KKO:2020:41 — Turvaamistoimi

B Oy oli turvaamistoimihakemuksessaan vaatinut muun ohella A Oy:n omaisuutta asetettavaksi takavarikkoon vahingonkorvaussaamisen turvaamiseksi.

Kysymys siitä, oliko B Oy saattanut oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:ssä edellytetyllä tavalla todennäköiseksi, että A Oy on korvausvastuussa väitetystä vahingosta. Ks.

OK 7 luku 1 §

Ks.

B Ab hade i sin ansökan om säkringsåtgärd yrkat att bl.a. A Ab:s egendom skulle beläggas med kvarstad för att säkerställa en skadeståndsfordran.

Fråga om B Ab, på det sätt som förutsätts i 7 kap. 1 § rättegångsbalken, hade visat sannolika skäl för att A Ab har ersättningsansvar för den påstådda skadan. Se KKO:1994:132 KKO:1994:133

RB 7 kap 1 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden päätös 29.7.2019 nro 19/8031 ja Itä-Suomen hovioikeuden päätös 4.9.2019 nro 473 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Laura Kyyrönen sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Eero Antikainen, Lea Nousiainen ja Seppo Isometsä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A Oy:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A Oy vaati, että B Oy:n turvaamistoimihakemus hylätään.

B Oy vaati vastauksessaan, että muutoksenhakemus hylätään, ja tarkisti takavarikkoon määrättäväksi vaatimansa omaisuuden määrää.

Välitoimi

Korkein oikeus varasi A Oy:lle tilaisuuden lausua B Oy:n vastauksesta. Lausumaa ei annettu.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Muutos hovioikeuden päätökseen:

A Oy:n takavarikkoon pantavaksi määrätyn omaisuuden määrä alennetaan 170 000 euroon korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 29.6.2018 lukien. Tämän ylittäviltä osin B Oy:n takavarikkohakemus A Oy:tä kohtaan hylätään.

Muilta osin hovioikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Pekka Koponen, Lena Engstrand, Eva Tammi-Salminen ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Jussi Virtanen.

KKO:1994:132

KKO:1994:133

KKO:2020:71

Käsittelyratkaisu

Korkein oikeus salli B Oy:n vedota uutena kirjallisena todisteena X Oy:n asiantuntijalausuntoon B Oy:n omistaman hallin perustusten poikkeamista tarjouksesta.

Pääasiaratkaisun perustelut

2. B Oy oli 24.9.2018 vireille panemassaan kanteessa vaatinut, että C, D Oy ja A Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan B Oy:lle hallin romahtamisesta aiheutunut vahinko, siinä vaiheessa yhteensä enintään 1 000 000 euroa. A Oy:n vastuun osalta B Oy lausui perusteinaan muun muassa, että yhtiön urakkasuoritus ei ollut vastannut tarjousta ja että yhtiön toiminta oli ollut huolimatonta sekä yksi hallin romahtamisen syistä.

3. Kantaja B Oy oli 4.3.2019 käräjäoikeudelle toimittamassaan lausumassa tarkentanut vaatimuksiaan ja vastaajien vastuun jakautumista. Kantaja ilmoitti muun ohella, että vahingon yhteismäärä oli 1 139 269,85 euroa. Kantaja viittasi asiassa pyytämäänsä uuteen asiantuntijalausuntoon, jonka mukaan hallin romahduksen syynä olivat olleet D Oy:n ja C:n virheet. Hallin osittaisen romahtamisen vuoksi hallin kunnostaminen edellytti, että korjaustyöt kohdistuivat sekä hallin perustuksiin että hallin runkoon. B Oy totesi myös, että A Oy on suorituksessaan ilmenneiden virheiden perusteella vastuussa yhteisvastuullisesti muiden vastaajien kanssa perustusten korjaamisesta aiheutuvista kustannuksista. Mikäli asiassa ilmenee syitä, joiden perusteella hallin sortumisen voidaan katsoa aiheutuneen perustamistavan muutoksesta tai perustuksissa ilmenevistä virheistä, myös A Oy on vastuussa B Oy:lle vahingoista täysimääräisesti.

