KKO:2023:26 — Rättegångsförfarandet

En målsägande i ett brottmål som inte hade yrkat på straff eller ersättning hade inte rätt till gottgörelse för dröjsmål vid rättegången.

GottgörelseL 3 § 1 mom

Europeiska människorättskonventionen 6 art

GL 6 §

GL 21 §

Rikosasian asianomistaja, joka ei ollut esittänyt rangaistus- tai korvausvaatimusta, ei ollut oikeutettu hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymisestä.

HyvitysL 3 § 1 mom

IhmisoikeusSop 6 art

PL 6 §

PL 21 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että hänelle suoritetaan hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä pääasian osalta 3 000 euroa. Lisäksi A vaati, että korvausta korotetaan 1 500 euroa kultakin alkavalta kalenterivuodelta, jos hyvitysvaatimuksen käsittely venyy vuoden 2022 puolelle tai sitä myöhemmäksi.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

A:n hyvitysvaatimus 31.12.2021 jälkeiseltä ajalta hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Kirsti Uusitalo, Lena Engstrand, Alice Guimaraes-Purokoski ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Juha Pihlamaa.

Asianomistajan vaatimukset Pohjois-Savon käräjäoikeudessa

Rikosasian asianomistaja A, joka oli jo esitutkinnassa ja sittemmin käräjäoikeudessa ilmoittanut, että hänellä ei ollut asiassa rangaistus- tai korvausvaatimusta, vaati hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä kahdelta vuodelta yhteensä 3 000 euroa. A totesi, että häntä oli kuultu esitutkinnassa ensimmäisen kerran 26.1.2015, mistä lähtien hän oli ollut tietoinen asian vireilläolosta. Asia olisi A:n käsityksen mukaan tullut käsitellä vuoden 2016 loppuun mennessä.

Käräjäoikeuden tuomio 12.4.2019 nro 19/116859

Käräjäoikeus lausui, että A oli ollut asiassa asianomistajan asemassa ja että hänelle oli oikeudenkäynnin vireilläolosta voinut aiheutua epämukavuutta. A oli kuitenkin esitutkinnasta lähtien ilmoittanut, että hänellä ei ollut rikosasiassa vaatimuksia. Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (hyvityslaki) 5 §:n 1 momentin 3 kohdassa asianomistajan oikeus hyvitykseen oli kytketty esitettyyn vaatimukseen. A ei siten ollut oikeutettu hyvitykseen. Käräjäoikeus hylkäsi A:n hyvitysvaatimuksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Mikko Rautsi.

Jatkokäsittelyluvan myöntäminen ja asian palauttaminen Itä-Suomen hovioikeuteen

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei päätöksellään 9.7.2019 nro 370 myöntänyt jatkokäsittelylupaa. Päätöksellään 14.12.2020 nro 1953 (KKO 2020:94) Korkein oikeus kumosi hovioikeuden ratkaisun, myönsi A:lle jatkokäsittelyluvan ja palautti asian hovioikeuteen valituksen käsittelemistä varten.

Hovioikeuden tuomio 1.6.2021 nro 277

A toisti käräjäoikeudessa esittämänsä hyvitysvaatimuksen ja vaati lisäksi, että hyvitystä korotetaan kultakin alkavalta kalenterivuodelta 1 500 eurolla, jos ratkaisu asiassa annetaan vuonna 2022 tai sen jälkeen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Sirpa Pulkkinen, Tiina Kiviranta ja Minna Huttunen. Esittelijä Veera Ruhanen.

Perustelut

1. A on ollut asianomistajana rikosasiassa, jossa syyttäjä on vaatinut rikollisryhmään kuuluneelle vastaajalle rangaistusta A:han 15.10.-3.11.2013 kohdistetusta törkeän kiristyksen yrityksestä. A on ilmoittanut sekä esitutkinnassa 26.1.2015 että käräjäoikeuden pääkäsittelyssä 4.4.2019, että hänellä ei ole vaatimuksia asiassa. Käräjäoikeus, joka on 12.4.2019 tuominnut vastaajan rangaistukseen syytteen mukaisesti, on katsonut oikeudenkäynnin viivästyneen ilman hyväksyttävää syytä kahdella vuodella. Käräjäoikeus on määrännyt vastaajalle hyvityksen oikeudenkäynnin viivästymisestä, mutta hylännyt A:n esittämän hyvitysvaatimuksen. Hovioikeus on pääasiassa 4.2.2020 antamallaan lainvoimaiseksi jääneellä tuomiolla hylännyt syytteen.

2. Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla, joka ei ole rikosasian asianomistajana esittänyt oikeudenkäynnissä rangaistus- tai korvausvaatimusta vaan jota on kuulusteltu asiassa todistajana, oikeus oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetussa laissa (hyvityslaki) tarkoitettuun hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymisestä.

3. Hyvityslain 3 §:n 1 momentin mukaan yksityisellä asianosaisella on oikeus saada valtion varoista 6 §:ssä tarkoitettu kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Lain 5 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa asianomistajan osalta hänen vaatimuksensa vireilletulosta tuomioistuimessa. Edelleen lain 6 §:n 1 momentin perusteella hyvityksen tarkoituksena on korvata oikeudenkäynnin viivästymisestä asianosaiselle aiheutunutta huolta, epävarmuutta ja muuta niihin rinnastettavaa haittaa.

4. Hyvityslain mukaan oikeus hyvitykseen on edellä todetuin tavoin oikeudenkäynnin asianosaisella. Lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 233/2008 vp s. 23) onkin todettu, että muulla kuin asianosaisen asemassa olevalla, esimerkiksi todistajalla, ei ole oikeutta saada hyvitystä, vaikka oikeudenkäynnin viivästyminen sinänsä saattaa aiheuttaa haittaa hänellekin. Merkitystä ei ole sillä, missä roolissa asianosainen oikeudenkäynnissä on. Hän voi olla riita-asiassa kantaja tai vastaaja, hakemusasiassa hakija tai tämän vastapuoli taikka rikosasiassa puhevaltaa käyttänyt asianomistaja tai vastaaja. Tämän lähtökohdan mukaisesti hyvityslain 5 §:n 1 momentissa säädetäänkin oikeudenkäynnin kestona huomioon otettavan ajan alkamisesta vain sellaisen asianomistajan osalta, joka on esittänyt asiassa vaatimuksen.

5. Vastaavasti samassa yhteydessä hyvityslain kanssa säädetyn oikeudenkäymiskaaren 19 luvun 1 §:n nojalla asianosainen voi vaatia muun ohella oikeudenkäynnin keston vuoksi asiansa kiireelliseksi määräämistä. Lainkohdan perustelujen mukaan vaatimuksen voi esittää vain asiassa puhevaltaa käyttävä asianomistaja (HE 233/2008 vp s. 29). Sellaista asianomistajaa, jolla ei ole vaatimuksia, kuulustellaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 29 §:n 2 momentin mukaan todistajana.

6. Hyvityslaista ja sen perusteluista siten selvästi ilmenee sääntelyn tarkoituksena olleen, että viivästyshyvitykseen on oikeus vain oikeudenkäynnin asianosaisilla ja rikosasiassa vain sellaisella asianomistajalla, joka on käyttänyt asiassa puhevaltaa. Tämä lähtökohta on johdonmukainen myös siihen nähden, että viivästymishyvityksessä on asiallisesti kysymys oikeudenkäynnissä esitettyjen vaatimusten käsittelyn viivästymisestä aiheutuneen haitan hyvittämisestä.

7. A:n mukaan hänellä on ollut tarve saada nopeasti julkinen vahvistus siitä, että hänellä ei ollut asiassa vaatimuksia rikollisryhmään kuulunutta vastaajaa kohtaan. Oikeudenkäynnin kestolla on siten ollut hänelle yhtä suuri merkitys kuin vastaajalle. Näin ollen hyvityslain tulkinta, jonka mukaan hän ei olisi oikeutettu hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästyessä, loukkaisi hänelle perustuslain 6 §:ssä taattua oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun ja 21 §:ssä taattua, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan edellyttämää oikeutta saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä.

8. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltamisen edellytykseksi siviilioikeudellisten vaatimusten kohdalla, että kysymys on aidosta ja vakavasta erimielisyydestä tai kiistasta, joka koskee todellista kansallisessa oikeudessa tunnustettua oikeutta, ja että oikeudenkäynnin lopputuloksen on oltava sanotun oikeuden kannalta välittömästi ratkaiseva (Grzęda v. Puola, 15.3.2022, kohdat 257-258).

