TT 2020:116 — Määräaikainen työsopimus

Asiassa oli kysymys siitä, oliko yliopistolla ollut perusteltu syy solmia esittämiskäytäntöjen ja tilallisuuden professorin kanssa määräaikainen työsopimus noin viiden vuoden ajalle. Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen mukaan määräaikainen työsopimus voitiin tehdä työsopimuslaissa ja yliopistoja koskevassa lainsäädännössä mainituilla perusteilla.

Työnantajapuolen mukaan taidealan opetustehtävän luonne yhdessä vakiintuneen käytännön kanssa muodostivat perusteen työsopimuksen määräaikaisuudelle. Työnantajapuoli vetosi siihen, että taidealan opetustehtävän luonteeseen ja erityispiirteisiin kuuluivat muun ohella taiteellisen toiminnan sekä tutkimuksen ja opetuksen muuttuvat tarpeet, ja tähän liittyen pyrkimys turvata taidealan opetustehtävien laadun kehittyminen, opetuksen ajantasaisuus sekä taiteellinen uudistuminen.

$b0

Tuomiossa katsottiin, ettei yliopisto ollut esittänyt riittävää selvitystä siitä, miksi taidealan opetustehtävän erityispiirteisiin liittyvät sinänsä oikeutetut tavoitteet olisivat olleet saavutettavissa vain siten, että tieteellisin ansioin tehtävään valitun esittämiskäytäntöjen ja tilallisuuden professorin työsopimus oli määräaikainen. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä siitä, että professorin työsopimusta solmittaessa olisi ollut tiedossa sellaisia konkreettisia toiminnan muutoksia, jotka tosiasiassa olisivat vaikuttaneet kyseessä olevalle professorille tarjolla olleisiin työtehtäviin määräaikaisen sopimuksen päättyessä ja tehneet työtehtävistä siten vain tilapäisiä. Yliopiston ja professorin välinen työsopimus oli tehty työnantajan aloitteesta määräaikaiseksi ilman perusteltua syytä, ja työsopimusta oli näin ollen pidettävä toistaiseksi voimassa olevana.

Yliopisto ja työnantajaliitto tuomittiin hyvityssakkoihin.

KANTAJA

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

VASTAAJAT

Sivistystyönantajat ry

Taideyliopisto

ASIA

Määräaikainen työsopimus

Vireille 30.6.2020

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 8.10.2020

Pääkäsittely 13. ja 16.11.2020

Asiat R 42/20 ja 44/20 on päätetty käsitellä samassa oikeudenkäynnissä oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

1 LUKU

YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työsuhde ja koeaika

—

Määräaikainen työsopimus voidaan tehdä työsopimuslaissa ja yliopistoja koskevassa lainsäädännössä mainituilla perusteilla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia ja Teatterikorkeakoulu yhdistyivät vuonna 2013 Taideyliopistoksi. Taideyliopisto tarjoaa ylintä kuvataiteen, musiikin, teatterin ja tanssin koulutusta Suomessa. Taideyliopisto on edustamillaan aloilla, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, Suomen ainoa yliopisto.

$1d3

Taideyliopisto on tehnyt vuonna 2019 strategisen päätöksen ottaa käyttöön urajärjestelmämalli vuoden 2020 alusta alkaen. Urajärjestelmämallia on valmisteltu vuodesta 2017 alkaen yhteistyössä Taideyliopiston henkilöstön edustajien ja eri sidosryhmien kanssa. Urajärjestelmän käyttöönotto johtaa osaltaan siihen, että määräaikaisten professuurien määrä tulee vähenemään. Urajärjestelmään siirrettävät professorin tehtävät määritellään lähtökohtaisesti sellaisiksi, että niissä solmitaan toistaiseksi voimassa olevat sopimukset. Kuitenkin myös urajärjestelmämallin täysimittaisen käyttöönoton jälkeen Taideyliopistossa on professuureja, jotka täytetään viiden vuoden määräajaksi. Työnantajapuoli on katsonut, että määräaikaisten professuurien kautta voidaan jatkossakin huomioida taidealan erityinen luonne ja varmistaa esimerkiksi taiteenalojen uusiutuminen ja uusien avauksien mahdollistaminen. Urajärjestelmän käyttöönotto on keskeytetty tämän oikeusprosessin ajaksi.

Taideyliopisto on tehnyt 29.3.2016 X:n kanssa Kuvataideakatemiaan sijoittuvan, ajanjakson 1.5.2016–31.12.2020 voimassa olevan määräaikaisen työsopimuksen esittämiskäytäntöjen ja tilallisuuden professorin tehtävästä. Professuuriin on yhdistetty kaksi aiempaa määräaikaista professuuria. X:n määräaikaisen työsopimuksen perusteeksi on kirjattu taidealan opetustehtävän luonne. Taideyliopisto on asettanut vuonna 2020 hakuun uuden nykytaiteen toimintaympäristöjen ja esittämiskäytäntöjen professorin tehtävän, joka on määrä täyttää 1.1.2021 lähtien.

Erimielisyys vallitsee siitä, onko X:n työsopimusta pidettävä toistaiseksi voimassa olevana.

Asiassa on pidetty yksikkötason neuvonpito 5.3.2020, paikallisneuvottelut 25.3.2020 ja liittotason neuvottelut 2.6.2020.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

— vahvistaa, että Taideyliopisto on tehnyt A:n kanssa ajalle 1.5.2016–31.12.2020 määräaikaisen työsopimuksen vastoin työehtosopimuksen määräystä ja että X:n työsopimusta tulee pitää toistaiseksi voimassa olevana,

— velvoittaa Taideyliopiston maksamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

— velvoittaa Sivistystyönantajat ry:n maksamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja

— velvoittaa Sivistystyönantajat ry:n ja Taideyliopiston yhteisvastuullisesti korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut 15.435,95 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen tulkinta

Työnantajapuolen mukaan taidealan opetustehtävien luonne ja erityispiirteet, kuten taiteellisen toiminnan ja opetuksen muuttuvat tarpeet, muodostavat asianmukaisen perusteen professorin (tai esimerkiksi lehtorin) määräaikaiselle työsuhteelle. Se on myös vedonnut alan käytäntöön. Menettelyllä on työnantajapuolen mukaan pyritty turvaamaan taidealan opetustehtävien laadun kehittyminen, opetuksen ajantasaisuus sekä taiteellinen uudistuminen. Se on vedonnut myös tarpeeseen rekrytoida uusia työntekijöitä, ja väittänyt, että käytäntö olisi yleisesti hyväksytty ja toivottu käytäntö työntekijöiden ja opiskelijoiden keskuudessa.

Edellä mainitut seikat eivät muodosta perusteltua syytä solmia määräaikaista työsopimusta professorin tehtävistä taidealan opetus- tai tutkimustehtävissä, Taideyliopistossa tai sen Kuvataideakatemiassa. Tämä käy ilmi myös oikeuskäytännöstä (KHO 30.4.2009, dnro 3477/3/07 ja 3528/3/07), sivistysvaliokunnan yliopistolakia koskevasta mietinnöstä 5/2009 vp sekä opetus- ja kulttuuriministeriön lausunnosta 23.5.2015, jossa ministeriö on todennut, että laissa säädettyjen perusteiden tulee täyttyä, jos henkilö otetaan määräaikaiseen työsuhteeseen. Professoriliiton Taideyliopiston osasto on 17.2.2016 antanut rehtoreille lausunnon, jossa se on katsonut, että Taideyliopisto on rikkonut määräaikaisia työntekijöitä koskevaa suojaa.

Taideyliopiston olisi tullut ottaa huomioon myös yliopistolain velvoitteet professoreiden työsopimusten kestosta päättäessään (muun ohella 32 §). Yliopistolain esitöissä on todettu (SivM 5/2009 vp s. 9), että määräaikaisuuksien käytön laillisuus on ratkaistava tapauskohtaisesti työlainsäädännön periaatteiden mukaisesti ottaen lainsäädännön mahdollistavalla tavalla huomioon yliopistoissa tehtävän työn erityispiirteet. Oikeuskirjallisuudessa todetuin tavoin näihin erityispiirteisiin kuuluu muun ohella tutkimuksen ja opetuksen vapaus, jotka on otettava huomioon työsopimuslain säännöksiä tulkittaessa (Olli Mäenpää, Yliopistolaki, 2009, s. 172). Pysyvät opetustehtävät tulee hoitaa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Yliopiston opettajille kuuluva opetuksen ja tutkimuksen vapaus ja opetettavan tiedon jatkuva uusintaminen puoltavat toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita määräaikaisten työsuhteiden sijaan (Tarmo Miettinen ym., Uusi yliopistolainsäädäntö, 2009, s. 179).

Työsopimusten solmiminen vain määräajaksi ei ole tarpeen Taideyliopiston esittämien päämäärien saavuttamiseksi. Taideyliopiston käytäntö, jossa yksikään professori ei ole toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa, mahdollistaa irtisanomissuojan kiertämisen.

JUKO ei ole tällaista käytäntöä hyväksynyt. Käytäntö ei ole myöskään työntekijöiden tai opiskelijoiden toivoma ja vaikka olisi, ei se muodostaisi perusteltua syytä määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle.

Suomen yliopistoissa professoreista keskimäärin 12 prosenttia on määräaikaisissa työsuhteissa. Taidealan opetusta annetaan Aalto-yliopistossa, Lapin yliopistossa, Tampereen yliopistossa sekä Taideyliopistossa. Taidealan professoreista (full) on määräaikaisissa työsuhteissa keskimäärin 15 prosenttia Aalto-yliopistossa, 9 prosenttia Lapin yliopistossa, 7 prosenttia Tampereen yliopistossa ja 65 prosenttia Taideyliopistossa.

X:n työsopimuksen määräaikaisuuden perusteesta

Kuvataideakatemiassa on kolme ohjelmaa: kuvataiteen MA/BA ohjelma (eli kandidaatin ja maisterin tutkintojen koulutusohjelma), esittämiskäytäntöjen MA ohjelma (Praxis) ja kuvataiteen tohtoriohjelma. Esittämiskäytäntöjen ja tilallisuuden professorin tehtävässä, joka on alkanut 1.5.2016 lukien, yhdistettiin kaksi aiempaa professuuria: Praxis-maisteriohjelman professuuri ja tilallisuuden ja näyttelysuunnittelun professuuri. Ennen X:ää näissä kahdessa professuurissa työskentelivät henkilöt määräaikaisissa työsuhteissa.

Esittämiskäytäntöjen ja tilallisuuden professorin pysyviä tehtäviä ovat olleet X:n työsuhteen ajan vastuu Praxis -taiteen ja esittämiskäytäntöjen maisteriohjelmasta (ohjelma käynnistetty vuonna 2012), sen opetuksen suunnittelusta ja toteuttamisesta sekä ohjelman kehittämisestä (ohjelma jatkuu vuonna 2021); esittämiskäytäntöjen ja tilallisuuden opetus kaikille opiskelijoille (pakollinen osa taiteen kandidaatin ja maisterin tutkintovaatimuksia vuodesta 2016 lukien); opetuksen suunnittelu ja kehittäminen (opetus jatkuu vuonna 2021) ja pääasiallinen vastuu Kuvataideakatemian näyttelytoiminnasta (pysyvä osa Kuvataideakatemian toimintaa).

