KKO:2017:40 — Tvångsmedel

I bokföringsbyrån A Ab hade verkställts platsgenomsökning på grund av brottsmisstankar mot en företrädare för bolaget. Högsta domstolen ansåg av de skäl som framgår av avgörandet att bolaget hade rätt att få genomsökningen prövad av domstol.

Fråga även om genomsökningen borde ha utförts som särskild husrannsakan.

TvångsmedelsL 8 kap 18 § 1 mom

RB 17 kap 23 § (571/1948)

Europeiska konventionen om mänskliga rättigheter 8 art

Tilitoimisto A Oy:n toimitiloissa oli yhtiön edustajaan kohdistuneiden rikosepäilyjen vuoksi suoritettu paikanetsintä. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että yhtiöllä oli oikeus saattaa etsintä tuomioistuimen tutkittavaksi.

Kysymys myös siitä, olisiko etsintä tullut toimittaa erityisenä kotietsintänä.

PakkokeinoL 8 luku 18 § 1 mom

OK 17 luku 23 § (571/1948)

IhmisoikeusSop 8 artikla

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Tilitoimisto A Oy:n toimitiloissa oli 2.6.2015 ja 5.6.2015 toimitettu pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n 4 momentissa tarkoitettu paikanetsintä ja sen yhteydessä oli takavarikoitu yhtiön omaisuutta. Yhtiö saattoi paikanetsinnän ja takavarikon lainmukaisuuden edellytysten ja menettelyn osalta tuomioistuimen tutkittavaksi.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A Oy:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A Oy vaati, että sen tiloissa 2.6.2015 ja 5.6.2015 suoritettujen etsintöjen vahvistetaan olleen erityisiä kotietsintöjä ja suoritettujen etsintöjen ja takavarikkojen todetaan olleen laittomia.

Rikoskomisario K antoi vastauksensa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset kumotaan niiltä osin kuin hakemus on etsintöjen lainmukaisuutta koskevalta osalta jätetty tutkimatta. Hakemus tältä osin hylätään.

Omaisuuden takavarikoimista koskevalta osalta hovioikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Timo Esko sekä oikeusneuvokset Soile Poutiainen, Jorma Rudanko, Mika Huovila ja Tuomo Antila. Esittelijä Tiina-Liisa Autio.

Espoon käräjäoikeuden päätös 10.7.2015

Käräjäoikeus totesi, että pakkokeinolain säännösten nojalla paikanetsintää ei voitu saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Tutkiessaan hakemuksen takavarikon osalta käräjäoikeus katsoi, että edellytykset sille olivat olleet ja olivat edelleenkin olemassa.

Käräjäoikeus jätti hakemuksen tutkimatta paikanetsinnän osalta ja hylkäsi sen takavarikon osalta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Outi Nokso-Koivisto.

Helsingin hovioikeuden päätös 16.12.2015

A Oy valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että eduskunnan apulaisoikeusasiamies oli 29.5.2015 antamassaan erityistä kotietsintää koskevassa ratkaisussa 2657/4/14 todennut, että etsinnän kohteella oli katsoessaan poliisin toimittaman paikanetsinnän erityiseksi kotietsinnäksi mahdollisuus saattaa etsinnän laillisuus tuomioistuimen arvioitavaksi pakkokeinolain 8 luvun 18 §:ssä säädetyllä tavalla. Tuomioistuimen oli tällöin arvioitava, oliko kysymys vastoin poliisin näkemystä erityisestä kotietsinnästä, jonka edellytysten ja menettelyn arvioimiseen tuomioistuimella oli toimivalta.

Hovioikeus totesi, että paikanetsinnän edellytyksiä ei voi pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n perusteella saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Hakemuksessa oli kuitenkin väitetty, että kysymys oli ollut paikanetsinnän sijasta erityisestä kotietsinnästä. Käräjäoikeus ei olisi siten saanut jättää hakemusta tutkimatta. Hovioikeus tutki viivytyksen välttämiseksi asian.

