KHO:2025:62 — Fiske

NTM-centralen hade godkänt ett av fiskeriområdet fastställt förslag till plan för nyttjande och vård för åren 2023 — 2030. Den inom fiskeriområdet verksamma kommersiella fiskaren A ansåg att de grunder med stöd av vilka områden som lämpar sig väl för kommersiellt fiske angetts, inte framgår ur planen. A yrkade att de områden som lämpar sig väl för kommersiellt fiske läggs till i planen.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att NTM-centralen inte kan ändra planen för nyttjande och vård. Om förutsättningar enligt fiskelagen att ange områden som lämpar sig väl för kommersiellt fiske inte uppfylls kan NTM-centralen endast återförsända planen till fiskeriområdet för ny behandling.

Varken i fiskelagen eller dess förarbeten nämns närmare enligt vilka kriterier områden anges vara väl lämpade för kommersiellt fiske. Följaktligen förutsätter inte lagen att alla områden som kunde lämpa sig för kommersiellt fiske i planen måste anges som sådana. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att fiskeriområdet har vid prövningsrätt i att ange områdena. När fiskeriområdet utnyttjar sin prövningsrätt ska det ändå också ta i beaktande vattenområdesägarnas åsikter inom sitt område och uppgifter om fångststammarnas status och utövandet av fiske.

Fiskelagen förutsätter inte heller att man i planen för nyttjande och vård i detalj motiverar grunderna för hur de områden som lämpar sig väl för kommersiellt fiske har angetts. Det är fråga om en plan och i dess beredning kan man som bakgrundsinformation dra nytta av olika undersökningar och utredningar till exempel om fångststammarnas status. Utgående från dem kan man för sin del bedöma de val som gjorts i planen.

Med beaktande av det ovan nämnda har i ärendet inte framförts sådan utredning som innebär att NTM-centralens beslut att godkänna fiskeriområdets plan för nyttjande och vård är lagstridigt.

Lagen om fiske 14 §, 36 § 1 och 2 mom. samt 37 § 1 mom.

Förvaltningslagen 31 och 45 §

Ärendet har avgjorts av justitieråden Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Jaakko Autio och Joni Heliskoski. Föredragande Petri Leinonen.

ELY-keskus oli hyväksynyt kalatalousalueen vahvistaman ehdotuksen käyttö- ja hoitosuunnitelmaksi vuosille 2023 — 2030. Kalatalousalueella toimiva kaupallinen kalastaja A katsoi, että suunnitelmasta eivät ilmene ne perusteet, joiden nojalla kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvat alueet on määritetty. A vaati valituksessaan kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvien alueiden lisäämistä suunnitelmaan.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ELY-keskus ei voi muuttaa käyttö- ja hoitosuunnitelmaa. Elleivät kalastuslaissa säädetyt edellytykset kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvien alueiden määrityksen osalta täyty, ELY-keskus voi ainoastaan palauttaa suunnitelman kalatalousalueelle uudelleen käsiteltäväksi.

Kalastuslaissa ja sen esitöissä ei tarkemmin mainita, mitä kriteerejä käyttäen alueet määritetään kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvaksi. Laki ei siten esimerkiksi edellytä, että kaikki vesialueet, jotka sinänsä voisivat olla kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvia, olisi suunnitelmassa määritettävä tällaisiksi. Korkein hallinto-oikeus totesi, että kalatalousalueella on alueiden määrityksen osalta laaja harkintavalta. Kalatalousalueen on harkintavaltaansa käyttäessään kuitenkin otettava huomioon myös alueensa vesialueiden omistajien näkemykset sekä tiedot saaliskantojen tilasta ja kalastuksen harjoittamisesta.

Kalastuslaissa ei myöskään edellytetä, että kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvien alueiden määritys perustellaan käyttö- ja hoitosuunnitelmassa yksityiskohtaisesti. Kysymys on suunnitelmasta, jonka valmistelussa voidaan hyödyntää taustatietoina erilaisia tutkimuksia ja selvityksiä esimerkiksi saaliskantojen tilasta. Niiden perusteella voidaan osaltaan arvioida myös suunnitelmassa tehtyjä valintoja.

