KKO:2020:78 — Tjänstebrott

Tingsrätten hade vid huvudförhandling behandlat ett brottmål som gällde två svarande och sju åtalspunkter. Tingsdomaren hade avkunnat en dom där den ena av svarandena hade dömts till ett gemensamt fängelsestraff för två stölder, häleri och, enligt det sekundära straffyrkande som åklagaren framställt vid huvudförhandlingen, för skadegörelse. Åtalsrätten för skadegörelsen var preskriberad. Tingsdomaren hade enligt egen utsago inte vid utmätningen av det gemensamma straffet lagt vikt vid skadegörelsen.

Högsta domstolen ansåg av de skäl som framgår av avgörandet att tingsdomarens gärning skulle anses ringa bedömd som en helhet och förkastade åtalet för brott mot tjänsteplikt av oaktsamhet.

SL 40 kap 10 §

SL 8 kap 1 § 2 mom

Käräjäoikeuden pääkäsittelyssä oli käsitelty kahta vastaajaa ja seitsemää syytekohtaa koskevaa rikosasiaa. Käräjätuomari oli julistanut tuomion, jossa toinen vastaajista oli tuomittu yhteiseen vankeusrangaistukseen kahdesta varkaudesta, kätkemisrikoksesta ja syyttäjän pääkäsittelyssä esittämän toissijaisen rangaistusvaatimuksen mukaisesti vahingonteosta, josta syyteoikeus oli vanhentunut. Käräjätuomarin mukaan hän ei ollut antanut painoa vahingonteolle yhteistä rangaistusta mitatessaan.

Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevin perustein, että käräjätuomarin tekoa oli pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä, ja hylkäsi syytteen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

RL 40 luku 10 §

RL 8 luku 1 § 2 mom

Asian käsittely Helsingin hovioikeudessa

Syyttäjä vaati käräjätuomari A:n tuomitsemista rangaistukseen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Hovioikeuden tuomio 14.8.2019 nro 988 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Anna-Liisa Hyvärinen, Jaakko Rautio ja Virva Nyman.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A vaati valituksessaan, että syyte tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta hylätään.

B vaati vastauksessaan A:n valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

Syyte tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Jukka Sippo, Jarmo Littunen, Mika Huovila ja Kirsti Uusitalo. Esittelijä Ville Hiltunen.

Perustelut

1. A on 2.6.2016 toiminut käräjäoikeuden puheenjohtajana rikosasian pääkäsittelyssä, johon B oli haastettu vastaamaan 7.3.2016. Istunnossa oli käsitelty B:tä ja toista vastaajaa koskevia yhteensä seitsemää syytekohtaa sekä niihin liittyviä vaatimuksia. B:lle oli yhdessä syytekohdassa vaadittu rangaistusta ensisijaisesti 14.12.2013 tapahtuneeksi väitetystä varkauden yrityksestä ja pääkäsittelyn kuluessa toissijaisesti vahingonteosta. B, jota oli avustanut hänelle avustajaksi määrätty asianajaja, oli myöntänyt menetelleensä vahingontekoa koskevan teonkuvauksen mukaisesti.

2. A on pääkäsittelyn päätteeksi julistamallaan tuomiolla lukenut B:n syyksi kaksi varkautta, kätkemisrikoksen ja toissijaisen rangaistusvaatimuksen mukaisen vahingonteon sekä tuominnut B:n näistä rikoksista yhteiseen 80 päivän vankeusrangaistukseen. Kolmen ensimmäisen rikoksen osalta A on soveltanut rangaistuksen koventamisperustetta, minkä lisäksi hän on ottanut rangaistusta alentavana huomioon B:n kolme aikaisempaa tuomiota.

3. Käräjäoikeuden tuomion jäätyä lainvoimaiseksi B on suorittanut hänelle tuomitun vankeusrangaistuksen.

4. Korkein oikeus on päätöksellään 25.1.2018 purkanut käräjäoikeuden tuomion B:n syyksi luetun vahingonteon ja hänelle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen osalta. Korkein oikeus on hylännyt syytteen vahingonteosta vanhentuneena sekä oikaissut tuomiota siten, että B on tuomittu hänen syykseen luetuista kahdesta varkaudesta ja kätkemisrikoksesta yhteiseen 70 päivän vankeusrangaistukseen. Rangaistusta alentavina on otettu huomioon samat aikaisemmat tuomiot kuin käräjäoikeudessa.

5. Valtionsyyttäjän nostettua syytteen tässä asiassa hovioikeus on lukenut A:n syyksi tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen sillä perusteella, että A oli käräjätuomarin virkaa toimittaessaan huolimattomuudesta rikkonut virkavelvollisuuksiaan rikoslain 40 luvun 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla tuomitessaan B:n rikoslain 35 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta vahingonteosta, jonka syyteoikeus oli rikoslain 8 luvun 1 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla vanhentunut.

