KKO:2019:108 — Arbetsavtal

En arbetstagare hade varit permitterad mer än 200 dagar när han beviljades full invalidpension på grund av arbetsoförmåga som hade börjat under permitteringen. Efter att invalidpensionen hade beviljats hade arbetstagaren sagt upp sig. Högsta domstolen ansåg att arbetsavtalet under dessa omständigheter inte hade upphört på grund av den fulla invalidpension som arbetstagaren hade beviljats, utan att anställningsförhållandet hade varit i kraft när arbetstagaren sade upp sitt arbetsavtal. Arbetstagaren hade rätt att i ersättning få sin lön för uppsägningstiden i enlighet med 5 kap. 7 § 3 mom. arbetsavtalslagen.

ArbetsavtalsL 5 kap 7 § 3 mom

Työntekijä oli ollut lomautettuna yli 200 päivää, kun hänelle myönnettiin täysi työkyvyttömyyseläke lomautuksen aikana alkaneen työkyvyttömyyden perusteella. Kun työkyvyttömyyseläke oli myönnetty, työntekijä oli irtisanoutunut. Korkein oikeus katsoi, että työsopimus ei näissä olosuhteissa ollut rauennut työntekijälle myönnetyn täyden työkyvyttömyyseläkkeen perusteella, vaan työsuhde oli ollut voimassa tämän irtisanoessa työsopimuksensa. Työntekijällä oli oikeus saada työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin mukaisena korvauksena irtisanomisajan palkkansa.

TSL 5 luku 7 § 3 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kymenlaakson käräjäoikeuden tuomio 17.5.2018 nro 18/5889 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Juha-Pekka Heikkilä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A Oy:lle, joka haki muutosta ennakkopäätösvalituksin, myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A Oy vaati, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja B velvoitetaan palauttamaan yhtiön hänelle aiheettomasti suorittama irtisanomisajan palkka.

B vaati valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Ari Kantor, Kirsti Uusitalo, Juha Mäkelä ja Eva Tammi-Salminen. Esittelijä Mervi Pere.

Perustelut

1. B on työskennellyt A Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Yhtiö on 27.12.2011 lomauttanut B:n toistaiseksi. Lomautuksen jatkuttua yli 200 päivää B:lle on 1.10.2013 lukien myönnetty täysi työkyvyttömyyseläke toistaiseksi. B on irtisanonut työsopimuksensa 2.1.2014, minkä jälkeen yhtiö on maksanut B:lle työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin mukaisen, irtisanomisajan palkkaa vastaavan korvauksen 4 921,82 euroa.

2. Yhtiö on B:tä vastaan nostamassaan kanteessa vaatinut, että B velvoitetaan maksamaan yhtiölle takaisin aiheettomasti saamansa korvaus. Yhtiö on kanteensa tueksi esittänyt, että B:n työsopimus oli rauennut, kun hänelle oli 1.10.2013 lukien myönnetty toistaiseksi täysi työkyvyttömyyseläke, eikä B:n tämän jälkeen suorittamalla työsopimuksen irtisanomisella ollut enää oikeudellista merkitystä. B:llä ei sen vuoksi ollut oikeutta irtisanomisajan palkkaan.

3. B on vastustanut kannetta. Yhtiö ei ollut maksanut B:lle irtisanomisajan palkkaa aiheettomasti, vaan yhtiöllä oli siihen työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin mukainen velvollisuus.

4. Käräjäoikeus on katsonut, ettei B:n työsopimus ollut rauennut työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiseen. B oli irtisanonut työsopimuksensa työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin perusteella, mihin työsuhde oli päättynyt. B:llä on siten käräjäoikeuden mukaan ollut oikeus mainitun lainkohdan mukaiseen irtisanomisajan palkkaan. Käräjäoikeus on hylännyt kanteen.

5. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, onko yhtiö velvollinen maksamaan B:lle irtisanomisajan palkan, kun B on irtisanonut työsopimuksensa sen jälkeen, kun hän on saanut tiedon hänelle toistaiseksi myönnetystä täydestä työkyvyttömyyseläkkeestä. Tämän kysymyksen ratkaisemiseksi asiassa on ensin arvioitava, onko työsopimus rauennut täyden työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen vuoksi.

7. Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan työntekijä saa lomautuksen aikana irtisanoa työsopimuksensa ilman irtisanomisaikaa. Saman pykälän 2 momentissa säädetään, että jos työnantaja irtisanoo lomautetun työntekijän työsopimuksen päättymään lomautuksen aikana, työntekijällä on oikeus saada irtisanomisajan palkkansa, josta työnantaja voi vähentää momentissa säädetyt määrät. Pykälän 3 momentin mukaan jos työntekijä irtisanoo työsopimuksensa lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää, hänellä on oikeus saada korvauksena irtisanomisajan palkkansa 2 momentissa säädetyin vähennyksin. Työsopimus päättyy työntekijän irtisanomana heti eikä korvauksen saamiseen liity työntekovelvoitetta (HE 157/2000 vp s. 90).

8. Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin tavoitteena on turvata työntekijän asemaa pitkään jatkuneissa lomautustilanteissa antamalla työntekijälle mahdollisuus irtisanoa työsopimus ilman, että hän menettää oikeutensa irtisanomisajan palkkaan (KKO 2015:43, kohta 13 ja KKO 2014:84, kohta 11 sekä HE 203/1995 vp s. 5-6). Työntekijän oikeus irtisanomisajan palkkaan ei siten riipu työnantajan työsuhteen päättämistä koskevasta harkinnasta. Näin työntekijälle korvataan se, ettei hän ole saanut hyväkseen irtisanomisajan palkkaa, vaikka lomautus ei ole jäänyt työsopimuslain 5 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi väliaikaiseksi toimenpiteeksi.

