TT 2017:96 — Matkakustannusten korvaaminen
Kantaja oli vedonnut asiassa siihen, että työehtosopimuksen määräyksiä oli vakiintuneesti tulkittu sillä tavoin, että työntekijöille oli maksettu matkakustannusten korvaukset heidän kotinsa ja uuden työpisteensä välisistä matkoista irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta tai osalta sitä tilanteessa, jossa työntekijän työpaikkakunta oli muuttunut tuotannollisen ja taloudellisen irtisanomisperusteen seurauksena ennen irtisanomisajan pituisen ajan kulumista ja jossa työpaikkakunnan muuttamisesta oli sovittu työntekijän...
18 min de lecture · 3 838 mots
Kantaja oli vedonnut asiassa siihen, että työehtosopimuksen määräyksiä oli vakiintuneesti tulkittu sillä tavoin, että työntekijöille oli maksettu matkakustannusten korvaukset heidän kotinsa ja uuden työpisteensä välisistä matkoista irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta tai osalta sitä tilanteessa, jossa työntekijän työpaikkakunta oli muuttunut tuotannollisen ja taloudellisen irtisanomisperusteen seurauksena ennen irtisanomisajan pituisen ajan kulumista ja jossa työpaikkakunnan muuttamisesta oli sovittu työntekijän kanssa.
Työtuomioistuin katsoi asiassa selvitetyksi, että vastaajayritys oli suorittanut työntekijöilleen korvauksia matkakustannuksista useissa tapauksissa, jotka vastasivat työtuomioistuimen käsiteltävänä olevia tapauksia. Tämä selvitys ei kuitenkaan riittänyt osoittamaan sitä, että nämä suoritukset olisivat perustuneet työehtosopimukseen. Asiassa oli jäänyt luotettavasti näyttämättä toteen, että työehtosopimuksen kanteessa tarkoitettuja määräyksiä olisi tulkittu yhteisesti ja vakiintuneesti työehtosopimusosapuolten hyväksymin tavoin kanteessa kerrotulla tavalla. Kanne hylättiin. (Ään.)
KANTAJA
Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry
VASTAAJAT
Palvelualojen työnantajat PALTA ry
Posti Oy
ASIA
Matkakustannusten korvaaminen
KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA
Suullinen valmistelu 9.5.2017
Pääkäsittely 1.6.2017
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n välisessä viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksessa ajalla 1.11.2014–31.10.2015 on ollut muun ohella seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
40 § Matkustaminen
1. Työntekijän työhön liittyvästä matkustamisesta ja sen korvaamisesta määrätään työehtosopimuksen liitteessä 4.
Liite 4: Matkustaminen
1 §
Työntekijä on velvollinen suorittamaan työtehtävien edellyttämät työmatkat. Työmatka on tehtävä tarkoituksenmukaisella tavalla siten, ettei siihen kulu aikaa eikä siitä aiheudu kustannuksia enemmän, kuin tehtävien hoitaminen välttämättä vaatii.
2 §
3 §
Työnantaja korvaa kaikki ylimääräiset ja tarpeelliset matkakustannukset, joihin luetaan matkalippujen hinnat, matkatavarakustannukset, sopimukseen perustuva oman auton käyttö sekä milloin matka tapahtuu yön aikana, makuupaikkalippujen hinnat. Matkasta aiheutuvien kustannusten korvaaminen sekä muut matkaan liittyvät yksityiskohdat tulee tarvittaessa yhteisesti selvittää ennen matkalle lähtöä.
4 §
Työntekijän omalla tai hallitsemallaan autolla tekemästä matkasta suoritetaan matkustamiskustannusten korvauksena kilometrikorvausta Verohallinnon kulloinkin voimassa olevan päätöksen mukaisesti. Vuonna 2014 kilometrikorvaus henkilöautolla on 43 senttiä kilometriltä.
5 §
Kun työn tekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä työpaikasta tai asunnosta, sekä lisäksi yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta, maksetaan päivärahaa kultakin matkavuorokaudelta seuraavasti:
— kokopäiväraha: matka on kestänyt yli 10 tuntia,
— osapäiväraha: matka on kestänyt yli 6 tuntia.
Kun matka on kestänyt enemmän kuin yhden matkavuorokauden ajan ja matkaan käytetty aika ylittää viimeisen matkavuorokauden vähintään kahdella tunnilla, se oikeuttaa uuteen osapäivärahaan, ja yli kuudella tunnilla, se oikeuttaa uuteen kokopäivärahaan.
Päiväraha on määrältään se, jonka Verohallinto vuosittain vahvistaa verovapaaksi. Vuonna 2014 kokopäivärahan määrä on 39 euroa ja osapäivärahan määrä on 18 euroa.
