KHO:2025:68 — Förskottsuppbörd

A hade påförts förskott för överlåtelsevinsten på aktier i ett bostadsaktiebolag. A yrkade att från överlåtelsepriset skulle avdras 4000 euro som riktade sig till tilläggssäkerheten för det bostadslån som lyfts i samband med anskaffningen av aktierna. Skatteförvaltningen hade avslagit A:s yrkande med sitt förskottsuppbördsbeslut och skatterättelsenämnden hade avslagit A:s omprövningsbegäran. Förvaltningsdomstolen godkände A:s besvär med sitt beslut som hade fattades efter att beskattningen för det ifrågavarande året redan hade verkställts. Förvaltningsdomstolen ansåg att den summa som betalats för tilläggssäkerheten skulle dras av från överlåtelsevinsten på aktierna. Enheten för bevakning av skattetagarnas rätt överklagade förvaltningsdomstolens beslut.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att ändringssökandet gällande förskottsuppbörden inte förfaller när beskattningen verkställs trots att förskottsbetalningen inte längre kan ändras efter det. Enhetens för bevakning av skattetagarnas rätt besvär kunde med andra ord prövas. Med stöd av 78 § 1 mom. i lagen om beskattningsförfarande kan ett beslut av den myndighet hos vilken ändring sökts gällande förskottsuppbörden leda till att den verkställda beskattningen ändras oberoende av de bestämmelser som gäller förutsättningarna för rättelse av beskattningen.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg ytterligare att tilläggssäkerheten handlade om behövlig finansiering som skaffats för anskaffning av egendomen och inte om en kostnad som omedelbart hänförde sig till egendomsanskaffningen. Eftersom kostnaden inte heller omedelbart sammanhängde med försäljningen av egendomen fanns det ingen grund för att kostnaden skulle avdras från överlåtelsevinstbeskattningen. Förskottsskatt för året 2021.

Omröstning 3 — 2 gällande tilläggssäkerhetens avdragsgillhet.

Lagen om förskottsuppbörd 48 § 4 mom.

Lagen om beskattningsförfarande 78 § 1 mom.

Inkomstskattelagen 46 § 1 mom.

Jmfr. HFD 27.11.1985 liggarenummer 5495 (kort referat)

Ärendet har avgjorts av justitieråden Hannele Ranta-Lassila (skiljaktig), Eija Siitari, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio (skiljaktig) och Tero Leskinen. Föredragande Otto Kumpulainen.

Määrättäessä ennakonkannossa veroa A:n saamasta asunto-osakeyhtiön osakkeiden osuuden luovutusvoitosta A oli vaatinut luovutushinnasta vähennettäväksi 4 000 euroa, joka kohdistui osakkeiden hankkimisen yhteydessä otetun asuntolainan lisävakuuteen. Verohallinto oli ennakkoperintää koskevalla päätöksellään hylännyt vaatimuksen ja verotuksen oikaisulautakunta A:n oikaisuvaatimuksen. Hallinto-oikeus oli hyväksynyt A:n valituksen päätöksellään, joka oli tehty sen jälkeen, kun verotus kyseiseltä verovuodelta oli jo toimitettu, ja katsonut, että lisävakuudesta maksettu määrä oli vähennettävä osakkeiden luovutusvoitosta. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö haki muutosta hallinto-oikeuden päätökseen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei ennakkoperintää koskeva muutoksenhaku rauennut silloin, kun verotus toimitettiin, vaikka ennakonkantoa ei voitu tämän jälkeen enää muuttaa. Oikeudenvalvontayksikön valitus voitiin siis tutkia. Ennakkoperintää koskevan muutoksenhakuviranomaisen päätöksen katsottiin verotusmenettelystä annetun lain 78 §:n 1 momentin mukaisesti voivan johtaa toimitetun verotuksen muuttamiseen verotuksen oikaisulle säädetyistä edellytyksistä riippumatta.

