KKO:2017:45 — Landsvägsförrättning

Några fastighetsägare, vilkas områden inte hade varit föremål för inlösning i en landsvägsförrättning men som hade kallats till ett förrättningsmöte, hade inte under förrättningen yrkat ersättning för olägenhet eller skada. Ett ersättningsyrkande framställdes i en ansökan om ändring riktad till jorddomstolen. Jorddomstolen avvisade ändringsansökan, eftersom ersättningsfrågan inte hade behandlats under förrättningen. En fastighetsägare ansökte om en landsvägsförrättning enligt 74 § landsvägslagen för behandling av ersättningsfrågorna. Ersättningsyrkandena behandlades inte under landsvägsförrättningen, eftersom yrkandena borde ha framställts redan under den egentliga landsvägsförrättningen.

Högsta domstolen ansåg av de skäl som framgår av domen att ersättningsyrkandena hade bort prövas i den nya landsvägsförrättningen. Saken återförvisades till förrättningen.

LandsvägsL 55 § 1 mom

LandsvägsL 74 § (503/2005)

Kiinteistön omistajat, joilta ei lunastettu aluetta maantietoimituksessa mutta jotka oli kutsuttu toimituskokoukseen, eivät esittäneet toimituksessa haitan- ja vahingonkorvausvaatimuksia. Korvausvaatimus esitettiin maaoikeudelle tehdyssä muutoksenhakukirjelmässä. Maaoikeus jätti valituksen tutkimatta, koska korvausasiaa ei ollut käsitelty toimituksessa. Kiinteistön omistaja haki maantielain 74 §:n mukaista maantietoimitusta korvauskysymysten käsittelemiseksi. Korvausvaatimukset jätettiin maantietoimituksessa käsittelemättä, koska vaatimukset olisi tullut esittää jo varsinaisessa maantietoimituksessa.

Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että uudessa maantietoimituksessa korvausvaatimukset olisi tullut tutkia. Asia palautettiin toimitukseen.

MaantieL 55 § 1 mom

MaantieL 74 § (503/2005)

Asian aikaisemmat vaiheet

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Maantietoimitus 10.5.2014

Kehä III:n (Kt 50) parantamista Vantaan kaupungissa välillä Vantaankoski — Pakkala koskevassa tiehankkeessa käsiteltiin useassa eri maantietoimituksessa alueiden ja oikeuksien lunastusta. Tiehankkeen haitan- ja vahingonkorvauksia käsiteltiin kiinteistörekisteriin 10.5.2014 merkityssä maantietoimituksessa TNro 2012-408422. Kyseisissä maantietoimituksissa ei tilasta X lunastettu alueita eikä perustettu oikeuksia tai käsitelty tilaan liittyviä korvauskysymyksiä.

Maaoikeuden tuomio 3.10.2014

Tilan X omistajat A ja B valittivat maantietoimituksesta maaoikeuteen ja vaativat valituksessaan haitan- ja vahingonkorvauksia tiehankkeen johdosta. Maaoikeus jätti A:n ja B:n valituksen tutkimatta, koska vaatimusta ei ollut käsitelty maantietoimituksessa eikä sitä olisi tullut myöskään viran puolesta ottaa käsiteltäväksi.

Maantietoimitus 1.9.2015

Valituksenalainen maantielain 74 §:n mukainen toimitus tuli vireille tilan X omistajien A:n ja B:n hakemuksesta. Hakemuksessaan A ja B vaativat uudelleen korvausta niistä haitoista ja vahingoista, joita Kehä III:n parantamisesta oli aiheutunut heidän kiinteistölleen.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus katsoi, että korvausvaatimus oli esitetty liian myöhään ja toimitushakemus tuli jättää tutkimatta.

Maantietoimitusta varten pidettiin toimituskokous 1.9.2015. Toimituksessa todettiin, että tila X oli ollut mukana Kehä III:n parantamiseen liittyvissä aikaisemmissa maantietoimituksissa lunastusrelaation ulkopuolisena eli sellaisena tilana, josta ei ole lunastettu alueita tai muitakaan oikeuksia. Kiinteistön omistajille oli lähetetty kutsukirjeitä ja lisäksi toimituksesta oli tiedotettu lehtikuulutuksin. A ja B eivät olleet olleet läsnä yhdessäkään maantieprosessiin kuuluvassa toimituskokouksessa eivätkä he olleet tehneet ennen toimituksen lopettamista kirjallisia vaatimuksia.

