KKO:2022:15 — Försvarare

Svaranden hade åtalats för mord. Han hade erkänt att han hade förfarit på det sätt som framgick av gärningsbeskrivningen i åtalet men ansett sig ha gjort sig skyldig till dråp och inte till mord. En försvarare hade förordnats för svaranden. Högsta domstolen skulle avgöra om försvararens arvode borde höjas på grund av storleken på det ansvar som hänförde sig till försvararens uppdrag.

Högsta domstolen ansåg att försvararens ansvar inte kunde anses vara avsevärt större än normalt enbart på den grunden att ärendet var av särskild betydelse för svaranden. Vid bedömningen skulle även beaktas andra omständigheter som de facto påverkar försvararens uppdrags ansvarsfullhet. Högsta domstolen höjde inte arvodet.

SRF om grunderna för arvoden vid allmän rättshjälp 8 § 3 punkten

Vastaajaa oli syytetty murhasta. Hän oli tunnustanut menetelleensä syytteen teonkuvauksessa kerrotulla tavalla mutta katsonut syyllistyneensä murhan sijasta tappoon. Vastaajalle oli määrätty puolustaja. Korkeimmassa oikeudessa oli ratkaistavana, pitääkö puolustajan palkkiota korottaa puolustajan tehtävään liittyneen vastuun suuruuden perusteella.

Korkein oikeus katsoi, ettei puolustajan vastuuta voitu pitää tavallista tuntuvasti suurempana yksinomaan sillä perusteella, että asialla oli vastaajalle erityinen merkitys. Arvioinnissa oli otettava huomioon myös muut seikat, jotka tosiasiassa vaikuttavat puolustajan tehtävän vastuullisuuteen. Korkein oikeus ei korottanut palkkiota.

VNA oikeusavun palkkioperusteista 8 § 3 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Asianajaja A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hänelle käräjäoikeudessa maksettavaksi määrättyä palkkiota B:n puolustamisesta korotetaan 20 prosentilla.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hovioikeuden ratkaisun lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Tuomo Antila, Lena Engstrand, Eva Tammi-Salminen ja Timo Ojala. Esittelijä Johannes Koskenniemi.

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 25.10.2019 nro 19/146816

Asianajaja A oli määrätty murhasta syytetyn B:n puolustajaksi. B tunnusti menetelleensä syytteen teonkuvauksessa kuvatuin tavoin eli tappaneensa C:n lyömällä tätä veitsellä noin 30 kertaa päähän, kasvoihin, kaulaan, vartaloon ja raajoihin. B katsoi syyllistyneensä murhan asemesta tappoon. Käräjäoikeus tuomitsi B:n murhasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

Asianajaja A vaati, että hänelle valtion varoista maksettavaa palkkiota B:n puolustamisesta korotetaan 20 prosentilla sen vuoksi, että asialla oli erityinen merkitys B:lle.

Käräjäoikeus hylkäsi A:n vaatimuksen palkkion korottamisesta.

Käräjäoikeus perusteli palkkioratkaisua sillä, että B:tä syytettiin vakavasta rikoksesta, josta määrättävä seuraamus oli elinkautinen vankeusrangaistus. B oli tunnustanut tapon, ja tapahtumainkulku oli melko riidaton. B oli lisäksi myöntänyt korvausvaatimukset perusteeltaan ja määrältään lukuun ottamatta kärsimyskorvauksia koskevia vaatimuksia, joita hän oli paljoksunut määrältään. Asia oli epäilemättä ollut B:lle merkityksellinen. Asia ei kuitenkaan ollut poikkeuksellisen vaikea eikä laadultaan rikosnimikkeen valossa epätavanomainen. Edellytyksiä palkkion korottamiselle ei ollut yksinomaan rikosnimikkeen perusteella.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Outi Holmström ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 12.2.2021 nro 21/106175

Asianajaja A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 8 §:n 3 kohtaa vastaava säännös oli sisältynyt lainsäädäntöön varsin pitkään. Lähtökohtaisesti avustajan tuntipalkkio on samansuuruinen kaikissa asioissa, joissa palkkio maksetaan tehtävään käytetyn ajan perusteella, ja palkkion korottamisen tai alentamisen edellytyksistä säädetään erikseen. Tämä lähtökohta oli jo sellaisenaan omiaan korostamaan yhdenmukaisuutta ja avustajien toiminnan yhdenvertaista arviointia. Myös mainitusta säännöksestä ilmenee, että korottamiseen oikeuttavan tilanteen on tarkoitettu olevan normaalista avustamistilanteesta poikkeavan ja poikkeuksellisen.

