KKO:2023:21 — Besöksförbud

A hade bemyndigat B att företräda henne i ärenden som gäller hennes egendom och i andra ekonomiska angelägenheter samt i sådana ärenden som gäller hennes person, vilkas betydelse hon saknar förmåga att förstå vid den tidpunkt då fullmakten ska användas. En advokat som intressebevakningsfullmäktigen B hade befullmäktigat hade i A:s namn begärt att ett besöksförbud skulle meddelas för att skydda A. Tingsrätten avvisade ansökan på den grunden att intressebevakningsfullmäktigen inte hade saklegitimation att begära besöksförbud för att skydda A. Hovrätten fastställde tingsrättens avgörande.

Högsta domstolen ansåg att eftersom B inte hade begärt besöksförbud i sitt eget namn utan i A:s, borde begäran inte ha fått avvisas på grund av att B saknade saklegitimation. I stället borde det ha utretts om B hade rätt att i ärendet föra A:s talan, och i det syftet ha bedömts om A själv hade förmåga att förstå ärendets betydelse. Tingsrättens och hovrättens domar upphävdes och målet återförvisades till tingsrätten.

L om besöksförbud 5 § 1 mom

L om intressebevakningsfullmakt 2 § 1 mom

A oli valtuuttanut B:n edustamaan itseään omaisuuttaan koskevissa ja muissa taloudellisissa asioissa sekä sellaisissa henkilöään koskevissa asioissa, joiden merkitystä hän ei kykene ymmärtämään sillä hetkellä, jolloin valtuutusta on käytettävä. Edunvalvontavaltuutettu B:n valtuuttama asianajaja oli pyytänyt lähestymiskiellon määräämistä A:n nimissä tämän suojaksi. Käräjäoikeus jätti hakemuksen tutkimatta sillä perusteella, että edunvalvontavaltuutetulla ei ollut asiavaltuutta vaatia lähestymiskieltoa A:n suojaksi. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden ratkaisun.

Korkein oikeus katsoi, että koska B ei ollut pyytänyt lähestymiskieltoa omissa nimissään vaan A:n nimissä, pyyntöä ei olisi saanut jättää tutkimatta B:n puuttuvan asiavaltuuden vuoksi. Sen sijaan asiassa olisi tullut selvittää, oliko B:llä oikeus käyttää asiassa A:n puhevaltaa, ja tässä tarkoituksessa arvioida, kykenikö A itse ymmärtämään asian merkityksen. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot kumottiin ja asia palautettiin käräjäoikeuteen.

L lähestymiskiellosta 5 § 1 mom

L edunvalvontavaltuutuksesta 2 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku ja välitoimet Korkeimmassa oikeudessa

Korkein oikeus pyysi käräjäoikeudelta ennen valitusluvan myöntämistä selvitystä siitä, millä perusteella tuomioon oli merkitty hakijaksi edunvalvontavaltuutettu B, kun lähestymiskiellon määräämistä koskevassa pyynnössä hakijana oli ollut valtuuttaja A.

Asian ratkaissut käräjätuomari antoi pyydetyn selvityksen, joka toimitettiin tiedoksi B:lle ja C:lle.

B:lle myönnettiin valituslupa. B vaati valituksessaan, että Korkein oikeus kumoaa hovioikeuden tuomion ja vahvistaa B:llä olevan asiassa asialegitimaatio tai palauttaa asian uudelleen hovioikeuden ratkaistavaksi.

C vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Asia palautetaan käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa hakemus käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palautuksen syy siinä viivytyksettä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Ari Kantor, Eva Tammi-Salminen, Alice Guimaraes-Purokoski ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Sofia Aspelund.

Asian tausta

Digi- ja väestötietovirasto oli vahvistanut A:n antaman edunvalvontavaltuutuksen, jonka mukaan A:n tytär B oli valtuutettu edustamaan A:ta tämän omaisuutta koskevissa ja muissa taloudellisissa asioissa sekä sellaisissa tämän henkilöä koskevissa asioissa, joiden merkitystä A ei kyennyt ymmärtämään sillä hetkellä, jolloin valtuutusta oli käytettävä.

Hakemus ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

B:n valtuuttama asianajaja pyysi A:n nimissä tämän suojaksi lähestymiskiellon määräämistä. Pyynnön mukaan C tuli määrätä vuoden mittaiseen laajennettuun lähestymiskieltoon.

Käräjäoikeuden tuomio 21.1.2022 nro 22/201

Käräjäoikeus oli kirjannut ratkaisuunsa lähestymiskiellon hakijaksi A:n sijasta edunvalvontavaltuutettu B:n.

