TT 2020:75 — Lausuntoasia
Työtuomioistuimella ei ollut perusteita poiketa rakennusalan toimihenkilöiden työehtosopimukseen osallisten liittojen yksimielisestä kannasta. Työtuomioistuin katsoi näin ollen lausuntonaan, ettei työehtosopimuksen mukaista vastaavan työnjohtajan lisää maksettu muille kuin maankäyttö- ja rakennuslain 122 §:ssä tarkoitetuille vastaaville työnjohtajille. Lisän maksaminen ei voinut perustua muuhun kuin henkilön muodolliseen asemaan vastaavana työnjohtajana. Lisää maksettiin vain siltä ajalta, kun henkilö oli merkittynä...
4 min de lecture · 778 mots
Työtuomioistuimella ei ollut perusteita poiketa rakennusalan toimihenkilöiden työehtosopimukseen osallisten liittojen yksimielisestä kannasta. Työtuomioistuin katsoi näin ollen lausuntonaan, ettei työehtosopimuksen mukaista vastaavan työnjohtajan lisää maksettu muille kuin maankäyttö- ja rakennuslain 122 §:ssä tarkoitetuille vastaaville työnjohtajille. Lisän maksaminen ei voinut perustua muuhun kuin henkilön muodolliseen asemaan vastaavana työnjohtajana. Lisää maksettiin vain siltä ajalta, kun henkilö oli merkittynä rakennusvalvonta-asiakirjoihin lisän maksamista edellyttävään asemaan.
KUULTAVAT
Ammattiliitto Pro ry
Infra ry
Kattoliitto ry
Pintaurakoitsijat ry
Talonrakennusteollisuus ry
ASIA
Varsinais-Suomen käräjäoikeuden lausuntopyyntö
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Rakennusalan toimihenkilöiden työehtosopimuksessa (1.2.2017 — 30.4.2018) on muun ohessa seuraava määräys:
36 § Vaativuus- ja olosuhdelisät
1. Vastaavan työnjohtajan lisä
Vastaavan työnjohtajan lisän suuruus sovitaan yrityskohtaisesti ottaen
huomioon työmaan vaativuus ja taloudellinen vastuu, kuitenkin niin, että
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KÄSITTELY VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDESSA
A on toiminut X Oy:n infrastruktuuri-, maanrakennus- sekä vesi- ja viemärirakennushankkeiden KVV-työnjohtajana (kiinteistön vesi- ja viemärilaitteiston rakentamisesta vastaava työnjohtaja) ja hoitanut näiden rakennushankkeiden vastaavan työnjohtajan tehtäviä. A:lle ei ole maksettu vastaavan työnjohtajan lisää. A ei ole sidottu työehtosopimukseen työehtosopimuslain 4 §:n nojalla.
KANNE
VASTAUS
VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ
Varsinais-Suomen käräjäoikeus on pyytänyt oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n nojalla työtuomioistuimen lausuntoa seuraavista kysymyksistä:
1. Sovelletaanko työehtosopimuksen 36 §:n mukaista lisää myös muihin vastaaviin työnjohtajiin kuin maankäyttö- ja rakennuslain 122 §:n tarkoittamiin vastaaviin työnjohtajiin ja tässä tapauksessa erityisesti mainitun lain 122 a §:n mukaisiin erityisalojen työnjohtajiin?
3. Maksetaanko lisää koko työsuhteen ajalta vai siltä ajalta, kun henkilö on merkittynä rakennusvalvonta-asiakirjoihin lisän maksamista edellyttävään asemaan tai jos lisän maksaminen voi perustua muuhunkin kuin henkilön muodolliseen asemaan, maksetaanko lisää siltä ajalta, kun hän tosiasiassa hoitaa kyseisiä työnjohtotehtäviä?
KUULTAVIEN LAUSUNTO
Työtuomioistuin on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n nojalla varannut Ammattiliitto Pro ry:lle, Infra ry:lle, Kattoliitto ry:lle, Pintaurakoitsijat ry:lle ja
Talonrakennusteollisuus ry:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.
Liitot ovat toimittaneet työtuomioistuimelle yhteisen lausunnon. Sen mukaan rakennusalan toimihenkilöiden työehtosopimuksen 36 §:n 1. kohdan mukainen vastaavan työnjohtajan lisä maksetaan silloin, kun toimihenkilö toimii maankäyttö- ja rakennuslain 122 §:n tarkoittamana vastaavana työnjohtajana. Sitä ei makseta muille työnjohtajille, kuten maankäyttö- ja rakennuslain 122 a §:n tarkoittamille erityisalojen työnjohtajille tai infratyömaiden vetäjille. Muille kuin 122 §:n tarkoittamille vastaaville työnjohtajille ei ole työehtosopimuksessa määritelty erillistä lisää.
Lisän maksaminen perustuu henkilön muodolliseen asemaan vastaavana työnjohtajana. Sitä maksetaan ainoastaan viranomaisperusteisesta vastaavan työnjohtajan tehtävästä.
Lisä maksetaan vain siltä ajalta, kun toimihenkilö on merkittynä rakennusvalvonta-asiakirjoihin maankäyttö- ja rakennuslain 122 §:n tarkoittamaksi vastaavaksi työnjohtajaksi. Lisän maksaminen ei liittojen mukaan voi perustua muihin seikkoihin.