Edellä lausuttuun nähden asiassa ei ollut esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella ELY-keskuksen päätös kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman hyväksymisestä olisi ollut lainvastainen.

Kalastuslaki 14 §, 36 § 1 ja 2 momentti sekä 37 § 1 momentti

Hallintolaki 31 ja 45 §

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus, 15.2.2024, 288/2024

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää A:lle valitusluvan.

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n vaatimusta hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Muilta osin korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. A:n vaatimus korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Asian tausta

(1)

on 2.12.2022 hyväksynyt Saarijärven reitin kalatalousalueen vahvistaman ehdotuksen käyttö- ja hoitosuunnitelmaksi vuosille 2023 — 2030.

(2) Käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaan kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvia alueita Saarijärven reitin kalatalousalueella ovat Pääjärvi, Karankajärvi, Mahlunjärvi, Saarijärvi, Pyhäjärvi ja Iso-Lumperoinen. Kaupallisen kalastuksen taloudellisesti merkittävin kala on kuha sekä Pyhäjärven osalta myös muikku. Kaupallisen kalastuksen saalis on pyydetty perinteisesti verkoilla, rysillä ja nuotilla. Särkikaloihin kohdistuva kaupallinen pyynti voidaan tehdä katiskalla ja rysillä. Pyhäjärvellä, yli kymmenen metrin syvyisillä alueilla (käyttö- ja hoitosuunnitelman liitteessä 4 osoitetussa osassa järveä), esitetään lisäksi ”pienoistroolia” muikun ja kuoreen pyyntiin hyvin soveltuvaksi pyydykseksi. Käyttö- ja hoitosuunnitelmassa on myös määritetty kalastusoikeuden haltijoille maksettavat korvaukset pyydyksittäin.

(3)

on hylännyt A:n valituksen. Hallinto-oikeus on perustellut valituksen hylkäämistä keskeisesti seuraavasti:

(4) Valituksessa mainitut vesienkäyttösuunnitelma ja kalastuspiirin tiedote eivät ole kalastuslaissa tarkoitettuja käyttö- ja hoitosuunnitelmia eikä ELY-keskuksen päätös ole kalastuslain 37 §:n 1 momentin 3 kohdan vastainen, vaikkei kyseisiä asiakirjoja olisi otettu huomioon. Ei ole aihetta epäillä kalatalousalueen asiantuntemusta alueensa vesistöjen tilan ja kaupalliseen kalastukseen sekä troolaukseen soveltumisen arvioinnissa. Käyttö- ja hoitosuunnitelmassa tehtyä kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvien alueiden määritystä ei voida pitää perusteettomana yksinomaan sen vuoksi, että alueisiin ei ole sisällytetty kaikkia muutoksenhakijan mainitsemassa raportissa esitettyjä järviä, tai troolaukseen soveltuvan alueen määrittelyä yksinomaan sen vuoksi, että muutoksenhakijan viittaaman raportin mukaan troolaus Pyhäjärvellä olisi järven syvyyden puolesta mahdollista laajemmillakin alueilla.

(5) Käyttö- ja hoitosuunnitelmassa vahvistetaan kalastuslain 14 §:ssä tarkoitettu käypä hinta kunkin kalatalousalueen aluekohtaiset olosuhteet huomioiden. Hintoja ei voida pitää käyvän hinnan ylittävinä sen vuoksi, että hinnat eivät ole kaikilla kalatalousalueilla samansuuruiset tai että joidenkin osakaskuntien sopimuksen perusteella perimät maksut ovat alhaisemmat. Ei ole muutoinkaan ilmennyt, että suunnitelmassa vahvistetut hinnat eivät vastaisi alueellista käypää hintaa. Ammattikalastajilta perittävän maksun kohtuullisuus tulee arvioitavaksi 14 §:n mukaista maksua määrättäessä.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(6)

