KHO:2022:85 — Extraordinärt ändringssökande

En advokats ansökan om återbrytande riktade sig till ett av högsta förvaltningsdomstolen fastställt arvode för rättshjälp till mervärdesskattens del. Frågan gällde om 118 § 5 mom. i lagen om rättegång i förvaltningsärenden förutsätter att hen anlitar en utomstående advokat, ett offentligt rättsbiträde eller ett i lagen om rättegångsbiträden med tillstånd avsett rättegångsbiträde med tillstånd för ansökan om återbrytande.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att advokatens intresse i ärendet hänförde sig till ett lagenligt fastställande av huvudmannens rättshjälp snarare än direkt till hens egna intressen. Advokaten hade inte i förevarande situation något annat rättsmedel till sitt förfogande för arvodets del än att ansöka om återbrytande. Frågan gällde inte en sådan sedvanlig ansökan om återbrytande med tanke på vilken bestämmelsen om ett utomstående biträde har skrivits. En sådan tolkning där en advokat eller ett rättegångsbiträde med tillstånd som bestrider rättshjälpsarvodets storlek, borde anlita ett biträde endast för att göra en ansökan om återbrytande gällande rättshjälpen, kan inte anses stöda det syfte med bestämmelsen som framgår ur förarbetena. Ansökan om återbrytande prövades.

Omröstning 4 — 1

Lagen om rättegång i förvaltningsärenden 118 § 5 mom.

Jmfr. HFD 2021:119 och HD 2014:77

Se och jmfr. HFD 12.8.2020 liggarnummer 3383 (kort referat)

Se även HFD 29.6.2022 liggarnummer H2070/2022

Ärendet har avgjorts av president Kari Kuusiniemi samt justitieråden Anne E. Niemi, Eija Siitari, Tuomas Kuokkanen och Robert Utter. Föredragande Kaisa Pärssinen-Knight.

Asianajajan purkuhakemus kohdistui korkeimman hallinto-oikeuden määräämään oikeusapupalkkioon arvonlisäveron osalta. Asiassa oli ratkaistavana, edellyttikö oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 5 momentti sitä, että hänen oli käytettävä purkuhakemuksen tekemiseksi ulkopuolista asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asianajajan intressi asiassa liittyi päämiehen saaman oikeusavun lainmukaiseen määrittämiseen pikemmin kuin välittömästi hänen omiin etuihinsa. Esillä olleessa tilanteessa asianajajalla ei ollut käytettävissä palkkionsa osalta muita oikeussuojakeinoja kuin purkuhakemus. Kysymyksessä ei ollut sellainen tavanomainen purkuhakemus, jota silmällä pitäen säännös ulkopuolisesta avustajasta oli säädetty. Tulkinnan, jossa oikeusapupalkkion määrän riitauttava asianajaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja joutuisi palkkaamaan asiamiehen yksinomaan oikeusapuun kohdistuvan purkuhakemuksen laatimiseksi, ei voitu katsoa edistävän lain esitöistä ilmenevää lainkohdan tarkoitusta. Purkuhakemus tutkittiin.

Äänestys 4-1

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 118 § 5 momentti

Vrt. KHO 2021:119 ja KKO 2014:77

Ks. ja vrt. KHO 12.8.2020 taltionumero 3383 (LRS)

Ks. myös 29.6.2022 muuna päätöksenä julkaistavan purkuhakemuksen hylkäävän päätöksen ratkaisutiedot https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/muitapaatoksia/1656334080566.html H2070/2022

Päätös, jota hakemus koskee

Korkein hallinto-oikeus 17.9.2020 taltionumero 3702

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hyväksyy asianajaja A:n hakemuksen ja purkaa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 17.9.2020 taltionumero 3702 oikeusapupalkkiota koskevan osuuden siltä osin kuin siinä ei ollut määrätty maksettavaksi arvonlisäveroa.

Korkein hallinto-oikeus määrää, että asianajaja A:lle maksetaan valtion varoista hänen laskuttamansa arvonlisävero 48 euroa.

Asian tausta

(1)

on hakemuksen kohteena olevalla päätöksellään hylännyt ulkomaalaisasiaa koskevan valituslupahakemuksen sekä määrännyt asiassa avustajana toimineelle asianajaja A:lle valtion varoista maksettavaksi palkkiota ja korvausta oikeusapulain nojalla.

