TT 2017:80 — Eläke

Rahoitusalan työehtosopimuksessa on ollut määräykset lakisääteistä eläkettä täydentävästä toimihenkilöiden lisäeläketurvasta. Tuomioissa esitetyillä perusteilla katsottiin, että 1.1.2017 voimaan tulleesta työeläkeuudistuksesta johtuvat lakisääteisen eläketurvan muutokset eivät vaikuta heikentävästi lisäeläketurvan piiriin kuuluvien toimihenkilöiden kokonaiseläkkeeseen, vaan työehtosopimuskauden loppuun mennessä eläkkeelle jääville toimihenkilöille on työehtosopimuksen nojalla järjestettävä ennen lainmuutoksia voimassa olleiden säännösten ja määräysten mukainen kokonaiseläke.

KANTAJAT

Ammattiliitto Pro ry

Ammattiliitto Nousu ry

Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry

VASTAAJA

Finanssialan Keskusliitto ry

ASIA

Työeläke-etuudet

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 29.3.2017

Pääkäsittely 9.5.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Finanssialan Keskusliitto ry:n, Ammattiliitto Pro ry:n, Ammattiliitto Nousu ry:n ja Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry:n välinen 15.9.2016 allekirjoitettu ja ajanjakson 1.12.2016 – 30.11.2017 voimassa oleva rahoitusalan työehtosopimus sisältää muun ohessa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8. VAKUUTUS JA ELÄKE

34 § Eläke-edut

1. Eläketurva järjestetään kulloinkin voimassa olevan työntekijäin eläkelain mukaisesti.

2. Lisäeläketurvasta osapuolet ovat tehneet erilliset pöytäkirjat (liite 11 ja 11a).

LIITE 11

PÖYTÄKIRJA PANKKIALAN ELÄKE-EDUISTA

1. LISÄELÄKETURVA

Viimeistään 30.6.1991 alkaneessa työsuhteessa oleva toimihenkilö on työnantajan tuolloin järjestämän lisäeläketurvan piirissä. Osapuolten välillä on sovittu määräykseen liittyen seuraavaa:

1.1. Lisäeläketurvan piirissä 30.6.1991 oleva toimihenkilö pysyy työsuhteen jatkuessa työnantajan järjestämän lisäeläketurvan piirissä eläkeikään tai muuhun eläketapahtumaan asti ja eläketurva karttuu siinäkin tapauksessa, että lisäeläkelaitos tai -vakuutusjärjestely suljetaan uusilta, sulkemisen jälkeen työsuhteeseen tulevilta toimihenkilöiltä.

1.3. Sosiaalilainsäädännön muuttuessa lisäeläketurvalaitoksen sääntöjä tai lisäeläkevakuutuksen ehtoja voidaan muuttaa muuttuneen lainsäädännön periaatteita vastaavasti. Muuten ei eläke-etuuden kokonaisraha-arvoa saa vähentää, ellei siihen ole painavia syitä.

4. VOIMAANTULO

Tämä pöytäkirja, jolla on sama voima ja velvoittavuus kuin työehtosopimuksella, on voimassa kuten rahoitusalan työehtosopimus.

LIITE 11 a

LISÄPÖYTÄKIRJA PANKKIALAN ELÄKE-EDUISTA

1. TAUSTA JA TARKOITUS

Täsmennysten taustalla on vuoden 2005 alussa voimaan tuleva työeläkeuudistus. Täsmennysten tarkoituksena on säilyttää lisäeläkejärjestelmän täydentävä luonne ja työnantajan eläkelupauksen sisältö. Siltä osin kuin lakisääteiset eläkkeet alittavat kokonaiseläkelupauksen, erotus maksetaan lisäeläkkeenä.

Teknisluonteisilla, välttämättömillä täsmennyksillä mahdollistetaan lisäeläkkeen työehtosopimuksen mukainen toimeenpano.

Täsmennykset eivät vaikuta lisäeläke-etujen muihin ehtoihin, esimerkiksi eläkeiät ja lisäeläkejärjestelmään kuuluminen pysyvät ennallaan.

2.1. Voimassa olevaan lisäeläketurvan määräytymiseen perustuva laskentatapa

Nykyisin lisäeläkkeen määrä lasketaan hyödyntämällä työntekijäin eläkelain mukaista eläkepalkkaa. Täysi kokonaiseläke on edelleen 60 prosenttia tästä eläkepalkasta. Työnantaja voi järjestää työehtosopimuksen mukaisen vähimmäistasonvaatimuksen täyttävän lisäeläketurvan toimeenpanon tällä laskentatavalla myös jatkossa.

2.2. Lisäeläkkeen kiinnittäminen

Lisäeläke tavoitemäärä voidaan kiinnittää seuraavasti:

$f8

3. INDEKSISIDONNAISUUS JA ELINAIKAKERROIN

1.1.2005 voimaan tulevan työntekijäin eläkelain tarkoittamaa elinaikakerrointa ei sovelleta. Elinaikakerroin ei näin ollen vaikuta lisäeläkkeen määrän laskennassa käytettävän peruseläkkeen määrään. Se ei myöskään vaikuta lisäeläkkeen määrään.

ASIAN TAUSTA

Työntekijän eläkelakiin on tehty 1.1.2017 voimaan tulleita merkittäviä muutoksia (69/2016). Niiden mukaan muun muassa osittaiselle varhennetulle eläkkeelle ennen lakisääteistä eläkeikää jäävän työntekijän eläkkeeseen tehdään eläkkeen suuruuteen vaikuttava varhennusvähennys.