Periaatekeskustelu TES-osapuolten välillä 16.9.1999 -niminen asiakirja, joka on kantajan Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n mukaan työehtosopimustasoinen asiakirja, minkä vastaajat Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Posti Oy ovat kiistäneet, on ollut sisällöltään seuraava:
Periaatekeskustelu TES-osapuoIten välillä 16.9.1999
Läsnä:
Juhani Salonen
Kauko Särkelä
Mirja Sandberg
Raija Pönni
Esko Hietaniemi
Marita Nordlund
Aihe:
Irtisanomisajan pituisen ajan noudattaminen työsopimuksen ehtojen (esim. asemapaikan tai palkan) muutoksissa uudelleensijoitustilanteissa.
Todettiin yhteisesti,
— ettei kiristysmenettelyä saa käyttää
— että irtisanomisaikaa noudatetaan, jos muusta ei ole sovittu
ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS
Posti Oy (entinen Itella Posti Oy) kävi syksyllä 2014 työvoiman vähentämistä koskevat yhteistoimintaneuvottelut, joiden seurauksena palveluesimies A:n ja esimies B:n työtehtävät päättyivät tuotannollisella ja taloudellisella perusteella.
Yt-neuvottelujen jälkeen Posti Oy kutsui B:n kuultavaksi 16.10.2014 ja A:n 27.10.2014. Tilaisuuksissa työnantaja tarjosi irtisanomisen vaihtoehtona muutoksia B:n ja A:n työsopimuksiin. B ja A hyväksyivät työsopimukseen tehtävät muutokset, muun ohella työpaikkakuntiensa vaihtumisen. B:n uusi työpaikkakunta oli Salo ja A:n Hämeenkyrö. B ja A alkoivat työskennellä uusilla työpaikkakunnilla ennen irtisanomisajan pituisen ajan kulumista 1.1.2015 alkaen. B:n ja A:n irtisanomisajan pituus olisi ollut kuusi kuukautta.
B ja A tekivät Posti Oy:lle kodin ja uuden työpisteensä välisistä matkoista matkalaskut ajalta 1.1.2015–30.4.2015. Posti Oy kieltäytyi kuitenkin maksamasta matkalaskuissa vaadittuja matkakustannusten korvauksia (kilometrikorvaukset ja päivärahat) B:lle ja A:lle.
Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, tuleeko työehtosopimuksen mukaan työnantajan korvata irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta tai osalta sitä työntekijän matkakustannukset kodin ja uuden työpisteen välillä tilanteessa, jossa työntekijän työpaikkakunta on muuttunut tuotannollisen ja taloudellisen irtisanomisperusteen seurauksena ennen irtisanomisajan pituisen ajan kulumista ja jossa työpaikkakunnan muuttamisesta on sovittu työntekijän kanssa. Edelleen asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko periaatekeskustelu TES-osapuolten välillä 16.9.1999 -niminen asiakirja työehtosopimustasoinen asiakirja.
Kanteessa vaadittujen matkakustannusten määrät ovat riidattomat.
Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut.
KANNE
VASTAUS
TODISTELU
Kantajan kirjalliset todisteet
1. Itella Oyj:n ja PAU ry:n välinen sopimus 29.11.2013 (=V1)
2. Periaatekeskustelu TES-osapuolten välillä 16.9.1999 -niminen asiakirja (=V2)
Vastaajien kirjalliset todisteet
1. Itella Oyj:n ja PAU:n välinen sopimus 29.11.2013 (=K1)
2. Periaatekeskustelu TES-osapuolten välillä 16.9.1999 -niminen asiakirja (=K2)
3. PAU ry:n kirje jäsenilleen 14.3.2016
4. Konserniverokeskuksen ennakkoratkaisu 28.10.2010
5. a) B:n työsopimuksen muuttaminen 16.10.2014 ja b) A:n työsopimuksen muuttaminen 27.10.2014
Kantajan henkilötodistelu
1. Q, liittosihteeri, Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry
2. R, valtakunnallinen pääluottamusmies, Posti Oy
3. S, pääluottamusmies, Posti Oy
4. T, entinen pääluottamusmies, Posti Oy
5. B, tuotantoesimies, Posti Oy
6. A, tuotantoesimies, Posti Oy
Vastaajien henkilötodistelu
1. U, entinen työsuhdepäällikkö, Järvenpää
2. V, konsultti, entinen työsuhdejohtaja, Helsinki
3. W, Palta ry:n asiantuntija
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Vaatimukset
Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry on vaatinut, että työtuomioistuin
— vahvistaa viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen 40 §:n ja matkustamista koskevan liitteen 4 1, 4 ja 5 §:n oikeaksi tulkinnaksi, että työnantaja on velvollinen korvaamaan matkakustannukset irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta tai osalta sitä tilanteessa, jossa työntekijän asemapaikka on vaihtunut taloudellisen ja tuotannollisen irtisanomisperusteen johdosta ennen irtisanomisajan pituisen ajan kulumista ja asemapaikan vaihtumisesta on sovittu työntekijän kanssa,
— vahvistaa, että Posti Oy on menetellyt työehtosopimuksen 40 §:n ja matkustamista koskevan liitteen 4 1, 4 ja 5 §:n vastaisesti kieltäytyessään maksamasta korvauksia matkakustannuksista ensimmäisessä kannevaatimuksessa tarkoitetussa tilanteessa A:lle ja B:lle,
— velvoittaa Posti Oy:n maksamaan B:lle matkakustannusten korvauksia ajalta 2.1.2015–30.4.2015 yhteensä 6.890,00 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 29.5.2015 lukien,
— velvoittaa Posti Oy:n maksamaan A:lle matkakustannusten korvauksia ajalta 2.1.2015–30.4.2015 yhteensä 2.640,44 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 29.5.2015 lukien,
— tuomitsee Posti Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,
— tuomitsee Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja
— velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti Oy:n korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajan oikeudenkäyntikulut 7.982 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukausi tuomion antamisesta lukien.