Selvitettyään asiassa sovellettaviksi tulevia yhtäältä pakkokeinolain 8 luvun säännöksiä ja toisaalta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun vaitiolovelvollisuutta ja -oikeutta koskevia säännöksiä ja niiden esitöitä hovioikeus lausui seuraavan.

Ratkaisevaa oli, voitiinko tilitoimisto rinnastaa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuun asiamieheen ja oikeudenkäyntiavustajaan. Asiamiehen ja oikeudenkäyntiavustajan käsitettä ei ennakkopäätöksestä KKO 2003:119 ilmenevän oikeusohjeen mukaan voitu tulkita laajentavasti. Tilitoimiston ei pelkästään sen toiminnan luonteen perusteella voitu katsoa toimivan oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa tarkoitettuna asiamiehenä tai oikeudenkäyntiavustajana, eikä A Oy ollut myöskään esittänyt seikkoja, joiden perusteella tilitoimistoa voitaisiin sen hallussa pitämien asiakkaidensa tietojen perusteella pitää edellä tarkoitettuna asiamiehenä tai avustajana. Tämän vuoksi erityistä kotietsintää koskevat säännökset eivät tulleet asiassa sovellettaviksi. Kysymys oli ollut paikanetsinnästä.

Poliisin ilmoituksen mukaan takavarikoitu omaisuus oli palautettu tilitoimistolle ja tilitoimiston hallusta kopioitu data oli hävitetty. Vaatimus takavarikon kumoamisesta näin ollen hylättiin.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jukka Heikkilä, Leeni Kivalo ja Birgitta Lemström. Esittelijä Saara El Tobgy.

Perustelut

1. Tilitoimisto A Oy:n (jäljempänä yhtiö tai tilitoimisto) toimitiloissa on 2.6. ja 5.6.2015 suoritettu paikanetsintä ja takavarikoitu omaisuutta yhtiön edustajaan kohdistuneiden rikosepäilyjen vuoksi.

3. Käräjäoikeus totesi, että pakkokeinolain säännösten nojalla paikanetsintää ei voida saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Sen vuoksi käräjäoikeus jätti hakemuksen paikanetsintää koskevalta osalta tutkimatta. Omaisuuden takavarikoimista koskevalta osalta käräjäoikeus lausumillaan perusteilla hylkäsi hakemuksen ja määräsi, että takavarikko oli pidettävä edelleen voimassa.

4. Yhtiön valituksen johdosta hovioikeus katsoi, että käräjäoikeus ei olisi saanut jättää hakemusta tutkimatta siltä osin kuin yhtiö oli väittänyt, että kysymys oli ollut paikanetsinnän sijasta erityisestä kotietsinnästä. Lausumillaan perusteilla hovioikeus katsoi, että hakemuksessa tarkoitetuissa etsinnöissä ei kuitenkaan ollut ollut kysymys erityisestä kotietsinnästä vaan paikanetsinnästä, jota ei käräjäoikeuden toteamin tavoin voida saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Hovioikeuden mukaan vaatimus takavarikon kumoamisesta oli hylättävä, koska kaikki takavarikoitu omaisuus oli palautettu tilitoimistolle ja tilitoimiston hallusta kopioitu data oli hävitetty. Näillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

5. Korkeimmassa oikeudessa on yhtiön valituksen johdosta kysymys siitä, olisiko yhtiön toimitiloissa toimitettuihin etsintöihin pitänyt soveltaa pakkokeinolain 8 luvun erityistä kotietsintää koskevia säännöksiä, joiden mukaan etsintää varten on määrättävä etsintävaltuutettu ja etsinnästä päättää tuomioistuin.

6. Korkein oikeus on omasta aloitteestaan ottanut ensiksi ratkaistavakseen kysymyksen siitä, voidaanko tilitoimiston toimitiloissa suoritetut etsinnät, jotka niiden toimittamista koskevien päätösten mukaan ovat olleet paikanetsintöjä, saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi.

7. Pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan sen vaatimuksesta, jonka luona kotietsintä on toimitettu, tuomioistuimen on todettava, ovatko kotietsinnän toimittamisen edellytykset olleet olemassa taikka onko kotietsinnässä menetelty saman luvun 5 §:n (läsnäolo kotietsinnässä) tai 6 §:n (menettely kotietsinnässä) edellyttämällä tavalla.

9. Yleisellä kotietsinnällä tarkoitetaan mainitun pykälän 2 momentin mukaan rikoslain 24 luvun 11 §:ssä tarkoitetussa kotirauhan suojaamassa paikassa toimitettavaa etsintää. Rikoslain mainitun säännöksen mukaan kotirauhan suojaamia paikkoja ovat asunnot, loma-asunnot ja muut asumiseen tarkoitetut tilat sekä asuintalojen porraskäytävät ja asukkaiden yksityisaluetta olevat pihat niihin välittömästi liittyvine rakennuksineen.

10. Pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan, sellaisena kuin se oli kysymyksessä olevien etsintöjen aikaan voimassa olleessa laissa 806/2011, erityisellä kotietsinnällä tarkoitetaan etsintää sellaisessa tilassa, jossa etsinnän kohteeksi on syytä olettaa joutuvan tietoa, josta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentissa (571/1948) tarkoitettu henkilö ei saa todistaa oikeudenkäynnissä tai josta mainitun luvun 24 §:n 2 tai 3 momentissa (461/2003) tarkoitettu henkilö saa kieltäytyä kertomasta ja johon ei pakkokeinolain 7 luvun 3 §:n nojalla saa kohdistaa takavarikkoa tai asiakirjan jäljentämistä.

11. Pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n 4 momentin mukaan paikanetsinnällä tarkoitetaan etsintää, joka toimitetaan muussa kuin pykälän 2 tai 3 momentissa tarkoitetussa paikassa, vaikka siihen ei ole yleistä pääsyä tai yleinen pääsy siihen on rajoitettu tai estetty etsinnän toimittamisajankohtana, taikka jonka kohteena on kulkuneuvo.

12. Oikeus saattaa etsinnän lainmukaisuus tuomioistuimen tutkittavaksi koskee pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan vain kotietsintää. Paikanetsintä jää siis säännöksen sanamuodon mukaan sen soveltamisalan ulkopuolelle, niin kuin alemmat oikeudet ovat katsoneet. Tilitoimiston toimitiloissa toimitettua etsintää ei voida pitää yleisenä kotietsintänä. Erityisenä kotietsintänä sitä voidaan pitää vain, jos etsinnän kohteeksi on ollut syytä olettaa joutuvan tietoa, johon kohdistuu laissa tarkemmin määritelty vaitiolovelvollisuus tai -oikeus.

13. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä kodin käsite on laajentunut koskemaan myös liikehuoneistoja ja ammattikäytössä olevia huoneistoja (ks. esim. Niemietz v. Saksa, 13710/88, tuomio 16.12.1992, kohdat 27 — 33; Buck v. Saksa, 41604/98, tuomio 28.4.2005, kohdat 31 — 33; Sallinen ym. v. Suomi, 50882/99, tuomio 27.9.2005, kohdat 70 — 71; Heino v. Suomi, 56720/09, tuomio 15.2.2011, kohta 33; Lindstrand Partners Advokatbyrå AB v. Ruotsi, 18700/09, tuomio 20.12.2016, kohta 83; Posevini v. Bulgaria, 63638/14, tuomio 19.1.2017, kohta 65).

14. Ihmisoikeustuomioistuin on edellä mainitussa asianajotoimistossa toimitettua etsintää koskeneessa ratkaisussa Heino v. Suomi (kohdat 44 — 48) todennut ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan loukkauksen, koska Suomen lainsäädäntö ei sisältänyt riittäviä oikeusturvakeinoja joko ennen etsintää tai sen jälkeen. Ihmisoikeustuomioistuin on myös esimerkiksi edellä mainitussa valokuvastudiossa toimitettua etsintää koskeneessa ratkaisussa Posevini v. Bulgaria (kohdat 83 — 87) katsonut Bulgarian rikkoneen oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin koskevaa ihmisoikeussopimuksen 13 artiklaa, koska Bulgarian lainsäädäntö ei mahdollistanut etsinnän lainmukaisuuden saattamista tuomioistuimen tutkittavaksi.