Näyttelytoiminta – eli taiteen tuleminen julkiseksi osaksi yhteiskuntaa – on olennainen osa esittämiskäytäntöjen ja tilallisuuden opetusta. Taide tulee julkiseksi tiloissa, joita ovat esimerkiksi fyysiset näyttelytilat, julkiset tilat, on-line-tilat tai diskursiiviset tilat. Julkinen esiintyminen, joka useimmiten saa muodon näyttelynä, on pakollinen osa taiteen kandidaatin ja maisterin tutkintovaatimuksia. Se kuuluu sekä taiteen kandidaatin tutkintoon (osallistuminen Kandinäyttelyyn) sekä maisterin tutkintoon (yksi julkinen esiintyminen on pakollinen osa Kuvataiteen maisterin opinnäytetyötä).

Taideyliopisto julkaisi 2.6.2020 hakuilmoituksen nykytaiteen toimintaympäristöjen ja esittämiskäytäntöjen professorin 1.1.2021 täytettävään tehtävään. Tehtävä vastaa sisällöltään X:n hoitamaa tehtävää. Praxis-ohjelman opetussuunnitelmaa on tarkistettu 1.1.2021 lukien. Tarkistukset tehtiin X:n opetukseen ja näkemykseen pohjaten sekä hänen johdollaan. Kysymys ei ole uudesta ohjelmasta.

Taideyliopisto ja Sivista ovat X:n asiassa vedonneet siihen, että Taideyliopiston tulee voida muuttaa tilallisuuden ja esittämiskäytäntöjen opetuksen taiteellisen suunnan painopistettä. Tällaista muutosta ei kuitenkaan ole edes tehty X:n tehtävässä. Työnantajapuolen vetoama tarve, vaikka se olisi todellinen, ei edellyttänyt eikä oikeuttanut työnantajaa solmimaan määräaikaista työsopimusta 1.5.2016.

Määräaikaisen työsopimuksen tekemisen perusteeksi ilmoitettu syy ”taidealan opetustehtävän luonne”, on ilmaisultaan niin yleinen, ettei sen perusteella voida välittömästi arvioida työvoiman tarpeen tilapäisyyttä. Työsopimuksen kesto ei ollut sidoksissa mihinkään objektiivisesti havaittavissa olevaan tapahtumaan taikka solmimishetkellä tiedossa olleeseen myöhempään muutokseen, josta tiedettiin aiheutuvan työn tarjoamisedellytyksiin sellaisia muutoksia, jotka oikeuttaisivat solmimaan määräaikaisen työsopimuksen. Tässä tapauksessa työvoiman tarvetta tuli pitää pysyvänä, kun otetaan huomioon tehtävän sisältö ja se, että samaa tehtävää oli aiemmin hoidettu määräaikaisissa työsuhteissa (joskin kahdessa eri työsuhteessa, kahdessa eri professuurissa) ja että tehtävä jälleen täytetään määräaikaisena.

Työnantaja on pyrkinyt kiertämään irtisanomissuojaa tarkoituksenaan voida halutessaan vaihtaa tehtävää hoitavaa henkilöä ilman irtisanomisperustetta.

Tieten rikkominen

Taideyliopisto on tietensä rikkonut työehtosopimusta solmiessaan määräaikaisen työsopimuksen ilman perusteltua syytä. Se ei ole suostunut oikaisemaan menettelyään ja tunnustamaan, että työsuhde on voimassa toistaiseksi, vaikka sillä on ollut tähän mahdollisuus. Se tulee tuomita maksamaan hyvityssakkoa.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Sivista on tullut tietämään edellä selostetuista tapahtumatiedoista viimeistään ennen 2.6.2020 eikä se ole siitä huolimatta ryhtynyt tarpeellisiin valvontatoimiin Taideyliopistoon nähden rikkomuksen korjaamiseksi, vaan päinvastoin tukenut Taideyliopiston työehtosopimuksen vastaista menettelyä. Sen olisi tullut vähintäänkin huolehtia siitä, että Taideyliopisto tunnustaa työsuhteen olevan voimassa toistaiseksi. Sivista on rikkonut valvontavelvollisuuttaan. Se tulee tuomita maksamaan hyvityssakkoa.

VASTAUKSET

Sivistystyönantajat ry on vaatinut, että kanne hylätään ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 2.150 eurolla korkoineen.

Taideyliopisto on vaatinut, että kanne hylätään ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 23.995,61 eurolla korkoineen.

Yhteiset perusteet

Professoreiden, kuten X:n, määräaikaisen työsopimuksen perusteeksi on kirjattu ”taidealan opetustehtävän luonne”. Taidealan opetustehtävän luonne ja opetustehtävän luonteeseen liittyvät erityispiirteet, kuten taiteellisen toiminnan ja opetuksen muuttuvat tarpeet, muodostavat asianmukaisen perusteen professorin määräaikaiselle työsuhteelle. Menettelyllä on pyritty turvaamaan taidealan opetustehtävien laadun kehittyminen, opetuksen ajantasaisuus sekä taiteellinen uudistuminen.

Taideyliopiston toimintaa ohjaavia tekijöitä ovat muun muassa määräajoin muuttuvat opetussuunnitelmat, Taideyliopiston strategiset linjaukset sekä ajankohtaiset taiteen ja yhteiskunnan ilmiöt ja tutkimussuuntaukset. Tämän vuoksi Taideyliopistolla voi olla tarve muuttaa esimerkiksi professoreiden tehtäviä, tehtävien painopisteitä, opetuksen sisältöä ja vastuita. Tällä tavoin Taideyliopisto edistää taiteenalojen uusiutumista, uusia avauksia sekä varmistaa alan ajankohtaiset virtaukset sekä käytännöt opetuksessa, tutkimuksessa ja taiteellisessa toiminnassa.

Kuvataideakatemia ja Teatterikorkeakoulu ovat tehneet professoreiden kanssa vakiintuneesti valtaosin opetustehtävän luonteeseen perustuvia määräaikaisia virkanimityksiä niiden toiminnan alusta alkaen. Tätä vakiintunutta käytäntöä on jatkettu myös sen jälkeen, kun professorit ovat siirtyneet työsopimuslain piiriin noin 10 vuotta sitten ja käytäntöä voidaan pitää siten vakiintuneena myös työsopimuslain näkökulmasta.

Urajärjestelmää valmisteltaessa myös osa professoreista on korostanut määräaikaisten työsopimusten merkitystä taidealan koulutukselle sekä kehitykselle. Lisäksi Taideyliopiston opiskelijat ovat korostaneet määräaikaisten työsopimusten merkitystä esimerkiksi laadukkaan opetuksen takaajana. Taideyliopiston ylioppilaskunta on muun muassa julkaissut vuonna 2014 lausunnon, jossa se on ottanut vahvasti kantaa määräaikaisten professuurien puolesta.

Yliopistolakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 7/2009 vp s. 64) on todettu, että myös alan vakiintunut käytäntö voi muodostaa perusteen määräaikaiselle työsopimukselle. Sivistysvaliokunta on mietinnössään (SiVM 5/2009 vp s. 64) todennut, että vakiintunut käytäntö ei sen näkemyksen mukaan täytä työsopimuslain edellyttämää perusteltua syytä määräaikaiselle työsuhteelle. Sivistysvaliokunta ei ole kuitenkaan mietinnön jälkeen julkaisemissaan lausumaehdotuksissa ottanut miltään osin kantaa määräaikaisten työsopimusten perusteisiin. Myös yliopistolain esitöiden perusteella vakiintuneelle käytännölle voidaan antaa painoarvoa määräaikaisen työsopimuksen perusteltua syytä arvioitaessa.

Työsopimuslain 1 luvun 3 §:n muuttamista koskevista esitöistä (HE 239/2010 vp s. 3) käy ilmi, että arviointi työn tilapäisyydestä tehdään sopimuksentekohetkellä. Tämän arvioinnin kannalta ratkaisevaa on nimenomaisesti työnantajan perusteltu käsitys tarjolla olevan työn määrästä (esim. Äimälä ja Kärkkäinen: Työsopimuslaki, 2017, s. 73).

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussa KHO 8.8.2002 T1845 katsonut, että opetustehtävän luonne voi muodostaa perustellun syyn solmia työsopimus määräaikaisena. Ratkaisussaan korkein hallinto-oikeus on viitannut virkamieslautakunnan perusteluihin, joissa on todettu, että ”teatterikorkeakoulu on määräaikaisilla nimityksillä pyrkinyt edistämään taiteellisen oppilaitoksen mahdollisuuksia sopeuttaa määräaikaisten palvelussuhteiden käyttämiseen perustuvaa opetustoimintaansa tukeva tehtävä vastaamaan taideaineiden opetukseen muuttuvia tarpeita eikä siten ole käyttänyt määräaikaista nimittämistä R:n palvelussuhdeturvan heikentämiseksi tai muussa lainvastaisessa tarkoituksessa”.

Edelleen kantajan viittaamassa korkeimman hallinto-oikeuden 30.4.2009 antamassa ratkaisussa on katsottu, että professorin viran luonne voi olla perusteltu syy määräaikaiselle virkasuhteelle.

Edellä tarkemmin kuvattu opetustehtävien luonne yhdessä erityisesti Kuvataideakatemiassa ja Teatterikorkeakoulussa noudatetun vakiintuneen käytännön kanssa voivat muodostaa perusteen Taideyliopiston professorin määräaikaiselle työsopimukselle. Määräaikaisuuden perustetta ei ole kirjattu työsopimukseen myöskään liian yleisellä tasolla.

Eri yliopistoilta saatujen selvitysten mukaan taideaineita opettavien määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevien professoreiden määrät suhteessa kaikkiin taideaineita opettaviin professoreihin ovat Aaltoyliopistossa noin 70 prosenttia, Tampereen yliopistossa noin 50 prosenttia ja Lapin yliopistossa noin 20 prosenttia.

X on tehnyt Taideyliopiston kanssa yhden määräaikaisen työsopimuksen ajanjaksolle 1.5.2016–31.12.2020. X:n opetusalana ovat esittämiskäytännöt ja tilallisuus. Tähän tehtävään on yhdistetty kaksi professuuria eli Praxis -taiteen ja esittämiskäytäntöjen maisteriohjelman professuuri ja tilallisuuden ja näyttelysuunnittelun professuuri.

X:n pääasialliset työtehtävät ovat olleet:

a) Esittämiskäytäntöjen ja tilallisuuden opetus, sen suunnittelu ja kehittäminen. Opintokokonaisuuksien opetuksesta ovat vastanneet kuitenkin osin muut Taideyliopiston työntekijät.

c) Pääasiallinen vastuu Kuvataideakatemian Exhibition Laboratoryn näyttelytoiminnan suunnittelusta ja kehittämisestä.

Verrattuna aikaisempiin professuureihin X:n professuurissa tehtäväsisältöä ja opetusalaa on kohdistettu näyttelysuunnittelua laajemmin esittämiskäytäntöihin ja tilallisuuteen sekä vastaamaan Praxis-maisteriohjelman opetuksesta. X:n tehtävä on ollut uusi tehtävä Taideyliopistossa.

