TT 2021:71 — Pyhätyökorvaus

Kysymys linja-autohenkilökunnan vuosilomapalkan laskemisen perusteista.

Työehtosopimusosapuolet olivat aikaisemmin tulkinneet työehtosopimusta yksimielisesti ja vakiintuneesti siten, että vuosilomapalkan perusosa laskettiin vuosilomalain 10 §:n mukaisesti eikä sunnuntai- ja pyhätyöstä maksettavia korotusosia otettu huomioon palkan lisistä muodostettua vuosilomapalkan lisäosaa laskettaessa.

Kanteessa vaadittiin vahvistettavaksi, että vuosilomapalkkaa laskettaessa tulee ottaa huomioon myös työntekijän säännöllisesti sunnuntaisin ja pyhäpäivisin tekemästä työstä maksettavat korotusosat. Työtuomioistuin katsoi jääneen näyttämättä, että kanteessa tarkoitetut linja-autonkuljettajat tekisivät työtä sunnuntaisin tai muina pyhäpäivinä niin säännönmukaisesti, että tuosta työstä maksettavat korotusosat olisivat osa heidän säännönmukaista palkkaansa. Siitä, ettei viikko- tai kuukausipalkkaiselle työntekijälle maksetussa lomapalkassa otettu huomioon mainittuja korotusosia, ei siten voitu päätellä, ettei lomapalkka yleiseltä tasoltaan vastaisi lomapalkalle vuosilomalain 9 §:n yleissäännöksessä asetettuja vaatimuksia. Näin ollen vuosilomalain 9 §:n ei katsottu olevan esteenä osapuolten vakiintuneesti soveltamalle työehtosopimuksen tulkinnalle. Kanne hylättiin.

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

VASTAAJA

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry

KUULTAVAT

A Oy

B Oy

C Oy

D Oy

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 9.3.2021

Pääkäsittely 17.8.2021

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

2 § Yleiset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liittojen välillä solmittuja sopimuksia.

——

— Lomapalkkasopimus 9.3.2006

9 § Työaika

10. Työntekijälle on neljän viikon välein järjestettävä ainakin yksi vapaa viikonvaihde (lauantai ja sunnuntai).

11 § Työvuoroluettelo ja ajopäiväkirja

1. Kaksiviikkojakson työvuoroluettelon tulee muussa kuin tilausajoliikenteessä olla vähintään yhtä viikkoa ennen jakson alkamista työntekijän nähtävissä ja siitä on käytävä selville, milloin päivittäinen työ alkaa ja päättyy sekä ruokailu- ja vapaa-ajat.

IV ERINÄISET KORVAUKSET

17 § Vuosiloma

1. Vuosilomaan nähden noudatetaan vuosilomalain määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN RIIDATON TAUSTA

Liittojen aiemmin soveltaman vakiintuneen tulkinnan mukaan vuosilomapalkka lasketaan siten, että vuosilomapalkan perusosa saadaan vuosilomalain 10 §:n mukaisesti jakamalla lomallelähtöhetken jaksopalkka kahdellatoista ja kertomalla näin saatu tulos kulloinkin pidettävien lomapäivien lukumäärällä. Palkan lisien osalta vuosilomapalkka lasketaan siten, että lomanmääräytymisvuoden ajalta työntekijälle lisien osalta maksettu tai maksettavaksi erääntynyt palkka (lukuun ottamatta muun muassa sunnuntaityökorotuksia) jaetaan kaikkien lomanmääräytymisvuoden aikana tehtyjen työtuntien lukumäärällä. Näin saatu lisien keskituntiansio kerrotaan ansaittujen lomapäivien lukumäärän perusteella määräytyvällä, lomapalkkasopimuksen taulukosta ilmenevällä kertoimella. Vuosilomapalkka saadaan laskemalla yhteen jaksopalkasta muodostettu perusosa ja lisistä muodostettu lisäosa.

Työneuvosto on todennut lausunnossaan TN 820-67, että lakisääteisiä korotuksia kuten sunnuntaityökorotusta ei ole otettava huomioon vuosilomapalkkaa laskettaessa. Lausunto on koskenut vuonna 1967 voimassa olleen vuosilomasta annetun lain 8 §:n 1 momentin tulkintaa.

