KHO:2022:77 — Utlänningsärende

Frågan gällde återkallande för viss tid av ett inreseförbud på grund av ett viktigt personligt skäl. En estnisk medborgare ansökte om delvist återkallande av det inreseförbud hen meddelats för att som svarande delta i ett brottmål. Processen i tingsrätten skulle räcka cirka fyra månader. Migrationsverket återkallade inreseförbudet endast för de enskilda dagar då ändringssökanden vid hot om vite hade förpliktats att närvara vid rättegången.

Medlemsstaterna i europeiska unionen får begränsa den fria rörligheten för unionsmedborgare av hänsyn till allmän ordning eller säkerhet. Enligt EU-domstolens rättspraxis ska sådana begränsningar överensstämma med proportionalitetsprincipen. I bedömningen av det delvis återkallade inreseförbudet skulle följaktligen bedömas huruvida beslutet att inte återkalla inreseförbudet stod i rätt proportion till det syfte som eftersträvades.

$b9

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg däremot att förberedelse för att delta i rättegången inte är förknippat med ett sådant krav på personlig närvaro som utgör ett med deltagande i rättegången motsvarande vägande skäl för ändringssökandens vistelse i Finland. Som ett viktigt personligt skäl att återkalla inreseförbudet kunde inte heller anses enbart det att resorna till rättegången gav upphov till kostnader och besvär. Dessa, liksom andra enskilda omständigheter, som eventuella exceptionella begränsningar i resandet på grund av coronapandemin, borde ändå ha beaktats i bedömningen av om beslutet att inte återkalla inreseförbudet följde proportionalitetsprincipen för alla de dagar för vilka inreseförbudet inte återkallades. Ur Migrationsverkets beslut framgick ingen sådan enskild bedömning.

Migrationsverket hade inte i tillräcklig utsträckning beaktat de grunder som ändringssökanden hade framfört för ett återkallande av inreseförbudet och hade inte bedömt ärendet på ett sådant sätt som 5 § i utlänningslagen och 6 § i förvaltningslagen förutsätter. Följaktligen borde förvaltningsdomstolen inte heller ha avslagit ändringssökandens besvär.

Utlänningslagen 5 §, 156 § 1 mom. och 170 §

Förvaltningslagen 6 §

Europaparlamentets och rådets direktiv 2004/38/EG art. 27.1 och 2 samt art. 32.1

Euroopan ihmisoikeussopimus 6 artikla

Ärendet har avgjorts av justitieråden Eija Siitari, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari och Robert Utter. Föredragande Hilla Viljamaa.

Asiassa oli kysymys maahantulokiellon peruuttamisesta määräajaksi tärkeän henkilökohtaisen syyn vuoksi. Viron kansalainen oli hakenut hänelle määrätyn maahantulokiellon osittaista peruuttamista osallistuakseen noin neljä kuukautta kestävään rikosoikeudenkäyntiin käräjäoikeudessa vastaajan asemassa. Maahanmuuttovirasto oli peruuttanut maahantulokiellon vain niiden yksittäisten istuntopäivien osalta, joina muutoksenhakija oli velvoitettu saapumaan istuntoon sakon uhalla.

Euroopan unionin jäsenvaltiot voivat rajoittaa unionin kansalaisen vapaata liikkuvuutta ja oleskelua yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti rajoitusten on kuitenkin oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Maahantulokiellon osittaista peruuttamista koskevassa harkinnassa oli siten arvioitava, oliko maahantulokiellon peruuttamatta jättäminen oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.

$10b

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei oikeudenistuntoon valmistautumiseen sen sijaan liittynyt sellaista henkilökohtaisen läsnäolon vaatimusta, joka muodostaisi oikeudenistuntoon osallistumiseen verrattavaa painavaa syytä muutoksenhakijan Suomessa oleskelulle. Tärkeänä henkilökohtaisena syynä maahantulokiellon peruuttamiselle ei myöskään voitu pitää yksinomaan sitä, että oikeudenistuntoon matkustamisesta aiheutui kustannuksia tai vaivaa. Nämä ja muut tapauskohtaiset olosuhteet, kuten koronapandemian aiheuttamat mahdolliset poikkeukselliset rajoitukset matkustamiseen, olisi kuitenkin tullut huomioida arvioitaessa, oliko maahantulokiellon peruuttamatta jättäminen näiltä osin suhteellisuusperiaatteen mukaista kaikkien päivien osalta

, joilta maahantulokieltoa ei peruutettu. Maahanmuuttoviraston päätöksistä ei ilmennyt tällaista tapauskohtaista harkintaa.