Korkein hallinto-oikeus katsoi myös, että lisävakuudessa oli kysymys omaisuuden hankkimiseksi tarvitun rahoituksen järjestämiseen eikä välittömästi omaisuuden hankkimiseen liittyneestä kulusta. Koska kustannuksella ei ollut välitöntä yhteyttä omaisuuden myymiseenkään, sen vähennyskelpoisuudelle luovutusvoittoverotuksessa ei ollut perustetta. Ennakkovero vuodelle 2021. Äänestys 3 — 2 lisävakuuden vähennyskelpoisuuden osalta.

Ennakkoperintälaki 48 § 4 momentti

Laki verotusmenettelystä 78 § 1 momentti

Tuloverolaki 46 § 1 momentti

Vrt. KHO 27.11.1985 taltionumero 5495 (lyhyt ratkaisuseloste)

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 6.5.2024 nro 2800/2024

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Korkein hallinto-oikeus vahvistaa, että kysymyksessä olevaa lisävakuudesta maksettua 4 000 euron määrää ei tule vähentää verovelvollisen luovutusvoitosta.

Asian tausta

(1) A on hankkinut osuuden erään asunto-osakeyhtiön osakkeista 9.7.2021. Hän on myynyt osuutensa osakkeista 10.12.2021.

(3)

on 11.2.2022 toimittanut ennakonkannon ja katsonut, että lisävakuudesta maksetun 4 000 euron osalta kyseessä on lainan sivukulu eikä se ole verotuksessa vähennyskelpoinen. Luovutusvoiton määräksi on laskettu 6 218,57 euroa. Koko vuoden 2021 arvioidun ansiotulon ja ennakonpidätysten huomioon ottamisen jälkeen ennakonkannossa on määrätty veroa 1 774,02 euroa.

(4) Verohallinto on 16.5.2022 antanut A:n pyynnöstä ennakkoperinnästä muutoksenhakukelpoisen päätöksen verovuodelle 2021. Verohallinto on hylännyt vaatimuksen lisävakuudesta maksetun 4 000 euron lukemisesta vähennyskelpoiseksi menoksi.

(5)

on 16.2.2023 hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen. Oikaisulautakunta on katsonut, että maksettu suoritus on liittynyt asunto-osakkeiden hankkimiseksi otetun velan nostamiseen ja velan vakuusjärjestelyihin. Kyse on siten lainan sivukulusta eikä omaisuuden hankintamenoon luettavasta erästä.

(6)

on 6.5.2024 antamallaan valituksenalaisella päätöksellä hyväksynyt A:n valituksen ja kumonnut verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen. Lisävakuudesta maksettu määrä on katsottu osakkeiden luovutusvoitosta vähennettäväksi tulon hankkimisesta johtuneeksi menoksi.

(7) Hallinto-oikeus on lausunut, että Verohallinto muuttaa A:n verotusta ja palauttaa takaisin liikaa maksetun veron korkoseuraamuksineen.

(8) Päätöksen perustelujen mukaan valittaja ei olisi saanut asuntolainaa ilman vakuutusyhtiön antamaa lisävakuutta. Oikeuskäytännössä (KHO 27.11.1985 taltionumero 5495) on katsottu, että osakkeiden myynnistä syntyneestä voitosta voitiin vähentää voiton hankkimisesta johtuneina menoina toimitusmaksu, luottovarausprovisio ja leimavero, jotka pankki oli perinyt osakkeiden ostamista varten otettua lainaa nostettaessa. Nyt kysymyksessä olevissa olosuhteissa lisävakuuden ottamisesta aiheutunut vakuusmaksu on ollut luettavissa sellaiseksi rahoituksen järjestämisestä aiheutuneeksi kuluksi, joka on voiton hankkimisesta aiheutuneena menona vähennyskelpoinen veronalaisesta luovutushinnasta. Koska kysymyksessä on ollut veronalainen luovutus, ei valittajan mahdollisella tulonhankkimistarkoituksella ole merkitystä arvioitaessa kyseisen menon vähennyskelpoisuutta. Näin ollen valittajalla on oikeus vähentää luovutusvoittoa laskettaessa itse maksamansa määrä kyseisestä vakuusmaksusta.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(9)

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja oikaisulautakunnan päätös saatetaan voimaan.

