KKO:2019:59 — Rättegångskostnader

A Ab hade i sin talan yrkat skadestånd av B. Åklagaren hade senare väckt åtal mot B, vilket hade gällt B:s förfarande som hade legat till grund för skadeståndstalan. A Ab hade i straffprocessen riktat samma skadeståndskrav mot B som i sin skadeståndstalan och återkallat sin skadeståndstalan. Tingsrätten avskrev målet eftersom talan hade återkallats och ålade A Ab att ersätta B:s rättegångskostnader. Av de skäl som nämndes i hovrättens avgörande upphävde hovrätten tingsrättens avgörande gällande rättegångskostnaderna och befriade A Ab från kostnadsansvaret.

Högsta domstolen ansåg att det inte i målet förelåg i 21 kap. 7 § 2 mom. rättegångsbalken avsedda särskilda skäl att avvika från utgångspunkten att en part som har återkallat sin talan är skyldig att ersätta motpartens rättegångskostnader. A Ab ålades att ersätta B:s rättegångskostnader.

RB 21 kap 7 § 2 mom

A Oy oli vaatinut kanteessaan B:ltä vahingonkorvausta. Syyttäjä oli myöhemmin nostanut B:tä vastaan syytteen, joka oli koskenut vahingonkorvauskanteen perusteena ollutta B:n menettelyä. A Oy oli rikosprosessissa esittänyt B:tä vastaan saman vahingonkorvausvaatimuksen kuin vahingonkorvauskanteessaan ja peruuttanut vahingonkorvauskanteensa. Käräjäoikeus jätti kanteen peruuttamisen vuoksi asian sillensä ja velvoitti A Oy:n korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut. Hovioikeus mainitsemillaan perusteilla kumosi oikeudenkäyntikuluja koskeneen käräjäoikeuden ratkaisun ja vapautti A Oy:n kuluvastuusta.

Korkein oikeus katsoi, ettei asiassa ollut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä poiketa siitä lähtökohdasta, että kanteen peruuttanut asianosainen oli velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut. A Oy velvoitettiin korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut.

OK 21 luku 7 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanta-Hämeen käräjäoikeuden tuomio 31.10.2016 nro 16/9587 ja Turun hovioikeuden tuomio 11.1.2018 nro 24 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa laamanni Tuula Lehto ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Elise Mäki ja Vilja Hahto sekä asessori Martta Plathin-Arvidsson. Esittelijä Anita Raunio-Rajalin.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan B vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

A Oy vaati, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Ari Kantor, Jarmo Littunen, Juha Mäkelä ja Jussi Tapani. Esittelijä Tiina Väisänen.

Perustelut

1. A Oy oli 18.3.2015 pannut käräjäoikeudessa vireille B:tä vastaan vahingonkorvauskanteen, jossa se oli vaatinut B:ltä korvausta sopimusrikkomuksen perusteella erilaisista rakennusvirheistä. B oli vastannut kanteeseen kiistäen sen perusteeltaan ja määrältään. Asiaa oli valmisteltu käräjäoikeudessa yli vuoden.

2. Syyttäjä oli 11.5.2016 pannut käräjäoikeudessa vireille syytteen, jossa hän oli vaatinut B:lle rangaistusta törkeästä petoksesta. Rangaistusvaatimus oli perustunut osaksi samaan B:n väitettyyn menettelyyn kuin mistä vahingonkorvauskanteessa oli kysymys.

4. Asianosaiset ja käräjäoikeuden puheenjohtaja olivat käyneet sähköpostitse keskustelua asian käsittelystä, minkä jälkeen A Oy oli peruuttanut vahingonkorvauskanteensa. B oli kanteen peruuttamisen johdosta vaatinut, että A Oy velvoitetaan korvaamaan hänelle vahingonkorvausasian valmistelusta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 20 061,19 euroa. A Oy oli vaatinut, että B:n korvausvaatimus hylätään tai oikeudenkäyntikulujen määrää alennetaan.

5. Käräjäoikeus on kanteen peruutuksen johdosta antamassaan ratkaisussa lausunut, että kanne oli peruutettu, koska A Oy oli esittänyt kahdessa eri oikeudenkäynnissä samaan tosiseikastoon perustuvan saman korvausvaatimuksen B:tä kohtaan. Korvausvaatimus oli edelleen vireillä rikosprosessissa, eikä käräjäoikeus voinut päätellä vaatimusten menestymismahdollisuuksia esimerkiksi suoritusten tai sovinnon sisällön perusteella. Näin ollen B:llä oli oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentin pääsäännön mukainen oikeus saada korvaus oikeudenkäyntikuluistaan kanteen peruuttaneelta A Oy:ltä. Korvauksen määrää alentavana seikkana ei voitu ottaa huomioon sitä, tulisiko riita-asiassa tehty valmistelu ja selvitystyö vähentämään työmäärää rikosasiassa, koska se merkitsisi rikosasian lopputuloksen ennakoimista. A Oy oli siten velvollinen korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti. Käräjäoikeus on jättänyt kanteen sillensä ja velvoittanut A Oy:n korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut 20 061,19 eurolla.

