KKO:2021:50 — Besöksförbud

B hade på sitt konto på ett socialt medium publicerat flera skriverier om A vilka till sitt innehåll och på grund av sin talrikhet hade varit ägnade att allvarligt trakassera A. B:s skriverier hade inte kommit direkt till A:s kännedom, eftersom A hade blockerat B på sina egna konton på sociala medier. B hade inte tagit direkt kontakt med A på ett socialt medium genom att skicka meddelanden till henne eller genom att tagga henne i sina inlägg. A hade fått kännedom om B:s inlägg via andra personer.

Högsta domstolen ansåg att B:s skriverier inte hade utgjort sådant kontaktande av A eller försök därtill som avses i lagen om besöksförbud. I saken fanns inte heller grundad anledning att anta att B allvarligt skulle trakassera A genom att kontakta henne direkt eller försöka göra detta. Det förelåg inte i lag stadgade förutsättningar för att meddela ett besöksförbud.

L om besöksförbud 1 §

L om besöksförbud 2 §

L om besöksförbud 2 a §

L om besöksförbud 3 §

B oli julkaissut sosiaalisen median tilillään useita A:ta koskevia kirjoituksia, jotka olivat sisältönsä ja lukuisuutensa vuoksi olleet omiaan vakavasti häiritsemään A:ta. B:n kirjoittelu ei ollut tullut suoraan A:n tietoon, koska A oli estänyt B:n omilla sosiaalisen median tileillään. B ei ollut ottanut sosiaalisessa mediassa suoraan yhteyttä A:han lähettämällä hänelle viestejä tai merkitsemällä häntä julkaisuihinsa. A oli saanut tiedon B:n julkaisuista muiden henkilöiden kautta.

Korkein oikeus katsoi, että B:n kirjoittelu ei ollut ollut lähestymiskieltolaissa tarkoitettua yhteyden ottamista A:han tai sen yrittämistä. Asiassa ei ollut myöskään perusteltua aihetta olettaa, että B tulisi vakavasti häiritsemään A:ta ottamalla tähän suoraan yhteyttä tai sitä yrittämällä. Lähestymiskiellon määräämiselle ei ollut laissa säädettyjä edellytyksiä.

L lähestymiskiellosta 1 §

L lähestymiskiellosta 2 §

L lähestymiskiellosta 2 a §

L lähestymiskiellosta 3 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B:lle myönnettiin valituslupa. B vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja lähestymiskieltoa koskeva hakemus hylätään.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja pääasia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Ari Kantor, Kirsti Uusitalo, Mika Ilveskero ja Eva Tammi-Salminen. Esittelijä Lauri Länsman.

Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio 12.3.2020 nro 20/385

A pyysi, että hänen entinen ystävänsä B määrätään perusmuotoiseen lähestymiskieltoon. A:n mukaan B oli julkaissut Instagram-tilillään valheellisia tietoja A:sta sekä luonut Facebookiin A:ta loukkaavan valeprofiilin ja näin yrittänyt tavoittaa A:ta. B oli lisäksi tehnyt A:n lasta koskevia perättömiä lastensuojeluilmoituksia. A oli B:n toiminnan seurauksena ahdistunut, eikä hän uskaltanut kävellä ulkona ilman toista henkilöä.

Käräjäoikeus katsoi, että B:n omilla sosiaalisen median tileillään julkaisemia kirjoituksia oli lukumääräisesti paljon ja ne olivat pääasiassa A:ta loukkaavia. A oli kuitenkin saanut julkaisut tietoonsa muiden henkilöiden kautta, koska hän oli estänyt B:n pääsyn omille sosiaalisen median tileilleen. Käräjäoikeus katsoi, että B ei ollut varsinaisesti ottanut yhteyttä A:han eikä B:n menettely ollut sellaista lähestymiskieltolaissa tarkoitettua vakavaa häirintää, jonka estämiseksi lähestymiskielto tulisi määrätä.

Käräjäoikeus hylkäsi A:n hakemuksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jukka Rainio.

Helsingin hovioikeuden tuomio 30.6.2020 nro 957

Hovioikeus katsoi, että B:n julkaisut sosiaalisessa mediassa olivat loukkaavan sisältönsä ja lukuisuutensa vuoksi sellaisia, että ne olivat omiaan vakavasti häiritsemään kirjoittelun kohteeksi joutunutta A:ta. Kirjoittelu oli jatkunut vielä käräjäoikeuden tuomion jälkeenkin. B oli myös muulla tavoin, kuten yhteydenotoilla lastensuojeluviranomaisiin, pyrkinyt puuttumaan A:n henkilökohtaisiin asioihin. Näin ollen hovioikeus katsoi, että B:n menettely antoi perustellun aiheen olettaa, että B tulisi tulevaisuudessa häiritsemään A:ta lähestymiskieltolaissa tarkoitetulla tavalla, jos lähestymiskieltoa ei määrätä. Vakavan häirinnän vaaran todennäköisyyttä arvioitaessa ratkaisevaa merkitystä ei ollut sillä, että ilmeisesti pääosa loukkaavista kirjoituksista oli tapahtunut B:n omilla sosiaalisen median alustoilla tai julkisilla keskustelupalstoilla, eikä sillä, että A oli itse estänyt B:n viestien ja kirjoittelun tiedoksisaamisen.