Käräjäoikeus totesi, että lähestymiskiellosta annetun lain 5 §:n 1 momentissa oli tyhjentävästi lueteltu ne tahot, jotka voivat hakea lähestymiskieltoa suojattavalle henkilölle. Mainitun säännöksen mukaan lähestymiskiellon määräämistä voi pyytää itsensä uhatuksi tai häirityksi tunteva henkilö taikka syyttäjä-, poliisi- tai sosiaaliviranomainen. Käräjäoikeus katsoi, ettei asialegitimaation ulottamista tätä laajemmaksi voitu perustella myöskään reaalisin argumentein.

Edelleen käräjäoikeus katsoi, ettei edunvalvontavaltuutettu käytä edunvalvontavaltuutuksen nojalla itsenäisesti valtuuttajan ohella tai yksin tämän sijasta puhevaltaa oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 1 a §:ssä tarkoitetulla tavalla, vaan edunvalvontavaltuutettu on oikeutettu ainoastaan edustamaan valtuuttajaa vahvistetussa edunvalvontavaltuutuksessa ilmaistun tahdonilmaisun puitteissa.

Käräjäoikeus katsoi, ettei B:llä ollut asiassa itsenäistä puhevaltaa A:n puolesta eikä hänellä ollut siten asialegitimaatiota saattaa lähestymiskieltoasiaa vireille myöskään yksin edunvalvontavaltuutuksen nojalla.

Käräjäoikeus jätti lähestymiskieltohakemuksen tutkimatta puuttuvan asialegitimaation vuoksi.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Päivi Leppämäki.

Helsingin hovioikeuden tuomio 6.7.2022 nro 1009

B valitti hovioikeuteen ja vaati, että hovioikeus joko vahvistaa hänellä olevan asialegitimaatio asiassa tai palauttaa asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

C vaati, että valitus hylätään.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätökset siitä, ettei B:llä ollut A:n edunvalvontavaltuutettuna asialegitimaatiota vaatia lähestymiskieltoa A:n suojaksi. Hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden oli tullut jättää hakemus mainitsemillaan perusteilla tutkimatta, ja hylkäsi valituksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Jaana Helander ja Jenny Wacklin sekä asessori Mikko Nieminen.

Perustelut

1. A on Digi- ja väestötietoviraston vahvistamalla edunvalvontavaltuutuksella valtuuttanut B:n edustamaan itseään omaisuuttaan koskevissa ja muissa taloudellisissa asioissa sekä sellaisissa henkilöään koskevissa asioissa, joiden merkitystä hän ei kykene ymmärtämään sillä hetkellä, jolloin valtuutusta on käytettävä.

2. Käräjäoikeus on jättänyt tutkimatta lähestymiskiellon määräämistä koskevan pyynnön, jonka on tehnyt A:n edunvalvontavaltuutettu B:n valtuuttama asianajaja A:n nimissä tämän suojaksi. Käräjäoikeus on katsonut, ettei B:llä ollut asiassa asialegitimaatiota. Hovioikeus on hyväksynyt käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätöksen siitä, että B:llä ei ole A:n edunvalvontavaltuutettuna asialegitimaatiota vaatia lähestymiskieltoa A:n suojaksi ja hylännyt B:n valituksen.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys alempien oikeuksien menettelyn oikeellisuudesta.

4. Asiavaltuudesta ei ole yleistä säännöstä oikeudenkäymiskaaressa. Kuten Korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 2004:18 (kohta 6), KKO 2018:8 (kohta 11) ja KKO 2022:39 (kohta 13) ilmenee, oikeus esittää omissa nimissään vaatimuksia oikeudenkäynnissä eli asiavaltuus (asialegitimaatio) on ehdoton prosessinedellytys. Tuomioistuin ja asianosaiset ovat sidottuja siihen, kenellä tämä oikeus lain mukaan on.

5. Lähestymiskiellosta annetun lain 5 §:n 1 momentissa säädetään siitä, kenellä on oikeus pyytää lähestymiskieltoa. Mainitun lainkohdan mukaan lähestymiskiellon määräämistä voi pyytää itsensä uhatuksi tai häirityksi tunteva henkilö taikka syyttäjä-, poliisi- tai sosiaaliviranomainen.

7. Toisin kuin käräjäoikeus on ratkaisussaan katsonut, B ei kuitenkaan ollut pyytänyt lähestymiskieltoa omissa nimissään vaan valtuuttaja A:n nimissä. Hakemusta ei siten olisi saanut jättää puuttuvan asiavaltuuden vuoksi tutkimatta. Sen sijaan käräjäoikeuden olisi tullut arvioida, oliko B:llä oikeus käyttää A:n puhevaltaa asiassa.