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että ELY-keskuksen päätös kalatalousalueen hoito- ja käyttösuunnitelman hyväksymisestä kumotaan ja suunnitelmaa muutetaan. Kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuviin alueisiin on lisättävä Pieni-Lumperoinen, Lannevesi ja Summasjärvi. Kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuviksi pyydyksiksi kaikissa järvissä on hyväksyttävä vähintään verkko, rysä, katiska ja nuotta sekä Pyhäjärvessä pientrooli. Lisäksi pientroolille hyvin sopiva alue on laajennettava käsittämään kaikki yli kymmenen metriä syvät alueet Pyhäjärvessä. Myös suunnitelman mukaisia kalastusoikeuden haltijoille maksettavia korvauksia on muutettava niin, että ne vastaavat kalastusluvista alueella maksettuja keskimääräisiä hintoja. Toissijaisesti A on vaatinut, että suunnitelma on palautettava kalastusalueelle uudelleen valmisteltavaksi. A:n oikeudenkäyntikulut on korvattava lainmukaisine korkoineen.

(7) A on esittänyt vaatimustensa tueksi seuraavaa:

(8) ELY-keskuksen ja kalastusalueen päätöksistä ei ilmene, millä perusteella alue on tai ei ole hyvin kaupalliseen kalastukseen soveltuva. Päätöksistä ei myöskään ilmene, millä perusteella käyttö- ja hoitosuunnitelmassa määritettyjen korvausten katsotaan vastaavan alueen käypiä hintoja.

(9) Kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuville alueille ei ole säädetty tarkempia kriteerejä. Perustelua sille, miksi esimerkiksi Summasjärveä ja Lannevettä ei ole pidettävä kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvina alueina, ei ole esitetty. Omistajan vastustus ei sellaisenaan voi olla riittävä peruste. Muilla suunnitelmilla on pyritty ohjaamaan kalastusta muun muassa Summasjärvelle ja Lannevedelle, joissa kalakannat kestävät kalastuksen, mutta joihin osakaskunnat eivät myy kalastuslupia. Muiden suunnitelmien vaikutusta ei ole selvitetty riittävästi.

(10) Lisäksi suunnitelmassa Pyhäjärvessä troolaukseen hyvin soveltuvaksi määritetty alue on liian pieni, jotta kalastus olisi taloudellisesti kestävää. Troolinveto suunnitelmassa osoitetulla alueella on myös teknisesti hankalaa.

(11) Suunnitelman mukaiset korvaukset eivät perustu alueen käypiin hintoihin. Kaupalliseen kalastukseen soveltuvien alueiden ja kalastusoikeuden haltijoille maksettavien korvausten määrityksen tuloksena on muodostunut kalastuskieltoon verrattava tilanne.

(12)

on antanut lausunnon.

(13)

on antanut selityksen.

(14)

on antanut vastaselityksen ja toimittanut lisäselvitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa

(15) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 98 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista on vaadittava ennen kuin hallintotuomioistuin tekee päätöksen pääasiassa.

(16) A on vaatinut hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista vasta täällä ja siten sen jälkeen, kun hallinto-oikeus on tehnyt päätöksen pääasiassa. Tämän vuoksi vaatimus on jätettävä tutkimatta.

2. Käyttö- ja hoitosuunnitelman lainmukaisuus

2.1 Kysymyksenasettelu

(17) Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään hyväksynyt Saarijärven reitin kalatalousalueen yleiskokouksen vahvistaman käyttö- ja hoitosuunnitelman.

