Tingsrätten hade genom en lagakraftvunnen dom dömt A till samhällstjänst och övervakning vid sidan av villkorligt fängelse. Högsta domstolen ansåg att det inte är möjligt att som tilläggspåföljd i samband med villkorligt fängelse samtidigt döma ut både samhällstjänst och övervakning. Domen grundade sig på uppenbart oriktig tillämpning av lag till den del den gällde de tilläggspåföljder som hade ådömts A.

Käräjäoikeus oli lainvoiman saaneessa tuomiossaan tuominnut A:n ehdollisen vankeuden ohessa yhdyskuntapalveluun ja valvontaan. Korkein oikeus katsoi, että ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksena ei voida samalla kertaa tuomita sekä yhdyskuntapalvelua että valvontaa. Tuomio perustui A:lle tuomittujen oheisseuraamusten osalta ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

Asian aikaisempi käsittely

Lainvoimaiseksi jäänyt Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio 15.3.2022 nro 22/111146 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Anne Maria Niemi ja lautamiehet.

Ylimääräinen muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A vaati, että käräjäoikeuden tuomio puretaan siltä osin kuin hänelle oli tuomittu ehdollisen vankeuden oheisseuraamukseksi sekä yhdyskuntapalvelua että valvontaa. A vaati, että yhdyskuntapalvelu poistetaan.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio 15.3.2022 nro 22/111146 puretaan A:lle tuomitun ehdollisen vankeuden oheisseuraamusten eli yhdyskuntapalvelun ja valvonnan osalta.

Asia palautetaan Itä-Uudenmaan käräjäoikeuteen, jonka pitää viipymättä omasta aloitteestaan ottaa asia A:n ehdollisen vankeuden oheisseuraamusten osalta uudelleen käsiteltäväkseen ja menetellä siinä laillisesti ottaen huomioon palauttamisen syy.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pekka Koponen, Mika Huovila, Lena Engstrand, Eva Tammi-Salminen ja Jussi Tapani. Esittelijä Lauri Länsman.

Perustelut

1. Käräjäoikeus on 15.3.2022 antamallaan tuomiolla lukenut A:n syyksi raiskauksen nuorena henkilönä ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön nuorena henkilönä. A oli rikokset tehdessään ollut 16-vuotias.

2. Käräjäoikeus on tuominnut A:n syyksi lukemistaan rikoksista yhteisen 1 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistuksen, joka on määrätty ehdolliseksi 30.6.2024 päättyvin koeajoin. Käräjäoikeus on tuominnut ehdollisen vankeuden oheisseuraamukseksi yhdyskuntapalvelua 40 tuntia ja sen lisäksi A:n valvontaan 1 vuoden 3 kuukauden ajaksi siten, että valvonta-aika päättyy viimeistään, kun ehdollisen vankeuden koeaika loppuu.

3. A on purkuhakemuksessaan katsonut, että tuomio perustui väärään lain soveltamiseen, koska ehdollisen vankeuden oheisseuraamukseksi ei voida tuomita sekä yhdyskuntapalvelua että valvontaa.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, perustuuko hakemuksen kohteena oleva tuomio oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 4 kohdassa tarkoitetuin tavoin ilmeisesti väärään lain soveltamiseen siltä osin kuin A:lle on ehdollisen vankeuden ohessa tuomittu sekä yhdyskuntapalvelu että valvonta.

5. Rikoslain 6 luvun 10 §:ssä säädetään ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksista. Jos ehdollista vankeutta on pidettävä riittämättömänä rangaistuksena rikoksesta, voidaan pykälän 1 momentin mukaan sen ohessa tuomita sakkoa, tai jos ehdollinen vankeus on kahdeksan kuukautta tai sitä pidempi, vähintään 14 ja enintään 120 tuntia yhdyskuntapalvelua. Pykälän 2 momentissa säädetään siitä tarkemmin ilmenevin tavoin rikoksen 21 vuotta täytettyään tehneen tuomitsemisesta ehdollisen vankeuden tehosteeksi valvontaan. Pykälän 3 momentin mukaan rikoksen alle 21-vuotiaana tehnyt voidaan tuomita ehdollisen vankeuden tehosteeksi valvontaan yhden vuoden kolmen kuukauden ajaksi, jos tätä on pidettävä perusteltuna tekijän sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi tai uusien rikosten ehkäisemiseksi. Pykälän 4 momentin mukaan oheisseuraamukseksi voidaan samalla kertaa tuomita sekä sakko että 2 tai 3 momentissa tarkoitettu valvonta.

6. Mainittu 4 momentin säännös on lisätty pykälään eduskuntakäsittelyn yhteydessä lakivaliokunnan mietinnön mukaisesti. Mietinnössä (LaVM 10/2018 vp s. 9) katsottiin, että ehdollisen vankeuden oheisseuraamukseksi voi olla perusteltua määrätä sekä sakko että nuorille tai aikuisille suunnattu valvonta ottaen huomioon, että oheissakolla ja valvonnalla on osittain eri tarkoitukset. Henkilön tuomitsemista sekä yhdyskuntapalveluun että aikuisille tai nuorille suunnattuun valvontaan ei voitaisi pitää samalla tavalla tarpeellisena. Tämä ei olisi mietinnön mukaan mielekästä myöskään seuraamusten samankaltaisuuden vuoksi.