Vastaaja ja kantajat ovat allekirjoittaneet 15.9.2016 rahoitusalan työehtosopimuksen sopimuskaudelle 1.12.2016 – 30.11.2017. Nykyiset lisäeläkemääräykset säilyvät osana työehtosopimusta.

Erimielisyys koskee 1.1.2017 – 30.11.2017 välisen ajan eläketapahtumia ja toimihenkilöitä, joiden työsuhde on alkanut viimeistään 30.6.1991.

Asiasta on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

VASTAUS

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Mallieläkesääntö 28.12.1970

2. Nordean eläkesäätiön säännöt (s. 1 ja 35-36)

3. Pankkitoimihenkilöliiton sisäisen eläketyöryhmän kokouksen 17.8.1990 muistio (päiväys 27.8.1990, laatija A)

4. Pankkitoimihenkilöliiton sisäinen muistio 1.11.1990 (päiväys 15.11.1990, laatija A) pankkialan työehtosopimuksen sisältämän mallisäännön merkityksestä

6. Pankkitoimihenkilöliiton edustaja B:n muistio työehtosopimusneuvottelusta 14-15.11.1990 C:n kanssa (päiväys 15.11.1990)

7. Pankkitoimihenkilöliiton edustaja B:n muistio 16.11.1990 käydyistä työehtosopimusneuvotteluista

8. Pankkitoimihenkilöliiton edustaja B:n muistio 20.11.1990 käydyistä työehtosopimusneuvotteluista

9. Pankkitoimihenkilöliiton edustaja A:n muistio liittojen välisen eläketyöryhmän kokouksesta 28.11.1990

10. Kirje 4.12.1990 B:tä Pankkitoimihenkilöliiton liittovaltuustolle ja sen liitteenä ollut 4.12.1990 päivätty muistio (laatijana A)

12. Neuvottelutulos pankkialan työehtosopimusratkaisusta 13.12.1990 ja sen lisäeläkeoikeutta koskeva liite

13. Artikkeli Kauppalehdessä 20.11.1990

14. Artikkeli Ilta-Sanomat-lehdessä 20.11.1990

15. Artikkeli Pankkitoimihenkilöliiton lehdessä 1/1990, kirjoittajana A

16. Valtakunnansovittelijan sovintoehdotus 18.11.1993 ja sen lisäeläkeoikeutta koskeva liite 1

17. Ammattiliitto Suoran laatima luonnos liittojen väliseksi pöytäkirjaksi 3.3.2004 (Käsitelty Suoran hallituksen kokouksessa 23.3.2004)

18. Muistio liittojen välisestä eläketyöryhmästä 13.4.2004 (laatijana A) ja luonnos liittojen väliseksi pöytäkirjaksi 23.3.2004 (käsitelty Suoran edustajiston kokouksessa 27.4.2004)

19. Esitys liittojen väliseksi pöytäkirjaksi 16.9.2004 (käsitelty Suoran edustajiston kokouksessa 23.9.2004

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. OP-eläkesäätiön säännöt (57 §)

Kantajan henkilötodistelu

1. Pankkitoimihenkilöliiton entinen lakimies (eläkkeellä) A

Vastaajan henkilötodistelu

1. Kaupan liitto ry:n entinen varatoimitusjohtaja (eläkkeellä) C

2. Suomen Yhdyspankki Oy:n entinen henkilöstöhallinnon yksikönjohtaja ja konsernin henkilöstöjohtaja (eläkkeellä) D

3. Elinkeinoelämän keskusliitto ry:n johtava asiantuntija E

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Vaatimukset

Ammattiliitto Pro ry, Ammattiliitto Nousu ry ja Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry ovat vaatineet, että työtuomioistuin

— vahvistaa, että 1.1.2017 voimaan tulevista työeläkelakien muutoksista huolimatta rahoitusalan työehtosopimukseen sidotulla työnantajalla on velvollisuus maksaa työehtosopimuksen liitteen 11 kohdan 1.1 tarkoittamille työntekijöille lisäeläke, jonka suuruus yhdessä lakisääteisen työeläkkeen kanssa vastaa työehtosopimuksen liitteen 11 a:n kohdissa 1 ja 2 määritettyä kokonaiseläkelupauksen määrää laskettuna 31.12.2004 voimassa olleiden eläkesäännösten perusteella, ja

— velvoittaa Finanssialan Keskusliitto ry:n korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut 17.358,40 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Työehtosopimuksen liitteen 11 a kohdan 2 laskentasääntö sitoo työehtosopimukseen sidottua työnantajaa 1.1.2017 samoin kuin sitä aikaisemmin. Työeläkelainsäädäntöön tehdyt muutokset eivät merkitse muutosta kokonaiseläkkeen (lakisääteinen työeläke lisättynä lisäeläkkeellä) määrän laskentatapaan. Kokonaiseläkeoikeuden laskentatapa pysyy 1.1.2017 jälkeen samanlaisena kuin jos eläketapahtuma olisi tapahtunut 31.12.2016 tai aikaisemmin. Kohdat 2.1. ja 2.2. ovat vaihtoehtoisia, mutta ne johtavat samaan lopputulokseen.

Työehtosopimusmääräys on ehdoton siten, että se ei oikeuta työnantajaa yksipuolisesti muuttamaan kokonaiseläkeoikeuden määrän laskentatapaa eläkkeensaajalle nykytilannetta epäedullisemmaksi työeläkelainsäädännön muutoksen vuoksi.