(2) Korkein hallinto-oikeus on perustellut avustajan palkkiota ja korvausta koskevaa päätöstään seuraavasti:

Avustaja on vaatinut asiakohtaisena palkkiona ja arvonlisäverona yhteensä 248 euroa. Muutoksenhakijan kotipaikka on ollut Euroopan unionin ulkopuolella silloin, kun oikeudellinen palvelu on luovutettu. Tämän vuoksi oikeudenkäyntiavustajan on arvonlisäverolain 69 h §:n 1 momentin ja 2 momentin 3 kohdan nojalla tullut veloittaa luovuttamansa oikeudellinen palvelu ilman arvonlisäveroa. Avustajalle oikeusapulain perusteella maksettavaan palkkioon ei tällöin lisätä arvonlisäveron osuutta. Avustajalle maksetaan asiakohtaisena palkkiona 200 euroa. Tämä määrä jää valtion vahingoksi.

Vaatimukset ja lausumat korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(3)

on korkeimmalle hallinto-oikeudelle osoittamassaan hakemuksessa vaatinut, että oikeusapupalkkioon sisältyvä arvonlisävero maksetaan hänelle vaatimuksen mukaisesti. A:n päämiehelle oli myönnetty oleskelulupa Kreikassa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(4) Asiassa on arvioitavana vaatimus, joka kohdistuu korkeimman hallinto-oikeuden lainvoimaisella päätöksellä määräämään oikeusapupalkkioon. Korkein hallinto-oikeus on lyhyenä ratkaisuselosteena julkaistussa päätöksessään 1.11.2018 taltionumero 5054 katsonut, että kun korkeimman hallinto-oikeuden määräämään oikeusapupalkkioon kohdistuva vaatimus koski korkeimman hallinto-oikeuden palkkiopäätöksen perusteena olevien seikkojen uudelleen arviointia, asia oli tutkittava lainvoimaiseen oikeusavun palkkiopäätökseen kohdistuvana purkuhakemuksena.

(5) Ennen hakemuksen aineellista arviointia on kuitenkin ratkaistava, edellyttääkö oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 5 momentti sitä, että asianajajana toimivan hakijan on käytettävä tässä päätöksen purkamista koskevassa asiassa mainitussa lainkohdassa tarkoitettua asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa.

Tarve ulkopuoliseen avustajaan

(6) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 5 momentin mukaan muun hakijan kuin viranomaisen ja hallintotuomioistuimen on päätöksen purkamista koskevassa asiassa käytettävä asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa tarkoitettua luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa.

$f8

(8) Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 2014:77 niin ikään katsonut, että oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 1 §:n 4 momentin mukaista asiamiespakkoa oli sovellettava ylimääräisessä muutoksenhaussa myös henkilöihin, joilla itsellään oli mainittu kelpoisuus. Tutkimatta jätetty purkuhakemus kohdistui hovioikeuden tuomioon asiassa, jossa hakija oli ollut asianosainen.

(9) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 5 momentti sinänsä yksiselitteisesti edellyttää, että purkuhakemuksen laatii asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja. Lainkohdassa ja sen perusteluissa ei kuitenkaan ole nimenomaisesti otettu kantaa siihen, tuleeko esimerkiksi asianajajan niin ikään käyttää säännöksessä tarkoitettua avustajaa omassa purkuasiassaan, vaan tältä osin tulkinta säännöksen sisällöstä perustuu edellä kuvattuun oikeuskäytäntöön.

(10) Nyt käsiteltävässä asiassa hakijana on asianajaja, joka muodollisesti täyttää oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 5 momentin vaatimukset. Tämän vuoksi seuraavaksi on ratkaistava, onko kysymys sellaisesta päätöksen purkamista koskevasta asiasta, jossa myös asianajajan on käytettävä ulkopuolista avustaa.

(11) Esillä oleva purkuhakemus kohdistuu ainoastaan korkeimman hallinto-oikeuden oikeusapupalkkion määrästä antamaan ratkaisuun arvonlisäveroa koskevalta osin. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että asianajajan intressi asiassa liittyy päämiehen saaman oikeusavun lainmukaiseen määrittämiseen pikemmin kuin välittömästi hänen omiin etuihinsa.

