KKO:2017:15 — Skadestånd

Ett fackförbunds styrelse hade beslutat undersöka samarbetsförhandlingar som hade lett till uppsägning av arbetstagare och att göra saken tvistig, om förfarandet konstaterades vara lagstridigt. På fackförbundets hemsida publicerades ett tillkännagivande om beslutet och där konstaterades dessutom att detta i praktiken skulle innebära att arbetsgivaren stäms inför rätta. Fackförbundet väckte inte någon talan.

Efter ett käromål som gällde samma samarbetsförhandlingar dömde arbetsdomstolen ut gottgörelse till ett annat fackförbunds medlemmar på grund av att förfarandet varit i strid med samarbetslagen.

Högsta domstolen ansåg att de uppsagda arbetstagarna hade haft grundad anledning att utifrån informationen från fackförbundet lita på att förbundet bevakar deras intresse på det sätt som uppgivits och som allmänt hör till fackföreningarna. Den skyldighet att agera som hade uppkommit på detta sätt kunde jämställas med ett ombuds förpliktelser vid skötseln av någon annans angelägenheter utifrån ett uppdragsavtal. Fackförbundets skadeståndsskyldighet gentemot arbetstagarna bestämdes utifrån avtalsrättsliga principer.

Ammattiliiton hallitus oli päättänyt tutkia työntekijöiden irtisanomiseen johtaneet yhteistoimintaneuvottelut ja riitauttaa asian, jos menettely todettaisiin lainvastaiseksi. Päätöksestä julkaistiin liiton kotisivuilla tiedote, jossa todettiin lisäksi, että käytännössä tämä merkitsisi työnantajan haastamista oikeuteen. Ammattiliitto ei nostanut kannetta.

Työtuomioistuin tuomitsi samoja yhteistoimintamenettelyjä koskevan kanteen perusteella toisen ammattiliiton jäsenille hyvitystä yhteistoimintalain vastaisen menettelyn johdosta.

Korkein oikeus katsoi, että irtisanotuilla työntekijöillä oli ammattiliitolta saamiensa tietojen perusteella ollut perusteltu aihe luottaa siihen, että liitto valvoo heidän etujaan ilmoittamallaan, ammattiyhdistyksille yleisesti kuuluvalla tavalla. Näin syntynyt toimintavelvollisuus voitiin rinnastaa asiamiehen velvoitteisiin tämän hoitaessa toisten asioita toimeksiantosopimuksen nojalla. Ammattiliiton vahingonkorvausvastuu työntekijöille määräytyi sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Sähköliitolle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä, muodostaako valituksen kohteena olevasta ratkaisusta ilmenevä Sähköliiton tai sen työntekijän menettely perusteen yhdistyksen vahingonkorvausvastuulle. Korkein oikeus voi muilta osin perustaa ratkaisunsa valituksen kohteena olevassa ratkaisussa todettuihin seikkoihin.

Sähköliitto vaati valituksessaan, että kanne hylätään ja yhdistys vapautetaan tuomitusta korvausvelvollisuudesta.

Kantajat vaativat, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Valitus hylätään. Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Soile Poutiainen, Marjut Jokela, Ari Kantor ja Päivi Hirvelä. Esittelijä Mia Hoffrén.

Tapahtumatiedot

Stora Enso Oyj oli ilmoittanut 25.10.2007 pörssitiedotteellaan, että kaksi konserniin kuuluvaa tehdasta aiotaan sulkea. Vasta tämän jälkeen oli annettu neuvotteluesitys yhteistoimintamenettelyn aloittamiseksi. Yhteistoimintaneuvotteluja oli käyty 7.11.2007 — 15.1.2008, minkä jälkeen tehtailla työskennelleiden Stora Enso Oyj:n tytäryhtiöiden työntekijöiden työsopimukset oli irtisanottu.

Irtisanotuista työntekijöistä osa oli Sähköalojen ammattiliitto ry:hyn (jäljempänä Sähköliitto) kuuluvien ammattiosastojen jäseniä. Sähköliiton ja Metsäteollisuus ry:n välisen työehtosopimuksen mukaan yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (725/1978) säännöksiä noudatettiin osana työehtosopimusta.

