Rovaniemen HO 30.9.2022 267 — Sakko

Kysymys sakon muuntorangaistuksen määräämättä jättämisen edellytyksistä.

RL 2 a luku 6 § 1 mom

RL 2 a luku 7 §

Oulun käräjäoikeus oli syyttäjän muuntorangaistusvaatimuksen mukaisesti päätöksellään 7.10.2021 määrännyt A:lle muunnettavina olleiden kahden sakkorangaistuksen, kumpikin suuruudeltaan 60 päiväsakkoa, sekä 600 euron uhkasakon sijasta 40 päivää vankeutta. A oli ollut haastettuna poissa asian käsittelystä.

A on lausunut, että muuntorangaistusta oli pidettävä kohtuuttomana ja tarkoituksettomana. A:lla oli vakavia terveydellisiä ongelmia. Hänellä oli ollut vuoden 2021 aikana kaksi pitkää sairaalajaksoa ja myös aiempina vuosina hänellä oli ollut useita eri mittaisia sairaalajaksoja. A:lla oli vaikea päihderiippuvuus ja hän kärsi moninaisista psyykkisistä ongelmista. A oli osallistunut kuukauden mittaiseen päihdekuntoutukseen. Hän oli vähävarainen ja hänen ainoa tulonsa oli toimeentulotuki. Hän ei ollut terveydentilansa vuoksi työkykyinen ja hän oli ollut myös ajoittain asunnoton. Sakkojen maksamatta jääminen ei johtunut maksuhaluttomuudesta vaan edellä mainituista syistä johtuvasta maksukyvyttömyydestä. A pyrki mahdollisuuksiensa mukaan maksamaan sakkoja pienissä erissä. A oli nyt vangittuna muun asian vuoksi, ja siksi hänen mahdollisuutensa suorittaa sakkomaksuja olivat vähäiset.

Myös uhkasakon sijaan tuomittua muuntorangaistusta oli pidettävä kohtuuttomana ja tarkoituksettomana edellä mainituilla perusteilla. Uhkasakon sijasta tuomittava muuntorangaistus tuli jättää määräämättä myös sen vuoksi, että päävelvoitetta oli oletettavasti noudatettu. Poissaolo oikeudesta, minkä perusteella uhkasakko oli tuomittu, oli todennäköisesti johtunut A:n laillisesta esteestä, josta hän ei henkilökohtaisten olosuhteidensa vuoksi ollut onnistunut toimittamaan selvitystä ajoissa, minkä vuoksi muuntorangaistuksen määrääminen oli kohtuutonta.

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään.

Syyttäjä on lausunut, että muuntorangaistusta ei ollut pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana. A:n esittämästä selvityksestä ilmeni kaksi eri hoitojaksoa, ensimmäinen 17.–21.7.2020 ja toinen alkaen 12.5.2021 ja päättyen aikaisintaan 21.5.2021. Pidemmistä hoitojaksoista, vakavasta päihdeongelmasta tai pysyvästä sairaudesta ei ollut esitetty selvitystä. Myöskään sitoutumisesta sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteisiin tai pitkäkestoiseen hoitoon ja kuntoutukseen päihdeongelman hoitamiseksi ei ollut esitetty selvitystä. Sakot olivat kokonaan maksamatta, niiden lukumäärä oli suuri, eivätkä teot olleet olleet vähäisiä. A oli jatkanut rikollista elämäntapaa.

Rikoslain 2 a luvun 6 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi jättää muuntorangaistuksen määräämättä, jos muuntorangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana ottaen huomioon sakotetun henkilökohtaiset olosuhteet tai terveydentila, sakotetun osallistuminen sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteisiin, tai sakotetulle muusta rikoksesta tuomittu vankeusrangaistus tai yhdyskuntaseuraamus. Saman luvun 7 §:n mukaan tuomioistuin voi jättää maksamattoman uhkasakon sijasta tuomittavan muuntorangaistuksen määräämättä, jos päävelvoitetta on kokonaan tai osaksi noudatettu tai muuntorangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana ottaen huomioon velvoitetun henkilökohtaiset olosuhteet, päävelvoitteen noudattamatta jättämisestä hänelle aiheutuneet muut seuraukset tai muut seikat.