Osapuolten välille on syntynyt erimielisyys siitä, tuleeko sunnuntai- ja pyhätyökorotukset huomioida vuosilomapalkkalaskennassa.

Lisäksi asiassa on kysymys siitä, tuleeko neljän linja-autonkuljettajan lomanmääräytymisvuonna 1.4.2018 — 31.3.2019 sunnuntaisin ja pyhäpäivisin tekemästä työstä maksetut korotusosat ottaa huomioon heille suoritetussa lomapalkassa. E on työskennellyt A Oy:ssä, F B Oy:ssä, G C Oy:ssä ja H D Oy:ssä.

E:n, F:n, G:n ja H:n lomanmääräytymisvuonna 1.4.2018 — 31.3.2019 tekemien sunnuntai- ja pyhätyöpäivien määrät ja ajankohdat ovat riidattomia.

KANNE

VASTAUS

TODISTELU

Asiassa ei ole nimetty todistelua.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että

1) linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen vuosilomaa koskevan 17 §:n perusteella vuosilomapalkkaa laskettaessa tulee ottaa huomioon myös työntekijän säännöllisesti sunnuntaisin ja pyhäpäivisin tekemästä työstä maksettavat korotusosat ja

2) E:n, F:n, G:n ja H:n lomanmääräytymisvuonna 1.4.2018 — 31.3.2019 sunnuntaisin ja pyhäpäivisin tekemästä työstä maksetut korotusosat on tullut ottaa huomioon heille tuolta lomanmääräytymisvuodelta suoritetussa lomapalkassa.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on lisäksi vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 12.801,41 eurolla korkoineen.

Perusteet

Vaatimus kanteen osittaisesta tutkimatta jättämisestä

Vaatimus kannevaatimuksen 2 tutkimatta jättämisestä tulee hylätä. Työehtosopimuksen 17 §:n omaksumismääräyksen perusteella vuosilomalain säännökset ovat osa työehtosopimusta. Kannevaatimuksessa 1 on kyse siitä, miten työehtosopimuksen osana olevaa vuosilomalain 9 §:n yleissäännöstä on tulkittava suhteessa sanotun lain 10 §:ään, eli voiko 10 §:n perusteella määräytyvä laskentasääntö olla ristiriidassa 9 §:n yleissäännöksen kanssa. Kannevaatimuksessa 2 on kyse tämän yleisen ja abstraktin tulkintaväitteen sitomisesta tiettyihin konkreettisiin tilanteisiin. Ilman konkretiaa asiassa ei tulisi miltään osin otettua kantaa siihen, mitä tarkoittaa ilmaisu ”säännöllisesti”. Kyse on tältä osin yksittäistapauksia koskevasta rajanvedosta, mutta tämä rajanveto edellyttää kuitenkin kannanottoa siihen, mikä on työehtosopimuksen oikea sisällys ja tulkinta tietyssä konkreettisessa yksittäistapauksessa. Tällainen riita kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan, kun on kyse järjestäytyneistä työntekijöistä.

Sunnuntai- ja pyhätyötä on tehty säännönmukaisesti

Sunnuntai- ja pyhätyökorotukset on huomioitava vuosilomapalkkaa laskettaessa silloin, kun tällaista työtä tehdään säännönmukaisesti. Säännönmukainen tarkoittaa, että työskentely on toistuvaa ja työn luonteen sekä tavanomaisten työvuorojärjestelyjen mukaista.

E, F, G ja H ovat tehneet sunnuntaityötä säännönmukaisesti. Heidän työsopimuksistaan johtuu ja työn luonteeseen kuuluu, että työtä tehdään myös sunnuntaisin ja pyhinä. Jossain määrin sattumanvaraista on, miten usein sunnuntai- ja pyhätyötä tehdään, mutta työskentely sunnuntaisin ja pyhinä on muuta kuin hyvin satunnaista tai poikkeuksellista.

E on tehnyt lomanmääräytymisvuodelle 1.4.2018 — 31.3.2019 sijoittuvien 24 kaksiviikkoisjakson aikana sunnuntai- tai pyhätyötä 24 päivänä ja siten, että vain viidessä jaksossa ei ole ollut tällaista työtä lainkaan.

