KHO:2022:57 — Internationellt skydd

Förvaltningsdomstolen avslog ändringssökandens besvär över Migrationsverkets beslut till den del de gällde omvändelse till kristendomen. Ändringssökanden var hemma från Afghanistan och hade även ansökt om asyl på grund av risk för tvångsvärvning av Taliban, det allmänna säkerhetsläget i ändringssökandens hemtrakt och på grund av individuella mänskliga orsaker. Till dessa delar upphävde förvaltningsdomstolen Migrationsverkets beslut och återförvisade ärendet till Migrationsverket för ny prövning. Med stöd av 106 § i lagen om rättegång i förvaltningsärenden konstaterade förvaltningsdomstolen i sin besvärsanvisning att besvär inte fick anföras över beslutet till den del ärendet hade återförvisats för ny prövning och att ändring till övriga delar enligt 196 § i utlänningslagen fick sökas genom besvär hos högsta förvaltningsdomstolen endast om högsta förvaltningsdomstolen beviljar besvärstillstånd.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att Migrationsverket hade avslagit ändringssökandens ansökan till alla delar och att ändringssökandens besvär hos förvaltningsdomstolen var riktade till Migrationsverkets beslut i sin helhet. Med hänseende till ändringssökandens ansökningsgrunder stred förvaltningsdomstolens beslut, med vilket förvaltningsdomstolen dels hade avslagit ändringssökandens besvär, och dels upphävt och återförvisat ärendet till Migrationsverket för ny prövning, fortfarande mot ändringssökandens yrkanden. Förvaltningsdomstolens beslut var följaktligen överklagbart också till den del ärendet hade återförvisats till Migrationsverket för ny prövning. Det var fråga om ett i 196 § 4 mom. i utlänningslagen avsett ärende som förutsätter besvärstillstånd även till de delar det upphävts och återförvisats. Högsta förvaltningsdomstolen beviljade besvärstillstånd över förvaltningsdomstolens beslut i sin helhet.

Huvudsaken gällde ändringssökandens personliga säkerhet och integritet i förhållande till hens religionsfrihet då omständigheterna i Afghanistan väsentligt hade ändrats. Ändringssökanden hade efter sin ankomst till Finland framfört att hen omvänt sig till kristendomen och blivit döpt. Vid tiden för förvaltningsdomstolens beslut i ärendet hade hen fortsatt deltagit i församlingens verksamhet och kristliga händelser under flera års tid. I sitt beslut hänvisade förvaltningsdomstolen i sig till landinformation om Afghanistan och den betydande ändring i säkerhetsläget som skett efter att Taliban tagit makten och utropat ett islamskt emirat, vilket framgick ur landinformationen. Förvaltningsdomstolen hade ändå avslagit besvären till den del de gällde omvändelse till kristendomen. Förvaltningsdomstolen ansåg inte att en verklig övertygelse låg till grund för omvändelsen och ansåg det inte trovärdigt att ändringssökandens formella omvändelse orsakade hen fara i hemlandet.

Högsta förvaltningsdomstolen upphävde Migrationsverkets och förvaltningsdomstolens beslut och återförvisade ärendet till Migrationsverket för ny prövning så att ändringssökandens behov av internationellt skydd bedöms på nytt i sin helhet enligt tidsenlig landinformation om Afghanistan.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att det med beaktande av de ovan beskriva behandlingsskedena hade varit oskäligt enligt 95 § 1 och 2 mom. i lagen om rättegång i förvaltningsärenden låta ändringssökanden själv stå för sina rättegångskostnader i högsta förvaltningsdomstolen. Därför ålades finska staten ersätta ändringssökandens rättegångskostnader i högsta förvaltningsdomstolen jämte dröjsmålsränta.

Lagen om rättegång i förvaltningsärenden 6 § 1 mom., 7 § 1 mom., 95 § 1 och 2 mom., 100 § och 106 §

Ärendet har avgjorts av justitieråden Eija Siitari, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Jaakko Autio och Robert Utter. Föredragande Petri Leinonen.