Maahanmuuttovirasto ei ollut riittävällä tavalla ottanut huomioon muutoksenhakijan esittämiä perusteita maahantulokiellon peruuttamiselle eikä tehnyt asianmukaista harkintaa hallintolain 6 §:n ja ulkomaalaislain 5 §:n mukaisesti. Näin ollen hallinto-oikeuden ei myöskään olisi tullut hylätä muutoksenhakijan valituksia.

Ulkomaalaislaki 5 §, 156 § 1 momentti ja 170 §

Hallintolaki 6 §

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY 27 artikla 1 ja 2 kohta sekä 32 artikla 1 kohta

Helsingin hallinto-oikeus 19.2.2021 nro H628/2021

Helsingin hallinto-oikeus 30.12.2021 nro H6748/2021

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan koskien kumpaakin hallinto-oikeuden päätöstä ja tutkii asian.

Perusteluissa jäljempänä lausutuista syistä Maahanmuuttoviraston päätökset ja hallinto-oikeuden päätökset maahantulokiellon osittaista peruuttamista koskevassa asiassa ovat olleet lainvastaisia. Koska ajanjaksot, joille maahantulokiellon peruuttamista on haettu, ovat päättyneet, lausuminen muutoksenhakijan valituksista raukeaa enemmälti.

Asian tausta

(1)

on määrätty Suomea koskevaan maahantulokieltoon yleiseen turvallisuuteen liittyvistä pakottavista syistä. Muutoksenhakija on muun ohella tuomittu kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta ehdottomiin vankeusrangaistuksiin. Maahantulokielto on voimassa 4.10.2020 — 4.10.2023.

(2)

on hakenut maahantulokiellon peruuttamista ajalle 12.1. — 19.5.2021 osallistuakseen vastaajana rikosasian oikeudenkäyntiin käräjäoikeudessa.

(3)

on 7.1.2021 peruuttanut muutoksenhakijan maahantulokiellon ajalta 11.1. — 22.1.2021.

(4)

on 21.1.2021 poistanut 7.1.2021 tekemänsä päätöksen ja peruuttanut muutoksenhakijan maahantulokiellon niiltä päiviltä, joina muutoksenhakija on haastettu käräjäoikeuden pääkäsittelyyn sakon uhalla, sekä kyseisiä päiviä edeltäviltä ja seuraavilta matkapäiviltä.

(5)

on päätöksellään 19.2.2021 kumonnut Maahanmuuttoviraston 21.1.2021 tekemän päätöksen osittain ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle maahantulokiellon peruuttamiseksi aiemmin peruutettujen päivien lisäksi hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa mainittujen päivien osalta. Samalla päätöksellä hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta muutoksenhakijan valituksen Maahanmuuttoviraston 7.1.2021 tekemästä päätöksestä.

$112

(7)

on 23.2.2021 peruuttanut maahantulokiellon hallinto-oikeuden edellä tarkoitetun päätöksen mukaisesti.

(8)

on 4.3.2021 hakenut uudestaan maahantulokiellon peruuttamista käynnissä olevan oikeudenkäynnin ajaksi. Käräjäoikeus on haastanut muutoksenhakijan sakon uhalla pääkäsittelyyn aikaisemmin ilmoitettujen päivien lisäksi kaikkina jäljellä olevina istuntopäivinä.

(9)

on 5.3.2021 peruuttanut maahantulokiellon jäljellä olevilta istuntopäiviltä ja näitä edeltäviltä ja seuraavilta matkapäiviltä.

(10)

on päätöksellään 30.12.2021 hylännyt muutoksenhakijan valitukset Maahanmuuttoviraston 23.2.2021 ja 5.3.2021 tekemistä päätöksistä.