Edellä selostetuin perustein hovioikeus katsoi, että lähestymiskiellon määräämiselle A:n suojaksi oli perusteet. Hovioikeus määräsi B:n perusmuotoiseen lähestymiskieltoon todeten kiellon sisällöstä, että B ei saa tavata A:ta eikä muutenkaan ottaa häneen yhteyttä tai sitä yrittää. Kiellettyä on myös sosiaalisen median ja puhelimen sovellusten kautta tapahtuva yhteydenotto. Kiellettyä on myös A:n seuraaminen ja tarkkaileminen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Mirja-Leena Nurmi ja Tea Kangasniemi sekä asessori Jaakko Jylhä.

Perustelut

1. A on pyytänyt, että hänen entinen ystävänsä B määrätään perusmuotoiseen lähestymiskieltoon. Lähestymiskielto oli tarpeen siksi, että B oli julkaissut omalla Instagram-tilillään valheellisia tietoja A:sta sekä luonut Facebookiin A:ta loukkaavan valeprofiilin ja näin yrittänyt tavoittaa A:ta. B oli lisäksi tehnyt A:n lasta koskevia perättömiä lastensuojeluilmoituksia. Käräjäoikeuden hylättyä A:n hakemuksen hovioikeus on A:n valituksen johdosta määrännyt B:n perusmuotoiseen lähestymiskieltoon.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko asiassa edellytykset määrätä B perusmuotoiseen lähestymiskieltoon.

3. Lähestymiskiellosta annetun lain (lähestymiskieltolaki) 1 §:n 1 momentin mukaan lähestymiskielto voidaan määrätä henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai tällaisen rikoksen uhan tai muun vakavan häirinnän torjumiseksi. Lähestymiskiellon määräämisen tavoitteena on siten suojata itsensä uhatuksi tuntevaa henkilöä paitsi fyysiseltä myös henkiseltä väkivallalta, kuten uhkauksilta, kiusanteolta tai häirinnältä (HE 41/1998 vp s. 17).

4. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan lähestymiskiellon määräämisen edellytyksenä on perusteltu aihe olettaa, että henkilö, jota vastaan kieltoa pyydetään, tulisi tekemään itsensä uhatuksi tuntevan henkilön henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai muulla tavoin vakavasti häiritsemään tätä. Lainkohdan perustelujen (HE 41/1998 vp s. 17) mukaan siinä tarkoitettua muuta vakavaa häirintää kuin rikoksella uhkaamista voisi olla esimerkiksi pitkän aikaa jatkunut tai tiheästi sattunut yhteyden ottaminen vailla asiallista perustetta tai itsensä uhatuksi tuntevan henkilön seurailu. Samoin toistuva pilkallinen tai loukkaava käyttäytyminen voisi johtaa lähestymiskiellon määräämiseen, jos käyttäytyminen on ollut itsensä uhatuksi tuntevan henkilön vakavaa häirintää.

5. Kiellon määräämisen edellytyksiä arvioitaessa on lain 2 a §:n mukaan otettava huomioon asiaan osallisten henkilöiden olosuhteet, jo tapahtuneen rikoksen tai häirinnän laatu ja toistuvuus sekä todennäköisyys, että henkilö, jota vastaan kieltoa pyydetään, jatkaisi häirintää tai tekisi itsensä uhatuksi tuntevaan henkilöön kohdistuvan rikoksen.

6. Lähestymiskieltolain 3 §:n 1 momentin mukaisesti perusmuotoiseen lähestymiskieltoon määrätty henkilö ei saa, sen mukaisesti kuin asiaa koskevassa ratkaisussa tarkemmin määrätään, tavata suojattavaa henkilöä eikä muuten ottaa häneen yhteyttä tai sitä yrittää, ellei 4 momentista muuta johdu. Kiellettyä on myös suojattavan henkilön seuraaminen ja tarkkaileminen. Pykälän 4 momentin mukaan lähestymiskielto ei koske yhteydenottoja, joilla on asiallinen peruste ja jotka ovat ilmeisen tarpeellisia. Pykälän 1 momentin perustelujen (HE 41/1998 vp s. 18) mukaan kiellettyjä olisivat esimerkiksi puhelimitse, kirjeitse, sähköpostin välityksellä tai muulla vastaavalla tavalla tapahtuvat yhteydenotot. Lisäksi kiellettyä olisi paitsi henkilön jäljessä kulkeminen, myös kaikenlainen suojeltavan henkilön tarkkaileminen esimerkiksi videoimalla tai valokuvaamalla.