G on tehnyt kyseiselle lomanmääräytymisvuodelle sijoittuvien 25 kaksiviikkoisjakson aikana sunnuntai- tai pyhätyötä 21 päivänä ja siten, että vain 10 jaksossa ei ole ollut tällaista työtä lainkaan.

H on tehnyt kyseiselle lomanmääräytymisvuodelle sijoittuvien 25 kaksiviikkoisjakson aikana sunnuntai- tai pyhätyötä 26 päivänä ja siten, että vain kahdessa jaksossa ei ole ollut tällaista työtä lainkaan.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry, A Oy, B Oy, C Oy ja D Oy ovat vaatineet ensisijaisesti, että vahvistusvaatimus 2 jätetään tutkimatta ja kanne muilta osin hylätään, ja toissijaisesti, että kanne hylätään. Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on lisäksi vaatinut, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 11.460 eurolla korkoineen.

Vahvistusvaatimus 2

Perustelut

Sovellettavat säännökset ja oikeuskäytäntö

Vuosilomalain 9 §:n 1 momentin yleissäännöksen mukaan työntekijällä on oikeus saada vuosilomansa ajalta vähintään säännönmukainen tai keskimääräinen palkkansa siten kuin tässä laissa säädetään. Vuosilomalain esitöiden (HE 238/2004 vp s. 56) mukaan edellä oleva säännös toteuttaa sekä Kansainvälisen työjärjestön ILO:n palkallista vuosilomaa koskevan yleissopimuksen nro 132 artiklan 7 että ennen nykyistä vuosilomalakia voimassa olleen lain periaatteen työntekijän oikeudesta saada vuosilomansa ajalta vähintään säännönmukainen tai keskimääräinen palkkansa. Samojen esitöiden mukaan yleissäännös määrittelee vuosilomapalkan yleisen tason. Käytännössä vuosilomapalkat lasketaan kuitenkin 10 — 12 §:n säännösten mukaisesti eri palkkausmuodoissa ja eri ansaintasääntöjä sovellettaessa. Vuosilomapalkkaa koskevalla yleissäännöksellä on tulkinnallista merkitystä tilanteissa, joissa asiasta ei ole säännöstä.

Tarkemmat säännökset viikko- ja kuukausipalkkaan perustuvasta vuosilomapalkasta ovat vuosilomalain 10 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan työntekijällä, jonka palkka on sovittu viikolta tai sitä pidemmältä ajalta, on oikeus saada tämä palkkansa myös vuosiloman ajalta. Jos työntekijälle on lomanmääräytymisvuoden aikana työssäolon ajalta viikko- tai kuukausipalkan lisäksi maksettu tai erääntynyt maksettavaksi muuta palkkaa, joka ei määräydy tilapäisten olosuhteiden perusteella, tämän palkan osuus lasketaan vuosilomapalkkaan siten kuin 11 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Vuosilomalain esitöiden mukaan kuukausi- tai viikkopalkkaisen työntekijän lomapalkan perusteena on säännölliseltä työajalta maksettava ansio. Viikko- tai kuukausipalkan lisäksi maksettava lisäpalkka otetaan vuosilomapalkan määräytymisessä huomioon, jos se on sovittu maksettavaksi sellaisesta työstä, jota työntekijä suorittaa jatkuvasti tai joka etukäteen vahvistetun järjestelmän mukaan toistuu säännöllisesti (esimerkiksi aamu- ja iltatyökorvaukset). Lomapalkan laskennassa ei oteta huomioon työntekijälle maksettuja satunnaisia lisäpalkkaeriä. Tällaisia ovat säännöllisen työajan lisäksi tehdystä työstä maksetut lisäpalkat, kun ne perustuvat tilapäisiin olosuhteisiin. (HE 238/2004 vp s. 57)

Vuosilomalain 30 §:n mukaan työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisilla yhdistyksillä on oikeus sopia toisin muun muassa vuosilomapalkan laskemisesta ja maksamisesta. Lain esitöiden mukaan työehtosopimuksella ei kuitenkaan voida sopia sellaisesta järjestelystä, joka ei täytä 9 §:n yleissäännöksessä lomapalkalle asetettuja vaatimuksia (HE 238/2004 vp s. 56).