(18) Kysymyksessä oleva käyttö- ja hoitosuunnitelma on laadittu vuosille 2021 — 2030. Käyttö- ja hoitosuunnitelmassa on määritetty kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuviksi alueiksi Pääjärvi, Karankajärvi, Mahlunjärvi, Saarijärvi, Pyhäjärvi ja Iso-Lumperoinen, kaupalliseen kalastukseen kussakin niistä hyvin soveltuvat pyydykset ja kalastuslain 14 §:n mukaiset korvaukset pyydyksittäin. Pienoistrooli on määritetty hyvin soveltuvaksi pyydykseksi Pyhäjärven yli kymmenen metriä syvissä osissa käyttö- ja hoitosuunnitelman liitteenä olevaan karttaan rajatulla alueella.

(19) A, joka on kalatalousalueella toimiva kaupallinen kalastaja, on valituksessaan esittänyt, että käyttö- ja hoitosuunnitelmasta eivät ilmene perusteet, joiden nojalla edellä mainitut järvet on määritetty ja toisaalta Summasjärveä, Lannevettä ja Pieni-Lumperoista ei ole määritetty hyvin kaupalliseen kalastukseen soveltuviksi. Muutoksenhakija on viitannut muun ohella Keski-Suomen ympäristökeskuksen julkaisuun ”Ammattikalastuksen sijainninohjaus- ja vesienkäyttösuunnitelma Keski-Suomessa”. Julkaisu on vuodelta 2011. Julkaisusta ilmenee, että tuolloin voimassa olleen kalastuslain (286/1982) aikaisella Saarijärven kalastusalueella ammattikalastusta harjoitettiin myös Summasjärvellä ja Pieni-Lumperoisella. Julkaisussa ammattikalastusta ohjataan lisäksi muun ohella Lannevedelle. Julkaisun mukaan Pieni-Lumperoinen soveltuu pienimuotoiseen ammattikalastukseen.

(20) A on vaatinut, että käyttö- ja hoitosuunnitelmassa mainittujen järvien lisäksi kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuviksi alueiksi määritetään Summasjärvi, Lannevesi ja Pieni-Lumperoinen. Kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuviksi pyydyksiksi on kaikissa järvissä määritettävä vähintään verkko, rysä, katiska ja nuotta. Pientroolin osalta määritys on laajennettava käsittämään kaikki yli kymmenen metriä syvät osat Pyhäjärvestä. Korvausten osalta määritys on muutettava vastaamaan alueella tosiasiallisesti maksettuja keskimääräisiä lupahintoja. Edelleen A on katsonut, että määritetyt korvaukset ovat kaupalliseen kalastukseen myydyistä luvista perittyihin hintoihin nähden moninkertaisia. A:n mukaan määritetyt korvaukset eivät siten vastaa käypiä hintoja eivätkä ole kohtuullisia.

A:n valituksesta on ratkaistava, voidaanko edellytysten suunnitelman hyväksymiseen katsoa täyttyneen siltä osin kuin kysymys on kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvien alueiden ja pyydysten sekä kalastusoikeuden haltijoille maksettavien korvausten perusteena olevien alueen käypien hintojen määrityksestä.

2.2 Sovellettavat oikeusohjeet

2.2.1 Kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma

(21) Kalastuslain 35 §:n mukaan kalatalousalueen käyttöön otettavalla käyttö- ja hoitosuunnitelmalla turvataan alueen kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto ja käyttö sekä biologinen monimuotoisuus, ja edistetään vapaa-ajan sekä kaupallisen kalastuksen toimintaedellytyksiä.

(22) Kalastuslain 36 §:n 1 momentissa todetaan muun ohella, että käyttö- ja hoitosuunnitelmaa laadittaessa on otettava huomioon kalakantojen käytölle ja hoidolle muun lainsäädännön perusteella asetetut vaatimukset, kalavarojen valtakunnalliset hoitosuunnitelmat sekä sellaiset muut kalavarojen käyttö- ja hoitosuunnitelmat, joiden toteuttamiseen suunnitelmalla voi olla vaikutuksia. Pykälän 2 momentissa säädetään käyttö- ja hoitosuunnitelman sisällöstä. Momentin mukaan käyttö- ja hoitosuunnitelman on sisällettävä muun ohella kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvien alueiden määritys (7 kohta) sekä kullakin kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvalla alueella kaupalliseen kalastukseen soveltuvien pyydysten määritys (8 kohta).

