KKO:2021:12 — Bostadsaktiebolag
Ett bostadsaktiebolags bolagsordning innehöll en inlösenklausul enligt vilken inlösningsanspråk skulle framställas inom 14 dagar efter att styrelsen hade underrättat aktieägarna om lösningsrätten. Högsta domstolen ansåg att det inte var möjligt att i bolagsordningen bestämma att tidsfristen för att framställa inlösningsanspråk skulle börja vid en annan tidpunkt än räknat från det underrättande om aktieövergången som avses...
8 min de lecture · 1 724 mots
Ett bostadsaktiebolags bolagsordning innehöll en inlösenklausul enligt vilken inlösningsanspråk skulle framställas inom 14 dagar efter att styrelsen hade underrättat aktieägarna om lösningsrätten.
Högsta domstolen ansåg att det inte var möjligt att i bolagsordningen bestämma att tidsfristen för att framställa inlösningsanspråk skulle börja vid en annan tidpunkt än räknat från det underrättande om aktieövergången som avses i 2 kap. 5 § 2 mom. 5 punkten (1599/2009) lagen om bostadsaktiebolag. Inlösenklausulen i bolagsordningen stred således mot en tvingande lagbestämmelse. Bestämmelsen i lagen om bostadsaktiebolag tillämpades därför på inlösenförfarandet.
L om bostadsaktiebolag 2 kap 5 § 2 mom (1599/2009)
L om bostadsaktiebolag 2 kap 5 § 3 mom
Asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestykseen sisältyi lunastuslauseke, jonka mukaan lunastusvaatimus tuli esittää 14 päivän kuluessa siitä, kun hallitus oli ilmoittanut lunastusoikeudesta osakkeenomistajille.
Korkeimman oikeuden ratkaisussa katsottiin, ettei lunastusvaatimuksen esittämisen määräaikaa voitu yhtiöjärjestyksessä määrätä alkamaan muusta ajankohdasta kuin asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 2 momentin 5 kohdassa (1599/2009) tarkoitetusta osakkeiden siirtoa koskevasta ilmoituksesta. Yhtiöjärjestyksen lunastuslauseke oli siten lain pakottavan säännöksen vastainen ja lunastusmenettelyyn sovellettiin asunto-osakeyhtiölain säännöstä.
AsOYL 2 luku 5 § 2 mom (1599/2009)
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
B vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan.
A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan. A:n kanne hylätään.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Mika Huovila, Päivi Hirvelä, Kirsti Uusitalo ja Lena Engstrand. Esittelijä Sanna Holkeri.
Asian tausta
Asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen 16 §:ään sisältyvän lunastuslausekkeen mukaan jos osake siirtyy muunlaisin kuin perintö- tai avio-oikeudellisin saannoin yhtiön ulkopuolella olevalle henkilölle, on tämän tai entisen omistajan viipymättä ilmoitettava siirrosta yhtiön hallitukselle, jolla on oikeus lunastaa osake yhtiölle. Jos hallitus ei tahdo käyttää lunastusoikeutta yhtiön hyväksi, on sen viipymättä tarjottava osake yhtiön rekisteröityjen osakkeenomistajien lunastettavaksi, ja osakkeenomistajien on käytettävä lunastusoikeuttaan neljäntoista (14) päivän kuluessa siitä, jolloin yhtiön hallitus on siitä antanut tiedon kaikille osakkeenomistajille.
Yhtiöjärjestyksen 11 §:n mukaan kutsu yhtiökokoukseen sekä muut tiedonannot osakkaille tulee julkaista vähintään yhdessä yhtiökokouksen määräämässä sanomalehdessä tai toimittaa todistettavasti kirjallisesti kullekin osakkeenomistajalle osakeluetteloon merkityillä osoitteilla tai julkipanna talossa oleville ilmoitustauluille.
A oli 31.10.2016 päivätyllä kauppakirjalla ostanut yhtiön osakkeet nrot 1470-1569.