$12a

$12b

Johtopäätökset

Työtuomioistuin toteaa, että työneuvoston lausunto TN 1476-19 koskee nimenomaisesti vuosilomalain 9 ja 30 §:n tulkintaa. Työneuvosto ei ole ottanut lausunnossaan suoranaisesti kantaa siihen, tuleeko sunnuntaityölisät ottaa huomioon vuosilomapalkkaa laskettaessa, vaan todennut, että se, milloin palkka tai sen erä on tulkittavissa vuosilomalain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi säännönmukaiseksi palkaksi, on ratkaistava kussakin yksittäistapauksessa.

Työtuomioistuin katsoo, että vuosilomapalkan laskeminen määräytyy käytännössä vuosilomalain 10-12 §:n säännösten mukaisesti niissä tilanteissa, joissa nämä säännökset ovat sovellettavissa. Käsillä olevassa asiassa ei ole väitetty, että linja-autohenkilökunnan vuosilomapalkkaa ei tulisi laskea vuosilomalain 10 §:n mukaisesti, kuten aikaisemmin on vakiintuneesti tehty. Lomapalkan laskemiseen on siten lähtökohtaisesti sovellettava tätä lainkohtaa. Vuosilomalain 10 §:n pääsäännön mukaan sunnuntai- ja pyhätyölisien ei katsota kuuluvan viikko- tai kuukausipalkkaisen työntekijän säännölliseen palkkaan (TT 2011:96).

Vuosilomalain 10 §:ää koskevien esitöiden mukaan viikko- ja kuukausipalkan lisäksi maksettava lisäpalkka otetaan vuosilomapalkkaa laskettaessa huomioon, jos se on sovittu maksettavaksi työntekijän jatkuvasti suorittamasta tai etukäteen vahvistetun järjestelmän mukaan säännöllisesti toistuvasta työstä. Työtuomioistuin katsoo, että käsillä olevassa asiassa ei ole esitetty selvitystä, jonka mukaan linja-autonkuljettajat suorittaisivat sunnuntai- ja pyhätyötä jatkuvasti tai etukäteen vahvistetun järjestelmän mukaan säännöllisesti toistuvasti. Kanteessa tarkoitettujen neljän linja-autonkuljettajan lomanmääräytymisvuonna 1.4.2018 — 31.3.2019 tekemistä sunnuntai- ja pyhätyöpäivistä esitettyjen tietojen perusteella kyseessä vaikuttaa olevan ennemminkin satunnaisesti toistuva työ, jonka määrä vaihtelee eri työntekijöiden välillä ja eri kaksiviikkoisjaksoina.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimusosapuolten riidattomasti aikaisemmin noudattama yksimielinen tulkinta, jonka mukaan sunnuntai- ja pyhätyöstä maksettavia korotusosia ei oteta huomioon linja-autohenkilökunnan vuosilomapalkkaa laskettaessa, vastaa vuosilomalain 10 §:n yleisempää tulkintaa. Näyttämättä on jäänyt, että kanteessa tarkoitetut linja-autonkuljettajat tekisivät työtä sunnuntaisin tai muina pyhäpäivinä niin säännönmukaisesti, että tuosta työstä maksettavat korotusosat olisivat osa heidän säännönmukaista palkkaansa. Siitä, ettei viikko- tai kuukausipalkkaiselle työntekijälle maksetussa lomapalkassa oteta huomioon kanteessa tarkoitettuja lisiä, ei siten voida päätellä, ettei lomapalkka yleiseltä tasoltaan vastaisi lomapalkalle vuosilomalain 9 §:ssä asetettuja vaatimuksia. Näin ollen vuosilomalain 9 §:n yleissäännöksen ei ole katsottava olevan esteenä edellä todetulle 10 §:n tulkinnalle. Kanteen ensimmäinen vahvistusvaatimus on hylättävä.