(11) Hallinto-oikeus on perusteluinaan lausunut muun ohella, että Maahanmuuttovirasto on valituksenalaisella päätöksellään 23.2.2021 peruuttanut muutoksenhakijalle määrätyn maahantulokiellon hallinto-oikeuden 19.2.2021 antamassa päätöksessä todettua vastaavasti. Tähän nähden 23.2.2021 tehtyä Maahanmuuttoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa. Hallinto-oikeus on todennut 5.3.2021 tehdyn Maahanmuuttoviraston päätöksen osalta, että kyseisellä päätöksellä muutoksenhakijalle määrätty maahantulokielto on peruutettu siten, että hänellä on ollut mahdollisuus olla läsnä kaikissa ajalla 9.3. — 7.5.2021 järjestetyissä käräjäoikeuden istunnoissa. Koska Maahanmuuttovirasto on näin ollen päätöksellään peruuttanut maahantulokiellon muutoksenhakijan vaatimuksen mukaisesti, 5.3.2021 tehtyä päätöstä ei ole tämän vuoksi syytä muuttaa.

(12) Hallinto-oikeus on lisäksi todennut, että muutoksenhakija on määrätty lainvoimaisella päätöksellä kolmen vuoden maahantulokieltoon tekemiensä huumausainerikosten vuoksi, ja hänen on katsottu olevan uhka yleiselle järjestykselle ja yleiselle turvallisuudelle. Kun otetaan huomioon muutoksenhakijan rikollinen toiminta, jonka vuoksi hänet on määrätty maahantulokieltoon, maahantulokieltoa ei ole ollut aihetta peruuttaa niiden päivien osalta, kun käräjäoikeuden istuntoja ei ole järjestetty tai kyseessä ei ole ollut matkapäivä istuntoon. Maahantulokieltoa ei ole ollut myöskään syytä peruuttaa sellaisten istuntopäivien osalta, joina käsitellään syytteitä, joissa muutoksenhakija ei ole syytettynä. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Valituksenalaisilla päätöksillä ei myöskään ole rajoitettu muutoksenhakijan oikeuksia enempää kuin on välttämätöntä.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(13)

on erillisillä kirjelmillä pyytänyt lupaa saada valittaa hallinto-oikeuden 19.2.2021 ja 30.12.2021 antamista päätöksistä. Muutoksenhakija on valituksissaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan. Maahantulokielto on peruutettava määräaikaisesti koko oikeudenkäynnin ajaksi ajalta 8.1.2021 — 7.5.2021. Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa.

$11a

(15) Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ovat kohtuuttomia ja suhteellisuusperiaatteen vastaisia. Maahantulokielto on Maahanmuuttoviraston 5.3.2021 antaman päätöksen myötä peruutettu yhdessätoista eri osassa. On kyseenalaista, ovatko Maahanmuuttoviraston päätökset oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään eli yleisen turvallisuuden ja järjestyksen turvaamiseen. Muutoksenhakijalta edellytetty edestakaisin matkustaminen aiheuttaa kohtuuttoman taloudellisen rasituksen, mikä vaarantaa muutoksenhakijan mahdollisuuden tehokkaaseen puolustukseen. Asiassa on myös otettava huomioon kevään 2021 pandemiatilanne matkustusrajoituksineen. Asiassa on punnittava intressiä ja syytä olla peruuttamatta maahantulokieltoa koko oikeuskäsittelyn ajalta, päätöksen aiheuttamia turvallisuusriskejä ottaen huomioon vallitseva pandemiatilanne sekä rikosasian selvittämisen merkitys muutoksenhakijalle.

(16)

on antanut lausunnot ja vaatinut, että valituslupahakemukset ja valitukset hylätään. Maahanmuuttovirasto on todennut muun ohella seuraavaa.

(17) Muutoksenhakijalle määrätyn maahantulokiellon tarkoitus on suojata Suomea ja Suomen yleistä turvallisuutta uhalta, jonka muutoksenhakija on omalla toiminnallaan Suomessa oleskelunsa aikana osoittanut aiheuttavansa. Maahantulokiellon peruuttaminen vaatii painavia syitä, koska silloin muutoksenhakijan sallitaan tulla Suomeen hänen osoittamastaan uhasta huolimatta.