Sähköliitto oli 14.2.2008 antanut tiedotteen, jonka mukaan Sähköliiton hallitus oli päättänyt tutkia tehtaiden lakkauttamiseen liittyvät yhteistoimintaneuvottelut. Sähköliitto aikoi tiedotteen mukaan riitauttaa asian, mikäli menettely todetaan lainvastaiseksi, mikä tarkoittaisi käytännössä Stora Enson haastamista oikeuteen. Tiedotteessa todettiin myös, että Sähköliitto oli entisestään tiivistämässä yhteistyötä muiden ammattiliittojen kanssa ja tulee toimimaan samassa rintamassa Paperiliitto ry:n (jäljempänä Paperiliitto) ja Toimihenkilöunioni TU ry:n mukana. Sähköliitto ei ollut kuitenkaan, toisin kuin Paperiliitto, nostanut kannetta asiassa.

Työtuomioistuin oli Paperiliiton kanteesta velvoittanut Stora Enso Oyj:n ja sen tytäryhtiöt suorittamaan yhteistoimintamenettelyjen jälkeen irtisanotuille Paperiliiton jäsenille 17 000 euron hyvityksen sillä perusteella, että yhtiöt olivat päättäneet tehtaiden sulkemisesta jo ennen kuin yhteistoimintalain mukaiset neuvottelut oli käyty ja siten rikkoneet työehtosopimuksen osana noudatettavaa yhteistoimintalain mukaista neuvotteluvelvollisuutta (TT:2011-73 ja TT:2011-74).

Kanne ja vastaus Pirkanmaan käräjäoikeudessa

Lakkautetuilta Stora Enso -konsernin tehtailta irtisanotut A ja hänen myötäpuolensa (jäljempänä kantajat) vaativat Sähköliittoa vastaan ajamassaan kanteessa, että Sähköliitto velvoitetaan suorittamaan heille kullekin 17 000 euroa vahingonkorvausta. He lausuivat olleensa Sähköliiton jäseninä perustellusti siinä käsityksessä, että Sähköliitto panee ilmoituksensa mukaisesti vireille kanteen työtuomioistuimessa ja vaatii irtisanotuille jäsenilleen korvausta joko yhdessä Paperiliiton kanssa tai erikseen. Heille oli tullut yllätyksenä, että työtuomioistuimen yhteistoimintamenettelyjen laiminlyönnin johdosta annetut ratkaisut olivat koskeneet ainoastaan Paperiliiton jäseniä.

Kantajat katsoivat, että heidän asemansa ja olosuhteensa olivat olleet siten yhteneviä Paperiliiton jäsenten kanssa, että myös he olisivat olleet oikeutettuja samansuuruiseen hyvitykseen. Kun Sähköliitto ei ollut pannut vireille hyvityskannetta eikä myöskään ilmoittanut kantajille, ettei tule ajamaan kannetta, heidän oikeutensa vaatia hyvitystä oli vanhentunut.

Kantajat katsoivat, että Sähköliitto oli velvollinen korvaamaan heille hyvityksen menettämisestä aiheutuneen vahingon joko sopimusperusteisena vahingonkorvauksena, yhdistyslain mukaisena vahingonkorvauksena tai vahingonkorvauslain mukaisena vahingonkorvauksena.

Sähköliitto vaati kanteen hylkäämistä tai ainakin mahdollisen korvausvastuun sovittelua. Se katsoi, ettei se ollut laiminlyönyt mitään velvollisuuksiaan eikä kantajille aiheutunut vahinko ollut syy-yhteydessä sen menettelyyn. Se ei ollut ollut velvollinen nostamaan kannetta työtuomioistuimessa eivätkä kantajat olleet voineet perustellusti olettaa, että se nostaisi kanteen. Asiassa oli ollut erittäin vaikeaa havaita, oliko päätökset työntekijöiden irtisanomisesta tehty ennen vai jälkeen yhteistoimintamenettelyn päättymisen.