Isännöitsijä oli yhtiön hallituksen nimissä 1.11.2016 päivätyssä osakkeenomistajille lähettämässään kirjeessä ilmoittanut osakkeiden siirtymisestä yhtiön ulkopuolisen tahon omistukseen. Kirjeessä oli lisäksi todettu, että yhtiön osakkeenomistajilla oli oikeus yhtiöjärjestyksen 16 §:n mukaisesti lunastaa kysymyksessä olevat osakkeet ja että lunastusaika päättyi 1.12.2016.
Yhtiön osakkeenomistaja B oli 29.11.2016 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut yhtiölle lunastavansa osakkeet.
A vaati kanteessaan vahvistettavaksi, että B:llä ei ollut oikeutta lunastaa kyseisiä osakkeita. Kanteen perusteena A vetosi siihen, että B oli esittänyt lunastusvaatimuksensa yhtiöjärjestyksessä määrätyn 14 päivän määräajan jälkeen ja siten myöhässä. Osakkeenomistajille lähetetyssä kirjeessä lunastusvaatimukselle ilmoitettu määräaika 1.12.2016 oli yhtiöjärjestyksen vastainen ja yhtiöjärjestyksen lunastusaikaa koskevat määräykset olivat ensisijaisia suhteessa asunto-osakeyhtiölain lunastusta koskeviin yleisiin määräyksiin.
B vaati vastauksessaan kanteen hylkäämistä. Hän oli määräajassa ilmoittanut käyttävänsä lunastusoikeutta ja ilmoitus oli ollut yhtiöjärjestyksen ja asunto-osakeyhtiölain mukainen ja pätevä.
B:n mukaan yhtiöjärjestyksen mukainen 14 päivän määräaika ei ollut lainkaan alkanut kulua, koska osakkeiden siirtymisestä ja mahdollisuudesta käyttää lunastusoikeutta ei ollut ilmoitettu osakkeenomistajille yhtiöjärjestyksen edellyttämällä tavalla. Yhtiön osakkeenomistajalla oli kuitenkin ollut oikeus luottaa lunastusaikaa koskevaan kirjeeseen, jossa oli ilmoitettu, että lunastusaika päättyi 1.12.2016.
Toissijaisesti B vetosi siihen, että asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 2 momentin 5 kohdan (1599/2009) mukaan lunastusvaatimus on esitettävä yhtiölle tai yhtiön käyttäessä lunastusoikeuttaan osakkeen saajalle kuukauden kuluessa siitä, kun osakkeen siirtymisestä on ilmoitettu hallitukselle. Tässä tapauksessa kauppa oli tehty 31.10.2016. Kun lunastusoikeuden käyttämisestä oli ilmoitettu yhtiölle 29.11.2016, oli tämä ilmoitus tehty myös asunto-osakeyhtiölain mukaisessa määräajassa. Kun yhtiön yhtiöjärjestyksessä ei ollut asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 3 momentissa tarkoitettua lyhyempää yhteismitallista määräaikaa, joka alkaisi osakkeiden siirtoa koskevasta ostajan ilmoituksesta, tuli joka tapauksessa sovellettavaksi lain mukainen pakollinen määräaika eli yksi kuukausi ostajan ilmoituksesta. Yhtiöjärjestyksen mukainen lunastusvaatimuksen esittämisen määräaika, joka alkoi lainsäännökseen nähden eri ajankohdasta, ei siten tullut sovellettavaksi.
Käräjäoikeuden tuomio 17.11.2017 nro 17/33159
Käräjäoikeus katsoi, että yhtiön osakkeenomistajille 1.11.2016 toimittama kirje oli täyttänyt yhtiöjärjestyksessä asetetun edellytyksen siitä, että hallituksen oli viipymättä tarjottava osake yhtiön osakkeenomistajien lunastettavaksi, mikäli se ei tahtonut käyttää lunastusoikeutta yhtiön hyväksi. Käräjäoikeuden mukaan asiaa arvioitaessa ei ollut merkitystä sillä, että lunastusoikeudesta oli ilmoitettu osakkeenomistajille tavallisella kirjeellä.