4. B Oy on 28.6.2019 käräjäoikeudelle tekemässään hakemuksessa vaatinut, että C:n, D Oy:n ja A Oy:n omaisuutta määrätään pantavaksi yhteisvastuullisesti takavarikkoon siten, että B Oy:n 1 139 269,85 euron saaminen korkoineen eli yhteensä 1 218 800,25 euroa tulee turvatuksi.

5. Hakija B Oy on todennut, että hallin romahtamisen seurauksena perustuksissa havaittiin rakennusvirheitä. Hakija on perustellut vaatimustaan sillä, että hakijalle ja sen liiketoiminnalle oli aiheutunut varastohallin katon romahtamisesta sekä perustusten virheistä merkittävää välillistä ja välitöntä vahinkoa yhteensä 1 139 269,85 euron arvosta korkoineen. Saamisen todennäköisyyden suhteen B Oy on viitannut pääasian kanteessa ja 4.3.2019 kirjallisessa lausumassa esitettyyn sekä pääasiassa nimettyihin kirjallisiin todisteisiin.

6. A Oy on käräjäoikeudelle antamassaan vastauksessa todennut, että B Oy:n saaminen ei ole riittävän todennäköinen, eikä sitä ole yksilöity. A Oy ei ollut aiheuttanut hallin romahtamista ja sen suoritus oli vastannut sopimusta. B Oy oli hyväksynyt urakan vastaanotetuksi menettäen siten oikeutensa vedota sokkelin rakennustapaan. Urakkasopimuksen mukainen takuuaika oli myös päättynyt.

7. Käräjäoikeus on määrännyt hakemuksen mukaisen takavarikon. Käräjäoikeus on katsonut B Oy:n saattaneen todennäköiseksi, että sillä on hakemuksen perusteena oleva saaminen ja että on olemassa vaara, että vastaajat kätkevät, hävittävät tai luovuttavat omaisuuttaan taikka menettelevät muulla hakijan saamista vaarantavalla tavalla. Käräjäoikeus on todennut asiassa olevan riidatonta, että hakija oli tilaajana sopinut vastaajien kanssa hallin rakentamisesta ja että hallin katosta oli helmikuussa 2018 romahtanut noin puolet. B Oy oli nostanut vahingonkorvauskanteen, joka perustuu väitteeseen vastaajien hallin rakentamisen yhteydessä törkeästä huolimattomuudesta tekemistä virheellisistä suorituksista. Nämä seikat osoittivat riittävällä todennäköisyydellä sen, että B Oy:llä oli vastaajilta saaminen, jota ei ollut pidettävä perusteettomana.

8. A Oy on valittanut käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen katsoen, että B Oy ei ollut yksilöinyt hakemuksessaan sellaista tapahtumainkulkua tai muutakaan vastuuperustetta, joka olisi voinut johtaa takavarikkohakemuksen perusteena olevaan A Oy:n korvausvastuuseen. Hovioikeus on päätöksessään hyväksynyt käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen takavarikon niin sanotun vaade-edellytyksen osalta ja pysyttänyt takavarikon voimassa.

9. A Oy on hakenut muutosta hovioikeuden päätökseen Korkeimmalta oikeudelta vaatien takavarikon kumoamista perusteettomana. B Oy on Korkeimmalle oikeudelle antamassaan vastauksessa ilmoittanut peruuttaneensa pääasian kanteen C:n ja D Oy:n osalta päästyään näiden kanssa sovintoon. Sen vuoksi B Oy on tarkentanut vaatimustaan siten, että yhtiö vaatii A Oy:n omaisuutta määrättäväksi takavarikkoon 341 320,16 euron arvosta korkoineen. Vaatimus käsittää perustussuunnitelmien kulut, perustusten vahvistamisesta aiheutuneet kulut, uudelleen rakennettaviin perustuksiin kohdistuvat rakentamis-, suunnittelu- ja valvontakulut sekä B Oy:lle aiheutunutta tulon menetystä.