8. Edunvalvontavaltuutetun edustusvallan laajuus riippuu edunvalvontavaltuutuksen sisällöstä. Edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan edunvalvontavaltuutuksella valtuutettu voidaan ensinnäkin oikeuttaa edustamaan valtuuttajaa tämän omaisuutta koskevissa ja muissa taloudellisissa asioissa. Lainkohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 52/2006 vp s. 17) on todettu, että jollei valtakirjan sisällöstä muuta johdu, edustamisvalta taloudellisissa asioissa kattaa sekä edustamisen oikeustoimissa että oikeuden käyttää puhevaltaa tuomioistuimessa ja muun viranomaisen luona.

9. Valtuutettu voidaan edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan oikeuttaa edustamaan valtuuttajaa myös sellaisissa tämän henkilöä koskevissa asioissa, joiden merkitystä valtuuttaja ei kykene ymmärtämään sillä hetkellä, jolloin valtuutusta olisi käytettävä. Lainkohdan sanamuodosta ilmenevin tavoin valtuutetulle valtakirjassa osoitettu kelpoisuus edustaa valtuuttajaa tämän henkilöä koskevissa asioissa ei yksinään riitä synnyttämään valtuutetulle edustamisvaltaa, vaan tämän kelpoisuuden olemassaolo edellyttää sitä, ettei valtuuttaja kykene konkreettisessa päätöksentekotilanteessa itse ymmärtämään asian merkitystä. Jos valtuuttajalla on tilanteessa riittävä kyky ymmärtää asian merkitys, vain hän itse voi tehdä asiassa päätöksen.

10. Lähestymiskiellosta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan lähestymiskielto voidaan määrätä henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai tällaisen rikoksen uhan tai muun vakavan häirinnän torjumiseksi. Korkein oikeus katsoo, että lähestymiskielto on ennen muuta valtuuttajan henkilöä koskeva asia, jolloin ratkaisevaa edunvalvontavaltuutetun puhevallan kannalta on, kykeneekö valtuuttaja itse ymmärtämään lähestymiskieltoasian merkityksen sitä koskevan pyynnön tekemisen ajankohtana.

11. Edellä mainitun perusteella Korkein oikeus katsoo, että asiassa olisi tullut arvioida, kykeneekö A ymmärtämään lähestymiskieltoasian merkityksen, sen selvittämiseksi, onko B:llä ollut edunvalvontavaltuutuksen perusteella oikeus käyttää A:n puhevaltaa asiassa.

12. Asian käsittelyssä on tapahtunut menettelyvirhe, kun käräjäoikeus on vastoin lähestymiskieltopyynnössä esitettyä ja A:ta kuulematta katsonut B:n hakijaksi. Oikeudenkäynnin asianosaisasetelma on tällöin muodostunut toiseksi kuin mihin A:n hakemus on perustunut. Käräjäoikeus on jättänyt tämän vuoksi hakemuksen tutkimatta B:n puuttuvan asiavaltuuden perusteella arvioimatta B:n oikeutta käyttää asiassa puhevaltaa A:n nimissä. Hovioikeus ei ole arvioinut B:n asemaa lähestymiskiellon hakijana toisin eikä kiinnittänyt huomiota käräjäoikeuden menettelyyn asianosaisasetelman muotoilemisessa, vaikka sillä olisi ollut siihen velvollisuus.

13. Kun alemmat oikeudet ovat katsoneet B:n pyytäneen lähestymiskiellon määräämistä A:n suojaksi omissa nimissään, B on päätynyt hakemaan muutosta alempien oikeuksien ratkaisuihin omissa nimissään, vaikka hänellä ei edellä kohdassa 6 todetun mukaisesti ole ollut asiassa asiavaltuutta.

14. B:n valituksesta hovioikeudelle ja Korkeimpaan oikeuteen kuitenkin ilmenee, että hänen tarkoituksenaan myös muutoksenhakuvaiheessa on ollut saada A:n nimissä tämän puhevallan käyttäjänä tekemänsä pyyntö lähestymiskiellon määräämiseksi tutkituksi ja asia palautetuksi tätä tarkoitusta varten alempaan oikeusasteeseen. Huomioon ottaen tämä seikka ja se, että jutun asianosais- ja muutoksenhakuasetelman virheellisyyteen on keskeisesti vaikuttanut alempien oikeuksien edellä todettu menettely, muutoksenhakemusta ei ole perusteltua jättää tutkimatta myöskään sillä perusteella, että B on myös Korkeimmassa oikeudessa esittänyt vaatimukset omissa nimissään.

15. Edellä mainituilla perusteilla ja oikeusastejärjestys huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot on kumottava ja asia on palautettava käräjäoikeuteen.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

Edunvalvontavaltuutetun asiavaltuus lähestymiskieltoasiassa

Edunvalvontavaltuutetun oikeus käyttää valtuuttajan puhevaltaa lähestymiskieltoasiassa

Alempien oikeuksien menettely asiassa

Asian jatkokäsittely