Käräjäoikeus katsoi, että B:n lunastusvaatimus oli tehty myöhässä, kun hän oli ilmoittanut halustaan lunastaa osakkeet vasta 29.11.2016 eli myöhemmin kuin 14 päivää sen jälkeen, kun yhtiö oli 1.11.2016 ilmoittanut osakkeenomistajille lunastusoikeudesta. Käräjäoikeus totesi, että kun lunastusaika oli lähtökohtaisesti yhtiöjärjestyksessä määrätty aika, ei isännöitsijän kirjeessä ilmoitetulla lunastusajalla ollut asiassa merkitystä.
Käräjäoikeus vahvisti, että B:llä ei ollut oikeutta lunastaa kyseisiä osakkeita.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Mika Herhi.
Turun hovioikeuden tuomio 8.5.2019 nro 342
B valitti hovioikeuteen.
Hovioikeus katsoi, että yhtiö oli isännöitsijän 1.11.2016 lähettämällä kirjeellä täyttänyt asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 2 momentin 4 kohdassa säädetyn velvollisuutensa ilmoittaa osakkeen siirtymisestä lunastukseen oikeutetuille kirjallisesti kahden viikon kuluessa siitä, kun osakkeen siirtymisestä oli ilmoitettu hallitukselle. Hovioikeuden mukaan yhtiöjärjestyksen tiukemmat edellytykset ilmoitukselle eivät tulleet sovellettaviksi, koska mainittu säännös oli tältä osin pakottava.
Hovioikeus totesi, että yhtiöjärjestyksessä oli määrätty laissa säädettyä lyhyempi aika lunastusvaatimuksen esittämiselle. Hovioikeuden mukaan yhtiöjärjestyksen mukaista lunastusaikaa oli siten noudatettava. Lunastusaika oli näin ollen alkanut siitä, kun isännöitsijä oli 1.11.2016 lähettänyt ilmoituksen, ja päättynyt 14 päivän kuluttua siitä.
Hovioikeus katsoi, että B oli esittänyt lunastusvaatimuksensa yhtiöjärjestyksessä määrätyn lunastusajan jälkeen ja siten liian myöhään, vaikka vaatimus olikin esitetty isännöitsijän ilmoittaman lunastusajan puitteissa.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Katariina Sorvari ja Atso Sinervo sekä asessori Sanna Mäkelä. Esittelijä Julia Casagrande (mietintö).
Hovioikeuden esittelijä lausui mietinnössään, että asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 2 momentin 5 kohdassa lunastusvaatimuksen esittämiselle säädettyä määräaikaa voitiin yhtiöjärjestyksen määräyksellä lyhentää, mutta sen alkamisajankohdasta ei voitu yhtiöjärjestyksessä pätevästi määrätä säännöksestä poikkeavalla tavalla. Kysymyksessä olevaa yhtiöjärjestystä ei voitu myöskään tulkita niin, että siinä olisi määrätty säännöksessä mainitusta ajankohdasta alkavasta 14 päivän määräajasta. Kun yhtiöjärjestyksen lunastusajan alkamisajankohtaa koskeva määräys oli pakottavan lainsäännöksen vastainen, määräytyi lunastusaika asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaisesti. B:llä oli siten oikeus lunastaa osakkeet.
Perustelut
1. Asunto-osakeyhtiön (yhtiö) yhtiöjärjestyksen 16 §:n lunastuslausekkeen mukaan jos osake siirtyy yhtiön ulkopuolella olevalle henkilölle, on tämän tai entisen omistajan viipymättä ilmoitettava siirrosta yhtiön hallitukselle, jolla on oikeus lunastaa osake yhtiölle. Jos hallitus ei tahdo käyttää lunastusoikeutta yhtiön hyväksi, on sen viipymättä tarjottava osake yhtiön osakkeenomistajien lunastettavaksi, ja osakkeenomistajien on käytettävä lunastusoikeuttaan neljäntoista (14) päivän kuluessa siitä, jolloin yhtiön hallitus on siitä antanut tiedon kaikille osakkeenomistajille.
