KKO:2021:22 — Sexualbrott

A som var 20 år hade chattat med 15-åriga X som han kände sedan tidigare och skickat en bild till henne på sitt könsorgan samt fått X att skicka intima bilder på sig själv. A hade dessutom i sina meddelanden till X i detalj beskrivit hur han önskade ha sex med X. A och X hade därefter träffats hos en vän till A och de hade under kvällsumgänget haft samlag med varandra. Hovrätten dömde A för grovt sexuellt utnyttjande av barn till ett ovillkorligt fängelsestraff på ett år och tio månader. Högsta domstolen ansåg av de skäl som framgår av avgörandet att A:s straff kunde förklaras villkorligt förstärkt med 70 timmars samhällstjänst.

SL 6 kap 4 §

SL 6 kap 9 §

SL 20 kap 6 §

SL 20 kap 7 §

Iältään 20-vuotias A oli viestitellyt entuudestaan tuntemansa 15-vuotiaan X:n kanssa ja lähettänyt tälle kuvan sukupuolielimestään sekä saanut X:n lähettämään itsestään intiimejä kuvia. Lisäksi A oli X:lle lähettämissään viesteissään kuvaillut yksityiskohtaisesti, miten hän haluaisi harrastaa seksiä X:n kanssa. A ja X olivat tämän jälkeen tavanneet A:n ystävän luona ja he olivat illanvieton aikana olleet sukupuoliyhteydessä. Hovioikeus tuomitsi A:n törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä yhden vuoden kymmenen kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että A:lle tuomittu rangaistus voitiin määrätä ehdolliseksi tehostettuna 70 tunnilla yhdyskuntapalvelua.

RL 6 luku 4 §

RL 6 luku 9 §

RL 20 luku 6 §

RL 20 luku 7 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 6.11.2017 nro 17/144743 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 16.1.2020 nro 20/101173 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Essi Konttinen-Di Nardo ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Kari Vesanen, Mirjami Paso ja Juha Terho.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan hovioikeuden tuomiota rangaistuksen määräämisen osalta. Muilta osin valituslupaa ei myönnetty ja hovioikeuden tuomio jäi näiltä osin pysyväksi.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Hovioikeuden A:lle tuomitsema 1 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistus määrätään ehdolliseksi. Koeaika on alkanut käräjäoikeuden tuomiosta 6.11.2017 ja päättynyt 1.6.2019. Koeaika alkaa uudelleen Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta ja päättyy 9.4.2022.

Ehdollinen vankeusrangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos A koeaikana tekee rikoksen, josta syyte nostetaan vuoden kuluessa koeajan päättymisestä ja josta hänet tuomitaan vankeusrangaistukseen.

Ehdollisen vankeusrangaistuksen ohessa A:lle tuomitaan yhdyskuntapalvelua 70 tuntia.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Kirsti Uusitalo, Mika Ilveskero, Jussi Tapani ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Pia Haga.

Perustelut

1. Käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön sillä perusteella, että A oli 27.-30.1.2016 kirjoittanut Whatsapp-sovelluksen välityksellä asianomistajalle seksuaalisista asioista, lähettänyt kuvan sukupuolielimestään sekä suostutellut asianomistajan ottamaan ja lähettämään A:lle kuvia rinnoistaan ja sukupuolielimistään. Asianosaisten viettäessä iltaa yhdessä A oli ollut sukupuoliyhteydessä asianomistajan kanssa. Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli tiennyt asianomistajan olevan 15-vuotias.

2. Käräjäoikeus on tuominnut A:n lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 1 vuoden 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus on katsonut, että teko oli ollut lapselle hyvin vahingollinen. Asianosaisten välinen ikäero oli ollut neljä ja puoli vuotta, mutta heidän henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessään ei ollut ollut huomattavaa eroa. Asianomistaja oli ollut lähellä suojaikärajaa ja asianosaisten välillä oli ollut kaverisuhde. Viestintä oli muuttunut seksuaaliseksi muutamia päiviä ennen sukupuoliyhteyttä ja tekoaika oli siten lyhyt. Kun A:ta ei aikaisemmin ollut tuomittu vankeusrangaistukseen ja kun teko itsessään ei edellyttänyt vankeuden tuomitsemista ehdottomana, käräjäoikeus on määrännyt rangaistuksen ehdolliseksi.

3. Syyttäjän valitettua käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeus on lukenut A:n syyksi törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja tuominnut hänet 1 vuoden 10 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hovioikeus on katsonut, että A:n tekoa oli pidettävä hyvin vahingollisena, kun otettiin huomioon asianosaisten välisten viestien sisältö ja sukupuoliyhteyteen johtanut määrätietoinen taivuttelu. A:n menettelyyn oli liittynyt useamman tyyppistä epäasianmukaista vaikuttamista, kun hän oli käyttänyt hyväkseen tuttavuussuhdettaan asianomistajaan, siinä syntynyttä luottamusta ja asianomistajan johdateltavuutta sekä toimittanut asianomistajan saataville alkoholia, josta asianomistaja oli jossain määrin päihtynyt. Teon vakavuus ja siitä ilmenevä A:n syyllisyys huomioon ottaen hovioikeus on tuominnut vankeusrangaistuksen ehdottomana.

4. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko A:lle tuomittua rangaistusta alennettava sekä lajivalinnasta ehdottoman vankeuden ja ehdollisen vankeuden välillä.

5. Rikoslain 20 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan rangaistusasteikko törkeässä lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä on vankeutta vähintään yksi vuosi ja enintään kymmenen vuotta.

6. Rangaistuksen määräämisen yleissäännökset ovat rikoslain 6 luvun 3 ja 4 §:ssä. Korkein oikeus on käsitellyt säännösten soveltamisperiaatteita useissa ennakkopäätöksissään, muun muassa ratkaisuissa KKO 2015:52 (kohdat 16-18) ja KKO 2017:7 (kohta 23).

7. Korkein oikeus toteaa, että lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusasteikko on laaja, mikä kuvastaa sitä, että tunnusmerkistön täyttävät teot voivat erota moitittavuudeltaan toisistaan huomattavasti. Oikeuskäytännössä mitattaessa rangaistusta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on erityistä huomiota kiinnitetty teon vahingollisuuteen lapsen kehityksen kannalta, hyväksikäyttöteon laatuun, hyväksikäyttötekojen ja -kertojen lukumäärään sekä siihen, miten pitkälle ajanjaksolle ne ajoittuvat (ks.

, kohta 20).

8. Rangaistuskäytännön yhtenäisyyden näkökulmasta on puolestaan olennaista verrata arvioitavana olevaa tekoa muihin samankaltaisiin tekoihin ja ottaa huomioon niissä mitatut rangaistukset (KKO 2015:52, kohta 16 ja siinä mainitut ratkaisut).

9. Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luettua törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä voidaan tekojen laadun vuoksi verrata ennakkopäätöksissä KKO 2017:50 ja KKO 2018:35 arvioitavana olleisiin tekoihin.

10. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2017:50 (kohdat 30-33 ja 49) 23-vuotiaan tekijän katsottiin syyllistyneen törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Tekijä oli ensin keskustellut seksuaalisävytteisesti etäyhteyden välityksellä 14 vuoden 11 kuukauden ikäisen lapsen kanssa, myöhemmin tavannut tämän kerran ja ollut tällöin tämän kanssa sukupuoliyhteydessä. Tekijä oli viesteissään kertonut muun muassa harrastaneensa seksiä äitinsä ja tätinsä kanssa sekä tarvitsevansa uuden panolelun ja ehdottanut lapselle ryhmäseksiä ja puhunut tämän parittamisesta. Tekijä oli ehdotuksensa mukaisesti tullut autollaan tapaamaan lasta, ja he olivat ajaneet syrjäiseen paikkaan metsätielle. Siellä he olivat olleet autossa kahdesti emätinyhdynnässä ja kerran oraaliyhdynnässä, minkä jälkeen tekijä oli vienyt lapsen takaisin tien varteen. Korkein oikeus katsoi, että tekijälle oli yksin tästä teosta mitattava 2 vuotta 3 kuukautta vankeutta.

11. Edellä selostetussa ratkaisussa (kohdat 37-39 ja 63) myös toisen henkilön katsottiin syyllistyneen törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Tämä 43-vuotias tekijä oli lähettänyt useina eri päivinä 15 vuoden 10 kuukauden ikäiselle lapselle hyvin seksuaalisväritteisiä viestejä internetin keskustelupalvelujen kautta ja soittanut tälle kerran äänipuhelun. Tekijä oli kysellyt lapsen seksuaalisista kokemuksista ja esimerkiksi siitä, pitääkö tämä ryhmäseksistä ja montako seksikumppania tällä oli ollut. Sovitun tapaamisen yhteydessä tekijä oli ollut lapsen kanssa kahdesti emätinyhdynnässä, joista toinen oli ollut suojaamaton. Korkein oikeus arvioi, että yksin tästä teosta tekijälle oli mitattava 1 vuosi 11 kuukautta vankeutta.

12. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2018:35 oli kyse 23-vuotiaan tekijän syyllistymisestä törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Tekijä ja 13 vuoden 10 kuukauden ikäinen asianomistaja olivat olleet viettämässä iltaa eräässä asunnossa. He eivät olleet tunteneet toisiaan ennen tapahtumailtaa. Asianomistaja oli illan aikana nauttinut alkoholia ja humaltunut. Tekijä oli näistä seikoista huolimatta ollut sukupuoliyhteydessä asianomistajan kanssa oltuaan myös tietoinen tämän alle 14 vuoden iästä. Korkein oikeus katsoi, että oikeudenmukainen rangaistus tekijän syyksi luetusta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä oli 2 vuotta vankeutta.