Hallinto-oikeus oli hylännyt Afganistanista kotoisin olevan muutoksenhakijan valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä siltä osin kuin turvapaikkaperusteena oli muutoksenhakijan kristinuskoon kääntyminen. Muiden hakemusperusteiden eli Talibanin pakkovärväyksen ja uhan, muutoksenhakijan kotialueen yleisen tilanteen sekä ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetun yksilöllisen inhimillisen syyn osalta hallinto-oikeus oli kumonnut päätöksen ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 106 §:n nojalla hallinto-oikeus oli todennut päätöksensä muutoksenhakuohjauksessa, että päätökseen ei saanut hakea muutosta valittamalla siltä osin kuin asia oli palautettu uudelleen käsiteltäväksi ja että muilta osin päätökseen sai ulkomaalaislain 196 §:n mukaan hakea valittamalla muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että Maahanmuuttovirasto oli hylännyt muutoksenhakijan hakemuksen kaikilla perusteilla tehtynä ja että muutoksenhakijan valitus hallinto-oikeudessa oli kohdistunut Maahanmuuttoviraston päätökseen kokonaisuudessaan. Muutoksenhakijan hakemusperusteiden kannalta hallinto-oikeuden päätös, jolla hallinto-oikeus oli yhtäältä osittain hylännyt muutoksenhakijan valituksen ja toisaalta osittain kumonnut ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi, oli edelleen muutoksenhakijan vaatimusten vastainen. Hallinto-oikeuden päätös oli siten valituskelpoinen siltäkin osin kuin asia oli palautettu Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Asiassa oli myös kumotuilta ja palautetuilta osin kysymys ulkomaalaislain 196 §:n 4 momentissa tarkoitetusta valitusluvanvaraisesta asiasta. Korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan kohdistuneena hallinto-oikeuden päätökseen kokonaisuudessaan.

Pääasiassa oli kyse muutoksenhakijan henkilökohtaisesta turvallisuudesta ja koskemattomuudesta hänen uskonnonvapauteensa liittyen, kun Afganistanin olot olivat muuttuneet olennaisesti. Muutoksenhakija oli Suomeen saavuttuaan esittänyt kääntyneensä kristinuskoon, saanut kasteen ja oli hallinto-oikeuden antaessa päätöksensä asiassa jatkanut osallistumistaan seurakunnan toimintaan sekä kristillisiin tapahtumiin useamman vuoden ajan. Päätöksessään hallinto-oikeus oli sinänsä viitannut Afganistania koskevaan maatietoon ja siitä ilmenevään turvallisuustilanteen merkittävään muuttumiseen Talibanin noustua valtaan ja julistettua maahan islamilaisen emiraatin. Hallinto-oikeus oli kuitenkin hylännyt valituksen siltä osin kuin valituksen perusteena oli kristinuskoon kääntyminen. Hallinto-oikeus ei ollut pitänyt muutoksenhakijan kääntymisen syynä aitoa vakaumusta ja oli katsonut, ettei muutoksenhakijan muodollisesta kääntymisestä kotimaassa aiheutuva vaara ollut uskottava.

Korkein hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palautti asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi, jotta muutoksenhakijan kansainvälisen suojelun tarve arvioidaan Afganistanin ajantasaisen maatiedon perusteella kokonaan uudelleen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että edellä mainitut käsittelyvaiheet huomioon ottaen olisi ollut oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 ja 2 momentti huomioon ottaen kohtuutonta, jos muutoksenhakija olisi joutunut itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tämän vuoksi Suomen valtio velvoitettiin korvaamaan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 6 § 1 momentti, 7 § 1 momentti, 95 § 1 ja 2 momentti, 100 § ja 106 §

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 19.10.2021 nro 1012/2021

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus poistaa hallinto-oikeuden päätökseen sisällytetyn osittaisen valituskiellon. Asiaa koskee kokonaisuudessaan hallinto-oikeuden päätökseen liitetty ulkomaalaislain 196 §:n 4 momentin mukainen valituslupaosoitus.

Korkein hallinto-oikeus myöntää muutoksenhakijalle valitusluvan, hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä sekä kumoaa Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palauttaa asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Korkein hallinto-oikeus kieltää oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 123 §:n 1 momentin ja 124 §:n 1 momentin nojalla panemasta muutoksenhakijan käännyttämistä täytäntöön minkään Maahanmuuttoviraston aikaisemmin tekemän päätöksen perusteella ennen kuin Maahanmuuttovirasto on ratkaissut sille palautetun kansainvälistä suojelua koskevan asian. Maahanmuuttoviraston on asian ratkaistessaan tehtävä tarvittaessa uusi päätös myös käännyttämisestä.

Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 409,20 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määrätään korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut korkeimman hallinto-oikeuden tämän päätöksen antamisesta.

Asian tausta

(1)

$107

(2)

on, järjestettyään suullisen käsittelyn, valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä siltä osin kuin turvapaikkaperusteena on muutoksenhakijan kristinuskoon kääntyminen.

$109

(4) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 106 §:n nojalla hallinto-oikeus on todennut päätöksensä muutoksenhakuohjauksessa, että päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla siltä osin kuin asia on palautettu uudelleen käsiteltäväksi. Muilta osin päätökseen saa ulkomaalaislain 196 §:n mukaan hakea valittamalla muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

(5)

on välipäätöksellään 11.3.2022 taltionumero H838/2022 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes valituslupahakemus on ratkaistu tai asiassa toisin määrätään.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(6)

on pyytänyt lupaa saada valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Muutoksenhakija on vaatinut, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan siltä osin kuin kansainvälisen suojelun perusteena ei ole hyväksytty muutoksenhakijan kääntymistä kristinuskoon ja asia palautetaan tuolta osin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Asiassa on järjestettävä korkeimmassa hallinto-oikeudessa suullinen käsittely. Kristinuskoon kääntymisen aitoutta on asiassa arvioitu monin tavoin virheellisesti ja puutteellisesti. Muutoksenhakija on vaarassa joutua vainon kohteeksi vakaumuksestaan johtuen. Muutoksenhakija katsoo, että Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus ovat tehneet olennaisen arviointivirheen ja asiassa on siten erityisiä syitä velvoittaa valtio korvaamaan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Valituskiellon poistaminen ja asian käsittely kokonaisuudessaan valituslupa-asiana

$10d

Käsittelyratkaisu

(8) Kun otetaan huomioon korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos, suullisen käsittelyn järjestäminen ei ole oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 3 momentin perusteella tarpeen asian selvittämiseksi.

Pääasia

Sovellettavia oikeusohjeita ja niiden esitöitä

(9) Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

(10) Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:

1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;

2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta;

3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

(11) Ulkomaalaislain 98 §:ssä säädetään kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ratkaisemisesta. Pykälän 2 momentin mukaan oleskeluluvan myöntämisen edellytykset arvioidaan kunkin hakijan osalta yksilöllisesti ottaen huomioon hänen esittämänsä selvitykset olosuhteistaan asianomaisessa valtiossa sekä eri lähteistä hankitut ajantasaiset tiedot valtion oloista.

(12) Ulkomaalaislain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 86/2008 vp) on 98 §:n 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että voimassa olleen 98 §:n 2 momentin säännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että siihen lisättäisiin edellytys, että valtion oloja koskevia tietoja on hankittava eri lähteistä ja että kyseisten tietojen on oltava ajantasaisia. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on lausuttu muun ohella seuraavaa:

”Valtion oloja koskevien tietojen tulee olla ajantasaisia. Kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta ratkaistaessa on menneisyyden tapahtumien lisäksi erityisesti kiinnitettävä huomiota hakijaa tulevaisuudessa uhkaaviin oikeudenloukkauksiin. Keskeistä on sen arvioiminen, mitä hakijalle tapahtuisi, jos hänet palautettaisiin kotimaahansa, entiseen pysyvään asuinmaahansa tai johonkin kauttakulkumaahan. Tämän vuoksi käytössä tulee aina olla mahdollisimman ajantasaiset tiedot valtion oloista. Ratkaisun perusteena oleva lähtömaatieto on myös voitava kyseenalaistaa, minkä vuoksi on tärkeätä, että esimerkiksi turvapaikanhakijoiden oikeudellisilla avustajilla on mahdollisimman kattava oikeus tutustua niihin lähtömaatietoihin ja lähteisiin, joihin turvapaikkapäätökset perustuvat.”

(13) Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle.

Ratkaisun lähtökohta

(14) Muutoksenhakija on hakenut kansainvälistä suojelua Suomesta. Muutoksenhakija on vedonnut kansainvälisen suojelun perusteenaan Talibanin uhkaan ja kristinuskoon kääntymiseensä.

