TT 2017:103 — Käsittelyratkaisu

Käsittelyratkaisussa katsottiin, että yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n 3 momentin määräaikaista työsuhdetta koskeva määräys on työehtosopimuksen osa siten, että työtuomioistuin on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n nojalla toimivaltainen käsittelemään myös tähän määräykseen perustuvat kannevaatimukset. Vastaajien työtuomioistuimen toimivallan puuttumista koskeva oikeudenkäyntiväite hylättiin ja pääasian R 7/17 käsittelyä jatketaan työtuomioistuimessa.

KANTAJA

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

VASTAAJAT

Sivistystyönantajat ry

Lapin yliopisto

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta, työtuomioistuimen toimivalta

Suullinen valmistelu 8.5.2017

Pääkäsittely oikeudenkäyntiväitteen osalta 11.8.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Sivistystyönantajat ry:n ja muiden ohella Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n välisessä yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa (1.4.2014–31.1.2017) on muun ohella seuraavat määräykset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 LUKU

YLEISET MÄÄRÄYKSET

2 § Voimassaolevat etuudet ja lainsäädännön määräykset

Tämä työehtosopimus ei koske sellaisia työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen tai työnantajan hallintopäätökseen perustuvia etuisuuksia, jotka eivät ole perustuneet 31.12.2009 asti voimassa olleeseen valtion virka- ja työehtosopimukseen tai sen liitteeseen.

Siltä osin kuin tässä työehtosopimuksessa on viitattu työlainsäädännön määräyksiin, eivät nämä määräykset tule osaksi tätä työehtosopimusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työsuhde ja koeaika

Määräaikainen työsopimus voidaan tehdä työsopimuslaissa ja yliopistoja

koskevassa lainsäädännössä mainituilla perusteilla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 LUKU

YLIOPISTOJEN PALKKAUSJÄRJESTELMÄ

6 § Henkilökohtaisen palkanosan määräytyminen

6.3 Henkilökohtaisen suoriutumisen arviointimenettely

Henkilökohtaista työsuoritusta ja suoritustasoa tarkastellaan henkilön ja hänen esimiehensä välisissä arviointikeskusteluissa. Arviointikeskustelut käydään koko yliopiston tasolla kahden vuoden välein.

Suoritusarviointi koskee henkilön suoriutumista tehtävässään ja hänelle asetetuista tavoitteista. Esimies tekee suorittamansa arvioinnin perusteella ehdotuksensa työsuorituksen arvioinniksi ja suoritustasoksi. Työnantaja vahvistaa henkilökohtaisen työsuorituksen tason. Työnantaja voi perustellusta syystä poiketa esimiehen suoritusarvioinnista.

Opetus- ja tutkimushenkilöstön järjestelmässä käytännön arviointimenettelyt

voivat poiketa yliopistokohtaisesti järjestelmän puitteissa. Arvioinnissa voidaan käyttää apuna myös useamman henkilön muodostamaa asiantuntijaryhmää.

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A:n ja Lapin yliopiston (työnantaja) välillä solmittiin määräaikainen työsopimus 30.9.2013 ajalle 1.10.2013–31.7.2014 työoikeuden tutkimusjohtajan tehtävänimikkeellä. Määräaikaisuuden perusteeksi kirjattiin B:n sijaisuus. Tehtävänimike muutettiin 25.11.2013 allekirjoitetulla sopimuksella työoikeuden apulaisprofessoriksi.

A työsuhde ei jatkunut 31.7.2016 jälkeen. Kantajan mukaan A:n määräaikaiset työsopimukset tehtiin vastoin työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n määräystä. Vastaajat ovat ensisijaisesti katsoneet, että kanne tulisi työtuomioistuimen toimivallan puuttumisen vuoksi jättää tutkimatta kannevaatimusten 1 ja 2 ja osalta.

Lapin yliopisto ei ole käynyt A:n kanssa arviointikeskustelua kuuden ensimmäisen kuukauden kuluessa työsuhteen alkaessa. Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, rikkoiko Lapin yliopisto työehtosopimuksen 6.3:n velvoitettaan käydä arviointikeskustelu ja toteuttaa sen jälkeiset työehtosopimuksessa sovitut toimet A:n kanssa kahden vuoden välein.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut. Sopijaosapuolten välillä on käyty erimielisyysneuvotteluja määräaikaisten työsuhteiden perusteista 2010 lukien.

KANNE

LAPIN YLIOPISTON VASTAUS

Vastaus

Lapin yliopisto on myöntänyt, että A:n henkilökohtaisen suoriutumisen ensimmäistä arviointia ei tehty kuuden kuukauden kuluttua työsuhteen alkamisesta. Muilta osin henkilökohtaisen suoriutumisen arviointimenettelyyn liittyvät vaatimukset kohdassa 3 tulee hylätä.