13. Korkein oikeus toteaa, että A:lle syyksiluettu rikos vastaa olennaisilta osilta kohdassa 11 kuvattua rikosta, josta tuomittiin 1 vuoden 11 kuukauden vankeusrangaistus. Ratkaisussa KKO 2017:50 kuvattua menettelyä on kuitenkin pidettävä moitittavampana ja vahingollisempana kuin nyt arvioitavana olevaa tapausta. Kohdassa 12 selostetussa ratkaisussa KKO 2018:35 asianosaiset ovat olleet kerran sukupuoliyhteydessä, ja asianomistaja on ollut päihtynyt kuten myös nyt arvioitavana olevassa tapauksessa. Korkein oikeus katsoo, että nyt arvioitavana olevassa tapauksessa A:n menettelyä ei ole pidettävä yhtä moitittavana kuin ratkaisussa KKO 2018:35 arvioitavana ollutta menettelyä.

$dc

15. Korkein oikeus katsoo edellä todetuilla sekä kohdassa 13 vertailukelpoisesta oikeuskäytännöstä lausutuilla perusteilla, että aihetta rangaistuksen alentamiselle A:n vaatimin tavoin ei ole.

16. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Sanotun lainkohdan 2 momentin mukaan alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ei kuitenkaan saa tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen, elleivät painavat syyt sitä vaadi. Tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 6 luvun 10 §:n (401/2015) 1 momentin mukaan voidaan vähintään kahdeksan kuukauden ehdollisen vankeuden ohessa tuomita vähintään 14 ja enintään 90 tuntia yhdyskuntapalvelua.

17. Valinta ehdollisen ja ehdottoman rangaistuksen välillä perustuu kokonaisharkintaan. Arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota tekijän aikaisempaan rikollisuuteen, rikoksen vakavuuteen ja rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen sekä muihin mittaamisperusteisiin. Mitä lähempänä rangaistus on kahta vuotta vankeutta, sitä painavampia perusteita tarvitaan, jotta rangaistus voidaan tuomita ehdollisena (KKO 2020:48, kohdat 17-18 ja kohdassa 17 mainitut ratkaisut).

18. Korkein oikeus toteaa, että nuori rikoksentekijä on rangaistusta määrättäessä eri asemassa kuin aikuinen (KKO 2020:55, kohta 12). Alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ei saa tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen, elleivät painavat syyt sitä vaadi. Nuoren rikoksentekijän iällä ja henkilöön liittyvillä seikoilla voi olla merkitystä rangaistuslajin valinnassa ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä silloinkin, kun hän on tehnyt rikoksen yli 18-vuotiaana. Alle 21-vuotiaiden rikoksentekijöiden rangaistusseuraamusta on harkittava tavanomaista kokonaisvaltaisemmin (KKO 2020:55, kohta 13 ja siinä mainitut ratkaisut). Lajinvalintaa koskevaa ratkaisua tehtäessä on vielä otettava huomioon periaate, jonka mukaan seuraamuksen määrän ja lajin tulee ankaroitua asteittain rikosten vakavuuden ja uusimisen mukaan (KKO 2020:55, kohta 15 ja siinä mainitut ratkaisut).

19. A on tuomittu rikoslain 20 luvun 7 §:n mukaisesta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 1 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistukseen. Vankeusrangaistuksen pituus puoltaa rangaistuksen määräämistä ehdottomaksi. A:n teosta ilmenevää syyllisyyttä korostaa ja ehdotonta rangaistusta puoltaa se, että hänen tekonsa on ollut suunnitelmallinen ja päämäärätietoinen.

20. Rangaistuksen määräämistä ehdolliseksi puoltaa se, että A:ta ei ole aikaisemmin rikoksista rekisteröity ja että hän on tehnyt rikoksen vastikään 20 vuotta täytettyään. Tämä huomioon ottaen ja kun A:n teko ei osoita, että hänen syyllisyyttään olisi arvioitava tavanomaista ankarammin, Korkein oikeus katsoo, että A:lle tuomittu vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi. Rangaistuksen pituuden vuoksi käräjäoikeuden määräämää ehdollisen vankeuden koeaikaa on pidennettävä.

21. Ehdollista vankeutta on yksinään pidettävä riittämättömänä rangaistuksena A:n syyksi luetusta rikoksesta. Tämän vuoksi ehdollisen vankeuden ohessa on tuomittava yhdyskuntapalvelua, jonka tuomitsemiseen A on antanut suostumuksensa ja josta hänen voidaan seuraamusselvityksen perusteella olettaa suoriutuvan. Korkein oikeus pitää oikeudenmukaisena oheisseuraamuksena 70 tunnin yhdyskuntapalvelurangaistusta.

Asian tausta ja käsittely alemmissa oikeuksissa

Korkeimman oikeuden ratkaistavana olevat kysymykset

Rangaistuksen mittaamisen lähtökohdat

Keskeinen ratkaisukäytäntö

Rangaistuksen mittaaminen tässä tapauksessa

Rangaistuslajin valinta ja nuoren iän vaikutus

Rangaistuslajin valinta tässä tapauksessa

KKO 2011:102