Sähköliitto katsoi, ettei väitetty vahingonkorvausvastuu voinut perustua sopimukseen, koska Sähköliitto ei ollut ollut sopimussuhteessa kantajien kanssa. Vahingonkorvauslain mukainen vastuu ei tullut kysymykseen, koska Sähköliitto ei ollut menetellyt vahingonkorvauslain edellyttämällä tavalla tuottamuksellisesti eikä asiassa ollut erittäin painavia syitä puhtaan varallisuusvahingon korvaamiselle. Myöskään yhdistyslain mukaiselle vahingonkorvausvastuulle ei ollut edellytyksiä.

Käräjäoikeuden tuomio 30.4.2014

Käräjäoikeus katsoi, että kantajat olivat voineet olla Sähköliiton hallituksen päätöksen, siitä tiedottamisen ja muun saadun selvityksen perusteella perustellusti siinä käsityksessä, että Sähköliitto selvittää yhteistyössä Paperiliiton kanssa yhteistoimintaneuvotteluiden sopimuksenmukaisuuden ja viime kädessä riitauttaa yhteistoimintamenettelyn tuomioistuimessa. Sähköliiton oli myös täytynyt tämä ymmärtää.

Käräjäoikeus katsoi, ettei asiassa ollut edellytyksiä sopimusperusteiselle vahingonkorvausvastuulle eikä yhdistyslain mukaiselle vahingonkorvausvastuulle.

Vahingonkorvauslain mukaisen vastuun osalta käräjäoikeus katsoi, että asiaa selvittänyt Sähköliiton työehtoasiamies ei ollut riittävällä huolellisuudella ja riittävän ajoissa selvittänyt yhteistoimintamenettelyn sopimuksenmukaisuutta. Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla Sähköliitto oli velvollinen korvaamaan vahingon, joka kantajille oli aiheutunut siitä, että Sähköliitto ei ollut riitauttanut yhteistoimintaneuvotteluja työtuomioistuimessa eikä ilmoittanut heille riitauttamisesta luopumisesta.

Käräjäoikeus totesi, että Korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO 1992:66, KKO 1999:23 ja KKO 2000:78 osakeyhtiö oli velvoitettu korvaamaan osakkeenomistajalleen yhtiön toimielimen yhtiöoikeudellisten normien vastaisesta menettelystä aiheutunut vahinko ilman vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:stä johtuvia rajoituksia. Näihin ratkaisuihin viitaten käräjäoikeus katsoi, ettei puhtaan varallisuusvahingon korvaaminen tässä asiassa edellyttänyt vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja erittäin painavia syitä, koska oli kysymys vahinkotilanteesta, jossa puhdas varallisuusvahinko oli ainoa ajateltavissa oleva vahinkolaji.

Käräjäoikeus arvioi kunkin kantajan kärsimän vahingon määräksi 12 000 euroa. Se katsoi, että A ja hänen myötäpuolensa olivat omalla passiivisuudellaan myötävaikuttaneet vahinkoonsa, ja sovitteli siksi vahingonkorvauksen määrää.

Käräjäoikeus velvoitti Sähköliiton suorittamaan kullekin kantajalle vahingonkorvausta 8 000 euroa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Tapio Kainulainen.

Turun hovioikeuden tuomio 22.10.2015

Sähköliitto valitti hovioikeuteen vaatien ensisijaisesti käräjäoikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä ja toissijaisesti tuomitun korvauksen sovittelemista 1 000 euroon vastapuolta kohden. Kantajat vaativat valituksen hylkäämistä.

Hovioikeus totesi, että Korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO 1999:32 ja 1999:33 on pidetty tärkeänä suojata luottamusta sitoumuksiin tai tietoihin, jotka annetaan tai jotka voidaan perustellusti ymmärtää annetuksi virkaa tai muuta julkista tehtävää hoidettaessa. Sähköliiton työehtoasiamies oli ilmoittanut Sähköliiton työntekijänä selvittävänsä asiaa, ja Sähköliiton kotisivuilla oli julkaistu tiedote, jossa Sähköliitto oli ilmoittanut tutkivansa asiaa ja riitauttavansa sen, mikäli menettely todetaan lainvastaiseksi. Hovioikeus katsoi, ettei tiedotetta voitu pitää Korkeimman oikeuden ratkaisuissa esillä olleeseen tiedottamiseen oikeudellisilta vaikutuksiltaan rinnastuvana lupauksena jo siitäkään syystä, että Sähköliitto ei ollut julkisyhteisö.