Rahoitusalan työehtosopimuksen lisäeläkemääräysten kehitys

Rahoitusalalla yritykset ovat järjestäneet työntekijöilleen lisäeläketurvaa ensin yrityskohtaisissa eläkesäännöissä (Osuuspankit vuonna 1929) ja sen jälkeen eläkekassoissa 1950 -luvulta lukien. Eläkesäätiölaki tuli voimaan vuonna 1955, jonka jälkeen pankit perustivat omia eläkesäätiöitään hallinnoimaan työntekijöiden eläkevaroja. Työntekijäin eläkelain voimaantulon jälkeen vuonna 1962 säätiöiden tehtäväksi jäi pääosin lisäeläketurvasta huolehtiminen.

Pankkitoimihenkilöliitto ja Liiketyönantajain keskusliitto solmivat mallieläkesäännön 28.12.1970. Pankkialan Työnantajaliiton (PATO) perustamisen jälkeen vuonna 1973 solmittiin ensimmäinen kaikkia työnantajaliiton jäseniä koskenut työehto- ja palkkasopimus sopimuskaudeksi 16.5.1973-31.3.1975. Toimialan yhteiseen työehtosopimukseen lisäeläkejärjestelmä kirjattiin ensimmäisestä työehtosopimuksesta lukien seuraavasti:

17 § Eläke-edut

Toimihenkilö saa eläkettä voimassa olevan työntekijäin eläkelain ja työnantajan järjestämän lisäeläkejärjestelmän perusteella. Lisäeläkejärjestelmän tulee täyttää Pankkitoimihenkilöliiton ja Liiketyönantajain Keskusliiton välillä 30.12.1970 sovitun pankkialan mallieläkesäännön vähimmäisehdot.

Pöytäkirjamerkintä:

Edellä todettu sopimusmääräys oli alakohtaisessa työehtosopimuksessa keskeytymättä vuoteen 1991 saakka. Vuoden 1991 työehtosopimusneuvotteluissa, jotka on käyty loppuvuonna 1990, aikaisempi sopimusmääräys korvattiin erillisellä liitteellä 11, joka sisälsi nykyisen työehtosopimuksen liitteen 11 määräykset lukuun ottamatta liitteen kohdan 3 määräyksiä.

Vuoden 1993 työehtosopimuskierroksella neuvoteltiin tiedossa olevan ja 1.1.1995 voimaan tulevan työeläkelainsäädännön vaikutuksista lisäeläkkeeseen. Osapuolet hyväksyivät valtakunnansovittelijan 18.11.1993 esittämän sovintoesityksen, jonka myötä liitteeseen 11 lisättiin lisäeläketurvan 1.1.1995 voimaan tulevia muutoksia koskevat kohdat 3.1 ja 3.2, jotka merkitsivät asteittaista eläkeiän nostamista sekä eläkekertymän muuttamista.

Kolmannen kerran alakohtaisen työehtosopimuksen lisäeläkeoikeusmääräyksiä muutettiin vuonna 1997. Tuolloin sovittiin uutena määräyksenä liitteen 11 kohta 3.3, joka koskee lisäeläke-etujen tasa-arvoistamista. Määräyksestä sopimisen syy oli 1.12.1997 voimaan tulossa ollut lainmuutos.

Neljännen kerran alakohtaisen työehtosopimuksen lisäeläkeoikeusmääräystä on muutettu vuoden 2004 neuvotteluissa. Muutoksen syy oli 1.1.2005 voimaan tullut työeläkelakien muutos. Tuolloin työehtosopimukseen sisällytettiin uusi liite 11 a, joka on edelleen työehtosopimusmääräyksenä voimassa muuttumattomana.

Lisäeläkemääräysten oikea tulkinta

Ajanjaksolla 1.1.2017 – 30.11.2017 voimassa olevat rahoitusalan työehtosopimuksen määräykset ovat sisällöltään ja tulkinnoiltaan voimassa muuttumattomina 30.11.2017 päättyvään sopimuskauteen nähden. Nuo määräykset estävät työ- ja lisäeläkkeen yhdessä muodostaman kokonaiseläkkeen euromääräisen määrän alentamisen uusissa eläketapahtumissa.

Rahoitusalan työehtosopimus on sisältänyt sen alusta lukien velvoittavat työehtosopimusmääräykset, jotka ovat määrittäneet lisäeläkkeeseen oikeutetun työntekijän kokonaiseläkkeen tason.

Sopijapuolten yhteinen tulkinta ilmenee määräysten sanamuodoista. Tulkinta on sisällytetty ensin 28.12.1970 laadittujen mallieläkesääntöjen 6 ja 15 §:ään. Kyseiset mallieläkesäännöt ovat olleet osa ensin osuuspankkeja koskevaa yrityskohtaista työehtosopimusta ja osa rahoitusalan alakohtaista työehtosopimusta vuosina 1973-1991.

Loppuvuonna 1990 käydyissä vuoden 1991 työehtosopimuksen neuvotteluissa sovituissa liitteen 11 määräyksissä todetaan sanamuodossa eläkkeen kokonaisraha-arvo. Sillä tarkoitetaan samaa kokonaisraha-arvoa eli eläkkeen kokonaismäärää, joka oli määritetty 28.12.1970 laadittujen mallieläkesääntöjen 6 §:ssä.

Vuoden 1991 neuvotteluissa sovitussa liitteen 11 kohdassa 1.3 todetulla sosiaalilainsäädännön muutoksilla tarkoitetaan edellä todetun mallieläkesäännön sisältämiä sosiaalilainsäädännön muuttumiskriteerejä ja periaatteita. Määräyksellä on tarkoitettu eläkesäätiön sääntöjen muuttamista tuolloisen eläkesäätiölain (469/55) 18 §:n nojalla. Muuttaminen on edellyttänyt ministeriön päätöstä. Työnantajan yksipuoliset muutokset eivät ole olleet mahdollisia myöskään lainsäädännön muuttuessa.