Työtuomioistuin katsoo, että kanteessa esitetyn toisen vahvistusvaatimuksen johdosta tutkittavaksi tulee, onko asiassa kuultaviksi kutsuttujen työnantajayhtiöiden menettely vuosilomapalkan maksamisen osalta ollut työehtosopimuksen osana noudatettavien vuosilomalain säännösten mukainen. Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n mukaan työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee muun muassa tällaiset riita-asiat. Kanteen nostaminen jo sinänsä osoittaa, että edellä tarkoitettujen säännösten soveltamisesta on riitaa siitä huolimatta, että työehtosopimukseen osalliset ovat aikaisemmin olleet yhtä mieltä säännösten tulkinnasta. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että estettä toisen vahvistusvaatimuksen tutkimiselle ei ole.

Molemmat kanteessa esitetyt vahvistusvaatimukset perustuvat väitteeseen, että vuosilomapalkkaa laskettaessa tulee ottaa huomioon työntekijän sunnuntaisin ja muina pyhäpäivinä tekemästä työstä maksetut korotusosat. Koska ensimmäinen vahvistusvaatimus on edellä mainituilla perusteilla tullut hylätyksi, perusteita myöskään toisen vahvistusvaatimuksen hyväksymiseen ei ole. Kanne on siten hylättävä kokonaisuudessaan.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla AKT ry on asian hävitessään velvollinen korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n (ALT ry) oikeudenkäyntikulut asiassa.

ALT ry on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujensa määräksi yhteensä 11.460 euroa. Esitetyn laskun mukaan asian hoitamiseen on käytetty 45 työtuntia ja tuntiveloitusperusteena on ollut 200 euroa. Tuntiveloitus ei sisällä arvonlisäveroa. Laskuun sisältyy lisäksi 1.860 euron konsulttipalkkio. AKT ry on paljoksunut laskua 8.000 euroa ylittäviltä osin. ALT ry:n asiamies on lausunut tältä osin, että hänellä oli ollut päämiehinä myös neljä yhtiötä, joiden kanssa hänen oli tullut selvittää asiaa.

Työtuomioistuin katsoo, että ALT ry:n asiamiehen asian hoitamiseen käyttämää työtuntimäärää on asian laatu ja laajuus huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena. Laskun erittelystä ilmenevien työtuntien ja tuntiveloituksen perusteella asiamiehen palkkion toimenpiteidensä osalta tulisi kuitenkin olla 9.000 euroa eikä laskuun merkitty 9.600 euroa. Huomioon ottaen 1.860 euron suuruinen konsulttipalkkio laskun oikea loppusumma on siten 10.860 euroa laskuun merkityn 11.460 euron asemesta. AKT ry:n on siten korvattava ALT ry:n oikeudenkäyntikulut 10.860 eurolla kuluille vaadittuine korkoineen.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 10.860 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Vahvistusvaatimus 1

Työntekijän vuosilomapalkkaa laskettaessa tulee ottaa huomioon työntekijän säännönmukaisesti sunnuntaisin ja pyhäpäivinä tekemästä työstä maksettavat korotusosat.

Vuosilomalain 9 §:n 1 momentti sisältää yleissäännöksen vuosilomapalkasta. Sen mukaisesti työntekijällä on oikeus saada vuosilomansa ajalta vähintään säännönmukainen tai keskimääräinen palkkansa siten kuin vuosilomalaissa säädetään. Vuosilomalain 9 §:n 1 momentin yleissäännös on pakottavaa oikeutta, eikä sen määrittelemän tason alittavasta lomapalkasta voida sopia työehtosopimuksella. Vaikka valtakunnallisella työehtosopimuksella voidaan vuosilomalain 30 §:n nojalla sopia vuosilomapalkan laskemisesta ja laskentatavasta, työehtosopimusosalliset eivät saa työehtosopimukseen sidottuja velvoittavasti sopia sellaisesta järjestelystä, joka ei täytä vuosilomalain 9 §:n yleissäännöksessä lomapalkalle asetettuja vaatimuksia säännönmukaisesta tai keskimääräisestä palkasta.