(23) Kalastuslain 26 §:n 4 kohdan mukaan kalatalousalueen yleiskokous tehtävänä on vahvistaa ehdotus kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaksi. Yleiskokouksessa käsiteltävien asioiden valmistelu kuuluu lain 27 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan kalatalousalueen hallitukselle.

(24) Kalastuslain 37 §:n 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus hyväksyy käyttö- ja hoitosuunnitelman. Suunnitelma on hyväksyttävä, jos se:

1) on tässä laissa säädettyjen vaatimusten mukainen;

2) on yhteensopiva valtakunnallisten kalavarojen hoitosuunnitelmien kanssa eikä vaikeuta niiden toteuttamista;

3) on yhteensopiva muiden käyttö- ja hoitosuunnitelmien kanssa; ja

4) on käsitelty alueellisessa kalatalouden yhteistyöryhmässä.

(25) Kalastuslain 37 §:n 3 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi palauttaa ehdotuksen käyttö- ja hoitosuunnitelmaksi kalatalousalueelle uudelleen valmisteltavaksi, jos ehdotus ei täytä hyväksymisen edellytyksiä.

(26) Hallituksen esityksessä kalastuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 192/2014 vp) todetaan esityksen tavoitteita koskevissa yleisperusteluissa muun ohella seuraavaa:

$125

—

Lain yhtenä tavoitteena on ammattikalastajien toimintaedellytysten parantaminen. Tavoitteeseen pyritään muun muassa määrittelemällä kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmissa kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvat alueet, joita koskevia kalastuslupia ja kalastusoikeuksien vuokrasopimuksia kalavesien omistajat sitoutuisivat tekemään alueen kaupallisten kalastajien kanssa. Viime kädessä kaupallisilla kalastajilla olisi laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä mahdollisuus saada omistajan sijaan ELY-keskukselta lupa. Näillä keinoin kalastusta voitaisiin kohdentaa pyyntivahvoihin ja mahdollisesti alihyödynnettyihin kalakantoihin ja samalla lisätä kotimaisen kalan tarjontaa kuluttajille.

(—) Kalatalousviranomaisen tärkeimpänä tehtävänä olisi kalastuksen säätelyä koskevien välttämättömien hallintopäätösten tekeminen. ELY-keskuksen avuksi perustettaisiin alueellisia kalatalouden yhteistyöryhmiä, joiden ensisijaisena tarkoituksena olisi eri kalatalousalueiden ja intressien yhteensovittaminen ja konfliktien ennaltaehkäisy.”

(27) Edellä mainitun hallituksen esityksen (HE 192/2014 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan kalastuslain 36 §:n osalta muun ohella seuraavaa:

$126

(28) Edellä mainitun hallituksen esityksen (HE 192/2014 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan kalastuslain 37 §:n osalta muun ohella seuraavaa:

”Yhtenä kalavarojen alueellisten käyttö- ja hoitosuunnitelmien vaikuttavuuden parantamiseen pyrkivänä muutoksena kalastuslakiin lisättäisiin säännökset siitä, että käyttö- ja hoitosuunnitelmat hyväksyttäisiin ELY-keskusten hallintopäätöksillä. Suunnitelman hyväksytyksi tuleminen edellyttäisi siten suunnitelmalta tiettyjen laissa säädettyjen edellytysten täyttymistä. Näistä edellytyksistä säädettäisiin kalastuslain 37 §:ssä.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan suunnitelman tulisi ensinnäkin täyttää kaikki sille kalastuslaissa asetetut sisältövaatimukset. Vaatimuksella asetettaisiin suunnitelmien arvioinnille lähtökohtainen perusta, ja sen toteutumisen varmistamisella olisi suora vaikutus kalakantojen käytön ja hoidon suunnittelun entistä paremman laadun ja vaikuttavuuden aikaansaamisessa.