Eläkkeen työehtosopimuksen mukainen vähimmäistaso todetaan myös viimeisimmän lisäeläkkeitä koskevan sopimuksen sanamuodossa. Vuonna 2004 sovitussa lisäeläkepöytäkirjassa (liite 11 a) pankkialan eläke-eduista on hyvin yksityiskohtaisia määräyksiä eläkkeen kokonaisraha-arvosta. Lisäpöytäkirjassa todetaan yksiselitteisesti, että siltä osin kun lakisääteiset eläkkeet alittavat kokonaiseläkkeen määrän, erotus maksetaan lisäeläkkeenä.

Liitteen 11 a 3 kohdan mukainen elinaikakerroin ei vaikuta lisäeläkkeen määrään. Määräys on tehnyt elinaikakertoimesta vaikutuksettoman eläkkeen laskennassa.

Työehtosopimusmääräysten suhde työeläkelakien muutoksiin ilmenee myös siitä, miten osapuolet ovat harjoittaneet työehtosopimustoimintaa kokonaisuutena työeläkelainsäädännön muuttuessa eri ajankohtina. Jokaisen työeläkkeen tasoa heikentäneen lainsäädäntömuutoksen yhteydessä (1.1.1995, 1.12.1997 ja 1.1.2005) osalliset ovat nimenomaisin työehtosopimusmääräysmuutoksin sopineet siitä, miten lain muuttaminen vaikuttaa työehtosopimuksen sääntelemän kokonaiseläkkeen tasoa alentavasti tai eläkeikää korottavasti. Näin ei olisi toimittu, jos työehtosopimukseen sidotulla työnantajalla olisi ollut työehtosopimusta muuttamatta yksipuolinen oikeus alentaa kokonaiseläkkeen tasoa tai korottaa eläkeikää työeläkelakien muuttuessa.

Lisäeläkemääräysten oikea tulkinta ilmenee myös siitä, että työehtosopimukseen sidottujen työnantajien eläkevelvoitetta käytännössä toteuttavassa Nordean eläkesäätiössä on kirjattu sääntöihin periaate eläkkeen kokonaismäärän euromääräisen määrän muuttumattomuudesta sosiaalilainsäädännön muuttuessa. Nordean eläkesäätiön voimassaolevien sääntöjen 48 §:ssä asia on kirjattu siten, että jos työnantajat lainsäädännön muuttumisen johdosta joutuvat järjestämään tai kustantamaan säätiön jäsenille sellaisia eläke-etuja, joiden voidaan katsoa vastaavan säätiön sääntöjen mukaisia etuja, vähennetään jälkimmäisiä muutosta vastaavalla määrällä. Vähennys tehdään sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti siten, että jäsenen siihen mennessä jo ansaitsema kokonaiseläke-etu ei alene ja että hänen vastainen kokonaiseläketurvansa säilyy raha-arvoltaan vähintään entisen suuruisena.

Nordean eläkesäätiön lisäeläkkeen maksajatahona soveltamissa säännöissä ei ole määritetty eläkkeensaajan asemaa työehtosopimuksen määräysten tasoa paremmin, vaan eläkkeen rahanmäärän alentumattomuuden periaatteen kirjaaminen sääntöihin on johtunut saman sisältöisestä työnantajaa velvoittavasta työehtosopimusmääräyksestä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Finanssialan Keskusliitto ry on vaatinut, että kanne hylätään ja kantajat velvoitetaan korvaamaan yhteisvastuullisesti vastaajan oikeudenkäyntikulut 700 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Rahoitusalan työehtosopimuksen 34 §:n ja sen liitteiden 11 ja 11 a oikea tulkinta on se, että sosiaalilainsäädännön muuttuessa lisäeläketurvalaitoksen sääntöjä tai lisäeläkevakuutuksen ehtoja voidaan muuttaa muuttuneen lainsäädännön periaatteita vastaavaksi (liite 11, kohdan 1 kohta 1.3). Jos lainsäädäntö ei muutu, voidaan siitäkin huolimatta eläke-etuuksia vähentää, jos siihen on painavia syitä. Rahoitusalan työehtosopimus ei estä tällaisten muutosten tekemistä.

Joulukuussa 1990 liitot sopivat Liiketyönantajain Keskusliiton ja Pankkitoimihenkilöliiton joulukuussa 1970 sovitun pankin toimihenkilön mallieläkesäännön poistamisesta työehtosopimuksesta. Samalla kumottiin viittaus toimihenkilön eläke-etuja koskevaan työehtosopimusmääräykseen pöytäkirjamerkintöineen. Kyseinen määräys oli tullut pankkialan toimihenkilöitä koskevaan työehtosopimukseen 16.5.1973 (17 §).

Pankkikohtaisesti edellä kuvattu muutos voitiin toteuttaa aikaisintaan 1.7.1991 lukien. Muutoksen jälkeen pankin palvelukseen tulevat uudet toimihenkilöt tulivat suoraan työntekijäin eläkelain piiriin. Vanhat määräykset siis kumottiin kokonaisuudessaan ja tilalle luotiin täysin uudet määräykset uudelta pohjalta. Kumottuja määräyksiä ei voida käyttää tulkintalähteenä käsillä olevassa riita-asiassa.

Vuoden 1993 työehtosopimuskierroksella Pankkialan Työnantajaliitto vaati, että pankkialan eläkeikä on yhdenmukaistettava työntekijäin eläkelain kanssa 65 vuoteen. Tuolloin oli vielä ennen 1.7.1991 pankin palvelukseen tulleilla naisilla eläkeikä 60 vuotta ja miehillä 62/63 vuotta. Yhdenmukaistaminen ikäporrastuksineen sovittiinkin toteutettavaksi 1.1.1995 lukien (liite 11, kohdat 3.1. ja 3.2).

Toimihenkilön eläketurva järjestetään kulloinkin voimassa olevan työntekijäin eläkelain mukaisesti. Viimeistään 30.6.1991 alkaneessa työsuhteessa olevien toimihenkilöiden lisäeläketurvasta ja siihen 1.1.1995 toteuttavista muutoksista liitot ovat tehneet erillisen pöytäkirjan (liite 8).

Liite 8 vastaa nykyisen työehtosopimuksen liitettä 11 lukuun ottamatta kohtaa 3.3 (lisäeläketurvan tasa-arvoistaminen). Mainittu muutos perustui pakottavaan uuteen lainsäädäntöön.

Marraskuussa 2002 rahoitusalan työehtosopimusosapuolena tuolloin ollut Ammattiliitto Suora esitti Pankkialan Työnantajaliitolle työryhmän perustamista selvittämään vuonna 2005 voimaantulevan eläkeuudistuksen heijastuksia lisäeläkepöytäkirjaan sekä laatimaan mahdollisia ohjeistuksia. Työnantajapuolen sisäisen harkinnan ja ammattiliittojen kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen työnantajapuolella päädyttiin laatimaan ammattiliittojen kanssa yhteinen ohjeistus, josta tuli työehtosopimuksen liite 11 a. Liite 11 a ei kumonnut liitettä 11, vaan sen laatimisessa oli kyse ainoastaan vuoden 2005 eläkeuudistuksen ohjeistamisesta. Tämä tuotiin selkeästi esille myös osapuolten välisessä eläketyöryhmässä.

Liitteessä 11 a ei oteta kantaa tulevaan lainsäädäntöön ja sen mahdollisiin vaikutuksiin, vaan sen osalta voimaan jäi edelleen liite 11. Liitteessä 11 a kohdassa 2.1 oleva viittaus täyteen 60 prosentin kokonaiseläkkeeseen puolestaan viittaa voimassa olleeseen järjestelmään eikä siinäkään oteta mitään kantaa tuleviin mahdollisiin muutoksiin.

Liitteen 11 a 3 kohdassa on jo hyväksytty se periaate, että lisäeläke voi pienentyä jatkossa.

Lisäeläkemääräyksen tulkinta jatkossa

Elokuun 24. päivänä 2016 liitot pääsivät neuvottelutulokseen kilpailukykysopimuksen sisällöstä rahoitusalalla. Neuvotteluja vaikeutti kantajaliittojen 4.5.2016 käydyissä soveltamisneuvotteluissa esittämä vaatimus, jonka mukaan

Kantajat siis vetosivat työnantajan eläkelupaukseen, eivätkä Finanssialan Keskusliiton tai sen edeltäjäliittojen antamaan lupaukseen.

Mikäli asiasta ei sovita, liitot ilmoittivat jäävänsä kilpailukykysopimuksen ulkopuolelle. Edellä kuvattu työehtosopimuksen muutosvaatimus ja sen kytkentä kilpailukykysopimukseen osoittaa, että kantajaliitot katsovat työehtosopimuksen sanamuodon olevan heidän kannaltaan epäedullinen, eikä se johda heidän tavoittelemaansa neuvottelutulokseen, jossa työehtosopimukseen sidotulla työnantajalla olisi velvollisuus kompensoida lakisääteisen eläkkeen heikennys lisäeläkkeellä. Tällaisesta velvollisuudesta ei ole työehtosopimuksessa sovittu eikä mikään sen määräys johda kantajien tarkoittamaan lopputulokseen.

Asiasta käytiin samaan aikaan neuvotteluja myös suurimmissa pankeissa. Yhteisymmärrykseen asian ratkaisemisesta yritys- tai konsernikohtaisesti ei kuitenkaan päästy. Mikäli yksimielisyys pankkitasolla olisi syntynyt, ei käsillä olevaa riita-asiaa olisi.

Lisäeläkkeitä koskevat liitteet jäivät sellaisenaan voimaan ja samalla myös tulkintaerimielisyys jatkon suhteen. Finanssialan Keskusliiton näkemys neuvotteluissa oli se, että lisäeläkelaitoksen sääntöjä tai lisäeläkevakuutuksen ehtoja voidaan muuttaa vuoden 2017 voimaantulevan eläkelain ja sen periaatteiden mukaisesti. Työehtosopimus ei tätä estä.

Lainsäädäntö ja lisäeläkkeet

Lainsäädännössä ei ole erillisiä työnantajan kompensaatiovelvollisuutta koskevia määräyksiä. Päinvastoin, lakisääteisiä eläkkeitä koskevat muutokset antavat työnantajalle mahdollisuuden tehdä muutoksia lisäeläkejärjestelyihin. Eläkesäätiölain 11.6 §:n mukaisesti voidaan lisäeläketurvan mukaisia eläkkeitä ja muita etuuksia vähentää tai rajoittaa samassa suhteessa, jos lakisääteisen eläketurvan mukaisia eläkkeitä ja muita etuuksia vähennetään tai rajoitetaan.

Laissa on myös nimenomainen säännös siitä, ettei vapaaehtoisen lisäeläketurvan mukaisilla eläkkeillä tai muilla etuuksilla tarvitse korvata lakisääteisen eläketurvan mukaisiin eläkkeisiin ja muihin etuuksiin tehtyjä vähennyksiä ja rajoituksia, vaan tällaisessa tilanteessa sääntöjä voidaan muuttaa yksinkertaisella enemmistöllä.

Eläketurvan vajaukseen liittyvää kompensaatiovelvollisuutta ei sisälly myöskään uuteen työntekijän eläkelakia koskevaan voimaanpanolakiin (71/2016). Lain 8 §:n mukaan eläkesäätiössä järjestetyn lisäeläketurvan piiriin kuuluva alempaan eläkeikään oikeutettu työntekijä voi jäädä lakisääteiselle eläkkeelle jo lisäeläkejärjestelyn mukaisessa eläkeiässä, jos lisäeläkejärjestely on ollut voimassa 1.11.2002.

Vuonna 2017 voimaantulevan eläkeuudistuksen yhtenä periaatteena on nostaa tosiasiallista eläkkeelle siirtymisikää ja supistaa eläkemenoja. Voimaanpanolain 8 §:n 5 momentin mukaan jos työnantaja ennen tämän lain voimaantuloa on järjestänyt työntekijöilleen eläketurvan, jossa eläkkeen määrä on suurempi kuin työtekijän eläkelain mukainen eläke, ei lisäeläketurva korotu sen johdosta, että työntekijän eläkelain mukainen eläke alenee tämän lain säännösten perusteella. Pykälän 6 momentin mukaan lisäeläketurvan ehtoja muuttamalla voidaan lisäeläketurvaan tehdä tämän lain mukaisia korotuksia vastaava vähennys.

Säännöksen tarkoitus oli huolehtia siitä, että lisäeläkejärjestelmän vastuut eivät kasva. Työmarkkinoiden keskusjärjestöt olivat vahvasti mukana lain valmistelussa. Lähtökohtana siis on, että muutosten on syytä koskea kaikkia lisäeläkejärjestelmästä riippumatta.

Nyt käsillä olevassa riita-asiassa on siis kyse siitä, pakottaako työehtosopimus sitovasti eläkelaitoksia muuttamaan lisäeläke-ehtojaan vain siten, että tulevasta lainsäädännöstä johtuvat mahdolliset heikennykset kompensoidaan 100:lla prosentilla — tavalla tai toisella.

Lisäeläkkeen kokonaisraha-arvoon rahoitusalalla voidaan tehdä muutoksia siis kahta kautta: a) lainsäädäntömuutosten vuoksi tai b) jos on muuten painavia syitä. Lainsäädäntömuutos on ilmeinen ja painaviin syihin kuuluu muun muassa toimihenkilöiden tasapuolinen kohtelu palvelussuhteen kestosta riippumatta sekä myös se, että lainsäätäjän tarkoittama kustannussäästö ei muuten toteutuisi rahoitusalalla lisäeläkejärjestelmän osalta.

Mallieläkesäännön ja Nordean eläkesäätiön sääntöjen tulkinta

Nordean eläkesäännön 48 §:n määräys on tullut nykyisiin sääntöihin 2.1.1973 Suomen Yhdyspankin (SYP) eläkekassan säännöistä. Vastaavaa määräystä ei ole ollut Kansallis-Osake Pankin (KOP) eläkesäätiön säännöissä. Kun kassa ja säätiö myöhemmin yhdistettiin, ei siinä vaiheessa nähty tarpeelliseksi tehdä muuta kuin yhdistämisen kannalta välttämättömät sääntömuutokset. Tämän vuoksi määräys jäi uudistettuihin sääntöihin. Tällä ei asian kannalta ole merkitystä.

Eläkeoikeuksia ei ollut tarvetta muuttaa 1970-luvulla toimihenkilön kannalta epäedullisempaan suuntaan. Pankkialan vuonna 1970 sovitun mallieläkesäännön 15 § ja Nordean eläkesäätiön sääntöjen vastaava 48 § viittaavat sanamuodoltaan selvästi tähän. Toisin sanoen määräyksillä on varauduttu pelkästään lainsäädännön muuttumiseen eläkkeelle lähtevän eduksi. Tämänkin vuoksi määräys poistettiin työehtosopimuksesta vuonna 1990 eikä sitä näin ollen voida käyttää tulkinta-apuna tässä riita-asiassa. Kantajan väitteellä, että työehtosopimuksen liitteen 11 kohta 1.3 olisi ikään kuin vuoden 1970 mallieläkesäännön 15 §:n jatkumo, ei ole perustetta.

Johtopäätökset

Sopijapuolten tarkoituksena on ollut vuonna 1990 muuttaa vanha järjestelmä sellaiseksi, joka ottaa tulevat muutokset huomioon ilman ennakkoehtoja. Jokainen muutos on aina arvioitu erikseen.

Eläkejärjestelmässä eläkelupaus on se, mitä kulloinkin lainsäädännössä tai yhtiön säännöissä on voimassa. Mikään taho ei pysty takaamaan kenellekään millainen lainsäädäntö taikka eläkesäännöt ovat voimassa tulevaisuudessa. Myös rahoitusalalla tämä periaate tuli voimaan viimeistään vuonna 1990 lisäeläkkeiden osalta. Näin ollen rahoitusalan työehtosopimukseen sidotuilla työnantajilla on tarvittaessa mahdollisuus tehdä lainsäädännön muutoksista johtuvia mukautuksia lisäeläke-ehtoihin työehtosopimuksen sitä estämättä.

Perustelut

Lisäeläketurvan keskeinen sisältö

Lisäeläkkeellä tarkoitetaan lakisääteistä työeläkettä täydentävää eläketurvaa. Sen etuuksia ovat esimerkiksi lakisääteistä alempi eläkeikä ja edullisempi eläkekarttuma. Lisäeläke on yleensä työnantajan työntekijöilleen kustantama etuus. Se voidaan järjestää eläkesäätiön, eläkekassan tai vakuutuksen kautta taikka työnantajan itsensä maksamana.

Pankki- ja rahoitusalalla ensimmäinen koko alaa koskeva työehtosopimusmääräys eläke-eduista on vuoden 1973 työehto- ja palkkasopimuksessa. Sen 17 §:n mukaan toimihenkilö saa lisäeläkettä työntekijäin eläkelain ja työnantajan järjestämän lisäeläkejärjestelmän perusteella. Lisäeläkejärjestelmän tulee täyttää osapuolten välillä vuonna 1970 sovitun pankkialan mallieläkesäännön vähimmäisehdot. Kantajan kirjallisena todisteena K1 olevan mallieläkesäännön 6 §:n mukaan vanhuuseläke on normaalisti 60 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta palkasta, jos toimihenkilön palvelussuhde on kestänyt 30 vuotta. Tämä on tarkoittanut kahden prosentin vuotuista eläkekarttumaa. Eläkeikä on ollut naisilla 60 vuotta.

Pankkitoimihenkilöliiton entinen lakimies A on kertonut, että vuoden 1991 työehtosopimuksesta neuvoteltaessa pankkien taloudellinen tilanne oli huono, ja työnantajapuolella haluttiin päästä mallieläkesäännöstä eroon. Samalla tavoin on kertonut Kaupan liitto ry:n entinen varatoimitusjohtaja C, joka tuolloin toimi Pankkialan Työnantajaliiton liittoasiamiehenä eläkeasiaa käsiteltäessä. Tavoite toteutuikin siten, että lisäeläketurva suljettiin uusilta, 30.6.1991 jälkeen työsuhteeseen tulevilta toimihenkilöiltä. A:n mukaan vanhojen toimihenkilöiden lisäeläketurva säilyi, ja sen pohjana oli mallieläkesääntö. Työehtosopimukseen otettiin sen liitteenä 11 edelleen oleva pöytäkirja pankkialan eläke-eduista. Sen 1. kohdan mukaan viimeistään 30.6.1991 alkaneessa työsuhteessa oleva toimihenkilö on työnantajan tuolloin järjestämän lisäeläketurvan piirissä.

Työehtosopimukseen on vuonna 2004 otettu liite 11 a, jonka taustalla on vuoden 2005 alussa voimaan tullut työeläkelainsäädännön uudistus. Liitteen 1. kohdan mukaan sovittujen täsmennysten tarkoituksena on säilyttää lisäeläkejärjestelmän täydentävä luonne ja työnantajan eläkelupauksen sisältö. Siltä osin kuin lakisääteiset eläkkeet alittavat kokonaiseläkelupauksen, erotus maksetaan lisäeläkkeenä. Teknisluonteiset, välttämättömät täsmennykset eivät vaikuta lisäeläke-etujen muihin ehtoihin, vaan esimerkiksi eläkeiät ja lisäeläkejärjestelmään kuuluminen pysyvät ennallaan. Pöytäkirjan 2. kohdassa on yksityiskohtaisia määräyksiä lisäeläkkeen laskentatavasta. Määräyksistä ilmenee muun muassa, että täysi kokonaiseläke on edelleen 60 prosenttia ennen uudistusta voimassa olleiden työeläkelain säännösten mukaisesta eläkepalkasta.

Työtuomioistuimen käsityksen mukaan on selvää, että liitteiden 11 ja 11 a viittaukset työnantajan järjestämään lisäeläketurvaan ja työnantajan eläkelupaukseen tarkoittavat viittausta edellä selostettuun mallieläkesäännön keskeiseen sisältöön. Viimeistään 30.6.1991 alkaneessa työsuhteessa olevilla toimihenkilöillä on siis ollut lähtökohtaisesti tämän sisältöinen lisäeläketurva, kun nykyinen työehtosopimus on 1.12.2016 tullut voimaan. Lisäeläketurvaan tätä ennen tulleita muutoksia tarkastellaan kuitenkin seuraavassa lähemmin.

Lisäeläketurvaan tehdyt muutokset

Esitetyn selvityksen mukaan työehtosopimukseen on vuonna 1993 valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen mukaisesti otettu määräykset lisäeläketurvan piirissä olevien toimihenkilön eläkeikien asteittaisesta nostamisesta samoin kuin eläkekertymän muuttamisesta (K16). Määräykset on sijoitettu liitteen 11 kohtiin 3.1 ja 3.2. Todistaja A:n mukaan työnantaja ei neuvotteluissa esittänyt, että nämä lainmuutoksista johtuvat muutokset olisi voitu panna toimeen yksipuolisestikin. Sama koskee liitteen kohtaan 3.3 vuonna 1997 otettua määräystä lisäeläke-etujen tasa-arvoistamisesta.

Liitteen 11 a taustalla on vuoden 2005 työeläkeuudistus, jossa muun muassa vanhuuseläkkeelle jäämistä myöhennettiin joustavasti ikävuosille 63-68 ja eläkkeen karttumisaikaa muutettiin. Liitteen tarkoituksena oli sen 1. kohdan mukaan turvata toimihenkilöiden kokonaiseläke, kompensoida lakisääteisen eläkkeen heikennykset maksamalla korotettua lisäeläkettä ja sopia teknisluonteisista täsmennyksistä lisäeläkkeen toimeenpanemiseksi.