$11c

(19) Muutoksenhakijalle määrätyn kolmen vuoden pituisen maahantulokiellon peruuttaminen viiden kuukauden ajaksi poistaisi maahantulokiellon tarkoituksen yleisen turvallisuuden turvaamisen keinona pitkäksi ajaksi. Näin pitkän ajan aikana muutoksenhakijan olisi mahdollista oleskella Suomessa myös niinä aikoina, jolloin hänen läsnäolonsa oikeudenkäynnissä ei ole välttämätöntä.

(20)

on antanut vastaselitykset. Muutoksenhakija on todennut muun ohella, että oikeus osallistua itseään koskevaan oikeudenkäyntiin on perusoikeus. Maahanmuuttovirasto ei ole esittänyt, mihin lainsäädäntöön perusoikeuden rajoitus perustuu. Maahanmuuttovirastolla ei ole asiantuntemusta tai toimivaltaa määritellä vastaajan asemassa olevan henkilön puolustautumisoikeuden sisältöä. Maahantulokielto olisi tullut peruuttaa koko oikeudenkäynnin ajalta, mutta vähintään jokaisen istuntopäivän osalta. Mikäli peruutettujen päivien väliin olisi jäänyt vain muutamia päiviä, olisi maahantulokielto tullut peruuttaa koko ajalta ottaen huomioon suhteellisuusperiaate.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1 Kysymyksenasettelu

(21) Asiassa on kysymys maahantulokiellon peruuttamisesta määräajaksi tärkeän henkilökohtaisen syyn vuoksi. Asiassa on ratkaistava, miltä osin muutoksenhakijan maahantulokielto olisi tullut peruuttaa ottaen erityisesti huomioon muutoksenhakijan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin rikosasiassa vastaajana.

2 Maahantulokiellon peruuttaminen

2.1 Sovellettavat oikeusohjeet

(22)

(2004/38/EY, jäljempänä

) 27 artiklan 1 kohdan mukaan, jollei direktiivin VI luvun säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltiot voivat rajoittaa unionin kansalaisen tai hänen perheenjäsentensä, näiden kansalaisuudesta riippumatta, vapaata liikkuvuutta ja oleskelua yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen taikka kansanterveyteen liittyvistä syistä. Näihin perusteisiin ei saa vedota taloudellisista syistä.

(23) Edellä mainitun artiklan 2 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan yleisen järjestyksen tai yleisen turvallisuuden vuoksi toteutettujen toimenpiteiden on oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisia, ja niiden on perustuttava yksinomaan asianomaisen henkilön omaan käyttäytymiseen. Aiemmat rikostuomiot eivät yksin saa olla perusteena tällaisten toimenpiteiden toteuttamiselle.

(24) Vapaan liikkuvuuden direktiivin 32 artiklan 1 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan henkilö, jolta on kielletty maahantulo yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä, voi hakea maahantulokiellon poistamista olosuhteisiin nähden kohtuullisen ajan kuluttua ja joka tapauksessa kolmen vuoden kuluttua yhteisön lainsäädännön mukaisesti asianmukaisesti tehdyn lopullisen maahantulokieltopäätöksen täytäntöönpanosta, sillä perusteella, että maahantulokieltopäätöksen perusteena olleet aineelliset olosuhteet ovat muuttuneet.

(25)

156 §:n 1 momentin mukaan unionin kansalaisen ja hänen perheenjäsenensä maahantulon ja maassa oleskelun edellytyksenä on, että heidän ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä tai yleistä turvallisuutta.

(26) Ulkomaalaislain 170 §:n 1 momentin mukaan, jos unionin kansalaisen tai hänen perheenjäsenensä maasta poistaminen perustuu siihen, että hänen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä tai yleistä turvallisuutta taikka kansanterveyttä, hänelle voidaan käännyttämistä tai maasta karkottamista koskevassa päätöksessä määrätä enintään 15 vuoden pituinen maahantulokielto.

(27) Edellä mainitun pykälän 2 momentin mukaan maahantulokielto voidaan muuttuneiden olojen vuoksi tai tärkeän henkilökohtaisen syyn vuoksi hakemuksesta peruuttaa kokonaan tai osittain. Päätös asiassa on tehtävä viimeistään kuuden kuukauden kuluttua hakemuksen tekemisestä.