7. Muun muassa mainituista syistä lakivaliokunta ehdotti mietinnössään (LaVM 10/2018 vp s. 11-12) rikoslain 6 luvun 10 §:n tarkistamista ja selkeyttämistä siten, että säännöksestä käy ilmi, että henkilö voidaan tuomita sekä 1 momentissa tarkoitettuun oheissakkoon että esityksen 2 momentissa ehdotettuun aikuisten valvontaan tai 3 momentissa tarkoitettuun nuorten valvontaan. Sen sijaan 1 momentissa tarkoitetun oheisyhdyskuntapalvelun ja 2 tai 3 momentissa tarkoitetun valvonnan yhdistelmä ei ollut ehdotuksen myötä mahdollinen. Pykälän tarkistaminen toteutettiin poistamalla 1 momentista ja 2 momentin 2 kohdasta sanat ”yksinään” sekä lisäämällä pykälään edellä kuvattu 4 momentti.

8. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 4 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa, jos tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan ilmeisesti väärästä lain soveltamisesta on yleensä kysymys tilanteessa, jossa lakia on sovellettu selvästi ja kiistattomasti väärin. Tämä tarkoittaa sitä, ettei sovellettu säännös ole ollut tulkinnanvarainen eikä myöskään sisältänyt tuomioistuimelle jätettyä harkinnanvaraa. Tuomion purkaminen edellyttää, että tuomiosta ilmenevä lain soveltaminen on kiistattomasti ristiriidassa sen oikeustilan kanssa, joka vallitsi tuomion antamishetkellä. (Ks. esimerkiksi KKO 2020:77, kohta 16 ja siinä mainitut ratkaisut.)

9. Rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta koskevan rikoslain 3 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin. Laillisuusperiaatteen tavoitteena on taata oikeusturvan ja ennakoitavan laintulkinnan toteutuminen (HE 44/2002 vp s. 34). Laillisuusperiaate edellyttää siten, että laissa määritellään täsmällisesti rikokset ja niistä johtuvat seuraamukset (KKO 2021:79, kohta 10).

10. Korkein oikeus toteaa, että rikoslain 6 luvun 10 §:n 4 momentissa säädetään ehdollisen vankeuden oheisseuraamusten tuomitsemisesta samalla kertaa. Lainkohdan mukaan samalla kertaa voidaan tuomita sekä sakko että 2 tai 3 momentissa tarkoitettu valvonta. Laissa ei sen sijaan ole säännöstä, jonka mukaan samalla kertaa voitaisiin tuomita oheisseuraamukseksi yhdyskuntapalvelu ja valvonta. Koska laillisuusperiaate edellyttää rikosten seuraamusten täsmällistä määrittelemistä laissa, Korkein oikeus katsoo, että 4 momentin säännöstä on tulkittava siten, että siinä on säädetty tyhjentävästi ehdollisen vankeuden oheisseuraamusten yhdistelmistä. Kuten kohdissa 6 ja 7 kuvatusta lakivaliokunnan mietinnöstä ilmenee, tämä on myös ollut nimenomainen tarkoitus lakia säädettäessä. Näin ollen ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksena ei voida samalla kertaa tuomita sekä 1 momentissa tarkoitettua yhdyskuntapalvelua että 2 tai 3 momentissa tarkoitettua valvontaa.

11. Kohdasta 8 ilmenevin tavoin tuomion purkaminen oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 4 kohdan nojalla edellyttää lain soveltamisen virheellisyyden olevan kiistattoman selvää. Tämän vuoksi asiassa on vielä arvioitava, onko edellä kuvattu oikeana pidettävä laintulkinta ollut todettavissa oikeuslähteistä niin selvästi, että purkuperusteen mukainen ilmeisyys täyttyy. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä sanottu ilmeisyys on voitu perustaa vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön silloin, kun lain säännösten sanamuoto mahdollistaa useamman soveltamisvaihtoehdon (KKO 2010:77). Samoin ilmeisyysvaatimusta on arvioitu tietyn Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun nojalla (KKO 2017:46). Ilmeisenä on pidetty myös lain soveltamista tilanteessa, jossa rangaistussäännöksestä ei laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla ilmennyt, että asiassa rikotun huolellisuusvelvollisuuden ilmaissut toimintaohje olisi rangaistussäännöksessä tarkoitettu määräys (KKO 2015:22).

12. Korkein oikeus katsoo edellä todetuilla perusteilla, että käräjäoikeuden tuomio perustuu A:lle tuomitun ehdollisen vankeuden oheisseuraamusten osalta ilmeisesti väärään lain soveltamiseen ja että edellytykset tuomion purkamiseen tältä osin ovat siten olemassa.

13. A:n mukaan ehdollisen vankeuden oheisseuraamukseksi ei olisi tullut tuomita yhdyskuntapalvelua. Syyttäjä on puolestaan katsonut, että A:lle tuomituista oheisseuraamuksista valvonta tulee poistaa. Korkein oikeus toteaa, että A:n syyksi luetuista rikoksista tuomittavaa ehdollisen vankeuden oheisseuraamusta ei voida pitää oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 14 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla selvänä. Korkein oikeus katsoo huomioon ottaen asianosaisten mahdollisuus muutoksenhakuun ja oikeusastejärjestys, että asia on palautettava A:lle tuomittujen oheisseuraamusten osalta käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

Kohderatkaisussa sovellettu säännös ja sitä koskeva lakivaliokunnan mietintö

Tuomion purkamisen edellytysten arviointi