Liittojen yhteisen kannan mukaan kantaja ei ole toiminut maankäyttö- ja rakennuslain 122 §:n mukaisena vastaavana työnjohtajana, eikä vastaajayhtiö ole ollut asemassa, jossa sen olisi tullut nimetä maankäyttö- ja rakennuslain 122 §:n tarkoittama vastaava työnjohtaja. Kantajalla ei siten ole ollut oikeutta työehtosopimuksen 36 §:n mukaiseen vastaavan työnjohtajan lisään.
TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO
Rakennusalan toimihenkilöiden työehtosopimukseen osalliset liitot ovat yhteisessä lausunnossaan katsoneet, ettei työehtosopimuksen 36 §:n mukaista lisää makseta muille kuin maankäyttö- ja rakennuslain 122 §:ssä tarkoitetuille vastaaville työnjohtajille. Lisää ei siten makseta mainitun lain 122 a §:ssä tarkoitetuille erityisalojen työnjohtajille. Lisän maksaminen ei liittojen mukaan voi perustua muuhun kuin henkilön muodolliseen asemaan vastaavana työnjohtajana. Edelleen liitot ovat katsoneet, että lisää maksetaan vain siltä ajalta, kun henkilö on merkittynä rakennusvalvonta-asiakirjoihin lisän maksamista edellyttävään asemaan.
Työtuomioistuimella ei ole perusteita poiketa tästä työehtosopimukseen osallisten liittojen yksimielisestä kannasta. Näin ollen työtuomioistuin lausuntonaan katsoo, että rakennusalan toimihenkilöiden työehtosopimuksen (1.2.2017 – 30.4.2018) 36 §:n 1. kohtaa on tulkittava edellä kerrotulla tavalla.
Vaatimukset
A on muun ohella on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle palkkasaatavia viivästyskorkoineen.
Perusteet
A on toiminut työnjohtotehtävissä sekä suorittanut työnjohtoon kuuluvia hallintotehtäviä. A on siten toiminut vastaavana työnjohtajana ja joka tapauksessa ainakin hoitanut vastaavan työnjohtajan tehtäviä yhteensä yhdeksäntoista kuukauden ajan. Vastaavan työnjohtajan lisä ei ole sidottu henkilön muodolliseen asemaan. A:n ja yhtiön välillä ei ole sovittu vastaavan työnjohtajan lisän määrästä. Näin ollen yhtiön olisi tullut suorittaa A:lle vähintään 344 euroa kuukaudessa.
Vastaus kannevaatimuksiin
Yhtiö on muun ohella vaatinut, että kanne hylätään.
A on toiminut yhtiössä KVV-työnjohtajana, jolla ei ole oikeutta työehtosopimuksen 36 §:n mukaiseen vastaavan työnjohtajan lisään. Vastaavan työnjohtajan lisää maksetaan maankäyttö- ja rakennuslain 122 §:n tarkoittamalle vastaavalle työnjohtajalle. Lisää ei makseta KVV-työnjohtajalle, joka on maankäyttö- ja rakennuslain 122 a §:ssä määritelty erityisalojen työnjohtaja. Lisän maksaminen on sidoksissa henkilön muodolliseen asemaan 122 §:n mukaisena vastaavana työnjohtajana. Yhtiöllä ei ole ollut sellaisia rakennushankkeita, joihin olisi pitänyt määrätä mainitun lain 122 §:n mukainen vastaava työnjohtaja, eikä A ole myöskään tällaisessa muodollisessa asemassa ollut.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Niemiluoto puheenjohtajana sekä Murto, Aarto, Lavikkala, Lehto ja Pohjola jäseninä. Esittelijä on ollut Julmala.
Lausunto on yksimielinen.
Sources officielles : consulter la page source
Finlex open data, CC BY 4.0. Documentation open data verifiee le 2026-04-12 ; les endpoints judgment documentes renvoient 404 pour les types case-law exposes par le frontend, fallback actuel sur les pages publiques data.finlex.fi.
Articles similaires
A propos de cette decision
Décisions similaires
Finlande
Cour suprême administrative de Finlande
KHO:2026:23 - Rättskipning
Förvaltningsdomstolen hade misstagit sig om fakta i ärendet och senare sökt rätta misstaget som skrivfel genom att ändra beskrivningen av bakgrunden i ärendet och skälen i sitt avgörande. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att självrättelseförbud gäller för ett beslut som avslutar behandlingen av ett rättskipningsärende. Ett sådant beslut får rättas endast med stöd av en uttrycklig bestämmelse...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:29 - Extraordinärt ändringssökande
Ett skär hade vid det år 1845 fastställda storskiftet ansetts höra till ägorna för hemman nr 5 i en by. Vid en år 1860 fastställd klyvning hade skäret ansetts utgöra en del av ägorna för en lägenhet som bildats av hemman nr 1 i en annan by. Vid en år 1928 registrerad styckning som förrättats...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:28 - Bedrägeri
Målsäganden hade intalats att han var inblandad i brott mot liv, vilka dock inte hade inträffat i verkligheten. Svarandena hade vilselett målsäganden att överlämna pengar åt dem i utbyte bland annat mot att göra sig av med offrens kroppar samt att kidnappa och döda fiktiva personer. Högsta domstolen ansåg att svarandena hade gjort sig skyldiga...