2. Yhtiön osakkeet nrot 1470-1569 ovat 31.10.2016 päivätyllä kauppakirjalla siirtyneet A:lle.
3. Isännöitsijä on yhtiön hallituksen nimissä 1.11.2016 päivätyssä osakkeenomistajille lähettämässään kirjeessä ilmoittanut osakkeiden siirtymisestä yhtiön ulkopuolisen tahon omistukseen sekä siitä, että yhtiön osakkeenomistajilla on oikeus yhtiöjärjestyksen 16 §:n mukaisesti lunastaa kysymyksessä olevat osakkeet ja että lunastusaika päättyy 1.12.2016.
4. Yhtiön osakkeenomistaja B on 29.11.2016 ilmoittanut yhtiölle lunastavansa osakkeet.
5. A on B:tä vastaan nostamassaan kanteessa vaatinut sen vahvistamista, ettei B:llä ole oikeutta osakkeiden lunastamiseen, koska B oli esittänyt lunastusvaatimuksensa myöhässä. Käräjäoikeus on hyväksynyt A:n kanteen. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
7. Asunto-osakeyhtiölain 1 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan osake voidaan rajoituksitta siirtää kaupan, vaihdon, lahjoituksen, perinnön, osituksen tai testamentin perusteella tai muulla tavoin, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Lain 2 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan yhtiöjärjestyksessä voidaan rajoittaa oikeutta siirtää osake vain 5 §:n mukaisesti, jollei muussa laissa toisin säädetä.
8. Asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä, että osakkeenomistajalla, yhtiöllä tai muulla henkilöllä on oikeus lunastaa osake, kun omistusoikeus osakkeeseen siirtyy toiselle muulta omistajalta kuin yhtiöltä. Lunastusoikeuden muusta sisällöstä ja lunastusmenettelystä on säädetty pykälän 2 momentissa, jonka nyt kysymyksessä olevien osakkeiden siirtymisen aikana voimassa olleen ja tähän asiaan sovellettavan 5 kohdan (1599/2009) mukaan lunastusvaatimus on esitettävä yhtiölle kuukauden kuluessa siitä, kun osakkeen siirtymisestä on ilmoitettu hallitukselle.
9. Asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 3 momentin mukaan yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä 2 momentin 1-3 ja 6 kohdassa säädetystä lunastuksen ehdosta toisin sekä 2 momentin 4, 5 ja 7 kohdassa säädettyä lyhyemmästä määräajasta.
10. Asunto-osakeyhtiölain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 24/2009 vp s. 40 ja 61-66) ilmenee, että lunastuslausekkeiden käyttöä on pyritty selkeyttämään ja yhdenmukaistamaan. Lunastuslausekkeeseen perustuvan lunastusoikeuden yksityiskohtaisesta sisällöstä on otettu olettamasäännöksiä lain 2 luvun 5 §:n 2 momentin 1-3 ja 6 kohtaan. Olettamasäännökset tulevat sovellettaviksi, jos yhtiöjärjestyksessä ei määrätä toisin tai jos yhtiöjärjestyksen määräykset ovat vastoin lain pakottavia säännöksiä. Lunastusmenettelyä on myös vakioitu siten, että yhtiöjärjestyksessä ei voi poiketa asunto-osakeyhtiölaista menettelyn osalta. Menettelyä koskevat pakottavat säännökset sisältyvät mainitun 2 momentin 4, 5 ja 7 kohtaan. Hallituksen esityksessä on pidetty tärkeänä, että osakkeen saaja voi mahdollisimman helposti ennakoida mahdolliset lunastustilanteet ja niihin liittyvät määräajat.