(28) Ulkomaalaislain 171 §:n 3 momentin mukaan Maahanmuuttovirasto päättää maahantulokiellon määräämisestä 170 §:n perusteella.

(29) Ulkomaalaislain 5 §:n mukaan lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä. Hallituksen esityksen ulkomaalaislaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 28/2003 vp) sanottua pykälää koskevien yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan pykälä sisältäisi kumotun ulkomaalaislain (378/1991) 1 §:n 4 momenttia vastaavan säännöksen. Säännös heijastaa hallinnossa yleisesti noudatettua suhteellisuusperiaatetta.

(30)

6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

2.2 Oikeuskäytäntöä

(31)

on 2.5.2018 antamassaan tuomiossa yhdistetyissä asioissa C-331/16 ja C-366/16,

$124

(32)

vuosikirjapäätöksessä KHO 2016:86 oli kysymys unionin kansalaisen perheenjäsenelle määrätyn maahantulokiellon peruuttamisesta. Korkein hallinto-oikeus muun ohella totesi, että arvioitaessa, voidaanko maahantulokielto peruuttaa ulkomaalaislain 170 §:n nojalla muuttuneiden olojen vuoksi, lähtökohdan muodostavat ne perusteet, joiden nojalla maahantulokielto on henkilölle määrätty.

$126

3 Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksista

3.1 Sovellettavat oikeusohjeet

(34)

6.1 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.

(35) Ihmisoikeussopimuksen 6.3 artiklan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on seuraavat vähimmäisoikeudet: a) oikeus saada viipymättä yksityiskohtainen tieto häneen kohdistettujen syytteiden sisällöstä ja perusteista hänen ymmärtämällään kielellä; b) oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan; c) oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä, ja jos hän ei pysty itse maksamaan saamastaan oikeusavusta, hänen on saatava se korvauksetta oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa; d) oikeus kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan, ja saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi samoissa olosuhteissa kuin häntä vastaan todistamaan kutsutut todistajat; e) oikeus saada maksutta tulkin apua, jos hän ei ymmärrä tai puhu tuomioistuimessa käytettyä kieltä.

(36)

21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

3.2 Oikeuskäytäntöä

(37)

tuomiossa 25.11.1997 asiassa

oli kysymys muun ohella siitä, oliko valittajaa tullut kuulla henkilökohtaisesti ja harkita hänen kertomustaan välittömästi hänet tuominneessa tuomioistuimessa. Tuomioistuin totesi, että ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan tarkoituksena on osoittaa, että rikoksesta syytetyllä henkilöllä on oikeus osallistua asian käsittelyyn. Ihmisoikeussopimuksen takaamista oikeuksista luopumisesta tuli olla yksiselitteinen näyttö. Ottaen huomioon sen, mitä asia oli merkinnyt 12 kuukaudeksi vankeuteen tuomitulle valittajalle, häntä olisi tullut kuulla henkilökohtaisesti ja hänen kertomustaan olisi tullut harkita välittömästi hänet tuominneessa tuomioistuimessa. Hänen välillinen kuulemisensa alioikeudessa taikka hänen oikeusavustajiensa läsnäolo ei riittänyt korvaamaan hänen poissaoloaan (ks. tuomion kohdat 68 ja 70 — 72).

(38)

totesi tuomiossaan 5.10.2006 asiassa

, että syytetyllä oli ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan tarkoituksesta johtuen oikeus osallistua oikeuden istuntoon, vaikka siitä ei ollut tuossa artiklassa nimenomaista mainintaa. Syytetyn sanottua oikeutta osoitti se, että saman artiklan kohdat 3 c — 3 e perustivat syytetylle oikeuden puolustautua ja kuulustella todistajia sekä saada tulkkausta. Sopimuksen 6 artikla perusti siten kokonaisuudessaan luettuna syytetylle oikeuden osallistua oikeudenkäyntiin, mihin kuului paitsi oikeus läsnäoloon myös oikeus kuulla ja seurata käsittelyä. Syytetyn henkilökohtaisella esiintymisellä ei kuitenkaan ollut valitusasteessa yhtä ratkaisevaa merkitystä kuin ensiasteessa. Se, miten ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa sovellettiin valitusasteessa, riippui asianomaisen oikeudenkäynnin erityisistä piirteistä. Huomioon oli otettava oikeudenkäynti kokonaisuudessaan ja valitusasteiden erityiset tehtävät (ks. tuomion kohdat 52 — 54).