(10) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on korkeimman hallinto-oikeuden selvityspyynnön johdosta ilmoittanut, että Verohallinto on muuttanut A:n verovuoden 2021 verotusta hallinto-oikeuden päätöksen perusteella. A:n luovutusvoitosta on vähennetty 4 000 euroa, ja luovutusvoiton määräksi on oikaisun jälkeen muodostunut 2 218,57 euroa. Vireillä ei ole verovuodelta 2021 toimitettuun verotukseen kohdistuvaa muutoksenhakua, jossa puheena olevasta lisävakuudesta maksetun palkkion vähennyskelpoisuus olisi arvioitavana.

(11)

on vaatinut, että valitus jätetään tutkimatta tai hylätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Valituksen tutkiminen

1.1 Kysymyksenasettelu ja osapuolten kannanotot

(12) Asiassa on kysymys verovuoden 2021 ennakonkannon yhteydessä tehdyn päätöksen lainmukaisuuden arvioimisesta. Ennakkoperintälain 48 §:n 4 momentti estää ennakon muuttamisen sen jälkeen, kun ennakko on verotuksen toimittamisen yhteydessä käytetty veron suoritukseksi tai määrätty palautettavaksi. Tämän vuoksi on ensin ratkaistava, voidaanko Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus tutkia. Samalla on otettava kantaa siihen, onko hallinto-oikeus voinut tämän asian yhteydessä lausua toimitetun verotuksen muuttamisesta.

(13)

mukaan ennakkoperintälain 48 §:n 4 momentti ei rajoita muutoksenhakua siltä osin kuin kysymys on ennakkoveron perusteena olevan tulon määrittämisestä. Säännös koskee vain ennakonpidätyksen tai ennakkoveron euromääräistä muuttamista. Ennakkoperintää koskevaan muutoksenhakuun annetun päätöksen perusteella toimitettua verotusta muutettaisiin ennakkoperintää koskevan päätöksen mukaisesti, kuten Verohallinto on käsillä olevassa asiassa hallinto-oikeuden päätöksen perusteella tehnyt.

(14) Jos ennakkoperintälain 48 §:n 4 momentin katsotaan estävän muutoksenhaun, ennakkoperintää koskevissa asioissa tulisi hakea muutosta varmuuden vuoksi myös kyseistä verovuotta koskevaan säännönmukaiseen verotukseen. Tästä seuraisi kaksinkertaista työtä ja tarpeetonta hallinnollista taakkaa. Verotusmenettelystä annetun lain 64 §:n mukainen muutoksenhakuaika on verovuodelta 2021 toimitetun verotuksen osalta jo päättynyt 31.12.2024. Kun oikeudenvalvontayksikkö on ennen kyseisen muutoksenhakuajan päättymistä joka tapauksessa hakenut muutosta puheena olevaan ennakkoperintää koskevaan päätökseen, veronsaajalla on käsillä olevassa asiassa aito oikeussuojan tarve.

(15)

mukaan ennakkoperintälain 48 §:n 4 momentti tarkoittaa, että korkein hallinto-oikeus ei voi enää tutkia Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön tekemää valitusta. Muunlainen ratkaisu merkitsisi lain sanamuodon vastaista tulkintaa, jolla myös sivuutettaisiin lainsäätäjän tarkoitus. Verovelvollisen ei tule joutua vastaamaan lainsäädännön epätäydellisyydestä.

1.2 Sovellettavat oikeusohjeet

(16)

3 §:n 1 momentin (775/2016) mukaan ennakonkannossa veroa määrätään verovelvollisen maksettavaksi määrä, joka vastaa mahdollisimman tarkoin verovelvollisen tuloista verovuonna sovellettavien veroperusteiden mukaan maksettavaa verojen ja maksujen yhteismäärää, vähennettynä ennakonpidätyksenä kertyväksi arvioidulla määrällä.

(17) Ennakkoperintälain 24 §:n 3 momentin mukaan Verohallinto voi viran puolesta tehdä päätöksen ennakon määräämisestä tai korottamisesta verovuoden päättymistä seuraavan toisen kuukauden loppuun saakka. Verohallinto voi viran puolesta tehdä päätöksen määrätyn ennakon poistamisesta tai alentamisesta verovuoden verotuksen päättymiseen saakka.