Taideyliopisto on asettanut vuonna 2020 hakuun uuden nykytaiteen toimintaympäristöjen ja esittämiskäytäntöjen professorin tehtävän, joka on määrä täyttää 1.1.2021 lähtien. Taideyliopiston näkemyksen mukaan tämän tehtävän avaaminen ei poista X:n nykyisen työsopimuksen määräaikaisuuden perusteltua syytä seuraavista syistä.

– X:n professuurin opetusalana on esittämiskäytännöt ja tilallisuus, kun taas uuden professuurin opetusalana on nykytaiteen toimintaympäristöt ja esittämiskäytännöt. Professuureissa on siten eri opetusalat.

– X:n professuurissa painottuvat eri seikat kuin uudessa professuurissa. Uudessa professuurissa merkittävinä painopisteinä ovat Taideyliopiston strategian mukaisesti taiteellisen ajattelun merkitys yhteiskunnassa sekä taiteen hahmottaminen osana ekologisen kestävyyskriisin ja kestävyysaiheisten kysymysten ratkaisua.

– X:n professuurista poistuu vastuita. Uudessa professuurissa ei ole esimerkiksi Kuvataideakatemian Exhibition Laboratoryyn liittyviä vastuita.

– X:n professuurin ja uuden professuurin tehtäviin kuuluu vastuu Praxis-ohjelmasta. Praxis-ohjelma on ainoa erillinen maisteriohjelma Kuvataideakatemiassa. Taideyliopisto on päättänyt Praxis-ohjelman jatkosta aina erilliseksi määräajaksi kerrallaan. Praxis -ohjelman uusi ohjelma opetussuunnitelmineen käynnistyy 1.1.2021 ja käynnissä oleva ohjelma opetussuunnitelmineen päättyy 31.12.2020. Siten Praxis -ohjelma ei jatku sellaisenaan 1.1.2021 alkaen. Taideyliopisto ei ole vielä hyväksynyt Praxis-maisteriohjelman opetussuunnitelmaa 2021 alkaen, vaan se on palautettu takaisin valmisteluun. Syynä tähän on se, että Taideyliopiston uuden strategian ja esimerkiksi uuden nykytaiteen toimintaympäristöjen ja esittämiskäytäntöjen professuurin tehtävän painotukset eivät ole näkyneet opetussuunnitelmaluonnoksessa tarpeellisella tavalla.

X:n 1.5.2016 alkanut professuuri on siten opetusalaltaan, painotuspisteeltään ja vastuualueiltaan erilainen professuuri, kun sitä verrataan X:n työsuhdetta edeltäneisiin Praxis -taiteen ja esittämiskäytäntöjen maisteriohjelman professuuriin ja tilallisuuden ja näyttelysuunnittelun professuuriin sekä 1.1.2021 täytettävään nykytaiteen toimintaympäristöjen ja esittämiskäytäntöjen professuuriin. Tilallisuuden kurssia ei ole mainittu Kuvataideakatemian vuosina 2016 ja 2020 julkaistuissa opetussuunnitelmissa. Tilallisuuden opetus ei ole pakollinen osa taiteen kandidaatin ja maisterin tutkintovaatimuksia.

Taideyliopiston opetussuunnitelmiin kirjatut opintojaksojen nimet, sisällöt ja osaamistavoitteet eivät anna täsmällistä kuvaa opintojaksojen sisällöstä. Kunkin opintojakson toteutuksen sisältöön vaikuttaa toteutuksesta vastaavan professuurin sisältö, kuten opetusala, painopistealue ja vastuualue.

X:n professuurin ja 1.1.2021 alkavan uuden professuurin yhtenä päävastuualueena on Praxis-ohjelma, jonka jatkosta Taideyliopisto tekee päätöksen määräajaksi kerrallaan. Myös tämä seikka on otettava huomioon arvioitaessa X:n työsopimuksen määräaikaisuuden lainmukaista perustetta.

Taideyliopisto on tehnyt X:n kanssa ainoastaan yhden määräaikaisen työsopimuksen. Siten myöskään X:n määräaikaisen työsuhteen kokonaiskesto tai määräaikaisten työsuhteiden ketjutus ei ilmennä pysyvää työvoiman tarvetta.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen (Taideyliopisto)

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti (Sivistystyönantajat ry)

Työehtosopimuslain 8 §:n 2 momentin mukaisesti työehtosopimukseen osallisen yhdistyksen katsotaan laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa, mikäli selvää ja riidatonta työehtosopimuksen määräystä ei ole sovellettu työehtosopimukseen osallisten yhdistysten yksimielisen kannan mukaisesti eikä väärää soveltamista olosuhteet huomioon ottaen nopeasti korjata, kun se on tullut yhdistyksen tietoon.

Huomioiden se, että taidealan opetustehtävän luonne on ollut käytössä määräaikaisuuden perusteena Kuvataideakatemiassa vakiintuneesti ja yleisesti sen toiminnan alusta alkaen aina tähän hetkeen asti sekä se, että oikeudellisena kysymyksenä on se, että täyttääkö työsopimukseen kirjattu määräaikaisuuden peruste työsopimuslain 1 luvun 3 §:n mukaisen edellytyksen, ei asiassa ole kyse selvän ja riidattoman työehtosopimuksen määräyksen vastaisesta menettelystä.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Tehtäväseloste esittämiskäytäntöjen ja tilallisuuden professuurista ajalle 1.1.2016–31.12.2020

2. Työsopimus esittämiskäytäntöjen ja tilallisuuden professorin tehtävistä ajalle 1.5.2016–31.12.2020

3. Hakuilmoitus nykytaiteen toimintaympäristöjen ja esittämiskäytäntöjen professorin tehtävään ajalle 1.1.2021–31.12.2026

4. Yksikkötason neuvottelumuistio 5.3.2020

5. Paikallisneuvottelupöytäkirja 25.3.2020

6. Liittoneuvottelupöytäkirja 2.6.2020

7. Kuvataiteen kandidaatin ja maisterin tutkintojen tutkintovaatimukset 2016 ja 2020 ja 1.8.2020 Kuvataiteen maisterin tutkinto

8. Professoriliiton Taideyliopiston osaston lausunto 13.4.2015 sekä B:n sähköposti C:lle 17.2.2016

9. Opetus- ja kulttuuriministeriön lausunto 25.3.2015

10. Professoriliiton palkkaselvitys 2019

11. Praxis-koulutusohjelman tutkintovaatimukset vuosilta 2016, 2019 ja 2021

12. Praxis-ohjelman opetussuunnitelmaa koskeva sähköpostikirjeenvaihto 4.5.2020 lukien

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Työsopimus 1.5.2016–31.12.2020

2.Taideyliopiston Ylioppilaskunnan lausunto 18.2.2014

3.Tehtäväseloste Praxis-taiteen ja esittämiskäytäntöjen maisteriohjelman professuurista ajalle 1.8.2014–31.7.2016

4. Dekaanin päätös ja hakuseloste tilallisuuden ja näyttelysuunnittelun professuurista ajalle 1.1.2014–31.12.2018

5. Dekaanin päätös ja rekrytointiseloste määräaikaisesta esittämiskäytäntöjen ja tilallisuuden professuurista ajalle 1.3.2016–31.12.2020

6. Hakuilmoitus nykytaiteen toimintaympäristöjen ja esittämiskäytäntöjen professuurista 1.1.2021 alkaen

7. Taideyliopiston strategia 2021–2030

Kantajan henkilötodistelu

1. X

2. B, professori, Teatterikorkeakoulu, Taideyliopiston hallituksen jäsen

3. D, professori, luottamusmies, Sibelius-Akatemia

4. E, lehtori, pääluottamusmies, Teatterikorkeakoulu

5. F, Professoriliiton toiminnanjohtaja

Vastaajien henkilötodistelu

1. C, Taideyliopiston rehtori

2. G, Kuvataideakatemian dekaani

3. H, Kuvataideakatemian entinen kehittämispäällikkö

4. I, Sivistystyönantajat ry:n työmarkkinajohtaja

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko Taideyliopistolla ollut perusteltu syy solmia X:n kanssa määräaikainen työsopimus esittämiskäytäntöjen ja tilallisuuden professorin tehtävässä ajalle 1.5.2016–31.12.2020.

Oikeudelliset lähtökohdat

Määräaikainen työ

Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n mukaan määräaikainen työsopimus voidaan tehdä työsopimuslaissa ja yliopistoja koskevassa lainsäädännössä mainituilla perusteilla.

Riidatonta on, että määräaikaisen työsopimuksen perusteita koskevat työsopimuslain ja yliopistoja koskevan lainsäädännön säännökset tulevat sovellettavaksi osana työehtosopimusta.

Työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana. Säännöksen 3 momentin mukaan toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi.

Työsopimuslain työsopimuksen kestoaikaa koskevat säännökset on laadittu siten, että toistaiseksi voimassa olevat sopimukset ovat ensisijaisia määräaikaisiin sopimuksiin nähden. Määräaikaisen sopimuksen solmimisedellytyksiä koskevia rajoituksia sovelletaan kaikissa tehtävissä ja kaikilla toimialoilla. (HE 239/2010 vp s. 1 ja 3.)

Näyttötaakka siitä, että määräaikaisille työsopimuksille on ollut perusteltu syy, kuuluu työnantajalle (HE 157/2000 vp s. 61).

$1d4

Jos työnantajalla on pysyvä työvoiman tarve, määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua. Vaatimus koskee jo ensimmäistä määräaikaista työsopimusta. Toistuvien määräaikaisten sopimusten käytön sallittavuutta on arvioitava samoissa töissä. Samoina töinä pidetään sitä tehtävien kokonaisuutta, jota kyseinen työntekijä tai useat työntekijät ovat tehneet määräaikaisissa työsuhteissa. Määräaikaisen sopimuksen solmimisen edellytyksiä arvioitaessa merkitystä ei ole sillä, tekeekö työnantaja samoista töistä toistuvat määräaikaiset työsopimukset saman työntekijän kanssa vai vaihtaako hän kyseisissä töissä työntekijää. Määräaikaisten sopimusten käytön edellytyksiä on siten arvioitava teetettävän työn edellyttämän työvoimatarpeen pysyvyyden kannalta. Työnantaja ei saa pyrkiä kiertämään toistaiseksi voimassa oleviin työsopimuksiin liittyvää irtisanomissuojaa toistuvilla määräaikaisilla sopimuksilla. (HE 239/2010 vp s. 4.)

$1d5

Oikeuskäytännössä on katsottu, että työsopimus voidaan tehdä määräaikaisena työnantajan varautuessa sellaisiin toimintansa muutoksiin, joista aiheutuu työn tarjoamisedellytyksiin vaikuttavia työn järjestelyjä. Työnantajan suunnitelmien vaikutusten tulee kuitenkin olla ennakoitavissa suhteellisen tarkasti. Jos organisaatiota koskevat suunnitelmat toteutuvat vasta pitkähkön ajan kuluttua, ne eivät muuta työn luonnetta tilapäiseksi. Ratkaisussa TT 2003:13 työnantaja oli suunnitellut eräiden töiden uudelleen organisointia, mutta pannut muutokset toimeen vasta noin 2,5 vuoden kuluttua siitä, kun työntekijän kanssa oli tehty ensimmäinen määräaikainen työsopimus. Työtuomioistuin katsoi, että työnantajalla ei vielä tuossa vaiheessa ollut sellaisia uudistussuunnitelmia, joiden perusteella voitaisiin perustellusti katsoa työn pysyvän luonteen siinä määrin muuttuneen, että työnantaja olisi ollut oikeutettu tällä perusteella solmimaan työntekijän kanssa määräaikaisen työsopimuksen.