11. Lunastusvaatimuksen esittämistä koskevaa asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 2 momentin 5 kohtaa on sittemmin nyt kysymyksessä olevien osakkeiden siirtymisen jälkeen muutettu lisäämällä säännökseen viittaus lakiin huoneistotietojärjestelmästä (1330/2018). Säännöksen mukaan lunastusvaatimus on esitettävä kuukauden kuluessa siitä, kun hallitus on saanut huoneistotietojärjestelmästä annetun lain 10 §:n 3 momentissa tarkoitetun tiedon osakkeen siirtymisestä. Säännöksen perustelujen (HE 127/2018 vp s. 83-84) mukaan osakehuoneistorekisteriin siirtyminen ei edellytä lunastusta koskevien aineellisten säännösten muuttamista. Lunastusoikeuden käyttöä koskevat määräajat lasketaan siitä, kun hallitus on saanut lunastusilmoituksen toimittamiseksi tarvittavat tiedot.
$e2
13. Yhtiön yhtiöjärjestyksen 16 §:n mukainen 14 päivän lunastusvaatimuksen esittämisen määräaika on asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 2 momentin 5 kohdassa (1599/2009) tarkoitetusta siirtoilmoituksesta poiketen määrätty alkamaan siitä ajankohdasta, kun yhtiön hallitus on antanut lunastusoikeudesta tiedon kaikille osakkeenomistajille. Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että yhtiöjärjestyksen lunastusvaatimuksen esittämisen määräaikaa koskeva määräys on asunto-osakeyhtiölain pakottavan säännöksen vastainen. A:lle siirrettyjen osakkeiden lunastamiseen sovelletaan siten yhtiöjärjestyksen määräyksen sijaan asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 2 momentin 5 kohdan (1599/2009) säännöstä, jonka mukaan lunastusvaatimus on esitettävä yhtiölle kuukauden kuluessa siitä, kun osakkeen siirtymisestä on ilmoitettu hallitukselle.
14. B on esittänyt lunastusvaatimuksensa yhtiölle 29.11.2016, eli kuukauden kuluessa osakkeiden siirtymisestä A:lle 31.10.2016 ja siten myös kuukauden kuluessa siitä, kun osakkeiden siirtymisestä oli ilmoitettu hallitukselle. Korkein oikeus toteaa, että B:n lunastusvaatimus on näin ollen esitetty asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 2 momentin 5 kohdan (1599/2009) mukaisessa määräajassa. Hovioikeuden tuomio on siten kumottava.
Asian tausta ja käsittely alemmissa oikeusasteissa
Kysymyksenasettelu
Sovellettavat säännökset ja arvioinnin lähtökohdat
Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa
Sources officielles : consulter la page source
Finlex open data, CC BY 4.0. Documentation open data verifiee le 2026-04-12 ; les endpoints judgment documentes renvoient 404 pour les types case-law exposes par le frontend, fallback actuel sur les pages publiques data.finlex.fi.
Articles similaires
A propos de cette decision
Décisions similaires
Finlande
Cour suprême administrative de Finlande
KHO:2026:23 - Rättskipning
Förvaltningsdomstolen hade misstagit sig om fakta i ärendet och senare sökt rätta misstaget som skrivfel genom att ändra beskrivningen av bakgrunden i ärendet och skälen i sitt avgörande. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att självrättelseförbud gäller för ett beslut som avslutar behandlingen av ett rättskipningsärende. Ett sådant beslut får rättas endast med stöd av en uttrycklig bestämmelse...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:29 - Extraordinärt ändringssökande
Ett skär hade vid det år 1845 fastställda storskiftet ansetts höra till ägorna för hemman nr 5 i en by. Vid en år 1860 fastställd klyvning hade skäret ansetts utgöra en del av ägorna för en lägenhet som bildats av hemman nr 1 i en annan by. Vid en år 1928 registrerad styckning som förrättats...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:28 - Bedrägeri
Målsäganden hade intalats att han var inblandad i brott mot liv, vilka dock inte hade inträffat i verkligheten. Svarandena hade vilselett målsäganden att överlämna pengar åt dem i utbyte bland annat mot att göra sig av med offrens kroppar samt att kidnappa och döda fiktiva personer. Högsta domstolen ansåg att svarandena hade gjort sig skyldiga...