Lunastustoimikunta päätti, että esitettyjä korvausvaatimuksia ei käsitelty toimituksessa, koska A:lle ja B:lle oli lähetetty aikaisempaan maantietoimitukseen kutsukirjeet tilalla suoritettujen melumittausten takia ja heidän olisi pitänyt esittää vaatimuksensa jo tämän aikaisemman maantietoimituksen yhteydessä. Aikaisemman maantietoimituksen toimituskäsittely oli päättynyt ja toimitus oli saanut lainvoiman. Mikäli korvausasioita voisi saattaa nyt käsiteltävän kaltaisessa tilanteessa käsiteltäväksi uudelleen, menettely johtaisi tienpitäjän kannalta kohtuuttomaan ja hallitsemattomaan menettelytapaan korvausasioiden käsittelyssä.

Asian ovat ratkaisseet toimitusinsinööri Tuomas Lehtonen ja uskotut miehet.

Vantaan käräjäoikeuden maaoikeutena 24.2.2016 antama tuomio

A ja B valittivat maaoikeuteen ja vaativat tutkimatta jättämistä koskevan toimitusratkaisun kumoamista sekä haitan- ja vahingonkorvauksia. A ja B perustelivat valitustaan sillä, että he eivät olleet saaneet asianmukaisesti kokouskutsuja tiedoksi ja että toimitusinsinööri oli heille puhelimitse ilmoittanut, että loppukokouksessa ei käsitellä heitä koskevia asioita.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vaati, että valitus jätetään tutkimatta liian myöhään esitettynä, koska A ja B olivat saaneet kutsukirjeet varsinaiseen haitankorvauksia koskeneeseen maantietoimitukseen. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus katsoi, että kysymys ei myöskään ollut lisä- tai jälkikorvauksista, koska ne haitat ja vahingot, joista vaadittiin korvausta, olivat kaikilta osin olleet tiedossa jo aikaisemman maantietoimituksen loppukokouksen hetkellä.

Maaoikeus totesi, että asiassa oli selvitetty, että A:lle ja B:lle oli lähetetty kutsukirjeet aikaisempaan haitankorvauksia koskeneeseen maantietoimituksen alku- ja loppukokoukseen. Lisäksi A ja B olivat olleet yhteydessä toimitusinsinööriin ennen loppukokousta. Tästä huolimatta he eivät olleet esittäneet toimituksessa korvausvaatimusta, vaan vasta maaoikeudessa, jolloin maaoikeus jätti ne tutkimatta.

Lisäksi maaoikeus katsoi, että kysymys ei ollut maantielain 74 §:n 2 momentin tarkoittamista niin sanotuista jälkikorvauksista, joten maaoikeuden aikaisempi 3.10.2014 tekemä tutkimattajättämispäätös ei tarkoittanut sitä, että korvausvaatimukset tulisi jälkikäteen jälkikorvauksina tutkia ja ratkaista.

Maaoikeus päätti, että A ja B olivat menettäneet oikeutensa korvausvaatimuksen esittämiseen ja hylkäsi valituksen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Elina Lampi-Fagerholm, maaoikeusinsinööri Sakari Haulos (eri mieltä) ja lautamiehet.

Eriävässä mielipiteessään maaoikeusinsinööri Haulos katsoi, että nyt kysymyksessä olevia korvausasioita ei ollut tiehankkeen vuoksi suoritetuissa maantietoimituksissa miltään osin tutkittu tai ratkaistu. Lunastustoimikunta ei voinut viran puolesta tutkia lunastusrelaation ulkopuolisten omistajien korvauskysymyksiä, vaikka heidät olisi kutsuttu toimitukseen henkilökohtaisella kutsukirjeellä. Tällöin ei myöskään syntynyt sellaista ratkaisua, jonka oikeusvoima estäisi uuden toimituksen vireille laittamisen. Maantielaissa ei myöskään ole yleistä korvausvaatimukselle asetettuun määräaikaan liittyvää prekluusiosäännöstä.

Maaoikeusinsinööri katsoi, että maantielain 74 §:n 2 momentista ilmenee, että tiehankkeen toteuttamiseen liittyvä korvauskysymys, jos sitä ei ollut tutkittu ja ratkaistu aiemmin, voi tulla tutkittavaksi vielä tiehankkeeseen liittyvien maantietoimitusten jälkeenkin. Nyt kysymyksessä oli luonteeltaan jälkikorvaustyyppiset korvauskysymykset, jotka voivat tulla tutkittavaksi tiehankkeeseen liittyneiden maantietoimitusten päättymisen jälkeenkin.

