TT 2018:76 — Lojaliteettivelvoite

Yhtiö oli irtisanonut kahden työntekijänsä työsopimukset tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Asiassa oli kysymys siitä, oliko yhtiö menetellyt sovellettavan työehtosopimuksen 35.1 ja 46.2 kohtien vastaisesti. Työtuomioistuin katsoi ratkaisussaan, että yhtiöllä oli työehtosopimuksen ja sen perusteella sovellettavien työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:ien perusteella oikeus irtisanoa työntekijöiden työsopimukset. Työtuomioistuin hylkäsi kantajan ensisijaiset vaatimukset sen vahvistamisesta, että työnantaja olisi menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti, sekä vaatimukset työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavista korvauksista. Asiassa jäi näyttämättä, että yhtiö olisi tietensä rikkonut työehtosopimusta, jolloin myöskään työnantajaliiton ei voitu katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan. Näin ollen myös kantajan toissijaiset vaatimukset hyvityssakoista hylättiin.

KANTAJA

Teollisuusliitto ry

VASTAAJA

Teknologiateollisuus ry

KUULTAVAT

X Oy

Metallityöväen työttömyyskassa

Työttömyysvakuutusrahasto

ASIA

Työsuhteen irtisanominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 7.5.2018

Jatkettu valmistelu 11.6.2018

Pääkäsittely 11.6.2018 ja 13.6.2018

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Teknologiateollisuus ry:n ja Metallityöväen Liitto ry:n välisessä teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa (1.11.2013 – 31.10.2016) on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

35 TYÖSOPIMUKSEN IRTISANOMINEN TALOUDELLISISTA, TUOTANNOLLISISTA TAI TYÖNANTAJAN TOIMINNAN UUDELLEENJÄRJESTELYISTÄ JOHTUVISTA SYISTÄ

35.1 Irtisanomisen perusteet

Työsopimuksen irtisanomisen perusteet ovat työsopimuslain 7 luvun 1 ja

3 §:ien (taloudelliset, tuotannolliset tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvat syyt) mukaiset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

41 KORVAUKSET TYÖSOPIMUKSEN PERUSTEETTOMASTA PÄÄTTÄMISESTÄ JA TYÖNTEKIJÄN PERUSTEETTOMASTA LOMAUTTAMISESTA

41.1 Korvausten määräytyminen

Työnantajan korvausvelvollisuus työehtosopimuksen mukaisten perusteiden vastaisesta työsopimuksen irtisanomisesta määräytyy työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisesti.

46 ULKOPUOLISEN TYÖVOIMAN KÄYTTÖ

46.2 Vuokratyövoima

Oman työvoiman käytön vähentäminen ja vuokratyö

Työnantaja ei saa lomauttaa tai irtisanoa omia työntekijöitään vuokratyövoiman käytön vuoksi. Työn vähentyessä on ensin luovuttava vuokratyöntekijöiden käytöstä ja vasta sen jälkeen lomautetaan tai irtisanotaan työnantajan omassa palveluksessa olevia vastaavaa työtä tekeviä työntekijöitä. Työnantajan on keskeytettävä tai peruttava omien työntekijöidensä lomautukset ennen vuokratyövoiman käyttöä, jos lomautettujen työntekijöiden ammattitaitoa vastaavaa työtä on tarjolla. Vuokratyöntekijöitä voidaan kuitenkin edelleen tarvita erityistä ammattitaitoa edellyttäviin tehtäviin tai tehtäviin, joissa työnantajan oma henkilöstö ei vakiintuneesti työskentele.

Käyttäjäyritys ei saa irtisanoa omia työntekijöitään taloudellisin, tuotannollisin tai toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä siinä tarkoituksessa, että heidän työpanoksensa myöhemmin korvataan vuokratyövoimalla. Jos työsuhteiden päättymisestä on kulunut vähemmän kuin 6 kuukautta, vuokratyövoiman käyttö on oikeutettua vain työnantajan toimintaedellytyksissä tänä aikana tapahtuneiden ennakoimattomien muutosten vuoksi. Työnantajan tulee selvittää pääluottamusmiehelle edellä tarkoitetut toimintaedellytyksien muutokset.

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

X Oy (jäljempänä myös yhtiö tai työnantaja) on Päijät-Hämeessä toimiva yritys, joka toimittaa kylmä- ja pakastetilaratkaisuja elintarvike- ja kaupanalan tarpeisiin sekä puhdastilaratkaisuja erilaisiin laitoksiin ja rakennuksiin.

A on työskennellyt yhtiössä 22.8.1994 lukien. A on työskennellyt ainakin elementtivalutyössä, kulmavalutyössä, kuorma-auton kuljettajana, hitsauksessa ja hitsauksen työnjohtajana sekä vuoden 2009 maaliskuusta lähtien huoltomiehenä. A on 1.1.2015 lukien ollut osa-aikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä ja työskennellyt keskimäärin 25 tuntia viikossa. Työnantaja on irtisanonut A:n työsuhteen tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä 16.11.2015 päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan jälkeen 16.5.2016. A:lla ei ole ollut työntekovelvoitetta irtisanomisaikana.

B on työskennellyt yhtiössä 3.2.2015 lukien. B on työskennellyt koko työsuhteensa ajan hitsaajana. B ei ole tehnyt elementtivalutyötä. Työnantaja on irtisanonut B:n työsuhteen tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä 11.11.2015 päättymään yhden kuukauden irtisanomisajan jälkeen 11.12.2015. B:llä ei ole ollut työntekovelvoitetta irtisanomisaikana.

A:n ja B:n työsopimusten irtisanomisten jälkeen yhtiössä on työskennellyt useita vuokratyöntekijöitä elementtivalutyössä seuraavasti:

C 1.2.2016 – 26.8.2016,

D 54 tuntia helmikuussa 2016, 70 tuntia maaliskuussa 2016 sekä 15 tuntia heinäkuussa 2016,

E 13.6.2016 – 30.12.2016,

F 20.6.2016 – 2.1.2017,

G 20.6.2016 – 26.7.2016,

H 23.1.2017 – 24.2.2017 ja 13.3.2017 – 5.5.2017,

I 23.1.2017 – 24.2.2017,

J 20.2.2017 – 2.4.2017,

K 6.3.2017 – 24.3.2017,

L 6.3.2017 – 29.12.2017,

M 6.3.2017 – 16.3.2018, ja

N 6.3.2017 – 16.3.2018.

Asianosaiset ovat erimielisiä ennen kaikkea siitä, onko yhtiö menetellyt työehtosopimuksen 35.1 ja 46.2 kohtien vastaisesti irtisanoessaan B:n ja A:n työsopimukset. Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut.

Asiassa on riidatonta, että työehtosopimuksessa ei ole lojaliteettivelvoitetta tai tasapuolisen kohtelun velvoitetta koskevia määräyksiä.