6. Hovioikeus on todennut, että A:n laiminlyönti tarkistaa syyteoikeuden vanhentuminen oli johtanut siihen, että B oli jälkikäteen arvioiden ollut aiheettomasti vapautensa menettäneenä seitsemän vuorokautta. Hovioikeus on katsonut, että A:n teosta B:lle aiheutunut vahinko ja haitta oli ollut merkittävä. Aiheettomassa vapaudenmenetyksessä oli kyse keskeisen perus- ja ihmisoikeuden loukkaamisesta.

7. Hovioikeus on edelleen todennut, että vaikka A:n teossa oli sinänsä ollut kysymys inhimillisestä syystä tapahtuneesta virheestä, vapaudenmenetykseen liittyvien virkatoimien hoitamisessa oli kuitenkin noudatettava erityistä huolellisuutta. Ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitessaan käräjätuomari käytti merkittävää, välittömästi henkilöön kohdistuvaa julkista valtaa. Lisäksi syyteoikeuden vanhentuminen oli helppo tarkistaa, ja sitä koskevat säännökset olivat selviä. A:lta oli siten voitu vaatia rikosten vanhentumisaikojen tarkkaa huomioimista kaikissa tilanteissa.

8. Edellä sanotun perusteella hovioikeus on katsonut, että A oli menetellyt vastoin sitä, mitä tuomarin viran asianmukaiselta hoitamiselta voitiin edellyttää. Lisäksi menettely oli ollut omiaan heikentämään luottamusta viranomaisen toiminnan asianmukaisuuteen. A:n teko ei sen haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut tekoon liittyvät seikat huomioon ottaen ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

9. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko hänen tekonsa ollut kokonaisuutena arvostellen niin vähäinen, ettei hänen syykseen tule lukea tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista.

10. Rikoslain 40 luvun 10 §:n mukaan virkamies on tuomittava tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta varoitukseen tai sakkoon, jos hän virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta muulla kuin saman luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

11. A:n virkavelvollisuuksien sisältö on perustunut muun muassa perustuslain oikeusturvaa koskevaan 21 §:n 1 momentin ja vastuuta virkatoimista koskevaan 118 §:n 1 momentin säännökseen sekä virkatehtäviä koskevaan valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentin ja syyteoikeuden vanhentumista koskevaan rikoslain 8 luvun 1 §:n 2 momentin 4 kohdan säännökseen. Tekoaikana voimassa olleen valtion virkamieslain 45 §:n (750/1994) 1 momentin mukaan virkamieslakia sovellettiin myös tuomarin virkaan ja tuomariin, jollei laissa toisin säädetty.

$da

13. Korkein oikeus toteaa, että virkamiehellä on edellä mainittujen säännösten perusteella vastuu viranhoidossa tehdyistä virheistä eli virkavastuu. Virheen lukeminen virkamiehen syyksi rikoksena edellyttää kuitenkin tekijältään rangaistavaa syyllisyyttä sekä teolta sellaista moitittavuutta, josta rankaiseminen rikoksena on perusteltua.

$dc

15. Vähäisenä virkavelvollisuuden rikkomisena ei ole pidetty poliisin perusteetonta etälamauttimen käyttöä (KKO 2020:13), lääkärin menettelyä vastoin sydäninfarktin saaneen potilaan hoito-ohjeita (KKO 2019:98), johtavan rakennustarkastajan laiminlyöntiä ryhtyä toimenpiteisiin onnettomuusuhkailmoituksen perusteella (KKO 2018:90), valtakunnansyyttäjän toistuvaa esteellisyyssäännösten vastaista menettelyä hankinta-asioissa (KKO 2017:92), vastaavan erikoislääkärin perusteetonta potilastietojen käsittelyä (KKO 2014:86) eikä syyttäjän laiminlyöntiä nostaa määräajassa syyte vangittuna ollutta vastaajaa vastaan (KKO 2001:54).

16. Vähäiseksi virkavelvollisuuden laiminlyönti on sen sijaan katsottu tilanteessa, jossa vankilan johtaja ja vartiopäällikkö olivat laiminlyöneet velvollisuutensa valvoa vankilan järjestystä ja vankien turvallisuutta koskevien määräysten noudattamista, mutta he eivät olleet tienneet määräysten vastaisesta menettelystä ja valvontavastuu oli tältä osin ensisijaisesti ollut vankilan osastojen esimiehillä (KKO 2004:132).