Siten A:n ja B:n korvausvaatimukset olisi tullut tutkia ja ratkaista nyt valituksenalaisessa maantietoimituksessa. Asia tuli palauttaa toimitukseen uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

1. Tilan X omistajille A:lle ja B:lle (jäljempänä hakijat) oli lähetetty kutsukirjeet Kehä III:n parantamista koskevan tiehankkeen haitan- ja vahingonkorvauksia käsitelleeseen maantietoimitukseen Tnro 2012-408422. Toimitus on merkitty 10.5.2014 kiinteistörekisteriin ja on siten lainvoimainen. Kyseisessä maantietoimituksessa tilasta X ei lunastettu alueita, siihen ei perustettu oikeuksia eikä sen osalta maantietoimituksessa esitetty tai käsitelty korvausvaatimuksia.

2. Hakijat ovat valittaneet maantietoimituksesta maaoikeuteen ja vaatineet valituksessaan maaoikeutta määräämään haitan- ja vahingonkorvauksia tiehankkeen johdosta. Maaoikeus on jättänyt ratkaisussaan 3.10.2014 valituksen tutkimatta, koska vaatimuksia ei ollut käsitelty maantietoimituksessa eikä niitä olisi tullut myöskään viran puolesta ottaa siinä käsiteltäväksi.

3. Hakijat ovat esittäneet Maanmittauslaitokselle hakemuksen maantielain 74 §:n tarkoittaman maantietoimituksen suorittamiseksi, jossa edellä mainittuja haitan- ja vahingonkorvauksia käsiteltäisiin. Hakemuksesta vireille tulleessa maantietoimituksessa Tnro 2015-508638 hakijoiden vaatimukset on jätetty 1.9.2015 käsittelemättä sillä perusteella, että vaatimukset olisi tullut esittää jo varsinaisessa toimituksessa TNro 2012-408422. Tätä perusteltiin erityisesti sillä, että hakijoille oli tiedotettu toimituksesta normaalilla kutsukirjeellä muiden maanomistajien tapaan.

4. Hakijat ovat valittaneet toimituksesta Tnro 2015-508638 maaoikeuteen, jossa he ovat vaatineet haitan- ja vahingonkorvauksia. Maaoikeus on tuomiollaan 24.2.2016 hylännyt hakijoiden valituksen. Maaoikeus on perustellut ratkaisuaan sillä, että hakijat eivät olleet esittäneet varsinaisessa toimituksessa korvausvaatimuksia, ja sillä, ettei kyse ollut maantielain 74 §:n 2 momentin tarkoittamista niin sanotuista jälkikorvauksista.

5. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, ovatko hakijat, jotka oli asianmukaisesti kutsuttu varsinaiseen haitan- ja vahingonkorvauksia käsitelleeseen maantietoimitukseen, menettäneet oikeutensa vaatia korvausta maantielain mukaisesta tiehankkeesta kiinteistölleen mahdollisesti aiheutuvasta haitasta ja vahingosta sen seurauksena, että he eivät olleet esittäneet korvausvaatimusta varsinaisessa maantietoimituksessa.

6. Maantielain 5 lukuun sisältyvät lain säännökset alueiden hankkimisesta ja korvauksista. Lain 53 §:n 1 momentin mukaan tietä varten tarvittavat alueet ja oikeudet lunastetaan maantietoimituksessa ja lunastamisessa noudatetaan, mitä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/1977), jäljempänä lunastuslaki, säädetään, jollei tästä laista muuta johdu.

7. Maantielain 55 §:n 1 momentin mukaan maantietoimituksen asianosainen on toimituksen hakija ja muu henkilö, jonka oikeutta tai etua toimitus koskee. Tien rakentamisesta tai sen käyttämisestä aiheutuvasta haitasta tai vahingosta voidaan vaadittaessa määrätä korvaus lunastuslain 38 §:n estämättä. Säännöksen esitöiden (HE 17/2004 vp s. 56) mukaan asianosainen yleensä olisi se, jolta omaisuutta lunastetaan taikka jonka omaisuuteen muuten puututaan, mutta voisi maantiehankkeiden usein laajalle ulottuvien vaikutusten johdosta olla sellainenkin, joka ei luovuta omaisuutta. Koska korvaus niiden kiinteistöjen osalta, joista ei luovuteta alueita tietarkoituksiin, voidaan parhaiten selvittää korvausta vaativan aloitteesta, tulee tällaista korvausta virallisperiaatteesta poiketen maantietoimituksessa erikseen vaatia.

$db

9. Edelleen maantielain 74 §:n 2 momentissa säädetään, että jos tästä laista johtuva korvaus- tai lunastuskysymys tulee esille muutoin kuin maantietoimituksen yhteydessä tai jos korvaus voidaan määrätä vasta maantietoimituksen päätyttyä eikä korvauksista sovita, on korvausasia ratkaistava tienpitoviranomaisen tai korvausta vaativan hakemuksesta pidettävässä maantietoimituksessa. Esitöiden mukaan (HE 17/2004 vp s. 63) korvauskysymys voi olla myös sellainen, että siitä voidaan päättää vasta maantietoimituksen päätyttyä joko niin, että se on todettu maantietoimituksessa, mutta ei ole siellä voitu vielä ratkaista tai korvausasia tulisi esille vasta toimituksen päätyttyä. Tällaista maantietoimitusta voisi hakea tienpitoviranomainen tai korvausta vaativa.

