KHO:2025:39 — Kehitysvammaisten erityishuolto
Frågan gällde domför sammansättning i förvaltningsdomstolen i ett ärende som gällde rörelsefrihet under övervakning enligt lagen angående specialomsorger om utvecklingsstörda. Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att förvaltningsdomstolen inte hade kunnat avgöra ärendet i en sammansättning med två lagfarna ledamöter och en sakkunnigledamot. Ärendet borde ha avgjorts i en sammansättning med tre lagfarna ledamöter. Förvaltningsdomstolens beslut upphävdes och...
4 min de lecture · 749 mots
Frågan gällde domför sammansättning i förvaltningsdomstolen i ett ärende som gällde rörelsefrihet under övervakning enligt lagen angående specialomsorger om utvecklingsstörda.
Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att förvaltningsdomstolen inte hade kunnat avgöra ärendet i en sammansättning med två lagfarna ledamöter och en sakkunnigledamot. Ärendet borde ha avgjorts i en sammansättning med tre lagfarna ledamöter.
Förvaltningsdomstolens beslut upphävdes och ärendet återförvisades till den för att behandlas på nytt i en lagenlig sammansättning.
Lagen angående specialomsorger om utvecklingsstörda 42 m § 1 och 3 mom. samt 81 b § 1 mom. 8 punkten
Lagen om förvaltningsdomstolarna 7 § 1 mom. 2 punkten och 12 § 1 mom.
Ärendet har avgjorts av justitieråden Outi Suviranta, Petri Helander, Tuomas Kuokkanen, Monica Gullans och Päivi Pietarinen. Föredragande Juuso Peltonen.
Asiassa oli kysymys hallinto-oikeuden päätösvaltaisesta kokoonpanosta kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa säädettyä valvottua liikkumista koskevassa asiassa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hallinto-oikeus ei ollut voinut käsitellä ja ratkaista asiaa kokoonpanossa, jossa oli ollut kaksi lainoppinutta jäsentä ja yksi asiantuntijajäsen. Asia olisi tullut ratkaista kolmen lainoppineen jäsenen kokoonpanossa.
Hallinto-oikeuden päätös kumottiin, ja asia palautettiin sille uudelleen lainmukaisessa kokoonpanossa käsiteltäväksi.
Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 42 m § 1 ja 3 momentti sekä 81 b § 1 momentti 8 kohta
Hallinto-oikeuslaki 7 § 1 momentti 2 kohta ja 12 § 1 momentti
Päätös, jota muutoksenhaku koskee
Vaasan hallinto-oikeus 30.5.2024 nro 723/2024
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja käsittelee asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen lainmukaisessa kokoonpanossa käsiteltäväksi.
Asian tausta
(1)
on 3.1.2024 tehnyt muutoksenhakijaa koskevan päätöksen kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 42 m §:ssä tarkoitetusta valvotusta liikkumisesta ajalle 1.1. — 30.6.2024.
(2)
on muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan valituksen.
Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa
(3)
on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan muun ohella vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut
Kysymyksenasettelu
(4) Asiassa on ensin kysymys hallinto-oikeuden päätösvaltaisesta kokoonpanosta kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa säädettyä valvottua liikkumista koskevassa asiassa. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ratkaistavana, onko hallinto-oikeus voinut käsitellä ja ratkaista asian kokoonpanossa, jossa on ollut kaksi lainoppinutta jäsentä ja yksi asiantuntijajäsen, vai olisiko asia tullut ratkaista kolmen lainoppineen jäsenen kokoonpanossa.
Asiassa merkitykselliset oikeusohjeet
(5) Kehitysvammaisten erityishuollosta annettuun lakiin lisättiin vuonna 2016 uusi 3 a luku, joka sisältää säännökset itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ja rajoitustoimenpiteiden käytöstä erityishuollossa.
(6) Sanottuun lukuun sisältyvässä 42 m §:ssä säädetään valvotusta liikkumisesta. Pykälän 1 momentin (381/2016) mukaan toimintayksikön henkilökuntaan kuuluva sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö voi valvoa erityishuollossa olevan henkilön liikkumista toimintayksikössä, poistumista toimintayksiköstä ja liikkumista toimintayksikön tai sen yhteydessä olevan piha-alueen ulkopuolella, jos henkilö muutoin todennäköisesti vaarantaisi oman terveytensä tai turvallisuutensa taikka muiden henkilöiden terveyden tai turvallisuuden. Saman pykälän 3 momentin mukaan valvotusta liikkumisesta enintään seitsemän päivän ajaksi tekee kirjallisen päätöksen toimintayksikön vastaava johtaja. Tätä pidemmästä, yhteensä enintään kuusi kuukautta kestävästä valvotusta liikkumisesta tekee kirjallisen päätöksen virkasuhteessa oleva toimintayksikön vastaava johtaja tai, jos toimintayksikön vastaava johtaja ei ole virkasuhteessa, virkasuhteessa oleva sosiaalityöntekijä.
(7) Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 81 b §:n 1 momentin 8 kohdan mukaan hallinto-oikeudelta saa hakea valittamalla muutosta 42 m §:ssä tarkoitettua valvottua liikkumista koskevaan kirjalliseen päätökseen.
(8) Hallinto-oikeuslain 12 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeus on päätösvaltainen kolmijäsenisenä, jollei laissa erikseen toisin säädetä.
(9) Hallinto-oikeuslain 7 §:ssä säädetään asiantuntijajäsenistä. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan hallinto-oikeudessa asian käsittelyyn ja ratkaisemiseen osallistuu asiantuntijajäsen kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa (519/1977) tarkoitetussa tahdosta riippumattoman erityishuollon antamista tai jatkamista koskevassa asiassa.
Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös
(11) Hallinto-oikeuden päätösvaltaista kokoonpanoa koskevista säännöksistä ilmenee, että hallinto-oikeus on pääsäännön mukaan päätösvaltainen kolmen lainoppineen jäsenen kokoonpanossa. Kehitysvammaisten erityishuoltoa koskevissa asioissa asian käsittelyyn ja ratkaisemiseen osallistuu kuitenkin asiantuntijajäsen, jos asiassa on kysymys tahdosta riippumattoman erityishuollon antamisesta tai jatkamisesta.
(12) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 42 §:n 1 momentin mukaista valvottua liikkumista koskevassa asiassa ei ole kysymys hallinto-oikeuslain 7 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta tahdosta riippumattoman erityishuollon antamista tai jatkamista koskevasta asiasta. Hallinto-oikeus ei siten ole ollut päätösvaltainen ratkaisemaan asiaa kahden lainoppineen jäsenen ja asiantuntijajäsenen kokoonpanossa. Asia olisi tullut ratkaista kolmen lainoppineen jäsenen kokoonpanossa.
(13) Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia on palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen lainmukaisessa kokoonpanossa käsiteltäväksi.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Outi Suviranta, Petri Helander, Tuomas Kuokkanen, Monica Gullans ja Päivi Pietarinen. Asian esittelijä Juuso Peltonen.
Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen vammaispalvelujen vastuuyksikköjohtaja
Vaasan hallinto-oikeus
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Linda Strömman ja Merja Kivistö sekä asiantuntijajäsen Pekka Räisänen. Asian on esitellyt Merja Kivistö.
Muutoksenhakija
Sources officielles : consulter la page source
Finlex open data, CC BY 4.0. Documentation open data verifiee le 2026-04-12 ; les endpoints judgment documentes renvoient 404 pour les types case-law exposes par le frontend, fallback actuel sur les pages publiques data.finlex.fi.
Articles similaires
A propos de cette decision
Décisions similaires
Finlande
Cour suprême administrative de Finlande
KHO:2026:23 - Rättskipning
Förvaltningsdomstolen hade misstagit sig om fakta i ärendet och senare sökt rätta misstaget som skrivfel genom att ändra beskrivningen av bakgrunden i ärendet och skälen i sitt avgörande. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att självrättelseförbud gäller för ett beslut som avslutar behandlingen av ett rättskipningsärende. Ett sådant beslut får rättas endast med stöd av en uttrycklig bestämmelse...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:29 - Extraordinärt ändringssökande
Ett skär hade vid det år 1845 fastställda storskiftet ansetts höra till ägorna för hemman nr 5 i en by. Vid en år 1860 fastställd klyvning hade skäret ansetts utgöra en del av ägorna för en lägenhet som bildats av hemman nr 1 i en annan by. Vid en år 1928 registrerad styckning som förrättats...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:28 - Bedrägeri
Målsäganden hade intalats att han var inblandad i brott mot liv, vilka dock inte hade inträffat i verkligheten. Svarandena hade vilselett målsäganden att överlämna pengar åt dem i utbyte bland annat mot att göra sig av med offrens kroppar samt att kidnappa och döda fiktiva personer. Högsta domstolen ansåg att svarandena hade gjort sig skyldiga...