(12) Oikeusapupalkkiota ja -korvauksia koskevia ratkaisuja tehdään korkeimmassa hallinto-oikeudessa vuosittain useita satoja, eikä niihin sisältyvien virheiden mahdollisuutta voida sulkea pois. Julkisen intressin voidaan katsoa edellyttävän, että tietyissä tilanteissa korkeimmassa hallinto-oikeudessa oikeusapupäätöksen perusteena olevia seikkoja voidaan arvioida uudelleen. Purkuhakemuksen tekeminen on tosiasiassa ainoa keino saattaa tutkittavaksi korkeimman hallinto-oikeuden oikeusapua koskeva ratkaisu.

(13) Toisin kuin edellä mainituissa päätöksissä KHO 2021:119 ja KKO 2014:77, joissa hakijoilla oli ennen purkuhakemuksen tekemistä ollut käytettävissään varsinaiset muutoksenhakukeinot ja purkuhakemus kohdistui siten asiaan, jota oli jo käsitelty useammassa oikeusasteessa, nyt esillä olevassa asiassa asianajajalla ei ole ollut käytössä muita muutoksenhakukeinoja. Asianajajan oikeusturvan voidaan tämän vuoksi katsoa edellyttävän, että hän voi saattaa oikeusapua koskevan asian purkuhakemuksena käsiteltäväksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

(14) Kysymyksessä ei siten ole tavanomainen purkuhakemus, jota silmällä pitäen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 5 momentti on mainitun lain esitöistä (HE 29/2018 vp) ilmenevästi säädetty erityisesti perusteettomien hakemusten vähentämiseksi ja hakemusten laadun parantamiseksi. Tulkinnan, jossa oikeusapupalkkion määrän riitauttava asianajaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja joutuisi palkkaamaan ulkopuolisen asiamiehen yksinomaan oikeusapuun kohdistuvan purkuhakemuksen laatimiseksi, ei voida katsoa edistävän lain esitöistä ilmenevää lainkohdan tarkoitusta.

(15) Edellä olevan vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 5 momenttia ole perusteita soveltaa tilanteeseen, jossa avustajana muutoksenhaussa korkeimmassa hallinto-oikeudessa toiminut asianajaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja hakee purkua muutoksenhaun johdosta annettuun päätökseen siltä osin kuin hakemus kohdistuu ainoastaan korkeimman hallinto-oikeuden oikeusapuasiassa antamaan ratkaisuun.

Purkamisen edellytysten oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(16) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:n 1 momentin mukaan lainvoimaisen hallintopäätöksen tai hallintotuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen voi purkaa, jos:

1) asianosaiselle ei ole annettu oikeutta tulla kuulluksi tai asian käsittelyssä on tapahtunut muu menettelyvirhe;

2) päätös perustuu sellaiseen ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen;

3) asiaan on tullut uutta selvitystä, joka olisi voinut olennaisesti vaikuttaa asiaan, eikä johdu hakijasta, että selvitystä ei ole aikanaan esitetty;

4) päätös on niin epäselvä tai puutteellinen, ettei siitä käy ilmi, miten asia on ratkaistu.

(17)

1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan valtiolle liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä.

(18) Arvonlisäverolain 69 h §:n 1 momentin mukaan muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutettua immateriaalipalvelua ei ole myyty Suomessa, jos palvelu luovutetaan ostajalle, joka on sijoittautunut Yhteisön ulkopuolelle tai jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on Yhteisön ulkopuolella.

(19) Saman pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettuja palveluja ovat konsultointi-, tuotekehittely-, suunnittelu-, kirjanpito-, tilintarkastus-, kirjoitus-, piirustus- ja käännöspalvelut, oikeudelliset palvelut sekä muut sellaiset palvelut.

(20) Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 17.9.2020 hyväksynyt asianajaja A:n oikeusapupalkkiota koskevan vaatimuksen arvonlisäveroa lukuun ottamatta.