(15) Maahanmuuttovirasto on arvioinut muutoksenhakijan esittämiä kansainvälisen suojelun perusteita päätöksentekohetkellä olleeseen ajantasaiseen maatietoon nojautuen ja päätynyt arvioissaan siihen, että muutoksenhakija ei ole kansainvälisen suojelun tarpeessa. Hallinto-oikeus on hylännyt muutoksenhakijan valituksen siltä osin kuin asiassa on kysymys kansainvälisen suojelun myöntämisestä kristinuskoon kääntymisen perusteella. Hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen muilta osin ja palauttanut asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi.

(16) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että tilanne Afganistanissa on muuttunut jäljempänä esitetyin tavoin kesän 2021 aikana. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että mainittu seikka on otettava huomioon, kun arvioidaan sitä, onko muutoksenhakija kansainvälisen suojelun tarpeessa hakemuksensa tueksi esittämiensä perusteiden johdosta.

Maatietoa

$10e

)

(18) Talibanin taistelijat ovat elokuussa 2021, amerikkalaisten joukkojen vetäytymisen jälkeen, kohdistaneet useissa maakunnissa summittaisia teloituksia edellisen hallinnon palveluksessa olleisiin ja turvallisuusjoukkojen jäseniin sekä tehneet kotietsintöjä. Naisten oikeuksia ja tiedotusvälineiden vapautta on rajoitettu. Ihmisoikeusaktivisteja on uhkailtu, heidän toimistoihinsa ja koteihinsa on tunkeuduttu ja heidän työvälineitään sekä puhelimiaan on tarkastettu. (

(19) Taliban on vakuuttanut, ettei kostotoimiin ryhdytä. Toisaalta on tietoja kostosta ja uhkauksista, joita Taliban on hallintaansa saamillaan alueilla kohdistanut erityisesti henkilöihin, jotka se yhdistää edelliseen hallintoon ja sen ulkomaisiin tukijoihin. Tietojen vähäisyyden ja vaihtelevuuden vuoksi selvää kuvaa Talibanin ja väestön suhteista ei ole. Ääriliikkeen johdon aikeista ja siitä, miten ne mahdollisesti eroavat komentajien ja taistelijoiden asenteista ja käyttäytymisestä, ei ole varmuutta. Taliban on riippuvainen sille vallan tuoneista komentajista ja taistelijoista, ja nämä ovat hyvin konservatiivisia. Tällä hetkellä on epäselvää, aikooko Taliban noudattaa ihmisoikeussopimuksia ja muita kansainvälisiä velvoitteita, joihin Afganistan on viimeisten 20 vuoden aikana sitoutunut, vai pitääkö se niitä pätemättöminä. (

(20) Yli 550 000 ihmistä on konfliktin vuoksi siirtynyt maan sisäisesti vuonna 2021. On odotettavissa, että vuoden loppuun mennessä jopa 500 000 afganistanilaista pakenee naapurimaihin. (

(21) Yli puolet Afganistanin väestöstä on avun tarpeessa, kolmannes aliravittuja ja yli puolet alle viisivuotiaista lapsista vakavasti aliravittuja. Maan terveydenhuoltojärjestelmä on romahduksen partaalla. (

$114

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(23) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että nyt esillä olevaa asiaa ratkaistaessa on otettava huomioon ulkomaalaislain 147 §:stä ilmenevä ulkomaalaisoikeuteen sisältyvä ehdoton palautuskielto. Palautuskieltoa ei tarkastella ainoastaan muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen tekemisen olosuhteiden valossa, vaan tarvittaessa myös uudet seikat, jotka ovat ilmenneet vasta päätöksen tekemisen jälkeen, on otettava huomioon (niin kutsuttu ex nunc -tarkastelu). Uudet seikat voivat tarkoittaa henkilökohtaisten olosuhteiden lisäksi ajantasaisia tietoja muutoksenhakijan kotimaan oloista.

(24) Edellä ilmenevän maatiedon mukaan olot Afganistanissa ovat merkittävästi muuttuneet verrattuna siihen ajankohtaan, kun Maahanmuuttovirasto on ratkaissut asian. Afganistania koskeva maatieto on edelleen muutostilanteessa ja ennakoimaton.