15. Edellä esitetyn perusteella pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 1 momentti näyttää johtavan ristiriitaan ihmisoikeussopimuksen tulkintakäytännön kanssa, jos säännöstä tulkittaisiin sanamuotonsa mukaisesti niin, että yrityksen toimitiloissa suoritettu etsintä voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi vain silloin, kun kyse on ollut pakkokeinolaissa käytetyn käsitteistön mukaisesta erityisestä kotietsinnästä.

17. Tilitoimiston toimitilat kuuluvat ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitetun kodin suojan piiriin. Sen vuoksi Korkein oikeus katsoo, että yhtiöllä on ollut oikeus saattaa toimitiloissaan suoritettujen etsintöjen lainmukaisuus tuomioistuimen tutkittavaksi riippumatta siitä, onko niitä pakkokeinolaissa käytetyn käsitteistön mukaan pidettävä erityisinä kotietsintöinä vai paikanetsintöinä.

18. Kun kotietsintä on saatettu tuomioistuimen tutkittavaksi, tuomioistuimen on pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan todettava, ovatko kotietsinnän toimittamisen edellytykset olleet olemassa taikka onko kotietsinnässä menetelty saman luvun 5 tai 6 §:n edellyttämällä tavalla. Luvun 5 §:ssä säädetään siitä, keitä kotietsinnässä tulee olla läsnä ja keille on varattava tilaisuus olla siinä läsnä. Luvun 6 §:ssä säädetään kotietsintää suoritettaessa noudatettavasta menettelystä. Korkein oikeus katsoo, että sääntelyn tarkoitus huomioon ottaen 18 §:n 1 momenttia ei ole perusteltua tulkita ahtaasti. Tuomioistuimella on säännöksen nojalla toimivalta tutkia myös kysymys siitä, olisiko paikanetsintänä toimitetussa etsinnässä tullut noudattaa erityistä kotietsintää koskevia menettelysäännöksiä.

19. Yhtiön valituksen perusteella asiassa on tutkittavana, onko kysymyksessä olevissa etsinnöissä menetelty lainvastaisesti, kun niissä ei ole noudatettu pakkokeinolain 8 luvun säännöksiä, joiden mukaan erityistä kotietsintää varten on määrättävä etsintävaltuutettu ja erityisestä kotietsinnästä päättää tuomioistuin. Yhtiö on valituksessaan esittänyt, että se hoitaa asiakkaidensa puolesta toimeksiantoja muun muassa verotuksen oikaisulautakunnassa ja hallintotuomioistuimissa. Etsinnän yhteydessä oli takavarikoitu tilitoimiston omaa ja myös sen asiakkaiden kirjanpitoaineistoa, tilitoimiston tietokoneita ja muistitikku sekä tehty laite-etsintä tilitoimiston tietokonepalvelimeen. Lisäksi oli jäljennetty dataa. Tästä syystä käsillä oli yhtiön mukaan ollut selkeästi mahdollisuus siihen, että etsintä kohdentuisi salassa pidettävään aineistoon salassapidon vaarantavalla tavalla.

20. Edellä kohdassa 10 on selostettu tässä asiassa sovellettava pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n 3 momentin säännös, jossa on määritelty erityinen kotietsintä. Säännöksessä viitatun oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentin 4 kohdan (395/2011) mukaan asiamies tai oikeudenkäyntiavustaja ei saa todistaa siihen, mitä päämies on hänelle asian ajamista varten uskonut, ellei päämies todistamiseen suostu.