(21) Nyt esillä olevassa asiassa asianajaja A:n päämiehellä on saadun selvityksen perusteella katsottava olleen kotipaikka Kreikassa eli Euroopan unionin alueella silloin, kun oikeudellinen palvelu oli hänelle luovutettu. Tämän vuoksi asianajaja A:n on tullut laskuttaa päämiehelleen suorittamansa oikeudellinen palvelu verollisena arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla ja suorittaa siitä arvonlisävero valtiolle.

(22) Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 17.9.2020 taltionumero 3702 oikeusapupalkkiota koskevaan ratkaisuun voidaan siten katsoa sisältyvän oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu erehdys siltä osin kuin palkkioon ei ollut lisätty arvonlisäveron osuutta sen vuoksi, että asiakkaan kotipaikan oli tulkittu olleen Euroopan unionin ulkopuolella. Kun otetaan huomioon, että arvonlisäveroa koskevissa säännöksissä velvollisuus suorittaa arvonlisäveroa nyt esillä olevan kaltaisessa tilanteessa on säännelty tyhjentävästi eikä asiaan siten sisälly minkäänlaista harkintaa, päätös on tältä osin ratkaisuosasta ilmenevin tavoin purettava, kun lisäksi otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:n 2 momentti.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Eija Siitari, Tuomas Kuokkanen ja Robert Utter. Asian esittelijä Kaisa Pärssinen-Knight.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Utterin äänestyslausunto:

En tutki purkuhakemusta.

Perustelut

Viittaan asian taustan, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettyjen vaatimusten ja lausumien sekä kysymyksenasettelun osalta enemmistön perusteluiden kohtiin 1 — 5. Tämän jälkeen lausun seuraavaa.

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO 2021:119 katsonut, että purkuhakemuksen omassa asiassaan tehneen asianajajan oli kyseisessä purkuasiassaan käytettävä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (jäljempänä

) 118 §:n 5 momentissa tarkoitettua asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa. HOL 118 §:n 5 momentti on sisällöltään sama kuin oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 1 §:n 4 momentti.

Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 2014:77 katsonut, että oikeudenkäymiskaaren kyseinen säännös on sanamuodoltaan yksiselitteinen ja selvä. Asiamiespakkoa oli korkeimman oikeuden mukaan sovellettava ylimääräisessä muutoksenhaussa myös henkilöihin, joilla itsellään on oikeudenkäyntiasiamieheltä edellytetty kelpoisuus.

HOL 118 §:n 5 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 29/2018 vp) viitataan edellä mainittuun oikeudenkäymiskaaren sääntöön ja sitä koskeva edellä mainittu korkeimman oikeuden ennakkopäätös on annettu ennen kyseisen hallituksen esityksen antamista. Mikään HOL:n kyseisen lainkohdan lainvalmisteluaineistossa ei kuitenkaan viittaa siihen, että tarkoituksena olisi ollut tehdä mitään muuta poikkeusta avustajapakkoon kuin ne, mitkä lainkohdassa nimenomaisesti on viranomaisesta ja hallintotuomioistuimesta säädetty. Nämä seikat tukevat sitä, että lainsäätäjän tarkoitus on ollut, että avustajapakkoa sovelletaan purkuasiassa myös henkilöihin, joilla itsellään on HOL 118 §:n 5 momentissa edellytetty kelpoisuus, minkä tulkinnan korkein hallinto-oikeus on vahvistanut vuosikirjaratkaisussaan KHO 2021:119.

Kyse ei myöskään ole vastaavasta tilanteesta kuin korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO 2021:97. Siinä asiassa lain esitöissä oli selvästi todettu, että ehdotetut säännökset vastasivat nykyistä käytäntöä. Näin ei kuitenkaan kyseessä olleen säännöksen sanamuodon mukaan ollut. Tällöin voitiin nähdäkseni vuosikirjassa tehtyä laintulkintaa perustella lain esitöillä, kun kyse olisi vielä ollut perustavanlaatuisesta muutoksesta voimassa olleeseen käytäntöön, jos lain sanamuotoa olisi noudatettu sanatarkasti.