(18) Saman pykälän 4 momentin mukaan Verohallinto voi verovelvollisen vaatimuksesta tehdä päätöksen verovuoden ennakon määräämisestä, muuttamisesta tai poistamisesta verotuksen päättymiseen saakka.

(19) Ennakkoperintälain 48 §:n 2 momentin mukaan verovelvollinen ja jokainen muu, jonka oman veron määrään päätös välittömästi saattaa vaikuttaa, ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö saavat hakea muutosta tämän lain verovelvollista koskevaan päätökseen siten kuin verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään.

(21)

49 §:n 1 ja 5 momentin mukaan muun verovelvollisen kuin yhteisön ja yhteisetuuden verotus päättyy verotuspäätökseen merkittynä päivänä ja viimeistään verovuoden päättymistä seuraavan kalenterivuoden lokakuun lopussa.

(22) Saman lain 78 §:n 1 momentin mukaan muutoksenhakuviranomaisen tai Verohallinnon päätöksen perusteella uudelleen toimitettava verotus, seurannaismuutos ja muutoksenhaun johdosta tehtävät muut muutokset verotukseen toteutetaan noudattaen, mitä verotuksen oikaisusta 55 ja 56 §:ssä säädetään.

(23) Saman pykälän 3 momentin mukaan pykälässä tarkoitetut muutokset verotukseen tehdään, vaikka verotuksen oikaisun edellytykset puuttuvat.

1.3 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(24) A:n verotus verovuodelta 2021, jonka ennakkoperinnästä on kysymys, on toimitettu hänen ennakonkantoa koskevan oikaisuvaatimuksensa ollessa verotuksen oikaisulautakunnan käsiteltävänä. Ennakkoperintälain säännösten perusteella on selvää, että muutoksenhaku ei ole enää tällöin voinut johtaa itse ennakon muuttamiseen. Sen kannalta, voidaanko ennakkoperintään kohdistuva muutoksenhaku tämän jälkeen edelleen tutkia ja ratkaista, on olennaista arvioida, millainen yhteys ennakkoperintään kohdistuvan muutoksenhaun johdosta annettavalla päätöksellä on toimitettuun verotukseen.

(25) Verotuksen muutoksenhakujärjestelmässä tuomioistuimen ratkaisu, jolla valituksenalainen päätös kumotaan tai sitä muutetaan, ei suoraan sellaisenaan johda itse veron kumoutumiseen tai muuttumiseen, vaan Verohallinnon on pantava tuomioistuimen ratkaisu erikseen täytäntöön. Tämä tapahtuu verotusmenettelystä annetun lain 78 §:n 1 momentin mukaisesti.

(26) Mainitussa lainkohdassa sen mukaan toteutettavina muutoksina mainitaan muutoksenhakuviranomaisen tai Verohallinnon päätöksen perusteella uudelleen toimitettavan verotuksen ja seurannaismuutoksen lisäksi myös muut muutoksenhaun johdosta tehtävät muutokset. Lainkohtaa voidaan tulkita niin, että se kattaa myös tilanteet, joissa muutoksenhakuviranomainen on ennakkoperintää koskien ottanut kantaa tulon veronalaisuuteen tai menon vähennyskelpoisuuteen siten, että kannanotto on suoraan merkityksellinen myös verotusta toimitettaessa. Tämän tulkinnan mukaan ennakkoperintää koskeva muutoksenhakuviranomaisen päätös voi siis johtaa toimitetun verotuksen muuttamiseen verotuksen oikaisulle säädetyistä määräajasta ja muista edellytyksistä riippumatta.

(27) Tällainen tulkinta luo selkeyttä ja on yleisesti ottaen omiaan parhaiten toteuttamaan verovelvollisen oikeusturvaa ja myös Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle laissa annettua muutoksenhakuoikeutta. Toisenlainen tulkinta tarkoittaisi, että ennakkoperintään kohdistuva muutoksenhaku raukeaisi silloin, kun verotus toimitetaan, ja verovelvollisen tai Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön olisi käynnistettävä toimitettuun verotukseen kohdistuva uusi muutoksenhaku. Tällaista tulkintaa olisi pidettävä epätyydyttävänä.