Käyttö- ja hoitosuunnitelmat hyväksyttäisiin normaalissa hallintolain mukaisessa menettelyssä. Menettely sisältäisi siten esimerkiksi asianosaistahojen kuulemisen sekä vaikutusmahdollisuuksien varaamisen muillekin kuin asianosaisille. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että ELY-keskus voisi palauttaa käyttö- ja hoitosuunnitelmaehdotuksen uudelleen kalatalousalueen valmisteltavaksi, jos se ei täyttäisi 1 momentin 1 — 4 kohdissa asetettuja edellytyksiä. (—) Palauttaessaan suunnitelmaa ELY-keskuksen tulisi aina ilmoittaa kalatalousalueelle syy palauttamiselle kertoen, miltä osin suunnitelmaa tulisi täydentää.”

2.2.2 Korvaus vesialueen käyttämisestä kaupalliseen tarkoitukseen

(29) Kalastuslain 13 §:n mukaan 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kalavarojen kestävän tuoton ja hyödyntämisen sekä käyttö- ja hoitosuunnitelman toteutumisen turvaamiseksi myöntää kaupalliselle kalastajalle enintään viiden vuoden määräajaksi luvan kaupallisen kalastuksen harjoittamiseen mainitun momentin 1 — 4 kohdassa säädetyin edellytyksin.

(30) Kalastuslain 14 §:n mukaan kaupallisen kalastajan on 13 §:ssä tarkoitetun luvan saatuaan maksettava kalenterivuosittain kalastusoikeuden haltijoille luvassa määrättyjen pyydysten mukaiset käyttö- ja hoitosuunnitelmissa määritettyihin alueen käypiin hintoihin perustuvat kohtuulliset maksut korvauksena vesialueen käyttämisestä kaupalliseen kalastukseen.

(31) Edellä mainitun hallituksen esityksen (HE 192/2014 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan kalastuslain 14 §:n osalta muun ohella seuraavaa:

”Omaisuuden käyttömahdollisuuksien rajoittumisen vuoksi kalastusoikeuden haltija olisi lisäksi oikeutettu saamaan rahallisen korvauksen omalle alueelleen myönnettyjen lupien mukaisesta omaisuuden käytölle aiheutuvasta haitasta. Korvauksen suorittaisi luvan saanut kaupallinen kalastaja, ja se vastaisi suuruudeltaan lupa-alueella vastaavasta vapaaehtoiseen sopimukseen perustuvasta luvasta maksettavaa käypää hintaa. Korvausten perustana olevat alueelliset käyvät hinnat vahvistettaisiin kalatalousalueiden laatimissa ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten vahvistamissa käyttö- ja hoitosuunnitelmissa.”

2.2.3 Viranomaisen selvittämisvelvollisuus

(32) Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Pykälän 2 momentin mukaan asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista. Asianosaisen on muutoinkin myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen.

2.2.4 Päätösten perusteluvelvollisuus

(33) Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset. Pykälän 2 momentin 1 — 4 kohdassa mainitaan tilanteita, joissa päätöksen perustelut voidaan jättää esittämättä. Momentin 5 kohdan mukaan perustelut voidaan jättää esittämättä myös, jos perusteleminen on muusta erityisestä syystä ilmeisen tarpeetonta.

2.3.1 Ratkaisun lähtökohdat

(34) Käyttö- ja hoitosuunnitelman hyväksymisestä päättäminen tapahtuu hallintolain mukaista menettelyä noudattaen. ELY-keskuksen päätös käyttö- ja hoitosuunnitelman hyväksymisestä on valituskelpoinen hallintopäätös toisin kuin kalatalousalueen yleiskokouksen päätös suunnitelman vahvistamisesta (ks. viimeksi mainitun päätöksen valituskelpoisuuden osalta KHO 2023:39).

(35) Kalastuslain 37 §:n 3 momentti huomioon ottaen ELY-keskus ei voi muuttaa kalatalousalueen vahvistamaa suunnitelmaa. Elleivät laissa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyty, ELY-keskus voi ainoastaan palauttaa suunnitelman kalatalousalueelle uudelleen valmisteltavaksi.

2.3.2 Kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvien alueiden ja pyydysten määritys

(36) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kalastuslaissa tai sen esitöissä ei mainita, mitä kriteerejä käyttäen alue määritetään kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvaksi. Käyttö- ja hoitosuunnitelman yleisenä tavoitteena lain 35 §:n mukaan on yhteensovittaa erilaisia kalastukseen liittyviä näkemyksiä. Ennen suunnitelman hyväksymistä tapahtuvassa menettelyssä voidaan sekä kalatalousalueella että yhteistyöryhmässä esittää perusteita suunnitelman yksityiskohdista tavoitteena eri tahojen näkemysten yhteensovittaminen.

(37) Laki ei siten edellytä, että kaikki vesialueet, jotka voisivat olla kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvia, olisi suunnitelmassa erikseen määritettävä tällaisiksi. Kalatalousalueella on tältä osin laaja harkintavalta, jota käyttäessään sen on kuitenkin otettava huomioon myös sen alueeseen kuuluvien vesialueiden omistajien näkemykset sekä tiedot saaliskalakantojen tilasta ja kalastuksen harjoittamisesta.

(38) Kalastuslaissa ei myöskään edellytetä, että kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvien alueiden määritys alueiden ja pyydysten osalta perustellaan käyttö- ja hoitosuunnitelmassa yksityiskohtaisesti. Kysymys on suunnitelmasta, jonka valmistelussa voidaan hyödyntää taustatietoina erilaisia tutkimuksia ja selvityksiä. Niiden perusteella voidaan osaltaan arvioida myös suunnitelmassa tehtyjä valintoja.

$127

(40) Lukuun ottamatta edellisen kalastuslain (286/1982) ajalta olevia vanhoja selvityksiä A ei ole esittänyt muuta erityistä selvitystä sen vaatimuksensa tueksi, että kaupalliseen kalastukseen erityisesti soveltuviksi tulisi määrittää myös hänen vaatimansa edellä mainitut järvet ja pyydykset. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että valituksessa viitatut selvitykset on laadittu ennen nykyisen kalastuslain (379/2015) voimaantuloa. Tuolloin voimassa olleeseen kalastuslakiin ei ollut sisältynyt nykyistä sääntelyä vastaavia säännöksiä sellaisesta kalastusluvasta, jonka viranomainen voi myöntää ilman alueen omistajan suostumusta. Selvitykset on siten laadittu alueen omistajien myöntämiä kalastuslupia silmällä pitäen. Vaikka aikaisemmat suunnitelmat voidaan ottaa huomioon taustaselvityksenä kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaa valmisteltaessa, ei pelkästään niiden perusteella voida katsoa käyttö- ja hoitosuunnitelman olevan kalastuslain vastainen.

$128

2.3.3 Käyttö- ja hoitosuunnitelmassa määritetyt maksut

(42) Korkein hallinto-oikeus viittaa edellä selostettuihin kalastuslain 13 ja 14 §:n säännöksiin ja toteaa, että maksujen perusteen määrittämistä pyydyskohtaisesti on pidettävä sinänsä yleisen käytännön mukaisena. Maksua voidaan tarvittaessa luvan myöntämisen yhteydessä kohtuullistaa.

(43) Asiassa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden nojalla suunnitelmaa olisi maksujen määritysten osalta pidettävä lainvastaisena.

2.3.4 Johtopäätös

(44) Kun otetaan huomioon edellä lausuttu, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(45) Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, muutoksenhakijalle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Jaakko Autio ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Petri Leinonen.

Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Paula Pihlava, Hanna-Maria Schiestl ja Maria Kuusinen, joka on myös esitellyt asian.

A

ELY-keskus

Kalatalousalue