Nyt on kyse siitä, että korkeimmassa hallinto-oikeudessa avustajana toiminut henkilö hakee ylimääräisin muutoksenhakukeinoin muutosta korkeimman hallinto-oikeuden tekemään päätökseen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta avustajalle valtion varoista oikeusapupäätöksen nojalla. Kyse on erityistilanteesta ja kieltämättä avustajapakon tarkoituksenmukaisuus voi tällaisessa tilanteessa herättää kysymyksiä.

Aluksi on kuitenkin todettava, ettei HOL 118 §:n 5 momentti estä purkuhakemuksen tekemistä. Näin ollen avustajapakko ei ainakaan muodollisesti aseta estettä sille, että avustaja saattaa oikeusapua koskevan asian purkuhakemuksena käsiteltäväksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Nähdäkseni asiassa ei näin ollen ole kyse avustajan oikeusturvan loukkaamisesta.

Oikeudellinen kysymys on ennen kaikkea siinä, voiko hallintotuomioistuin tulkita, että tällaisessa asiassa on olemassa poikkeus avustajapakosta, vaikkei tällainen poikkeus ilmene lain sanamuodosta tai lain esitöistä.

Ensinnäkin voidaan ajatella, ettei nyt ole kyse avustajan omasta asiasta, koska kyse on avustajan päämiehen nauttimasta oikeusavusta ja tällä tavoin periaatteessa päämiesliitännäisestä asiasta. Nähdäkseni kyse on kuitenkin tosiasiallisesti kyse avustajan omasta asiasta. Ellei oikeudenkäyntikuluja korvata avustajalle vaatimuksen mukaan — esimerkiksi arvonlisäveroa ei lisätä mukaan tai jokin kulu jätetään korvaamatta — joutunee avustaja maksamaan nämä kulut itse. Nähdäkseni nimenomaan avustajalla on näin ollen tässä asiassa intressi hakea purkua ja asia koskee avustajan omaa etua.

Toiseksi voidaan ajatella, että avustajapakko johtaisi kohtuuttomaan kuluriskiin. Tällainen kuluriski koskee kuitenkin mitä tahansa purkuhakemusta. Nähdäkseni kuluriskillä ei voida perustella lain sanamuodon vastaista tulkintaa. Jos kyse on monimutkaisesta asiasta, toteutuu lain tarkoitus siitä, että hakemuksen tarpeellisuuden arvioi objektiivisesti asian suhteen ulkopuolinen asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai lupalakimies. Jos kyse on yksinkertaisesta asiasta, ulkopuolisen avustajan palkkio ei voine olla korkea ja purkuperusteen täyttyessä ja hakemuksen tullessa hyväksytyksi hakemuksen aiheuttamat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut korvattaisiin todennäköisesti purkua hakeneelle HOL 95 §:n 1 momentin mukaisesti.

Kolmanneksi voidaan kiinnittää huomiota siihen, ettei kyseessä olevassa tapauksessa purun hakijalla ole ollut käytettävissään säännönmukaisia muutoksenhakukeinoja. Ainoa tapa korjata hakijan väittämä virhe tällaisessa tapauksessa on hakea korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen purkua. Onko lainsäätäjän tarkoituksena voinut olla, että avustajapakkoa sovellettaisiin myös tällaisessa tapauksessa?

On selvää, ettei lainsäätäjä aina voi etukäteen ennakoida kaikkia mahdollisia tilanteita, joissa jokin tietty säädös tulee sovellettavaksi. Mutta lain selvän sanamuodon vastaiselle tulkinnalle pitäisi olla vahvat perusteet — erityisesti ottaen huomioon, että tältä osin laki on säädetty oikeudenkäymiskaaren mallin mukaan ja tietoisena sitä koskevasta korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä, kuten edellä on todettu.

$fe

$ff

Näin ollen katson, että purkuhakemuksen tutkiminen edellyttäisi, että hakijalle ensin varattaisiin tilaisuus täydentää hakemustaan ja ilmoittaa, kuka HOL 118 §:n 5 momentin mukaisen pätevyysvaatimuksen täyttävä henkilö häntä asiassa avustaa.

Äänestyksen tulokseen nähden velvollisena lausumaan purkamisen edellytysten oikeudellisesta arvioinnista hyväksyn hakemuksen ja puran korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen kuten enemmistö.

Korkein hallinto-oikeus

Asianajaja A

Arvonlisäverolain

HOL