$eb

22. Pakkokeinolain säännöksissä on varauduttu siihen mahdollisuuteen, että alkuperäinen arvio tilojen luonteesta osoittautuu virheelliseksi etsinnän jo ollessa käynnissä. Tällöin etsintä on muutettava erityiseksi kotietsinnäksi kesken etsinnän toimittamisen. Pakkokeinolain 8 luvun 15 §:n 2 momentissa säädetään, että jos yleisessä kotietsinnässä tai paikanetsinnässä ilmenee, että etsintä kohdistuu saman luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuun tietoon, pidättämiseen oikeutettu virkamies päättää erityisen kotietsinnän toimittamisesta ja etsintävaltuutetun määräämisestä.

24. Korkein oikeus toteaa, että tilitoimiston edustaja ei olisi saanut todistaa oikeudenkäynnissä siitä, mitä tilitoimiston asiakkaat olivat valituksessa kuvattujen asioiden ajamista varten hänelle uskoneet, elleivät asiakkaat olisi todistamiseen suostuneet. Jos etsinnästä päätettäessä tai viimeistään etsinnän kuluessa on ollut syytä olettaa etsinnän kohteeksi joutuvan tällaista tietoa, etsintä olisi tullut toimittaa erityisenä kotietsintänä.

26. Korkein oikeus toteaa, että tilitoimistoon suoritettava etsintä eroaa lähtökohdiltaan esimerkiksi asianajotoimistoon suoritettavasta etsinnästä. Tilitoimiston kohdalla ei yleensä ole etukäteen yhtä selvää, että etsintä kohdistuu oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtäviä hoitavan tahon salassapitovelvollisuuden alaiseen tietoon. Toisinaan saattaa kuitenkin olla käsillä tilanne, jossa esimerkiksi etsinnän kohteena olevan tilitoimiston toiminnan laajuuden perusteella on jo ennen etsinnän suorittamista pääteltävissä, että tilitoimisto hoitaa sen ydintehtävien ohessa oikeudenkäyntiasiamies- ja avustajatoimintaan kuuluvia toimeksiantoja.

27. Tässä tapauksessa ei ole tullut esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella etsinnästä päätettäessä olisi ollut syytä olettaa etsinnän kohteeksi joutuvan tietoa, jota koskee oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan vaitiolovelvollisuus.

28. Tilitoimiston toimitiloissa 2.6.2015 toimitetusta paikanetsinnästä laaditun 22.6.2015 päivätyn pöytäkirjan mukaan yhtiön edustaja on ollut henkilökohtaisesti läsnä etsinnän kohteena olevassa toimitilassa. Paikalla on ollut myös kaksi tilitoimiston työntekijää. Asiassa ei ole väitettykään, että yhtiön edustaja olisi etsintää aloitettaessa tai sen aikana tuonut etsintää suorittaneille poliisimiehille esiin sen, että hän toimii asiakkaidensa oikeudenkäyntiasiamiehenä ja -avustajana. Tällaisia seikkoja ei ole esitetty käyneen muullakaan perusteella ilmi etsinnässä. Yhtiö on vedonnut asiamiehen ja avustajan tehtäviin perustuvaan salassapitovelvollisuuteen vasta tätä asiaa hovioikeudessa käsiteltäessä. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei näin ollen ole pääteltävissä, että etsintää suorittaneilla poliisimiehillä olisi ollut etsintää aloitettaessa tai sen aikana syytä olettaa, että etsinnän kohteeksi joutuu laissa tarkoitettua salassapitovelvollisuuden alaista tietoa.

29. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että etsinnät on voitu toimittaa paikanetsintöinä. Yhtiön väite, jonka mukaan etsinnöissä on menetelty virheellisesti, kun niissä ei ole noudatettu erityistä kotietsintää koskevia menettelysäännöksiä, on näin ollen perusteeton.

30. Omaisuuden takavarikoimista koskevalta osalta yhtiö ei ole valituksessaan esittänyt sellaisia perusteita, joiden johdosta hovioikeuden päätöstä olisi syytä muuttaa.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Etsinnän saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi

Onko kysymys ollut erityisestä kotietsinnästä

Korkeimman oikeuden arviointi

Takavarikko