6. A Oy:n valituksen johdosta hovioikeus on lausunut, että A Oy ei ollut voinut ennakoida prosessien päällekkäisyyttä, kun otettiin huomioon kanteen vireillepanosta syytteen nostamiseen kulunut aika. A Oy:llä oli ollut prosessuaalisten ja prosessitaloudellisten syiden takia perusteltu syy peruuttaa kanteensa. Koska kanteessa tarkoitettu asia oli edelleen ratkaistavana toisen oikeudenkäynnin yhteydessä, kanteen peruuttamisen ei voitu katsoa rinnastuvan asian häviämiseen, eikä tehty työ käynyt tarpeettomaksi. Jos A Oy myöhemmin voittaisi asian, ei olisi perusteltua, että se jäisi korvausvelvolliseksi asian hävinneen B:n kuluista. Hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden tuomion oikeudenkäyntikulujen osalta ja vapauttanut A Oy:n velvollisuudesta korvata B:n oikeudenkäyntikulut.

7. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A Oy velvollinen korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut A Oy:n peruutettua kanteensa.

8. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan asianosaisen, jonka kanne jätetään tutkimatta, katsotaan hävinneen asian. Pykälän 2 momentin mukaan, jos asian käsittely jätetään sillensä sen vuoksi, että asianosainen on peruuttanut kanteensa, hänen on korvattava vastapuolensa kulut, jollei ole erityistä syytä määrätä korvausvelvollisuudesta toisin.

9. Lain perustelujen (HE 191/1993 vp s. 15) mukaan 2 momentin tarkoittama erityinen syy vastapuolen kulujen korvausvelvollisuutta koskevasta pääsäännöstä poikkeamiseen on esimerkiksi tilanteessa, jossa peruuttaminen on tapahtunut sen vuoksi, että vastaaja on täyttänyt vaaditun suorituksen kanteen vireillepanon jälkeen. Kantaja on silloin asiallisesti voittanut asian, jolloin hänen on saatava kulunsa korvattua.

10. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 14 §:n 2 momentin mukaan ratkaisu oikeudenkäyntikuluista on annettava samalla, kun tuomioistuin ratkaisee asian.

11. Oikeuskäytännössä kanteen peruuttamisen on pääsääntöisesti katsottu oikeudenkäyntikulujen korvaamisen kannalta rinnastuvan kanteen tutkimatta jättämiseen. Kanteen peruuttaminen merkitsee siten lähtökohtaisesti sitä, että asianosainen on hävinnyt asian (KKO 2005:59, kohta 5).

12. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentissa mainittuja erityisiä syitä on oikeuskäytännössä arvioitu sen perusteella, onko vaatimus johtanut siihen, että asian tila olisi vaaditun oikeusseuraamuksen kannalta merkityksellisellä tavalla muuttunut (KKO 2005:59, kohta 7 ja KKO 2006:106, kohta 6). Merkitystä on katsottu voitavan antaa myös sille, onko kysymyksessä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:ssä tarkoitettuun tilanteeseen rinnastettavissa oleva tilanne, jossa asianosainen on tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin (KKO 2006:106, kohta 4).

13. Nyt ratkaistavana olevassa asiassa A Oy on esittänyt saman siviiliperusteisen vaatimuksen kahdessa eri prosessissa ja sen vuoksi päättänyt peruuttaa ensin vireille panemansa kanteen. Saman asian vireilläolo kahdessa eri prosessissa ja kanteen peruuttaminen ovat siten olleet seurausta A Oy:n omasta asiansa ajamista koskevasta valinnasta. A Oy:n kanteen peruuttaminen ei siis ole johtunut siitä, että A Oy olisi päässyt kanteellaan tavoittelemaansa lopputulokseen tai että asian tila vaaditun oikeusseuraamuksen suhteen olisi merkityksellisellä tavalla muuttunut. Korkein oikeus katsoo, että tällöin ei ole perusteita poiketa pääsäännöstä, jonka mukaan kanteen peruuttanut asianosainen on velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut asiassa.

14. Peruutetusta kanteesta johtuvan kuluvastuun arvioinnissa ei ole merkitystä sillä, että saman sisältöinen korvausvaatimus on jäänyt edelleen vireille rikosprosessissa. Oikeudenkäyntikuluja koskevaa kysymystä ei voida siirtää ratkaistavaksi toisessa samaa asiaa koskevassa oikeudenkäynnissä, jollei asioiden käsittelyä yhdistetä oikeudenkäymiskaaren 18 luvun tai oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun säännösten mukaisesti. Vastaavasti myöskään toisen oikeudenkäynnin mahdollisesti ennakoitavaa lopputulosta tai siihen liittyviä oikeudenkäyntikuluja ei voida ottaa huomioon ratkaistaessa oikeudenkäyntikuluja koskevaa asiaa toisessa asiassa. Kuluvastuuta koskevaa kysymystä on kussakin asiassa arvioitava siinä annettavan pääasiaratkaisun pohjalta ja yhteydessä. B:tä vastaan nostetun rikosprosessin mahdollisesti odotettavissa olleella lopputuloksella ei siten ole ollut merkitystä arvioitaessa kuluvastuuta tässä asiassa.

15. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että vahingonkorvauskanteen peruuttanut A Oy on velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut, koska asiassa ei ole tuotu esiin erityisiä syitä määrätä korvausvelvollisuudesta toisin.

Taustaa

Kysymyksenasettelu

Sovellettavat säännökset

Korkeimman oikeuden arviointi