9. Koska A ei ole esittänyt rikosasiassa mitään vaatimuksia eikä hän ole osallistunut asianosaisena oikeudenkäyntiin, vaan häntä on kuulusteltu siinä todistajana, asiassa ei ole ollut kysymys ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetuista A:n oikeuksista tai velvollisuuksista eikä perustuslain 21 §:n mukaisesta jokaisen oikeudesta saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivästystä. Siten ihmisoikeussopimuksen 6 artikla tai perustuslain 21 § ei velvoita eikä oikeuta tässä asiassa tulkitsemaan kansallista hyvityslakia edellä mainitun tarkoituksensa vastaisesti siten, että A:lla olisi katsottava olevan oikeus hyvitykseen. Se, että oikeus hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymisestä ei koske asianomistajaa, joka ei ole käyttänyt asiassa puhevaltaa, ei loukkaa perustuslain 6 §:ssä turvattua yhdenvertaisuutta.

10. Vielä A on vedonnut vaatimustensa tueksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (2012/29/EU) rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta (rikosuhridirektiivi). Rikosuhridirektiivissä on määritetty eräät rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevat, direktiivistä tarkemmin ilmenevät vähimmäisvaatimukset, joita on sovellettava rikosoikeudellisissa menettelyissä Euroopan unionin alueella. Ne eivät koske A:n esittämän hyvitysvaatimuksen peruste huomioon ottaen tässä asiassa arvioitavana olevaa kysymystä.

11. Edellä todetuin perustein hyvitystä ei hyvityslain nojalla voida tuomita maksettavaksi asianomistajalle, joka ei ole esittänyt asiassa vaatimuksia, vaikka tälle voikin aiheutua epämukavuutta ja haittaakin oikeudenkäynnin viivästymisestä. Näin ollen asian arvioinnin kannalta merkitystä ei ole sillä, että ilmoituksensa mukaan A:lle on oikeudenkäynnin viivästymisestä aiheutunut hänen kuvaamaansa huolta, epävarmuutta ja turvattomuutta, minkä vuoksi hänellä on ollut tarve saada asiaan ratkaisu mahdollisimman pian.

12. Korkein oikeus siten katsoo, että A, joka ei ole rikosasian asianomistajana esittänyt oikeudenkäynnissä vaatimuksia, ei ole oikeutettu hyvityslain mukaiseen hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästyessä. Aihetta hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei ole.

13. A on Korkeimmassa oikeudessa vaatinut hyvityksen korottamista 1 500 eurolla vuodessa, jos hyvitysvaatimuksen käsittely jatkuu 31.12.2021 jälkeen.

14. Korkein oikeus toteaa, että hyvitysvaatimuksen esittämisen perusteena ensin ollut rikosasian oikeudenkäynti on päättynyt, kun hovioikeus on lainvoimaiseksi jääneellä tuomiollaan 4.2.2020 hylännyt syytteen A:han kohdistetuksi epäillystä törkeän kiristyksen yrityksestä.

15. A:n 31.12.2021 jälkeistä aikaa koskeva vaatimus on siten tulkittava vaatimukseksi, joka koskee hänen viivästymishyvitystä koskevan asiansa käsittelyä. Korkein oikeus toteaa, että oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa ei voida enää ottaa huomioon hovioikeuden tuomioon päättynyttä pääasian käsittelyä. Hyvitysvaatimuksen käsittelyn viivästymistä arvioitaessa on näin ollen otettava huomioon se aika, joka on kulunut hyvitysvaatimuksen esittämisestä vaatimuksen lopulliseen ratkaisemiseen (KKO 2021:14, kohta 37).

16. A on esittänyt hyvitysvaatimuksensa käräjäoikeudessa 4.4.2019. Korkein oikeus katsoo, että hyvitysvaatimuksen käsittely ei ole viivästynyt siten, että se loukkaisi hänen oikeuttaan oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Hyvitysvaatimuksen hyväksymiselle ei siten ole edellytyksiä myöskään viivästymishyvitystä koskeneen oikeudenkäynnin osalta.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Rikosasian asianomistajan oikeus hyvitykseen hyvityslain perusteella

Perus- ja ihmisoikeuksien sekä rikosuhridirektiivin tulkintavaikutus tässä asiassa

Korkeimman oikeuden johtopäätös

A:n lisävaatimus asian viipymisestä 31.12.2021 jälkeen