(—)

A Oy on liittänyt vireillepanokirjelmänsä täydennykseen Vaasan hallinto-oikeuden 4.5.2020 antaman päätöksen 20/0039/3. Vaasan hallinto-oikeus on ratkaissut tällä päätöksellä A Oy:n valituksen ympäristönsuojelulain mukaisessa hallintopakkoasiassa, jossa valituksenalaisena päätöksenä on ollut Savonlinnan kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunnan 21.3.2018 (56 §) tekemä päätös ja johon päätökseen liittyvät ympäristöpäällikön 12.2.2018 (54 §) tekemä viranhaltijapäätös, jonka rakennus- ja ympäristölautakunta oli 21.2.2018 (42 §) vahvistanut, sekä ympäristöpäällikön 6.3.2018 (94 §) tekemä viranhaltijapäätös Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä tarkemmin ilmenevin tavoin.

Asiakirjoihin on liitetty asian ollessa vireillä Vaasan hallinto-oikeudessa myös Savonlinnan kaupungin ulosottoviranomaiselle toimittama täytäntöönpanohakemus. Siinä on kohdassa täytäntöönpanoperuste mainittu seuraavat päätökset.

— ympäristöpäällikön päätös 12.2.2018 (§ 54) sekä rakennus- ja ympäristölautakunnan 21.2.2018 (§ 42), jolla vahvistettiin ympäristöpäällikön päätös 12.2.2018 (§ 54)

— ympäristöpäällikön päätös 6.3.2018 (§ 94) sekä rakennus- ja ympäristölautakunnan päätös 21.3.2018 (§ 56), jolla vahvistettiin ympäristöpäällikön päätös 6.3.2018 (§ 94)

— Vaasan hallinto-oikeuden päätös 4.5.2020 20/0039/3, jolla on hylätty A Oy:n valitukset edellä mainituista päätöksistä

Kaupungin täytäntöönpanohakemuksen mukaan hakemuksessa luetellut yhteensä 35 416 euron laskusaatavat ovat edellä mainittuihin päätöksiin perustuvia teettämiskustannuksia.

$133

Asiassa on ensin ratkaistava se, onko Itä-Suomen hallinto-oikeudella toimivaltaa käsitellä A Oy:n vireillepanemaa asiaa.

Hallinto-oikeus toteaa aluksi, että hallituksen esityksessä vesihuoltolainsäädännön uudistamiseksi (HE 85/2000) lausutaan vesihuoltolain 19 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, että pykälään sisältyisivät säännökset eri maksuista, joita vesihuoltolaitoksilla olisi oikeus periä. Vesihuoltolainsäädännön uudistamisen tavoitteiden mukaisesti kaikki pykälän tarkoittamat maksut olisivat yksityisoikeudellisia. Näin poistuisi oikeudellinen ero vesilaitosten ja kunnallisten viemärilaitosten perimien maksujen välillä.

A Oy:n vireillepanokirjelmän liitteenä olevista laskuista sekä asiakirjoissa olevista Savonlinnan kaupungin maksuvaatimuksista ilmenee laskujen koskevan jätevesimaksuja, joiden perusteena on Kerimaasta pumpattu jätevesi 6.3.2018 — 30.6.2020 väliseltä ajalta ja joita maksuja ja niihin liittyviä viivästysmaksuja Savonlinnan kaupungin vesihuoltolaitos Savonlinnan Vesi perii A Oy:ltä.