Ratkaisussa KKO 2015:64 korkein oikeus totesi (kohta 15), että varautuminen toiminnan muutoksiin voi sinänsä olla sellainen lain esitöissä tarkoitettu muu työnantajan toimintaan liittyvä perusteltu syy, joka voi oikeuttaa työsopimuksen solmimiseen määräaikaisena. Jutussa oli määräaikaisuuden perusteena vedottu muun ohella organisaatiomuutokseen. Työnantaja ei ollut kuitenkaan esittänyt tarkkaa ajankohtaa tai edes arviota siitä, koska mahdolliset muutokset työntekijän tekemissä töissä tulisivat voimaan. Perusteen ei katsottu olevan hyväksyttävä. Työvoiman tarpeen pysyvyyden arvioinnissa on oikeuskäytännössä annettu merkitystä myös sille, kohdistuuko työvoiman tarpeen pysyvyyteen sellaisia uhkia, jotka poikkeavat niistä uhista, jotka tyypillisesti liittyvät työn jatkuvuuteen toistaiseksi voimassa olevissa työsopimuksissa (ks. esim. KKO 2011:73, kohta 7 ja KKO 2012:2, kohta 19).

$1d6

$1d7

Yliopistolakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 7/2009 vp) on todettu, että määräaikaisen työsuhteen käyttö on perusteltua esimerkiksi Suomen Akatemian rahoittamissa akatemiatutkijan ja -professorin tehtävissä tai silloin, kun on kyse perustutkinto-opiskelijan työskentelystä harjoittelu- ja pätevöitymistarkoituksessa. Samoin määräaikaisten tuntiopettajien käyttö yliopistoissa on perusteltua toiminnan luonteesta johtuen pienten työmäärien hoitoa varten, esimerkiksi joidenkin erityisalojen opetustehtävissä. Määräaikaisten työsopimusten käytölle voi olla hallituksen esityksen mukaan laillinen peruste myös esimerkiksi tilanteissa, joissa on kyse neliportaiseen tutkijanuraan liittyvistä tehtävistä. (HE s. 64–65.) Viimeksi mainitun osalta sivistysvaliokunta totesi mietinnössään, että myös neliportaisessa tutkijanuramallissa on tarkkaan harkittava määräaikaisten palvelussuhteiden käyttömahdollisuus (SiVM 5/2009 vp s. 10).

$1d8

Johtopäätöksenä edellä selostetusta voidaan todeta, että työsuhteen määräaikaisuus on yliopistoissakin suppeasti sovellettava poikkeus, ja sen edellytykset on arvioitava jokaisessa tapauksessa erikseen. Pääsääntönä on työsopimuslain mukaisesti toistaiseksi voimassa oleva työsopimus.

Unionin oikeudessa määräaikaisten työsuhteiden käytöstä säädetään määräaikaista työtä koskevalla neuvoston direktiivillä 1999/70/EY, jolla on pantu unionin tasolla täytäntöön Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus. Puitesopimuksen tarkoituksena on sen 1 lausekkeen mukaisesti muun ohella laatia puitteet sellaisten väärinkäytösten ehkäisemiseksi, jotka johtuvat perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden käytöstä.

Puitesopimuksen tavoitteena on muun ohella turvata työpaikan pysyvyyttä, jota pidetään työntekijöiden suojelun keskeisenä osatekijänä (ks. tuomio 25.10.2018, Sciotto, C-331/17, EU:C:2018:859, 44 ja 31 kohdat).

Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusteltujen syiden käsite on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan määrätylle toiminnalle ominaisia täsmällisiä ja konkreettisia olosuhteita, jotka ovat sellaisia, että niillä voidaan tuossa nimenomaisessa yhteydessä perustella perättäisten määräaikaisten työsopimusten käyttöä. Nämä olosuhteet voivat olla muun muassa seurausta niiden työtehtävien erityisluonteesta, joiden suorittamiseksi tällaiset työsopimukset on tehty, sekä näille tehtäville luontaisista ominaispiirteistä tai mahdollisesti siitä, että jäsenvaltio pyrkii hyväksyttävään sosiaalipoliittiseen päämäärään (tuomio 14.9.2016, López, C-16/15, EU:C:2016:679, 38 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö).

$1d9

Tieteen, taiteen ja opetuksen vapaus

Suomen perustuslain 16 §:n 3 momentin mukaan tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu. Tieteen vapauteen kuuluu sen harjoittajan oikeus valita tutkimusaiheensa ja -menetelmänsä. Tieteen suuntautumisen tulee toteutua ensisijaisesti tieteellisen yhteisön itsensä harjoittaman tieteen kritiikin kautta. Myös taiteessa tulee vallita ilmaisun ja menetelmien vapaus, joka osaltaan edistää ja monipuolistaa yhteiskunnallista keskustelua. Opetuksen vapaus sisältää oikeuden opiskella ja hankkia tietoja itseään kiinnostavista asioista ja oikeuden opettaa haluamallaan tavalla niin sisällöllisesti kuin menetelmällisesti. (HE 309/1993 vp s. 64.)

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 13 artiklan mukaan taiteen ja tieteellisen tutkimuksen vapaus turvataan ja akateemista vapautta kunnioitetaan. Perusoikeuskirjan 51 artiklan mukaisesti perusoikeuskirjan säännökset koskevat jäsenvaltioita näiden soveltaessa unionin oikeutta. Perusoikeuskirja tulee sovellettavaksi siten esimerkiksi tilanteessa, joka kuuluu määräaikaista työtä koskevan direktiivin 1999/70 soveltamisalaan.

Yliopistolain 6 §:n mukaan yliopistoissa vallitsee tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus. Opettajan on kuitenkin noudatettava koulutuksen ja opetuksen järjestämisestä annettuja säännöksiä ja määräyksiä.

Yliopistolain 32 §:n 3 momentin mukaan työnantaja ei saa menetellä työsuhteessa tavalla, joka voi vaarantaa 6 §:n mukaista tutkimuksen, taiteen tai opetuksen vapautta. Sen lisäksi, mitä työsopimuksen irtisanomisesta säädetään työsopimuslain 7 luvussa ja työsopimuksen purkamisesta mainitun lain 8 luvussa, yliopiston tutkimus- ja opetushenkilöstöön kuuluvan työntekijän työsopimusta ei saa irtisanoa tai purkaa perusteella, johon vetoaminen loukkaisi tutkimuksen, taiteen tai opetuksen vapautta.

Oikeuskirjallisuudessa tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaudesta on todettu muun ohella seuraavaa.

Yksilötasolla tieteen vapauden suojan kohteena on etenkin yksittäisen tutkijan oikeus valita vapaasti omat tutkimusaiheensa, tutkimuksen näkökulmat ja painotukset, tutkimuksen kysymyksenasettelut ja tutkimusmetodit. Tieteen vapaus suojaa myös oikeutta toteuttaa tutkimus, muotoilla tutkimuksen tulokset sekä tutkijan oikeutta julkistaa tutkimuksensa tulokset. (Mäenpää s. 76.) Tieteenharjoittajalla on siten oikeus päättää tieteellisen työnsä perusteista, kehittää omaa tieteellistä omaleimaisuuttaan ja ottaa tutkimuksen onnistumiseen liittyviä riskejä. Yliopisto-opettajaa tai -tutkijaa ei ole mahdollista velvoittaa tekemään tutkimusta vain tieteellisen vakanssin alalta, vain yliopiston, tiedekunnan tai laitoksen hyväksymiltä tutkimuksen painoaloilta tai toimimaan vastoin tahtoaan tutkijana tietyssä tutkimusryhmässä. Tutkimuksen vapaus ei estä yliopistoja palkkaamasta tutkijoita yksittäisiin tutkimushankkeisiin ja ennalta määrättyihin tutkimustehtäviin. (Miettinen ym. s. 47.)

Yliopistojen toiminnassa taiteen vapaudella on merkitystä etenkin Taideyliopistossa sekä esimerkiksi Aalto-yliopiston vastaavanlaisessa toiminnassa. Niissä taiteen vapaus rinnastuu sisällöltään ja merkitykseltään pitkälti tieteellisen toiminnan vapauteen, kunhan otetaan huomioon taiteellisen toiminnan erityispiirteet. Taiteen vapaus merkitsee siten muun muassa, että yliopistossa harjoitettavan taiteellisen toiminnan tai opetuksen kohteita, taiteen toteuttamistapaa taikka julkistamista ei rajoiteta. (Mäenpää s. 101.)

$1da

Opetuksen järjestämistä voidaan ohjata yliopiston sisäisin päätöksin, määräyksin ja suunnitelmin. Lisäksi yliopistolaki sisältää opetuksen järjestämistä ohjaavia säännöksiä. Opettajalla on yliopistolain 6 §:n 1 momentin toisen virkkeen nojalla velvollisuus noudattaa tällaisia koulutuksen ja opetuksen järjestämisestä annettuja säännöksiä ja määräyksiä. Yliopiston sisäisessä opetusta koskevassa päätöksenteossa keskeisiä ovat erilaiset opetussuunnitelmat ja opetusta ohjaavat pysyväismääräykset. Niillä voidaan määritellä muun muassa opetuksen ajoitusta, opiskelun etenemisjärjestystä ja edellytyksiä opintosuorituksille. Opetussuunnitelmissa määritellään yleensä myös opetuksen aihealueita ja sisällöllisiä painotuksia. Siltä osin kuin tällaiset määrittelyt voivat olla merkityksellisiä opetuksen sisällöllisen vapauden kannalta, opettajan on yleensä voitava osallistua omalta osaltaan suunnitelman laatimiseen. (Mäenpää s. 103–104.)

Työnantaja ei voi käyttää direktio-oikeuttaan tai päättää työsopimusta tutkimuksen, taiteen tai opetuksen vapautta rajoittavalla tai loukkaavalla tavalla. Tutkimuksen ja opetuksen vapaus on otettava huomioon muutoinkin työsopimuslain säännöksiä tulkittaessa (Mäenpää s. 78–79, 103, 172). Yliopiston opettajille kuuluvan opetuksen ja tutkimuksen vapauden ja opetettavan tiedon jatkuvan uusintamisen on katsottu puoltavan toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita määräaikaisten työsuhteiden sijaan (Miettinen ym. s. 179).

Henkilötodistelu

$1db

Omasta opetusalastaan X on kertonut, että esittämiskäytäntöjen alalla tarkasteltiin kysymystä, miten taide tuli julkiseksi yhteiskunnassa. Riippumatta siitä, oliko kyse näyttelytilasta, julkisesta tilasta tai esimerkiksi internetistä, professorin tehtävänä oli opettaa opiskelijoille, minkälaisia ideologisia, historiallisia tai nykyaikaan liittyviä kehityskulkuja liittyi siihen, kun taide otti paikkansa julkisena asiana yhteiskunnassa. Praxis-maisteriohjelmassa X koulutti opiskelijoista ammattilaisia, jotka tekivät taiteen julkisen esittämisen mahdolliseksi. Puhuttiin myös kuratoinnin maisteriohjelmasta. Näyttelytoiminnassa harjoiteltiin sitä, miten teoria ja käytäntö yhdistettiin.

$1dc

X:n määräaikaisen työsopimuksen kestoa ei ollut kytketty tutkintovaatimusten tai opetussuunnitelmien voimassaoloon. Praxis-ohjelman opetussuunnitelmaa oli X:n työsopimuksen voimassaolon aikana muutettu kolme kertaa. Opetussuunnitelmissa täsmennettiin tutkintovaatimuksissa asetettujen edellytysten mukainen kurssien sisältö. Professorien tehtävänä oli kehittää sekä tutkintovaatimuksia että opetussuunnitelmia suhteessa opettamaansa alaan. Professorit eivät sen sijaan valvoneet sitä, mitä heidän kutsumansa opettajat tai lehtorit tekivät opiskelijoiden kanssa omilla kursseillaan. Tältäkin osin professori kuitenkin kävi kurssisuunnitelmat läpi yhdessä opettajien kanssa ja hyväksyi ne.

Kuvataiteen kandidaatin ja maisterin tutkintovaatimusten osalta (K7) X on kertonut, että kandidaatin tutkinnon teoriaopinnoista vastasivat yhteisen opetuksen opetusalueen professorit. Kyse oli pakollisista opinnoista sekä kandidaatin että maisterin tutkinnoissa. Sekä vanhassa, vuoden 2016 opintosuunnitelmassa että 1.8.2020 voimaan tulleessa opintosuunnitelmassa oli pakollisia samansisältöisiä, pysyviä opintojaksoja, joista X vastasi. Esittämiskäytäntöjen alalla tilallisuus oli keskeinen käsite, jolla tarkoitettiin kysymystä siitä, mitkä olivat ne tilat, joissa taide sai yhteiskunnallisen paikkansa.

$1dd

Ennen X:ää tilallisuuden ja näyttelysuunnittelun professuuria oli hoitanut eräs toinen henkilö määräaikaisessa työsuhteessa. Kyseinen professori oli aloittanut esittämiskäytäntöjen opetuksen Kuvataideakatemialla. X ei ole tiennyt, millä nimikkeillä kursseja oli tuolloin kutsuttu, mutta sisältönsä ja opetusalueensa puolesta samanlaiset tehtävät olivat siirtyneet aikanaan X:lle. Tilallisuuden ja näyttelysuunnittelun professorin tehtävät olivat olleet samanlaisia kuin ne tehtävät, joita X hoiti (V4). Vastuu näistä tehtävistä oli siirtynyt X:lle.

Ennen X:ää Praxis-taiteen ja esittämiskäytäntöjen maisteriohjelman professuuria oli hoitanut kaksi muuta henkilöä määräaikaisissa työsuhteissa. Tuossa tehtävässä kyse oli X:n mukaan ollut juuri niistä tehtävistä, joita hän oli tehnyt niiden muiden tehtävien ohella, joita hänelle tällä hetkellä kuului. Edellisen professuurin tehtäväselosteessa (V3) luetellut professorin tehtävät olivat kaikki sellaisia, jotka olivat kuuluneet myös X:n tehtäviin. Myös edellinen professori oli antanut opetusta kuten X:kin. Vastuu Praxis-ohjelmasta oli siirtynyt X:lle.

$1de

Praxis-ohjelman opetussuunnitelmaa päivitettiin syksyllä 2020 yhdessä lehtoreiden ja koulutussuunnittelijan kanssa. Opetussuunnitelma oli 6.10.2020 hyväksytty akateemisessa neuvostossa. Dekaani oli kuitenkin soittanut X:lle ja kysynyt, voitiinko opetussuunnitelmaan lisätä jotakin ekologisen kestävyyden strategiseen kärkeen liittyvää. X oli vastannut dekaanille, että kyseinen teema oli ollut sisäänrakennettuna toiminnassa koko ajan, ja suurin X:n vetämä hanke Praxis-ohjelmassa oli liittynyt juuri ekologiseen kestävyyteen. X oli kuitenkin ehdottanut opetussuunnitelman oppimistavoitteisiin tähän liittyvää lisäystä. Opetussuunnitelmaa koskeva asia oli edelleen vireillä johtokunnassa.

$1df

X ei ole muistanut, että hänelle olisi työsopimuksesta ilmenevän perusteen lisäksi tarkemmin selvitetty, miksi juuri hänen tehtävänsä oli määräaikainen. Mitään muutosta, joka tulisi hänen tehtävissään tapahtumaan 1.1.2021, tai joka olisi ollut harkinnassa, ei ollut tuotu esiin. Missään vaiheessa työnantaja ei ollut tuonut esiin konkreettisia seikkoja, jolla se olisi perustellut työsopimuksen määräaikaisuutta.

Teatterikorkeakoulussa tanssipedagogiikan professorin tehtävää hoitava, Taideyliopiston hallituksen jäsen B on kertonut muun ohella seuraavaa. B oli ollut jäsenenä muun ohella rekrytointineuvostossa, jossa päätettiin rekrytoinneista ja tehtäviin valittavista henkilöistä. Rekrytointineuvostossa ei ollut yleensä käyty erityistä keskustelua professoreiden työsuhteiden muodosta, koska työsuhteet olivat aina määräaikaisia. Käytäntö, jonka mukaan määräaikaisuudet olivat kestoltaan viisi vuotta, oli B:n käsityksen mukaan muotoutunut pitkän ajan kuluessa ja jäänyt sittemmin voimaan. Jatkokaudelle professori saattoi päästä, jos rekrytointineuvosto professorin ansioita, vikoja ja puutteita arvioituaan tähän päätyi. Myös opiskelijoiden näkemyksille ja opiskelijapalautteelle oli annettu merkitystä, sekä sille, miten henkilö oli työyhteisössä toiminut.

Professorikunta oli vuonna 2015 paikallisosaston toimesta ottanut määräaikaisuuksiin kantaa työnantajalle lähettämässään lausunnossa (K8). Aihe oli noussut esiin osaston kokouksessa, kun oli huomattu, että Sibelius-Akatemialla oli erilaiset käytännöt työsuhteiden muodon suhteen kuin Kuvataideakatemialla ja Teatterikorkeakoululla. Akatemioiden erilaisia käytäntöjä pidettiin eriarvoistavana. Sibelius-Akatemialla oli myös vakituisia professoreita, vaikka professorin tehtävät eivät siellä olleet erilaisia, vaan näin oli pikemminkin historiallisista syistä eikä niinkään tehtävän luonteesta ja esimerkiksi uusiutumistarpeesta johtuen. Klassinen musiikki oli Sibelius-Akatemiassa suurin opetusala, mutta ei suinkaan ainoa, eivätkä määräaikaiset ja vakinaiset työsuhteet jakautuneet sen mukaan, oliko kyse klassisesta vai nykymusiikista.

Full professoreiden ydintehtävät Taideyliopistossa olivat yliopistolain mukaisesti oman opetusalueensa kehittäminen ja tutkimus, hallinnolliset työtehtävät, yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Taideyliopiston professoreiden tehtävät eivät olleet erityyppisiä kuin muissa yliopistoissa. Taiteellinen ja tieteellinen työ olivat laissa samanarvoisia, eikä taiteellisin perustein valittu professorikaan ollut rinnastettavissa esimerkiksi työelämäprofessoriin.

$1e0

$1e1

D:n mukaan taiteellisen toiminnan sekä tutkimuksen ja opetuksen muuttuvat tarpeet eivät edellyttäneet määräaikaisten professuurien käyttöä, sillä professorin työnkuvaan kuului uusien suuntauksien seuraaminen ja huomioiminen omassa työssä. Taiteellisin ansioin valitut professoritkin uudistuivat tekemällä produktioita osana professorin tehtävän hoitoa, tai pitämällä sapattivapaita. Organisaatio uudistui joka tapauksessa parhaiten sisältä päin. Jos uusien alojen myötä katsottiin tarpeelliseksi avata uusia koulutusohjelmia, tästä laadittiin tyypillisesti erillisrahoituksella pilotti, ja katsottiin, oliko koulutusohjelma syytä ottaa perusrahoitukseen. Se, että yliopiston uudessa strategiassa ekologisuus oli nostettu kärkitekijäksi, ei muuttanut professorin tehtävää toiseksi. Esimerkiksi Praxis-koulutusohjelma oli pysyvä.

D oli ollut X:n asiassa mukana yksikkötason neuvotteluissa. Työnantaja ei ollut tuonut esiin konkreettisia seikkoja, minkä vuoksi X:n työsopimus oli määräaikainen. Työnantajan edustaja oli todennut perusteena vain taidealan opetustehtävän luonteen.

$1e2

E on kertonut kyselystä, jonka henkilöstöjohtaja oli vuonna 2015 lähettänyt Lehtoriyhdistykselle, Professoriliitolle ja ylioppilaskunnalle. Kyselyssä oli kysytty määräaikaisuuksista ja siitä, mikä olisi hyvä malli koko Taideyliopistolle. Tuolloin Taideyliopiston nykyinen rehtori C oli Lehtoriyhdistyksen puheenjohtajana ollut mukana laatimassa yhdistyksen vastausta kyselyyn. C oli ollut muiden kanssa samaa mieltä siitä, että pääsääntöisesti työsuhteiden tuli olla toistaiseksi voimassa olevia, ja määräaikaisia sopimuksia voitiin solmia vain esimerkiksi projektitöissä, vierailijaprofessuureissa tai tuntiopetuksessa.

E on kertonut osallistuneensa A:n asiassa paikallisneuvotteluihin. Työnantaja ei ollut näissä neuvotteluissa yksilöinyt mitään seikkaa, miksi A:n kanssa olisi voitu tehdä nimenomaan määräaikainen työsopimus. Työntekijäpuoli oli toistuvasti pyytänyt perusteluja työnantajalta ja esittänyt oman kantansa. Neuvottelut olivat olleet hyvin lyhyet.

Professoriliiton toiminnanjohtaja F on kertonut muun ohella seuraavaa. Suomessa oli vuoden 2019 syyskuussa 1 899 full professoria, joista 88 prosenttia oli toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Taideyliopistossa taas 65 prosenttia full professoreista oli määräaikaisia, ja tässä se poikkesi kaikista muista Suomen yliopistoista. Yliopistolain vuonna 2010 voimaan tulleen muutoksen myötä yliopistot ottivat käyttöön niin sanotun tenure track -urajärjestelmän eli professorin vakinaistamispolun, ja sen myötä full professoreiden määrä oli hiljalleen laskenut ja yliopistoihin tullut enemmän määräaikaisia associate ja assistant professoreita. Urajärjestelmässä tavoitteena oli lopulta vakinaistaminen full professoriksi. Kaikista yliopistoiden opetus- ja tutkimushenkilöstöstä 70 prosenttia oli määräaikaisessa työsuhteessa, ja jos väitöskirjatutkijat vähennettiin tästä, luku oli yli 50. Vain 30 prosenttia oli toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa.

F on kertonut olleensa yhteydessä muihin yliopistoihin, joissa oli taidealan professuureja. Hänen saamiensa tietojen mukaan Aalto-yliopiston Artsissa oli yhdeksän full professoria, joista yksi oli määräaikainen ja jonka määräaikaisen sopimuksen perusteeksi oli ilmoitettu muu syy. Lisäksi Artsissa oli työelämäprofessoreita (professor of practice) sekä associate ja assistant professoreita, joista osa oli muun ohella vakinaistamispolun perusteella määräaikaisia. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa oli kahdeksan full professoria, joista kaksi oli määräaikaisia ja joiden määräaikaisen sopimuksen perusteeksi oli ilmoitettu kahden koulutusohjelman fuusio. Lapissa oli lisäksi yksi associate professori, jonka määräaikaisuuden perusteena oli sijaisuus. Tampereen yliopiston näyttelijäkoulutus- ja näyttelijäntaiteen tutkimuksessa (Näty) oli yksi full professori, joka oli määräaikainen, eikä määräaikaisuuden perusteesta ollut tietoa. Taiteellinen uudistumistarve ei ollut missään määräaikaisuuden perusteena.

$1e3

Taideyliopiston rehtori C on kertonut muun ohella seuraavaa. C oli aloittanut tuntiopettajana Sibelius-Akatemiassa 1980-luvun lopulla, työskennellyt lehtorina 1990-luvun puolivälin jälkeen, toiminut jazz-osaston johtajana ja sen jälkeen Sibelius-Akatemian koulutuksesta vastaavana vararehtorina vuoteen 2013 saakka. Hän oli toiminut jonkin aikaa lehtorin tehtävässä ja viisi edeltävää vuotta Taideyliopiston rehtorina määräaikaisella kaudella, joka päättyisi marraskuun lopussa 2020. Hänen työsopimuksensa jazz-musiikin lehtorin tehtävässä oli toistaiseksi voimassa oleva.

$1e4

$1e5

$1e6

C:n mukaan Sibelius-Akatemiassa toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia solmittiin esimerkiksi opetuspainotteisissa professorin ja lehtorin tehtävissä. Tyypillistä oli, että aluksi oltiin määräaikaisessa tehtävässä, jonka jälkeen oli tullut haettavaksi vakinainen tehtävä. Urajärjestelmään siirryttäessä myös kuvataiteisiin tuli vakinaisia tehtäviä. Kuvataideakatemiassa ja Teatterikorkeakoulussa oli urajärjestelmään siirryttäessä arvioitu opetusaloja siten, että jokaisella alalla olisi sekä jatkuvuutta että joustavuutta.

C ei ole yksittäisten tehtävien osalta osannut sanoa, missä määrin määräaikaisten professorin tehtävien täytössä oli huomioitu yhteiskunnallisia ilmiöitä tai muutoksia. Urajärjestelmässä määräaikaiset tehtävät määriteltiin vaihtuva-alaisiksi, ja niiden sisällöt määriteltiin määräajoin uudestaan. Nämä muutokset heijastelivat muutoksia taidekentällä ja yhteiskunnassa. Kussakin akatemiassa arvioitiin tulevia tarpeita ja uusien tehtävien profiileja omassa akateemisessa prosessissaan johtokunnassa tai akateemisessa neuvostossa. C:n näkemyksen mukaan oli hyvä, että Taideyliopistossa oltiin urajärjestelmän myötä vähentämässä määräaikaisten määrää.

Kuvataideakatemian dekaani G on kertonut muun ohella seuraavaa. G oli toiminut Kuvataideakatemiassa 1990-luvulta lähtien aluksi tuntiopettajana, 2000-luvun puolivälissä osa-aikaisena lehtorina ja vuosina 2006–2009 tutkijana Suomen Akatemian tutkimushankkeessa. Elokuussa 2015 G oli palannut Kuvataideakatemiaan hoitamaan vuoden ajaksi Praxis-maisteriohjelman professuuria. Sen jälkeen hän oli ollut nykytaiteen tutkimuksen professorin tehtävässä syksystä 2016. Lisäksi hän oli toiminut neljän vuoden aikana kahteen otteeseen opetuksesta vastaavan varadekaanin sijaisena. Elokuusta 2020 hän oli toiminut dekaanin tehtävässä. Hänen työsuhteensa oli määräaikainen.

$1e7

Kuvataideakatemian ja Sibelius-Akatemian välisestä erosta G on kertonut, että niillä oli ollut erilaiset vakiintuneet käytännöt määräaikaisuuksien suhteen jo pitkään. Kuvataideakatemian vastuulla oli kouluttaa nykytaiteilijoita, kun taas Sibelius-Akatemiassa koulutuksessa korostui enemmän traditio ja taitopainotteisuus. Sibelius-Akatemiassakin työsuhteen vakinaistamista arvioitiin yleensä vasta viiden vuoden määräaikaisuuden jälkeen.

Kuvataideakatemian toiminnassa ja taiteilijakoulutuksessa korostuivat erilaiset ajankohtaiset ilmiöt kuten globalisaatio ja rasismikeskustelu, tai yliopiston uudessa strategiassa (V7) mainitut taiteellinen ajattelu ja sen vahvistaminen yhteiskunnassa, taiteilijapedagogiikka sekä ekologisuus. Nämä vaikuttivat suoraan opetukseen ja taiteelliseen toimintaan, sillä rahoitus perustui siihen, että toiminta oli strategian mukaista. G itse oli ollut strategiatyössä vain hyvin vähän mukana. Kyse oli kuitenkin ollut valtavasta työstä, johon oli pyritty osallistamaan koko yhteisö.

Määräaikaiskäytäntöä oli aika ajoin kritisoitu ja toivottu käytännön muuttamista. Henkilöiden vaihtuminen viiden vuoden välein aiheutti tiettyä hankaluutta, kun traditio ei siirtynyt. Siinä mielessä käyttöön otettava urapolkumalli oli yliopiston toiminnan kannalta perusteltu. Todella paljon oli G:n käsityksen mukaan ollut myös määräaikaisuuksien puolustajia sekä opettajien että opiskelijoiden keskuudessa. Tämä perustui siihen, että Kuvataideakatemialla oli valtakunnallinen vastuu taiteilijakoulutuksesta, ja jotta se tulisi toteutetuksi uskottavalla tavalla, professoreiden ja osittain myös lehtoreiden tehtävät tuli olla vaihtuva-alaisia ja määräaikaisia. Myös Suomen Akatemian akatemiaprofessuurit olivat viisivuotisia. Viiden vuoden aikana pystyi toteuttamaan omaa erityisosaamistaan kulloisellakin painopistealueella.

$1e8

Praxis-ohjelma oli Kuvataideakatemian ainoa maisteriohjelma, joka oli aloitettu vuonna 2012. Ohjelma ei ollut lähtökohtaisesti pysyvä. Sen taustalla oli J:n monta vuotta käymät keskustelut ja suunnitelmat taideteoreettisesta maisteriohjelmasta, jossa olisi mukana sekä yliopistoa lähempänä olevia tutkijoita että kuvataiteilijoita. Ohjelma oli muovautunut vuosien aikana. G:n käsityksen mukaan yliopiston johto oli vuonna 2019 halunnut arvioida, haluttiinko ohjelmaa jatkaa. G:n käsityksen mukaan ohjelma vahvistettiin kahden vuoden välein. Praxis-ohjelman tutkintovaatimuksia vuodesta 2021 lukien ei ollut vielä hyväksytty johtokunnassa, koska Taideyliopiston uusi strategia ei ollut näkynyt riittävällä tavalla luonnoksessa (K11).

Taiteilija yhteiskunnassa -opetuskokonaisuus oli syntynyt 2000-luvulla ja se oli ollut yleisen opetuksen keskuksen johtajan alaisuudessa. Vuonna 2016 se siirrettiin X:n alaisuuteen. Lehtoreiden määrä oli kasvanut X:n hoitamassa professuurissa verrattuna kahteen aiempaan professuuriin. Kuvataideakatemia oli opetusintensiivisempi kuin muut yliopistot, ja lehtorien määrällä saattoi olla professorin tehtävien kannalta suurempi merkitys kuin muissa oppilaitoksissa. Professorin laissa määrättyjen ydintehtävien osalta professorin oli mahdollista suunnata omaa ajankäyttöään paremmin haluamilleen osa-alueille, jos hänellä oli käytettävänään lehtoreita.

$1e9

G:n mukaan 1.1.2021 täytettävä uusi professuuri oli eri tehtävä kuin X:n hoitama tehtävä myös siitä syystä, että professori ei pystynyt uusiutumaan sillä tavalla, että esimerkiksi ekologisen kriisin ja sen ratkaisukeinojen opetukseen tarvittava tieto olisi mahdollista omaksua puolen vuoden tai vuodenkaan aikana. Painopisteillä haettiin sitä, että saataisiin useiden kymmenien vuosien kokemuksen omaava professori antamaan opetusta kullakin painopistealueella. Ekologisuus oli sinänsä ollut taiteilijoiden kiinnostuksen kohteena pitkään ja Kuvataideakatemiassa opetuksessa mukana jo 1980-luvulta. Tällä hetkellä teema oli taiteen toimintaympäristöjen aivan ytimessä.

Professuurien painopistealueet ja suuntaaminen käsiteltiin tavanomaisesti akateemisessa neuvostossa. G:n käsityksen mukaan 1.1.2021 täytettävän professuurin rekrytointiseloste oli käsitelty johtokunnassa. Hakuilmoitukset oli laatinut yliopiston johto.

$1ea

$1eb

Praxis-ohjelmaa ei alusta alkaen ollut ajateltu pysyväksi ohjelmaksi. Määräajan jälkeen oli tehty aina uusi päätös sen jatkamisesta. Keskusteltu oli muun ohella siitä, oliko ohjelma tarpeellinen ja taloudellisesti kannattava, ja mikä ohjelman sisältö oli, oliko tarpeeksi hakijoita ja miten ohjelmaa pystyttiin suuntaamaan siten, että kiinnostuneet löysivät sen.

Työsopimusten solmiminen juuri viideksi vuodeksi oli H:n mukaan katsottu yhtäältä tarpeeksi pitkäksi ja toisaalta tarpeeksi lyhyeksi ajaksi, jotta sinä aikana pystyttäisiin huomaamaan, oliko jokin uusi avaus tai uudelleenmäärittely opetusalassa onnistunut. Tuon ajan puitteissa pystyttiin myös reagoimaan siihen, pitäisikö pohtia alan tai opetusalueen uudelleen suuntaamista. Lyhyemmässä ajassa tätä ei niin hyvin saanut selville ja toisaalta pidempi aika esti reagoimasta mahdollisiin kentän ja yhteiskunnan nopeisiin muutoksiin, jotka pitäisi näkyä opetustehtävissä.

Sivistystyönantajien työmarkkinajohtaja I on kertonut, että taidealan opetustehtävän luonne ei ollut hänen tietojensa mukaan ollut aiemmin erimielisyyden kohteena liittotasolla. Hänen mukaansa ensimmäisen kerran tämä asia oli tullut liiton tietoon palkansaajapuolen näissä asioissa esittämän liittoneuvottelupyynnön myötä maalis-huhtikuussa 2020. Taideyliopiston puolelta ei ollut tuotu työnantajaliiton suuntaan tietoa näistä asioista ennen tätä. I:n mukaan työnantajaliitto oli heti liittoneuvottelupyynnön saatuaan lähtenyt selvittämään asiaa. Keskusteluissa Taideyliopiston kanssa oli tullut vahvasti esille Taideyliopiston erityisluonne ja vakiintunut käytäntö. Taideyliopistolta saamiensa selvitysten pohjalta heille ei ollut työnantajaliitossa muodostunut sellaista epäilystä, että Taideyliopisto olisi toiminut jotenkin virheellisesti ja että liiton pitäisi ohjeistaa Taideyliopistoa vakinaistamaan professoreiden työsuhteet.

I on lisäksi kertonut, että taidealalla professoreja oli Taideyliopiston lisäksi Aalto-yliopistossa, Tampereen yliopistossa ja Lapin yliopistossa. Aalto-yliopistossa määräaikaisissa työsuhteissa oli heistä 70 prosenttia, Tampereen yliopistossa 50 prosenttia ja Lapin yliopistossa 20 prosenttia.

Taidealan opetustehtävän luonne määräaikaisuuden perusteena

Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa kaikki professorit ovat toimintojen alusta alkaen työskennelleet määräaikaisissa virkasuhteissa ja vuodesta 2010 lukien määräaikaisissa työsuhteissa. Perusteena virka- ja työsuhteiden määräaikaisuudelle on pääsääntöisesti ollut taidealan opetustehtävän luonne. Tämä on ollut myös X:n työsopimuksen määräaikaisuuden peruste.

Työnantajapuoli on katsonut, että taidealan opetustehtävän luonne ja siihen liittyvät erityispiirteet yhdessä vakiintuneen käytännön kanssa ovat muodostaneet perustellun syyn solmia professoreiden työsopimukset määräaikaisina. Edellä todetuin tavoin tietyn alan vakiintuneellakaan käytännöllä ei voida syrjäyttää lain pakottavia säännöksiä, vaan tapauskohtaisesti on erikseen arvioitava, täyttyykö asiassa työsopimuksen määräaikaisuudelle laissa säädetty edellytys. Asiassa on arvioitava, ovatko taidealan opetustehtävien luonne ja siihen liittyvät erityispiirteet voineet muodostaa Taideyliopistossa perustellun syyn solmia työsopimukset määräaikaisina.

$1ec

Työnantajapuoli on katsonut, että edellä mainituista tavoitteistaan johtuen yliopistolla voi olla tarve muuttaa professoreiden tehtäviä ja niiden painopisteitä, opetuksen sisältöä ja vastuita. Tämä tarve voi työnantajapuolen mukaan syntyä myös määräajoin muuttuvien opetussuunnitelmien ja Taideyliopiston strategisten linjausten perusteella. Näillä perusteilla Taideyliopisto on katsonut voivansa solmia työsopimukset määräaikaisina.

$1ed

Unionin tuomioistuin on edellä todetusti oikeuskäytännössään korostanut vaatimusta arvioida sitä, onko määräaikaisten työsopimusten uudistaminen tosiasiassa vastannut todellista tarvetta ja ollut sopiva ja tarpeellinen keino tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Tapauskohtaisesti on siten konkreettisesti selvitettävä, onko perättäiset määräaikaiset työsopimukset uudistettu tosiasiassa vain väliaikaisia tarpeita varten. Työnantajan on kyettävä osoittamaan, miksi juuri kyseisessä tehtävässä sinänsä hyväksyttäväksikin katsotun tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi työsopimuksen määräaikaisuutta.

Työtuomioistuin katsoo, että Taideyliopistolla on ollut hyväksyttävä tavoite pyrkiä turvaamaan alan erityispiirteisiin liittyvät edellä selostetut muuttuvat tarpeensa ja muut mainitut seikat kuten taidealan opetustehtävien laadun kehittyminen, opetuksen ajantasaisuus sekä taiteellinen uudistuminen. Toinen asia on, onko näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttänyt työsopimusten määräaikaisuutta. Tämä arvio on tehtävä tapauskohtaisesti.

Tältä osin on huomattava ensiksi, että yliopistolain 33 §:n 1 momentissa määritellään professorin tehtävät. Säännöksen mukaan professorin tulee harjoittaa ja ohjata tieteellistä tutkimustyötä tai taiteellista työtä, antaa siihen perustuvaa opetusta ja seurata tieteen tai taiteen kehitystä sekä osallistua alallaan yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Edelleen yliopistolain 2 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Laissa ei ole määritelty Taideyliopistolle tai sen professoreille näistä säännöksistä poikkeavia tehtäviä. Työnantajan tulee osaltaan mahdollistaa ja varmistaa se, että professoreilla on mahdollisuus täyttää heille laissa asetetut tehtävät.

$1ee

Yliopiston strategisista linjauksista johtuen yliopistolle voi kuitenkin syntyä tarve esimerkiksi uudelleen suunnata tutkimusta, taiteellista toimintaa tai annettavaa opetusta ja tätä kautta myös muuttaa opetussuunnitelmia. Muutostarpeita voi syntyä erilaisten uusien yhteiskunnallisten ilmiöiden tai esimerkiksi uusien taiteenlajien myötä, kuten Taideyliopisto on tuonut esiin. Tältä osin merkitystä on annettava sille, miten sopiva ja tarpeellinen keino määräaikaisen sopimuksen käyttö on tämän uudistumistarpeisiin liittyvän tavoitteen saavuttamiseksi.

$1ef

X, B, D ja E ovat esittäneet näkemyksenään, että yliopistolaissa määritellyt professorin tehtävät toteutuvat parhaiten toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Heidän kertomuksistaan on käynyt ilmi, että työsuhteiden määräaikaisuus vaikeuttaa muun ohella tutkimusrahoituksen hankkimista, tutkimushankkeiden toteuttamista ja yhteistyöverkostojen kehittämistä ja edistämistä. Viiden vuoden määräajaksi tehdyt sopimukset eivät myöskään salli professorin ohjata edes yhtä opiskelijasukupolvea alusta loppuun. Edelleen työsuhteiden jatkuvuus mahdollistaisi osaltaan erilaisten nykytaiteen virtauksiin perehtymisen. Myös C ja G ovat pitäneet urapolkumalliin siirtymistä ja sen myötä määräaikaisten työsopimusten vähenemistä perusteltuna, vaikkakin he ovat toisaalta korostaneet myös tarvetta vaihtuva-alaisille, määräaikaisille professuureille.

Professoriliiton Taideyliopiston osasto on vuonna 2015 antamassaan lausunnossa (K8) todennut muun ohella toisaalta ymmärtävänsä alojen uudistumista koskevan huolen, joka oli tuotu esiin joiltakin tahoilta Kuvataideakatemiassa ja Teatterikorkeakoulussa. Lausunnon mukaan pitäviä perusteita näkemykselle, jonka mukaan taiteenalan uudistuminen varmistuisi nimenomaan määräaikaisten työsuhteiden avulla, oli kuitenkin vaikea löytää, eikä sellaisia ollut esitetty. Pikemminkin määräaikaisuuksien voi lausunnon mukaan nähdä estävän alan johdonmukaista ja monipuolista kehittämistä.

$1f0

$1f1

Yhteenvedonomaisesti työtuomioistuin toteaa, että määräaikaisuuksien käytön laillisuus on yhtä kaikki ratkaistava tapauskohtaisesti työlainsäädännön periaatteiden mukaisesti, kuten sivistysvaliokunta on aikanaan todennut (SiVM 5/2009 vp s. 9). Taidealan opetustehtävän luonne on käsitteenä liian täsmentymätön, jotta sen perusteella voitaisiin arvioida työvoiman tarpeen tilapäisyyttä. Työnantajan on lisäksi kyettävä perustelemaan kussakin yksittäisessä tapauksessa, miksi juuri kyseisessä tehtävässä alan erityispiirteisiin liittyvän tavoitteen saavuttaminen edellyttää sopimuksen määräaikaisuutta. Arviota tehtäessä on otettava huomioon erityisesti se, että yliopistossa tehtävän työn erityispiirteisiin kuuluu myös perusoikeutena turvattu tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus, mikä osaltaan puoltaa toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita määräaikaisten sijaan. Toistaiseksi voimassa olevien työsuhteiden tulee siten yliopistossakin olla ensisijaisia suhteessa määräaikaisiin työsuhteisiin.

Asiassa viitattujen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen johdosta työtuomioistuin toteaa vielä seuraavaa.

$1f2

Työtuomioistuin toteaa, että edellä selostetun ratkaisun johdosta ei voida tehdä sellaista yleistä päätelmää, että taidealan tehtävissä olisi aina sallittua käyttää määräaikaisia työsuhteita alan luonteen tai erityispiirteiden vuoksi (vrt. esim. tuomio 25.10.2018, Sciotto, C-331/17, EU:C:2018:859). Taidealoja ei ole lainsäädännössä asetettu muista poikkeavaan asemaan määräaikaisten työsopimusten käytön osalta, ja niiden on siten noudatettava samoja periaatteita kuin muidenkin alojen.

$1f3

Valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle Taideteollinen korkeakoulu oli vedonnut muun ohella siihen, että taidealoilla oli vakiintuneesti katsottu alan kehittymisen edellyttävän, että professorin tehtävän suuntautumista voitiin tarkastella määräajoin. Se oli todennut, että taiteellisten virkojen virantäytössä oli olennaista, että erilaiset taiteelliset näkemykset pääsivät esille opetuksessa ja että jokin suuntaus ei päässyt dominoimaan. Kun professori vastasi alansa taiteellisen toiminnan ja tutkimuksen suuntaamisesta ja tämä oli itsenäisempää ja enemmän persoonaan liittyvää kuin tieteellisillä aloilla, joissa tutkimustraditiot olivat pitkät, oli vaihtuvuuden turvaaminen Taideteollisen korkeakoulun mukaan entistä merkityksellisempää. Sen sijaan perusopetuksessa, jota hoitivat pääosin lehtorit ja tuntiopettajat, jatkuvuus oli korkeakoulun mukaan perusteltu lähtökohta. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valitukset.

Lopuksi työtuomioistuin toteaa, että määräaikaisen työsopimuksen solmimisen edellytyksiä koskevat säännökset ovat työntekijän suojaksi säädettyä pakottavaa oikeutta. Merkitystä ei voida antaa sille, mikä on mahdollisesti ollut työyhteisön tai opiskelijoiden kanta sen suhteen, tulisiko professoreiden olla määräaikaisia vai vakituisia.

X:n työsopimuksen määräaikaisuuden perusteen arviointi

Taideyliopisto on 29.3.2016 solminut X:n kanssa Kuvataideakatemiaan sijoittuvan, ajanjakson 1.5.2016–31.12.2020 voimassa olevan määräaikaisen työsopimuksen esittämiskäytäntöjen ja tilallisuuden professorin tehtävästä. Määräaikaisuuden perusteena on ollut taidealan opetustehtävän luonne.

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että taidealan opetustehtävän luonne on käsitteenä liian täsmentymätön, jotta sen perusteella voitaisiin arvioida työvoiman tarpeen tilapäisyyttä.