9. A Oy on väittänyt, että B:n työsuhde on rauennut, kun hänelle on 1.10.2013 lukien myönnetty täysi työkyvyttömyyseläke toistaiseksi. Kun työsopimus ei ollut päättynyt irtisanomiseen vaan aikaisemmin tapahtuneeseen raukeamiseen, B:llä ei ollut oikeutta saada irtisanomisajan palkkaa vastaavaa korvausta.

10. Raukeamisella tarkoitetaan sopimusoikeudessa yleisesti sopimussidonnaisuuden lakkaamista sopimuksen osapuolista riippumatta ja ilman sopimuksen osapuolten päättämistoimia. Sopimus voi raueta, jos sopimusvelvoitteen täyttäminen on vaikeutunut suhteettomasti tai pitkäkestoisesti. Korkein oikeus toteaa, että työsopimuslaissa säädetään työsopimuksen raukeamisesta vain eroamisikää koskevassa säännöksessä.

11. Työsopimuslain esitöiden mukaan työsuhde voi kuitenkin poikkeuksellisesti raueta silloin, kun työntekijän henkilökohtaiset työnteon edellytykset ovat esimerkiksi pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen vuoksi lakanneet (HE 157/2000 vp s. 110 ja HE 185/2004 vp s. 2). Esitöissä on viitattu vuosilomalainsäädännön tulkintaa koskevaan työtuomioistuimen ratkaisuun TT 1984:81, jossa työsopimuksen katsottiin rauenneen takautuvasti siitä lähtien, kun työntekijä oli eläkepäätöksen mukaisesti oikeutettu täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen. Oikeuskirjallisuudessa on niin ikään vakiintuneesti katsottu, että työsopimusta voidaan pitää rauenneena, kun työntekijälle on myönnetty täysi työkyvyttömyyseläke toistaiseksi. Virkasuhteen päättymisestä ilman irtisanomista toistaiseksi myönnetyn täyden työkyvyttömyyseläkkeen perusteella on nimenomaisesti säädetty valtion virkamieslain 35 §:ssä ja kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 34 §:ssä.

12. Myös Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on katsottu, että työsopimus voi poikkeuksellisesti raueta, jos työntekijän edellytykset sopimusvelvoitteensa täyttämiseen eli työn tekemiseen voidaan todeta lopullisesti menetetyiksi (KKO 2010:95, kohta 3). Mainittu ratkaisu koski työsopimuksen raukeamisen edellytyksiä silloin, kun irtisanotut työntekijät olivat irtisanomisaikana siirtyneet toisen työnantajan palvelukseen. Työsopimusten ei katsottu rauenneen, koska työnantaja ei ollut kutsunut työntekijöitä töihin. Tällöin oli jäänyt selvittämättä, olisivatko he voineet olla työnantajan käytettävissä.

13. Korkein oikeus katsoo, että työntekijän lainsäädännössä turvatun työsuhdeturvan ja työntekijän suojeluperiaatteen vuoksi työsopimuksen raukeamisen tulee olla erittäin poikkeuksellinen työsopimuksen päättymistapa. Tämä ei sellaisenaan estä työsopimuksen katsomista rauenneeksi, kun työntekijälle hänen omasta hakemuksestaan myönnetään toistaiseksi täysi työkyvyttömyyseläke, jonka myöntämisen edellytyksenä on työntekijän eläkelain 35 §:n mukainen pitkäaikainen ja olennainen työkyvyn alentuminen. Kuten myös muissa työsopimuksen päättymistilanteissa, kokonaisarviossa tulee kuitenkin ottaa huomioon muun muassa päättämisen perusteet ja vaikutukset sekä työnantajan ja työntekijän asema.

14. Työsopimuksen raukeaminen perustuu siihen, että sopimuksen jatkamisedellytykset ovat selvästi poistuneet, mutta osapuolet eivät ole tätä todenneet omilla tahdonilmaisuillaan. Korkein oikeus toteaa, että ilman nimenomaista tahdonilmaisua tapahtuvasta työsopimuksen päättymisestä saattaa seurata ongelmia, jotka korostuvat erityisesti, jos siihen liittyy takautuvia vaikutuksia. Edellä viitatussa virkasuhteen päättymistä koskevassa lainsäädännössä raukeamisesta johtuvat yllättävät takautuvat vaikutukset on pyritty välttämään säätämällä, että virkasuhde voi lakata vasta eläkepäätöksen tiedoksisaamisen jälkeen, ja jos työnantaja on saanut työkyvyttömyyseläkepäätöksestä tiedon myöhemmin, sen kuukauden päättyessä, jolloin eläkepäätös on tullut työnantajan tietoon.

$c8

16. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että B:n työsopimus ei ollut rauennut hänelle myönnetyn täyden työkyvyttömyyseläkkeen perusteella, vaan työsuhde on ollut voimassa B:n irtisanoessa työsopimuksensa. A Oy on siten ollut velvollinen maksamaan B:lle työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettuna korvauksena irtisanomisajan palkan. B ei ole velvollinen maksamaan asiassa vaadittua määrää takaisin yhtiölle.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Sovellettavat säännökset

Työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen vaikutus työsuhteen voimassaoloon

Arviointi tässä asiassa