KKO:2021:56 — Våldsamt motstånd mot tjänsteman

Fången A hade spottat blodig saliv i ansiktet på en av fängelsets väktare och meddelat att han hade HIV-smitta. A åtalades för våldsamt motstånd mot tjänsteman.

A:s beteende uppfyllde inte rekvisitet i 16 kap. 1 § strafflagen angående användning av eller hot om våld. A tillräknades hindrande av tjänsteman.

SL 16 kap 1 §

SL 16 kap 3 §

Vankeusvanki A oli sylkäissyt verta sisältävää sylkeä vankilan vartijan kasvoille ilmoittaen, että hänellä oli HIV-tartunta. A:ta syytettiin virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta.

A:n menettely ei täyttänyt rikoslain 16 luvun 1 §:ssä säädettyä väkivallan käyttämistä tai sillä uhkaamista koskevaa tunnusmerkkiä. A:n syyksi luettiin haitanteko virkamiehelle.

RL 16 luku 1 §

RL 16 luku 3 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle ja B:lle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:n syyksi luetaan syytteen mukaisesti virkamiehen väkivaltainen vastustaminen ja että A:lle tuomittua yhteistä ehdotonta vankeusrangaistusta korotetaan ainakin neljällä kuukaudella.

B vaati valituksessaan, että A tuomitaan syytteen mukaisesti virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta.

A ei vastannut valituksiin.

Välitoimi

Korkein oikeus varasi asianosaisille tilaisuuden lausua siitä, kattaako esitetty teonkuvaus rikoslain 16 luvun 3 §:ssä tarkoitetun haitanteon virkamiehelle ja täyttääkö A:n menettely sanotun tunnusmerkistön.

Syyttäjä ja B antoivat pyydetyt lausumat.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:n syyksi luetaan kohdassa 2 haitanteko virkamiehelle.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Pekka Koponen, Päivi Hirvelä, Juha Mäkelä ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Marja Reijonen.

Pohjois-Savon käräjäoikeuden tuomio 25.2.2019 nro 19/108377

Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Syytteen teonkuvauksen mukaan A oli käyttänyt tai uhannut käyttää väkivaltaa pakottaakseen virkamiehen jättämään tekemättä julkisen vallan käyttöä sisältäneen virkatoimen tai muuten käyttänyt tai uhannut käyttää väkivaltaa sellaisen virkatoimen johdosta sitä suorittanutta virkamiestä vastaan. Vankeusvankina ollut A oli ollut eristysosastolla ja oli häneltä vaarallisia esineitä haltuun otettaessa sylkäissyt vankilan vartija B:tä kasvoihin. Syljessä oli silminnähden ja A:n tieten ollut verta ja A oli uhannut tällä tavoin tartuttaa B:lle HIV:n. B oli joutunut teon vuoksi kuukausiksi seurantaan mahdollisten tautitartuntojen toteamiseksi tai poissulkemiseksi.

Käräjäoikeus katsoi syytteen tulleen näytetyksi B:n ja todistajan uskottavilla ja yhdenmukaisilla kertomuksilla. Käräjäoikeus luki A:n syyksi virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen ja tuomitsi hänet tästä sekä kahdesta muusta virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta yhteiseen 10 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Airi Lappi.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 30.10.2019 nro 19/147042

A valitti hovioikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä.

Hovioikeus hylkäsi syytteen ja alensi A:lle muista hänen syykseen luetuista teoista tuomitun rangaistuksen yhteiseksi neljän kuukauden vankeusrangaistukseksi. Hovioikeus katsoi näytetyksi, että A oli tahallaan sylkäissyt B:tä kasvoihin syljellä, jossa oli ollut verta ja joka oli osunut asianomistajaa otsalle hiusten rajaan. Sylkäisyn jälkeen A oli sanonut, että hänellä on HIV. Hovioikeus katsoi, että väkivallan käsitettä on tulkittava yhdenmukaisesti pahoinpitelysäännöksessä ja virkamiehen väkivaltaista vastustamista koskevassa säännöksessä. Hovioikeus katsoi, että A ei ollut tilanteessa tehnyt väkivaltaa B:lle. Pelkästään se, että tekijä väkivaltaa käyttämättä uhkaa tartuttaa toiseen jonkin taudin, ei täyttänyt virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen tunnusmerkistöä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juha Halijoki, Harri Hyvärinen ja Minna Huttunen.

Perustelut

1. Vankeusvanki A oli sylkäissyt veristä sylkeä vankilan vartijan kasvoille ja sanonut, että hänellä oli HIV-tartunta. Tapahtumatilanteessa vartija oli lähestynyt eristysosastolle vietyä A:ta aikomuksenaan ottaa pois tälle jääneet vaarallisina pidetyt esineet. Vartija ei ollut sairastunut, eikä syytteessä ole väitettykään, että A:lla olisi ollut HIV-infektiota.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, täyttääkö A:n menettely virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen tunnusmerkistön, ja erityisesti siitä, onko menettelyssä ollut kyse väkivallan käyttämisestä tai sillä uhkaamisesta.