KANNE

VASTAUS

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Hoitokertomus, työterveyslääkäri P 9.9.2013

2. Tiedote 15.1.2016

3. X Oy:n ylityölistat ajalta 1.1.2016 – 30.4.2016

4. Erimielisyysmuistio 29.1.2016 liitteineen

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

2. Työehtosopimuksen palkkausjärjestelmän elementtivalutyötä koskeva työnkuvaus

3. O:n työtunnit ajalla 1.11.2015 – 21.12.2016

4. A:n tekemät valutyöt vuodesta 2002 lukien

5. A:ta koskeva B1-lääkärinlausunto 18.9.2014

Kantajan henkilötodistelu

1. A

2. B

3. Q

4. O

5. R

6. S

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

1. T

2. U

3. V

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Vaatimukset

Teollisuusliitto ry on vaatinut ensisijaisesti, että työtuomioistuin

— vahvistaa, että X Oy on menetellyt Teknologiateollisuus ry:n ja Metallityöväen Liitto ry:n välisen työehtosopimuksen (1.11.2013 – 31.10.2016) 35.1 ja 46.2 kohtien vastaisesti, kun se on irtisanonut A:n ja B:n työsopimukset,

— velvoittaa X Oy:n suorittamaan A:lle mainitun työehtosopimuksen 41.1 kohdan perusteella korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä A:n 24 kuukauden palkkaa vastaavan määrän, yhteensä 39.588,00 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 7.9.2017 lukien ja

Teollisuusliitto ry on vaatinut toissijaisesti, että työtuomioistuin

— tuomitsee X Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta työehtosopimuslain 7 §:n nojalla ja

— tuomitsee Teknologiateollisuus ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä työehtosopimuslain 9 §:n nojalla.

Lisäksi Teollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 22.008,48 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä lukien.

Perusteet

Työnantaja on irtisanonut A:n ja B:n työsopimukset vastoin työehtosopimuksen määräyksiä.

Yhtiö on rikkonut työehtosopimuksen 35.1 ja 46.2 kohtien määräyksiä irtisanoessaan A:n ja B:n työsopimukset. Työehtosopimuksen 35.1 kohdan mukaan työsopimuksen irtisanomisen perusteet ovat työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:ien mukaiset. Asiassa on otettava huomioon myös työsopimuslain 7 luvun 3 §:n viittaus saman luvun 4 §:ään, joka koskee työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuutta. Lisäksi vuokratyövoiman käyttöä on erikseen rajoitettu työehtosopimuksen 46.2 kohdassa.

Yhtiön työtilanne ja näkymät tilauskannassa olivat parantuneet huomattavasti A:n ja B:n irtisanomisen aikaan. Yhtiössä oli siirrytty kolmivuorotyöhön, jotta työt saatiin tehtyä, ja ylityötä oli tehty säännöllisesti. Ylityötä oli tehty jo ennen yhteistoimintaneuvotteluiden alkamista 13.10.2015 sekä metalli- että elementtipuolella. Nämä seikat osoittavat, että työ ei ollut vähentynyt.

Lisäksi O oli siirretty hitsaamosta A:n huoltomiehen tehtävään heti A:n irtisanomisen 16.11.2015 jälkeen vuoden 2015 lopussa. O oli työskennellyt huoltomiehen tehtävissä enemmän kuin 12 tuntia viikossa. Keväästä 2016 lukien O oli tehnyt pääosin huoltomiehen töitä. O oli tehnyt huoltomiehen töitä noin 20 – 30 tuntia viikossa, kuten A:kin oli tehnyt. Lopun työajan O oli työskennellyt hitsaamossa.

O:n siirtäminen A:n tehtävään osoittaa, että A:n irtisanomista oli työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla seurannut uuden, aikaisemmin toisenlaisessa työssä hitsaajana toimineen työntekijän ottaminen samankaltaiseen työtehtävään. A:n tekemä työ ei siten ollut vähentynyt työsopimuslaissa tarkoitetulla tavalla. A:n huoltomiehen tehtävää ei ollut A:n irtisanomisen jälkeen lakkautettu, vaan tehtävä oli säilynyt sisällöltään muuttumattomana. A olisi voinut työskennellä myös hitsaajana.

Vuokratyövoiman käyttö yhtiössä osoittaa, että yhtiöllä ei ole ollut perusteita irtisanoa A:n ja B:n työsuhteita. Koska vuokratyöntekijöiden tarve oli ollut pysyvä, tarjolla oleva työ ei ollut vähentynyt työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Joka tapauksessa X Oy:llä oli ollut velvollisuus arvioida uudelleen B:n ja A:n työsuhteiden päättyessä, onko irtisanomisille ollut edelleen perusteita. X Oy:n olisi tullut peruuttaa A:n ja B:n irtisanomiset, koska yhtiössä oli ollut työtä tarjolla.

Yhtiö oli laiminlyönyt uudelleensijoittamis- ja koulutusvelvollisuutensa. A ja B olisivat soveltuneet elementtivalutyöhon, jota oli tullut tekemään useampi vuokratyöntekijä. Elementtipuhdistus on yksi elementtivalutyön työvaiheista. Yhtiön olisi tullut antaa A:lle ja B:lle mahdollisuus suoriutua avoinna olevasta uudelleensijoitusvelvoitteen alaisesta tehtävästä.

B on italiankielinen ja olisi soveltunut elementtivalutyöhön siitä huolimatta, että hän ei kommunikoinut sujuvasti suomen kielellä. B olisi suoriutunut elementtivalutyöstä ainakin uudelleen sijoittamiseen liittyvän koulutuksen jälkeen.

Yhtiön olisi tullut A:n irtisanomisaikana selvittää, soveltuiko A elementtivalutyöhön tai huoltomiehen tehtävään. Laiminlyötyään tämän velvollisuutensa yhtiöllä ei ole ollut asiallista ja painavaa syytä A:n irtisanomiseen.

A oli työsuhteensa aikana tehnyt elementtivalutyötä ja hän osasi kaikki elementtien valamiseen liittyvät työt. A olisi myös terveytensä puolesta suoriutunut elementtivalutyöstä. Huoltomiehen tehtävät eivät olleet huomattavasti kevyempiä kuin elementtivalutyö. A käytti pehmeämpipohjaisia työkenkiä ja allergiansa vuoksi erilaisia työhanskoja. Muita poikkeuksia A:lla ei ollut työvälineiden tai -varusteiden käytössä. A olisi voinut työskennellä elementtivalutyössä myös kokoaikaisesti. Myös huoltomiehenä ollessaan A työskenteli välillä 40 tuntia viikossa.

X Oy oli irtisanonut A:n työsuhteen taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä myös maaliskuussa 2013. Syksyllä 2013 X Oy oli tarjonnut A:lle elementtivalutehtävää, kun tämä oli toipunut selkäleikkauksesta. Tätä ennen X Oy oli määrännyt A:n työkykytarkastukseen ja työterveyslääkäri oli todennut A:n työkykyiseksi. A oli kuitenkin palannut takaisin entiseen huoltomiehen tehtäväänsä syksyllä 2013. O oli tuolloinkin siirretty A:n irtisanomisen vuoksi huoltomiehen tehtävään ja O oli siirtynyt takaisin hitsaamoon A:n palatessa tehtäväänsä.

Yhtiö ei ollut selvittänyt A:n työkykyä syksyn 2013 jälkeen eikä irtisanomisen yhteydessä. A ei ollut ilmoittanut työnantajalle, että hänen työkykynsä olisi ennallaan verrattuna siihen ajankohtaan, jolloin osa-aikainen työkyvyttömyyseläke oli myönnetty tai että hän ei haluaisi terveydellisistä syistä tehdä elementtivalutyötä. X Oy:llä ei ole ollut asiallista A:n terveydentilasta johtuvaa syytä olla tarjoamatta elementtivalutyötä A:lle.

Yhtiö oli rikkonut lojaliteettivelvoitettaan irtisanoessaan A:n ja B:n työsopimukset. Lisäksi yhtiö oli rikkonut tasapuolisen kohtelun velvoitetta, kun se ei ollut sijoittanut elementtivalutyöhön B:tä tämän kielitaidon perusteella ja A:ta tämän terveydentilaan liittyvistä syistä. Yhtiössä elementtivalutyötä olivat tehneet myös eräs ainoastaan venäjänkielellä kommunikoinut henkilö ja eräät työntekijät, joilla oli ollut terveysongelmia. Yhtiö ei ole selvittänyt, olisiko työn suorittaminen yhdenvertaisuuslain 15 §:n edellyttämällä tavalla voitu järjestää A:lle soveltuvaksi esimerkiksi työmenetelmiä tai työn järjestelyjä muuttamalla.

Korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä

Työehtosopimuksen 41.1 kohdan mukaan korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä määräytyy työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisesti.

A:n kohdalla kohtuullisena korvauksena on pidettävä A:n 24 kuukauden palkkaa vastaavaa määrää. A:n kuukausipalkka osa-aikaisesta työstä oli ollut työsuhteen päättyessä 1.649,50 euroa. Korvauksen määrä on 39.588,00 euroa (1.649,50 euroa x 24). A oli ollut X Oy:n palveluksessa lähes 22 vuotta. Hän ei ole työllistynyt uudelleen työsuhteen päättymisen jälkeen. A on 57-vuotias, joten hänen työllistymismahdollisuutensa ovat heikot jo iänkin puolesta.

B:n kohdalla kohtuullisena korvauksena on pidettävä B:n kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavaa määrää. B:n tuntipalkka oli ollut työsuhteen päättyessä 9,36 euroa. Korvauksen määrä on 12.654,72 euroa (9,36 euroa x 169 x 8). Luku 169 on työehtosopimuksen mukainen kerroin. B ei ole työllistynyt uudelleen työsuhteen päättymisen jälkeen.

A:lle ja B:lle tuomittavien korvausten määristä puolet tulisi olla korvausta aineettomasta vahingosta.

Toissijainen vaatimus hyvityssakkoihin määräämisestä

Teollisuusliitto ry on esittänyt toissijaiset vaatimukset hyvityssakkoihin tuomitsemisesta siltä varalta, että työtuomioistuin ei velvoittaisi yhtiötä maksamaan korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Yhtiö on tiennyt sitä velvoittavasta työehtosopimuksesta ja sen määräyksistä tai ainakin se olisi tullut tietämään määräyksen sisällön, jos se olisi huolellisen työnantajan tavoin selvittänyt asiaa. Lisäksi pääluottamusmies oli huomauttanut yhtiötä työehtosopimuksen vuokratyövoiman käyttöä koskevasta määräyksestä. Näin ollen yhtiö on rikkonut työehtosopimusta tietensä.

Teknologiateollisuus ry oli ollut A:n ja B:n irtisanomisaikana tietoinen siitä, että työehtosopimusta oli jätetty noudattamatta, mutta se ei ollut puuttunut asiaan. Teknologiateollisuus ry on menettelyllään laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Työnantajalla on ollut oikeus irtisanoa A:n ja B:n työsopimukset

Teknologiateollisuuden työehtosopimuksen 35.1 kohdan nojalla työsopimuksen irtisanomisen perusteet ovat työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:ien (taloudelliset, tuotannolliset tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvat syyt) mukaiset. Yhtiöllä on ollut työehtosopimuksen ja työsopimuslain mukaiset perusteet A:n ja B:n työsopimusten irtisanomiseen.

Yhtiöllä on ollut asiallinen ja painava peruste A:n ja B:n työsopimusten irtisanomiselle. Yhtiöllä on ollut tuotannolliset ja taloudelliset sekä toiminnan uudelleen järjestelyistä johtuvat perusteet irtisanoa A:n ja B:n työsopimukset tarjolla olevan työn vähennettyä olennaisesti ja pysyvästi. Yhtiöllä ei ole ollut muuta työtä, johon A ja B olisi voitu uudelleen sijoittaa tai kouluttaa.

Yhtiössä oli käyty yhteistoimintaneuvottelut 13.10.2015 – 10.11.2015 pitkään jatkuneiden taloudellisten vaikeuksien vuoksi ja yhtiön menetettyä merkittävästi kilpailukykyään kylmä- ja pakastetilamarkkinoilla sekä metalliteollisuuden alihankinnassa. Esimerkiksi metalliteollisuuden alihankinnan arvo oli laskenut vuoden 2013 arvosta 900.000 eurosta vuoden 2015 arvoon 600.000 euroon.

Yhtiön säästötavoite yhteistoimintaneuvotteluissa oli ollut 800.000 euroa. Tästä 400.000 euroa oli muodostunut henkilöstökuluista ja toiset 400.000 euroa erilaisista liiketoimintaa koskevista kuluista. Henkilöstökulujen osalta vähennystarve oli tarkoittanut yhdeksää henkilötyövuotta. Yhteistoimintaneuvotteluiden seurauksena yhtiö oli sopeuttanut henkilöstömääräänsä kahdeksalla henkilötyövuodella siten, että kuuden henkilön työsuhde oli irtisanottu mukaan lukien A ja B, kaksi henkilöä oli siirtynyt eläkkeelle ja yksi henkilö oli siirtynyt osa-aikaeläkkeelle.

Yhtiön näkymät tilauskannassa eivät olleet parantuneet huomattavasti A:n ja B:n irtisanomisen aikaan. Kysymys oli ollut alalle tavanomaisesta tilauskannan vaihtelusta. Työvoiman tarve oli tullut yhtiön tietoon vasta tammikuussa 2016. Työtilanne oli parantunut ainoastaan elementtivalutöiden osalta. Yhtiö oli vastannut tilapäiseen lisähenkilöstön tarpeeseen siirtymällä väliaikaisesti kaksivuorotyöstä kolmivuorotyöhön, teettämällä tarpeen mukaan ylityötä sekä ottamalla vuokratyöntekijöitä. Ylityötä ja kolmivuorotyötä ei ollut teetetty niissä tehtävissä, joista oli vähennetty henkilöstöä.

O:ta ei ollut siirretty A:n tehtäviin. O:n omat tehtävät olivat säilyneet ja siltä osin kuin A:n huoltomiestehtäviä oli ollut jäljellä, ne oli yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen tehdyn töiden uudelleenjärjestelyn seurauksena liitetty O:n toimenkuvaan. O:n tekemien huoltomiehen tehtävien määrä oli ollut vähäinen, keskimäärin vain noin 12 tuntia viikossa. O oli työskennellyt edelleen pääasiassa hitsaajana.

Yhtiö oli lopettanut kaiken vuokratyön teettämisen ennen yhteistoimintaneuvottelujen alkamista. Yhtiö oli käyttänyt tilapäisesti ja hyvin vähäisessä määrin vuokratyövoimaa elementtivalutyössä. Yhtiö ei ollut irtisanonut yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen yhtään elementtivalutyötä tehnyttä työntekijää. Yhtiön toimitusjohtaja oli selvittänyt asianmukaisesti pääluottamusmiehelle vuokratyön teettämisen taustalla olevat muutokset yhtiön toimintaedellytyksissä.

Yhtiö oli tarvinnut elementtivalutyöhön ennakoimattoman kysyntäpiikin vuoksi tilapäisesti lisää henkilöstöä tammikuun 2016 puolivälin jälkeen eli selvästi yhteistoimintamenettelyn ja A:n irtisanomisen ja pääosin vasta A:n ja B:n työsuhteiden päättymisen jälkeen. Yhtiö oli ottanut vuokratyöyhtiöön yhteyttä ensimmäisen kerran 27.1.2016.

Yhtiöön ei ollut otettu uusia työntekijöitä irtisanomisten jälkeen. Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin vakiintuneen tulkinnan mukaan vuokratyöntekijöitä ei voida pitää lainkohdan tarkoittamina uusina työntekijöinä. Vuokratyöntekijöiden käyttäminen irtisanomisten jälkeen ei sellaisenaan osoita, ettei työ olisi vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopimusten päättymisten jälkeisellä vuokratyövoiman käytöllä ei ole merkitystä työsopimuksen perusteetonta päättämistä koskevan asian ratkaisun kannalta.

Yhtiöllä ei joka tapauksessa ole ollut velvollisuutta tarjota elementtivalutyötä A:lle eikä B:lle. Työntarjoamisvelvollisuus kattaa vain työn, jota työntekijä kykenee oman ammattitaitonsa, kokemuksensa ja olemassa olevan työkykynsä perusteella tekemään. Työnantaja saa liikkeenjohtovaltansa nojalla ratkaista teettääkö se työtä työsuhteisena. Työntarjoamisvelvollisuus koskee vain avoimia, työsuhteessa teetettäviä töitä.

Yhtiö ei ole käyttänyt vuokratyövoimaa A:n ja B:n tekemissä tehtävissä tai heille soveltuvissa tehtävissä. Ennen vuokratyöntekijöiden ottamista yhtiö oli selvittänyt A:n ja B:n kiinnostuksen ja soveltuvuuden elementtivalutyöhön. B:tä oli haastateltu 18.1.2016 ja A:ta 25.1.2016. Kumpikaan heistä ei ollut soveltunut eikä kumpikaan olisi ollut kohtuudella koulutettavissa elementtivalutyöhön. Työnantajalla ei ole ollut tarjolla hitsaajan töitä.

A ei olisi soveltunut elementtivalutyöhön terveydentilansa vuoksi. A oli ollut osatyökyvyttömyyseläkkeellä 1.1.2015 alkaen. A:n työkyky oli pitkäaikaisesti ja olennaisesti alentunut. Hän ei olisi soveltunut työskentelemään yhtiön fyysisesti raskaimmassa työtehtävässä. Elementtivalutyö sisälsi muun ohella raskaita käsin tehtäviä nostoja ja kurottelua sekä huonoja työasentoja.

A:n työkyky oli selvitetty osatyökyvyttömyyseläkettä haettaessa. A oli tässä yhteydessä ilmoittanut yhtiölle, ettei hän haluaisi tehdä elementtivalutyötä terveydellisistä syistä. A oli sittemmin ilmoittanut yhtiölle, että hänen työkykynsä oli ennallaan verrattuna siihen ajankohtaan, jolloin osa-aikainen työkyvyttömyyseläke oli myönnetty. Yhtiöllä ei ole ollut laista johtuvaa velvollisuutta erikseen irtisanomisen yhteydessä teettää työkykyselvitystä. Työterveyshuoltolain (1383/2001) 10 § huomioon ottaen yhtiö ei ole ollut velvollinen sijoittamaan A:ta huoltomiehen tehtäviä huomattavasti raskaampaan ja terveydelle vaarallisempaan elementtivalutyöhön. Yhtiö ei ole teettänyt elementtivalutyötä työntekijöillä, joilla olisi ollut terveysongelmia.

B ei olisi soveltunut elementtivalutyöhön, koska hän ei puhunut lainkaan suomen kieltä. Elementtivalutyön tekeminen edellytti suomen kielen luku- ja kirjoitustaitoa. Elementtivalutyötä tehnyt venäjänkielinen työntekijä oli osannut suomen kieltä kohtuullisesti.

Lojaliteettivelvollisuudesta ei johdu rajoituksia edellä sanottuun. Lojaliteettivelvoite ei myöskään estä irtisanomista eikä velvoita luomaan työtehtäviä tai jatkamaan työsuhteita, kun kohtuudella työntekijälle sopivaa työtä ei ole tarjolla. Yhtiö ei ole rikkonut lojaliteettivelvoitettaan.

Yhtiö ei ole rikkonut tasapuolisen kohtelun velvoitetta. Asiassa ei ole kysymys yhdenvertaisuuslakiin perustuvista vaatimuksista. A ei ole ollut yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä tarkoitettu vammainen eikä hän ole esittänyt yhtiölle tällaista väitettä missään vaiheessa. Joka tapauksessa A ei olisi ollut sijoitettavissa elementtivalutyöhön laissa tarkoitetuin kohtuullisin mukautuksin vaan se olisi edellyttänyt esimerkiksi toisen työntekijän käyttöä tai palkkaamista A:n avuksi suorittamaan työn raskaat vaiheet. Yhtiön olisi lisäksi täytynyt ottaa uusi työntekijä tai vuokratyöntekijä suorittamaan kyseisen kokopäivätyön toinen puolikas, koska A oli osa-aikaisen työkyvyttömyyseläkkeen vuoksi tehnyt vain puolikasta työviikkoa.

Vuokratyövoiman käyttöä koskevan työehtosopimuksen määräyksen mahdollinen rikkominen ei oikeuta korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä vaan ainoastaan hyvityssakkoon. Tasapuolisen kohtelun velvoitteen mahdollinen rikkominen ei johda korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä eikä hyvityssakkoon. Lisäksi kanteessa vaaditut korvaukset ovat määrällisesti täysin ylimitoitettuja.

Kantajan toissijainen vaatimus hyvityssakkoihin määräämisestä

Yhtiö on toiminut vuokratyön teettämisen osalta edellä kerrotuin perustein työehtosopimuksen mukaisesti. Yhtiön toimitusjohtaja oli selvittänyt asianmukaisesti pääluottamusmiehelle vuokratyön teettämisen taustalla olevat muutokset yhtiön toimintaedellytyksissä. Pääluottamusmies ei ollut vastustanut vuokratyövoiman käyttöä eikä ollut muutoinkaan esittänyt yhtiölle siihen liittyviä moitteita. Teknologiateollisuus ry ei ole rikkonut valvontavelvollisuuttaan.

Perustelut

Työehtosopimuksen 46.2. kohdan merkitys asiassa

Työehtosopimuksen 35.1 kohdan mukaan työsopimuksen irtisanomisen perusteet ovat työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:ien (taloudelliset, tuotannolliset tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvat syyt) mukaiset. Työehtosopimuksen 46.2 kohdassa on määräyksiä oman työvoiman käytön vähentämisestä ja vuokratyövoiman käytöstä.

Teollisuusliitto ry on vaatinut vahvistettavaksi, että X Oy on menetellyt työehtosopimuksen 35.1 ja 46.2 kohtien määräysten vastaisesti irtisanoessaan A:n ja B:n työsopimukset, minkä Teknologiateollisuus ry ja yhtiö ovat kiistäneet. Teollisuusliitto ry on vedonnut siihen, että työehtosopimuksen 46.2. kohta on osa irtisanomista koskevia määräyksiä ja että määräyksellä on parannettu työsuhdeturvaa, mitkä väitteet Teknologiateollisuus ry ja yhtiö ovat kiistäneet.

Teknologiateollisuus ry:n neuvottelujohtaja T:n ja Teollisuusliitto ry:n ensimmäisen varapuheenjohtajan Q:n kertomuksista ilmenee, että vuokratyöntekijöitä koskeva määräys on laadittu vuoden 2013 työehtosopimusneuvotteluissa, joihin he molemmat olivat osallistuneet. T:n mukaan määräys oli edelleen saman sisältöinen kuin vuoden 2013 työehtosopimuksessa. T on kertonut vielä, että määräys oli saanut suurinpiirtein nykyisen muotonsa jo vuoden 2009 työehtosopimusneuvotteluissa.

$176

$177

Työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimuksen tulkinnan lähtökohtana on sopimuksen sanamuoto. Se, joka väittää sopimuksen sisällön poikkeavan sen sanamuodosta, on velvollinen näyttämään toteen tällaiseen tulkintaan oikeuttavan perusteen. Työehtosopimuksen 46.2 kohdan vuokratyövoiman käyttöä koskeva määräys on sijoitettu työehtosopimuksen eri kohtaan ja lukuun sekä eri asiayhteyteen kuin irtisanomisen perusteita koskeva 35.1 kohdan määräys. Näin ollen lähtökohtana on sopimusmääräyksen sanamuoto, työehtosopimuksen rakenne ja sen systematiikka huomioon ottaen pidettävä sitä, että kysymyksessä on irtisanomisen perusteista erillinen menettelytapamääräys, jolla ei ole tarkoitettu parantaa irtisanomissuojaa. Näin ollen Teollisuusliitto ry:llä on näyttötaakka väittäessään asiasta muuta.

Työtuomioistuin katsoo, että T:n ja Q:n kertomuksia on sinänsä pidettävä luotettavina. T:n ja Q:n kertomukset ovat jääneet ristiriitaisiksi siltä osin, onko sopijapuolten yhteinen tarkoitus ollut sopia 46.2 kohdan määräyksen osaksi irtisanomissuojaa ja ovatko osapuolet tarkoittaneet, että määräyksen rikkomisen perusteella voitaisiin tuomita korvaus työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

Asiassa esitetyn todistelun perusteella ei ole selvitetty sitä, että työehtosopimuksen 46.2. kohdan määräys olisi osa irtisanomisen perusteita ja että määräyksellä olisi parannettu työsuhdeturvaa 35 kohdassa sovitusta. Tältä osin kanne on hylättävä perusteettomana.

Onko työnantajalla ollut oikeus irtisanoa A:n ja B:n työsopimukset

Oikeudelliset lähtökohdat

Edellä todettu huomioon ottaen työnantajan oikeutta irtisanoa A:n ja B:n työsopimukset on arvioitava työehtosopimuksen 35.1. kohdan mukaisesti työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:ien nojalla.

Työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopimusta ei kuitenkaan saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin saman luvun 4 §:ssä säädetyin tavoin. Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin, kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka hänen toimintaedellytyksensä eivät ole vastaavana aikana muuttuneet, tai töiden uudelleenjärjestelystä ei ole aiheutunut työn tosiasiallista vähentymistä.

Työtuomioistuin on katsonut ratkaisukäytännössään, että työsopimuslain 7 luvun 3 §:n

2 momentissa uudella työntekijällä on tarkoitettu työsuhteeseen palkattua työntekijää. Näin ollen vuokratyöntekijän palkkaaminen ei ilman muuta osoita, että taloudellista tai tuotannollista perustetta irtisanomiseen ei ole ollut (ks. TT 2006:64, TT 2006:65, TT 2007:103 ja

TT 2014:185).

Työsopimuslain 7 luvun 1 §:n esitöiden (HE 157/2000 vp s. 96) mukaan mainittu irtisanomisperustetta koskeva yleissäännös on otettava huomioon harkittaessa irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta kussakin yksittäistapauksessa. Irtisanomisperustetta on tarkasteltava kokonaisarviolla ottamalla huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Irtisanomisperusteen asiallisuuden ja painavuuden arviointiin vaikuttavat eri tekijät riippuen siitä, onko kysymyksessä työntekijästä johtuva vai taloudellinen ja tuotannollinen syy. Käytetystä perusteesta riippumatta irtisanomisperusteelta vaadittava asiallisuus ja painavuus tarkoittaa yleisellä tasolla muun muassa sitä, että peruste ei saa olla syrjivä. Asiallisuus ja painavuus tarkoittaa myös sitä, että irtisanomisperuste ei saa olla ristiriidassa työsopimuksesta johtuvan työnantajan lojaliteettivelvoitteen kanssa.

Oikeuskäytännössä on katsottu (KKO 1995:20, KKO 1998:130 ja KKO 2010:43 kohdat 15 ja 16), että työnantajalla on taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanoessaan oikeus valita irtisanottavat työntekijät. Työnantaja ei kuitenkaan saa irtisanottavia valitessaan menetellä epäasiallisesti tai syrjivästi. Työnantajan käyttämän valintaperusteen asiallisuutta arvioitaessa on oikeuskäytännössä kiinnitetty huomiota työnantajan tarpeisiin ja työntekijöiden soveliaisuuteen (KKO 1995:20) ja toisaalta tasapuolisuusvelvoitteeseen ja syrjintäkieltoon (KKO 1998:130).

Korkein oikeus on katsonut, että irtisanoessaan työntekijöitä taloudellisista ja tuotannollisista syistä työnantaja voi valita irtisanottavat varsin vapaasti liiketoiminnallisten tarpeidensa mukaisesti ja ottaen huomioon esimerkiksi työntekijöiden soveliaisuuden jäljelle jääneisiin työtehtäviin. Koska irtisanomisperusteiden tulee olla asiallisia myös silloin, kun irtisanominen perustuu taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin, irtisanottavia valittaessa käytettävät perusteet eivät kuitenkaan saa olla syrjiviä eivätkä muutoinkaan asiattomia. Valintaperusteen asiallisuus tarkoittaa muun ohella sitä, että työnantajan ilmoittama peruste on todellinen. (KKO 2016:15 kohta 8).

Osa työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaista irtisanomisperustetta on myös työnantajan työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus. Työnantajalla on työsopimuslain 7 luvun 4 §:n mukaisesti velvollisuus tarjota irtisanottavalle työntekijälle hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä. Jos tällaista ei ole tarjolla, työntekijälle on tarjottava myös muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä. Työnantajalla on katsottu olevan irtisanomisen vaikutusten lykkäämiseksi velvollisuus tarjota irtisanottavalle myös määräaikaista työtä, jos tällainen vain määräajaksi tarjolla oleva työ ei ole aivan satunnaista ja lyhytkestoista (KKO 2017:38 kohta 21 ja 2017:39 kohta 14).

Työsuhteessa noudatetaan työsopimuksen ehtojen sekä työsopimuslain ja muun työoikeudellisen lainsäädännön ohella yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita, kuten lojaliteettiperiaatetta. Lojaliteettiperiaatteen mukaan työnantajan on otettava työsuhteessa huomioon myös työntekijän edut. Tämä tarkoittaa muun ohella sitä, että työnantajan on pyrittävä ylläpitämään työsuhteen jatkuvuutta. Tätä velvoitetta ilmentävät työsopimuslain säännökset, joissa työnantajalle on säädetty velvollisuus selvittää, voitaisiinko työntekijä, joka on vaarassa jäädä pysyvästi tai tilapäisesti vaille työtä, sijoittaa muuhun työhön. Sanottu velvollisuus liittyy niihinkin tilanteisiin, joissa harkitaan työsopimuksen irtisanomista taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työsopimusta ei saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin 7 luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla (ks. KKO 2016:13 kohdat 12 ja 14).

Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole työntekijöiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Lain esitöiden mukaan säännös kieltää työnantajaa asettamasta perusteettomasti työntekijöitä keskenään eri asemaan. Työnantajan on kohdeltava samankaltaisissa ja vertailukelpoisissa tilanteissa olevia työntekijöitä samalla tavoin. Tilanteiden vertailukelpoisuus ratkaistaan työnantajakohtaisesti ottaen huomioon työntekijöiden asema ja tehtävät työpaikalla (HE 19/2014 vp s. 125).

Näyttö, näytön arviointi ja johtopäätökset

Työvoiman vähentäminen

Pääluottamusmies S on toisaalta arvioinut, että yhteistoimintaneuvottelut oli aloitettu tilauskannan ollessa alhaalla, kuitenkin tavanomaisen vaihtelun sisällä. S:n mukaan työt eivät olleet vähentyneet, minkä vuoksi yhteistoimintaneuvotteluihin joutuminen oli ollut yllätys. Ennen yhteistoimintaneuvotteluja oli tehty ylitöitä ja niitä oli tehty myös yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen tammikuusta lähtien. U ja S ovat yhdensuuntaisesti kertoneet, että ennen yhteistoimintaneuvottelujen aloittamista yhtiössä oli luovuttu vuokratyöntekijöistä.

U:n ja V:n kertomuksista ilmenee, että yhtiössä oli päätetty jo ennen vuotta 2015 vähentää alihankintaa ja keskittyä elementtituotantoon, minkä vuoksi metallipuolen työt olivat vähentyneet merkittävästi. V:n mukaan tuolloin erityisesti hitsaustyö oli vähentynyt ja lisäksi huoltomiehen tehtävät olivat vähentyneet, koska osa huoltotöistä oli ulkoistettu. A on toisaalta kertonut, että huoltomiehen työ ei ainakaan ollut vähentynyt. On kuitenkin otettava huomioon, että A:lla ei ole ollut työvelvoitetta 16.11.2015 jälkeen, joten hänellä ei voi olla sen jälkeiseltä ajalta luotettavaa tietoa tästä asiasta. U:n mukaan metallipuolella työn väheneminen oli ollut pysyvää, sillä alihankintaa ei tehdä nykyään enää lainkaan.

U on kertonut, että aivan joulun 2015 alla yhtiön tilauskirjat olivat olleet tyhjät. Joulun ja loppiaisen välillä oli kuitenkin tullut niin paljon tilauksia, että vuoden 2016 puolella muutaman kuukauden ajan kuormitus oli ollut noin kaksinkertainen verrattuna kapasiteettiin. Myös V on kertonut tammikuussa yhtiölle tulleista tilauksista. U:n ja V:n kertomuksista ilmenee, että tilauskuorman lisääntyminen vaikutti ainoastaan elementtivalutyöhön eivätkä hitsaus- ja huoltomiestehtävät olleet lisääntyneet sen johdosta.

U:n ja V:n kertomuksista ilmenee, että yhtiö oli joutunut ottamaan vuokratyöntekijöitä uusien tilausten vuoksi. S:n mukaan työnantajalle ei ole voinut tulla yllätyksenä, että tammikuussa 2016 oli tullut tilauksia, koska yhtiö oli kuitenkin tehnyt tarjoukset. V on kertonut, että vuokratyöntekijöitä ei ollut otettu A:n ja B:n tekemää työtä vastaaviin töihin. U on kertonut, että elementtivalutyössä oli jouduttu tekemään ylitöitä ja vuorojärjestelyjä. U ja V ovat kertoneet yhdenmukaisesti, että A:n ja B:n työtehtävissä ei ollut tehty ylitöitä eikä ylitöillä ollut korvattu heidän työpanostaan.

Työnantajan irtisanomisoikeuden edellytyksenä on, että tarjolla oleva työ on vähentynyt pysyvästi. Jos työnantaja on voinut irtisanomishetkellä perustellusti lähteä siitä, että työ on vähentynyt muutoin kuin tilapäisesti, työnantajalla on ollut peruste irtisanomiseen (ks.

TT 1992:73).

Koska työnantajan tiedossa on ollut tilauskannan lasku ja yhtiössä tehtyjen metallipuolen töiden väheneminen, työnantaja on voinut perustellusti arvioida hitsaus- ja huoltomiehen tehtävien vähentymisen jatkuvan myös muutoin kuin tilapäisesti irtisanoessaan A:n ja B:n. Lisäksi tässä harkinnassa on otettava huomioon se, että asiassa saadun selvityksen perusteella vuoden 2015 joulun jälkeen tulleilla uusilla tilauksilla on ollut vaikutusta ainoastaan elementtivalutyöhön, eivätkä hitsaus- ja huoltomiestehtävät ole lisääntyneet. Koska yhtiö on myös tehnyt päätöksen metallipuolen alihankinnan vähentämisestä ja keskittymisestä elementtituotantoon, työ metallipuolella on vähentynyt niin olennaisesti, että työnantajan on ollut perusteltua järjestää työtehtävät uudella tavalla. Arvioidessaan irtisanomisen edellytyksiä edellä todetuin tavoin työtuomioistuin katsoo, että yhtiöllä on ollut taloudelliset ja tuotannolliset perusteet työvoiman vähentämiseen.

Uusien työntekijöiden ottaminen

Asiassa on arvioitava myös, onko A:n irtisanomista seurannut työsopimuslain 7 luvun

3 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin uuden, aikaisemmin toisenlaisessa työssä hitsaajana toimineen työntekijän eli O:n ottaminen samankaltaiseen työtehtävään. Tässä tapauksessa yhtiöllä ei olisi ollut perustetta A:n irtisanomiseen. Kantaja Teollisuusliitto ry on vedonnut asiassa muun ohella siihen, että O oli siirretty hitsaamosta A:n huoltomiehen tehtävään vuoden 2015 lopussa heti A:n irtisanomisen jälkeen. Teollisuusliitto ry on katsonut, että A:n huoltomiehen tehtävää ei ollut A:n irtisanomisen jälkeen lakkautettu, vaan tehtävä oli säilynyt sisällöltään muuttumattomana, ja että A olisi voinut työskennellä myös hitsaajana. Teknologiateollisuus ry ja yhtiö ovat katsoneet, että O:ta ei ollut siirretty A:n tehtäviin. O:n omat tehtävät olivat säilyneet ja siltä osin kuin A:n huoltomiestehtäviä oli ollut jäljellä, ne oli yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen tehdyn töiden uudelleenjärjestelyn seurauksena liitetty O:n toimenkuvaan. O oli työskennellyt edelleen pääasiassa hitsaajana.

$178

Asiassa on riidatonta, että A oli tehnyt yhtiössä ennen irtisanomistaan huoltomiehen töitä. Yhtiön irtisanottua A:n huoltomiehen tehtäviä yhtiössä oli tehnyt hitsaajana toiminut O. Asiassa on riitaista muun ohella, kuinka monta tuntia viikossa O oli tehnyt huoltomiehen töitä A:n irtisanomisen jälkeen.

$179

Asiassa on A:n ja O:n kertomuksilla selvitetty, että A oli jo kerran aiemmin, vuonna 2013 irtisanottu yhtiöstä, jolloin O oli siirtynyt tekemään huoltomiehen ja hitsaajan töitä. A oli palannut yhtiöön samana vuonna huoltomiehen tehtävään, jolloin O oli palannut hitsaajan töihin. Huoltomiehen tehtävät olivat siten olleet O:lle entuudestaan tuttuja. Yhtiöllä on ollut edellä selostetuissa olosuhteissa oikeus paitsi irtisanoa työntekijöitä, myös yhdistää työntekijöiden työtehtäviä ja muutoinkin osana yhteistoimintamenettelyä järjestää uudelleen yhtiössä tehtävää työtä. Ottaen huomioon, että irtisanomiset ovat kohdistuneet yhtiön metallipuolelle A ja hitsaajana työskennellyt O ovat olleet samanaikaisen irtisanomisuhan alaisia. Työnantajalla on tällaisessa tilanteessa ollut oikeus asiallisin perustein valita irtisanottavat henkilöt. V:n kertomuksen perusteella on lisäksi selvitetty, että A:n ja B:n irtisanomisten jälkeen yhtiö ei ole palkannut uusia työntekijöitä mihinkään tehtäviin tuotannossa.

A:n uudelleen sijoittaminen, lojaliteettivelvoite ja tasapuolinen kohtelu

Työn vähentyminen ei oikeuta työsopimuksen irtisanomiseen, jos irtisanomisuhan alainen työntekijä olisi sijoitettavissa toisiin tehtäviin yrityksessä. Asiassa on siten vielä arvioitava sitä, olisiko A ja B voitu sijoittaa yhtiössä muihin töihin. Teollisuusliitto ry on vedonnut siihen, että A ja B olisivat voineet tehdä elementtivalutyötä ja että A olisi voinut tehdä myös hitsaustyötä. Teknologiateollisuus ry ja yhtiö ovat puolestaan katsoneet, että A ei olisi soveltunut elementtivalutyöhön terveydentilansa vuoksi ja että B ei olisi soveltunut elementtivalutyöhön puuttuvan kielitaidon vuoksi.

Edellä on katsottu selvitetyksi, että hitsaustyö yhtiössä on vähentynyt muutoin kuin tilapäisesti ja että A:n irtisanomisen jälkeen yhtiö ei ole palkannut uusia työntekijöitä hitsaustyöhön. Yhtiössä on ollut tarjolla ainoastaan elementtivalutyötä. Näin ollen asiassa on arvioitava, olisiko A pitänyt sijoittaa elementtivalutyöhön.

Yhtiö on 25.1.2016 selvittänyt A:n soveltuvuuden elementtivalutyöhön. Yhtiö on tuolloin katsonut, ettei A soveltunut tähän työhön terveydentilansa vuoksi. A:ta koskevasta hoitokertomuksesta 9.9.2013 ilmenee, että työterveyslääkäri oli tuolloin katsonut A:n toipuneen hyvin 23.5.2013 tehdystä leikkauksesta ja ettei työhön paluulle ollut ollut estettä. A:ta koskevasta B1-lääkärinlausunnosta 18.9.2014 käy ilmi se, että neurologian erikoislääkäri on tuolloin tehnyt arvion A:n työkyvystä. Lääkärinlausunnon mukaan A:n alaselän leikkauksen jälkitilan, välilevypullistuman ja hermojuurioireiston aiheuttaman alaselkäkivun, oikean alaraajan kipuilun sekä rasituksessa pahenevan oikean alaraajan heikkouden vuoksi A ei olisi selviytynyt täysipainoisesti silloisesta työstään. A:n työkyky oli tuolloin riittänyt 4 – 5 tunnin työpäiviin ja hänen työkykynsä oli alentunut vähintään 2/5. A:lla oli ollut paljon sairauslomia. Muuta lääketieteellistä selvitystä A:n terveydentilasta ei ole esitetty.

$17a

$17b

$17c

$17d

Elementtivalutyön raskaudesta esitetty näyttö on ollut jossain määrin ristiriitaista. Työtuomioistuin katsoo, että kirjallisena todisteena esitetyllä työnkuvauksella ei ole itsenäistä eikä merkittävää näyttöarvoa ottaen huomioon, että se on päiväämätön asiakirja eikä sen laatimisajankohdasta ole esitetty selvitystä. Asiassa on selvitetty se, että elementtivalutyössä käsiteltävät pellit ovat olleet osaksi painavia ja suurikokoisia. Työ on sisältänyt raskaita nostoja, joista osa on tehty käsin. Painavimpiin nostoihin on käytetty nostureita. U:n mukaan elementtivalutyössä oli suuret poissaolot, minkä työtuomioistuin katsoo tukevan kuvaa työn raskaudesta. Ottaen huomioon elementtivalutyön raskaudesta ja toisaalta A:n terveydentilasta esitetty selvitys työtuomioistuin katsoo, että yhtiöllä on ollut asialliset perusteet arvioida, että elementtivalutyö on ollut A:lle liian raskasta terveydellisistä syistä ja ettei A:ta sen vuoksi ole voitu palkata tähän työhön.

Edellä olevan johdosta yhtiö ei ole rikkonut lojaliteettivelvoitettaan kun se ei ole sijoittanut A:ta sellaiseen elementtivalutyöhön, johon hän ei ole soveltunut yhtiön tiedossa olleen A:n terveydentilan vuoksi. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella yhtiö ei ole sijoittanut ainakaan tarkoituksellisesti elementtivalutyöhön sairaita tai työkyvyttömäksi todettuja työntekijöitä eikä yhtiössä ole ollut tällaista käytäntöä. Yhtiö ei ole näin ollen myöskään rikkonut tasapuolisen kohtelun velvoitetta irtisanoessaan A:n.

Teollisuusliitto ry on vedonnut siihen, että yhtiö ei ole selvittänyt, olisiko työn suorittaminen yhdenvertaisuuslain 15 §:n edellyttämällä tavalla voitu järjestää A:lle soveltuvaksi esimerkiksi työmenetelmiä tai työn järjestelyjä muuttamalla.

Työtuomioistuin katsoo, että yhtiön ei ole voitu edellyttää ottavan elementtivalutyöhön A:ta, jonka yhtiö on tiennyt edellä selostetusti mainittuun työhön soveltumattomaksi. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:n sijoittaminen elementtivalutyöhön olisi käytännössä tarkoittanut sitä, että joko muiden työntekijöiden olisi omien töidensä ohella pitänyt tehdä osa A:n tehtävistä tai ainakin auttaa A:ta tavallista enemmän. Tämän johdosta muiden samassa tiimissä olevien työntekijöiden työn kuormittavuus olisi lisääntynyt kohtuuttomasti. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että yhtiö olisi palkannut toisen työntekijän A:n avuksi ja jos A olisi palkattu osa-aikaiseksi, tekemään ainakin jäljelle jäävät työt. Näin pitkälle meneviä toimia työnantajalta ei ole voitu kohtuudella edellyttää.

B:n uudelleen sijoittaminen, lojaliteettivelvoite ja tasapuolinen kohtelu

Asiassa on riidatonta, että yhtiö ei ollut palkannut B:tä elementtivalutyöhön tältä puuttuneen kielitaidon perusteella. U:n ja B:n kertomuksilla on selvitetty, että B oli ilmoittanut yhtiölle olevansa halukas tekemään elementtivalutyötä. Asiassa on riidatonta, että B ei ollut tehnyt aiemmin elementtivalutyötä. Asiassa on riitaista, olisiko B kuitenkin soveltunut elementtivalutyöhön. B:n, V:n ja S:n yhdensuuntaisista kertomuksista ilmenee, että tuohon aikaan B ei ollut osannut eikä ymmärtänyt suomen kieltä käytännössä lainkaan. B oli tarvinnut hitsaamossa tulkkausta ja R oli toiminut B:n tulkkina.

$17e

$17f

$180

Asiallinen ja painava syy

Työsopimuksen irtisanominen taloudellisella ja tuotannollisella perusteella edellyttää myös sitä, että irtisanomiselle on työsopimuslain 7 luvun 1 §:n yleissäännöksessä tarkoitettu asiallinen ja painava syy. Lainkohdan esitöiden mukaan (HE 157/2000 vp s. 96) irtisanomisperusteelta vaadittava asiallisuus ja painavuus tarkoittaa yleisellä tasolla muun muassa sitä, että peruste ei saa olla syrjivä. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2016:15 katsonut, että valintaperusteen asiallisuus tarkoittaa muun ohella sitä, että työnantajan ilmoittama peruste on todellinen.

Huoltomiehen työt ja hitsaustyöt yhtiössä ovat vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi. U on kertonut, että irtisanomisten tarkoituksena on ollut saada yhtiö kannattavaksi eikä irtisanomisiin ole liittynyt muita tarkoitusperiä. Työtuomioistuin katsoo esitettyä näyttöä kokonaisuutena arvioiden, että työnantajan ilmoittamat syyt irtisanomisille ovat olleet todellisia. Asiassa on selvitetty, että vuokratyöntekijät ovat tehneet sellaisia töitä, joihin A ja B eivät olisi soveltuneet. Myöskään vuokratyövoiman käyttämisestä ei voida päätellä yhtiön pyrkineen kiertämään mainittujen työntekijöiden irtisanomissuojaa.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että yhtiöllä on työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:ien perusteella ollut oikeus irtisanoa A:n ja B:n työsopimukset.

Kantajan toissijainen vaatimus hyvityssakkojen tuomitsemisesta

Teollisuusliitto ry on vaatinut toissijaisesti, että X Oy tuomitaan hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja että Teknologiateollisuus ry tuomitaan hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Työehtosopimuksen 46.2 kohdan mukaan työnantaja ei saa lomauttaa tai irtisanoa omia työntekijöitään vuokratyövoiman käytön vuoksi. Työn vähentyessä on ensin luovuttava vuokratyöntekijöiden käytöstä ja vasta sen jälkeen lomautetaan tai irtisanotaan työnantajan omassa palveluksessa olevia vastaavaa työtä tekeviä työntekijöitä. U:n ja S:n yhdensuuntaisten kertomusten perusteella yhtiössä on luovuttu vuokratyöntekijöistä ennen yhteistoimintaneuvottelujen aloittamista.

Edelleen työehtosopimuksen 46.2 kohdan mukaan käyttäjäyritys ei saa irtisanoa omia työntekijöitään taloudellisin, tuotannollisin tai toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä siinä tarkoituksessa, että näiden työpanos korvataan myöhemmin vuokratyövoimalla. Jos työsuhteiden päättymisestä on kulunut vähemmän kuin kuusi kuukautta, vuokratyövoiman käyttö on oikeutettua vain työnantajan toimintaedellytyksissä tänä aikana tapahtuneiden ennakoimattomien muutosten vuoksi. Työnantajan tulee selvittää pääluottamusmiehelle edellä tarkoitetut toimintaedellytyksien muutokset.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, mitä työehtosopimuksessa tarkoitetaan työpanoksen korvaamisella. Työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimusmääräystä on muun selvityksen puuttuessa tulkittava sen sanamuodon mukaisesti. Määräyksen sanamuodon mukainen tulkinta tarkoittaa työtuomioistuimen käsityksen mukaan sitä, että vuokratyöntekijöitä olisi otettu samoihin tai vastaaviin tehtäviin, joita irtisanotut olivat tehneet, tai muutoin vuokratyöntekijöitä käyttämällä tosiasiassa korvattu irtisanottujen työpanos. Asiassa on riidatonta, että vuokratyöntekijöitä on yhtiössä otettu ainoastaan elementtivalutyöhön. U on kertonut, että elementtivalutyö ei ole ollut vastaavaa työtä kuin huoltomiehen työ tai hitsaustyö. V on kertonut, että vuokratyöntekijöitä ei ollut otettu A:n ja B:n tekemiä töitä vastaaviin töihin eikä vuokratyöntekijöillä ollut korvattu heidän työpanostaan. Asiassa ei ole esitetty mitään näyttöä sen väitteen tueksi, että vuokratyöntekijöillä olisi korvattu A:n ja B:n työpanosta.

$181

$182

Edellä olevan perusteella asiassa on jäänyt näyttämättä, että yhtiö olisi tietensä rikkonut työehtosopimusta. Sen vuoksi myöskään Teknologiateollisuus ry:n ei voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan. Näin ollen kantajan toissijaiset vaatimukset hyvityssakkoihin tuomitsemisesta on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus

Teollisuusliitto ry, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja X Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut asiassa oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla. Oikeudenkäyntikulujen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Teollisuusliitto ry velvoitetaan suorittamaan Teknologiateollisuus ry:lle ja X Oy:lle yhteisesti oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 5.490 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä lukien.

.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pärnänen puheenjohtajana sekä Wirén, Pärssinen, Kari, Mustonen ja Stenholm jäseninä. Sihteeri on ollut Snellman.

Tuomio on yksimielinen