Asiakirjoissa olevasta Savonlinnan kaupungin ulosottoviranomaiselle toimittamasta täytäntöönpanohakemuksesta ilmenee, että kaupunki velkoo teettämiskustannuksina laskusaatavia, joiden hakemuksessa ilmoitetut määrät vastaavat edellä mainittujen jätevesimaksulaskujen määriä. Tästä ja Savonlinnan kaupungin lausunnon edellä selostetusta sisällöstä puolestaan ilmenee, että Savonlinnan kaupunki on ryhtynyt perimään Vaasan hallinto-oikeuden 4.5.2020 antamasta päätöksestä ilmenevinä, Savonlinnan kaupungin ympäristö- ja rakennuslautakunnan 21.3.2018 (56 §) päätökseen perustuvina teettämiskustannuksina tosiasiassa A Oy:lle osoitettuja jätevesimaksuja. Hallinto-oikeus arvioi, että kahden vuoden ajalta laskutettuja jätevesimaksuja ei voida pitää edellä selostetussa Savonlinnan kaupungin lausunnossa tarkoitetulla tavalla ympäristöpäällikön 12.2.2018 tekemän päätöksen kohdan 5, jonka mukaan A:n on tullut ryhtyä toimenpiteisiin jäteveden tulon estämiseksi jätevesialtaaseen, mukaisina teettämiskustannuksina.

$135

Hallinto-oikeuden arvion mukaan asiassa annetusta ratkaisusta huolimatta ei ole kohtuutonta, että Savonlinnan kaupunki joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Hallinto-oikeus hylkää kaupungin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeudella ei ole toimivaltaa tutkia laskusaatavia koskevaa asiaa perustevalituksena. Asia on jätettävä tutkimatta.

Hallinto-oikeus toimittaa tämän päätöksen tiedoksi ulosottovirastolle.

Perusteluissa mainitut

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 § 1 ja 2 mom.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on hakenut valituslupaa ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja A Oy:n hallinto-oikeudelle tekemä valitus hylätään. Toissijaisesti kaupunki on vaatinut asian palauttamista hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Kaupunki on myös vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Hallinto-oikeus on erehtynyt katsoessaan, että kaupungin ulosoton kautta perimät saatavat ovat jätevesimaksuja eli vesihuoltolain mukaisia yksityisoikeudellisia saatavia. Saatavat ovat ympäristölautakunnan päätökseen perustuvia teettämiskustannuksia, joista A Oy on vastuussa.

$13b

on antanut vastineen, jossa on vaadittu valituslupahakemuksen ja valituksen hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Vastineessa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Kyse on Kerimaan lomakeskuksen alueen kiinteistöjen jätevesimaksuista. Ne ovat yksityisoikeudellisia maksuja, joiden osalta kaupungilla ei ole ulosottoperustetta. Maksuihin liittyy useita yksityisoikeudellisia riitaisuuksia, jotka tulee ratkaista siviiliprosesseissa. A Oy:lle ei ole annettu hallinnollista määräystä liittää viemäriverkostoansa X Oy:n verkostoon eikä samansisältöistä teettämisuhkaa. A Oy on hyväksynyt viemäriverkostonsa takaisinkytkennän perustuen sopimukseen siitä, että vesihuoltolaitos jakaisi jätevesimaksuja koskevat laskut kiinteistökohtaisesti ja osoittaisi ne kiinteistönomistajille.

Kysymys on jätevesimaksuista yli kahden vuoden ajalta. Kaupunki esittää jätevesimaksut teettämiskustannuksina voidakseen ulosmitata Kerimaan kaikkien kiinteistöjen jätevesimaksut A Oy:ltä ja käyttääkseen maksuperusteena normaaleja kuluttajataksoja, joissa ei ole huomioitu A Oy:lle verkostoista aiheutuvia kustannuksia. Mikäli maksut hyväksytään teettämisuhan täytäntöönpanokustannuksiksi, kaupunki voi maksattaa Kerimaan jätevesimaksut samalla tavalla ja samoilla taksoilla myös jatkossa ilman, että sen tarvitsee ryhtyä muihin toimenpiteisiin Kerimaan jätevesihuollon järjestämiseksi.

on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus myöntää Savonlinnan kaupungille valitusluvan ja tutkii asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Korkein hallinto-oikeus ottaa viivytyksen välttämiseksi asian välittömästi tutkittavakseen. A Oy:n perustevalitus hylätään siltä osin kuin se koskee Savonlinnan kaupungin laskussa nro 32331926 yksilöityä, pääomaltaan 81,63 euron (sis. alv 24 %) saatavaa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen saatavan eräpäivästä 14.5.2018 lukien. Muilta osin perustevalitus hyväksytään.

2. Savonlinnan kaupungin vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

3. A Oy:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta jätetään tutkimatta siltä osin kuin niitä on vaadittu hallinto-oikeuden käsittelyn osalta ja muilta osin vaatimus hylätään.

Perustelut

Asiassa on kyse saatavista, joita Savonlinnan kaupunki velkoo A Oy:ltä ympäristönsuojelulain 175 §:n mukaisen hallintopakkoasian täytäntöönpanoon perustuvina teettämiskustannuksina.

2) Määrätä A Oy:n omistamasta yksityisestä viemäriverkostosta tulevan jäteveden täyttämän A Oy:n omistaman jätevesialtaan tyhjennettäväksi A Oy:n kustannuksella välittömästi ja viimeistään 14.2.2018. (—)

5) Määrätä A Oy ryhtymään välittömästi tarvittaviin toimenpiteisiin altaan tyhjentämisen jälkeen jäteveden tulon estämiseksi altaaseen.

Määrätä, että mikäli A Oy ei toteuta edellä mainittuja toimenpiteitä, toimenpiteet teetetään A Oy:n kustannuksella. (—)

Savonlinnan kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta on päätöksellään 21.3.2018 (§ 56) vahvistanut ympäristöpäällikön viranhaltijapäätöksen 6.3.2018 (§ 94), jossa ympäristöpäällikkö on päättänyt aloittaa A Oy:lle annettujen määräysten toimeenpanon 6.3.2018 tilaamalla työt, jotka käyvät ilmi edellä mainituista päätöksistä. Koska A Oy on laiminlyönyt määräysten noudattamisen, työt on määrätty tehtäväksi A Oy:n kustannuksella mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

A Oy on vedonnut kirjelmässään hallinto-oikeudelle muun ohella siihen, että edellä viitatut ympäristöpäällikön määräykset päävelvoitteiden ja teettämisuhan asettamisesta ja täytäntöönpanosta, rakennus- ja ympäristölautakunnan päätökset ja Vaasan hallinto-oikeuden päätös 4.5.2020 nro 20/0039/3, jolla kyseiset päätökset on pysytetty, ovat perustuneet väärään lain soveltamiseen.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että teettämisuhkan asettamista ja täytäntöönpanoa koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellä 4.5.2020 nro 20/0039/3, eikä asiassa ole korkeimmassa hallinto-oikeudessa nyt kysymys päävelvoitteiden lainmukaisuudesta.

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ensin ratkaistava, onko A Oy:n vaatimuksessa kyse perustevalituksesta, jonka hallinto-oikeus on toimivaltainen tutkimaan. Tämän jälkeen asiassa on otettava kantaa siihen, ovatko Savonlinnan kaupungin velkomat saatavat ympäristönsuojelulain mukaiseen hallintopakkopäätökseen perustuvia teettämiskustannuksia, jotka voidaan periä A Oy:ltä uhkasakkolain 17 §:n mukaisesti ulosottotoimin.

175 §:n 1 momentin (527/2014) mukaan valvontaviranomainen voi:

1) kieltää sitä, joka rikkoo mainittua lakia taikka sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä, jatkamasta tai toistamasta säännöksen tai määräyksen vastaista menettelyä taikka määrätä asianomaisen täyttämään muulla tavoin velvollisuutensa;

2) määrätä 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla menetellyt palauttamaan ympäristö ennalleen tai poistamaan rikkomuksesta ympäristölle aiheutunut haitta;

3) määrätä toiminnanharjoittajan riittävässä määrin selvittämään toiminnan ympäristövaikutukset, jos on perusteltua aihetta epäillä toiminnasta aiheutuvan tämän lain vastaista ympäristön pilaantumista.

14 §:n 1 momentin mukaan teettämisuhka asetetaan määräämällä päävelvoite noudatettavaksi uhalla, että tekemättä jätetty työ tehdään laiminlyöjän kustannuksella.

Uhkasakkolain 15 §:n 1 momentin mukaan teettämisuhan ja keskeyttämisuhan määrää täytäntöön pantavaksi uhan asettanut viranomainen noudattaen, mitä uhkasakosta 10 §:n 1 momentissa ja 13 §:ssä säädetään.

Uhkasakkolain 16 §:n mukaan teettämisestä tai keskeyttämisestä päättänyt viranomainen voi huolehtia teettämisestä tai keskeyttämisestä suorittamalla tarpeelliset toimet itse tai antamalla ne muun viranomaisen tai yksityisen suoritettaviksi. Poliisin on tällöin annettava tarpeellista virka-apua.

3 §:n 2 momentin mukaan muu julkisoikeudellinen tai siihen rinnastettava saatava on suoraan ulosottokelpoinen, jos lailla niin säädetään. Tällainen saatava voidaan säätää suoraan ulosottokelpoiseksi myös valtioneuvoston asetuksella, jos saatavan rahamäärästä tai sen määräytymisperusteesta säädetään laissa tai valtioneuvoston asetuksessa eikä saatavan suuruuden määräämiseen liity merkittävää harkintavallan käyttöä.

Verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan perustevalitus tehdään samalle viranomaiselle kuin säännönmukainen valitus. Jollei sellaista viranomaista ole, perustevalitus tehdään sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiirissä julkinen saatava on määrätty tai maksuunpantu.

1.3.1 Hallinto-oikeuden toimivalta

Savonlinnan kaupunki on 4.9.2020 tehnyt Etelä-Savon ulosottovirastolle hakemuksen edellä selostettuihin ympäristönsuojelulain mukaisiin hallintopakkopäätöksiin perustuvan teettämisuhan täytäntöönpanosta aiheutuneiden teettämiskustannusten perimisestä A Oy:ltä. A Oy on perustevalitukseksi otsikoidussa kirjelmässään hallinto-oikeudelle vedonnut siihen, että kaupungin velkomissa saatavissa ei ole kyse teettämiskustannuksista.

Vaasan hallinto-oikeus on siirtänyt A Oy:n kirjelmän Itä-Suomen hallinto-oikeuden käsiteltäväksi sillä perusteella, että asiassa ei ole kysymys vesilain tai ympäristönsuojelulain perusteella Vaasan hallinto-oikeudessa ratkaistavasta asiasta. Tämän jälkeen Itä-Suomen hallinto-oikeus on katsonut, ettei sillä ole toimivaltaa tutkia laskusaatavia koskevaa asiaa perustevalituksena, jonka takia se on jättänyt asian tutkimatta.

Korkein hallinto-oikeus katsoo jäljempänä tarkemmin esitetyillä perusteilla, että A Oy:n kirjelmä on teettämiskustannuksia koskeva perustevalitus. Teettämiskustannukset ovat uhkasakkolain 17 §:n mukaisesti suoraan ulosottokelpoisia saatavia. Siitä, että tällainen saatava on määrätty tai maksuunpantu virheellisesti, voi verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain 9 §:n 1 momentin mukaisesti tehdä perustevalituksen.

Näin ollen Itä-Suomen hallinto-oikeus ei ole voinut jättää asiaa tutkimatta toimivallan puuttumisen vuoksi ja hallinto-oikeuden valituksenalainen päätös on kumottava. Asia tulisi palauttaa tämän johdosta hallinto-oikeudelle asian tutkimista varten. Enemmän viivästyksen välttämiseksi korkein hallinto-oikeus ottaa asiaa hallinto-oikeudelle palauttamatta sen välittömästi ratkaistavakseen.

Korkein hallinto-oikeus toteaa lisäksi selvyyden vuoksi, että tässä perustevalitusasiassa on ratkaistavana ainoastaan se, ovatko Savonlinnan kaupungin 4.9.2020 Etelä-Savon ulosottovirastolle tekemässä hakemuksessa yksilöimät saatavat ympäristönsuojelulain 184 §:n 1 momentin ja uhkasakkolain 17 §:n mukaisia teettämiskustannuksia, jotka voidaan periä A Oy:ltä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain mukaisesti. Näin ollen Itä-Suomen hallinto-oikeuden ei olisi tullut muilta osin lausua siitä, mistä saatavista on kyse, jos ne eivät ole edellä mainittuja teettämiskustannuksia.

1.3.2 Teettämiskustannuksia koskeva perustevalitus

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ympäristönsuojelulain mukaisen hallintopakkomenettelyn tarkoituksena on oikaista ympäristönsuojelulain vastainen tila. Valvontaviranomainen voi lain 175 §:n 1 momentin ja 184 §:n 1 momentin nojalla velvoittaa toimijan lopettamaan lainvastaisen toiminnan ja ryhtymään korjaaviin toimenpiteisiin sen uhalla, että mikäli velvoitettu ei ryhdy tarvittaviin toimenpiteisiin, ne toteutetaan viranomaisen toimesta velvoitetun kustannuksella. Viranomainen voi huolehtia tarpeellisten toimenpiteiden teettämisestä myös antamalla ne yksityisen tahon suoritettavaksi. Tällöin kustannukset maksetaan etukäteen viranomaisen varoista.

$145

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että jätevesialtaan tyhjentämisessä avaamalla viemäriverkostojen välinen venttiili on kyse A Oy:lle asetetun hallintopakkopäätöksen määräyksen 2 mukaisen jätevesialtaan tyhjentämisvelvoitteen täytäntöönpanosta. Teettämisuhka on voitu panna täytäntöön tilaamalla käytännön työt X Oy:ltä ja tämän velvoitteen täyttämiseksi mahdollisista eri toimenpiteistä on voitu valita verkostojen välisen venttiilin avaaminen.

Asiakirjojen perusteella on pääteltävissä, että jätevesiallas on tyhjennetty 6.3.2018 tai pian sen jälkeen. Ensimmäinen erä nyt kyseessä olevista saatavista koskee Kerimaalta ajalla 6.3.2018 — 31.3.2018 pumpattua jätevettä. Tällä aikavälillä aiheutuneiden kustannusten voidaan asiassa esitetyn selvityksen perusteella katsoa syntyneen jätevesialtaan tyhjentämisestä. Näiltä osin kyse on uhkasakkolain 17 §:ssä tarkoitetuista teettämiskustannuksista, jotka on voitu periä A Oy:ltä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain mukaisesti.

Edellä esitetyillä perusteilla A Oy:n perustevalitus on hylättävä siltä osin kuin se koskee Savonlinnan kaupungin laskussa nro 32331926 yksilöityä, pääomaltaan 81,63 euron (sis. alv 24 %) saatavaa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen saatavan eräpäivästä 14.5.2018 lukien.

Muilta osin Savonlinnan kaupungin perimien saatavien perusteena on kaupungin ulosottohakemukseen liitettyjen laskujen mukaan esitetty Kerimaan jätevesien pumppaaminen aikavälillä 1.4.2018 — 30.6.2020, eli yli kahden vuoden aikana. Kaupungin mukaan jätevesien johtaminen on Kerimaan ja X Oy:n viemäriverkkojen välisen venttiilin avaamisesta saakka perustunut teettämisuhan täytäntöönpanoon.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ympäristönsuojelulain mukaisen hallintopakkomenettelyn tarkoituksena on oikaista ympäristönsuojelulain vastainen tila. Vaikka toimija voidaan velvoittaa hallintopakolla myös pidempiaikaisiin toimenpiteisiin lain vastaisen tilan korjaamiseksi, menettelyä ei kuitenkaan ole tarkoitettu jatkuvien velvoitteiden perustamiseen. Hallintopakkopäätöksestä on uhkasakkolain 6 §:n 3 momentin mukaisesti käytävä selvästi ilmi, mihin asianosainen on velvoitettu.

Savonlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunnan hallintopakkopäätöksen määräyksessä 5 A Oy on määrätty ryhtymään välittömästi tarvittaviin toimenpiteisiin altaan tyhjentämisen jälkeen jäteveden tulon estämiseksi altaaseen. Hallintopakkopäätöksessä asetettua määräystä ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin jäteveden tulon estämiseksi altaaseen ei ole yksilöity siten, että sen voitaisiin tulkita tarkoittavan jätevesien jatkuvaa johtamista X Oy:n verkostoon sen jälkeen, kun edellä mainittu jätevesiallas oli tyhjennetty. Siten hallintopakkopäätöksessä asetettu teettämisuhkakaan ei voi sisältää tällaista jatkuvaa toimenpidettä.

Näin ollen Savonlinnan kaupungin Etelä-Savon ulosottovirastolle tekemässä täytäntöönpanohakemuksessa yksilöidyissä saatavissa, joiden perusteena on Kerimaasta pumpattu jätevesi aikavälillä 1.4.2018 — 30.6.2020, ei ole kyse uhkasakkolain 17 §:ssä tarkoitetuista teettämiskustannuksista. Siten A Oy:n perustevalitus on hyväksyttävä siltä osin kuin se koskee viimeksi mainittuja saatavia.

Korkein hallinto-oikeus toteaa selvyyden vuoksi, että asiassa on ainoastaan ratkaistu, miltä osin perustevalituksen kohteena olevissa saatavissa on ollut kyse Savonlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunnan asettamaan hallintopakkopäätökseen perustuvista teettämiskustannuksista. Siltä osin kuin saatavissa ei ole ollut kyse tällaisista teettämiskustannuksista, asiassa ei ole ratkaistu, mistä saatavissa on kyse tai kuka niistä mahdollisesti vastaa. Asiassa ei ole myöskään ratkaistu Kerimaan alueen vesihuoltoon tai vesihuoltovastuisiin liittyviä kysymyksiä.

Kun otetaan huomioon asian laatu, asiassa saatu selvitys ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, ei ole kohtuutonta, että Savonlinnan kaupunki on joutunut itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeuden päätöksen, jolla Savonlinnan kaupungin vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on hylätty, lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, Savonlinnan kaupungille ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 98 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista on vaadittava ennen kuin hallintotuomioistuin tekee päätöksen pääasiassa. A Oy on vaatinut hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista vasta täällä ja siten sen jälkeen, kun hallinto-oikeus on tehnyt päätöksen pääasiassa. Tämän vuoksi vaatimus on jätettävä tutkimatta.

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Robert Utter. Asian esittelijä Laura Leino.

A Oy

Vaasan hallinto-oikeus

Itä-Suomen hallinto-oikeus

Sovellettavat säännökset

Asiassa saatu selvitys

Itä-Suomen hallinto-oikeuden toimivalta

Savonlinnan kaupungin oikeudenkäyntikuluvaatimus

Lopputulos

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riikka Tiainen, Terhi Helttunen ja Jaana Malinen, joka on myös esittelyt asian.

Savonlinnan kaupunki

1.1. Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1.2. Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain

Uhkasakkolain

Verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain

1.3. Saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi

1. Pääasiaratkaisu

2. Savonlinnan kaupungin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus

3. A Oy:n oikeudenkäyntikuluja koskeva vaatimus