(39)

tuomiossa 14.2.2017 asiassa

$12f

4 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(40) Ulkomaalaislain 170 §:n 1 momentin mukaan unionin kansalaiselle, jonka maasta poistaminen perustuu siihen, että hänen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä tai yleistä turvallisuutta, voidaan määrätä maahantulokielto. Saman pykälän 2 momentin mukaan maahantulokielto voidaan tärkeän henkilökohtaisen syyn vuoksi hakemuksesta peruuttaa kokonaan tai osittain.

(41) Muutoksenhakija on hakenut hänelle määrätyn maahantulokiellon osittaista peruuttamista osallistuakseen noin neljä kuukautta kestävään rikosoikeudenkäyntiin käräjäoikeudessa vastaajan asemassa. Maahanmuuttovirasto on aluksi peruuttanut maahantulokiellon niiltä päiviltä, joina muutoksenhakija on velvoitettu sakon uhalla saapumaan käräjäoikeuden istuntoon, sekä näitä päiviä edeltäviltä ja seuraavilta matkapäiviltä. Hallinto-oikeuden ensimmäisen päätöksen johdosta Maahanmuuttovirasto on peruuttanut maahantulokiellon lisäksi niiltä istuntopäiviltä, joina käräjäoikeudessa on ollut tarkoitus kuulla todistajia muutoksenhakijan rikosasiassa. Maahanmuuttovirasto on lopuksi, käräjäoikeuden velvoitettua muutoksenhakijan sakon uhalla saapumaan jokaiseen istuntoon, peruuttanut maahantulokiellon jäljellä olleiden istuntopäivien osalta.

(42) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Euroopan unionin jäsenvaltiot voivat rajoittaa unionin kansalaisen vapaata liikkuvuutta ja oleskelua yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti rajoitusten on kuitenkin oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Maahantulokiellon osittaista peruuttamista koskevassa harkinnassa on siten arvioitava, onko maahantulokiellon peruuttamatta jättäminen hallintolain 6 §:stä ja ulkomaalaislain 5 §:stä ilmenevällä tavalla oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.

(43) Muutoksenhakijalle määrätyn maahantulokiellon perusteena on ollut se, että hänen on katsottu vaarantavan yleistä järjestystä ja yleistä turvallisuutta. Muutoksenhakija on muun ohella tuomittu aikaisemman Suomessa oleskelunsa aikana kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta ehdottomiin vankeusrangaistuksiin. Muutoksenhakijan karkottamiselle on ollut pakottavat syyt. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että muutoksenhakijalle määrätyn maahantulokiellon tarkoituksena on suojata Suomen yhteiskunnan olennaisia etuja siltä todelliselta, välittömältä ja riittävän vakavalta uhalta, jonka muutoksenhakija on käyttäytymisellään osoittanut muodostavansa. Tähän nähden maahantulokiellon osittaisellekin peruuttamiselle ja muutoksenhakijan Suomessa oleskelun sallimiselle on oltava painavat syyt.

(44) Muutoksenhakija on hakenut maahantulokiellon peruuttamista määräajaksi osallistuakseen vastaajana käräjäoikeuden rikosoikeudenkäyntiin. Muutoksenhakija on esittänyt, että maahantulokiellon peruuttaminen siten, ettei hän voi osallistua kaikkiin oikeudenkäynnin istuntopäiviin, on vastoin hänen oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

(45) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään todennut, että rikosoikeudenkäynnin vastaajalla on oikeus osallistua asian käsittelyyn. Tähän kuuluu oikeus läsnäoloon sekä oikeus kuulla ja seurata käsittelyä, erityisesti ensiasteessa. Vastaaja voi luopua oikeudestaan osallistua henkilökohtaisesti oikeudenistuntoon, mutta oikeudesta luopumisen on oltava yksiselitteistä.

(46) Muutoksenhakija on nimenomaisesti ilmoittanut, ettei hän ole luopunut oikeudestaan osallistua henkilökohtaisesti rikosasiansa käsittelyyn. Saadun selvityksen perusteella kyse on ollut laajasta rikosasiasta, jossa muutoksenhakijalle on vaadittu ehdotonta vankeusrangaistusta. Ottaen huomioon asian merkitys muutoksenhakijalle hänen oikeuttaan osallistua rikosasiassa itseään koskevaan käräjäoikeuden pääkäsittelyyn kokonaisuudessaan on pidettävä erityisen painavana seikkana asian harkinnassa. Maahanmuuttoviraston olisi näin ollen tullut peruuttaa maahantulokielto siten, että muutoksenhakija olisi voinut henkilökohtaisesti osallistua jokaiseen käräjäoikeuden pääkäsittelyn istuntopäivään.

(47) Maahanmuuttovirasto ei ole peruuttanut muutoksenhakijan maahantulokieltoa myöskään niiltä päiviltä, joina käräjäoikeudessa ei ole järjestetty muutoksenhakijan rikosasiaa koskevia istuntoja. Muutoksenhakijan tapauksessa tämä on johtanut siihen, että hänen on täytynyt matkustaa Virosta Suomeen oikeudenistuntoihin kevään 2021 aikana yhteensä yksitoista kertaa. Muutoksenhakija on vedonnut matkustamisen aiheuttamaan taloudelliseen rasitukseen sekä koronapandemian vuoksi lisääntyneeseen matkustamisen hankaluuteen ja epävarmuuteen. Lisäksi maahantulokiellon peruuttaminen vain istuntopäiviä edeltäviltä päiviltä on muutoksenhakijan mukaan vaikeuttanut valmistautumista istuntoihin yhdessä muutoksenhakijan oikeudellisen avustajan kanssa.

(48) Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei oikeudenistuntoon valmistautumiseen liity sellaista henkilökohtaisen läsnäolon vaatimusta, joka muodostaisi oikeudenistuntoon osallistumiseen verrattavaa painavaa syytä muutoksenhakijan Suomessa oleskelulle. Tärkeänä henkilökohtaisena syynä maahantulokiellon peruuttamiselle ei myöskään voida pitää yksinomaan sitä, että useasti oikeudenistuntoon matkustamisesta aiheutuu kustannuksia tai vaivaa. Nämä ja muut tapauskohtaiset olosuhteet, kuten koronapandemian aiheuttamat mahdolliset poikkeukselliset rajoitukset matkustamiseen, olisi kuitenkin tullut huomioida arvioitaessa, onko maahantulokiellon peruuttamatta jättäminen näiltä osin suhteellisuusperiaatteen mukaista kaikkien päivien osalta, joilta maahantulokieltoa ei ole peruutettu. Maahanmuuttoviraston päätöksistä ei ilmene tällaista tapauskohtaista harkintaa.

(49) Edellä lausutuilla perusteilla Maahanmuuttovirasto ei ole riittävällä tavalla ottanut huomioon muutoksenhakijan esittämiä perusteita maahantulokiellon peruuttamiselle eikä tehnyt asianmukaista harkintaa hallintolain 6 §:n ja ulkomaalaislain 5 §:n mukaisesti. Näin ollen hallinto-oikeuden ei myöskään olisi tullut hylätä muutoksenhakijan valituksia. Ajanjakso, jolle maahantulokiellon peruuttamista on haettu, on kuitenkin päättynyt, minkä vuoksi lausuminen muutoksenhakijan valituksista enemmälti raukeaa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Robert Utter. Asian esittelijä Hilla Viljamaa.

Muutoksenhakija

Maahanmuuttovirasto

Hallinto-oikeus

Asian ovat hallinto-oikeuden 19.2.2021 päätöksellä ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Eija Rosendahl, Anneli Järvenpää ja Elina Fasoúlas, joka on myös esitellyt asian.

Asian ovat hallinto-oikeuden 30.12.2021 päätöksellä ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Minna Martikainen ja Mira Kallatsa. Esittelijä Kaisa Ketolainen.

Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin

vapaan liikkuvuuden direktiivi

Ulkomaalaislain

Hallintolain

Unionin tuomioistuin

K. ja H.F.

Korkeimman hallinto-oikeuden

Euroopan ihmisoikeussopimuksen

Perustuslain

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (suuri jaosto)

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

Marcello Viola v. Italia

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen

Hokkeling v. Alankomaat