Säännöstä tulkittaessa oli otettava huomioon sen luonne poikkeussäännöksenä. Näin ollen avustajan palkkion korottaminen avustajan tuntuvasti suuremman vastuun perusteella edellytti, että asia poikkesi jossakin suhteessa merkittävällä tavalla muista vastaavanlaisista asioista. Säännöksen tarkoitusta ei vastannut sen tulkitseminen siten, että palkkio olisi aina maksettava korotettuna esimerkiksi syytteen koskiessa tekoa, josta saattoi tuomita vain elinkautisen vankeusrangaistuksen.

Näillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua A:n palkkion osalta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kari Vesanen, Kati Lavi-Waltari ja Tuomo Kare.

Perustelut

1. Asianajaja A on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n nojalla määrätty muun ohella murhasta syytetyn B:n puolustajaksi. B on tunnustanut menetelleensä syytteen teonkuvauksessa kerrotulla tavalla, mutta katsonut syyllistyneensä murhan asemesta tappoon. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat tuominneet hänet murhasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Hovioikeuden tuomio on tältä osin lainvoimainen.

3. Asiassa on kysymys siitä, onko A:n palkkiota korotettava puolustajan tehtävään liittyneen vastuun suuruuden perusteella.

4. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan puolustajalle maksetaan valtion varoista palkkio noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeusapulain 17 ja 18 §:ssä säädetään avustajan palkkiosta. Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä niihin käytetyn ajan perusteella. Lainkohdassa olevan valtuutussäännöksen mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin muun muassa tuntipalkkion suuruudesta sekä niistä asia- ja avustajakohtaisista syistä, joiden perusteella palkkiota voidaan korottaa tai alentaa.

5. Palkkion korottamisesta säädetään oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (palkkioperusteasetus, 290/2008) 8 §:ssä. Sen 3 kohdassa säädetään korotusperusteeksi se, että avustajalla on tavallista tuntuvasti suurempi vastuu sen vuoksi, että kysymyksessä on huomattava taloudellinen etuus tai asialla muutoin on erityinen merkitys päämiehelle.

6. Avustajan tavallista tuntuvasti suuremmasta vastuusta korotusperusteena oli säädetty samalla tavalla myös aikaisemmissa asetuksissa 389/2002 ja 359/1998. Voimassa olevan asetuksen tai aikaisempien asetusten esitöissä ei ole esitetty näkökohtia korotusperusteen tarkoituksesta tai sen soveltamisedellytyksistä.

7. Kyseinen korotusperuste on otettu osaksi palkkiosäännöstöä oikeusministeriön 18.1.1993 antamalla määräyksellä 90/33/93 OM oikeudenkäyntiavustajalle maksettavista palkkioista ja kulukorvauksista maksuttomassa oikeudenkäynnissä, ja se on toistettu oikeusministeriön 19.12.1994 antamassa vastaavassa määräyksessä 4329/33/94 OM. Näitä määräyksiä edeltänyt oikeusministeriön 8.2.1991 antama ohje 493/33/91 OM oikeudenkäyntiavustajalle maksettavista palkkioista ja kulukorvauksista maksuttomassa oikeudenkäynnissä ei mahdollistanut palkkion korottamista avustajan tavallista tuntuvasti suuremman vastuun perusteella.