17. Oikeuskanslerin ratkaisukäytännössä tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista on pidetty vähäisenä tapauksissa, joissa vanhentuneesta rikoksesta rangaistukseen tuomitsemisesta ei ole aiheutunut vastaajalle haitallisia täytäntöönpanoseuraamuksia eikä tuomarin menettelyyn ole liittynyt sen moitittavuutta lisääviä seikkoja, kuten esimerkiksi syyteoikeuden vanhentumista tuomarin oman laiminlyönnin seurauksena (ks. esim. OKV/13/31/2019).

18. Tuottamuksellisessa virkavelvollisuuden rikkomisessa on kysymys virkavelvollisuuden vastaisesta teosta tai virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä. Rikostunnusmerkistössä tarkoitettua virheellisen teon vähäisyyttä arvioidaan ottamalla huomioon teon tai laiminlyönnin haitallisuuden ja vahingollisuuden lisäksi myös kaikki muut siihen liittyvät seikat kuten teon tai laiminlyönnin osoittama virkamiehen huolimattomuuden aste tekohetken olosuhteissa.

19. Kuten edellä kuvatusta Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä ilmenee, vähäisinä ei ole pidetty sellaisia virkavelvollisuuden rikkomisia, jotka ilmentävät tekijässä välinpitämättömyyttä virkavelvollisuuksia kohtaan. Rangaistussäännöksen tavoitteena olevan virkatoiminnan asianmukaisuuden turvaamisen kannalta rangaistusvastuuta ei sen sijaan ole perusteltua ulottaa sellaisiin yksittäisiin tekoihin, jotka jäävät tekijän syyllisyyden asteen kannalta vähäisiksi ja jotka eivät muutoinkaan edellytä rangaistuksen tuomitsemista.

20. A on käräjätuomarin virkaa hoitaessaan rikkonut virkavelvollisuuttaan tuomitsemalla B:n rangaistukseen rikoslain 35 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta vahingonteosta, vaikka syyteoikeus oli kyseisen rikoksen osalta vanhentunut.

21. Virkavelvollisuuden rikkominen on kohdistunut tuomarin tehtävän kannalta keskeiseen ja sisällöltään selkeään sääntelyyn. Rangaistuksen tuomitseminen teosta, josta lain mukaan ei voi seurata rangaistusta, on lähtökohtaisesti vakava virhe, jonka ennakoitava seuraus on se, että rikoksesta tuomittu joutuu suorittamaan rangaistuksen. Virheen tekeminen tämänkaltaisen virkatoimen yhteydessä on omiaan heikentämään luottamusta lainkäytön asianmukaisuuteen. Korkein oikeus katsoo, että nämä seikat perustelevat teon haitallisuutta ja vahingollisuutta ja eivätkä siten puolla teon vähäisyyttä.

22. A:n mukaan hän ei ole rangaistuksen mittaamista koskevassa harkinnassa antanut painoa virheellisesti syyksi luetulle vahingonteolle. Korkein oikeus katsoo ottaen huomioon B:n syyksi luettujen rikosten laatu ja yhteisen rangaistuksen mittaamiskäytäntö, ettei tätä A:n ilmoitusta ole B:n syyksi luettujen rikosten laatu huomioon ottaen aihetta epäillä. Se, ettei virheellisesti syyksi luettu rikos ole vaikuttanut tuomittuun yhteiseen rangaistukseen, vähentää sekä virheen haitallisuutta ja vahingollisuutta että A:n menettelyn moitittavuutta.

$df

24. Huomiotta ei voida jättää sitäkään, että kysymys on ollut A:n laiminlyönnistä varmistua syyteoikeudesta ja siten syyttämisen edellytyksistä, joiden varmistaminen on rikosoikeudenkäyntilain 1 luvun 6 ja 6 a §:stä ilmenevän mukaisesti ensisijassa syyttäjän velvollisuus. A:n huolimattomuutta arvioitaessa voidaan antaa merkitystä myös sille, että B:n avustajaksi on määrätty asianajaja, joka on myöntänyt syytteen oikeaksi. Tuomarin velvollisuus huolehtia rikosasian vastaajan oikeuksista korostuu erityisesti silloin, kun vastaajalla ei ole avustajaa.

25. Asiassa on edellä todetulla tavalla sekä teon vähäisyyttä puoltavia että sitä vastaan esitettäviä seikkoja. Huomioon ottaen erityisesti teosta ja teko-olosuhteista ilmenevän teon vähäisen moitittavuuden, Korkein oikeus, edellä vähäisyyden puolesta ja sitä vastaan esitettäviä seikkoja punnittuaan katsoo, että A:n virkavelvollisuuden rikkomista on pidettävä vähäisenä. Syyte tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta on siten perusteeton.

Asian tausta

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

Sovellettavat säännökset

Teon vähäisyyden arvioinnista

Korkeimman oikeuden ja oikeuskanslerin ratkaisukäytännöstä

Korkeimman oikeuden arviointi

Arviointi tässä tapauksessa