KKO:2021:75 — Tvångsmedel

Åklagaren hade i samband med ny behandling av ett häktningsärende i tingsrätten yrkat att A fortfarande skulle hållas häktad som misstänkt för sju brott. Åklagaren hade motiverat sitt yrkande med risk för fortsatt brottslig verksamhet, flyktrisk och kollusionsfara. Tingsrätten hade förordnat att A fortfarande skulle hållas häktad som misstänkt endast för två brott på grund av kollusionsfara.

Högsta domstolen ansåg av de skäl som framgår av avgörandet att åklagaren inte hade rätt att genom klagan söka ändring i tingsrättens beslut, även om alla grunder för yrkandet gällande fortsatt häktning inte hade godkänts.

TvångsmedelsL 3 kap 19 §

Syyttäjä oli vangitsemisasiaa käräjäoikeudessa uudelleen käsiteltäessä vaatinut, että A määrätään pidettäväksi edelleen vangittuna seitsemästä rikoksesta epäiltynä. Syyttäjä oli perustellut vaatimustaan jatkamis-, karttamis- ja sotkemisvaaralla. Käräjäoikeus oli määrännyt A:n pidettäväksi edelleen vangittuna vain kahdesta rikoksesta epäiltynä sotkemisvaaran perusteella.

Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, että syyttäjällä ei ollut oikeutta hakea kantelemalla muutosta käräjäoikeuden päätökseen, vaikka kaikkia vangittuna pitämistä koskevan vaatimuksen perusteita ei ollut hyväksytty.

PakkokeinoL 3 luku 19 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A vaati valituksessaan, että syyttäjän kantelu jätetään tutkimatta.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että A:n valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että syyttäjän kantelu jätetään tutkimatta. Muilta osin hovioikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Tuomo Antila, Kirsti Uusitalo, Mika Ilveskero ja Jussi Tapani. Esittelijä Johannes Koskenniemi.

Vangitsemisvaatimuksen käsittely 9.9.2019 ja asian myöhemmät käsittelyt

Itä-Uudenmaan käräjäoikeus määräsi 9.9.2019 A:n vangittavaksi seitsemästä rikoksesta epäiltynä karttamis- ja sotkemisvaaran perusteella.

Itä-Uudenmaan käräjäoikeus käsitteli vangitsemisasiaa uudelleen 29.11.2019 ja 23.12.2019 ja määräsi tuolloin, että A oli edelleen pidettävä vangittuna karttamis- ja sotkemisvaaran perusteella.

Vangitsemisasian uudelleen käsittely 16.7.2020

A vaati, että hänet päästetään vapaaksi, sillä vangittuna pitämiselle ei ollut perustetta.

Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden päätös 16.7.2020 nro 20/1056

Käräjäoikeus totesi, että A oli vangittu ja syytteessä seitsemästä rikoksesta. Näyttö oli otettu vastaan vasta viidestä rikoksesta. Näin ollen vangitsemisen yleiset edellytykset täyttyivät.

Käräjäoikeus katsoi, että sotkemisvaara oli olemassa siltä osin kuin rikosasiaa ei ollut vielä käsitelty eli järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumista ja törkeää rahanpesua koskevien syytekohtien osalta.

Lausumillaan perusteilla käräjäoikeus katsoi, ettei karttamisvaaraa ollut olemassa.

Käräjäoikeus määräsi A:n pidettäväksi edelleen vangittuna järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta ja törkeästä rahanpesusta epäiltynä sotkemisvaaran perusteella.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Antti Vuorenmaa, Juho Päkkilä ja Teija Siika-aho.

Muutoksenhaku Helsingin hovioikeudessa

Syyttäjä kanteli hovioikeuteen vaatien, että A määrätään vangittavaksi käräjäoikeuden päätöksessä mainittujen perusteiden lisäksi myös kaikkien alkuperäisessä vangitsemisvaatimuksessa mainittujen seitsemän rikoksen osalta jatkamis- ja karttamisvaaran perusteella.

A vaati vastauksessaan, että syyttäjän kantelu hylätään. Syyttäjä vaati vastauksessaan, että A:n kantelu hylätään.