8. Korkein oikeus ei ole aikaisemmin antanut ennakkopäätöstä avustajan tavallista tuntuvasti suurempaan vastuuseen liittyvän korotusperusteen soveltamisesta. Korkeimman oikeuden julkaisemattomissa ratkaisuissa ja muussa oikeuskäytännössä tämän korotusperusteen soveltamiskynnys on muodostunut varsin korkeaksi ja palkkiota on korotettu mainitun säännöksen nojalla vain harvoin. Edeltä ilmenevin tavoin korotusperuste on tästä huolimatta säilynyt samansisältöisenä, vaikka palkkiosääntelyä on muutoin muutettu.

9. Palkkion korottaminen palkkioperusteasetuksen 8 §:n 3 kohdan perusteella edellyttää paitsi sitä, että asialla on erityinen merkitys päämiehelle, myös sitä, että avustajalla on tämän vuoksi tavallista tuntuvampi vastuu.

10. Säännöksessä on sen yhtenä soveltamistilanteena nimenomaisesti mainittu se, että asia koskee huomattavaa taloudellista etuutta. Syytteessä tarkoitetun rikoksen törkeyttä tai rikoksesta vaaditun rangaistuksen ankaruutta ei ole erikseen mainittu säännöksessä, mutta ne voivat tulla arvioitaviksi seikkoina, jotka tekevät asiasta päämiehelle muutoin erityisen merkityksellisen.

11. Palkkion korottamista koskeva säännös on luonteeltaan poikkeussäännös. Säännöksen sanamuodon perusteella korottamisperusteen soveltamiskynnyksen on tarkoitettu olevan korkea.

12. Syytteessä tarkoitetun rikoksen törkeys ja rikoksesta vaaditun rangaistuksen ankaruus vaikuttavat sekä asian merkitykseen päämiehelle että avustajan vastuuseen. Se, että asialla on erityinen merkitys päämiehelle, ei kuitenkaan aina tarkoita sitä, että avustajalla on tavallista tuntuvasti suurempi vastuu. Korotusperusteen soveltamisen edellytykset eivät siten ole käsillä pelkästään käsiteltävän rikosnimikkeen törkeyden tai vaaditun rangaistuksen ankaruuden perusteella. Arvioitaessa avustajan vastuun suuruutta on otettava huomioon myös muut seikat, jotka tosiasiassa vaikuttavat avustajan tehtävän vastuullisuuteen. Huomiota on siten kiinnitettävä esimerkiksi siihen, mikä asiassa mahdollisesti on riidatonta, miltä osin syyte kiistetään ja millaisiin seikkoihin kiistämisen perusteeksi vedotaan.

13. B on käräjäoikeudessa tunnustanut menetelleensä syytteen teonkuvauksessa kerrotuin tavoin ja myöntänyt syyllistyneensä tappoon. Käräjäoikeuden ratkaistavana on siten ollut, täyttääkö menettely murhan tunnusmerkistön.

14. Selvää on, että murhasyytteellä on vastaajalle erityinen merkitys. Kohdassa 12 todetuin perustein tästä ei kuitenkaan välttämättä seuraa avustajalle tavallisesti tuntuvasti suurempi vastuu.

15. Asiassa ei ole ollut riidanalaista, onko B syyllistynyt henkirikokseen. Riidanalaista on ollut B:n menettelyn oikeudellinen arviointi. Sitä kysymystä, onko menettely täyttänyt murhan tunnusmerkistön, ei voida pitää kovinkaan vaikeana. Mikäli asia olisi ratkaistu B:n kannan mukaisesti, hänet olisi joka tapauksessa tuomittu pitkään vankeusrangaistukseen. Asiaan ei ole liittynyt muitakaan erityispiirteitä, jotka olisivat erityisesti korostaneet puolustajan tehtävään liittyvää vastuuta.

16. Johtopäätöksenään Korkein oikeus toteaa, ettei asianajaja A:n vastuu asiassa ole ollut tavallista tuntuvasti suurempi. Vaatimus palkkion korottamisesta on siten perusteeton.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Sovellettavat säännökset ja niiden tausta

Arvioinnin lähtökohdat

Arviointi tässä asiassa