Lisäksi Lapin yliopisto on vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkoineen sitä osaa vastaavasti kuin kantajan vaatimukset on hylätty.

SIVISTYSTYÖNANTAJAT RY:N VASTAUS

Sivistystyönantajat ry on ensisijaisesti vaatinut, että vaatimukset työsuhteen määräaikaisuuden perusteita koskien jätetään tutkimatta ja toissijaisesti, että vaatimukset hylätään.

Lapin yliopisto on myöntänyt vastauksessaan oikeaksi väitteen, ettei ensimmäistä henkilökohtaisen työsuorituksen arviointikeskustelua ole käyty työehtosopimuksen tarkoittamassa ajassa. Sivistystyönantajat ry:n on vaatinut, että muilta osin vaatimukset henkilökohtaisen työsuorituksen arviointien laiminlyönneistä tulee hylätä.

Sivistystyönantajat ry on lisäksi vaatinut, että sitä kohtaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset tulee hylätä ja että kantaja velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

ASIAN KÄSITTELYJÄRJESTYS

Asian valmisteluistunnossa 8.5.2017 on todettu, että koska työtuomioistuimen toimivaltaa koskeva kysymys (kannevaatimus 1) on laaja ja siihen liittyy muusta asiasta poikkeavaa todistelua, työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee työtuomioistuimen toimivaltaa koskevan kysymyksen ennen muiden riitakysymysten käsittelyä. Toimivaltakysymyksen osalta on järjestetty pääkäsittely 11.8.2017, jonka jälkeen työtuomioistuin antaa päätöksen toimivaltakysymyksestä.

Asian valmistelua jatketaan viipymättä päätöksen antamisen jälkeen ja vastaajille varataan tilaisuus täydentää vastaustaan ja asianosaisille varataan tilaisuus nimetä todistelua vielä ratkaistavana olevien kysymysten osalta.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n C:n kalvosarja neuvottelutuloksesta, sivut 1, 2 ja 7

2. Ote Professorien, Opettajien ja Tieteentekijöiden Acatiimi-lehden numerosta 3/2010

3. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n ja Sivistystyönantajat ry:n erimielisyyspöytäkirja 23.8.2016

4. Itä-Suomen yliopistossa käytyjen erimielisyysneuvottelujen pöytäkirja 1.10.2014 ja tätä koskeva Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n ja Sivistystyönantajat ry:n erimielisyyspöytäkirja 6.5.2015

5. Palkasaajajärjestö Pardia ry:n tiedote 9.3.2010

6. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n tiedote 10.3.2010

Sivistystyönantajat ry:n ja Lapin yliopiston kirjallinen todiste

1. Sivistystyönantajien koulutusmateriaali, dia 3

Kantajan henkilötodistelu

2. Tieteentekijöiden liitto ry:n toiminnanjohtaja C

3. Palkansaajajärjestö Pardia ry:n puheenjohtaja E

Sivistystyönantajat ry:n ja Lapin yliopiston henkilötodistelu

1. Sivistystyönantajat ry:n entinen toimitusjohtaja, Metsäteollisuus ry:n työmarkkinajohtaja F

2. Sivistystyönantajat ry:n työmarkkinalakimies G

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

— vahvistaa, että Lapin yliopisto on solminut A:n kanssa määräaikaiset työsopimukset vastoin työehtosopimuksen määräystä ja että A:n työsopimusta on tullut pitää toistaiseksi voimassa olevana;

— velvoittaa Lapin yliopiston maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta;

— velvoittaa Sivistystyönantajat ry:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnin johdosta; ja

— velvoittaa Sivistystyönantajat ry:n ja Lapin yliopiston yhteisvastuullisesti korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

Perusteet

Määräaikaisia työsuhteita koskeva erimielisyys

Työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n mukaan määräaikainen työsopimus voidaan tehdä työsopimuslaissa ja yliopistoja koskevassa lainsäädännössä mainituilla perusteilla, on velvoittava. Se otettiin työehtosopimukseen 1.3.2010 yliopistojen yleistä työehtosopimusta ensimmäistä kertaa solmittaessa. Tällöin sovittiin ja tarkoitettiin, että määräaikaisuuksia koskevat riidat ratkaistaan työtuomioistuimessa. Sivistystyönantajat ry:n ja Julkisalojen koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n erimielisyysneuvotteluissa on käsitelty määräaikaisia työsopimuksia koskeneita erimielisyyksiä.