(25) Afganistanin tilanne on korkeimman hallinto-oikeuden arvion mukaan muuttunut siinä määrin toiseksi, että muutoksenhakijan hakemuksensa tueksi esittämien seikkojen hyväksyttävyys ja merkitys hänen kansainvälisen suojelun tarpeeseensa on arvioitava ajantasaisen maatiedon perusteella kokonaan uudelleen suhteessa Afganistanin muuttuneisiin oloihin. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että tätä arviota ei ole syytä tehdä ensiasteena korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

(26) Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle kokonaisuudessaan uudelleen käsiteltäväksi. Tässä yhteydessä Maahanmuuttoviraston on myös otettava huomioon, mitä muutoksenhakija on korkeimmassa hallinto-oikeudessa valitusperusteinaan esittänyt.

Oikeudenkäyntikulut

(27) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

Pykälän 3 momentin mukaan yksityinen asianosainen voidaan 1 ja 2 momentista poiketen velvoittaa korvaamaan viranomaisen oikeudenkäyntikuluja vain, jos yksityinen asianosainen on esittänyt ilmeisen perusteettoman vaatimuksen.

(28) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettua lakia ja eräitä siihen liittyviä lakeja koskevan hallituksen esityksen (HE 29/2018 vp) yleisperusteluissa lausutaan muun ohella seuraavaa:

”Ehdotetut oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat säännökset vastaisivat sisällöltään pääosin voimassa olevia hallintolainkäyttölain säännöksiä.

Oikeudenkäynnin osapuoli olisi vastaisuudessakin velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi kohtuutonta, että tämä joutuisi itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. (—)

Korvausvelvollisuutta arvioitaessa voitaisiin ottaa huomioon muun muassa asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolen oma toiminta ja asian merkitys asianosaiselle. Ehdotetussa yleislaissa ei kuitenkaan korostettaisi viranomaisen virheen merkitystä niin kuin voimassa olevassa hallintolainkäyttölaissa.”

(29) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:ää koskevissa edellä mainitun hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa lausutaan muun ohella seuraavaa:

”Lähtökohtana olisi, että mikäli päätöksen tehnyt viranomainen tai muu julkinen osapuoli häviää asian, se velvoitettaisiin korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut. Sama koskisi myös yksityisen asianosaisen velvollisuutta korvata muiden yksityisten asianosaisten oikeudenkäyntikuluja silloin, kun asiassa on monta asianosaista, joilla on vastakkaisia intressejä.

Arvioitaessa oikeudenkäynnin osapuolten korvausvelvollisuuden perusteita olisi kiinnitettävä erityistä huomiota asiassa annettuun ratkaisuun samalla tavoin kuin nykyisin. Asiassa annetun ratkaisun merkitystä arvioitaessa olisi kuitenkin aiheellista ottaa huomioon, että hallintoprosessissa ei läheskään aina ole yksiselitteisesti osoitettavissa voittajaa tai häviäjää, eikä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta voi siten perustaa yksin voittaja-häviäjä-asetelmaan. Tuomioistuimen asiassa antama ratkaisu voi olla sisällöltään sellainen, että osapuolten on kohtuullista itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan. (—)

Korvausvelvollisuuden arvioinnin perusteita täsmennettäisiin 2 momentissa. Momentissa lueteltaisiin keskeiset arviointiperusteet, joita sovellettaisiin täydentävästi kaikissa 1 momentissa mainituissa tilanteissa. Muihinkin näkökohtiin olisi mahdollista kiinnittää huomiota arvioinnissa. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevassa ratkaisussa olisi kysymys kuluvastuun kohtuullisuuden kokonaisarvioinnista.

Asian oikeudellisella epäselvyydellä olisi merkitystä oikeudenkäynnin osapuolten välisen korvausvelvollisuuden arvioinnissa. Jos asia on ollut aidosti tulkinnanvarainen tai muuten epäselvä, asiansa hävinneelläkin osapuolella on voinut olla oikeudenkäyntiin perusteltua aihetta. Tämä olisi erityinen syy, joka voisi poistaa hävinneen osapuolen korvausvelvollisuuden tai alentaa sitä.

Korvausvelvollisuuteen voisivat vaikuttaa viranomaisen mahdollisen virheen lisäksi myös muiden oikeudenkäynnin osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle. Siten esimerkiksi oikeusriidan luonne, osapuolen myötävaikutus asian selvittämiseen sekä asian ratkaisun oikeudellinen tai taloudellinen merkitys voitaisiin ottaa arvioinnissa huomioon. Hallintotuomioistuin voisi määrätä oikeudenkäyntikulut korvattaviksi kokonaan tai osaksi, jolloin harkinnassa olisi otettava huomioon myös oikeudenkäyntikulujen määrä suhteessa oikeusriidan merkitykseen.

Jos oikeudenkäynnin tarve on aiheutunut viranomaisen selvästi lainvastaisesta ratkaisusta, olisi kohtuullista, että yksityinen asianosainen saa korvausta hänelle tästä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun viranomainen on päätöstä tehdessään ylittänyt toimivaltansa tai kun kyse on selvästi harkintavallan väärinkäytöstä. Tulkinnanvarainen tai vähäinen virhe asian käsittelyssä ei välttämättä muodostaisi viranomaiselle korvausvelvollisuutta. Toisaalta viranomainen voitaisiin määrätä korvaamaan yksityisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut silloinkin, kun kyse ei varsinaisesti ole viranomaisen tekemästä virheestä.

Nykyisin voimassa olevan hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Viranomaisen toimintaa on oikeuskäytännössä arvioitu esimerkiksi ratkaisussa KHO 2016:26, jossa kunnallinen viranomainen oli liittänyt päätökseen valitusosoituksen, mutta hallinto-oikeus jätti valituksen tutkimatta, koska katsoi, että päätös koski vain valmistelua eikä sen vuoksi ollut valituskelpoinen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kysymys päätöksen valituskelpoisuudesta oli kyseessä olevassa tapauksessa ollut tulkinnanvarainen, joten viranomainen ei ollut tehnyt virhettä liittäessään päätökseen valitusosoituksen. Viranomaista ei ollut siten määrättävä korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikuluja hallinto-oikeudessa.

Sen sijaan esimerkiksi kansalaisuusaseman määrittämistä koskevassa tapauksessa KHO 2016:178 korkein hallinto-oikeus katsoi viranomaisen olevan osaksi korvausvelvollinen asianosaisen oikeudenkäyntikuluista, vaikka asia oli tulkinnanvarainen eikä viranomaisen virhe ollut selvä. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin arvioi viranomaisen toiminnan kokonaisuutena olleen virheellistä. Ratkaisu perustui ennen kaikkea kohtuusarviointiin. Ottaen huomioon valittajan oikeussuojan tarpeen ja asian poikkeuksellisen merkityksen asianosaisen kannalta korkein hallinto-oikeus katsoi, että olisi kohtuutonta, jos hän joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan.”

$116

$117

(32) Pääasiassa on kyse muutoksenhakijan henkilökohtaisesta turvallisuudesta ja koskemattomuudesta muun ohella hänen uskonnonvapauteensa liittyen, kun Afganistanin olot ovat muuttuneet olennaisesti. Asia on muutoksenhakijan kannalta erittäin merkittävä. Korkein hallinto-oikeus on tällä päätöksellä kumonnut Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi, jotta muutoksenhakijan kansainvälisen suojelun tarve voidaan arvioida ajantasaisen maatiedon perusteella kokonaan uudelleen.

(33) Edellä mainitut seikat huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos muutoksenhakija joutuisi itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tämän vuoksi Suomen valtio on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 ja 100 §:n nojalla velvoitettava korvaamaan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen edellä päätöksen ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Jaakko Autio ja Robert Utter. Asian esittelijä Petri Leinonen.

Maahanmuuttovirasto

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus

Korkein hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Petri Marttila, Harry Määttä ja Janne Kokko, joka on myös esitellyt asian.

Muutoksenhakija

EASO, Afganistan Country focus, Country of Origin Information Report January 2022

Human Rights Watch: Afghanistan, Country Page, September 2021; EASO, Afghanistan Security situation update, September 2021

Afghanistan Analysts Network, Afghanistan´s looming economic catastrophe: What next for the Taleban and the donors? 6.9.2021, UNHCR, The Refugee Brief, 27.8.2021

Afghanistan Analysts Network 6.9.2021; WHO, Acute health needs in Afghanistan must be urgently addressed and health gains protected, 22.9.2021

Maahanmuuttovirasto, Ohje afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelystä ja ratkaisemisesta sekä palautuskiellon huomioimisesta oleskelulupaa ja maasta poistamista koskevissa asioissa, 11.11.2021