$b9

$ba

$bb

Muunnettavana ovat A:lle 18.12.2020 tuomittu 60 päiväsakon sakkorangaistus huumausainerikoksesta ja toisen vahingoittumiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta, 17.3.2021 tuomittu 60 päiväsakon sakkorangaistus varkauden yrityksestä sekä 17.9.2020 tuomittu uhkasakko poissaolosta oikeudessa vastaajana. Hovioikeus toteaa, että muunnettavina olevien sakkojen määrä ei ole vähäinen, eikä niitä ole hovioikeuden Oikeusrekisterikeskukselta saaman tiedon mukaan osaksikaan maksettu, mitkä seikat puhuvat muuntorangaistuksen määräämättä jättämistä vastaan.

$bc

Hovioikeus toteaa ensinnäkin, että asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että A osallistuisi tällä hetkellä tai olisi muutoin sitoutunut päihdekuntoutukseen tai muihin sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteisiin. Näin ollen muuntorangaistusta ei tule jättää määräämättä rikoslain 2 a luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisella perusteella.

Rikoslain 2 a luvun 6 §:n 1 kohdan mukaisen perusteen osalta hovioikeus toteaa, että edellä esitetyn selvityksen perusteella A:lla on jo pitkään jatkunut päihdeongelma, hän on kärsinyt ainakin jossain määrin psyykkisistä ongelmista ja hänen terveydentilansa on ollut ajoittain sairaalahoitoa vaativalla tavalla heikko. Esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden hovioikeus katsoo, että A:lla on hallituksen esityksessä tarkoitetuin tavoin vakava päihdeongelma sekä muita vähäistä vakavampia terveysongelmia. Hovioikeus arvioi, että A:n terveydentilalla ja henkilökohtaisilla olosuhteilla on todennäköisesti ollut vaikutusta hänen varattomuuteensa ja siten sakkojen maksamattomuuteen, mikä puhuu sakkojen muuntamatta jättämisen puolesta.

A:n rikosrekisteriotteelta ilmenee, että hänet on Helsingin käräjäoikeudessa 17.3.2022 tuomittu lainvoimaisesti yhteiseen 4 kuukauden vankeusrangaistukseen täytäntöönpantavaksi määrätty osa jäännösrangaistuksesta mukaan luettuna. Hovioikeus katsoo, ettei 4 kuukauden mittaista vankeusrangaistusta ole pidettävä hallituksen esityksessä tarkoitetuin tavoin pitkänä, joten muuntorangaistusta ei hovioikeuden näkemyksen mukaan voida jättää määräämättä kyseisen rangaistuksen perusteella. A on lisäksi 28.4.2022 tuomittu Oulun käräjäoikeudessa 3 vuoden 11 kuukauden vankeusrangaistukseen. Koska tuomio ei ole lainvoimainen eikä kyse siten ole hallituksen esityksessä tarkoitetusta muusta lainvoimaisesta rikosoikeudellisesta seuraamuksesta, muuntorangaistusta ei voida jättää määräämättä myöskään kyseisen vankeusrangaistuksen perusteella. Hovioikeus katsoo, että edellä mainitut A:lle tuomitut vankeusrangaistukset puhuvat kuitenkin kokonaisharkinnassa jossain määrin muuntorangaistuksen tarkoituksettomuuden puolesta.

Hovioikeus katsoo kaikki edellä mainitut seikat huomioon ottaen, että muuntorangaistuksen määräämättä jättämisen puolesta puhuvia seikkoja on pidettävä tässä asiassa määräämättä jättämistä vastaan puhuvia seikkoja painavampina. Muuntorangaistuksen määräämistä on siten pidettävä rikoslain 2 a luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin kohtuuttomana ja tarkoituksettomana.

Uhkasakon muuntamisen osalta hovioikeus toteaa ensiksi, ettei asiassa ole ilmennyt aihetta jättää uhkasakkoa kohtuusperusteella tuomitsematta sen vuoksi, että päävelvoitetta on mahdollisesti noudatettu. Ottaen kuitenkin huomioon edellä A:n terveydentilasta ja henkilökohtaisista olosuhteista todettu, myös uhkasakon muuntamista on pidettävä kohtuuttomana ja tarkoituksettomana rikoslain 2 a luvun 7 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Käräjäoikeuden päätös kumotaan. Muuntorangaistus jätetään määräämättä.

hovioikeudenneuvos Tapio Kamppinen

määräaikainen hovioikeudenneuvos Kirsi Erkkilä

määräaikainen hovioikeudenneuvos Tuomo Hietanen

: hovioikeuden esittelijä Heidi Karjalainen

Lainvoimainen

‍

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Vastaus

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Tuomiolauselma

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Lainvoimaisuustiedot: