TT 2017:90 — Työehtosopimuksen yleissitovuus

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta oli päätöksellään vahvistanut, ettei osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskeva työehtosopimus ole yleissitova. Hylätty valitukset, joissa oli vaadittu päätöksen kumoamista.

Ks. myös TT 2010:126.

ASIA

Työehtosopimuksen yleissitovuutta koskeva valitus

VALITTAJAT

Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys ry

Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry

PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätös nro 5/2016 / 14.11.2016 Dnro 11621 osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskevan työehtosopimuksen yleissitovuudesta

VAHVISTAMISLAUTAKUNNAN RATKAISU

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta on 14.11.2016 antamassaan päätöksessä nro 5/2016 vahvistanut, että Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys ry:n ja Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry:n välinen osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskeva työehtosopimus ei ole soveltamisalaltaan työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla edustava eikä siten yleissitova.

Lautakunta on päätöksensä perusteluissaan todennut, että osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskevaa työehtosopimusta noudatetaan sen soveltamisalaa koskevan määräyksen mukaan osoitteettomien lähetysten erillisjakelua harjoittavissa työnantajayhdistyksen jäseninä olevissa yrityksissä jakelua suorittavien työntekijöiden työsuhteisiin. Jakelua suorittavilla työntekijöillä tarkoitetaan sekä päätyökseen jakelutyötä tekeviä ammattijakajia että vapaa-aikanaan tai lisätyönä jakelua tekeviä kotipiirijakajia. Työehtosopimus vahvistettiin 4.3.2010 yleissitovuutta vailla olevaksi (TT 2010:126).

Työehtosopimus on soveltamisalaltaan päällekkäinen yleissitovaksi vahvistetun Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen sekä yleissitovuutta vailla olevaksi vahvistetun Viestinnän Keskusliitto ry:n ja TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry:n jakajia koskevan työehtosopimuksen kanssa.

Helsingin hovioikeus on tuomiossaan 11.6.2015 katsonut, että Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry ei edusta aidosti ja uskottavalla tavalla erillisjakelualalla toimivia henkilöitä. Yhdistystä ei siten voida pitää työehtosopimuslain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuna työntekijäin yhdistyksenä eikä työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettuna valtakunnallisena työntekijöiden yhdistyksenä.

Lautakunta on katsonut, ettei Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry aidosti edusta alan työntekijöitä.

ASIAN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Valitukset

Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys ry (jäljempänä myös SKE ry) on valituksessaan vaatinut, että työtuomioistuin ensisijaisesti kumoaa lautakunnan päätöksen ja palauttaa asian lautakunnan uudelleen käsiteltäväksi ja toissijaisesti kumoaa lautakunnan päätöksen ja vahvistaa, että nyt kysymyksessä oleva työehtosopimus on yleissitova.

Lautakunta on perustanut päätöksensä vastoin aiempaa ratkaisukäytäntöään siihen, ettei työntekijäyhdistys aidosti edusta alan työntekijöitä, mutta ei ole arvioinut edustavuutta tilastotiedoilla. Lautakunta on näin ollen tosiasiallisesti ottanut kantaa myös työehtosopimuksen pätevyyteen, mikä ei kuulu lautakunnan toimivaltaan. Lautakunnalla ei ole toimivaltaa ratkaista tai päättää niitä kriteereitä, joiden perusteella yhdistyksen toiminnan aitoutta arvioidaan tai arvioida näitä kriteereitä. Lautakunta on näin ollen ylittänyt toimivaltansa, minkä vuoksi sen päätös tulisi kumota.

Lautakunta on perustellut päätöksensä puutteellisesti, eikä perusteluista ilmene, millä perusteella työntekijäyhdistys ei edusta aidosti alan työntekijöitä. Lautakunta ei ole myöskään perusteluissa ottanut kantaa työntekijä- ja työnantajayhdistyksen esiin tuomiin seikkoihin. Toisin kuin lautakunta on katsonut, Helsingin hovioikeus ei ole vahvistanut, ettei työntekijäyhdistys aidosti edustaisi alan työntekijöitä. Hovioikeudessa käsitelty asia koski työntekijäyhdistyksen perustamishetkeä ja 21.12.2009 voimaan tullutta työehtosopimusta. Lautakunnan vahvistamispäätös koski sen sijaan 1.11.2014 voimaan tullutta työehtosopimusta, jolloin työntekijäyhdistys oli toiminut jo viiden vuoden ajan. Vaikka työntekijäyhdistys ei siis olisi ollut aito työntekijöitä edustava yhdistys vuonna 2009 tai sitä välittömästi seuranneena ajanjaksona, se on ollut työntekijöitä edustava työehtosopimuksen voimaan tullessa 1.11.2014.

Hovioikeuden ja lautakunnan ratkaisut rikkovat perustuslaissa turvattua yhdistymisvapautta eivätkä perustu lakiin. Ne ovat lisäksi ristiriidassa EU-oikeudellisten säännösten kanssa ja rikkovat EIS 11 artiklaa, ILO:n yleissopimuksen 87 artiklaa ja SEUT 49 artiklaa.

Työtuomioistuimen tulee toissijaisesti vahvistaa osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskeva työehtosopimus yleissitovaksi. Yleinen tuomioistuin tai lautakunta eivät voi päättää yhdistykselle asetettavista kriteereistä, vaan niistä tulee säätää lailla. Laissa yhdistykselle säädettyjen kriteereiden soveltaminen puolestaan kuuluu tuomioistuimen toimivaltaan. Työntekijäyhdistys täyttää laissa työntekijäyhdistykselle asetetut edellytykset ja toimii sääntöjensä mukaan Suomen valtakunnan alueella. Laissa ei ole asetettu työntekijäyhdistykselle muita vaatimuksia esimerkiksi sen perustamista tai toiminnan järjestämistä koskien.

Työntekijäyhdistys perustettiin erillisjakelualalla toimivien työntekijöiden toimesta, koska alalla oli tarvetta erillisjakelualan erityispiirteet huomioon ottavalle edunvalvonnalle ja työehtosopimukselle. Työntekijäyhdistyksen perustamisen jälkeen työehtosopimusosapuolet ovat solmineet jo neljä työehtosopimusta. Työehtosopimuksen palkkataso sovittiin ensimmäisessä työehtosopimuksessa vastaamaan alalle vakiintunutta tasoa. Lisäksi työntekijäyhdistys on neuvotellut jakelupalkkioihin korotuksia. Työntekijäyhdistys on lisäksi neuvotellut työehtosopimukseen muun muassa piiriluokituksen sekä muita työntekijöille edullisia ehtoja.

Erillisjakelualan yritykset tai jakajat eivät olleet edustettuina viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimusta laadittaessa. Viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimus ei ota huomioon erillisjakelualan erityispiirteitä, kustannusrakennetta tai toimintaedellytyksiä. Työehtosopimuksen osapuolet eivät edusta aidosti erillisjakelualan työntekijöitä eivätkä työnantajia. Osapuolet eivät toimi erillisjakelualalla, joten niiltä puuttuu aito intressi neuvotella alan ehdoista. Osapuolilla ei ole muuta kuin kilpailullinen intressi määrätä jakelupalkkioista erillisjakelualalla. Palkkiot on määritelty niin korkeiksi, ettei liiketaloudellisesti kannattavan erillisjakelutoiminnan harjoittaminen ole niitä noudattamalla mahdollista. Nyt kysymyksessä oleva työehtosopimus on siten syntynyt tarpeesta saada alalle sen erityispiirteet huomioon ottava työehtosopimus.

Vaikka työntekijäyhdistyksen järjestäytymisaste on alalle tyypillisellä tavalla suhteellisen matala, työntekijäyhdistys edustaa aidosti kyseistä työtä tekeviä työntekijöitä ja tuntee jäsenistönsä työn ja siihen vaikuttavat olosuhteet.

Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry (jäljempänä myös SME ry) on valituksessaan vaatinut, että työtuomioistuin ensisijaisesti kumoaa lautakunnan päätöksen ja vahvistaa työehtosopimuksen yleissitovaksi tai toissijaisesti palauttaa asia lautakunnan uudelleen käsiteltäväksi.

Nyt kysymyksessä oleva työehtosopimus on sopijaosapuolten välillä neljäs, soveltamisalallaan ainoa valtakunnallinen työehtosopimus sekä soveltamisalaltaan edustava ja siten yleissitovaksi vahvistettava. Sopijaosapuolten välillä on näin ollen jo vuosien ajan ollut jatkuvaa neuvottelu- ja sopimustoimintaa, jonka sisältö on jatkuvasti kehittynyt. Sopijapuolet ovat muun muassa neuvotelleet tuloksellisesti erillisjakelualan palkkauksesta ja palkanlisistä sekä kehittäneet niitä oikeudenmukaisella ja kannustavalla tavalla. Työehtosopimusta sovelletaan jatkuvasti ja sen sopijapuolet ovat aitoja ja todellisia työmarkkinaosapuolia.

Työntekijäyhdistyksen toiminta on merkittävää, koska erillisjakelun työntekijät ovat ilman toimivaa ja järjestelmällistä edunvalvontaa työsuhteidensa luonteesta johtuen haavoittuvassa asemassa.

Lautakunta on lisäksi ylittänyt toimivaltansa katsoessaan, ettei työntekijäyhdistys edusta aidosti alan työntekijöitä.

Lautakunta on perustanut päätöksensä lähinnä hovioikeuden tuomioon ja sivuuttanut valittajien asiassa antamat selvitykset ja lausumat. Näin ollen lautakunnan päätöstä rasittaa sellainen prosessuaalinen virhe, jonka johdosta asia tulee palauttaa lautakunnan uudelleen käsiteltäväksi.

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan lausunto

Valituksissa ei ole esitetty seikkoja, joiden perusteella lautakunnan päätöstä tulisi muuttaa ja valitukset tulisi siten hylätä.

Valittajien vastaselitykset

Työtuomioistuin on pyytänyt valittajilta vastaselitykset työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan lausunnon johdosta.

Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys ry on vastaselityksessään viitannut valituksessa esitettyyn ja todennut lisäksi seuraavaa.

Suurin osa valtakunnallisesta mainosjakelusta tapahtuu Posti Oy:n toimesta postinjakelun yhteydessä, jolloin jakelijoina toimivat Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n edustamat postinjakajat. Mainosjakelusta kilpailevat erillisjakeluyhtiöt, joiden toimintalogiikka ja -edellytykset poikkeavat Posti Oy:n vastaavista. Viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksessa on erillisjakeluyhtiöitä koskeva liite, jossa on määritelty erillisjakelualan jakelupalkkiot. Palkkiot eivät perustu todelliseen käytäntöön ja ovat niin korkeita, ettei erillisjakelualan yhtiö voi toimia niiden mukaan. Tämän vuoksi erillisjakelualan oma työehtosopimus on elintärkeä alan yrityksille ja niissä toimiville jakajille.

Lautakunnan olisi tullut perustaa päätöksensä hovioikeuden perusteluihin viittaamiseen sijaan itsenäiseen harkintaan erityisesti siksi, että päätös on olennainen muutos lautakunnan vakiintuneeseen käytäntöön. Lautakunnan olisi tullut huolellisesti selvittää nyt kysymyksessä oleva asia ja perustella päätöksensä. Lautakunta ei ole myöskään lausunnossaan korjannut näitä puutteita. Lautakunta ei ole myöskään lausunnossaan ottanut kantaa väitteeseen, että sen päätös on perusoikeuksien vastainen. Lautakunnan olisi tullut huomioida perusoikeudet viran puolesta.

Lautakunnan päätöstä käytetään jo tällä hetkellä hyväksi erilaisissa vireillä olevissa asioissa, joissa viitataan lautakunnan ratkaisuun.

Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry vastaselityksessään viitannut valituksessa esitettyyn ja todennut lisäksi seuraavaa.

Korkein oikeus on tähänkin tapaukseen soveltuvassa ratkaisussaan KKO 2017:29 korostanut järjestäytymisvapautta perus- ja ihmisoikeutena. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa työntekijäyhdistyksellä on oikeus järjestäytyä ja neuvotella omaa työtään koskeva työehtosopimus muista työehtosopimuksista riippumatta. Viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimus koskee faktisesti vain yhtä työnantajaa, eikä sen soveltamisalalla tehdä osoitteettomien lähetysten erillisjakelua. Näin ollen työntekijäyhdistyksen jäsenet muodostavat selkeästi erillisen työntekijäryhmän, jolla on oikeus sopia omista työehdoistaan työehtosopimuksella.

Työehtosopimuksen edustavuutta tulee arvioida voimassaolevan sopimuksen valossa eikä vuosia ennen sopimuksen voimaatuloa päättyneen yksittäisen työsuhteen perusteella. Näin ollen lautakunnan ratkaisu perustuu olennaisesti virheellisiin johtopäätöksiin, kun se on perusteluissaan viitannut ainoastaan hovioikeuden ratkaisuun. Hovioikeuden ratkaisusta ei ole mahdollista päätyä lautakunnan tekemään johtopäätökseen.

Käsittelyratkaisu

Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry on vaatinut suullisen käsittelyn toimittamista kuullakseen henkilötodistajina yhdistyksen neljää toimihenkilöä yhdistyksen toiminnan sisällön laajuudesta ja kehittymisestä, toimialan työmarkkinatilanteesta ja kysymyksessä olevan työehtosopimuksen edustavuudesta.

Jäljempänä on pääasiaratkaisun perusteluissa esitetty seikat, joiden nojalla asia on ratkaistu. Todistajien kuuleminen ilmoitetuista teemoista on asiassa merkityksellisten seikkojen kannalta ilmeisen tarpeetonta. Tämän vuoksi työtuomioistuin on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 37a §:n ja hallintolainkäyttölain 38 §:n nojalla hylännyt esitetyn vaatimuksen.

Pääasiaratkaisun perustelut

1. Yleissitovuusasian aikaisempi käsittely

Kysymys osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskevan työehtosopimuksen yleissitovuudesta on viimeksi ollut työtuomioistuimen käsiteltävänä ratkaisussa TT 2010:126. Siinä katsottiin, ettei työehtosopimusta voitu vahvistaa yleissitovaksi, koska samalla alalla sovellettiin viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimusta, joka oli lainvoimaisesti vahvistettu yleissitovaksi. Tietyllä alalla voi olla vain yksi työsopimuslaissa tarkoitetulla tavalla edustava ja yleissitova työehtosopimus. Tässä tapauksessa yleissitovaksi työehtosopimukseksi oli vahvistettu soveltamisalaltaan laajempi ja edustavampi viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimus.

Nyt esillä olevassa asiassa valittajat eivät ole väittäneet, että asetelma olisi muuttunut vuoden 2010 ratkaisusta ja että osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskeva työehtosopimus olisi kasvanut soveltamisalaltaan laajemmaksi kuin viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimus. Jälkimmäinen työehtosopimus on viimeksi yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätöksellä 22.3.2012 nro 6/2012 vahvistettu yleissitovaksi sopimusalaltaan selvästi laajimpana työehtosopimuksena. Päätöksessä on otettu huomioon myös työehtosopimuksen kanssa osittain päällekkäinen osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskeva työehtosopimus.

Valittajat ovat tosin väittäneet — samalla tavoin kuin valittaja vuoden 2010 tapauksessa — ettei viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimusta voida pitää alalla edustavana, koska työehtosopimuksen osapuolet eivät toimi erillisjakelualalla. Myös työtuomioistuimen vastaus tähän väitteeseen on sama kuin edellisellä kerralla. Esitetty näkökohta vaikuttaa viestinvälitysalan työehtosopimuksen, ei nyt käsiteltävän sopimuksen edustavuuden arviointiin. Työtuomioistuin ei voi muutoksenhakuasteena ottaa käsiteltäväkseen sellaista asiaa, johon ensi asteen viranomainen ei ole valituksenalaisessa päätöksessään ottanut kantaa.

2. Yleisissä tuomioistuimissa käsiteltävien asioiden merkitys

Erillisjakelua koskevan työehtosopimuksen yleissitovuus on tullut lautakunnassa uudelleen tarkasteltavaksi, kun Helsingin hovioikeus on 11.6.2015 annetussa tuomiossaan nro 839 katsonut, ettei sopimuksen allekirjoittanutta SME ry:tä voitu pitää työehtosopimuslain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuna työntekijäin yhdistyksenä eikä työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettuna valtakunnallisena työntekijöiden yhdistyksenä. Yhdistyksen ei katsottu edustavan aidosti ja uskottavalla tavalla erillisjakelualalla toimivia henkilöitä. Tuomio tarkoittaa, ettei yhdistyksen tekemää työehtosopimusta voitu pitää pätevänä. Korkein oikeus on 18.3.2016 tekemällään päätöksellä hylännyt hovioikeuden tuomiosta tehdyn valituslupahakemuksen. Päätöksestä on vireillä purkuhakemus.

Työtuomioistuimessa SKE ry on vastaselityksessään ilmoittanut, että erillisjakelualan oma työehtosopimus on elintärkeä alan yrityksille ja niissä toimiville jakajille. Vahvistamislautakunnan tekemää päätöstä käytetään jo nyt hyväksi eri puolilla Suomea jakeluyhtiöitä vastaan ajettavissa jutuissa. Valituksen mukaan viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen erillisjakelua koskeva palkkaliite on kohtuuttoman kallis ja hyvän tavan vastainen.

Edellä esitetyn mukaan yleisissä tuomioistuimissa ajettavissa jutuissa on kysymys työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentista, jonka mukaan valtakunnallisen työntekijäyhdistyksen kanssa tehtyyn työehtosopimukseen sidottu työnantaja saa soveltaa tätä sopimusta alan yleissitovan työehtosopimuksen sijasta. Hovioikeuden ratkaisemassa tapauksessa vastaajana on ollut SKE ry:een järjestäytynyt yritys, joka huolimatta sidonnaisuudestaan erillisjakelua koskevaan työehtosopimukseen on hovioikeuden tuomiolla velvoitettu noudattamaan yleissitovan viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen ehtoja. Kaikesta päättäen valittajan viittaamissa muissakin oikeudenkäynneissä on samanlainen riita-asetelma.

Työtuomioistuimen käsityksen mukaan yleissitovuuden vahvistamista koskeva menettely muutoksenhakuineen ei kuitenkaan näissä olosuhteissa ole tällaisen riitakysymyksen oikea käsittelyjärjestys. Asian selvittäminen palvelee viime kädessä yleisille tuomioistuimille kuuluvan, työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentin tulkintaa koskevan erimielisyyden ratkaisemista. Tästä ovat hovioikeus ja korkein oikeus jo antaneet päätöksensä. Uudempien työehtosopimusten pätevyys on tutkittavana alioikeuksissa vireillä olevissa oikeudenkäynneissä.

3. Yhteenveto ja johtopäätökset

Valittajat ovat laajasti perustelleet vaatimusta vahvistamislautakunnan päätöksen kumoamisesta yhdistymisvapauden suojaa koskevilla näkökohdilla. Työtuomioistuimella ei ole tarvetta ottaa enemmälti kantaa näihin perusteluihin, sillä jo edellä 1. jaksossa esitetyn mukaan on selvää, ettei osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskevaa työehtosopimusta voida vahvistaa yleissitovaksi viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen sijasta.

Työtuomioistuin katsoo myös, ettei yleissitovuuden vahvistamislautakunta ole ylittänyt toimivaltaansa lausuessaan erillisjakelualalle solmitun työehtosopimuksen pätevyydestä. Työehtosopimuksen pätevyys on myös sen yleissitovuuden yksi edellytys työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan. Tästä syystä ja jaksossa 2. esitetyillä muilla perusteilla asian palauttamiselle lautakunnan uudelleen käsiteltäväksi ei ole aihetta.

Päätöslauselma

Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys ry:n ja Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry:n valitukset hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Wirén, Siitonen, Äimälä ja Schön jäseninä. Esittelijä on ollut Taramaa.

Päätös on yksimielinen.