A:n määräaikaisille työsopimuksille ei ole ollut työehtosopimuksessa tarkoitettua perustetta. Yksikään työsopimuksiin kirjatuista perusteista ei ole määräaikaisen työsopimuksen solmimisen oikeuttava perusteltu syy. Työnantaja tiesi, ettei B tule enää hoitamaan tehtäväänsä, koska tämä oli kutsuttu viideksi vuodeksi professorin tehtävään Turun yliopistoon. Työnantaja ilmoitti tämän A:lle ennen ensimmäisen työsopimuksen solmimista. B:n työvapaa Lapin yliopistosta oli sovittu kestäväksi 31.7.2014 asti. B irtisanoutui 1.8.2014 jäädäkseen vanhuuseläkkeelle. B:n sijaisuutta ei olisi saanut käyttää näissä olosuhteissa määräaikaisuuden perusteena.

Keskeneräiset tehtävä- tai työjärjestelyt yksikössä, tiedekunnan strategiset tehtävämuutokset tai tutkinnonuudistus eivät olleet perusteltuja syitä määräaikaiselle työsopimukselle. Mikään mainituista perusteista ei synnyttänyt epävarmuutta työ- ja sosiaalioikeuden professuuriin kuuluvien tehtävien jatkuvuudesta. Lapin yliopisto tarjosi ja tarjoaa edelleen työ- ja sosiaalioikeuden opetusta sekä vanhan että uuden tutkinnon mukaan. Työnantaja pyysi A:lta opetuksen suunnittelua lukuvuodelle 2016–2017. A teki opetuksen suunnittelun, joka hyväksyttiin ja merkittiin opinto-oppaaseen. Tätä opetusta on myös toteutettu lukuvuonna 2016–2017. Joka tapauksessa Lapin yliopistolla oli ensimmäisen määräaikaisen työsopimuksen solmimisesta lukien pysyvä työvoiman tarve A:n hoitamiin tehtäviin.

A ei hyväksynyt määräaikaisuuden perustetta, vaan hän reklamoi perustellun syyn puuttumisesta jo ennen viimeisimmän sopimuksen allekirjoittamista. Työsopimuksessa oleva työntekijän allekirjoitus ei muodosta perusteltua syytä määräaikaiselle sopimukselle.

Henkilökohtaisen suoriutumisen arviointimenettely

Työehtosopimuksen 6.4 kohdan mukaan henkilökohtainen palkanosa maksetaan aluksi sellaisen suoritustason mukaisesti, jonka arvioidaan vastaavan henkilön pätevyyttä, työkokemusta ja aikaisempaa suoriutumistaan. Työantaja ei tehnyt varsinaista henkilökohtaisen suoriutumisen arviointia 6 kuukauden kuluttua A:n työsuhteen alkamisesta tai myöhemminkään työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla, vaikka A pyysi arvioinnin tekemistä keväällä 2014. A:n kanssa ei käyty 21.10.2014 tai maaliskuussa 2015 keskustelua, jossa hänen suoritustaan olisi arvioitu.

Hyvityssakkovaatimukset

Lapin yliopisto tiesi tai ainakin sen on täytynyt tietää, ettei työehtosopimuksen mukaisia perusteita määräaikaisuuksille ole ollut. Menettely on ollut jatkuvaa. Henkilökohtaisen suorituksen arvioinnin osalta menettely oli tahallista ja täten erityisen moitittavaa, eikä tilannetta korjattu A:n pyynnöistä huolimatta.

Sivistystyönantajat ry tuki jäsenensä menettelyä, eikä pyrkinyt millään keinoin puuttumaan tähän. Erimielisyydet tulivat Sivistystyönantajat ry:n tietoon alkuvuonna 2016.

Tutkimatta jättämistä koskevat väitteet

Kannevaatimuksia 1 ja 2 ei tule jättää tutkimatta. Työtuomioistuin on toimivaltainen ja velvollinen käsittelemään myös kannevaatimukset 1 ja 2, koska niissä on kysymys työehtosopimuksen sisällöstä ja laajuudesta sekä tietyn sopimuskohdan tulkinnasta. Kannevaatimukset 1 ja 2 perustuvat työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n määräykseen, jonka mukaan määräaikainen työsopimus voidaan tehdä työsopimuslaissa ja yliopistoja koskevassa lainsäädännössä mainituilla perusteilla.

Määräaikaisen työsopimuksen soveltamisperusteesta on nimenomaisesti sovittu työehtosopimuksessa. Vaikka työehtosopimusmääräyksen sisältö vastaisi sisällöltään lain säädöstä, kanne kuuluu työtuomioistuimen tutkittavaksi. Kannevaatimuksia ei ole perustettu miltään osin lakiin.

Tutkimatta jättäminen

Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 4 §:n 3 momentin viittaus työsopimuslakiin ja yliopistoja koskevaan lainsäädäntöön on nimenomaan työehtosopimuksen 2 §:n otsikossa ja 2 momentissa tarkoitettu viittaus työlainsäädännön määräyksiin. Siten määräaikaisen työsopimuksen perusteita koskevat lainsäädännön määräykset eivät ole tulleet osaksi kyseistä työehtosopimusta. Koska työsopimuslain ja yliopistoja koskevan lainsäädännön säännöksiin perustettujen vaatimusten tutkiminen ei oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n mukaan kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan, työtuomioistuimen tulee jättää edellä mainitut vaatimukset tutkimatta.

Muilta osin Lapin yliopisto on viitannut Sivistystyönantajat ry:n vastauksen perusteisiin.

Määräaikaiset työsuhteet

Siltä varalta, että työtuomioistuin katsoisi olevansa toimivaltainen tutkimaan työsopimuksen määräaikaisuuden perusteeseen liittyvät kannevaatimukset, asiassa tulee ottaa huomioon seuraava.

A:n kaikille kolmelle määräaikaiselle työsopimukselle oli työsopimuslain mukainen peruste. Ensimmäinen määräaikainen työsopimus tehtiin 30.9.2013 ajalle 1.10.2013–31.7.2014 ja kyse oli työvapaalla olleen B:n sijaisuudesta. Sijaisuus on lain mukaan hyväksyttävä peruste työsopimuksen määräaikaisuudelle. Toinen määräaikainen työsopimus tehtiin 14.4.2014 ajalle 1.8.2014–31.7.2015, jolloin Lapin yliopistossa oli vireillä oikeustieteellisen tutkinnon uudistus ja siihen liittyvä rakenteellinen uudistus. Tiedekunnalla oli tuolloin perusteltu käsitys, että työ- ja sosiaalioikeuden professuuria ei tulla jatkamaan ainakaan sellaisenaan ennen vuoden 2016 loppuun mennessä päättyvän tulosopimuskauden päättymistä. Perusteltu käsitys tehtävän päättymisestä ennen vuoden 2016 loppua ja epävarmuus sen päättymisen tarkemmasta ajankohdasta on lain mukaan hyväksyttävä peruste työsopimuksen määräaikaisuudelle.

Kolmas määräaikainen työsopimus tehtiin 28.5.2015 ajalle 1.8.2015–31.7.2016, jolloin Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan tutkinnonuudistus oli valmistunut ja sen siirtymäaika oli alkanut. Tiedekunnassa oli tiedossa toukokuussa 2015, että työ- ja sosiaalioikeuden professuuri tullaan sellaisenaan lakkauttamaan. Siksi A:n työsopimukseen kirjattiin, että tehtävä oli sovittu päättyväksi 31.7.2016, mikä myös toteutui. Se, että tehtävän tiedettiin päättyvän, on lain mukaan hyväksyttävä peruste työsopimuksen määräaikaisuudelle.

Henkilökohtaisen suoriutumisen arviointi

Lapin yliopisto ei käynyt A:n kanssa suoriutumistason arviointikeskustelua ensimmäisten kuuden kuukauden kuluttua työsuhteen alkamisesta. Yliopistoa ei kuitenkaan tule tuomita hyvityssakkoon rikkeen vähäisyyden vuoksi.

A täytti arviointikeskustelua koskevat tiedot yliopiston tietojärjestelmään kuuden kuukauden ajan loppupuolella. Tietojärjestelmässä olleen virheen takia tiedot eivät kuitenkaan välittyneet A:n esimiehelle, jolle arviointikeskustelun käyminen olisi kuulunut.

A ja hänen esimiehensä keskustelivat A:n työsuhteesta määräajan kuluessa 18.3.2014. Keskustelu koski pääasiassa A:n määräaikaisen työsopimuksen mahdollista jatkamista eikä suoriutumisen arviointia. Keskustelun perusteella yliopisto kuitenkin teki A:n kanssa 14.4.2014 uuden työsopimuksen, jossa hänen palkkaansa korotettiin.

Muut suoriutumisarvioinnit

A:n kanssa käytiin suoriutumisen arviointikeskusteluja maaliskuun 2014 jälkeen työehtosopimuksen mukaisesti. Ensimmäinen varsinainen arviointikeskustelu käytiin 21.10.2014 Lapin yliopiston niin sanottujen Suuntaa-keskusteluiden yhteydessä. Keskustelun seurauksena A:n palkkaa korotettiin 27.11.2014 päivätyssä työsopimuksessa. A:n seuraava suoritusarviointi tehtiin maaliskuussa 2015 yliopiston yleisen arviointikierroksen yhteydessä. Tällöin hänen suoritustasonsa säilyi ennallaan.

A esitti 27.1.2016, että hänen kanssaan ei ole käyty suoriutumisen arviointikeskustelua. A:n esimies pyysi A:n luokseen 16.2.2016 selvittämään ja hoitamaan asiaa, mistä A kieltäytyi. Syyksi kieltäytymiselleen A ilmoitti että asia on vireillä työehtosopimuksen rikkomisasiana. A:n kieltäytyminen asian selvittämisestä ja hoitamisesta työsuhteen aikana on otettava huomioon suoriutumisarviointiasiassa mahdollisesti määrättävän hyvityssakon määrässä.

Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 4 §:n 3 momentin viittaus on nimenomainen ja työehtosopimuksen ensimmäinen lakiviittaus 1 luvun 2 §:n 2 momentin määräyksen jälkeen. Työehtosopimuksessa on tarkoitettu kaikkia siihen otettuja työlainsäädäntöön tehtyjä viittauksia koskien, että ne eivät ole osa työehtosopimusmääräyksiä. Määräaikaisten työsuhteiden perusteita koskeva viittaussäännös työsopimuslakiin ei siten ole tullut osaksi työehtosopimusta eikä ole osa sitä.

Lakiviittausten luonne työehtosopimukseen kuulumattomina pelkästään viittausluonteisina määräyksinä on ollut itsestään selvä ja sitä on käsitelty selkeästi yliopistojen yleistä työehtosopimusta vuonna 2010 laadittaessa. Määräaikaisten työsuhteiden perusteita koskevan lakiviittauksen muotoilun yhteydessä sopimusosapuolten kanssa on keskusteltu siitä, että joka tapauksessa liittojen välillä on hyödyllistä keskustella ja käydä läpi yliopistojen määräaikaisiin työsuhteisiin liittyviä tulkintaerimielisyyksiä. Tällaisista keskusteluista oltiin yksimielisiä ja ne koettiin hyödyllisiksi. Näitä menettelytapoja on myös noudatettu liittojen välillä eri tavoin erilaisissa yhteyksissä. Nämä menettelyt eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että ne tekisivät tai osoittaisivat työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n 3 momentin määräysten olevan osa työehtosopimuksen määräyksiä, joiden väitetyt rikkomiset voisi viedä kanteella työtuomioistuimen käsiteltäväksi.

Liittojen välillä keskusteltiin määräaikaisten työsuhteiden perusteista ja niiden hyväksyttävyydestä sekä yleisellä että yksittäisten työntekijöiden tasolla työehtosopimuksen voimassaoloaikana lukuisia kertoja eri yhteyksissä. Liittojen välillä on työskennellyt myös määräaikaisten työsuhteiden perusteita ja niihin liittyviä hyviä käytänteitä selvittänyt työryhmä, jonka perustamisesta sovittiin vuoden 2010 työehtosopimusneuvotteluissa. Nämäkään menettelytavat eivät muuta työehtosopimukseen otetun lakiviittauksen merkitystä muuksi kuin mitä siitä nimenomaisesti työehtosopimuksessa on sovittu ja siihen selkeästi ja yksiselitteisesti kirjattu.

Yliopistojen määräaikaisten työsuhteiden perusteita on käsitelty oikeudenkäynneissä lukuisia kertoja yleisissä tuomioistuimissa. Näin on menetelty järjestelmällisesti myös kaikissa niissä lukuisissa tapauksissa, joista työehtosopimuksen solmineiden osapuolten välillä on ensin vapaamuotoisesti keskusteltu ja erimielisyyksiä pyritty sovinnollisesti ratkaisemaan. Työtuomioistuimessa ei ole käsitelty määräaikaisten työsuhteiden perusteita koskevia riitaisuuksia, mikä osoittaa myös osaltaan, että työehtosopimuksen lakiviittauksiin perustuvia riitaisuuksia ei ole tarkoitettu käsiteltäväksi työtuomioistuimessa.

Määräaikaisten työsuhteiden perusteita koskeva lakiviittaus työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n 3 kohdassa ei ole osa työehtosopimusta, kuten saman luvun 2 §:n 2 momentissa todetaan. Lakiviittauksen työehtosopimuksen luonnetta on käsitelty työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2012:50, jossa työtuomioistuin totesi, että lakiviittaus on yleensä osa työehtosopimusta, ellei työehtosopimuksessa nimenomaisesti ole toisin sovittu. Yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa näin on tehty. Tämän vuoksi työtuomioistuin ei ole työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan toimivaltainen tuomioistuin käsittelemään esitettyjä vaatimuksia, joten kanne tulee jättää tältä osin tutkimatta.

Määräaikaisten työsuhteiden perusteet

Mikäli työtuomioistuin kuitenkin toteaisi olevansa toimivaltainen käsittelemään määräaikaisen työsuhteen perusteisiin liittyvät kantajan vaatimukset, viittaa Sivistystyönantajat ry tältä osin Lapin yliopiston vastauksessa esitettyihin seikkoihin ja toteaa lisäksi seuraavaa.

Kyseiset määräaikaisuuden perusteet ovat täysin tavanomaisia sekä työsopimuslain ja oikeuskäytännön hyväksymiä perusteita määräaikaiselle työsuhteelle. Lisäksi työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyjä tarkasteltaessa määräaikaisen työsuhteen perusteena on otettava huomioon, että yliopistoyhteisöissä muutosten toteuttaminen vaatii yleensä vähintään lukuvuoden mittaisen tarkastelun. Tämä muun muassa siksi, että lukuvuodelle vahvistettu opetus on toteutettava aiemmin ilmoitetun mukaisesti, minkä vuoksi järjestelyt tiedekunnissa yleisesti joudutaan kytkemään lukuvuosirytmiin.

Sivistystyönantajat ry:n käytettävissä olleiden tietojen perusteella neuvottelumenettelyssä ovat kaikki esitetyt seikat tukeneet käsitystä siitä, että määräaikaisuuden perusteet ovat olleet työsopimuslain mukaiset. Työsuhteiden määrä ja niiden yhteenlaskettu kesto eivät myöskään ole muodostaneet kokonaisuutena arvioiden tilannetta sellaiseksi, että Sivistystyönantajat ry olisi voinut todeta Lapin yliopiston toiminnan olleen moitittavaa. Hyvityssakkovaatimus tulisi siten hylätä.

A:n työsuhteeseen liittyvät erimielisyydet eivät olleet Sivistystyönantajat ry:n tiedossa alkuvuonna 2015. Paikallistason neuvottelupöytäkirjan 19.1. vuosiluvun tulisi 2015 sijaan olla 2016. Sivistystyönantajat toteaa, että määräaikaisen työsuhteen perusteita koskevasta asiakokonaisuudesta keskusteltiin lyhyesti Lapin yliopiston edustajan kanssa ensimmäisen kerran erään liiton järjestämän kokouksen yhteydessä 24.11.2015.

Henkilökohtaisen suorituksen arviointi

Sivistystyönantajat ry on viitannut Lapin yliopiston vastaukseen henkilökohtaisen työsuorituksen arviointia koskevasta kannevaatimuksesta ja todennut lisäksi seuraavaa.

Työehtosopimuksen 6 luvun 6.3 kohdan toisessa kappaleessa oleva määräys arviointikeskustelujen käymisestä koko yliopiston tasolla kahden vuoden välein tarkoittaa niin sanottua massamenettelyllistä arviointia. Arvioinnit suoritetaan koko henkilöstöä koskien kahden vuoden rytmissä samaan aikaan kaikissa yliopistoissa, ei siis työntekijäkohtaisesti kahden vuoden rytmissä. Nämä koko yliopistokenttää koskevat yhtäaikaiset arviointikierrokset toteutettiin vuosina 2013 ja 2015. Arviointikeskustelut käytiin vuonna 2017. Sopimuskohdan tarkoittama arviointikeskustelu A:n kanssa oli tullut siis käydä vain vuonna 2015 ja näin on toimittukin.

Sivistystyönantajat ry:llä ei olisi ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia valvoa Lapin yliopiston menettelyä vuonna 2014 tai 2015 A:n työsuorituksen arviointia koskien, sillä tieto arvioinnin väitetystä laiminlyönnistä tuli Sivistystyönantajat ry:n tietoon vasta 23.3.2016. Yliopiston palveluksessa uutena henkilönä aloittaneen työntekijän työsuorituksen arvioinnin toteuttamatta jäämisestä on tuolloin ehtinyt kulua jo kaksi vuotta ja vuoden 2015 arvioinnistakin vuosi.

Kysymyksenasettelu

Sivistystyönantajat ry:n ja muiden ohella Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n yliopistojen yleisen työehtosopimuksen (1.4.2014–31.1.2017) 1 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan siltä osin kuin työehtosopimuksessa on viitattu työlainsäädännön määräyksiin, eivät määräykset tule osaksi työehtosopimusta. Saman luvun 4 §:n 3 momentin mukaan määräaikainen työsopimus voidaan tehdä työsopimuslaissa ja yliopistoja koskevassa lainsäädännössä mainituilla perusteilla.

Julkisalojen koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on asiassa R 7/17 muun ohessa vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n 3 momentin määräys on sellainen sopijaosapuolia velvoittava työehtosopimuksen määräys, jonka noudattamista Sivistystyönantajat ry on velvollinen valvomaan. Sivistystyönantajat ry ja Lapin yliopisto ovat puolestaan katsoneet, että työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n 3 momentin viittaus on nimenomainen lakiviittaus eikä se ole työehtosopimusmääräys. Viittaussäännös työsopimuslakiin ei siten vastaajien näkemyksen mukaan ole työehtosopimuksen osa, eikä työtuomioistuin ole toimivaltainen käsittelemään työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n 3 momentin määräyksen perustuvia kannevaatimuksia 1 ja 2.

Kuten työtuomioistuimen aiemmassa ratkaisukäytännössä (esimerkiksi TT 2012:50) on todettu, työehtosopimuskäytännössä on yleistä, että työehtosopimukseen otetaan työsuhteessa noudatettaviksi tarkoitettuja määräyksiä samansisältöisinä kuin ne ovat lainsäädännössä tai viittaamalla lain säädökseen. Ellei osapuolten välillä ole muuta sovittu tai tarkoitettu, sovelletaan näitä määräyksiä silloin myös velvoittavina työehtosopimusmääräyksinä.

Tässä asiassa kysymyksessä olevan työehtosopimuksen 1 luvun 2 §:n 2 momentissa on kuitenkin määräys, jonka mukaan siltä osin kuin työehtosopimuksessa on viitattu työlainsäädännön määräyksiin, eivät nämä määräykset tule osaksi työehtosopimusta. Asiassa on näin ollen ratkaistava, onko yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n 3 momentin määräys työehtosopimuksen 1 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu lakiviittaus, joka ei ole tullut osaksi työehtosopimusta, vai sellainen työehtosopimuksen määräys, joka on tullut osaksi työehtosopimusta.

Esitetty selvitys

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n pääneuvottelijana työehtosopimusneuvotteluissa vuosina 2009–2010 toiminut nykyinen Professoriliitto ry:n toiminnanjohtaja D on työtuomioistuimessa kertonut, että koska yliopistoissa oli ja on edelleen paljon määräaikaisia työntekijöitä, määräaikaisten työntekijöiden asemaa koskevat kysymykset olivat työtekijäpuolelle tärkeitä. Työntekijäpuolen tavoitteena oli saada työehtosopimukseen määräys, jonka perusteella määräaikaisia työsuhteita tarkasteltaisiin määräajoin. Työnantajapuoli ei kuitenkaan suostunut tähän. D:n muistiinpanojen mukaan sopijaosapuolet keskustelivat ensimmäisen kerran sunnuntaina 7.3.2010 siitä, että määräaikainen työsopimus voidaan tehdä työsopimuslaissa olevilla perusteilla. Työnantajapuoli vastasi työehtosopimustekstin kirjoittamisesta.

D:n mukaan työnantajapuolen tiistaina 9.3.2010 kello 17.45 työntekijäpuolelle toimittaman tekstiesityksen mukaan määräaikainen työsopimus voitaisiin tehdä työsopimuslaissa ja yliopistolaissa mainituilla perusteilla. Työnantajapuolen pääneuvottelijana toiminut Sivistystyönantajat ry:n tuolloinen toimitusjohtaja F oli kertonut työntekijäpuolelle, että teksti oli muotoiltu prosessiekonomisista syistä siten, että määräaikaisen työsopimuksen perusteen voisi työehtosopimuksen voimaan tultua riitauttaa työtuomioistuimessa. Määräys oli työntekijäpuolen käsityksen mukaan velvoittava, ja se merkitsi selkeää parannusta määräaikaisten työntekijöiden asemaan.

D on lisäksi kertonut, että palkansaajajärjestöt tiedottivat neuvottelutuloksesta viipymättä Internet-sivustoillaan (K5–6) ja järjestivät tiedotustilaisuuden, jota varten laadittiin kalvosarja (K1). Näissä kaikissa julkaisuissa mainittiin muiden neuvottelutulosten lisäksi mahdollisuus riitauttaa jatkossa määräaikaisen työsopimuksen peruste työtuomioistuimessa.

Työehtosopimusneuvotteluihin työntekijäpuolen edustajina osallistuneet Tieteentekijöiden liitto ry:n toiminnanjohtaja C ja Palkansaajajärjestö Pardia ry:n puheenjohtaja E ovat kertoneet neuvotteluista ja sopijapuolten tarkoituksesta asiaan vaikuttavilta osin olennaisesti samalla tavoin kuin D. C on lisäksi kertonut, että työehtosopimusneuvotteluissa todettiin nimenomaisesti olevan hyvä asia, että määräaikaisia työsuhteita koskevat riidat käsitellään työtuomioistuimessa. E on lisäksi kertonut, että hänen työehtosopimusneuvotteluista laatimiensa muistiinpanojensa mukaan työnantajapuoli harkitsi neuvottelujen loppuvaiheeseen saakka sitä, voitiinko määräaikaisia työsopimuksia koskeva maininta sisällyttää työehtosopimukseen.

C ja E ovat vielä kertoneet, että määräaikaisia työsuhteita koskevia erimielisyyksiä on ollut työehtosopimuksen voimassaoloaikana muutamia ja ne on käsitelty työehtosopimuksen mukaisissa erimielisyysneuvotteluissa (K3–4). C:n mukaan työnantajapuoli ei ole näissä neuvotteluissa tuonut esille, ettei kysymys olisi työehtosopimusasiasta.

$136

Työnantajapuolen kakkosneuvottelijana työehtosopimusneuvotteluihin osallistunut Sivistystyönantajat ry:n työmarkkinalakimies G on kertonut, että mikäli työehtosopimuksessa on pelkkä viittaus lakiin, viittaus ei ole työehtosopimuksen osa. Lakiviittaus on työehtosopimuksen osa silloin, kun lain säännös on kirjoitettu auki työehtosopimukseen. G ei muista, että neuvotteluissa olisi keskusteltu siitä, missä tuomioistuimissa määräaikaisuuksia koskeva erimielisyydet käsitellään tai että F olisi sanonut työntekijäpuolelle erimielisyyksien kuuluvan työtuomioistuimen ratkaistaviksi. Mikäli erimielisyysneuvotteluissa käsitellään asiaa, joka koskee puhdasta lakiviittausta, neuvotteluista ei pääsääntöisesti laadita erimielisyysmuistiota.

Arviointi ja johtopäätökset

Työntekijäpuolen edustajat D, C ja E ovat kertoneet työehtosopimusneuvotteluista ja sopijapuolten tarkoituksesta yhdensuuntaisesti ja johdonmukaisesti. Erityisesti D on kertonut muistiinpanojensa pohjalta yksityiskohtaisesti työntekijäpuolen tavoitteista, neuvottelujen etenemisestä ja F ilmoituksesta siitä, että määräaikaisia työsuhteita koskevat erimielisyydet käsitellään jatkossa työtuomioistuimessa. F on kertonut työnantajapuolen olettaneen, että määräaikaisuutta koskeva erimielisyydet käsitellään lakiviittauksen johdosta yleisissä tuomioistuimissa. F tai G eivät ole kuitenkaan työtuomioistuimessa kuultaessa muistaneet, onko F neuvotteluissa sanonut työntekijäpuolelle, että määräaikaisuuksia koskevat riidat käsiteltäisiin työtuomioistuimessa. Näin ollen F:n ja G:n kertomuksien tai muun asiassa esitetyn todistelun perusteella asiassa ei ole tullut esille sellaisia seikkoja, jotka kumoaisivat D:n, C:n ja E:n kertomuksilla asiassa esitettyä selvitystä.

$137

Ottaen erityisesti huomioon yliopistojen yleisen työehtosopimuksen tärkeän merkityksen sopijapuolille sekä edellä mainittujen tiedotteiden ja artikkelin laajan levikin, työtuomioistuin ei pidä uskottavana sitä, etteivät työnantajapuolen edustajat olisi havainneet yhtäkään tiedotteista tai niissä olleita selkeitä mainintoja siitä, että 1 luvun 4 §:n 3 momenttia koskevat erimielisyydet voidaan jatkossa viedä työtuomioistuimen ratkaistaviksi. Myös tämä seikka tukee sitä, että sopijapuolien tarkoituksena on ollut sopia määräyksen merkityksestä ja sen velvoittavuudesta työntekijäpuolen esittämällä tavalla.

Asiassa on lisäksi otettava huomioon, että työtuomioistuimelle esitettyjen kirjallisten todisteiden mukaan määräaikaisia työsuhteita koskevia erimielisyyksiä on työehtosopimuksen voimaantulon jälkeen käsitelty erimielisyysneuvotteluissa ainakin vuosina 2014 ja 2016 (K3–4). Erimielisyysmuistioista ei ilmene, että työnantajapuoli olisi neuvotteluissa tuonut esille, että tällaiset työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n 3 momentissa tarkoitetut asiat eivät olisi työehtosopimusasioita eikä niitä siten voitaisi käsitellä työehtosopimuksen mukaisessa erimielisyysmenettelyssä.

Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n 3 momentissa on kysymys työehtosopimusmääräyksestä, joka on tullut työehtosopimuksen osaksi. Julkisalojen koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n asiassa R 7/17 nostamassa kanteessa on näin ollen myös kannevaatimusten 1 ja 2 osalta kysymys työehtosopimuksen tulkinnasta, joka oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n mukaan kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan. Sivistystyönantajat ry:n ja Lapin yliopiston oikeudenkäyntiväite on siten hylättävä.

Päätöslauselma

Työtuomioistuin hylkää Sivistystyönantajat ry:n ja Lapin yliopiston oikeudenkäyntiväitteen.

Työtuomioistuin varaa Sivistystyönantajat ry:lle ja Lapin yliopistolle tilaisuuden antaa kirjalliset lausumat, joissa ne voivat ottaa kantaa Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n kannevaatimuksiin 2–6 sekä ilmoittaa todistelua.

Asian käsittelyä jatketaan työtuomioistuimen puheenjohtajan määräämällä tavalla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Saarensola, Vainio, Nyyssölä, Helenius ja Pohjola jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Päätös on yksimielinen.