Hovioikeuden päätös 31.7.2020 nro 1050

Hovioikeus tutki syyttäjän ja A:n kantelut.

Hovioikeus totesi, että kantelut eivät koskeneet vangitsemisen yleisiä edellytyksiä eikä niistä siten ollut kysymys hovioikeudessa.

Lausumillaan perusteilla hovioikeus katsoi olevan syytä epäillä, että A vapautuessaan tutkintavankeudesta lähtisi pakoon tai muuten karttaisi jäljellä olevaa oikeudenkäyntiä taikka hänelle mahdollisesti tuomittavan rangaistuksen täytäntöönpanoa.

Hovioikeus katsoi, että asiassa ei ollut estettä arvioida syyttäjän vaatimusta A:n vangitsemisesta jatkamisvaaran perusteella. Lausumillaan perusteilla hovioikeus katsoi olevan syytä epäillä, että A jatkaisi rikollista toimintaa.

Hovioikeus lausumillaan perusteilla katsoi olevan myös syytä epäillä, että A pyrkisi vapautuessaan vaikeuttamaan käsittelemättä olevien syytekohtien selvittämistä.

Näillä perusteilla hovioikeus hylkäsi A:n kantelun ja hyväksyi syyttäjän kantelun.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Marja-Leena Honkanen, Tiina Isokääntä ja Jukka Loiva. Esittelijä Sini Majlander.

Perustelut

1. Syyttäjä on vangitsemisasiaa käräjäoikeudessa uudelleen käsiteltäessä vaatinut, että A määrätään pidettäväksi edelleen vangittuna seitsemästä rikoksesta epäiltynä. Syyttäjä on perustellut vaatimustaan jatkamis-, karttamis- ja sotkemisvaaralla. Käräjäoikeus on katsonut, että mikään näistä vangittuna pitämisen erityisistä edellytyksistä ei täyttynyt viiden epäillyn rikoksen osalta. Kahden epäillyn rikoksen osalta käräjäoikeus on määrännyt A:n pidettäväksi edelleen vangittuna sotkemisvaaran perusteella. Syyttäjä on kannellut hovioikeuteen väittäen, että jatkamis- ja karttamisvaara olivat kaikkien seitsemän epäillyn rikoksen osalta käsillä.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko syyttäjällä ollut oikeus hakea kantelemalla muutosta käräjäoikeuden päätökseen.

3. Pakkokeinolain 3 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen, joka käsittelee syytteen, on vangitun pyynnöstä otettava vangitsemisasia uudelleen käsiteltäväksi.

4. Saman luvun 17 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen on määrättävä vangittu päästettäväksi heti vapaaksi, jos edellytyksiä vangittuna pitämiseen ei enää ole 15 §:ssä tarkoitetun vangitsemisasian uudelleen käsittelyn taikka tuomion tai pääkäsittelyssä esiin tulleiden seikkojen perusteella.

5. Muutoksenhausta säädetään saman luvun 19 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan vangitsemisasiassa annettuun päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla. Pidättämiseen oikeutettu virkamies saa kannella päätöksestä, jolla vangitsemisvaatimus on hylätty taikka vangittu määrätty päästettäväksi vapaaksi tai määrätty tutkinta-arestiin.

6. Syyttäjä ja A ovat esittäneet, että pakkokeinolain 3 luvun 19 §:n 1 momentissa tarkoitettuna vangitsemisvaatimuksen hylkäävänä ratkaisuna on pidettävä sellaista ratkaisua, jolla käräjäoikeus hylkää väitteen jostakin vangitsemisen erityisestä edellytyksestä mutta jolla epäiltyä ei ole kuitenkaan vapautettu. Korkein oikeus toteaa, että väite vangitsemisen erityisen edellytyksen olemassaolosta ei ole vangitsemisvaatimus vaan vangitsemisvaatimuksen tai vangittuna pitämistä koskevan vaatimuksen peruste. Pääsääntö on, että pelkästään ratkaisun perusteluihin ei ole oikeutta hakea muutosta.

7. Korkein oikeus toteaa, että pakkokeinolain 3 luvun 19 §:n 1 momentista ilmenevin tavoin pääsääntö vangitsemisasiassa on kielto hakea muutosta. Säännöksessä on tyhjentävästi lueteltu tilanteet, joissa muutosta voi pääsäännöstä poiketen hakea kantelulla. Säännöksen mukaisesti pidättämiseen oikeutetun virkamiehen muutoksenhakuoikeuden kannalta ratkaisevaa on se, onko päätöksessä hylätty vangitsemisvaatimus taikka määrätty vangittu päästettäväksi vapaaksi tai tutkinta-arestiin.

8. Käräjäoikeus on katsonut, että A:n vangittuna pitämiselle ei ole ollut kaikkia niitä perusteita, joihin syyttäjä oli tätä koskevan vaatimuksensa tueksi vedonnut. Tämä ei ole kuitenkaan merkinnyt sitä, että syyttäjän vangitsemisvaatimus olisi hylätty. Käräjäoikeus ei myöskään ole määrännyt A:ta päästettäväksi vapaaksi tai tutkinta-arestiin. Näin ollen syyttäjällä ei ole pakkokeinolain 3 luvun 19 §:n 1 momentin mukaan oikeutta kannella käräjäoikeuden päätöksestä.

9. Korkeimman oikeuden pakkokeinoasioita koskevassa ratkaisukäytännössä rikoksesta epäillyllä tai tuomitulla on katsottu olevan eräissä tilanteissa oikeus hakea muutosta ilman nimenomaista säännöstä (KKO 2020:66, KKO 2010:64). Muutoksenhakuoikeutta on pidetty tärkeänä pakkokeinojen oikeusturva- ja valvontajärjestelmän kannalta (KKO 2020:66, kohta 14). Oikeusturvanäkökohdat eivät ole yhtä painavia tilanteessa, jossa muutosta hakee syyttäjä. Vanhemmassa oikeuskäytännössä on suhtauduttu torjuvasti syyttäjän muutoksenhakuoikeuteen ilman nimenomaista säännöstä (KKO 2000:115). Toisin kuin edellä viitattujen ratkaisujen kohteena olleissa tapauksissa, tässä asiassa ei myöskään ole kysymys tilanteesta, jossa muutoksenhakuoikeudesta ei olisi lainkaan säädetty, vaan kyse on muutoksenhakuoikeutta määrittävän säännöksen tulkinnasta.

10. Korkein oikeus toteaa yhteenvetona, että sovellettavana oleva pakkokeinolain 3 luvun 19 §:n 1 momentin säännös on sanamuodoltaan yksiselitteinen, eikä mikään säännöksen tarkoitukseen tai oikeusturvasyihin liittyvä seikka puolla säännöksen sanamuodon mukaisesta tulkinnasta poikkeamista. Kun käräjäoikeus ei ole hylännyt vangitsemisvaatimusta eikä määrännyt A:ta päästettäväksi vapaaksi tai tutkinta-arestiin, syyttäjällä ei ole ollut oikeutta hakea päätökseen muutosta, ja hovioikeuden olisi pitänyt jättää hänen kantelunsa tutkimatta.

11. Myös A on kannellut asiassa hovioikeuteen ja vaatinut vapaaksi päästämistään. Hovioikeus on hylännyt hänen kantelunsa, eikä Korkein oikeus ole myöntänyt hänelle tältä osin valituslupaa. Näin ollen syyttäjän kantelun tutkimatta jättämisestä ei seuraa, että hovioikeuden päätöksen lopputulosta, jonka mukaan A oli pidettävä vangittuna, olisi aihetta muuttaa.

12. Korkein oikeus toteaa selvyyden vuoksi, että syyttäjä on hovioikeudessa A:n kanteluun antamassaan vastauksessa esittänyt väitteen karttamis- ja jatkamisvaaran olemassaolosta. Nämä perusteet ovat siten tulleet hovioikeuden tutkittavaksi syyttäjän kantelusta riippumatta.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Sovellettavat säännökset

Korkeimman oikeuden arviointi

Tutkimatta jättämisen vaikutukset pääasiaan