Hovioikeus katsoi, että Sähköliitto oli joka tapauksessa tiedotteellaan saattanut oikeudellisesti merkityksellisellä tavalla A:n ja hänen myötäpuoltensa tietoon, että liitto aktiivisesti selvittää asiaa. Tiedotteen jälkeen työntekijöillä oli ollut perusteltu aihe olettaa, että Sähköliitto selvittää asiaa, tai ellei se niin tee, ilmoittaa siitä erikseen.

Hovioikeus katsoi samoin kuin käräjäoikeus, ettei Sähköliiton työehtoasiamies ollut riittävällä huolellisuudella ja riittävän ajoissa selvittänyt yhteistoimintamenettelyn sopimuksen mukaisuutta, minkä vuoksi kanteen nostaminen ei ollut päätynyt liiton hallituksen ratkaistavaksi. Hovioikeus katsoi, että työehtoasiamiehen olisi tullut ilmoittaa joko Sähköliiton hallitukselle tai kantajille, ettei kannetta nosteta. Tämän ilmoittamisen laiminlyönnistä oli johtunut, että kanneaika oli kulunut umpeen.

Toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus katsoi, että puhtaan varallisuusvahingon korvaaminen tässä asiassa edellytti erittäin painavia syitä. Se totesi, että Sähköliitto oli edunvalvontaorganisaatio, jonka tehtävänä oli valvoa työehtosopimusten noudattamista sekä liittoon kuuluvien jäsenyhdistysten jäsenten taloudellisia etuja, ja näin Sähköliitto oli tiedotteensa mukaan aikonut tehdäkin. Tällä perusteella Sähköliiton ja kantajien välille oli muodostunut sellainen erityissuhde, joka antoi perusteen oikeussuojaodotuksille yhteistoimintaneuvottelujen lainmukaisuuden selvittämisestä. Yhteistoimintaneuvottelujen lainmukaisuuden valvonnan osalta vastuuhenkilöiden määrä oli ollut rajallinen ja vahinkojen luonne sikäli tiedossa tai ennakoitavissa, että varallisuusvahinkojen korvattavuus voitiin nähdä perusteltuna. Hovioikeus katsoi, että asiassa oli erittäin painavia syitä puhtaan varallisuusvahingon korvaamiselle, kun otettiin huomioon mainittu erityissuhde sekä vahingon taloudellinen merkitys kantajille.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut vahingon määrän ja sovittelun osalta. Se ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Leena Virtanen-Salonen, Jouko Valtonen ja Juha Karvinen.

Perustelut

1. Stora Enso -konsernin johto oli julkaissut 25.10.2007 pörssitiedotteen, jonka mukaan kaksi konsernin paperitehdasta aiotaan sulkea pysyvästi. Yhteistoimintaneuvottelut tytäryhtiöissä oli aloitettu vasta tiedotteen julkaisemisen jälkeen. Neuvotteluja oli käyty 7.11.2007 — 15.1.2008, minkä jälkeen pääosa tehtaiden työntekijöistä oli irtisanottu.

3. Sähköliiton hallitus oli 14.2.2008 päättänyt, että tehtaiden lakkauttamiseen liittyneet yhteistoimintaneuvottelut tutkitaan ja että menettely riitautetaan, jos se todetaan lainvastaiseksi. Sähköliiton hallituksen päätöksestä julkaistiin samana päivänä tiedote liiton kotisivuilla. Tiedotteen mukaan liitossa oli vahva epäily siitä, ettei neuvotteluissa ollut noudatettu yt-lain henkeä. Tiedotteessa ilmoitettiin lisäksi, että Sähköliitto oli entisestään tiivistämässä yhteistyötä muiden ammattiliittojen kanssa ja että liitto tulee toimimaan samassa rintamassa Paperiliiton ja Toimihenkilöunionin mukana. Tiedotteen mukaan menettelyn toteaminen lainvastaiseksi merkitsisi käytännössä työnantajan haastamista oikeuteen.