7. Tässä asiassa on kysymys siitä, onko lähestymiskiellon määräämiselle edellytykset A:n väittämän B:n häneen kohdistaman vakavan häirinnän perusteella.

8. Korkein oikeus toteaa, että lähestymiskieltolain säätämisen jälkeen viestintäteknologia ja -tavat ovat kehittyneet ja monipuolistuneet. Ihmisten väliset yhteydenotot tapahtuvat nykyään puheluiden tai kirjeiden sijasta yhä enenevässä määrin verkkoviestintäympäristöissä, kuten sosiaalisessa mediassa ja pikaviestipalveluissa. Sosiaalisen median palveluissa viestintä voidaan suunnata määrätylle yksilöidylle vastaanottajalle tai vastaanottajajoukolle, valituille seuraajille tai yleisesti avoimelle vastaanottajajoukolle. Sosiaalisen median alustoilla tapahtuva häirintä voi saavuttaa runsaasti yleisöä ja olla siten itsensä uhatuksi tuntevan henkilön kannalta ahdistavampaa ja häiritsevämpää kuin lain esitöissä esimerkkeinä mainitut, perinteisemmin viestintäkeinoin toteutetut suorat yhteydenotot.

9. Lähestymiskiellon edellytyksiä arvioitaessa huomioon on kuitenkin otettava myös kiellon sisältö ja merkitys. Lähestymiskieltolain 3 §:n mukaisesti lähestymiskieltoa koskeva määräys merkitsee, että kieltoon määrätty henkilö ei saa ottaa kiellolla suojattavaan henkilöön yhteyttä tai sitä yrittää. Lähestymiskiellolla voidaan siten kieltää suojattavaan henkilöön kohdistuva tapaaminen, muu yhteydenottaminen tai sen yrittäminen sekä henkilön seuraaminen ja tarkkaileminen tähän kohdistuvan vakavan häirinnän torjumiseksi.

10. Korkein oikeus katsoo lähestymiskieltolain 3 §:stä seuraavan, että henkilö voidaan määrätä lähestymiskieltoon vain sellaisen esimerkiksi verkkoviestinnässä tapahtuvan menettelyn osalta, joka merkitsee yhteyden ottamista suojattavaan henkilöön tai sen yrittämistä. Lähestymiskiellolle lain 3 §:ssä säädetyn sisällön vuoksi kiellolla ei siten välttämättä voida torjua kaikkea kehittyneen teknologian mahdollistamaa, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa henkilöön kohdistuvaa vakavaa häirintää.

11. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että B olisi vastoin kiistämistään luonut A:n nimellä valeprofiilin Facebookiin. Näin ollen tämä A:n väite on jäänyt näyttämättä. B:n yhteydenotot lastensuojeluviranomaisiin eivät puolestaan ole merkinneet sellaisia B:n yhteydenottoja A:han, joihin lähestymiskielto voitaisiin perustaa ja jollaiset voitaisiin lähestymiskiellolla kieltää.

12. Arvioitavaksi siten jää, onko lähestymiskiellon määräämiselle edellytyksiä B:n sosiaalisessa mediassa julkaiseman A:ta koskevan kirjoittelun perusteella. Tältä osin Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin, että B:n viestintä on sinänsä ollut loukkaavan sisältönsä ja lukuisuutensa vuoksi omiaan vakavasti häiritsemään A:ta.

13. Asiassa on kuitenkin riidatonta, että B:n julkaisut sosiaalisessa mediassa eivät ole tulleet suoraan A:n tietoon, koska tämä on asettanut B:lle eston omilla sosiaalisen median tileillään. B ei ole lähettänyt A:lle viestejä sosiaalisen median sovelluksissa tai merkinnyt A:ta omalla tilillään tekemiinsä julkaisuihin siten, että julkaisu olisi liitetty A:n sosiaalisen median tilille. A on saanut tiedon B:n häntä koskevista julkaisuista muiden henkilöiden kautta.

14. Korkein oikeus katsoo, että B:n A:ta koskeva kirjoittelu hänen omalla sosiaalisen median tilillään ei ole ollut lähestymiskieltolaissa tarkoitettua yhteyden ottamista A:han tai sen yrittämistä. Sen vuoksi kirjoittelua ei ole mahdollista kieltää lähestymiskieltolain nojalla.

15. Ottaen huomioon edellä todettu häirinnän toteuttamistapa asiassa ei ole perusteltua aihetta olettaa, että B tulisi vakavasti häiritsemään A:ta ottamalla häneen yhteyttä tai sitä yrittämällä tai muullakaan tavalla, joka voitaisiin lähestymiskieltolain nojalla kieltää. Lähestymiskiellon määräämiselle ei siten ole edellytyksiä.

Asian tausta ja Korkeimman oikeuden ratkaistavana oleva kysymys

Sovellettavat säännökset ja niitä koskevat esityöt

Arvioinnin lähtökohdat

Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa