TT 2018:88 — Irtisanomissuoja

Yhtiössä oli käyty yhteistoimintaneuvottelut, jotka olivat koskeneet yhtiön Keski-Pohjanmaan tulosyksikköä. Neuvottelujen jälkeen yhtiö oli irtisanonut viiden sähköasentajan työsopimukset taloudellisilla, tuotannollisilla ja toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvilla syillä. Tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla katsottiin, että yhtiön muista tulosyksiköistä Keski-Pohjanmaan tulosyksikköön siirrettyjä työntekijöitä oli pidettävä uusina työntekijöinä, jotka oli otettu irtisanottujen sähköasentajien työtehtäviä vastaaviin samankaltaisiin tehtäviin ilman että työnantajan toimintaedellytykset olisivat vastaavana aikana muuttuneet. Tällä perusteella yhtiöllä ei ollut asiallista ja painavaa perustetta irtisanoa sähköasentajien työsopimuksia. Yhtiö velvoitettiin maksamaan sähköasentajille korvausta työsopimusten perusteettomasta päättämisestä. (Ään.)

KANTAJA

Sähköalojen ammattiliitto ry

VASTAAJA

Sähkötekniset työnantajat STTA ry

KUULTAVA

X Oy

ASIA

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 16.4.2018

Pääkäsittely 15. ja 16.5.2018

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Sähkötekniset työnantajat STTA ry:n ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n välisessä sähköistysalan työehtosopimuksessa 1.3.2015 — 31.1.2017 ovat muun muassa seuraavat määräykset:

6 § Työsuhdeturva

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7.4 Irtisanomisajan palkka

Irtisanomisajan palkkaa vahingonkorvausluonteisesti maksettaessa ja maksettaessa korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä vahingonkorvausten määrän laskemisen perusteena käytetään työehtosopimuksen korvauskeskituntiansiota. Kuukausipalkkaiselle työntekijälle korvaus määräytyy vuosilomalain (162/2005) 10 §:n mukaisin perustein.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TAUSTA JA ERIMIELISYYS

X Oy on käynnistänyt yhteistoimintaneuvottelut 29.9.2015 annetulla neuvotteluesityksellä. Perusteeksi neuvotteluille on ilmoitettu taloudelliset, tuotannolliset ja uudelleenjärjestelyistä johtuvat syyt. Yhteistoimintaneuvotteluja on käyty ajalla 8.10. — 23.11.2015 ja ne ovat koskeneet Keski-Pohjanmaan tulosyksikköä. Yhtiö on neuvottelujen jälkeen 4.12.2015 irtisanonut neljän sähköasentajan, yhden kylmäkoneasentajana työskennelleen sähköasentajan, yhden LVI-asentajan sekä kahden toimihenkilön työsopimukset.

Asia koskee irtisanottuja sähköasentajia A, B, C, D ja E, joista E on työskennellyt kylmäkoneasentajana. A, B ja C ovat olleet F:n työhönottopaikasta, E ja D G:n työhönottopaikasta.

Irtisanottujen työsuhteet ovat kestäneet seuraavasti:

A 25.1.2008 – 4.3.2016

B 18.5.1981 – 4.4.2016

C 1.3.2004 – 4.4.2016

D 6.8.2007 – 4.3.2016

E 7.12.1994 – 4.4.2016.

Erimielisyys koskee sitä, onko A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n työsopimusten irtisanomiseen ollut taloudelliset, tuotannolliset tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelystä johtuvat perusteet.

Asiassa ei ole käyty erimielisyysneuvotteluja, sillä X Oy:n jäsenyys STTA ry:ssä on päättynyt 1.7.2015. Yhtiö on kuitenkin ollut työsuhteiden irtisanomisajankohtana ja työsuhteiden päättymishetkellä työehtosopimuslain 4 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla sidottu sanottuun työehtosopimukseen. Näin ollen työtuomioistuin on toimivaltainen tuomioistuin asiassa.

KANNE

VASTAUS

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. YT-neuvotteluesitys ja YT-pöytäkirjat

2. Kolme työpaikkailmoitusta

3. Kolmetoista työpaikkailmoitusta

4. Sähköpostiviestit 11.2.2016 ja 23.3.2016

5. Ylitöiden määrät kaupunki F:ssä ja kaupunki J:ssä 2015-2017

7. Luottamusmiehen v. 2015 laatima taulukko H:n tekemistä töistä

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

1. Yhtiön lomautukset kaupunki G:ssä, F:ssä ja J:ssä ajalla 1.1.2015-30.6.2017

2. Irtisanotuille heidän irtisanomisaikanaan tarjottuja tehtäviä

3. Irtisanotuille yhtiön takaisinottovelvoitteen aikana tarjottuja tehtäviä

4. Sähköpostit 9.-11.1.2017 koskien O:n siirtoa kaupunki F:n työhönottopaikkaan

5. Yhteistoimintaneuvotteluita koskevat materiaalit (=K1)

6. LVI-huoltomiehen tehtävä kaupunki G:ssä, haku päättyi 29.4.2016

7. H:n näyttötodistus 28.5.2011

8. Irtisanotuille 14.4.2016 postitetut työntarjoamiset

Kantajan henkilötodistelu

1. C

2. Ö

3. A1

4. B1

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

1. C1

2. D1

3. E1

4. F1

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

H

H:n osalta vastaaja on vedonnut siihen, että H ei ole ollut koulutukseltaan sähköasentaja vaan mekaanisen puolen automaatioasentaja, ja hänen palkkaamisellaan on varauduttu automaatioasentajien eläköitymisiin. H on oppisopimuksella suorittanut myös sähköasentajan tutkintoa, sillä perustason ymmärrys sähköasennuksista on ollut tarpeen myös mekaanisen automaatioasentajan tehtävissä. Kantajan mukaan H on tehnyt sellaisia sähköasennustehtäviä, joita irtisanotut sähköasentajat olisivat voineet tehdä.

$194

Asiassa on selvitetty, että H on suorittanut kone- ja metallialan perustutkinnon ja siihen liittyvän automaatioasentajaksi pätevöittävän koulutusohjelman, joka ei sinänsä pätevöitä häntä sähköalan töihin (V7). Hän on kuitenkin ryhtynyt oppisopimuksella suorittamaan myös sähköalan opintoja, koska työnantajan mukaan automaatioasentajalla on oltava perustiedot myös sähköalalta. Henkilötodistelun ja kirjallisena todisteena esitetyn H:n työtehtäviä koskevan selvityksen (K7) perusteella on jäänyt jossain määrin epäselväksi, onko H tehnyt yhtiössä enimmäkseen automaatioasentajan LVI-puolen töitä vai sellaisia sähköasentajan töitä, joita irtisanotut sähköasentajat ovat tehneet tai joita he olisivat voineet tehdä. Kyse on voinut olla myös sellaisesta uudelleenjärjestetystä tai yhdistetystä tehtävästä, joihin irtisanotut sähköasentajat eivät olisi olleet sijoitettavissa tai kohtuullisesti koulutettavissa.

Kantajapuolen näkemystä puoltaa erityisesti se, että kolmen kuukauden työtehtävien seurannan ja siitä laaditun selvityksen (K7) perusteella H:n työsuhteessa sovellettavaksi työehtosopimukseksi on muutettu sähköalan työehtosopimus aiemman LVI-puolen työehtosopimuksen sijaan. Tämä on osoitus siitä, että H on työnantajankin mukaan tehnyt pääasiassa eli yli 50 prosenttia säännöllisestä työajastaan sähköasennustyötä. Tämä on ollut sellaista työtä, jota irtisanotut ovat tehneet tai joita he olisivat voineet tehdä. Vastaajan näkemystä taas puoltaa se, että H on ollut koulutukseltaan mekaanisen puolen automaatioasentaja, ja ainakin häntä palkattaessa on ollut tarkoituksena ottaa hänet eläköityvien automaatioasentajien tilalle tehtäviin, joihin irtisanotut sähköasentajat eivät ole olleet sijoitettavissa tai kohtuullisesti koulutettavissa. Ö on kuitenkin kertonut, ettei H ole missään vaiheessa siirtynyt tekemään näitä töitä. Sen sijaan F1:n mukaan H on tehnyt enimmäkseen automaatioasentajan LVI-puolen töitä.

Johtopäätöksenään edellä lausutusta työtuomioistuin toteaa seuraavaa. Todistustaakka on ensinnäkin ollut työnantajalla. H:ta itseään ei ole kuultu hänen työtehtävistään. Työtuomioistuin katsoo, että vastaaja on esittänyt riittävästi ja uskottavaa selvitystä siitä, että H:n osalta kyse on ollut sellaisesta sähköasentajan tehtävään verrattuna erilaisesta tehtävästä, johon on kuulunut myös mekaanisen puolen automaatioasennuksen tehtäviä ja johon irtisanotut sähköasentajat eivät olisi olleet sijoitettavissa tai kohtuudella koulutettavissa. Näin ollen työnantaja ei ole rikkonut sähköasentajien irtisanomissuojaa palkkaamalla H:n ennen sähköasentajien työsopimusten irtisanomista.

I

I:n osalta kantaja on väittänyt, että I on keväällä 2016 palkattu kaupunki G:hen irtisanotun kylmäkoneasennuksia tehneen sähköasentaja E:n tehtäviin. Vastaajan mukaan I palkattiin LVI-huoltomiehen tehtävään, joka on eri tehtävä kuin kylmäasentajan tehtävä.

E1:n ja F1:n kertomuksilla on selvitetty, että I on palkattu yhtiöön LVI-huoltomieheksi (V6) eikä hänen koulutuksensa ole pätevöittänyt tekemään kylmäasentajan töitä itsenäisesti. E1:n mukaan I:llä on kuitenkin ollut rajoitettu pätevyys myös joihinkin kylmäasennustöihin, joita hän on tehnyt pienimuotoisesti vuoden 2016 lopussa ja 2017 alussa ja jotka ovat olleet E:n töitä vastaavia. Myös yhtiön entinen kylmäkoneasentaja B1 on kertonut, että I on tehnyt kylmäkoneasennuksia tietyissä kohteissa ja että I:llä on ollut pätevyys asentaa kevyitä laitteita kuten lämpöpumppuja.

Johtopäätöksenään työtuomioistuin katsoo, että vastaaja on esittänyt riittävästi ja uskottavaa selvitystä siitä, että myös I:n osalta kyse on ollut sellaisesta E:n kylmäkoneasentajan tehtävään verrattuna muuttuneesta tehtävästä, joka on sisältänyt pienimuotoisten kylmäkoneasennusten lisäksi LVI-huoltomiehen tehtäviä ja johon E ei olisi ollut sijoitettavissa tai kohtuudella koulutettavissa. Vastaajan kirjallisista todisteista V6 ja V8 lisäksi ilmenee, että E:lle ja muille irtisanotuille on tarjottu muun ohella tehtävää, johon I on palkattu. Työnantaja ei näillä perusteilla ole rikkonut E:n irtisanomissuojaa palkkaamalla I:n keväällä 2016.

Liikkeenluovutuksen kautta tulleet sähköasentajat

Työsopimuslain 1 luvun 10 §:n mukaan liikkeen luovutuksessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä niihin liittyvät työsuhde-etuudet siirtyvät liikkeen uudelle omistajalle tai haltijalle. Liikkeenluovutuksen kautta tulleiden sähköasentajien osalta työtuomioistuin toteaa, että luovutuksessa siirtyvät työntekijät eivät ole työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja uusia työntekijöitä eikä näin ollen uuden työntekijän ottamista ole irtisanomisen edellytysten täyttyessä työntekijän työpanoksen korvaaminen toisella, samaa työtä tekevällä, palveluksessa jo olevalla työntekijällä liikkeen luovutuksen yhteydessä. Kyseiset työntekijät ovat tarjolla olevan, työsopimuksensa mukaisen työn suhteen samassa asemassa.

Työpaikkailmoitusten merkitys ja työntarjoamisvelvoite

Kantaja on vedonnut 13 työpaikkailmoitukseen, joilla yhtiö on hakenut työntekijöitä sähköalan tehtäviin syksyn 2015 ja vuoden 2017 välisenä aikana (K2 ja K3). Kantaja on väittänyt, että avoinna olevien tehtävien määrä yhtiössä osoittaa, että tarjolla oleva työ ei ole vähentynyt ja uudelleensijoittamisvelvoite on laiminlyöty. Asiassa on riidatonta, että yhtiö on palkannut työntekijöitä sähköasentajan koulutusta edellyttäviin tehtäviin lähialueille eli kaupunki J:hin ensimmäisen kerran syyskuussa 2016.

$195

Johtopäätökset

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että kaupungista J kaupunkiin F siirretyn O:n ja kaupungista K tulleiden 2,5 komennusmiehen osalta kyse ei ole ollut sellaisesta vähäisestä ja tilapäisestä lisätyövoiman tarpeesta, jolla työntekijöiden siirtämistä tulosyksiköiden välillä olisi voitu perustella. Sen sijaan kyse on ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista uusista työntekijöistä, jotka on otettu irtisanottujen sähköasentajien työtehtäviä vastaaviin samankaltaisiin tehtäviin ilman että työnantajan toimintaedellytykset olisivat vastaavana aikana muuttuneet. Myös kylmäkoneasentajan tehtäviä hoitanut E on ollut koulutukseltaan sähköasentaja eikä vastaaja ole väittänytkään, ettei hän olisi ollut työsopimuslain 7 luvun 3 ja 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla sijoitettavissa niihin sähköasentajan tehtäviin, joissa laina- ja komennusmiehet ovat työskennelleet.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei X Oy:llä ole ollut asiallista ja painavaa perustetta irtisanoa A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n työsopimuksia taloudellisilla, tuotannollisilla ja työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvilla syillä.

Korvaukset

Yhtiö on velvollinen suorittamaan A:lle, B:lle, C:lle, D:lle ja E:lle korvausta työehtosopimuksen ja työsopimuslain vastaisesta työsopimuksen päättämisestä. Sähköistysalan työehtosopimuksen 6 §:n mukaan työntekijöiden työsuhdeturva ja siihen liittyvät menettelytavat määräytyvät sopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain mukaan jäljempänä olevin poikkeuksin. Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan työsopimuksen päättämisen syystä riippuen huomioon muun ohella työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

Työehtosopimuksen 6 §:n 7.4 kohdan mukaan korvauksen määrän laskemisessa käytetään

perusteena työehtosopimuksen korvauskeskituntiansiota. Korvauksen määrä yhdeltä kuukaudelta saadaan kertomalla korvauskeskituntiansio työehtosopimuksen mukaisella kertoimella 173. Laskuperusteena käytettävät kuukausipalkkojen määrät ovat asiassa riidattomat.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan saman luvun 2 §:n mukaan määrätystä korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion julistamista tai antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa (1290/2002) tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta. Säännöksen 2 momentin mukaan tuomioistuin voi tehdä korvauksesta 1 momentissa säädettyä pienemmän vähennyksen tai jättää vähennyksen kokonaan tekemättä, jos se on korvauksen määrä, työntekijän taloudelliset ja sosiaaliset olot sekä hänen kokemansa loukkaus huomioon ottaen kohtuullista.

Kantaja on vaatinut, että vähintään puolet korvauksista tulisi katsoa korvaukseksi aineettomasta vahingosta. Tältä osin työtuomioistuin toteaa, että työsopimukset on irtisanottu tuotannollis-taloudellisista syistä. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että irtisanomiseen olisi liittynyt loukkaavia piirteitä.

Vastaaja on korvauksia alentavana seikkana vedonnut siihen, että yhtiö on tarjonnut irtisanotuille työntekijöille heille soveltuvia tehtäviä työsuhteen irtisanomisesta takaisinottovelvoitteen päättymiseen saakka (V2). Riidatonta kuitenkin on, että yhtiö on palkannut irtisanomisten jälkeen työntekijöitä sähköasentajan koulutusta edellyttäviin tehtäviin lähialueille eli kaupunki J:hin ensimmäisen kerran syyskuussa 2016. Vastaajan mukaan avoimia tehtäviä on jouduttu ilmoittamaan etupainotteisesti muun muassa siltä varalta, että yhtiö voittaisi uusia lisätyövoimaa vaativia työkohteita. Ellei yhtiö sittemmin voittanut työkohdetta, ei tehtävän tarkoittamia töitä ollut lainkaan tarjolla eikä tehtävää sen vuoksi täytetty. Työtuomioistuin katsoo, että tästä syystä vastaajan vetoamalle seikalle ei voida korvausten määrä harkittaessa antaa kovin suurta merkitystä. Irtisanotut työntekijät ovat lisäksi riidattomasti hakeneet avoinna olevia tehtäviä jäljempänä selostetuin tavoin.

A

Vuonna 1964 syntyneen A:n työsuhde on kestänyt noin kahdeksan vuotta. Irtisanomisen jälkeen A on työllistynyt yhtiöön lyhyeen määräaikaiseen työsuhteeseen 21.6. ja 8.7.2016 väliseksi ajaksi, mutta muutoin hän on ollut työttömänä ja osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Riidatonta on, että hän on lisäksi hakenut yhtiössä avoinna ollutta sähköasentajan tehtävää syksyllä 2016. Tehtävään ei ole kuitenkaan palkattu ketään. A:n korvauksen laskuperusteena käytettävän kuukausipalkan määrä on ollut 3.252,40 euroa.

Vaikka A:n työsuhde on kestänyt useita vuosia, se ei kuitenkaan ole ollut siten merkittävän pitkä, että työsuhteen kesto tulisi huomioida korvausta korottavana seikkana. Korvausta korottavana seikkana on kuitenkin otettu huomioon hänen työttömyytensä pituus. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi A:n kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan määrän 26.019,20 euroa.

A:lle on maksettu työsuhteen päättymisen jälkeisellä kahdeksan kuukauden tarkastelujaksolla 5.3. — 4.11.2016 ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa yhteensä 10.694,80 euroa. Asiassa ei ole edellä todetuin tavoin esitetty riittävää selvitystä siitä, että irtisanomiseen liittyisi loukkaavia piirteitä tai että vähennys muista syistä tulisi jättää tekemättä tai tehdä säädettyä pienempänä. Näin ollen A:lle tuomittavasta korvauksesta 26.019,20 euroa on vähennettävä 75 prosenttia hänelle edellä mainitulta ajalta maksetusta työttömyyspäivärahasta eli 8.021,10 euroa. A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää siten 17.998,10 euroa. X Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän 8.021,10 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

B

Vuonna 1960 syntyneen B:n työsuhde on kestänyt noin 35 vuotta. B ei ole työllistynyt uudelleen irtisanomisen jälkeen. Tällä hetkellä hän on työkyvyttömyyseläkkeellä. Riidatonta on, että hän on hakenut yhtiössä avoinna ollutta tehtävää huhtikuussa 2016. Tehtävään ei ole kuitenkaan palkattu ketään. B:n korvauksen laskuperusteena käytettävän kuukausipalkan määrä on ollut 3.176,28 euroa.

Korvauksen määrää korottavina seikkoina on otettu huomioon B:n pitkäaikainen työskentely yhtiön palveluksessa ja uudelleen työllistymisen epätodennäköisyys. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi B:n 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 38.115,36 euroa.

B:lle on maksettu työsuhteen päättymisen jälkeen ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa 5. — 17.4.2016 yhteensä 867,60 euroa ja sen jälkeen KELAn rahoittamaa sairauspäivärahaa. Asiassa ei ole edellä todetuin tavoin esitetty riittävää selvitystä siitä, että irtisanomiseen liittyisi loukkaavia piirteitä tai että vähennys muista syistä tulisi jättää tekemättä tai tehdä säädettyä pienempänä. Näin ollen B:lle tuomittavasta korvauksesta 38.115,36 euroa on vähennettävä 75 prosenttia hänelle edellä mainitulta ajalta maksetusta työttömyyspäivärahasta eli 650,70 euroa. B:lle maksettavan korvauksen määräksi jää siten 37.464,66 euroa. X Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän 650,70 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

C

Vuonna 1983 syntyneen C:n työsuhde on kestänyt noin 12 vuotta. C on työsuhteen irtisanomisen jälkeen ryhtynyt yrittäjäksi. C:n ansiot yrittäjänä ovat kantajan mukaan olleet huomattavasti alhaisemmat kuin hänen palkkansa yhtiön palveluksessa ollessa. C:n korvauksen laskuperusteena käytettävän kuukausipalkan määrä on ollut 3.062,10 euroa.

Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi C:n kuuden kuukauden palkkaa vastaavan määrän 18.372,60 euroa.

Kantaja on korvausta korottavana tekijänä vedonnut siihen, että C on alkanut toistaiseksi voimassaolevan työsuhteensa aikana opiskella ammattitutkintolisään oikeuttavaa sähköasentajan ammattitutkintoa oppisopimuksella, ja työnantaja on päättänyt C:n oppisopimuksen ilman oppilaitoksen hyväksyntää. Työtuomioistuin toteaa, että C:n oppisopimuksen päättämistä koskeva asia on vireillä toisessa tuomioistuimessa. Samaa kysymystä ei ole voitu käsitellä työtuomioistuimessa eikä sitä voida ottaa huomioon myöskään harkittaessa C:n toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen päättämisestä tuomittavaa korvausta.

D

Vuonna 1961 syntyneen D:n työsuhde on kestänyt noin yhdeksän vuotta. D on työsuhteen päättymisen jälkeen työllistynyt toisen yhtiön palvelukseen määräaikaiseen työsuhteeseen ajalle 28.3. — 30.9.2016. Tämän jälkeen D on ollut työttömänä. Riidatonta on, että D on 24.3.2016 hakenut yhtiössä kaupunki L:n toimipisteessä avoinna ollutta tehtävää, mutta sittemmin ilmoittanut, ettei ollut kiinnostunut tehtävästä. Hän on hakenut myös kaupunki J:ssä avoinna ollut tehtävää keväällä 2016, mutta tehtävään ei ole palkattu ketään. D:n korvauksen laskuperusteena käytettävän kuukausipalkan määrä on ollut 3.063,83 euroa.

Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi D:n kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan määrän 24.510,64 euroa.

D on edellä todetuin tavoin työllistynyt 4.3.2016 päättyneen työsuhteen jälkeen uuteen työsuhteeseen 28.3. ja 30.9.2016 väliseksi ajaksi. Korvaus palkkaetujen menetyksestä ei voi kohdistua tällaiseen aikaan, jolta D:lle ei ole aiheutunut palkkaetujen menetystä työsuhteen päättymisen vuoksi. Määräaikainen työ siirtää tarkastelujaksoa, jolta työttömyyspäivärahat otetaan huomioon rahaston osuutta laskettaessa (ks. TT 2018:67, KKO 2016:70). Työttömyyskuukausien mukainen kahdeksan kuukauden tarkastelujakso kuluu ajalla 5.3.2016 — 27.3.2016 (0,7 kk) ja 1.10.2016 — 8.5.2017 (7,3 kk). Työttömyysvakuutusrahaston selvityksen perusteella etuuksien maksatus on päättynyt 28.2.2017 (5,7 työttömyyskuukautta).

D:lle on maksettu työttömyysetuuksia työsuhteen päättymisen jälkeiseltä 5,7 työttömyyskuukauden tarkastelujaksolta yhteensä 9.105,28 euroa. Asiassa ei ole edellä todetuin tavoin esitetty riittävää selvitystä siitä, että irtisanomiseen liittyisi loukkaavia piirteitä tai että vähennys muista syistä tulisi jättää tekemättä tai tehdä säädettyä pienempänä. Näin ollen D:lle tuomittavasta korvauksesta 24.510,64 euroa on vähennettävä 75 prosenttia hänelle edellä mainitulta ajalta maksetusta työttömyyspäivärahasta eli 6.828,96 euroa. D:lle maksettavan korvauksen määräksi jää siten 17.681,68 euroa. X Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän 6.828,96 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

E

Vuonna 1970 syntyneen E:n työsuhde on kestänyt noin 22 vuotta. E on työllistynyt uudelleen irtisanomisen jälkeen. E:n korvauksen laskuperusteena käytettävän kuukausipalkan määrä on ollut 3.300,84 euroa.

Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi E:n kuuden kuukauden palkkaa vastaavan määrän 19.805,04 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

X Oy on asian hävitessään oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Sähköalojen ammattiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut, joiden määrä on riidaton.

Vaatimukset

Sähköalojen ammattiliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

— velvoittaa X Oy:n suorittamaan sähköistysalan työehtosopimuksen 6 §:n nojalla työehtosopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisena korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä

— A:lle 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 39.028,80 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 29.5.2017 lukien,

— B:lle 16 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 50.820,48 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 29.5.2017 lukien,

— D:lle 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 36.765,96 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 29.5.2017 lukien,

— E:lle 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 39.610,08 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 29.5.2017 lukien,

— velvoittaa X Oy:n korvaamaan Sähköalojen ammattiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 12.984,70 eurolla korkoineen.

Perusteet

Irtisanomisperusteen puuttuminen

A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n irtisanomiselle ei ole ollut taloudellista, tuotannollista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelystä johtuvaa perustetta. Irtisanottujen työtehtävät vakiintuneissa huoltokohteissa eivät ole vähentyneet. Irtisanomisen aiheuttanutta työvoimapulaa on vuonna 2016 paikattu ylitöillä, laina- ja komennusmiehillä, liikkeenluovutuksen kautta tulleilla sekä ulkopuolelta palkattujen H:n ja I:n työpanoksella sekä jättämällä töitä kokonaan tekemättä. Työntarjoamisvelvoitteiden päätyttyä yhtiö on täyttänyt irtisanomisten aiheuttaman työvoimavajauksen palkkaamalla seitsemän uutta työntekijää.

Toiminta ei ole ollut tappiollista sähköpuolella eikä tarjolla oleva työ ollut vähentynyt

Yhtiö on perustellut irtisanomistarvetta yhteistoimintaneuvotteluissa vuoden 2015 tappiollisella tuloksella ja tulostavoitteilla. Palveluliiketoiminta, josta sähköasentajia on irtisanottu, on kuitenkin ollut voitollista toimintaa. LVI-puolen urakat ovat olleet osin tappiollisia. Irtisanomiset on kuitenkin pääosin kohdistettu sähköasentajiin. Ainoastaan yksi LVI-asentaja on irtisanottu ja hänenkin irtisanomisensa on peruutettu.

Sähköpuolella toiminta ei sen sijaan ole ollut tappiollista. Kanteessa mainitut työntekijät on siten irtisanottu toiminnoista, jotka ovat tuottaneet voittoa ja joissa myös katteet ovat olleet hyvät. Yhteistoimintaneuvottelujen aikaan katteet sähköpuolella ovat olleet noin 20 prosenttia voitolla. Työnantajan edustaja on kertonut pääluottamusmiehelle 6.10.2015 pidetyssä tapaamisessa, ettei sähköpuolella ole ollut irtisanomistarvetta, koska sähköasentajien esimiesten liikevaihto on kasvanut, kateprosentti on ollut vahvasti plussan puolella ja työkanta hyvä. Vuosina 2014 ja 2015 ei ole ollut tappiollisia sähköprojekteja. Irtisanottujen työsuhteiden päätyttyä tulosyksikön liikevaihto on todellisuudessa kasvanut 30 prosenttia budjettiin nähden kesäkuuhun 2016 mennessä. Viiden sähköasentajan vähentämisellä ei ole voitu saada sellaista kustannussäästöä, jolla olisi ollut merkitystä ottaen huomioon, että tulosyksikön liikevaihto on jo kesäkuussa kasvanut reilusti budjettiin nähden.

Yhteistoimintaneuvottelujen aikaan työtilanne sähköpuolella on ollut hyvä. Useita urakka- ja aikatyönä tehtäviä kohteita on ollut edelleen käynnissä. Huoltosopimukset ovat myös olleet ennallaan. Kaikki irtisanotut ovat työskennelleet enimmäkseen huoltotöissä eivätkä ne olleet vähentyneet.

Yhteistoimintaneuvotteluissa on jo ollut tiedossa, että töitä on ollut riittävästi ainakin koko vuodeksi 2016. Vuonna 2016 ei ole ollut lomautettuna yhtään sähköasentajaa. Vuonna 2017 ei myöskään ole ollut lomautuksia palveluliiketoiminnassa työskentelevien sähköasentajien osalta.

Irtisanomisten jälkeen on tehty ylitöitä, joiden määrät ovat lisääntyneet sekä kaupungissa F että J:ssä. Heti tammikuussa 2016 erään hotellin työmaalla on aloitettu ylitöiden tekeminen 12 tunnin työpäivillä. Irtisanottujen henkilöiden puuttumaan jäänyt työpanos on siten jouduttu korvaamaan kalliimmaksi tulevilla ylitöillä. Kahdentoista oppisopimuskoulutuksessa olleen työntekijän osalta lähiopetuspäivät koulussa on peruutettu, koska töitä on ollut niin paljon. Työntekijät ovat tehneet irtisanottujen töitä. Lomarahojen vaihtaminen vapaaseen on kielletty työvoimapulan johdosta. Lisäksi kaupunki F:ssä ja G:ssä oli käytetty laina- ja komennusmiehiä sekä palkattu uutta työvoimaa.

Lisätyövoiman tarve

Irtisanomisperustetta ei ole alun perinkään ollut, koska työvoiman tarve on ollut jatkuvaa, eikä tarjolla oleva työn määrä ollut vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työnantajalla on välittömästi irtisanomisten jälkeen tullut tarve lisätyövoimalle. Joulukuussa 2015 on ollut työvoimapulaa sekä kaupunki F:ssä että G:ssä. Lisätyövoiman tarvetta on ollut sähkö- ja kylmäkoneasennuksissa. Työnantaja on useaan kertaan pyytänyt luottamusmieheltä lupaa ulkopuolisen työvoiman käyttöön jo joulukuussa 2015. Lisäksi kaupunki J:stä on jatkuvasti lähetetty uutta työvoimaa, niin sanottuja lainamiehiä F:ään. Komennusmiehiä on tullut kaupungeista R ja L. Koko vuoden 2016 kevään on ollut koko ajan vähintään neljä laina/komennusmiestä korvaamassa irtisanottujen työpanosta. Tulosyksikön sähköasentajien ja kylmäkoneasentajien yhteismäärä on 1.12.2015 ollut 35. Tammikuun 2016 alussa yhteismäärä on ollut 39.

Kylmäkoneasentajan/sähköasentajan töitä tehnyt E on tehnyt laskutustöitä eri kohteissa. Työt kylmäkoneasennuksissa ovat välittömästi E:n irtisanomisen jälkeen lisääntyneet yhtiön saatua kaupunkien G ja M K-Marketien kylmäkoneasennukset. E:n irtisanomisesta on aiheutunut työvoimavaje kaupunki G:ssä, jota on paikattu F:n kylmäkoneasentajilla sillä seurauksella, että F:ssä on jäänyt kokonaan töitä tekemättä. Lisäksi keväällä 2016 on G:hen palkattu I –niminen työntekijä, joka on alkanut tehdä kylmäkoneasennuksia.

A ja B ovat tehneet pelkästään laskutustöitä. Huoltosopimuksissa tai huolto/laskutustöiden määrässä ei ole tapahtunut lainkaan muutosta. Lisäksi irtisanotut työntekijät ovat olleet yhtiölle erittäin tuottavia. Laskutettava osuus työntekijöiden tekemistä tunneista on ollut yli 90 prosenttia. B:n ja A:n tilalle on siirretty komennusmiehiä Pohjois-Suomesta sekä Z Oy:stä liikkeenluovutuksella tullut työntekijä N.

Yhtiö on hakenut ja palkannut uutta työvoimaa ennen työntekijöiden irtisanomista ja heidän irtisanomisensa jälkeen. Yhtiö on 1.9.2015 palkannut H:n, joka on suorittanut sähköasentajan tutkintoa oppisopimuksella. Yhteistoimintaneuvotteluesitys on annettu hyvin pian tämän jälkeen 29.9.2015. Syyskuussa 2015 ei ole tapahtunut mitään yllättävää, vaan yhtiöllä on täytynyt olla jo H:ta oppisopimuskoulutukseen palkattaessa tieto siitä, että yhtiö tulisi aloittamaan yhteistoimintaneuvottelut henkilöstön irtisanomiseksi. Tulosyksikön tappiollisuus on ollut yhtiön tiedossa jo kesällä 2015. Irtisanotuista C sekä A ovat koulutukseltaan sähkö/automaatioasentajia. Myös muut irtisanotut olisivat voineet sähköasentajan koulutuksella tehdä työtehtäviä, joita H on tehnyt.

Työpaikkailmoitukset

Yhtiö on yhteistoimintaneuvottelujen aikana 16.11.2015 julkaistulla ilmoituksella hakenut sähkö- ja iv-huoltoasentajaa kaupunki J:hin. Hakuaika on päättynyt 30.11.2015. Irtisanotuille ei ole tarjottu mainittua tehtävää irtisanomisen vaihtoehtona eikä irtisanomistilanteessa ole lainkaan käyty läpi uudelleensijoittamisen mahdollisuuksia. Koska yhteistoimintaneuvottelut ovat olleet käynnissä sähköasentajaa kaupunki J:hin haettaessa ja yhtiö on siten tiennyt tulevansa todennäköisesti irtisanomaan työntekijöitä kaupungeista F ja G, olisi yhtiön tullut pidättäytyä uusien työntekijöiden hakemisesta ja siirtää irtisanottaviksi valikoituvat työntekijät näihin tehtäviin irtisanomisen sijasta.

Tammi-helmikuussa 2016 kaupunki F:ssä on ollut kaupungista J töissä kaksi asentajaa. Samaan aikaan kun yhtiö on siirtänyt J:stä työvoimaa F:ään, yhtiö on hakenut J:hin heidän tilalleen työvoimaa määräaikaisiin työsuhteisiin irtisanottujen työntekijöiden irtisanomisaikana. Hakuaika on päättynyt 7.4.2016. Irtisanotuista työntekijöistä B on hakenut työpaikkoja, mutta hän ei ole tullut valituksi. Luottamusmiehelle aluepäällikkö on kertonut, että määräajaksi haetut työntekijät on ollut tarkoitus vakinaistaa, jos hakijoissa on hyviä hakijoita.

Avoin työpaikka ja työpaikkailmoitus olivat osoitus työnantajan työvoiman tarpeesta. Myös uudelleensijoittamisvelvoite on laiminlyöty. Jatkuvat rekrytointiprosessit ovat osoitus siitä, ettei työn määrä ole vähentynyt laissa edellytetyllä tavalla olennaisesti ja pysyvästi. Vajaa vuosi työsuhteiden päättymisen jälkeen yhtiö on jälleen hakenut useita kylmäkoneasentajia sekä paloilmoitinasentajaa kaupunki F:ään.

Irtisanotuista B, A ja D ovat hakeneet vastaajayhtiöstä töitä seuraavasti:

— B huhtikuussa 2016 kaupunki J:hin, mutta ei tullut palkatuksi

— A kaupunki J:hin, jonne hän työllistyi kolmeksi viikoksi kesällä 2016

— A kaupunki F:ään sähköasentajan paikkaa sekä iv-asentajan paikkaa

Liikkeenluovutus 1.1.2016

Korvausten määrät

Työehtosopimuksen 6 §:n 7.4 kohdan mukaan korvauksen määrän laskemisessa käytetään perusteena työehtosopimuksen korvauskeskituntiansiota. Korvauksen määrä yhdeltä kuukaudelta saadaan kertomalla korvauskeskituntiansio työehtosopimuksen mukaisella kertoimella 173.

Vuonna 1964 syntyneen A:n työsuhde kesti noin kahdeksan vuotta. Laskuperusteena käytettävän kuukausipalkan määrä oli 18,80 x 173 = 3.252,40 euroa. A on ollut työttömänä ja osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Hän työllistyi yhtiössä ainoastaan määräaikaiseksi 21.6. ja 8.7.2016 väliseksi ajaksi. A:n ikä huomioon ottaen hän ei tule enää työllistymään. Kohtuullisena korvauksen määränä on pidettävä 12 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta.

Vuonna 1960 syntyneen B:n työsuhde kesti noin 35 vuotta. Laskuperusteena käytettävän kuukausipalkan määrä oli 18,36 x 173 = 3.176,28 euroa. B ei ole työllistynyt uudelleen irtisanomisen jälkeen. B on irtisanomisen seurauksena sairastunut vakavasti masennukseen ja hän on ollut työsuhteen päättymisen jälkeen sairauslomalla. B on saanut työttömyyspäivärahaa 5. — 17.4.2016 ja sen jälkeen sairauspäivärahaa. B on työkyvyttömyyseläkkeellä. B ei ole saanut työttömyyspäivärahaa. B:n ikä, työsuhteen pitkä kesto ja uudelleen työllistymisen epätodennäköisyys huomioon ottaen kohtuullisena korvauksen määränä oli pidettävä 16 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta.

Vuonna 1983 syntyneen C:n työsuhde kesti noin 12 vuotta. Laskuperusteena käytettävän kuukausipalkan määrä oli 17.70 x 173= 3.062,10 euroa. C on työsuhteen irtisanomisen jälkeen alkanut yrittäjäksi. C:n ansiot yrittäjänä ovat olleet huomattavasti alhaisemmat kuin hänen palkkansa yhtiön palveluksessa ollessa. Korvausta korottavana tekijänä tulee ottaa huomioon, että työnantaja on päättänyt C:n oppisopimuksen ilman oppilaitoksen hyväksyntää. C on alkanut toistaiseksi voimassaolevan työsuhteensa aikana opiskella ammattitutkintolisään oikeuttavaa sähköasentajan ammattitutkintoa oppisopimuksella. Kohtuullisena korvauksen määränä on pidettävä 12 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta.

Vuonna 1961 syntyneen D:n työsuhde kesti noin 9 vuotta. Laskuperusteena käytettävän kuukausipalkan määrä oli 17.71 x 173 = 3.063,83 euroa. D on työsuhteen päättymisen jälkeen työllistynyt toisen yhtiön palvelukseen määräaikaiseen työsuhteeseen ajalle 28.3. — 30.9.2016. Tämän jälkeen D on ollut työttömänä. Ottaen huomioon D:n ikä ja siitä johtuva epätodennäköisyys työllistyä, kohtuullisena korvauksen määränä on pidettävä 12 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta.

Vuonna 1970 syntyneen E:n työsuhde kesti noin 22 vuotta. Laskuperusteena käytettävän kuukausipalkan määrä oli 19,08 x 173 = 3.300,84 euroa. E on työllistynyt uudelleen irtisanomisen jälkeen. Työsuhteen kesto on otettava huomioon korvausta korottavana tekijänä. Uudelleentyöllistyminen kuitenkin huomioiden kohtuullisena korvauksen määränä on pidettävä 12 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta.

Irtisanomistilanne on tullut kaikille yllätyksenä. Työntekijöille ei ole kerrottu etukäteen tilaisuuden luonnetta, joten kenelläkään ei ole ollut mahdollisuutta valmistautua tilanteeseen. Työnantaja ei ole myöskään varannut työntekijöille mahdollisuutta pyytää luottamusmies tai muu avustaja paikalle. Työntekijät ovat kokeneet irtisanomisen loukkaavana. Irtisanomismenettely ja sen yllättävyys on osaltaan lisännyt loukkauksen määrää. Tämän vuoksi vähintään puolet korvauksesta tulisi katsoa korvaukseksi aineettomasta vahingosta.

Vastaus kannevaatimuksiin

Sähkötekniset työnantajat STTA ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Sähköalojen ammattiliitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 16.221,63 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Irtisanomisille on ollut lain mukaiset perusteet

Toiminta on ollut tappiollista

X Oy:n irtisanomissuunnitelmat eivät ole koskeneet yksinomaan sähköasentajia, vaan heidän ohellaan myös ylempiä toimihenkilöitä, toimihenkilöitä, putki- ja ilmastointiasentajia ja putkiasentajia. Keski-Pohjanmaan tulosyksikön sähköasentajia on päädytty irtisanomaan, koska sähköasentajista on ollut yliresursointia suhteessa tarjolla olleeseen työmäärään ja tulosyksikön tulos on ollut tappiollinen. Yksikön vuoden 2015 tulos oli 402.000 euroa tappiollinen. Tappiollisuus on johtunut sekä sähköasennus- että LVI-puolesta ja irtisanomiset ovat kohdistuneet molempiin toimintoihin. Työnantajalla ei ole velvollisuutta harjoittaa kannattamatonta liiketoimintaa. Myös voitolliseen liiketoimintaan voidaan kohdistaa irtisanomisia, joilla turvataan toiminnan säilyminen kannattavana. Työnantajalla on oikeus päättää liikkeenjohdostaan ja esimerkiksi siitä, miltä paikkakunnilta käsin töitä tulevaisuudessa tehdään ja missä laajuudessa. Nämä päätökset voivat johtaa työsuhteiden irtisanomiseen.

Tarjolla olevat työt ovat vähentyneet

$1ab

$1ac

Oppisopimuskoulutukseen osallistuvien työntekijöiden lähiopetuspäiviä on siirretty keväällä 2016. Yhtiö on päätynyt siirtoon, koska päivien pito vasta myöhemmin on katsottu tarkoituksenmukaisemmaksi ajankohdaksi töiden järjestelyiden kannalta. Tällä noin puoli vuotta irtisanomisten jälkeen tehdyllä siirrolla ei kuitenkaan ollut mitään kytköstä irtisanomisiin. Koulutusten järjestäminen työnteon kannalta tarkoituksenmukaisina ajankohtina on yhtiön tavanomaista ja asianmukaista työnjohtoa.

$1ad

Irtisanomisten jälkeen erään hotellin työmaalle on yllättäen tilattu yhtiöstä riippumattomista syistä lisää työvoimaa. Työmaalle on tilaajan kanssa aiemmin sovittu työntekijämääräksi kaksi sähköasentajaa ja kaksi putkiasentajaa. Tilaaja on nostanut vaatimusta olennaisesti enimmillään 10 sähköasentajaan, mikä luonnollisesti on edellyttänyt yhtiöltä sähköasentajien siirtelyä eri työmaiden kesken toimeksiannon asianmukaiseksi toteuttamiseksi.

$1ae

$1af

Kyseessä oli suuri yhtiö, jonka eri tulosyksiköt toimivat verraten itsenäisesti. Ne esimerkiksi

harkitsivat itsenäisesti omat rekrytointitarpeensa. Tähän liittyen avoimia tehtäviä saatettiin ilmoittaa myös tilanteissa, joissa yhtiön toinen osa oli suunnittelemassa tai toteuttanut irtisanomisia. Lisäksi avoimia tehtäviä jouduttiin ilmoittamaan etupainotteisesti muun muassa siltä varalta, että yhtiö voittaisi uusia lisätyövoimaa vaativia työkohteita. Ellei yhtiö sittemmin voittanut työkohdetta, ei tehtävän tarkoittamia töitä ollut lainkaan tarjolla eikä tehtävää luonnollisestikaan täytetty. Henkilöstöhallinto hallinnoi ja koordinoi tätä kokonaisuutta siten, ettei suoranaisia rekrytointeja tehty ilman että työsopimuslain edellyttämä työntekijöiden uudelleensijoittaminen ja takaisinottovelvoitteen noudattaminen otettiin asiamukaisesti huomioon. Avoimista tehtävistä ilmoittaminen ja henkilöiden palkkaus olivat erillisiä asioita.

Yhtiö palkkasi irtisanomisten jälkeen sähköasentajan koulutusta edellyttäviä huoltoasentajia

lähialueille eli kaupunki J:hin ensimmäisen kerran vasta syyskuussa 2016. Tämä oli lähes vuosi irtisanomisten toteuttamisesta, eikä yhtiö voinut ennakoida näitä palkkaustarpeita työntekijät irtisanoessaan joulukuun 2015 alussa. Näiden työntekijöiden palkkaaminen ei siten osoittanut sitä, etteivät työt olisi vähentyneet kaupunki F:stä ja G:stä ja G:stä irtisanomisperusteen edellyttämin tavoin. Lisäksi näitä huoltoasentajan tehtäviä on tarjottu irtisanotuille työntekijöille heidän takaisinottovelvoitteensa aikana, mutta he eivät ole olleet tehtävistä kiinnostuneita.

Työntarjoamisvelvollisuutta ei ole rikottu

Yhtiö selvitti irtisanomisperusteeseen liittyen ennen irtisanomisia ja irtisanomisaikana, voitiinko työntekijät sijoittaa joihinkin muihin heille soveltuviin tehtäviin. Yhtiö on velvoitteeseensa liittyen tarjonnut kullekin irtisanotulle työntekijälle kirjeitse säännönmukaisesti sähköasentajan tehtäviä eri paikkakunnilta aina heidän irtisanomisaikansa päättymiseen saakka ja sen jälkeenkin. Tarjouksista huolimatta ei kuitenkaan ole löytynyt sellaisia tehtäviä, joita työntekijät olisivat olleet suostuvaisia ottamaan vastaan. Yhtiö on näin huolehtinut työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuudestaan.

$1b0

$1b1

Vuoden 2016 alussa tapahtuneella liikkeenluovutuksella, jossa yhtiöön on siirtynyt neljä sähköasentajaa Z Oy:stä, ei ole ollut mitään vaikutusta irtisanomisiin. Nämä asentajat työskentelivät ennen liikkeenluovutusta erään yhtiön kaupunki Ä tehtaalla ja he ovat jatkaneet liikkeenluovutuksen jälkeenkin samalla asiakkaalla ja samoissa töissä. Asiakas on niin sanotusti korvamerkinnyt heidät näihin töihin, eikä asialla ole ollut mitään vaikutusta muille yhtiön sähköasentajille tarjolla oleviin töihin.

Korvausten määristä

Korvauksia alentavana seikkana tulee joka tapauksessa ottaa huomioon, että yhtiö on tarjonnut irtisanotuille työntekijöille lukuisia heille soveltuvia tehtäviä työsuhteen irtisanomisesta takaisinottovelvoitteen päättymiseen saakka. Työntekijät eivät ole olleet halukkaita ottamaan mitään näistä tehtävistä vastaan ilman pätevää syytä. Jonkun tarjotun tehtävän vastaanottamalla työntekijän vakituinen työsuhde yhtiöön olisi jatkunut. Työntekijät ovat siten omilla valinnoillaan aiheuttaneet itselleen työttömyyttä ja ansion menetystä.

Työntekijöiden irtisanomistilanteessa ei myöskään ole ollut minkäänlaisia loukkaavia piirteitä. Työntekijän erityinen kuuleminen ennen irtisanomista ei koske tilanteita, joissa yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen työsuhde irtisanotaan taloudellisin tai tuotannollisin perustein.

Perustelut

Erimielisyys

X Oy on yhtiössä 8.10. — 23.11.2015 käytyjen yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen 4.12.2015 irtisanonut taloudellisilla, tuotannollisilla ja toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvilla perusteilla yhtiön kaupunki F:n työhönottopaikasta sähköasentajien A:n, B:n ja C:n työsopimukset ja kaupunki G:n työhönottopaikasta sähköasentajan D:n sekä kylmäkoneasentajana työskennelleen sähköasentaja E:n työsopimukset. A:n ja D:n työsuhteet ovat päättyneet 4.3.2016 ja muiden irtisanottujen työntekijöiden 4.4.2016. Erimielisyys koskee sitä, onko työsopimusten irtisanomisille ollut työehtosopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain mukaiset perusteet.

Kantajan mukaan palveluliiketoiminnan puolella työskennelleitä sähköasentajien työsopimuksia ei ole voitu irtisanoa, koska palveluliiketoiminta on ollut voitollista toimintaa, jossa työtilanne on säilynyt ennallaan. Lisäksi kantaja on vedonnut muun ohella laina- ja komennusmiesten käyttöön sekä uusien työntekijöiden palkkaamisiin kaupunki F:ssä ja G:ssä.

Vastaaja on vedonnut muun ohella siihen, että tulosyksikön tulos on ollut tappiollinen ja sähköasentajia on ollut liikaa suhteessa tarjolla olevan työn määrään. Laina- ja komennusmiesten osalta vastaaja on katsonut, että yhtiössä ei ole ollut mitenkään harvinaista, että sähköasentajat ovat tehneet töitä eri paikkakunnilla ja eri tulosyksiköiden välillä. Yhtiön oman työvoiman joustava käyttäminen yli paikkakuntarajojen on ollut asianmukaista työnjohto-oikeuden käyttöä. Edelleen vastaajan mukaan uusia työntekijöitä ei ole otettu samoihin tehtäviin, joissa irtisanotut ovat työskennelleet.

Oikeudelliset lähtökohdat

$1b2

$1b3

$1b4

Irtisanomisperusteen vaikutusalueen määrittämisellä on merkitystä myös tilanteessa, jossa irtisanottavan työntekijän tilalle on siirretty yrityksen sisäisin siirroin toinen työntekijä. Työnantaja voi asiallisin perustein valita saman irtisanomisperusteen vaikutusalueella ja samanlaisessa asemassa olevien työntekijöiden joukosta irtisanottavat henkilöt, ellei työvoiman irtisanomisjärjestystä koskevista määräyksistä muuta johdu (ks. esim. TT 2015:29, TT 2017:128 ja KKO 2010:43, jossa työntekijän siirto konsernin sisällä ei loukannut irtisanotun työntekijän irtisanomissuojaa, koska irtisanomisperusteen vaikutusalueena oli koko konserni ja työntekijät olivat jäljellä oleviin tehtäviin nähden samassa asemassa).

Jos työntekijät ovat olleet saman irtisanomisperusteen vaikutusalueella ja työtehtäviin nähden samanlaisessa asemassa, työntekijän siirtämisellä irtisanotun työhön ei ole rikottu irtisanotun työntekijän irtisanomissuojaa. Sisäiset siirrot ovat toisin sanoen sallittuja vain saman irtisanomisuhan alla olevien kesken. Oikeuskäytännössä onkin katsottu, että kyse ei ole laissa kielletystä uuden työntekijän ottamisesta, jos irtisanotun työntekijän tilalle siirretään aiemmin samassa tehtävässä toiminut henkilö (KKO 1995:20) tai muutoin samanlaista työtä tehnyt työntekijä (KKO 2010:43). Työnantajalla on tällöin vapaus valita irtisanottavat työntekijät saman irtisanomisperusteen vaikutusalueen piiristä. Lainvastaista sen sijaan on se, että irtisanottavan työntekijän tilalle siirretään yrityksen sisällä toinen työntekijä, joka ei ole aikaisemmin tehnyt kysymyksessä olevaa työtä ja jolle on jouduttu antamaan tehtävään koulutus (KKO 2000:64).

$1b5

Toisaalta vähäinen ja tilapäinen lisätyövoiman tarve ei vielä osoita irtisanomisen laittomuutta (KKO 1993:145) eikä uuden työntekijän ottaminen tai työntekijöiden siirtäminen yrityksen sisällä tällaisessa tilanteessa ole kiellettyä. Korkein oikeus on ratkaisuissaan KKO 2017:38 ja 2017:39 katsonut, että lisätyövoiman käyttö tilapäisesti esimerkiksi sesonkiluonteisten ruuhkahuippujen tasoittamiseksi ei vielä sellaisenaan osoita sitä, että tarjolla oleva vakituinen työ ei olisi vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Jos sen sijaan lisätyövoimaa käytetään muutoinkin kuin tilapäisesti ja etenkin jos sitä on runsaasti, tämä voi viitata siihen, että tarjolla oleva työ ei ole olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt. Lisäksi on huomattava, että työsopimuslain 7 luvun 3 ja 4 §:n nojalla irtisanottavalle on tarjottava myös osa-aikaista ja määräaikaista työtä, ellei se ole aivan satunnaista ja lyhytkestoista (ks. esim. TT 2006:70, TT 2011:87 ja KKO 2017:39).

Henkilötodistelu

$1b6

$1b7

C1 on kertonut, että helmikuussa 2015 yhtiössä haettiin työntekijää automaatioasentajan tehtävään. Kahden eläköityvän työntekijän tilalle haettiin silloin nuorempaa työntekijää. C1 oli tavannut silloin H:n, mutta koska H:lla ei ollut sähköpuolelta minkäänlaista kokemusta, häntä ei silloin palkattu. H:n asenteesta kuitenkin pidettiin, ja hän oli suorittanut automaatioasentajan kolmevuotisen koulutuksen. H oli ehdottanut, että hän tekisi sähköasentajan tutkintoa työn ohella. Toukokuussa 2015 näin sovittiinkin. Hänet palkattiin kuitenkin automaatioasentajaksi.

$1b8

E1 on kertonut, että I palkattiin yhtiöön vuoden 2016 keväällä putkiasentajaksi. Putkiasentajan koulutus ei pätevöittänyt tekemään kylmäasentajan töitä itsenäisesti, mutta I:llä oli rajoitettu pätevyys myös joihinkin kylmäasennustöihin, joita hän teki pienimuotoisesti vuoden 2016 lopussa ja 2017 alussa. Nämä työt olivat E:n töitä vastaavia.

$1b9

F1 on kertonut, että liikkeenluovutuksen myötä 1.1.2016 yhtiöön siirtyivät sähkökoulutuksen käynyt mekaanisen puolen asentaja N ja sähköasentajat R ja Q. N teki pääasiassa teollisuudessa mekaanisia töitä, muun muassa yritys I1:llä, eikä hänellä ole teetetty sähkötöitä itsenäisesti. R oli työskennellyt Z Oy:n putkitehtaalla kaupunki G:ssä ja hän työskenteli liikkeenluovutuksen jälkeen F1:n alaisuudessa vain pari kuukautta. Q oli työskennellyt kymmenisen vuotta kaupunki Ä:n eräässä yrityksessä ja hän jatkoi edelleen samoissa töissä.

F1:n mukaan H palkattiin yhtiöön noin vuoden päästä eläköityvän kahden automaatioasentajan tilalle mekaanisen automaatioasennuksen tehtäviin. Sähköalan ammattilaisen töitä H:lla ei voinut teettää, eikä hän osannut tehdä itsenäisesti sähkötöitä. Turvallisuussyistä automaatioasentajiltakin edellytettiin kuitenkin sähköalan osaamista, minkä vuoksi H:ta lähdettiin kouluttamaan sähköpuoleen oppisopimuksella. H:n koulutus ei kuitenkaan ollut C:n ja A:n automaatioasentajan tutkintoihin verrattavissa. H oli tehnyt yhtiössä enimmäkseen automaatioasentajan LVI-puolen töitä eikä niinkään sähköpuolen töitä (K7).

$1ba

F1:n käsityksen mukaan I palkattiin yhtiöön LVI-huoltomieheksi. Sähköosaamista hänellä ei ollut. Työ ei ollut rinnastettavissa kylmälaiteasentajan töihin, jotka edellyttivät sähköpuolen koulutusta, eikä I olisi voinut tehdä esimerkiksi E:n töitä.

$1bb

$1bc

Ö:n mukaan aikaisemmin tai sen jälkeen ei ole ollut tarvetta laina- tai komennusmiesten käyttöön näin laajasti. Se ei ole yhtiölle kannattavaa, sillä laina- tai komennusmiehiä ottavan yksikön kulut kasvavat, koska se joutuu maksamaan kulukorvauksia. Lähettävä yksikkö taas on budjetoinut itselleen tietyn liikevaihdon, ja jos lainamiehet ovat kauan poissa, yksikkö rupeaa tuottamaan tappiota.

Ö on kertonut, että irtisanotut sähköasentaja B ja automaatioasentaja A olivat työskennelleet kaupunki F:ssä teollisuuden työkohteissa aikatöissä, huoltotöissä ja pienurakoissa. Heillä oli ollut työkohteena erityisesti I1, jonka kanssa tehdyssä sopimuksessa ei ollut tapahtunut muutoksia irtisanomisten aikana. Työtilanne oli ollut muutenkin hyvä. B:n ja A:n irtisanomisten jälkeen I1:n kohteeseen tuli töihin vuoden 2016 alussa kaupunki K:sta 2,5 komennusmiestä ja helmikuussa 2016 kaupunki L1:stä kaksi komennusmiestä. Kaupunki K:sta tulleet komennusmiehet olivat I1:llä koko vuoden 2016. Liikkeenluovutuksen kautta tullut N oli elokuun alusta 2015 töissä kaupunki G:n toimipisteessä, mutta kesästä 2016 lähtien myös hän työskenteli kaupunki F:ssä teollisuudessa.

Irtisanotun sähköasentaja D:n työhönottopaikka oli kaupunki G, ja hän teki siellä vuosihuoltosopimuksia, akuuttikeikkoja ja esimerkiksi erään osuuskaupan sopimukseen liittyviä huoltotöitä. Hän kulki myös tarvittaessa kaupunki F:ssä teollisuuden tehtävissä. Irtisanomisen jälkeen kaupunki G:n seudun töitä siirtyivät tekemään liikkeenluovutuksen kautta tulleet R ja Q. Myös kylmäkoneasennuksia tekevän irtisanotun E:n työhönottopaikka oli kaupunki G, ja hän teki muun muassa erään osuuskunnan sopimukseen kuuluvia huoltotöitä. Yhtiö oli lisäksi saanut vuonna 2015 kaksi isoa K-Marketin kylmäkoneurakkaa kaupunki M:ssä ja kaupunki G:ssä.

Konepuolen automaatioasentaja H oli palkattu yhtiöön 1.9.2015. Hän opiskeli oppisopimuskoulutuksella sähköasentajaksi ja teki sähköalan töitä yhtiössä. H oli ottanut yhteyttä Ö:hön ja sanonut haluavansa liittyä Sähköliiton jäseneksi. Työnantaja oli kuitenkin sitä mieltä, että H:n ei kannattanut liittyä Sähköliittoon, koska hänen työsuhteeseensa sovellettiin LVI-alan työehtosopimusta. Sovellettavasta työehtosopimuksesta ei päästy paikallisesti sopimukseen, joten H:n töitä seurattiin kolmen kuukauden ajalta, jotta saataisiin selvitettyä hänen pääasialliset työtehtävänsä. Selvityksen (K7) johdosta H:n työssä alettiin noudattaa sähköalan työehtosopimusta, koska hän oli tehnyt pääasiassa eli yli puolet työajasta sähköalan töitä. Nämä olivat sellaisia töitä, joita kaikki irtisanotut olisivat voineet tehdä. H siirtyi erään hotellin työmaalle joulukuussa 2015 ja hän teki siellä maalis-huhtikuuhun 2016 saakka sähköasentajan töitä. H ei ollut siirtynyt eläköityvien automaatioasentajien tehtäviin.

Sähköasentaja O tuli tammikuussa 2016 kaupunki F:ään lainamiehenä kaupunki J:n työhönottopaikasta. Hän työskenteli koko vuoden kaupunki F:ssä, ja tammikuussa 2017 hänen työhönottopaikakseen muutettiin F. Hän oli jo kesällä 2016 ottanut työnantajan kanssa puheeksi, että haluaisi siirtyä F:ään. Ö:n mukaan O oli voitu siirtää kaupunki F:n työhönottopaikkaan vasta tammikuussa 2017, kun irtisanottujen takaisinottovelvollisuus oli päättynyt. O työskenteli muun ohella erään hotellin työmaalla ja osuuskaupan tehtävissä. O:lla ei ollut mitään erityisosaamista. Hän kävi paloilmoitinlaitteisiin liittyvän koulutuksen vasta maaliskuussa 2017.

Pääluottamusmiesten yhteyshenkilönä päätoimisesti vuodesta 2004 lukien toiminut A1 on kertonut, että Keski-Pohjanmaan tulosyksikössä sähköasentajien työt olivat hyvin vakiintuneesti jakaantuneet palveluliiketoimintaan ja urakointiin. Työn laatu näissä eri liiketoiminnoissa oli hyvin erilaista eikä työntekijöitä ollut tapana siirrellä liiketoiminnasta toiseen. Jako näkyi myös esimiestasolla, sillä projektitoiminnassa eli urakkapuolella oli projektipäälliköitä ja palveluliiketoiminnassa huoltopäälliköitä. Heidänkin työnkuvansa oli erilainen. Irtisanotut olivat työskennelleet palveluliiketoiminnassa, jossa työ jakaantui sopimusluonteisiin töihin useamman vuoden vuosihuoltosopimusten perusteella sekä akuutteihin erillisveloitettaviin keikkoihin. Lisäksi saatettiin tehdä pienimuotoisia tarjouksia. Työtilanne oli tasainen, ja lomautukset edellisen 13 vuoden aikana olivat vain hyvin harvoin kohdistuneet palveluliiketoiminnan puolelle.

$1bd

A1:n mukaan yhtiössä ei ollut lainkaan tavanomaista, että muista tulosyksiköistä otettiin laina- tai komennusmiehiä esimerkiksi vuodeksi kerrallaan. Tilapäisiä resurssihuippuja oli toki voitu tasata lainamiehillä, mutta pidemmän päälle niiden käyttö ei ollut liiketaloudellisesti kannattavaa. Lainamiehistä aiheutui kustannuksia vastaanottavalle yksikölle kulukorvausten kuten kilometrikorvausten, ateriakorvausten ja päivärahojen muodossa. Lisäksi saatettiin joutua hankkimaan esimerkiksi asunto. Nämä ylimääräiset kulut olivat aina projektin tai työn katteesta pois. Lainamiesten käyttö oli myös lainaavan yksikön tuloksesta pois. Lisäksi lainamiehistä aiheutui kustannuksia myös lainaavalle yksikölle työasujen, työkalujen, vuosilomien ja pekkaskertymien vuoksi.

A1 oli osallistunut H:n työsuhteeseen sovellettavan työehtosopimuksen selvitystyöhön ja asiaan liittyviin neuvotteluihin. Yhtiössä noudatetun käytännön mukaisen selvityksen perusteella H oli tehnyt sähköasennustyötä yli 50 prosenttia säännöllisestä työajastaan. Näin ollen päädyttiin yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa siihen, että H:n työsuhteessa noudatettavaksi työehtosopimukseksi muutetaan sähköalan työehtosopimus.

C on kertonut olevansa koulutukseltaan sähköautomaatioasentaja. C oli aloittanut työskentelyn X Oy:ssä vuonna 2004. C oli 12 vuoden ajan hoitanut pääasiassa erään osuuskaupan kanssa tehtyyn huoltosopimukseen liittyviä asennus- ja huoltotöitä. C:n tekemät työt eivät olleet missään vaiheessa vähentyneet. C oli irtisanottu yhtiöstä yllättäen joulukuussa 2016. Hänen töitään oli siirtynyt tekemään sähköasentaja O, jolla ei ollut C:tä vastaavaa työkokemusta turvalaitteiden asennuksista. Myös yhtiön palkkaama metallipuolen työntekijä H oli siirtynyt tekemään samoja töitä, joita C oli tehnyt tai joita hän olisi voinut tehdä. C:lle oli irtisanomisen jälkeen lähetetty ilmoituksia yhtiössä avoinna olevista työpaikoista, mutta hän ei ollut elämäntilanteensa vuoksi hakenut paikkoja. C oli työllistänyt itsensä tekemällä sähköasentajan töitä toiminimellä.

$1be

Kaupunki G:hen palkattiin myös uusi työntekijä I, joka teki kylmäkoneasennuksia ainakin Prismassa ja terveyskeskuksessa. B1:n työparina I työskenteli myös eräällä tehtaalla. I:llä oli niin sanotut alle kolmen kilon kylmäluvat eli hän pystyi asentamaan lämpöpumput, jäähdytyslaitteet ja muut vastaavat kevyet laitteet. Kylmäasentajan ammattitutkintoa hän ei ollut suorittanut eikä voinut itsenäisesti tehdä kaikkia niitä töitä, joita kylmäasentaja teki.B1:n ja I:n tekemät työt olivat kuitenkin sellaisia, joita irtisanottu E:kin teki tai olisi voinut tehdä.

X Oy:n työsuhdepäällikkö D1 on kertonut muun ohella, että jos jossakin liiketoimintayksikössä tuli työpaikka avoimeksi, tehtävä meni yhtiön HR-järjestelmään, jonka kautta HR-osasto Helsingissä osasi ryhtyä toimenpiteisiin työn tarjoamiseen liittyen. Työvoimapankin avulla HR-osasto huolehti työn tarjoamisvelvoitteen täyttämisestä siten, että irtisanotuille henkilöille toimitettiin tieto avoimista työpaikoista kirjeitse kotiosoitteeseen. Kirjeitä lähetettiin viikoittain satoja.

D1 on kertonut, että vuonna 2015 Keski-Pohjanmaan tulosyksikkö oli vielä oma tulosyksikkönsä ja kaupunki J kuului eri tulosyksikköön. Tulosyksikössä oli sekä huolto- että urakkatoimintaa. Sähköasentajia ei ollut korvamerkitty tiettyyn liiketoiminta-alueeseen, vaan asentajien ristiinkäyttäminen sekä urakoissa että huoltopuolella oli mahdollista. Liiketoimintayksikön toiminnasta vastaava henkilö, tässä tapauksessa C1, päätti irtisanottavat henkilöt. Keskitetty HR-yksikkö vain tarkisti irtisanomisten laillisuuden.

Arviointi ja johtopäätökset

Irtisanomisperusteen vaikutusalue

Asiassa on ensin arvioitava, mikä on se toiminnallinen kokonaisuus, jonka piirissä arvio työn pysyvästä vähentymisestä on tehtävä. Irtisanomisperusteen vaikutusalueen määrittämisellä on merkitystä yhtäältä arvioitaessa sitä, onko irtisanomisuhka voinut ylipäätään kohdistua palveluliiketoiminnassa työskennelleisiin sähköasentajiin. Tältä osin kantaja on vedonnut siihen, että yhtiöllä ei ole ollut taloudellista perustetta irtisanoa sähköasentajia, koska palveluliiketoiminta on ollut voitollista toimintaa ja vain LVI-puolen urakat ovat olleet osin tappiollisia. Toisaalta irtisanomisperusteen vaikutusalueen määrittämisellä on merkitystä arvioitaessa yhtiössä tehtyjä työntekijöiden sisäisiä siirtoja.

Asiassa on riidatonta, että yhtiössä 8.10. — 23.11.2015 käydyt yhteistoimintaneuvottelut ovat koskeneet Keski-Pohjanmaan tulosyksikköä, johon kuuluvat kaupunkien F ja G työhönottopaikat. Neuvottelun piiriin on kuulunut Keski-Pohjanmaan tulosyksikön koko henkilöstö: työntekijät, toimihenkilöt ja ylemmät toimihenkilöt (K1, V1). C1 on kertonut, että yhtiössä jokainen yksikkö on ollut oma liiketoiminta-alueensa ja että yhtiössä taloudellista tilannetta on arvioitu aina yksikkökohtaisesti. Vastaaja on myös kanteeseen vastatessaan todennut, että kyseessä on suuri yhtiö, jonka eri tulosyksiköt toimivat verraten itsenäisesti. Ne esimerkiksi harkitsivat itsenäisesti omat rekrytointitarpeensa, jolloin avoimia tehtäviä saatettiin ilmoittaa myös tilanteissa, joissa yhtiön toinen osa oli suunnittelemassa tai toteuttanut irtisanomisia.

Edelleen riidatonta on, että irtisanotut työntekijät ovat työskennelleet teollisuuden ja palveluliiketoiminnan alueilla. A1 on kertonut, että Keski-Pohjanmaan tulosyksikössä sähköasentajien työt ovat hyvin vakiintuneesti jakaantuneet palveluliiketoimintaan ja urakointiin. Työn laatu näissä eri liiketoiminnoissa on hyvin erilaista eikä työntekijöitä ole ollut tapana siirrellä liiketoiminnasta toiseen. Tämä jako on näkynyt myös esimiestasolla. C1:n mukaan rajanveto liiketoiminta-alueiden välillä ei kuitenkaan ole ollut tarkka, koska liiketoimintayksikössä kaikilla sähköasentajilla on voitu teettää kaikenlaisia alansa töitä. C1:n mukaan kyse on sekayksiköstä eli samat asentajat ovat tehneet töitä sekä urakoissa että palvelupuolella.

Johtopäätöksenään edellä lausutusta työtuomioistuin katsoo, että se toiminnallinen kokonaisuus, jonka piirissä arvio työn pysyvästä vähentymisestä on tehtävä, on Keski-Pohjanmaan tulosyksikkö kokonaisuudessaan. Esitetty selvitys ei puolla sitä, että palveluliiketoiminta ja urakkatoiminta olisi eroteltu tulosyksikön sisällä sellaisiksi itsenäisiksi toimintakokonaisuuksiksi, että irtisanomisperusteen vaikutusalueen laajuus määräytyisi yksikön sisäisten liiketoiminta-alueiden perusteella.

Tulosyksikön taloudellinen tilanne

Keski-Pohjanmaan tulosyksikön taloudellisesta tilanteesta esitetystä näytöstä työtuomioistuin toteaa seuraavaa.

Kirjallisina todisteina esitetyistä yhteistoimintaneuvotteluja koskevista asiakirjoista (K1 ja V5) ilmenee, että Keski-Pohjanmaan tulosyksikkö oli vuoden 2015 tulosraportin mukaan ollut lokakuussa 2015 tappiolla noin 300.000 euroa ja eroa budjettiin oli ollut 600.000 euroa. Tappio oli muodostunut erityisesti projektiliiketoiminnan alaskirjauksista. Aiemmin tulosyksikössä oli ollut vain huoltoliiketoimintaa, ja vuonna 2015 mukaan oli tullut myös urakointiliiketoimintaa, joka osaltaan oli painanut tuloksen alas. Uusia alkavia LVI-urakoita ei ollut ollut tiedossa, ja meneillään olevatkin olivat loppumassa marraskuussa 2015. Myös huoltosopimusten tuotto oli ollut alhainen ja sähköistystöissä hintakilpailu kiristynyt.

$1bf

Yhtiön taloudellisesta tilanteesta esitetty selvitys puoltaa sitä, että tarjolla oleva työ yhtiön Keski-Pohjanmaan tulosyksikössä olisi taloudellisista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, mikä on niin sanottujen laina- ja komennusmiesten sekä uusien työntekijöiden palkkaamisen merkitys työsopimuslain 7 luvun 1, 3 ja 4 §:n mukaisen kollektiivisen irtisanomisperusteen täyttymisen kannalta.

Lainamiehet kaupunki J:stä ja komennusmiehet kaupungeista K ja L1

Asiassa on riidatonta, että Keski-Pohjanmaan tulosyksikköön on siirretty kaupungista J neljä sähköasentajaa, jotka ovat alkuvuodesta 2016 työskennelleet ainakin erään hotellin työmaalla kaupunki F:ssä. Näistä niin sanotuista lainamiehistä S ja T ovat työskennelleet kaupunki F:ssä kuuden viikon ajan noin huhtikuun 2016 puoliväliin asti, U yhteensä 14 viikon ajan noin kesäkuun puoleen väliin asti ja O ensin yhteensä 19 viikon ajan heinäkuun alkuun asti ja elokuun lopusta 2016 aina vuoden loppuun asti, kunnes hänet on tammikuussa 2017 siirretty kaupunki F:ään.

Ö:n kertomuksella on selvitetty, että kaupunki F:n I1:n kohteeseen on vuoden 2016 alusta tullut töihin kaupunki K:sta kaksi komennusmiestä ja yksi osa-aikainen sekä kaupunki L1:stä kaksi komennusmiestä. Kaupunki K:sta tulleet komennusmiehet ovat työskennelleet kaupunki F:ssä koko vuoden 2016. Kyse on ollut sähköasentajista.

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että tässä asiassa irtisanomisperusteen vaikutusalueena on ollut Keski-Pohjanmaan tulosyksikkö. Riidatonta on, että kaupunki J ei ennen vuodenvaihdetta 2016 – 2017 ole kuulunut mainittuun tulosyksikköön. Myöskään kaupungit K tai L1 eivät ole kuuluneet tuohon tulosyksikköön. Koska laina- ja komennusmiehet on otettu irtisanomisperusteen vaikutusalueen ulkopuolelta eivätkä he ole olleet saman irtisanomisuhan alla Keski-Pohjanmaan tulosyksiköstä irtisanottujen sähköasentajien kanssa, he rinnastuvat tässä tapauksessa uusiin työntekijöihin, vaikka työskentelevätkin saman työnantajan palveluksessa. Vastaaja on tosin väittänyt, että työntekijöiden siirtäminen tulosyksiköstä toiseen on ollut yhtiössä tavanomaista. Tämän väitteen johdosta työtuomioistuin toteaa seuraavaa.

$1c0

Henkilötodistelusta on pääteltävissä, että laina- ja komennusmiesten käyttäminen ei ole ollut yhtiössä poikkeuksellista muutoin kuin pitempiaikaisten siirtojen osalta. Tämä ei kuitenkaan ole riittävä osoitus siitä, että irtisanomisperusteen vaikutusaluetta tulisi arvioida muutoin kuin työtuomioistuin on edellä katsonut. Laina- ja komennusmiehiä on tästä syystä arvioitava uusina työntekijöinä.

$1c1

Kaupungista K ja L1 tulleiden komennusmiesten osalta työtuomioistuin toteaa seuraavaa. Ö:n kertomuksella on tullut selvitetyksi, että ainakin kaupungista K tulleet 2,5 komennusmiestä ovat olleet kaupungissa F koko vuoden 2016 ja että he ovat tehneet samoja tehtäviä kuin mitä irtisanotut ovat tehneet tai joita he olisivat voineet tehdä. Epäselväksi on jäänyt, kuinka pitkään kaupungista L1 tulleet komennusmiehet ovat työskennelleet kaupungissa F. Työtuomioistuin katsoo, että ainakaan kaupungista K tulleiden komennusmiesten osalta kyse ei ole ollut sellaisesta vähäisestä ja tilapäisestä lisätyövoiman tarpeesta, jolla heidän siirtämistään tulosyksiköiden välillä olisi voitu perustella.

Yhtiöön palkatut uudet työntekijät

Asiassa on riidatonta, että yhtiön Keski-Pohjanmaan tulosyksikköön on 1.9.2015 palkattu H -niminen uusi työntekijä ja keväällä 2016 I -niminen uusi työntekijä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa X Oy:n suorittamaan sähköistysalan työehtosopimuksen 6 §:n nojalla työehtosopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisena korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä

— A:lle 17.998,10 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 29.5.2017 lukien,

— B:lle 37.464,66 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 29.5.2017 lukien,

— C:lle 18.372,60 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 29.5.2017 lukien,

— D:lle 17.681,68 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 29.5.2017 lukien, ja

— E:lle 19.805,04 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 29.5.2017 lukien.

Työtuomioistuin velvoittaa X Oy:n suorittamaan työttömyysvakuutusrahastolle sille kuuluvana osuutena A:n korvauksesta vähennetyn määrän 8.021,10 euroa, B:n korvauksesta vähennetyn määrän 650,70 euroa ja D:n korvauksesta vähennetyn määrän 6.828,96 euroa, kaikki määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien, työttömyysvakuutusrahaston tilille FI60 2001 1800 1235 91.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Ruohoniemi, jonka lausuntoon jäsen Teerimäki yhtyi, lausui:

Olen yhtiöön palkattujen uusien työntekijöiden osalta sekä liikkeenluovutuksen kautta tulleiden sähköasentajien osalta samaa mieltä kuin työtuomioistuimen enemmistö. Muilta osin lausun seuraavaa.

Todistaja D1:n mukaan yhtiön keskitetty henkilöstöhallinto koordinoi henkilöstöresurssin käyttöä ja työn tarjoamista, vaikka irtisanomisten kohdentamisesta päätetään toimintayksikön tasolla.

Yhtiön sisältä on lähetetty kaupunki F:n tulosyksikön alueelle komennukselle työntekijöitä, jotka ovat tehneet samoja sähköasentajan töitä muilla yhtiön alueilla. Heitä ei ole tarvinnut kouluttaa työtehtäviin, vaan he ovat tulleet suorittamaan samoja tehtäviä, joita he ovat tehneet muissa työkohteissa ennen komennusta. Komennukselle lähetettyjen työntekijöiden tilalle ei ole väitettykään palkatun uusia työntekijöitä. Tulosyksiköiden yhdistämisen jälkeen kaupunki F:n alueella komennuksella olleen O:n työntekemispaikaksi muutettiin kaupunki F. O:n tilalle ei ole palkattu uusia työntekijöitä.

Katson, että tällainen komennusmiesten tilapäinen käyttö ei merkitse sitä, että toistaiseksi voimassa olleissa työsuhteissa työskennelleiden työntekijöiden tekemä kokoaikainen työ ei olisi yhtiön osoittamalla tavalla vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. On perusteltua katsoa, että yhtiöllä on ollut taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtunut peruste toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten irtisanomiselle, vaikka yhtiö on irtisanomisten jälkeenkin jatkanut palveluksessaan olleiden muista tulosyksiköistä komennettujen käyttämistä niissä tehtävissä, joita irtisanotut olivat suorittaneet. O:n työntekemispaikan siirtämisessä yhtiön sisällä tai komennusmiesten käyttämisessä kyse ei ole ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista uusista työntekijöistä.

Edellä olevan perusteella hylkään kanteen kokonaisuudessaan.

Kanteen tullessa hylätyksi, velvoitan Sähköalojen ammattiliitto ry:n korvaamaan Sähkötekniset työnantajat STTA ry:n ja X Oy:n oikeudenkäyntikulut 16.221,63 eurolla korkoineen.

Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan korvausten määrästä olen samaa mieltä kuin työtuomioistuimen enemmistö.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Anttila puheenjohtajana sekä Wirén, Ruohoniemi, Teerimäki, Lehto ja Stenholm jäseninä. Sihteeri on ollut Julmala.

Tuomiosta on äänestetty.