3. Rikoslain 16 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta tuomitaan se, joka käyttää tai uhkaa käyttää väkivaltaa pakottaakseen virkamiehen tekemään tai jättämään tekemättä julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen. Saman luvun 2 §:n mukaan jos virkamiehen väkivaltainen vastustaminen, huomioon ottaen väkivallan tai uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty, rikoksentekijä on tuomittava virkamiehen vastustamisesta. Edelleen saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan joka käyttämättä väkivaltaa tai sen uhkaa oikeudettomasti estää tai yrittää estää 1 §:ssä tarkoitetun virkatoimen suorittamista tai vaikeuttaa sitä, on tuomittava haitanteosta virkamiehelle.

4. Virkamiehen vastustamista koskevat säännökset ovat saaneet nykyisen sisältönsä eduskuntakäsittelyn aikana. Lakivaliokunnan mietinnön (LaVM 3/1998 vp s. 13-14) mukaisesti säännöksissä on erotettu toisistaan virkamiehen väkivaltainen vastustaminen, virkamiehen vastustaminen ja haitanteko virkamiehelle. Tätä on perusteltu sillä, että hallituksen esityksessä HE 6/1997 vp ehdotettua virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen soveltamisalaa pidettiin huomattavan laajana ja sen todettiin kattavan moitittavuudeltaan hyvin erilaisia tekoja.

5. Kyseisessä hallituksen esityksessä (HE 6/1997 vp s. 50-51, 58 ja 61) on todettu esimerkiksi väkivaltarikoksia koskevien rikossäännösten suojaavan myös virkatehtäviään hoitavia henkilöitä. Näitä säännöksiä ei kuitenkaan ole pidetty riittävinä, vaan rikoslain 16 lukuun on liitetty julkisten viranomaisten rikosoikeudellista suojaa tarkoittavia erityisiä säännöksiä. Esityksen mukaan virkamiesten harjoittaman julkista valtaa sisältävän virkatoiminnan rikosoikeudellisen suojan tulee selkeästi erota muissa tehtävissä toimivien rikosoikeudellisesta suojasta. Hallituksen esityksessä on todettu väkivallan ja sillä uhkaamisen merkitsevän aktiivista toimintaa, joka välittömästi tai välillisesti kohdistuu virkamiehen henkilöön. Tavallisesti väkivalta kohdistuu suoranaisesti virkamiehen terveyteen tai turvallisuuteen.

6. Korkein oikeus katsoo, että virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen tunnusmerkistöä arvioitaessa on otettava huomioon myös muut väkivallan käyttämistä koskevat rikoslain säännökset. Läheisin vertailukohta on pahoinpitelyä koskeva rikoslain 21 luvun 5 §, jonka mukaan pahoinpitelystä tuomitaan se, joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan.

7. Pahoinpitelysäännöstä koskevien esitöiden (HE 94/1993 vp s. 95) mukaan pahoinpitelyä on ensinnäkin ruumiillisen väkivallan tekeminen toiselle. Ruumiillisen väkivallan tekemisessä toiselle olisi kysymys pahoinpitelystä toimintona, jolla loukataan toisen ruumiillista koskemattomuutta. Toisessa pahoinpitelyn tekotavassa on kysymys seurauksen, kivun tai terveyden vahingoittumisen, aiheuttamisesta. Tällöin itse tekotapaan ei tarvitse liittyä mitään väkivaltaa sanan yleiskielisessä merkityksessä. Aikaisemminkin oli vakiintuneesti tulkittu, että esimerkiksi tahallinen taudin tartuttaminen toiseen on pahoinpitelyä. Korkeimman oikeuden ratkaistavana ei ole ollut sellaisia pahoinpitelytapauksia, joissa olisi ollut tarpeen nimenomaisesti tulkita väkivallan käyttämisen merkityssisältöä.

8. Rikoslain 31 luvun 1 §:ssä tarkoitetun ryöstön tunnusmerkistöön kuuluu muun muassa, että tekijä käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaa välittömästi käyttää sellaista väkivaltaa. Säännöksen esitöissä (HE 66/1988 vp) ei ole käsitelty tarkemmin, mitä henkilöön kohdistuvalla väkivallalla tarkoitetaan. Korkein oikeus on arvioinut henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa ratkaisussaan KKO 1994:10, jossa syytetty oli anastustarkoituksessa saattanut uhrin tiedottomaan tilaan olueen sekoitetuilla lääkkeillä ja sen jälkeen anastanut tämän omaisuutta. Syyte ryöstöstä hylättiin, koska anastusta ei ollut tehty käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa. Syytetty tuomittiin varkaudesta ja pahoinpitelystä.

9. Virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää väkivallan käyttämistä tai sillä uhkaamista. Pahoinpitelyn tavanomaisin tekotapa on ruumiillinen väkivalta. Virkamiehen väkivaltaista vastustamista ja pahoinpitelyä koskevien lain esitöiden mukaan väkivallalla tarkoitetaan henkilöön ja tavallisesti tämän terveyteen kohdistuvia, ruumiillista koskemattomuutta loukkaavia tekoja. Korkein oikeus katsoo, että väkivallan käyttämistä on virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen tunnusmerkistön yhteydessä tulkittava lähtökohtaisesti samalla tavalla kuin niissä rikoslain 21 luvun säännöksissä, joiden tunnusmerkistöihin kuuluu ruumiillisen väkivallan tai henkilöön kohdistuvan väkivallan käyttäminen.

10. Väkivallan käyttäminen tai sillä uhkaaminen on rikoslain 16 luvun 1 ja 2 §:n tunnusmerkistöjen välttämätön osa. Sylkeminen päin toista on sinänsä aktiivinen toimi, joka kohdistuu toiseen henkilöön ja loukkaa tämän henkilökohtaista koskemattomuutta. Kaikenlainen henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaaminen ei kuitenkaan rikoslain rangaistussäännöksiä sovellettaessa täytä väkivallan käyttämistä koskevaa tunnusmerkistötekijää. Väkivallan selkeä ja rajattu määrittäminen on tarpeen etenkin silloin, kun väkivallan käyttäminen itsessään, ilman teosta aiheutuvaa seurausta, riittää täyttämään rikoksen. Jos taas toiselle tahallisesti aiheutetaan kipua tai terveydellistä vahinkoa, tekoa voidaan arvioida pahoinpitelyrikoksena siitä riippumatta, onko menettelyssä kysymys väkivallasta vai ei.

11. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että sylkeminen ei ole virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen tunnusmerkistössä tarkoitettua väkivallan käyttämistä.

12. A:n sylki on ollut veristä, ja hän on väittänyt sairastavansa HIV:iä. Menettely on sisältänyt uhkauksen siitä, että hän voisi sylkemällä tartuttaa HIV-infektion vartijaan. Korkein oikeus katsoo, että myöskään uhkaus tällä tavalla vahingoittaa vartijan terveyttä ei täytä virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen tunnusmerkistössä tarkoitettua väkivallalla uhkaamista.

13. Kun A:n menettelyä ei voida katsoa väkivallan käyttämiseksi eikä väkivallalla uhkaamiseksi, hänen menettelynsä ei täytä rikoslain 16 luvun 1 §:ssä säädettyä virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen tunnusmerkistöä.

14. Haitantekoa virkamiehelle koskeva rikoslain 16 luvun 3 § koskee virkatoimen oikeudetonta estämistä tai vaikeuttamista silloin, kun tekoon ei liity väkivallan käyttämistä tai sillä uhkaamista. Korkeimman oikeuden arvioitavana olevassa syytekohdassa on kuvattu, kuinka A on sylkäisemällä ja siihen liittyvällä uhkauksella pyrkinyt pakottamaan virkamiehen jättämään tekemättä julkisen vallan käyttöä sisältäneen virkatoimen. Alemmissa oikeuksissa A:n menettely on katsottu näytetyksi. Korkein oikeus katsoo, että syytteessä kuvattu ja selvitetyksi katsottu A:n menettely täyttää haitanteosta virkamiehelle säädetyt tunnusmerkistötekijät.

15. A on 27.11.2017 Sukevan vankilassa sylkäissyt veristä sylkeä vankilan vartija B:tä kasvoihin ja uhannut tällä tavoin tartuttaa HIV-infektion B:lle, joka oli ottamassa A:lta pois vaarallisina pidettyjä esineitä. A on menettelyllään oikeudettomasti yrittänyt estää julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen suorittamista ja siten syyllistynyt rikoslain 16 luvun 3 §:n 1 momentin mukaiseen haitantekoon virkamiehelle.

16. A:n syyksi luetusta haitanteosta virkamiehelle voidaan tuomita rangaistukseksi sakkoa. Lisäksi A:n syyksi on hovioikeudessa luettu muissa syytekohdissa virkamiehen väkivaltainen vastustaminen ja virkamiehen vastustaminen.

17. A:ta koskevasta rikosrekisteriotteesta ilmenee, että hänen syykseen hovioikeudessa luetut teot ja nyt syyksi luettu teko olisi voitu käsitellä yhdessä Kainuun käräjäoikeuden tuomiossa 20.12.2017 (Rovaniemen hovioikeus 21.9.2018) kohdissa 3 ja 4 A:n syyksi luettujen ryöstön ja varkauden kanssa. Rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla mainittu rangaistus on otettava kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta alentavana seikkana.

18. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden tuomitsema yhteinen neljän kuukauden vankeusrangaistus on oikeudenmukainen seuraamus A:n syyksi luetuista teoista.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Sovellettavat säännökset

Väkivalta tunnusmerkistötekijänä

Korkeimman oikeuden arviointi

Syyksilukeminen

Rangaistusseuraamus