4. Työtuomioistuin on Paperiliitto ry:n kanteiden johdosta katsonut 21.6.2011 antamissaan tuomioissa (TT:2011-73 ja TT:2011-74), että työnantaja oli rikkonut yhteistoimintalain määräyksiä, koska tehtaiden sulkemisesta oli lopullisesti päätetty jo ennen yhteistoimintaneuvottelujen käymistä. Työnantaja velvoitettiin suorittamaan hyvitystä niille irtisanotuille työntekijöille, jotka kuuluivat Paperiliitto ry:n työehtosopimuksen piiriin. Sähköliitto, toisin kuin Paperiliitto ry, ei ollut nostanut hyvityskannetta työtuomioistuimessa.

5. Kantajat ovat käräjäoikeudessa nostamassaan kanteessa vaatineet Sähköliitolta korvausta vahingosta, koska Sähköliiton huolimattoman menettelyn johdosta he olivat menettäneet oikeutensa saada hyvitystä virheellisestä yhteistoimintamenettelystä. Kantajien mukaan Sähköliitto oli rikkonut sääntöihinsä ja omaan ilmoitukseensa perustuneita toimintavelvollisuuksiaan, kun se oli jättänyt tutkimatta yhteistoimintamenettelyn asianmukaisuuden eikä ollut myöskään kanneajan kuluessa pannut vireille hyvityskannetta tai ilmoittanut irtisanotuille, ettei se aio ajaa kannetta.

6. Käräjäoikeuden mukaan Sähköliiton vahingonkorvausvastuuta tuli arvioida vahingonkorvauslain nojalla sopimuksen ulkopuolisena vahinkona. Käräjäoikeus on katsonut, että kantajien vahinko oli aiheutunut Sähköliiton työntekijän virheistä ja laiminlyönneistä ja että Sähköliiton korvausvastuu toteutuu vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaisista rajoituksista riippumatta, joten Sähköliitto oli velvollinen korvaamaan kantajien kärsimän taloudellisen vahingon. Hovioikeus on hyväksynyt käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen katsottuaan, että tapauksessa oli lainkohdassa tarkoitettuja erittäin painavia syitä taloudellisen vahingon korvaamiseen.

7. Korkeimmassa oikeudessa on valitusluvan rajauksen mukaisesti kysymys siitä, muodostaako Sähköliiton tai sen työntekijän menettely perusteen Sähköliiton vahingonkorvausvastuulle. Korkein oikeus voi perustaa tätä kysymystä koskevan arvionsa hovioikeuden perusteluissa todettuihin seikkoihin.

8. Kantajat ovat esittäneet korvausvaatimukselleen sopimusoikeudellisia ja toissijaisesti myös sopimuksen ulkoisia vastuuperusteita. Vahingonkorvauslain 1 luvun 1 §:n mukaan vahingonkorvauslaki ei lähtökohtaisesti koske sopimukseen perustuvaa korvausvastuuta. Jaottelulla sopimusperusteiseen ja rikkomusperusteiseen vastuuseen on suuri merkitys vahingonkorvausvastuun syntymisen ja ulottuvuuden kannalta myös tässä asiassa, koska kanteessa vaadittu puhdas varallisuusvahinko voidaan korvata vahingonkorvauslain nojalla vain, jos siihen on erittäin painavia syitä. Ensisijaisesti onkin ratkaistava, onko Sähköliitolle sen menettelyn perusteella syntynyt sellainen velvollisuus selvittää yhteistoimintamenettelyjen laillisuutta ja tarvittaessa ajaa kannetta työntekijöiden hyväksi, että sen vahingonkorvausvastuuta on arvioitava sopimusoikeudellisten periaatteiden nojalla.

9. On riidatonta, että kantajat ja Sähköliitto eivät ole neuvotelleet keskenään asian hoitamisesta eikä heidän välillään ole tehty nimenomaista toimeksiantosopimusta.