(28) Mainituin perustein korkein hallinto-oikeus katsoo, että valitus on tutkittava. Hallinto-oikeuden menettelyä, jossa se on ennakkoperintään kohdistuneen muutoksenhaun yhteydessä lausunut toimitetun verotuksen muuttamisesta, ei ole pidettävä virheellisenä.

2. Pääasia

2.1 Kysymyksenasettelu ja osapuolten kannanotot

(29) Pääasian osalta asiassa on ratkaistava, onko käsillä oleva lisävakuudesta maksettu määrä luovutusvoittoverotuksessa vähennyskelpoinen. Vähennyskelpoisuus riippuu siitä, luetaanko kulu osaksi hankintamenoa tai voiton hankkimisesta olleita kustannuksia vai niihin kuulumattomaksi eräksi.

(30)

mukaan Verohallinnon ohjeistuksen ja oikeuskäytännön mukaan lainan sivukuluja voidaan pitää verotuksessa vähennyskelpoisina silloin, kun laina on nostettu tulonhankkimistarkoituksessa. Lainan liitännäiskulun luonteisen lisävakuuden vähennyskelpoisuuden kannalta asiassa on ratkaisevaa, onko verovelvollinen hankkinut asunnon tulonhankkimistarkoituksessa, jolloin siihen liittyvän velan korot ja oheiskulut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia, vai muussa tarkoituksessa, jolloin mainitut erät eivät ole vähennyskelpoisia.

(31) Vakuuden hankkiminen liittyy lähemmin rahoitusjärjestelyihin kuin itse asunnon hankintaan.

(32)

mukaan lisävakuuden voidaan katsoa vertautuvan esimerkiksi myyntiä varten tehdyn kuntotarkastuksen ja omaisuuden arvioinnin kuluihin sekä kauppakirjan laatimispalkkioon tai myyntiä varten tarvittavien asiakirjojen hankinnan kuluihin (isännöitsijäntodistus, lainhuutotodistus, rasitustodistus). Nämä kulut mahdollistavat asuntokaupan syntymisen ja voiton hankkimisen.

(33) Verovelvollinen ei ole väittänyt, että asunto olisi hankittu tulonhankkimistarkoituksessa. Kyseessä ei ole myöskään lainan sivukulu vaan erillinen yksityiseltä toimijalta ostettu tuote, joka liittyy kiinteästi asunnon hankintaan.

2.2 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(34) Tuloverolain 46 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen perusteella luovutusvoittoa laskettaessa luovutushinnasta vähennetään omaisuuden hankintameno ja voiton hankkimisesta olleet menot.

(35) A on hankkinut käsillä olevan lisävakuuden saadakseen asuntolainan itselleen edullisin ehdoin. Kysymys siten on omaisuuden hankkimiseksi tarvitun rahoituksen järjestämiseen eikä välittömästi omaisuuden hankkimiseen liittyneestä kulusta. Näin ollen lisävakuudesta maksettua korvausta ei voida ottaa huomioon hankintamenon osana.

(37) Päätöksessä KHO 27.11.1985 taltionumero 5495 on tosin katsottu, että osakkeiden myyntivoittoa laskettaessa voitiin vähentää toimitusmaksu, luottovarausprovisio ja leimavero, jotka pankki oli perinyt osakkeiden ostamista varten otettua lainaa nostettaessa. Päätös kuitenkin koskee sellaista tilannetta, jossa yhtiön osakas oli hankkinut yhtiöjärjestyksen lunastuslausekkeen perusteella yhtiön osakkeet ensin itselleen ja noin kuukautta myöhemmin myynyt ne osin omistamalleen yhtiölle. Näissä oloissa on voitu katsoa, että kysymys oli yhtenäisestä toimenpideketjusta, jossa osakkeiden hankkimiseksi tarvitun rahoituksen järjestämisellä oli alusta saakka selvä yhteys osakkeiden aiottuun jatkoluovutukseen. Nyt käsillä olevassa tapauksessa tällainen yhteys puuttuu siitä huolimatta, että osakkeiden hankkimisen ja myymisen välillä kulunut aika on jäänyt lyhyeksi.

(38) Näin ollen tarkasteltavan lisävakuuden vähennyskelpoisuudelle luovutusvoittoverotuksessa ei ole perustetta. Tämän vuoksi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus on hyväksyttävä ja hallinto-oikeuden päätös kumottava. Koska ennakkoperintää ei voida enää muuttaa ja koska toimitettua verotusta on jo hallinto-oikeuden päätöksen perusteella oikaistu verovelvollisen hyväksi, oikaisulautakunnan päätöstä ei ole kuitenkaan saatettava voimaan, vaan asiassa on sen sijaan vahvistettava, että kysymyksessä olevaa lisävakuudesta maksettua 4 000 euron määrää ei tule vähentää verovelvollisen luovutusvoitosta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila (eri mieltä), Eija Siitari, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio (eri mieltä) ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Otto Kumpulainen.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Vesa-Pekka Nuotion äänestyslausunto, johon oikeusneuvos Hannele Ranta-Lassila yhtyi:

”Olen samaa mieltä kuin enemmistö Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen tutkimisen osalta.

Pääasian osalta myönnän Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle valitusluvan ja tutkin asian. Hylkään valituksen. En muuta hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Perustelut

A:n lisävakuudesta maksaman määrän vähennyskelpoisuuden osalta otan enemmistön soveltamien oikeusohjeiden lisäksi huomioon seuraavat tuloverolain säännökset.

Lain 29 §:n 1 momentin mukaan veronalaista tuloa ovat sanotussa laissa jäljempänä säädetyin rajoituksin verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot. Verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot

.

Lain 54 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloista niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot.

Tuloverolakia ja eräiden yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuksista annetun lain 1 ja 6 §:n muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 200/1992 vp, tuloverolain 29 §:n yksityiskohtaiset perustelut) mukaan lain 29 §:ssä ilmaistaan nettotulon verottamisen periaate. Hallituksen esityksessä (54 §:n yksityiskohtaiset perustelut) on edelleen todettu, että lain 54 §:ssä lausuttaisiin nettotulon verottamisen periaate erikseen pääomatuloja koskevana. Ehdotettavassa tuloverojärjestelmässä pääomatulolajin nettotulon laskenta muodostaisi kokonaisuuden.

Kun otan huomioon tuloverolaissa ja sen esitöissä korostetun nettotulon verottamisen periaatteen, katson hallinto-oikeuden tavoin, ettei asiassa ole annettava merkitystä ensisijaisesti sille seikalle, oliko A:n alkuperäinen tarkoitus hankkia osuus osakkeista tulonhankkimistarkoituksessa vai ei. Sen sijaan merkitystä on annettava sille seikalle, kertyikö hänelle tosiasiassa osakkeiden osuuden luovutuksesta veronalaista voittoa.

A on hankkinut osuuden asunto-osakkeista 9.7.2021. Hän on rahoittanut hankinnan ottamalla velkaa. Velan vakuusjärjestelyihin liittyen hän on maksanut vahinkovakuutusyhtiölle 4 000 euron määräisen korvauksen. Korvaus liittyy siten osakkeiden osuuden hankintaan.

A on myynyt osuutensa asunto-osakkeista 10.12.2021. Hänen asunto-osakkeiden osuuden luovutuksesta saamansa voitto ei ole ollut tuloverolain 48 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla hänen verovapaata tuloaan, vaan sanottu voitto on ollut veronalaista tuloa. Näissä oloissa A:n osakkeiden osuuden hankintaa varten ottaman velan lisävakuudesta maksama määrä liittyy hänen saamansa veronalaisen tulon hankkimiseen. Tämän vuoksi katson, että sanottu korvaus on A:n verotuksessa vähennyskelpoinen meno.”

Verohallinto

Verotuksen oikaisulautakunta

Helsingin hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Matti Haapaniemi, Tero Särkikangas ja Mira Kallatsa (eri mieltä), joka on myös esitellyt asian.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

A

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön

A:n

Ennakkoperintälain

Verotusmenettelystä annetun lain

(luonnolliset vähennykset)