$e3

11. A Oy:n valituksen perusteella Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko B Oy oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:ssä edellytetyllä tavalla saattanut todennäköiseksi, että sillä on saaminen, joka voidaan määrätä maksettavaksi ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1-4 kohdassa tarkoitetulla ratkaisulla.

12. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:n mukaan, jos hakija saattaa todennäköiseksi, että hänellä on saaminen, joka voidaan määrätä maksettavaksi ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1-4 kohdassa tarkoitetulla ratkaisulla, ja on olemassa vaara, että vastapuoli kätkee, hävittää tai luovuttaa omaisuuttaan taikka menettelee muulla hakijan saamista vaarantavalla tavalla, tuomioistuin voi määrätä pantavaksi vastapuolen irtainta tai kiinteätä omaisuutta takavarikkoon niin paljon, että saaminen tulee turvatuksi.

13. A Oy on vedonnut siihen, että oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:n mukaisen niin sanotun saamistakavarikon edellytysten arvioinnissa on vertailukohtaa haettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen sääntelystä (EU) N:o 655/2014 eurooppalaisen tilivarojen turvaamismääräysmenettelyn käyttöön ottamisesta rajat ylittävää velkojen perintää varten siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa (tiliturvaamisasetus). Sen 7 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos velkoja ei vielä ole saanut jäsenvaltiossa tuomiota, tuomioistuimessa tehtyä sovintoa tai virallista asiakirjaa, jossa velallista vaaditaan maksamaan velkojan vaatimusta, turvaamismääräyksen antaminen edellyttää, että velkoja toimittaa tuomioistuimelle riittävät todisteet siitä, että hän todennäköisesti menestyy velalliseen kohdistamassaan pääasiavaatimuksessa.

$e6

15. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:n mukaan turvaamistoimen myöntäminen edellyttää, että hakija saattaa todennäköiseksi, että hänellä on saaminen (niin sanottu vaade-edellytys), ja että on olemassa säännöksessä tarkoitettu hukkaamisvaara (niin sanottu vaaraedellytys). Korkeimmassa oikeudessa ei ole tutkittavana vaaraedellytyksen täyttyminen, vaan sen arviointi on jäänyt hovioikeuden päätöksen varaan.

16. Kuten ennakkopäätöksessä KKO 2019:32 on todettu, takavarikon tarkoituksena on antaa kiireellistä ja väliaikaista ennakkoturvaa saatavan perimisen turvaamiseksi. Kiireellisyysvaatimuksen vuoksi turvaamistoimimenettely on luonteeltaan summaarisempaa kuin pääasiaa koskeva oikeudenkäynti. Turvaamistoimi ei myöskään saa sitovaa vaikutusta, vaan tuomioistuimen on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 8 §:n mukaan määrättävä se peruutettavaksi, jos syytä, jonka vuoksi turvaamistoimi on määrätty, ei enää ole. Turvaamistoimen hakijan on myös yleensä asetettava ulosottomiehelle vakuus vastapuolelle mahdollisesti syntyvästä vahingosta. Hakija on tuottamuksestaan riippumatta korvausvastuussa, jos osoittautuu, että turvaamistoimi on hankittu tarpeettomasti (kohdat 11-12).

17. Korkein oikeus on ennakkopäätöksissä KKO 1994:132 ja 133 todennut oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:n perusteluihin (HE 179/1990 vp s. 10 ja 12) viitaten, että säännöksen asiasisältö on tarkoitettu säilyttää samana kuin se oli aikaisemman lain aikana ja että turvaamistoimesta päättäminen on pitkälle rinnastettavissa summaariseen riita-asioiden menettelyyn. Saaminen ei siten saa olla sillä tavoin oikeudellisesti perusteeton, ettei sitä koskevaa vaatimusta voida hyväksyä yksipuolisella tuomiolla. Saamisen tulee olla riittävästi yksilöity, mikä vahingonkorvausvaatimuksen suhteen tarkoittaa sitä, että on ilmoitettava vahinkoa aiheuttanut teko, syntynyt vahinko ja vastuuperuste.

18. Mainituissa ennakkopäätöksissä on todettu myös, että yksipuolisen tuomion antaminen ei edellytä tosiasia- ja näyttökysymyksen tutkimista muutoin kuin siltä osalta, etteivät kanteen perusteeksi vedotut tosiseikat ole mahdottomia tai tunnetusti epätosia. Turvaamistoimiasian käsittelyssä hakijalla ja hänen vastapuolellaan on kuitenkin tilaisuus esittää selvitystä. Saamisen tosiasiallista olemassaoloa on harkittava samalla tavoin kuin saamisen oikeudellista perustetta. Saaminen ei siis siitä esitetyn näytön valossakaan saa olla selvästi perusteeton. Kuten ennakkopäätöksessä KKO 1994:133 on todettu, vahingonkorvausasian käsittelyssä tarkemmin tutkittavien väitteiden esittäminen ei osoita saamisen selvää perusteettomuutta. Tällaisia ovat esimerkiksi väitteet tuottamuksen puuttumisesta, vaatimuksen ennenaikaisuudesta, saamisen vanhentumisesta tai lainsäädännön tulkinnanvaraisuudesta.

19. Ennakkopäätöksessä KKO 1995:41 Korkein oikeus hylkäsi takavarikkohakemuksen, koska väitettyä vahinkoa aiheuttanutta tekoa ei ollut yksilöity riittävästi hakemuksessa, jossa oli huolimattomaan luotonantoon perustuvien vahingonkorvaussaamisten osalta viitattu niitä koskeviin haastehakemuksiin, joissa luototetut henkilöt ja takaajat oli ilmoitettu vain kirjaimilla A, B ja C. Korkein oikeus totesi myös, että riita-asiassa, jossa sovinto on sallittu, asianosaisen vallassa on päättää, millä tiedoilla ja selvityksillä hän haluaa asiansa ratkaistavaksi. Takavarikkoa voidaan myös hakea uudelleen. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoi, ettei asiassa ollut tarpeellista takavarikkohakemuksen käsittelyn jatkamiseksi vaatia hakijaa korjaamaan hakemuksessaan saatavan yksilöinnissä olleita puutteita.

20. Korkein oikeus toteaa, että vaade-edellytystä arvioitaessa on ennakkopäätösten perusteella kiinnitettävä huomiota muun muassa siihen, onko hakija yksilöinyt saamisensa riittävästi. Riittävän yksilöinnin merkitys korostuu hakijan vastapuolen esittäessä saamisen selvää perusteettomuutta puoltavia väitteitä.

21. A Oy on kiistänyt vaade-edellytyksen täyttymisen väittämällä, että B Oy ei ollut yksilöinyt saamistaan riittävästi. Kuten ennakkopäätöksissä KKO 1994:132 ja 133 on todettu, vahingonkorvaussaamisen voidaan katsoa olevan riittävästi yksilöity, kun hakija on ilmoittanut vahinkoa aiheuttaneen teon, syntyneen vahingon ja vastuuperusteen.

22. Kiistämisensä perusteena A Oy on esittänyt ensinnäkin, että B Oy ei ollut saattanut saamistaan todennäköiseksi siltä osin kuin se perustuu väitteeseen A Oy:n virheestä sopimukseen perustuvan suoritusvelvollisuuden täyttämisessä. A Oy on vedonnut muun ohella siihen, että B Oy oli hyväksyttyään hallin vastaanotetuksi menettänyt oikeuden vedota perustusten rakentamistavan virheellisyyteen. A Oy on lisäksi kiistänyt ylipäänsä rakennusvirheen ja väittänyt, että kysymyksessä oleva sokkeli soveltui vaaraa aiheuttamatta tarkoitukseensa. Korkein oikeus toteaa, että mainitut väitteet ovat sellaisia vahingonkorvausasian käsittelyssä tarkemmin tutkittavia perusteita, jotka eivät osoita saamisen selvää perusteettomuutta. Korkein oikeus katsoo siten, että B Oy on yksilöinyt riittävän selvästi A Oy:n virheen urakan suorittamisessa vahinkoa aiheuttaneeksi teoksi ja saamisensa vastuuperusteeksi.

23. A Oy on lisäksi kiistänyt hallin romahtamisen johtuneen B Oy:n väittämistä A Oy:n rakennusvirheistä ja vedonnut siihen, että B Oy ei ollut riittävästi yksilöinyt väitetyn suoritusvirheen ja hallin romahtamisen välistä syy-yhteyttä. A Oy on viitannut siihen, että B Oy oli itsekin pääasian yhteydessä myöntänyt, ettei A Oy ollut tuon hetkisen tiedon perusteella vastuussa turvattavaksi vaaditusta vahingonkorvaussaamisesta.

24. Korkein oikeus toteaa B Oy:n ilmoittaneen kanteen vireillepanon jälkeen pääasiassa antamassaan lausumassa, että sen pyytämän asiantuntijalausunnon mukaan hallin romahtaminen ei ollut ollut seurausta väärin tehdyistä perustuksista, vaan romahduksen syynä olivat olleet kahden muun vastaajan tekemät virheet, mutta että A Oy:n rakentamissa perustuksissa oli havaittu virheitä hallin romahduksen seurauksena. Tuossa lausumassaan B Oy on vielä todennut, että jos asian käsittelyssä ilmenee perustusten virheiden aiheuttaneen hallin romahtamisen, A Oy:n vastuu tulee ulottaa aiheutuneisiin vahinkoihin täysimääräisesti.

25. Edellä kohdissa 16-19 selostetusta turvaamistoimia koskevasta Korkeimman oikeuden oikeuskäytännöstä ilmenee, että vielä turvaamistoimiasiassa ei lähtökohtaisesti edellytetä näytön esittämistä turvattavaksi vaaditusta saamisesta, vaan riittävää väitetyn vahingonkorvaussaamisen todennäköisyyden osoittamiseksi on sen yksilöinti kohdassa 21 todetulla tavalla. Jos saamisen olemassaolosta kuitenkin esitetään turvaamistoimiasiassa selvitystä esimerkiksi viittaamalla jo vireillä olevassa pääasiassa esitettyyn näyttöön ja asianosaisten kannanottoihin, saamisen todennäköisyyttä koskevassa arvioinnissa on perusteltua ja johdonmukaista lähteä siitä, että väitetty saaminen ei siitä esitetyn selvityksen valossa saa olla selvästi perusteeton.

26. Sen perusteella, mitä B Oy on edellä mainitussa, pääasian yhteydessä antamassaan lausumassa esittänyt hallin romahtamisvahingoista vastuussa olevista, ja kun tässä asiassa muutoinkaan esitetty ei anna aihetta muunlaiseen arvioon, Korkein oikeus katsoo, että B Oy ei ole saattanut oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla todennäköiseksi, että sillä olisi A Oy:ltä hallin romahtamiseen perustuva saaminen.

$e9

28. Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että B Oy on saattanut oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla todennäköiseksi, että sillä on A Oy:ltä 170 000 euron suuruinen saaminen lisättynä B Oy:n haastehakemuksessaan vaatimalla korolla. Tämän ylittäviltä osin turvaamistoimelle ei ole selvitetty olevan perusteita.

Asian tausta

Turvaamistoimihakemus, asian käsittely alemmissa tuomioistuimissa ja muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

Sovellettavat säännökset

Vaade-edellytystä koskevan arvioinnin lähtökohdat

Arviointi tässä asiassa

Johtopäätökset