10. Varallisuusoikeudellinen sopimus tai sidonnaisuus voi kuitenkin syntyä monin eri tavoin. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on todettu (KKO 2006:71, kohta 16 ja KKO 2011:6, kohta 7), että toimeksiantosopimus voi syntyä suullisesti ja jopa pelkästään osapuolten tosiasiallisen toiminnan ja käyttäytymisen perusteella. Ratkaisujen mukaan oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on kuitenkin suhtauduttu yleensä pidättyvästi sopimuksiin, jotka eivät perustu nimenomaiseen tahdonilmaisuun. Tätä on pidetty perusteltuna sen estämiseksi, ettei kukaan tulisi sidotuksi sopimussuhteeseen, jota hän ei ole hyväksynyt tai johon hän ei ole muullakaan tavoin ilmaissut tahtoaan sitoutua. Toisaalta korvausvastuuseen voi esimerkiksi sopimuksentekorikkomuksen osalta vaikuttaa se, onko osapuoli tahallaan tai huolimattomuudesta synnyttänyt toisessa perustellun luottamuksen sopimuksen tekemiseen tai moitittavalla tavalla ylläpitänyt tätä luottamusta (KKO 2011:54, kohta 21).

11. Korkeimman oikeuden ratkaisussa (KKO 2010:23, kohta 12) todetulla tavalla kaikkia esiin tulevia sopimuksen syntymiseen liittyviä tilanteita ei kyetä selittämään oikeustoimilain perinteisellä, tarjoukseen ja siihen annettuun vastaukseen perustuvalla mallilla. Osapuolten toimintaa voidaan tarkastella myös siltä kannalta, millainen toiminta voi määrätyissä olosuhteissa olla objektiivisesti tarkastellen tyypillisesti osoitus sopimussuhteen syntymisestä tai sitoutumisesta noudattamaan tiettyä järjestelyä. Tietty menettely tietynlaisessa toimintaympäristössä voi siis johtaa siihen, että sopimuksen ja siihen perustuvien velvoitteiden katsotaan olevan olemassa ilman, että turvaudutaan yksinomaan tahdonilmaisun käsitteeseen ja siihen nojautuvaan perusteluun.

12. Vahingonkärsijän ja vahingonaiheuttajan välillä voi ilman sopimustakin olla sellainen erityissuhde, jonka vuoksi korvausvastuu oikeuskäytännön tai erityissäännöksen nojalla määräytyy sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti. Tällaiset erityissuhteet liittyvät tyypillisesti toisen osapuolen asiantuntemukseen tai luottamusasemaan. Sopimusvastuun periaatteita on oikeuskäytännössä — ennen nimenomaisia lainsäännöksiäkin — sovellettu muun muassa konkurssipesän pesänhoitajan ja pesän velkojan (KKO 2001:70) sekä asunto-osakeyhtiön ja osakkeenomistajan (KKO 2003:131) välisessä suhteessa. Ratkaisussa KKO 1999:33 valtion katsottiin olevan vastuussa telakkayhtiön konkurssista seuranneista vahingoista, kun yhtiön alihankkijat olivat valtion johtohenkilöiden julkisuuteen antamien tietojen perusteella ymmärtäneet ja voineet perustellusti luottaa siihen, että valtio vastaisi telakkayhtiön rahoituksen turvaamisesta.

13. Korkein oikeus toteaa, että edellä esitettyjen seikkojen mukaisesti voidaan arvioida myös yksipuolisen menettelyn perusteella syntyvää sitovuutta. Tällöinkään sitovuutta ei voida päätellä vain yksiselitteisistä ja kaavamaisista perusteista. Perinteisesti ilmaisulle annettavaa oikeudellista merkitystä arvioitaessa on annettu merkitystä ilmaisun sisällön tarkkuudelle, rajatulle kohderyhmälle ja toiminnan vastikkeellisuudelle. Näitä arviointiperusteita on tarkasteltava siinä toimintaympäristössä, jossa ilmaisu on annettu. Ilmaisun antajan erityinen vastuuasema, osapuolten keskinäiset suhteet ja ilmaisun sisältö vaikuttavat siihen, miten vastaanottajat oletettavasti ymmärtävät ilmaisun ja onko ilmaisua pidettävä antajaansa sitovana.

14. Sähköliitto on työntekijöiden etuja valvova yhdistys. Sähköliiton sääntöjen 2 §:n mukaan liiton tarkoituksena on koota sähköisillä aloilla työskentelevät palkansaajat ja ammatinharjoittajat parantamaan heidän työsuhteidensa ehtoja, laajentamaan heidän ammatillisia, oikeudellisia ja yhteiskunnallisia etujaan sekä toimimaan heidän yhteiskunnallisen asemansa ja sivistystasonsa kohottamiseksi. Tarkoituksensa toteuttamiseksi liitto muun muassa solmii työehtosopimuksia ja valvoo niiden noudattamista.

15. Yhteistoimintalain velvoitteet ovat muodostaneet osan Sähköliiton solmimaa työehtosopimusta. Epäily yhteistoimintalain säännösten rikkomisesta on siten tarkoittanut epäilyä sellaisen työehtosopimuksen rikkomisesta, jonka osallisena Sähköliitto on ollut ja jonka noudattamisen valvonta on kuulunut Sähköliiton tehtäviin. Työehtosopimuksen mukaan erimielisyys yhteistoimintalain tarkoittamasta hyvityksestä ratkaistaan työehtosopimuksen mukaisessa tulkintamenettelyssä eikä työntekijöillä ole oikeutta saattaa hyvitysvaatimusta suoraan yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

16. Työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n mukaan työehtosopimusta koskevissa asioissa kanteen panee vireille ja sitä ajaa työehtosopimukseen osallinen yhdistys tai työnantaja, ensiksi mainittu omissa nimissään myös niiden puolesta, jotka sen tekemän työehtosopimuksen johdosta ovat työehtosopimukseen sidotut. Työehtosopimukseen sidotut työntekijät eivät voi olla kantajina, ellei osoiteta, että sopimukseen osallinen yhdistys on antanut siihen luvan tai kieltäytynyt panemasta kannetta vireille tai sitä ajamasta.

17. Korkein oikeus toteaa, että työehtosopimusten noudattamisen valvonta on työntekijöiden yhdistyksen keskeisiä tehtäviä. Tätä toimintaa rahoitetaan jäsenkunnalta perittävillä jäsenmaksuilla. Yhdistyksellä on yksittäisiä työntekijöitä paremmat edellytykset arvioida ja myös neuvotteluteitse selvittää, onko työnantaja täyttänyt asianmukaisesti työehtosopimuksen mukaiset velvoitteensa. Työntekijöiden yhdistyksellä on suoraan lainkin nojalla merkittävä päätös- ja edustusvalta toimia työntekijöiden puolesta. Työtuomioistuimessa yhdistyksellä on ensisijainen oikeus ajaa suorituskannetta työntekijöiden hyväksi ilman, että se edellyttäisi näiden valtuutusta tai muuta myötävaikutusta.

18. Korkein oikeus katsoo, että Sähköliitolla on edunvalvontatehtäviensä ja itsenäisen edustusvaltansa johdosta merkittävä erityisasema suhteessa ammattiyhdistysten jäseninä oleviin työntekijöihin. Työntekijöiden kannalta yhteistoimintamenettelyillä on suuri merkitys, ja työntekijät voivat lähtökohtaisesti luottaa siihen, että heidän oma ammattiyhdistyksensä valvoo heidän etujaan.

19. Sähköliiton asemasta ammattiyhdistyksenä ei kuitenkaan seuraa, että liitolla olisi yleinen velvollisuus puuttua kaikkiin epäiltyihin työehtosopimusrikkomuksiin, vaan se voi valita hoidettavakseen otettavat asiat. Tässä tapauksessa Sähköliiton hallitus on 14.2.2008 tehnyt päätöksen ryhtyä selvittämään yhteistoimintamenettelyn lainmukaisuutta.

20. Kantajien odotukset Sähköliiton toiminnasta ovat perustuneet Sähköliiton internetsivuilla alkuvuodesta 2008 julkaistuihin tiedotteisiin. Pian yhteistoimintaneuvottelujen päättymisen jälkeen julkaistusta tiedotteesta 17.1.2008 käy ilmi Sähköliiton yleinen tyytymättömyys yhteistoimintaneuvotteluihin ja niiden lopputulokseen. Sen sijaan 14.2.2008 julkaistu tiedote on sisältänyt yksilöivän ja konkreettisen tiedon hallituksen päätöksestä ottaa yhteistoimintaneuvottelujen laillisuus tutkittavaksi ja hoidettavaksi yhteistoiminnassa muiden liittojen kanssa. Tiedotteessa on suoraan tuotu esiin, että liitto varautuu tarvittaessa ajamaan asiaa myös tuomioistuimessa.

21. Korkein oikeus toteaa, että Sähköliiton sääntöjen 9 §:n mukaan edunvalvontaa ja työehtosopimuksia koskevien päätösten tekeminen on kuulunut yhdistyksen hallitukselle. Hallitus on toimivaltansa puitteissa päättänyt 14.2.2008 yhteistoimintamenettelyn tutkimisesta. Vaikka Sähköliitto ei ole kohdistanut tiedotettaan erityisesti irtisanotuille työntekijöille, Sähköliiton on täytynyt ymmärtää, että tieto hallituksen päätöksestä saavuttaa paperitehtailta irtisanotut Sähköliiton ammattiosastojen jäsenet. Irtisanotut jäsenet muodostavat rajatun ja Sähköliiton tiedossa olleen henkilöryhmän.

22. Korkein oikeus katsoo, että hallituksen päätöksellä ja siitä annetulla tiedotteella Sähköliitto on sitoutunut selvittämään, onko yhteistoiminneuvottelut käyty lainmukaisesti, ja ryhtymään tarvittaessa oikeudellisiin toimenpiteisiin. Irtisanotuilla työntekijöillä on saamiensa tietojen perusteella ollut perusteltu aihe luottaa Sähköliiton toimintaan asiassa, jonka hoitaminen kuuluu liiton sääntöjen mukaisiin tehtäviin ja jollaisia ammattiliitot tyypillisesti hoitavat jäsentensä taloudellisten ja oikeudellisten etujen valvomiseksi. Korkein oikeus katsoo, että Sähköliitolle on syntynyt toimintavelvollisuus, joka voidaan rinnastaa asiamiehen velvoitteisiin tämän hoitaessa toisten asioita toimeksiantosopimuksen nojalla. Sähköliiton vastuu määräytyy siten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti.

23. Sähköliiton on edellä esitetyn mukaisesti tullut hoitaa selvittämistehtävää ilmoittamallaan ja tehtävän laadun edellyttämällä tavalla. Jos Sähköliiton katsotaan jättäneen sitoumuksensa täyttämättä, Sähköliitto voi vapautua vahingonkorvausvastuusta vain osoittamalla toimineensa huolellisesti.

24. Hovioikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla asian selvittäminen Sähköliitossa oli jäänyt kesken. Asiaa ei ollut saatettu uudestaan Sähköliiton hallituksen käsiteltäväksi eikä edes Sähköliiton oikeudellisten asiantuntijoiden selvitettäväksi ennen kuin työtuomioistuin on antanut ratkaisunsa samoja yhteistoimintamenettelyjä koskeneista Paperiliitto ry:n kanteista. Luvattua yhteyttä Paperiliitto ry:n kanssa ei ollut pidetty. Sähköpostiviestistä 13.8.2010 käy ilmi, että yhdelle kantajista oli vielä kanneajan umpeutumisen jälkeen ilmoitettu asian selvittämisen olevan kesken.

25. Tehtävän asianmukainen hoitaminen olisi edellyttänyt, että Sähköliitto ryhtyy aktiivisesti selvittämään käytyjä yhteistoimintaneuvotteluja ja neuvottelujen taustalla olevia konsernin päätöksiä siten, että se voi kanneajan puitteissa tehdä päätöksen kanteen nostamisesta tai sen nostamatta jättämisestä sekä tiedottaa päätöksestään irtisanotuille työntekijöille. Kun Sähköliitto ei ole näin tehnyt, se on rikkonut sitoumuksensa. Korkein oikeus katsoo, ettei Sähköliitto ole osoittanut toimineensa huolellisesti. Sähköliitto on siten velvollinen korvaamaan kantajille aiheuttamansa taloudellisen vahingon.

26. Valitusluvan rajauksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa ei ole tutkittavana vahingon ja Sähköliiton menettelyn välistä syy-yhteyttä eikä korvausten määrää koskevia kysymyksiä.

27. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta.

Asian tausta

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

Sopimusvastuun syntymisen perusteista

Onko Sähköliitto sitoutunut hoitamaan asiaa?

Sähköliiton asianhoidon arviointi ja muut vahingonkorvauksen edellytykset