Perusteet
Vakiintunut käytäntö
Työehtosopimuksen soveltamisalalla lähtökohtana on ollut, että työpaikan muuttuessa tuotannollisista tai taloudellisista syistä työntekijän työsopimuksen mukainen työpaikka vaihtuu vasta irtisanomisaikaa vastaavan ajan kuluttua. Jos työpaikka on kuitenkin vaihtunut työnantajasta johtuvasta syystä tätä ennen, työehtosopimuksen matkustamista koskevia määräyksiä on vakiintuneesti tulkittu niin, että työntekijällä on ollut oikeus matkakustannusten korvauksiin irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta kodin ja uuden työpaikan välisiltä matkoilta. Matkakustannukset on korvattu myös silloin, jos asemapaikan muutoksesta on sovittu työsuhteen päättymisen vaihtoehtona.
Näin on menetelty esimerkiksi seuraavissa tapauksissa:
— C: tuotannolliset ja taloudelliset syyt, neuvottelu työnantajan kanssa 5.10.2007, missä yhteydessä C ja työnantaja sopivat työpaikkakunnan muuttumisesta Jalasjärveltä Kurikkaan 8.10.2007 alkaen, työnantaja kieltäytyi aluksi matkakustannusten korvauksista, mutta maksoi lopulta korvaukset irtisanomisajalta;
— D: tuotannolliset ja taloudelliset syyt, D sopi työnantajan kanssa työpaikkakunnan muuttumisesta Helsingistä Turkuun 1.12.2011 alkaen, irtisanomisaika olisi ollut 2.11.2011–2.5.2012, työnantaja kieltäytyi aluksi matkakustannusten korvauksista, mutta maksoi lopulta korvaukset irtisanomisajalta;
— E, F ja G: Siilinjärven myymälän ulkoistamisen johdosta edellä mainitut työntekijät allekirjoittivat elokuussa 2012 uudet työsopimukset, joiden johdosta heidän työpaikkakuntansa muuttuivat, työntekijöille maksettiin kilometrikorvaukset ja päivärahat irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta kodin ja uuden työpaikan välisistä matkoista;
— lisäksi vastaavissa tapauksissa matkakustannusten korvauksia on maksettu vuosina 2007–2009 muun muassa seuraaville henkilöille: J, K, L, M, N, O ja P.
Työehtosopimusmääräysten tulkintakäytäntöä kuvastaa myös Itella Oyj:n (nykyinen Posti Group Oyj) ja PAU:n välillä 29.11.2013 solmittu sopimus. Sopimuksen taustalla oli erimielisyys muutaman työntekijän oikeudesta matkakustannusten korvauksiin, kun heidän työpaikkansa vaihtui irtisanomisperusteen johdosta, mutta noudattamatta irtisanomisaikaa. Työntekijöiden kanssa tehtiin uudet työsopimukset uuteen työpaikkaan. Sopimuksen nojalla työntekijöille korvattiin irtisanomisaikaa noudattamatta tehdyt työpaikkamuutokset laskemalla jokaisen henkilön osalta irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen matkustusliitteen mukaiset korvaukset (kilometrit ja päivärahat) ja maksamalla ne verollisina korvauksina.
Posti Oy on muuttanut matkakustannusten korvaamista koskevaa käytäntöään ja jättänyt maksamatta A:n ja B:n matkakustannusten korvaukset.
Periaatekeskustelu 16.9.1999 – aikaisempi tulkintaerimielisyys
Työehtosopimuksessa ei ole nimenomaisia määräyksiä siitä, miten matkakustannusten korvaukset määräytyvät, mikäli työntekijän toimipaikka vaihtuu tuotannollisen tai taloudellisen irtisanomisperusteen seurauksena ja asemapaikan muuttamisesta tehdään työsopimus noudattamatta irtisanomisaikaa. Osapuolten välillä on ollut jo aikaisemmin tulkintaerimielisyys matkakustannusten korvauksista toimihenkilön uudelleensijoitustilanteissa. Tuolloin erimielisyys ratkaistiin sopimalla periaatekeskustelussa 16.9.1999 kirjallisesti menettelytavoista koskien matkakustannusten korvauksia uudelleensijoitustilanteissa. Sopimus tehtiin työehtosopimuksen molempien osapuolten ja työnantajan kesken ja se tarkoitettiin yleiseksi tulkinta- ja soveltamisohjeeksi.
Yhteenveto
Työehtosopimuksen tulkintakäytäntö ja 16.9.1999 käyty periaatekeskustelu huomioon ottaen työehtosopimuksen matkustamista koskevia määräyksiä on tulkittava siten, että työntekijällä on oikeus matkakustannusten korvauksiin irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta, mikäli työntekijän asemapaikka vaihtuu uudelleensijoitustilanteessa taloudellisen ja tuotannollisen irtisanomisperusteen johdosta. Oikeus matkakustannusten korvauksiin säilyy, vaikka työntekijä ja työnantaja sopisivat asemapaikan muuttamisesta, jos vaihtoehtona olisi ollut työsuhteen päättyminen.
B:n ja A:n työsuhteiden ehtojen muuttaminen – kiristysmenettely
Lokakuussa järjestetyissä kuulemistilaisuuksissa työnantaja kertoi B:lle ja A:lle, että heidän työehtoja muutettaisiin ja jos he eivät hyväksy muutoksia, heidän työsuhteensa tultaisiin päättämään. Koska vaihtoehtona olisi ollut pitkän työsuhteen päättyminen, molemmat allekirjoittivat pöytäkirjat työsuhteen ehtojen muuttamisesta. B:n ja A:n työpaikan muuttumisessa käytettiin edellä kuvattua kiristysmenettelyä. Molemmilta puuttui vapaan tahdonmuodostuksen edellytyksenä oleva mahdollisuus valita työsuhteen muutoksen hyväksymisen sijasta aikaisemman työsuhteen jatkuminen. B:lla ja A:lla oli vaihtoehtoina hyväksyä työsuhteen ehtojen muutokset 1.1.2015 alkaen tai työsuhteidensa päättyminen. B ja A olivat kuulemistilaisuuksien jälkeen siinä käsityksessä, että heille maksetaan irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta matkakustannusten korvaukset, kuten aikaisemmin oli toimittu.
Matkakustannusten korvaukset
Jos A ja B olisi irtisanottu, molempien irtisanomisaika olisi ollut 1.11.2014– 30.4.2015. A ja B siirtyivät työskentelemään uuteen toimipaikkaan 1.1.2015 alkaen. Matkakustannusten korvauksia olisi pitänyt maksaa kodin ja uuden työpisteen välisistä matkoista ajalla 1.1.2015–30.4.2015.
A:lle olisi tullut maksaa ajalta 1.1.2015–30.4.2015 kilometrikorvauksia 2.962,08 euroa ja päivärahoja 1.670,00 euroa, yhteensä 4.632,08 euroa. Työnantaja kuitenkin maksoi A:lle samana aikana matkakustannusten korvauksia yhteensä 1.991,64 euroa. Maksamattomien matkakustannusten määrä on siten 2.640,44 euroa.
B:lle olisi puolestaan tullut maksaa ajalta 1.1.2015–30.4.2015 kilometrikorvauksia 4.290,00 euroa ja päivärahoja 2.600,00 euroa, yhteensä 6.890,00 euroa.
Työehtosopimuksen tieten rikkominen
Vastaavissa tapauksissa matkakustannusten korvaukset on vakiintuneesti maksettu, joten työnantajan on katsottava rikkoneen tietoisesti työehtosopimuksen määräyksiä tai työnantajan on ainakin katsottava perustellusti pitäneen tietää toimivansa työehtosopimusmääräysten vastaisesti. Näin ollen työnantaja on velvoitettava maksamaan hyvityssakkoa.
Valvontavelvollisuuden laiminlyönti
Erimielisyydestä on neuvoteltu ensin työnantajan ja sittemmin työnantajaliiton kanssa. Koska tästä huolimatta matkakustannusten korvauksia ei ole maksettu, työnantajaliiton on katsottava laiminlyöneen työehtosopimuslain 8 §:n mukaisen valvontavelvollisuutensa ja työnantajaliitto on velvoitettava siten maksamaan hyvityssakko.
Vastaus kannevaatimuksiin
Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Posti Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry velvoitetaan korvaamaan vastaajien yhteiset oikeudenkäyntikulut 7.890 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.
Kanteen kiistämisen perusteet
Työpaikkakunnan vaihtuminen
A:n ja B:n kanssa sovittiin työsuhteen ehtojen, muun ohella työpaikkakunnan, muutoksesta eikä irtisanomisajan pituista siirtymäaikaa ole siten täytynyt noudattaa. A:n ja B:n kanssa ei ole sovittu asunnon ja uuden varsinaisen työpaikan välisten matkojen korvaamisesta työsopimusten irtisanomisaikaa vastanneelta laskennalliselta ajalta. Sopimisessa ei ole käytetty kiristysmenettelyä.
Periaatekeskustelu 16.9.1999
Periaatekeskustelu TES-osapuolten välillä 16.9.1999 -niminen asiakirja laadittiin Postin toimipaikkoja vuonna 1999 koskenutta yksittäistapausta varten käytännön toimiohjeeksi. Asiakirjan mukainen yhteinen toteaminen liittyi työsopimuksen ehtojen muuttamiseen uudelleensijoittamistilanteissa. Asiakirja ei ole työehtosopimus tai sen osa. Työehtosopimuksessa ei ole työsopimuksen irtisanomisajan pituutta lukuun ottamatta määräyksiä, joihin asiakirjan lausekkeet liittyisivät. Tästä johtuen asiakirja ei ole myöskään työehtosopimuksen tulkintaa osoittava sopimus. Asiakirjassa ei ole määräyksiä matkakustannusten korvaamisesta kanteessa väitetyllä tavalla. Sanotulla asiakirjalla ei ole näin ollen nyt käsillä olevan asian ratkaisemisessa mitään merkitystä.
Työehtosopimuksen määräysten tulkinta
Työehtosopimuksen 40 §:n ja sen liitteen 4 määräysten tarkoituksena on työtehtävien edellyttämistä työmatkoista työntekijälle aiheutuvien kustannusten korvaaminen. Työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä, eikä siinä ole sovittu työnantajan velvollisuudesta korvata työntekijän asunnon ja varsinaisen työpaikan väliset matkakustannukset. Kantaja ei ole edes väittänyt, että edellä sanotusta korvausvelvollisuudesta olisi tarkoitettu sopia työehtosopimuksen määräyksestä aikanaan sovittaessa.
Kannevaatimuksia ei voida hyväksyä edes työehtosopimuksen tulkinnan avulla. Vaatimukset poikkeavat niin merkittävästi työehtosopimuksen sanamuodosta, että pelkästään sanamuotoa tarkastelemalla ei voi päätyä kantajan tulkintaan. Työehtosopimuksiin sisältyy yleisesti vastaavanlaisia sopimusmääräyksiä, joiden tarkoituksena on vain työmatkoista aiheutuvien kustannusten korvaaminen, eikä kanteessa tarkoitettu työehtosopimus poikkea niistä tarkoitukseltaan.
Työehtosopimuksen liitteen 4 4 ja 5 §:n sanamuodon ja työehtosopimuksen soveltamiskäytännön mukaan työntekijöille on korvattu vain verosta vapaat työmatkojen kustannuskorvaukset. Asunnon ja varsinaisen työpaikan välisiä matkoja ei voida maksaa verosta vapaina.
Kanteessa esitetyt esimerkit Posti Oy:n työntekijöille maksetuista korvauksista
Kanteessa esitetyt esimerkit eivät osoittaneet mitään työehtosopimuksen matkakorvausmääräysten oikeasta tulkinnasta. Esimerkit olivat yksittäistapauksia, joissa Posti on sopinut korvaavansa työntekijöille asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten kasvamisesta aiheutuvaa vahinkoa, kun työntekijöiden työpaikka on vaihtunut muutostilanteessa ennen irtisanomisajan pituisen ajan kulumista. Sitä, että kysymys on ollut erillistä korvausta koskevasta sopimisesta, eikä normaalista matkakustannusten korvaamisesta, osoittaa myös se seikka, että vaatimukset on ensin kiistetty. Korvauksesta sopiminen työehtosopimuksen matkakorvauksia koskevia määräyksiä perusteena käyttäen ei merkitse sitä, että kysymys on ollut työehtosopimuksen mukaisesta matkakustannusten korvauksesta. Maksettu korvaus on ollut palkan luonteinen verotettava etuus. Postilla ei ole ollut työehtosopimukseen perustuvaa velvollisuutta sopia korvauksista.
Vahvistusvaatimus väärän soveltamisen johdosta
Työehtosopimus ei ole velvoittanut Posti Oy:tä korvaamaan A:n ja B:n matkakustannuksia nyt käsillä olevassa tapauksessa, eikä Posti Oy ole näin ollen menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti tai rikkonut työehtosopimusta.
A:lla ja B:lla ei ole työehtosopimukseen perustuvaa oikeutta vaadittuihin matkakustannusten korvauksiin ja vaatimukset tulee siten hylätä. Vaatimusten määrät ovat riidattomia.
Väitetty työehtosopimuksen tieten rikkominen
Väitetty valvontavelvollisuuden laiminlyönti
Valvontavelvollisuus voidaan katsoa laiminlyödyksi vain, jos työehtosopimuksen selvää ja riidatonta määräystä on sovellettu työehtosopimukseen osallisten yhdistysten yksimielisen kannan vastaisesti. Palvelualojen työnantajat PALTA ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan, ja vaatimus hyvityssakosta tulee siten hylätä.
Perustelut
Erimielisyys ja kanneperusteet
Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko työnantajan Posti Oy:n korvattava viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen 40 §:n ja matkustamista koskevan liitteen 4 mukaan työntekijän irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta tai osalta sitä työntekijän matkakustannukset kodin ja uuden työpisteen välillä tilanteessa, jossa työntekijän työpaikkakunta on muuttunut tuotannollisen ja taloudellisen irtisanomisperusteen seurauksena ennen irtisanomisajan pituisen ajan kulumista ja jossa työpaikkakunnan muuttamisesta on sovittu työntekijän kanssa.
Työehtosopimuksen 40 §:n mukaan työntekijän työhön liittyvästä matkustamisesta ja sen korvaamisesta määrätään työehtosopimuksen liitteessä 4. Sanotun liitteen 1 §:n mukaan työntekijä on velvollinen suorittamaan työtehtävien edellyttämät työmatkat. Liitteessä 4 on edelleen tarkemmin määrätty siitä, miten työnantaja on velvollinen korvaamaan työntekijälle työmatkasta aiheutuvat kustannukset.
Kantaja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry on todennut kanteessaan, että työehtosopimuksessa ei ole nimenomaisia määräyksiä siitä, miten matkakustannusten korvaukset määräytyvät riidanalaisessa tilanteessa. PAU ry ei ole vedonnut asiassa siihen, että sopimusosapuolten alkuperäinen tarkoitus olisi ollut sopia matkakustannusten korvausvelvollisuudesta nyt käsillä olevan kaltaisissa tilanteissa kanteessa vaadituin tavoin. Sitä vastoin PAU ry on vedonnut tässä asiassa siihen, että edellä mainittuja työehtosopimuksen määräyksiä on vakiintuneesti tulkittu sillä tavoin, että riidanalaisia tapauksia vastaavissa tapauksissa työntekijöille on maksettu matkakustannusten korvaukset heidän kotinsa ja heidän uuden työpisteensä välisistä matkoista irtisanomisaikaa vastaavalta ajanjaksolta.
Tätä työehtosopimuksen vakiintunutta tulkintaa on PAU ry:n mukaan osoittanut se, että Posti Oy ja sen edeltäjät ovat suorittaneet useissa nyt kysymyksessä olevan kaltaisissa tilanteissa työntekijöille korvauksia matkakustannuksista. Tätä vakiintunutta tulkintaa on PAU ry:n mukaan osoittanut myös Itella Oyj:n (nykyinen Posti Group Oyj) ja PAU ry:n välillä 29.11.2013 solmittu sopimus. Edelleen noudatettu käytäntö on PAU ry:n mukaan vahvistettu laatimalla Periaatekeskustelu TES-osapuolten välillä 16.9.1999 -niminen asiakirja, joka on solmittu työehtosopimuksen molempien osapuolten ja työnantajan kesken ja joka on tarkoitettu yleiseksi työehtosopimustasoiseksi tulkinta- ja soveltamisohjeeksi.
Työehtosopimuksen vakiintuneesta tulkinnasta ja osapuolten yhteisesti hyväksymästä vakiintuneesta käytännöstä esitetty selvitys
PAU ry:n liittosihteeri Q, Posti Oy:n valtakunnallinen pääluottamusmies R, pääluottamusmies S ja entinen pääluottamusmies T ovat kertoneet yhdenmukaisesti siitä, että Posti Oy tai sen edeltäjät ovat maksaneet useille työntekijöille matkakustannusten korvauksia, kun työntekijöiden asemapaikat ovat vaihtuneet taloudellisen ja tuotannollisen irtisanomisperusteen johdosta ennen irtisanomisajan pituisen ajan kulumista ja kun asemapaikan vaihtumisesta on sovittu työntekijän kanssa. Useissa tapauksissa työnantaja on ensin kieltäytynyt suorittamasta matkakustannusten korvauksia, mutta työnantaja on maksanut ne käytyjen neuvotteluiden jälkeen.
Posti Oy:n työsuhdejohtajana vuosina 2003–2014 työskennellyt V on kertonut, että erityisesti työehtosopimusneuvotteluiden alla on noussut esiin yksittäisiä erimielisyystapauksia matkakustannuskorvausten maksamisesta. Näiden juttujen ratkaisu on ollut edellytyksenä työehtosopimusneuvotteluiden etenemiselle. V:n mukaan työehtosopimus ei ole velvoittanut maksamaan asunnon ja varsinaisen työntekemispaikan välisiä matkoja.
Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja sen edeltäjän Työnantajaliitto TIKLI ry:n asiamiehenä ja lakimiehenä vuodesta 2005 alkaen työskennellyt W on kertonut, että hän ei ole ollut mukana tekemässä sopimuksia matkakustannusten korvaamisesta ja jos tällaisia sopimuksia olisi tehty, niillä ei olisi ollut PALTA ry:n hyväksyntää. Työehtosopimuksen 40 §:n ja sen liitteen 4 määräyksissä käytetty työmatka-käsite on ollut sama kuin mitä tuloverolaissa on käsitetty työmatkalla. Matkakustannusten korvaamisen edellytyksenä on ollut työehtosopimuksen mukaan se, että kustannukset voitiin korvata verovapaasti. Määräykset eivät ole velvoittaneet työnantajaa korvaamaan työntekijän asunnon ja varsinaisen työntekemispaikan välisiä matkoja.
Johtopäätökset työehtosopimuksen vakiintuneesta tulkinnasta ja osapuolten yhteisesti hyväksymästä vakiintuneesta käytännöstä
Asiassa on näytetty henkilötodistelun, erityisesti Q:n, R:n, S:n, T:n ja V:n kertomusten sekä Itella Oyj:n ja PAU ry:n välillä 29.11.2013 solmitun sopimuksen perusteella, että Posti Oy ja sen edeltäjät ovat suorittaneet työntekijöilleen korvauksia matkakustannuksista useissa tapauksissa, jotka ovat vastanneet B:n ja A:n työsopimusten muuttamista edeltänyttä tilannetta.
W:n kertomuksen perusteella asiassa on kuitenkin jäänyt selvittämättä se, että PALTA ry olisi hyväksynyt tehdyt sopimukset sekä se, että ne olisivat PALTA ry:n mukaan perustuneet työehtosopimuksen määräyksiin. V ja W ovat sitä vastoin kumpikin kertoneet, ettei Posti Oy:llä ole ollut velvollisuutta suorittaa matkakustannusten korvauksia työehtosopimusmääräysten perusteella kanteessa tarkoitetuissa tapauksissa.
Lisäksi W on kertonut, että työehtosopimuksen matkustamista koskevassa liitteessä 4 käytettyä työmatka-ilmaisua on tulkittava samalla tavoin kuin tätä ilmaisua on käytetty tuloverolain säännöksissä. Tuloverolain (1535/1992) 72 §:n 4 momentin mukaan työmatkana ei pidetä verovelvollisen asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa. Tuloverolain 72 b §:n 1 momentin säännöksen mukaan varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa verovelvollinen vakituisesti työskentelee. A ja B ovat kummatkin työskennelleet 1.1.2015 alkaen vakituisesti uusien työsopimustensa mukaisissa työpaikoissa, A Hämeenkyrössä ja B Salossa. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan nämä työpaikat ovat olleet 1.1.2015 lukien heidän varsinaiset työpaikkansa, eikä heidän tekemiään matkoja näiden työpaikkojen sekä A:n ja B:n kotien välillä voi pitää työmatkoina, joista aiheutuvat kustannukset työnantaja voisi korvata työntekijälleen verovapaasti tuloverolain 72 §:n ja 72 b §:n nojalla.
Asiassa esitetty selvitys koskien eräille työntekijöille maksettuja matkakustannusten korvauksia ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan riitä osoittamaan sitä, että kysymyksessä olisivat olleet työehtosopimukseen perustuneet suoritukset irtisanomisten yhteydessä. V:n kertomus viittaa pikemminkin siihen, että näitä korvauksia on suoritettu yksittäisten erimielisyystapausten ratkaisemiseksi ilman niihin liittyviä sitovia kannanottoja työehtosopimuksen sisältöön nähden. Kun otetaan vielä huomioon W:n kertomus siitä, miten työehtosopimuksen matkakustannusten korvaamista koskevia määräyksiä on tullut PALTA ry:n näkemyksen mukaan tulkita, kanteessa kerrottua työehtosopimuksen yhteistä ja vakiintunutta tulkintakäytäntöä ja soveltamiskäytäntöä ei ole työtuomioistuimen käsityksen mukaan näytetty toteen.
Itella Posti Oy:n sekä B:n ja A:n välillä tehdyt työsopimusten muutokset
Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on selvitetty vastaajien kirjallisten todisteiden V5a ja V5b perusteella, että sekä B että A ovat sopineet Itella Posti Oy:n (nykyinen Posti Oy) kanssa työsopimustensa muuttamisesta tilanteessa, jossa kummatkin osapuolet ovat tienneet sen, että B:n ja A:n aikaisemmat toimipaikat tullaan lakkauttamaan. Asiassa ei ole väitetty, että B:n ja A:n työsopimusten muuttamista koskevia sopimuksia rasittaisivat varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (228/1929) mukaiset pätemättömyysperusteet. Työsopimusten mukaisten työpaikkakuntien muuttamisen vaihtoehtona on riidattomasti ollut työsopimusten irtisanominen. Yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen tehty työsopimusten muuttaminen on tavanomaista neuvottelutoimintaa, ei kanteessa tarkoitettua kiristysmenettelyä.
Lopputulos
Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen luotettavasti näyttämättä toteen, että työehtosopimuksen 40 §:n määräystä ja työehtosopimuksen liitteen 4, erityisesti sen 1 §:n, 4 §:n ja 5 §:n määräyksiä olisi tulkittu yhteisesti ja vakiintuneesti työehtosopimusosapuolten hyväksymin tavoin kantajan PAU ry:n kanteessa kerrotulla tavalla. Näin ollen työtuomioistuin ei voi hyväksyä kantajan PAU ry:n ensimmäistä ja toista kannevaatimusta. Koska nämä kannevaatimukset on hylättävä, on myös PAU ry:n muut kannevaatimukset hylättävä perusteettomina.
Oikeudenkäyntikulut
Asian hävitessään Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut. PALTA ry:n ja Posti Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Työtuomioistuin velvoittaa Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti Oy:n oikeudenkäyntikulut 7.890 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.
Eri mieltä olevan jäsen Stenholmin lausunto, johon jäsen Suokas yhtyi:
Työehtosopimusmääräyksen sisältö
Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n välisen viestinvälitys- ja logistiikka alan työehtosopimuksen 1.11.2014–31.10.2015 40 §:n mukaan työntekijän työhön liittyvästä matkustamisesta ja sen korvaamisesta määrätään työehtosopimuksen liitteen 4 1, 4 ja 5 §:n mukaan. Tältä osin työehtosopimuksen sanamuoto on selvä.
Osapuolten yhteinen tarkoitus
Katson osapuolten muodostaneen yhteisen tarkoituksen työehtosopimuksen matkustamista koskevien määräysten tulkinnasta työmatkan ja sen korvattavuuden osalta tietyissä olosuhteissa.
Vakiintuneen soveltamiskäytännön merkitys
$15b
Työehtosopimusmääräyksen vakiintuneen soveltamiskäytännön nojalla katson osapuolten tarkoitusta parhaiten vastaavaksi kannaksi kantajan tulkinnan, jonka mukaan työehtosopimusmääräyksen 40 §:n ja matkustamista koskevan liitteen 4 1, 4 ja 5 §:n perusteella tulee uudelleensijoitustilanteessa työntekijälle korvata kodin ja uuden työpisteen välisistä matkoista matkalaskut irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta. Hyväksyn tämän vuoksi kanteen.
Edellä lausutuilla perusteilla vahvistan viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen 40 §:n ja matkustamista koskevan liitteen 4 1, 4 ja 5 §:n oikeaksi tulkinnaksi, että työnantaja on velvollinen korvaamaan matkakustannukset irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta tai osalta sitä tilanteessa, jossa työntekijän asemapaikka on vaihtunut taloudellisen ja tuotannollisen irtisanomisperusteen johdosta ennen irtisanomisajan pituisen ajan kulumista ja asemapaikan vaihtumisesta on sovittu työntekijän kanssa.
Edelleen vahvistan, että Posti Oy on menetellyt työehtosopimuksen 40 §:n ja matkustamista koskevan liitteen 4 1, 4 ja 5 §:n vastaisesti kieltäytyessään maksamasta korvauksia matkakustannuksista ensimmäisessä kannevaatimuksessa tarkoitetussa tilanteessa A:lle ja B:lle,
Velvoitan Posti Oy:n korvaamaan B:lle matkakustannusten korvauksia ajalta 2.1.2015–30.4.2015 yhteensä 6.890,00 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 29.5.2015 lukien.
Velvoitan Posti Oy:n korvaamaan A:lle matkakustannusten korvauksia ajalta 2.1.2015–30.4.2015 yhteensä 2.640,44 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 29.5.2015 lukien.
Hyvityssakkovaatimukset
Kannetta koskevan työehtosopimuksen matkustamista ja sen korvaamista koskevien määräysten tulkinta on pitkäaikaisen vakiintuneen soveltamiskäytännön perusteella selvä. Katson sen näin ollen olleen vastaajien tiedossa.
Näissä olosuhteissa tuomitsen Posti Oy:n työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta 3.000 euron hyvityssakkoon ja Palvelualojen työnantajat PALTA ry valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 4.000 euron hyvityssakkoon.
Velvoitan asian hävitessään PALTA ry:n ja Posti Oy:n oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 §:n 1 momentin nojalla yhteisvastuullisesti korvaamaan Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n oikeudenkäyntikulut 7.982,00 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Saarensola, Niittylä, Ruohoniemi, Suokas ja Stenholm jäseninä. Sihteeri on ollut Kalske.
Tuomiosta on äänestetty.
Sources officielles : consulter la page source
Finlex open data, CC BY 4.0. Documentation open data verifiee le 2026-04-12 ; les endpoints judgment documentes renvoient 404 pour les types case-law exposes par le frontend, fallback actuel sur les pages publiques data.finlex.fi.
Articles similaires
A propos de cette decision
Décisions similaires
Finlande
Cour suprême administrative de Finlande
KHO:2026:23 - Rättskipning
Förvaltningsdomstolen hade misstagit sig om fakta i ärendet och senare sökt rätta misstaget som skrivfel genom att ändra beskrivningen av bakgrunden i ärendet och skälen i sitt avgörande. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att självrättelseförbud gäller för ett beslut som avslutar behandlingen av ett rättskipningsärende. Ett sådant beslut får rättas endast med stöd av en uttrycklig bestämmelse...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:29 - Extraordinärt ändringssökande
Ett skär hade vid det år 1845 fastställda storskiftet ansetts höra till ägorna för hemman nr 5 i en by. Vid en år 1860 fastställd klyvning hade skäret ansetts utgöra en del av ägorna för en lägenhet som bildats av hemman nr 1 i en annan by. Vid en år 1928 registrerad styckning som förrättats...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:28 - Bedrägeri
Målsäganden hade intalats att han var inblandad i brott mot liv, vilka dock inte hade inträffat i verkligheten. Svarandena hade vilselett målsäganden att överlämna pengar åt dem i utbyte bland annat mot att göra sig av med offrens kroppar samt att kidnappa och döda fiktiva personer. Högsta domstolen ansåg att svarandena hade gjort sig skyldiga...