KKO:2021:13 — Rättegångsförfarandet

Hovrätten hade ansett det vara utrett att A hade haft för avsikt att med sin personbil kollidera med en mötande långtradare och därmed döda sitt treåriga barn som var passagerare. Hovrätten hade tillräknat A bl.a. försök till dråp och dömt henne till fängelse i 5 år. Hovrätten hade avslagit A:s begäran om att bli sinnesundersökt.

Högsta domstolen ansåg av de skäl som framgår av avgörandet att det var motiverat att A:s sinnestillstånd undersöktes.

RB 17 kap 37 §

Hovioikeus oli katsonut selvitetyksi, että A oli tarkoittanut törmätä henkilöautollaan vastaan tulleeseen rekka-autoon ja siten tappaa kyydissään olleen kolmevuotiaan lapsensa. Hovioikeus oli lukenut A:n syyksi muun ohella tapon yrityksen ja tuominnut hänet 5 vuodeksi vankeuteen. Hovioikeus oli hylännyt A:n pyynnön hänen mielentilansa tutkimisesta.

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että A:n mielentilan tutkiminen oli perusteltua.

OK 17 luku 37 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä mielentilatutkimuksen määräämisestä.

A vaati valituksessaan, että hänen mielentilansa määrätään tutkittavaksi.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Korkein oikeus määrää A:n mielentilan tutkittavaksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Tuomo Antila, Kirsti Uusitalo, Mika Ilveskero ja Jussi Tapani. Esittelijä Heikki Kemppinen.

Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio 4.6.2019 nro 19/125429

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 22.10.2017 hakenut kolmevuotiaan lapsensa huoltoasemalta lapsen ja tämän isän välisen tapaamisen päätyttyä. A oli noin 12 kilometrin ajon jälkeen pysähtynyt huoltoasemalle ja nauttinut tramadolia ja titsanidiinia sisältäviä lääkkeitä selvästi yli niiden tavanomaisen hoitoalueen. Ajettuaan tämän jälkeen autolla jonkin matkaa A oli pysähtynyt ja nauttinut vahvaa alkoholia jatkaen sen jälkeen ajoaan. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:lla ei ollut yleensä ollut tapana nauttia alkoholia, eikä A ollut teon jälkeenkään osannut selittää menettelyään.

A oli noin 30 kilometrin päässä lähtöpaikastaan valtatiellä 6 ajanut kaksi kertaa vastaantulevan liikenteen kaistalle. Jälkimmäisellä kerralla A oli noin 100 kilometrin tuntinopeudella törmännyt vastaan tulleen ajoneuvoyhdistelmän etukulmaan ja ajoneuvoyhdistelmän takana ajaneen henkilöauton kylkeen. A:lle tai asianomistajalle ei ollut aiheutunut vakavia vammoja.

Käräjäoikeus katsoi, että A oli ohjannut autonsa vastaantulevan liikenteen kaistalle tahallaan ja että hänen oli täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että tästä seuraisi ajoneuvojen yhteentörmäys ja asianomistajan kuolema.

Käräjäoikeus luki A:n syyksi törkeän rattijuopumuksen, törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen ja tapon yrityksen ja tuomitsi hänet 4 vuodeksi vankeuteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Kaisa Voima ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 25.6.2020 nro 20/122954

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte tapon yrityksestä hylätään ja että hänen mielentilansa määrätään tutkittavaksi. Syyttäjät vaativat valituksessaan, että A:n tahallisuutta arvioidaan tarkoitustahallisuutena ja että rangaistusta korotetaan.

Hovioikeus arvioi näyttöä samoin kuin käräjäoikeus, mutta totesi, että A:n yritykselle törmätä autollaan suurella nopeudella vastaantulevaan ajoneuvoon ei ollut vallinneissa olosuhteissa nähtävissä muuta selitystä kuin se, että hänen nimenomaisena tarkoituksenaan oli ollut aiheuttaa oma ja asianomistajan kuolema. Hovioikeus katsoi A:n tarkoittaneen tappaa asianomistajan.

Hovioikeus totesi A:n esittämästä mielentilan tutkimista koskevasta pyynnöstä, että käsillä ei ollut erityisen painavia syitä, joiden vuoksi alkoholin ja lääkkeiden vaikutus olisi otettava syyntakeisuusarvioinnissa huomioon. A:ta koskevista lääkärinlausunnoista ei ilmennyt mitään sellaista konkreettista seikkaa, jonka perusteella olisi syytä epäillä, ettei A olisi ollut tekohetkellä täysin syyntakeinen. Tällaisia seikkoja ei ollut ilmennyt muustakaan asiassa esitetystä selvityksestä. Hovioikeus hylkäsi A:n pyynnön.

Hovioikeus korotti A:n rangaistuksen 5 vuodeksi vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tarja Raiskinen, Juha Terho ja Oskar Kulmala.

Perustelut

1. Hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli 22.10.2017 yrittänyt tappaa kuljettamansa henkilöauton kyydissä olleen kolmevuotiaan lapsensa ajamalla valtatiellä 6 kaksi kertaa vastaantulevan liikenteen kaistalla. A oli ennen tätä nauttinut alkoholia ja selvästi hoitoalueen ylittävän määrän rauhoittavia lääkkeitä. A oli hovioikeuden mukaan tarkoituksellisesti pyrkinyt törmäämään vastaan tulleeseen ajoneuvoyhdistelmään noin 100 kilometrin tuntinopeudella. Menettelyn seurauksena A:n kuljettama henkilöauto oli osunut ajoneuvoyhdistelmän etukulmaan ja tämän takana ajaneen henkilöauton kylkeen. A:lle tai asianomistajalle ei ollut aiheutunut vakavia henkilövahinkoja. Asianomistaja oli ollut törmäyksen sattuessa asianmukaisesti kiinnitettynä turvaistuimeen.

2. Hovioikeus on katsonut, että A oli tarkoittanut tappaa asianomistajan, ja tuominnut A:n tapon yrityksestä sekä törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja törkeästä rattijuopumuksesta yhteiseen 5 vuoden vankeusrangaistukseen. Hovioikeus on katsonut, että A:n mielentilan tutkiminen ei tämän esittämästä pyynnöstä huolimatta ollut perusteltua.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, määrätäänkö A:n mielentila tutkittavaksi.

4. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 37 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä rikosasian vastaajan mielentilan tutkittavaksi, jos:

1) tuomioistuin on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 5 a §:n mukaisessa välituomiossaan todennut rikosasian vastaajan menetelleen syytteessä kuvatulla rangaistavaksi säädetyllä tavalla;

2) vastaajan mielentilan tutkiminen on perusteltua; ja

3) vastaaja suostuu mielentilatutkimukseen tai hän on vangittuna tai häntä syytetään rikoksesta, josta voi seurata ankarampi rangaistus kuin vuosi vankeutta.

5. Lain perusteluissa (HE 271/2004 vp s. 64) on todettu, että silloin, kun asianosainen pyytää tuomioistuimelta syytetyn mielentilan määräämistä tutkittavaksi, pyynnölle on esitettävä perusteet. Pyynnön tueksi on tarkoituksenmukaista esittää esimerkiksi psykiatrin antama lääkärintodistus mielentilatutkimuksen tarpeellisuudesta. Tällainen asiantuntija-arvio ei kuitenkaan ole tutkimusmääräyksen edellytys, vaan tuomioistuin voi harkita mielentilatutkimuksen tarpeellisuutta pelkästään pääkäsittelyssä muutoin esiin tulleiden seikkojen perusteella. Mielentilatutkimuksen tarpeellisuus voi ajankohtaistua jo esimerkiksi syytteessä tarkoitetun teon laadun tai vastaajan kuulemisen perusteella. Perustelujen mukaan tuomioistuimen tulisi mielentilantutkimuksen perusteltavuutta koskevassa harkinnassaan päätyä siihen, että esiin tulleiden seikkojen perusteella on oltava syytä epäillä, että syytetty ei ole täysin syyntakeinen.

$db

8. Mielentilatutkimuksen tarpeellisuutta harkittaessa on otettava huomioon erityisesti tekoon, tekijään ja teko-olosuhteisiin liittyvät sekä mahdollisesta lääkärinlausunnosta ilmenevät seikat. Asiantuntijan kannanotto mielentilatutkimuksen tarpeellisuudesta ei kuitenkaan suoraan tarkoita sitä, että tutkimukseen määräämistä olisi kaikissa olosuhteissa pidettävä perusteltuna. Mikäli tekijällä ei ole syyntakeisuusarvioinnin kannalta merkityksellistä sairaushistoriaa, arvioinnissa korostuvat teon laatuun ja toteuttamistapaan liittyvät seikat.

9. A on hovioikeuden selvitetyksi katsomien seikkojen perusteella hakenut lapsensa taukopaikalta, jonne hän on sopinut entisen puolisonsa kanssa lapsen vaihtopaikan. Sieltä A on lähtenyt ajamaan kohti pääkaupunkiseutua. A on noin 30 kilometrin ajomatkan aikana pysähtynyt ensin nauttimaan rauhoittavia reseptilääkkeitä yli sallitun hoitoalueen. Tämän jälkeen A on vielä pysähtynyt tien sivuun nauttimaan kirkasta viinaa.

10. Asiassa kuullun A:n entisen puolison havaintojen perusteella A oli käyttäytynyt vaihtotilanteessa rauhallisesti. Asiassa on selvitetty, että A oli aikaisemmin käyttänyt alkoholia erittäin harvoin eikä hänen ole selvitetty aikaisemmin nauttineen lääkkeitä ja alkoholia yhdessä.

11. A:n esittämän oikeuspsykiatrian poliklinikan osastonlääkärin 12.9.2019 laatiman lausunnon mukaan syytteenalainen teko oli toistaiseksi jäänyt vaille suurempaa ymmärrystä. Riskiarvioinnissa altistaviksi tekijöiksi on arvioitu tunnesäätelykeinojen puutteet, persoonallisuuden rakenne sekä näiden taustalla olevat elämäkerralliset tekijät. A on itse suhtautunut psykiatriseen hoitoon kielteisesti ja pitänyt sitä tarpeettomana. Osastonlääkäri on pitänyt mahdollisena, että tarkemmassa tutkimuksessa A:n psyykkisen häiriintyneisyyden aste todetaan siinä määrin vaikeaksi, että sillä olisi vaikutusta hänen syyntakeisuuteensa.

12. Asiassa on esitetty todisteena A:ta koskevia lääkärinlausuntoja, joista ei ilmene, että hänen psyykkistä vointiaan olisi aikaisemmin laajamittaisesti tutkittu tai että tähän olisi ilmennyt aihetta. A on arvioitavana olevaa asiaa varten tehdyissä tutkimuksissa kieltänyt järjestelmällisesti kaikkien oireiden esiintymisen. Minkään psykiatrisen häiriön kriteerit eivät ole täyttyneet diagnostisessa tutkimuksessa.

13. A ei ole osannut yhtäältä selittää tekoaan millään tavalla ja toisaalta hän on tuonut esiin, että asianomistaja on hänelle rakkainta maailmassa.

14. Asiassa ei ole väitetty, että A:n päihtymys olisi vaikuttanut hänen mielentilaansa teon yhteydessä. Näin ollen asiassa ei ole syytä arvioida päihtymyksen merkitystä rikoslain 3 luvun 4 §:n 4 momentissa tarkoitettujen erityisen painavien syiden näkökulmasta.

15. Korkein oikeus toteaa A:n syyllistyneen vakavaan tahalliseen rikokseen, joka on kohdistunut hänen omaan lapseensa. Tekotapaan liittyy epätyypillisiä piirteitä, ja teko on ollut A:n henkilöhistoriaan nähden täysin poikkeuksellinen. Asiassa esitetty asiantuntija-arvio on puoltanut mielentilatutkimuksen tekemistä. A:n toiminnassa ja käyttäytymisessä ennen tekoa ja sen jälkeen ei ole kuitenkaan ilmennyt mitään sellaista, joka antaisi suoranaista aihetta epäillä hänen syyntakeisuuttaan.

16. Korkein oikeus katsoo, että lääkärinlausunnot ja niistä ilmenevät seikat eivät edellä kuvatulla tavalla mahdollista pitkälle menevien johtopäätösten tekemistä mielentilatutkimuksen perusteltavuudesta. Asiakirjoista ilmenee kuitenkin A:n kieltäytyneen tapahtumien käsittelystä ja suhtautuneen vakavaan rikokseensa välinpitämättömästi. Korkein oikeus katsoo, että näillä seikoilla voi olla merkitystä arvioitaessa A:n teonhetkistä mielentilaa ja ne puoltavat ainakin sen selvittämisen tarvetta, kun lisäksi otetaan huomioon A:n ilmaisema käsitys asianomistajan merkityksestä hänelle ja A:n huoli asianomistajan tilanteesta.

17. Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että A:n mielentilan tutkiminen on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 37 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla perusteltua. Asiassa täyttyvät myös muut samassa momentissa säädetyt edellytykset, joten Korkein oikeus määrää A:n mielentilan tutkittavaksi. Asian käsittelyä jatketaan mielentilalausunnon saavuttua.

Asian tausta

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oleva kysymys

Sovellettavat säännökset ja niiden tulkinta

Arvioinnin lähtökohdat

Asiassa esitetty selvitys

Korkeimman oikeuden arviointi