10. Lunastuslain 38 §:n mukaan, jos työntekijä tai naapuri taikka muu henkilö, jolta ei lunasteta omaisuutta, kärsii lunastuksen tai lunastuksella toteutettavan yrityksen vuoksi merkittävää haittaa tai vahinkoa, josta olisi määrättävä korvaus, jos häneltä olisi lunastettu, haitta tai vahinko voidaan vaadittaessa korvata, jos korvaamista on olosuhteisiin katsoen pidettävä kohtuullisena.

11. Korkein oikeus toteaa ensinnäkin, että maantielain 55 §:stä ja sen esitöistä ilmenevällä tavalla haitan- ja vahingonkorvausta on maantietoimituksessa nimenomaisesti vaadittava. Virallisperiaate ei sovellu näihin korvauksiin, toisin kuin lunastustilanteissa. Hakijoiden korvausvaatimusta ei siten olisi tullut viran puolesta ottaa varsinaisessa maantietoimituksessa käsiteltäväksi.

12. Korkein oikeus toteaa edelleen, että maantielain 74 §:n esitöistä ilmenevällä tavalla haitan- ja vahingonkorvaukset käsitellään ja ratkaistaan lopullisesti korvauksia koskevassa maantietoimituksessa. Tällainen korvausasian lopullinen käsitteleminen kuitenkin edellyttää, kuten maantielain 74 §:n 2 momentin sanamuodosta ja perusteluista ilmenee, että korvausta on vaadittu ja sitä on käsitelty kyseisessä maantietoimituksessa ja että siitä on annettu toimituksessa ratkaisu. Lain mukaan tilanteissa, joissa korvausasia ei tule esille maantietoimituksessa, se on vaadittaessa käsiteltävä varsinaisesta maantietoimituksesta erillisessä maantietoimituksessa. Siten pelkästään siitä, että korvausta vaativa taho on saanut kutsun maantietoimitukseen ja ollut tietoinen maantiehankkeesta hänelle aiheutuneesta haitasta, ei maantielain 74 § 2 momentti huomioon ottaen seuraa, että hän menettäisi lopullisesti oikeuden saada korvauksia, mikäli korvausvaatimusta ei ole esitetty eikä ratkaistu kyseisessä maantietoimituksessa.

13. Myös Maanmittauslaitokselta saatu selvitys laajoissa maantietoimituksissa noudatettavista kutsumenettelyistä on sopusoinnussa edellä todetun johtopäätöksen kanssa. Selvitys osoittaa, että kutsukäytännöt vaihtelevat sekä alueellisesti että eri maantietoimitusten välillä merkittävästikin ja että kutsumisen oikeusvaikutusten arvioimisessa on myös suuria eroja. Saatu selvitys ei myöskään osoita, että mahdollisuus esittää erillisessä maantietoimituksessa korvausvaatimuksia merkittävästi lisäisi toimitusten määrää tai että se johtaisi hallitsemattomaan menettelytapaan ja asianosaisten epäyhdenvertaiseen kohteluun, kuten Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on esittänyt.

14. Hakijoiden korvausvaatimuksia ei ole käsitelty varsinaisessa maantietoimituksessa TNro 2012-408422 eikä niistä sen vuoksi ole voitu antaa lopullista ratkaisua. Hakijat ovat siten olleet maantielain 74 §:n 2 momentin perusteella oikeutettuja hakemuksellaan saattamaan korvausasiansa maantietoimituksessa käsiteltäväksi, kuten he ovat menetelleetkin. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, ettei hakijoiden vaatimuksia olisi saanut jättää toimituksessa TNro 2015-508638 käsittelemättä ja ettei maaoikeuden olisi tullut lausumillaan perusteilla hylätä hakijoiden tätä koskevaa valitusta.

15. Hakijoiden esittämät korvausvaatimukset on siten käsiteltävä ja ratkaistava maantietoimituksessa. Korvausasia on sen vuoksi palautettava maantietoimitukseen.

Päätöslauselma

Maaoikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan A:n ja B:n korvausvaatimusten käsittelemistä ja ratkaisemista varten maantietoimitukseen uuteen käsittelyyn.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Hannu Rajalahti, Jukka Sippo, Ari Kantor ja Päivi Hirvelä. Esittelijä Heikki Heino.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

Sovellettavat säännökset

Korkeimman oikeuden kannanotto