X on kertonut, että työnantaja ei ole missään vaiheessa kertonut hänelle konkreettisia seikkoja, joilla se olisi perustellut työsopimuksen määräaikaisuutta. Yksikkötason neuvonpitoon osallistunut D on kertonut, että työnantaja ei ole työntekijäpuolen pyynnöistä huolimatta yksilöinyt neuvotteluissa niitä seikkoja, joiden perusteella X:n kanssa on voitu tehdä nimenomaan määräaikainen työsopimus. Paikallisneuvotteluihin osallistunut E on kertonut samalla tavalla. Työnantajan edustaja on todennut perusteena vain taidealan opetustehtävän luonteen. Keskusneuvotteluissakaan X:n työtehtäviä ja niiden mahdollista pysyvyyttä ei ole käyty tarkemmin läpi.

Tässä oikeudenkäynnissä työnantajapuoli on vedonnut edellä kerrotulla tavalla taidealan opetustehtävän luonteeseen ja alalla vakiintuneeseen käytäntöön. Vakiintunut käytäntö ei sellaisenaan voi muodostaa perusteltua syytä määräaikaiselle sopimukselle. Edellä on katsottu, että Taideyliopistolla on sinänsä ollut hyväksyttävä tavoite pyrkiä turvaamaan alan erityispiirteistä aiheutuvat, esimerkiksi taiteenalojen uusiutumiseen liittyvät muuttuvat tarpeet. Arvio siitä, onko näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttänyt X:n työsopimuksen määräaikaisuutta, on tehtävä hänen työtehtävänsä ja perustuslaissa turvattu tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus huomioon ottavalla tavalla.

$1f4

X:n kertomuksesta on käynyt ilmi, että opetus esittämiskäytäntöjen ja tilallisuuden opetusalueella, josta X on ollut vastuussa, on ollut osa pakollista opetusta, jota käymättä ei ole voinut valmistua Kuvataideakatemiasta. Selvitetyksi on tullut, että mainitulla opetusalalla opetusta on annettu myös 1.8.2020 lukien, jolloin voimaan ovat tulleet uudet tutkintovaatimukset (K7). Muukaan asiassa esitetty selvitys ei osoita, että kyse olisi esittämiskäytäntöjen ja tilallisuuden opetuksen ja tutkimuksen osalta ollut vain tilapäisestä työvoiman tarpeesta. Työnantajapuoli on vedonnut lähinnä siihen, että kurssien nimekkeet ja sisällöt ovat muuttuneet ja että työnantajalla voi olla tarve muuttaa opetusalan painopisteitä. Opetusalan professuurin ei kuitenkaan ole selvitetty olleen lakkautusuhan alla (vrt. TT 2018:15).

$1f5

Edelleen X:n erityisiin tehtäviin on selvitetty kuuluneen Taideyliopiston näyttelytoiminnan suunnitteluun ja toteutukseen osallistuminen. Ristiriitaista näyttöä on esitetty siitä, onko X ollut vastuussa koko näyttelytoiminnasta vai vain osasta siitä. Tällä ei sinänsä asiaa arvioitaessa ole merkitystä, kun tältäkään osin ei ole esitetty selvitystä siitä, että kyse olisi vain tilapäisistä tehtävistä. Näyttelytoiminnan on sen sijaan selvitetty olevan pysyvä osa Kuvataideakatemian toimintaa. Professorin tehtäviin kuuluu olennaisena osana osallistuminen yliopistoyhteisölliseen toimintaan, joka voi käsittää erilaisia hallinnollisia ja esimiestehtäviä. Se seikka, että esimiesvastuut tai jäsenyydet erilaisissa hallinnon elimissä vaihtelevat, ei voi tehdä professorin tehtävää toiseksi tai tilapäiseksi.

Merkitystä asian arvioinnissa ei ole myöskään sillä vastaajien vetoamalla seikalla, että opetuksesta vastaavat osin myös muut työntekijät kuten lehtorit ja tuntiopettajat.

$1f6

$1f7

$1f8

Työtuomioistuin on jo edellä todennut, että yliopiston strategiset painopisteet ja niiden muutokset eivät voi muuttaa professorin laissa määriteltyjä tehtäviä. Työnantajan tulee lisäksi ottaa huomioon professorin oikeus tieteen, taiteen ja opetuksen vapauteen. Toisaalta henkilötodistelussa on korostettu sitä, että koko yliopiston henkilöstön on tärkeää huomioida opetuksessa, tutkimuksessa ja taiteellisessa toiminnassa yliopiston strategiassa muotoillut periaatteet ja painopisteet. Tämä tai muut alan erityispiirteisiin liittyvät seikat eivät kuitenkaan voi muuttaa tehtävää toiseksi eikä tilapäiseksi, ellei se ole yliopiston asettamien oikeutettujen tavoitteiden saavuttamiseksi välttämätöntä.

X:n mukaan 1.1.2021 täytettäväksi tarkoitetun professuurin alaan kuuluvat tehtävät (K3) vastaavat niitä tehtäviä, joita hän on omassa tehtävässään hoitanut. X:n kertomuksella selvitetyksi on tullut, että professuureissa opetusala on sisällöllisesti ollut sama nimikkeisiin tehdyistä muutoksista huolimatta.

Edellä lausutun perusteella voidaan todeta, että X:n vuonna 2016 alkanut tehtävä on ollut siinä mielessä uusi, että siihen on yhdistetty eri tehtäväkokonaisuuksia, joita on aiemmin hoidettu useassa määräaikaisessa työsuhteessa. Kaikki X:n hoitaman professuurin keskeiset tehtävät ovat kuitenkin olleet pysyviä. Pysyvät tehtävät tulee hoitaa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Merkitystä ei ole sillä, että kurssien sisällöt ja opetussuunnitelmat saattavat muuttua tai ovat muuttuneet vuosien aikana. Olennaista sen sijaan on se, että X:n työsopimusta 29.3.2016 solmittaessa ei ole selvitetty olleen tiedossa sellaisia konkreettisia toiminnan muutoksia, jotka tosiasiassa olisivat vaikuttaneet X:lle tarjolla olleisiin työtehtäviin 1.1.2021 lukien ja tehneet niistä vain tilapäisiä.

Taideyliopistolla on sinänsä ollut hyväksyttävä tavoite ottaa taiteellisessa toiminnassaan, tutkimuksessa ja opetuksessa huomioon erilaiset ajankohtaiset taiteen ja yhteiskunnan ilmiöt ja tutkimussuuntaukset. Sillä on toisaalta työnantajana ollut velvollisuus toimia työsuhteessa tavalla, joka ei vaaranna perusoikeutena turvattua tieteen, taiteen ja opetuksen vapautta. Työtuomioistuin katsoo, että Taideyliopisto ei ole esittänyt riittävää selvitystä siitä, miksi taidealan opetustehtävän erityispiirteisiin liittyvät sinänsä oikeutetut tavoitteet olisivat olleet saavutettavissa vain siten, että tieteellisin ansioin tehtävään valitun esittämiskäytäntöjen ja tilallisuuden alan vastuuprofessorin työsopimus on määräaikainen.

Johtopäätöksenään edellä lausutusta työtuomioistuin katsoo, että Taideyliopiston ja X:n välinen työsopimus on tehty työnantajan aloitteesta määräaikaiseksi ilman perusteltua syytä. Työsopimusta on näin ollen pidettävä toistaiseksi voimassa olevana. Ensimmäinen kannevaatimus on siten hyväksyttävä.

F:n kertomuksen mukaan Taideyliopistossa 65 prosenttia full professoreista on syksyllä 2019 ollut määräaikaisia. Kuvataideakatemian (korkeakouluasema vuodesta 1993) ja Teatterikorkeakoulun (korkeakouluasema vuodesta 1979) professorit ovat työskennelleet Kuvataideakatemian ja Teatterikorkeakoulun toimintojen alusta alkaen määräaikaisissa virkasuhteissa. Myös työsopimuslain piiriin siirtymisen jälkeen vuodesta 2010 lukien Kuvataideakatemia ja Teatterikorkeakoulu ovat solmineet professoreiden kanssa ainoastaan määräaikaisia työsopimuksia.

Professoriliiton Taideyliopiston osasto on vuonna 2015 ja edelleen vuonna 2016 tuonut työnantajalle esiin kantansa siitä, että Taideyliopisto menettelee määräaikaisuuksien suhteen työehtosopimuksen vastaisesti (K8). Henkilötodistelun perusteella asiasta on muutoinkin käyty aika ajoin keskustelua myös opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Taideyliopiston on työnantajana tullut muutoinkin tietää ja tuntea laissa säädetyt edellytykset määräaikaisten sopimusten käytölle.

X:n asiassa Taideyliopisto on edellä todetuin tavoin ilmoittanut määräaikaisuuden perusteeksi taidealan opetustehtävän luonteen avaamatta tarkemmin määräaikaisuuden konkreettisia perusteita. Taideyliopiston olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä, ja se on tuomittava asiassa hyvityssakkoon.

Sivistystyönantajien on yliopistojen työnantajaliittona tullut tietää määräaikaisten työsopimusten käytön edellytykset ja havaita, että Taideyliopiston menettely ei ole ollut työehtosopimuksen mukaista. Se on tästä huolimatta ryhtynyt tukemaan Taideyliopiston kantaa asiassa. Se on tuomittava hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Oikeudenkäyntikulut

JUKO ry:n asiamies on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujen määräksi 15.435,95 euroa. Asian hoitamiseen on käytetty noin 46 tuntia. Taideyliopisto ja Sivistystyönantajat ry ovat paljoksuneet asiamiehen asian hoitamiseen käyttämää työtuntimäärää 35 tuntia ylittäviltä osin.

Työtuomioistuin katsoo, että JUKO ry:n asiamiehen asian hoitamiseen käyttämää työtuntimäärää on asian laatu ja laajuus huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena.

Taideyliopisto ja Sivistystyönantajat ry ovat tämän lisäksi kiinnittäneet huomiota siihen, että asiat R 42/20 ja R 44/20 on käsitelty samassa oikeudenkäynnissä. Ne ovat katsoneet, että JUKO ry ei voi vaatia korvattavaksi oikeudenkäyntimaksua molemmista asioista, jos työtuomioistuin tosiasiassa perii JUKO ry:ltä vain yhden 2.050 euron suuruisen oikeudenkäyntimaksun yhdessä käsitellyistä asioista. Tältä osin työtuomioistuin toteaa, että asioissa R 42/20 ja R 44/20 annetaan kaksi eri tuomiota, ja niistä peritään siten myös kaksi eri oikeudenkäyntimaksua. JUKO ry:n vaatimus ei näin ollen ole tältä osin perusteeton.

Edellä lausutun perusteella Taideyliopiston ja Sivistystyönantajat ry:n on yhteisvastuullisesti korvattava JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut vaaditun mukaisesti.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

— vahvistaa, että Taideyliopisto on tehnyt X:n kanssa ajalle 1.5.2016–31.12.2020 määräaikaisen työsopimuksen vastoin yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n määräystä ja että X:n työsopimusta tulee pitää toistaiseksi voimassa olevana,

— velvoittaa Taideyliopiston maksamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:lle hyvityssakkoa 5.000 euroa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

— velvoittaa Sivistystyönantajat ry:n ja Taideyliopiston yhteisvastuullisesti korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut 15.435,95 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Anttila puheenjohtajana sekä Kiiski, Äimälä, Aarto, Lehto ja Stenholm jäseninä. Valmistelija on ollut Korhonen.

Tuomio on yksimielinen.