Todistaja A:n mukaan kaikki 1990- ja 2000-luvulla tehdyt työeläkelainsäädännön uudistusten vaikutukset työehtosopimuksiin sovittiin eläketyöryhmässä yhdessä työnantajapuolen kanssa. Työnantaja ei olisi voinut tehdä muutoksia yksipuolisesti. Työeläkeindeksien muutokset, joista ei ole neuvottelukirjausta, eivät kuitenkaan edellytä sopimista. Samalla tavoin on eläkeindeksien muutoksista kertonut todistaja C. Hänen mukaansa muitakin muutoksia on voitu tehdä yksipuolisesti, mutta konkreettisia esimerkkejä tästä hän ei ole kertonut, ja hänenkin mukaansa hyvä tapa edellyttää, että muutoksista neuvotellaan. Suomen Yhdyspankki Oy:n entinen henkilöstöhallinnon yksikönjohtaja ja konsernin henkilöstöjohtaja D on kertonut, että muutoksia lisäeläketurvaan ei ole tehty muuten kuin sopimalla.

Varautuminen eläkelainsäädännön muutoksiin

Esillä olevan erimielisyyden keskiössä on kysymys siitä, muuttuuko ja heikentyykö 1.1.2017 työsuhteessa ja lisäeläketurvan piirissä olevien toimihenkilöiden kokonaiseläke mainittuna ajankohtana voimaan tulleiden työntekijän eläkelain muutosten vaikutuksesta. Työehtosopimuksessa ei ole mitään nimenomaista määräystä tämän lainsäädäntöuudistuksen varalta. Riita koskee voimassa olevan työehtosopimuksen aikana vuodenvaihteen jälkeen sattuvia eläketapahtumia.

Kun otetaan huomioon malliohjesäännön ja liitteen 11 mainittujen määräysten ajallinen ja asiallinen yhteys ja sanamuotojenkin yhtäläisyydet, työtuomioistuin katsoo, että määräyksiä on tulkittava samojen suuntaviivojen mukaan. Määräysten yleisenä tarkoituksena on, että lisäeläketurvan sisältöä voidaan kokonaiseläketurvaan kajoamatta muuttaa lainsäädännön muutoksia vastaavasti ilman eri sopimusta. Etenkin malliohjesäännön määräyksestä ilmenee, että siinä on varauduttu lakisääteisen eläketurvan parannuksiin, jolloin lisäeläke-etuja voidaan vastaavasti vähentää kokonaiseläketurvan säilyessä ennallaan. On ymmärrettävää, ettei etujen vähentämistä ole tällaisessa tapauksessa asetettu työnantajan velvoitteeksi, vaan liitteen 11 määräyksen mukaan etuja voidaan muuttaa.

Työtuomioistuin ei kuitenkaan näe syytä, miksei samaa lakisääteisen ja lisäeläketurvan yhteensovituksen sääntöä ja kokonaiseläketurvan säilyttämisen periaatetta tulisi soveltaa silloinkin, kun lakisääteiseen eläketurvaan tehdään heikennyksiä. Tällöin lisäeläketurvaa on vastaavasti parannettava siten, että kokonaiseläketurva säilyy entisellä tasolla. Tämä on katsottava työnantajan velvoitteeksi, sillä vapaaehtoisena sääntö olisi merkityksetön. Menettelyn velvoittavuus tällaisessa tapauksessa onkin nimenomaisesti ilmaistu liitteen 11 a eri määräyksissä, jotka tarkoittavat kokonaiseläketurvan säilyttämistä lainmuutoksista huolimatta. Selostettua tulkintaa tukee myös osapuolten noudattama pitkäaikainen sopimuskäytäntö. Teknisluonteisia muutoksia lukuun ottamatta eläkelainsäädännön muutosten vaikutuksista lisäeläketurvaan on aina sovittu, jos kokonaiseläketurvan sisältöä on päätetty muuttaa. Muutoin on kokonaiseläketurvan tason todettu pysyvän ennallaan.

Edellä esitetyistä syistä työtuomioistuin katsoo, että osapuolten tarkoitusta ja määräysten oikeaa sisältöä vastaa parhaiten tulkinta, jonka mukaan vuoden 2017 eläkeuudistus ei vaikuta heikentävästi niiden toimihenkilöiden kokonaiseläkkeeseen, jotka ovat lisäeläketurvan piirissä ja jäävät eläkkeelle meneillään olevan sopimuskauden aikana. Kanne on näistä syistä hyväksyttävä.

Oikeudenkäyntikulut

Rahoitusalan työehtosopimuksen solmiminen on osaltaan vaikuttanut valtakunnallisen kilpailukykysopimuksen syntymisen edellytyksiin. Osapuolet ovat yhdessä päättäneet työehtosopimuksen uudistamisesta ja siitä, että lisäeläketurvaa koskeva erimielisyys siirretään kilpailukykysopimuksen tieltä erikseen työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Näistä syistä ja asian epäselvyyden takia työtuomioistuin katsoo oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla, että asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että 1.1.2017 voimaan tulevista työeläkelakien muutoksista huolimatta rahoitusalan työehtosopimukseen sidotulla työnantajalla on velvollisuus maksaa työehtosopimuksen liitteen 11 kohdan 1.1 tarkoittamille työntekijöille lisäeläke, jonka suuruus yhdessä lakisääteisen työeläkkeen kanssa vastaa työehtosopimuksen liitteen 11 a:n kohdissa 1 ja 2 määritettyä kokonaiseläkelupauksen määrää laskettuna 31.12.2004 voimassa olleiden eläkesäännösten perusteella.

Asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Siitonen, Lallo, Lavikkala, Lehto ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.