Työehtosopimuksen aiempi tulkintakäytäntö on perustunut vakiintuneeseen käytäntöön ja työneuvoston lausuntoon TN 820-67. Se on kuitenkin muodostunut aikana, jolloin Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimus nro 132 palkallisesta vuosilomasta ei ollut vielä voimassa. Suomi on ratifioinut sopimuksen vuonna 1989, ja sopimuksen 7 artikla on saatettu kansallisesti voimaan vuoden 2005 vuosilomalailla. Vuoden 2005 vuosilomalakiin lisättiin vuosilomapalkan yleistä tasoa koskeva 9 §, joka vastaa sisällöltään ILO:n sopimuksen nro 132 artiklaa 7.

Linja-autonkuljettajan työ on työtä, jota tyypillisesti tehdään säännönmukaisesti kaikkina viikonpäivinä ja vaihtelevina kellonaikoina. Linja-autonkuljettajien palkka muodostuu peruspalkan ohella erilaisista lisistä, jotka otetaan, sunnuntai- ja pyhätyöstä maksettava korotusosa pois lukien, huomioon vuosilomapalkan laskennassa. Mikäli linja-autonkuljettaja tekee töitä säännönmukaisesti sunnuntaisin tai muina pyhäpäivinä, johtaa tällaisesta työstä maksettavien korotusosien kategorinen huomiotta jättäminen siihen, että vuosilomalain 9 §:n 1 momentin säännös vuosilomapalkasta ei toteudu. Tällainen tulkinta olisi Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen ja pakottavan lainsäädännön vastainen, eikä siitä voida pätevästi sopia työehtosopimuksella.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry on pyytänyt työneuvostolta lausuntoa vuosilomalain 9 §:n 1 momentin tulkinnasta. Työneuvoston asiassa 28.5.2019 antaman lausunnon TN 1476-19 mukaan vuosilomalain 30 §:n 1 momentissa tarkoitettu työehtosopimuksella sopiminen ei voi johtaa siihen, että työntekijä ei saa vuosiloman ajalta vuosilomalain 9 §:n 1 momentin mukaista säännönmukaista tai keskimääräistä palkkaansa. Se, milloin palkka tai sen erä on tulkittavissa vuosilomalain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi säännönmukaiseksi palkaksi, jää ratkaistavaksi viime kädessä kussakin yksittäistapauksessa tuomioistuimessa.

Työehtosopimuksen yhteinen tulkinta ei ole vuosilomalain 9 §:n vastainen

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry (ALT ry) ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry (AKT ry) ovat valtakunnallisina yhdistyksinä voineet pätevästi sopia vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskemisesta. Vuosilomalain 30 §:n mukaan valtakunnallisten osapuolten välisellä työehtosopimuksella voidaan poiketa muun muassa laissa olevista vuosilomapalkan laskemista ja maksamista koskevista säännöksistä.

Vuosilomalain 9 §:n 1 momentti on yleissäännös, jossa määritellään vuosilomapalkan ja -korvauksen yleinen taso. Tässä yleissäännöksessä säännönmukaisen tai keskimääräisen palkan tasoa ei ole kytketty lomanansaintavuoden palkkatasoon. Yleissäännöksestä ei ole sellaisenaan saatavissa välitöntä johtoa siihen, miten lomapalkka käytännössä lasketaan, vaan se määräytyy vuosilomalain 10-13 §:ien mukaan. Säännös on otettu lakiin ohjaamaan lain soveltamista ja tulkintaa niissä tilanteissa, joissa yksittäiset säännökset eivät anna selkeää vastausta kysymykseen lomapalkan määräytymisestä. Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kyse tällaisesta tilanteesta, koska linja-autonkuljettajien lomapalkan perusosa lasketaan vuosilomalain 10 §:n mukaisesti ja lisien osa ALT ry:n ja AKT ry:n yhteisesti hyväksymän tulkinnan mukaisesti.

Vuoden 2005 vuosilomalain uudistuksen jälkeen ALT ry ja AKT ry neuvottelivat siitä, aiheuttaako vuosilomalain uudistus tarvetta muuttaa muun muassa linja-autonkuljettajien lomapalkkojen laskentaa. Liitot päätyivät siihen, että lain muutokset eivät edellyttäneet muutoksia, ja aiempi yhteinen tulkinta ja käytäntö jatkui ennallaan.

AKT ry:n viittaama työneuvoston lausunto TN 1476-19 on pyydetty eri asiasta kuin mistä nyt on kysymys. Lausuntoa on pyydetty vuosilomalain 9 §:n tulkinnasta, eikä lausuntopyynnössä ole otettu huomioon, että linja-autonkuljettajien vuosilomapalkka lasketaan vuosilomalain 10 §:n mukaisesti. Työneuvosto on todennut, että vuosilomalain 30 §:n 1 momentissa annetun kelpuutuksen perusteella työehtosopimusosapuolten on mahdollista sopia laajasti työntekijän etuja heikentäen vuosilomapalkan laskemisesta ja näin vaikuttaa vuosilomalain 10-13 §:issä säädettyjen laskentasääntöjen sisältöön.

Sunnuntai- ja pyhätyön korotusosat ovat lakisääteisiä palkan lisiä

Linja-autonkuljettajan vuosilomapalkka lasketaan vuosilomalain 10 §:n mukaan. Vuosilomalaki ei ole eikä edes voi olla sisällöltään ristiriitainen siten, että lain 10 § olisi lain 9 §:n vastainen.

Vuosilomalain 10 §:n esitöiden (HE 238/2004 vp s. 57) mukaan viikko- tai kuukausipalkan lisäksi maksettava lisäpalkka otetaan vuosilomapalkan määräytymisessä huomioon, jos se on sovittu maksettavaksi sellaisesta työstä, jota työntekijä suorittaa jatkuvasti tai joka etukäteen vahvistetun järjestelmän mukaan toistuu säännöllisesti. Sunnuntaityökorotusta ei siten oteta vuosilomapalkan laskennassa huomioon, koska kyse ei ole laissa tarkoitetusta sopimukseen perustuvasta palkasta, vaan lakiin perustuvasta korvauksesta. Lainsäätäjä on tarkoituksella rajannut vuosilomalain 10 §:ssä sunnuntaityökorotukset lomapalkan laskennan ulkopuolelle.

Säännös viikko- tai kuukausipalkan lisäksi maksettavan lisäpalkan huomioimisesta vuosilomapalkan laskennassa on lisätty vuosilomalakiin lailla 162/2005, mutta säännös vastaa sisällöltään aikaisemmassa oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä syntynyttä vakiintunutta tulkintaa. Lain esitöissä (HE 238/2004 vp s. 57) viitataan vuoden 1973 vuosilomalakiin, jonka osalta oikeuskirjallisuudessa on vakiintuneesti katsottu, että jos kysymyksessä on sellainen palkanlisä, jonka työnantaja on lain mukaan velvollinen maksamaan työntekijälleen, ei sitä oteta huomioon vuosilomapalkan suuruutta vuosilomalain 7 §:n mukaan määrättäessä. Tällaisia lisiä ovat työaikalainsäädännön mukaiset ylityö-, hätätyö- ja sunnuntaityökorvaukset. Myös työneuvosto on todennut lausunnossaan 861/67 (nro 820), että työntekijällä on oikeus vuosiloman ajalta saada vain sopimukseen perustuva palkkansa. Sitä vastoin lakisääteisiä korotuksia, kuten sunnuntaityökorotusta, ei ole otettava huomioon vuosilomapalkkaa laskettaessa.

Kannevaatimus 2 tulee jättää tutkimatta. Osapuolet ovat riidattomasti tulkinneet ja tulkitsevat työehtosopimusta samalla tavalla. Kysymykset siitä, tehdäänkö linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen soveltamisalalla vuosilomalaissa tarkoitetulla tavalla säännönmukaisesti sunnuntaityötä ja ovatko sunnuntaityöstä maksettavat palkan korotusosat vuosilomalaissa tarkoitettua säännönmukaista palkkaa, on ratkaistava kussakin yksittäistapauksessa yleisissä tuomioistuimissa.

Sunnuntai- ja pyhätyötä ei ole tehty säännönmukaisesti

Kanteessa tarkoitettuja palkan korotusosia ei tule ottaa mukaan lomapalkan laskentaan, koska kanteessa mainitut linja-autonkuljettajat eivät ole työskennelleet jatkuvasti sunnuntaisin eikä heidän tekemänsä sunnuntai- tai pyhätyö ole toistunut säännöllisesti. Linja-autoalalla ei ylipäätään työskennellä säännönmukaisesti sunnuntaisin tai pyhäpäivisin.

Työehtosopimuksessa ainoa sallittu työaikamuoto on työehtosopimuksen 9 §:n 1 kohdan mukainen jaksotyö. Työvuoroluettelot laaditaan kaksiviikkojaksoittain, joten on sattumanvaraista, miten usein ja mihin jaksoon kuljettajalle mahdollisesti tulee työvuoro sunnuntai- tai pyhäpäivälle. Kaikissa linja-autoyhtiöissä ei edes tehdä sunnuntai- tai pyhätyötä. Työehtosopimuksen 9 §:n 10 kohdan määräys estää sunnuntaityön säännönmukaisen ja jatkuvan tekemisen ja teettämisen. Linja-autonkuljettajilla on aina oltava vähintään yksi sunnuntaivapaa neljän viikon välein.

Lomanmääräytymisvuonna 1.4.2018 — 31.3.2019 on ollut yhteensä 62 sunnuntai- ja pyhäpäivää. E on tehnyt kyseisenä lomanmääräytymisvuonna 24 päivänä sunnuntai- ja pyhätyötä. Työvuoroista 23 on ollut sellaisia, joissa sunnuntaivuorokauden puolelle ajoittunut työaika on ollut alle kahdeksan tuntia. Kuusi työvuoroa on ollut sellaisia, joissa sunnuntaivuorokauden puolelle ajoittunut työaika on ollut alle 3 tuntia 30 minuuttia. Koska melkein kaikki työvuorot ovat alkaneet tai loppuneet muuna vuorokautena kuin sunnuntaina, ne eivät ole varsinaisesti olleet sunnuntaityövuoroja. Sunnuntaityöpäivien määrä on myös vaihdellut huomattavasti eri kuukausina. Kolmena kuukautena sunnuntaityötä on ollut vain yhtenä päivänä kuukaudessa, ja yhtenä kalenterikuukautena ei ole ollut sunnuntaityötä lainkaan.

F on tehnyt kyseisenä lomanmääräytymisvuonna kahdeksana päivänä sunnuntai- ja pyhätyötä. Hänellä ei tuona lomanmääräytymisvuonna ole ollut kuutena kalenterikuukautena yhtään sunnuntaityötä.

G on tehnyt kyseisenä lomanmääräytymisvuonna 21 päivänä sunnuntai- ja pyhätyötä. Sunnuntaityöpäivien määrä on vaihdellut huomattavasti eri kuukausina. G on tehnyt tammikuussa 2019 vain yhden pyhätyövuoron, ja helmikuussa 2019 hän oli työssä vain yhtenä sunnuntaina.

H on tehnyt kyseisenä lomanmääräytymisvuonna 26 päivänä sunnuntai- ja pyhätyötä. Sunnuntaityöpäivien määrä on vaihdellut huomattavasti eri kuukausina. H:lla oli tuolloin kahtena kuukautena vain yhtenä päivänä kuukaudessa sunnuntaityötä.

Kysymyksenasettelu

Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 17 §:n 1 kohdan mukaan vuosilomaan nähden noudatetaan vuosilomalain määräyksiä. Asiassa on riidatonta, että mainitussa sopimusmääräyksessä viitatut vuosilomalain säännökset ovat osa työehtosopimusta. Riidatonta on myös, että linja-autohenkilökunnan työehtosopimukseen osallisten liittojen aiemmin yksimielisesti soveltaman vakiintuneen tulkinnan mukaan vuosilomapalkan perusosa lasketaan vuosilomalain 10 §:n mukaisesti eikä sunnuntai- ja pyhätyöstä maksettavia korotusosia oteta huomioon vuosilomapalkkaa laskettaessa. Asiassa ei ole väitetty, että työehtosopimukseen osalliset olisivat sopineet vuosilomapalkasta ja sen laskemisesta muuta kuin työehtosopimuksen 17 §:n 1 kohdassa on sovittu.

Kantajan mukaan edellä kuvattu työehtosopimusosapuolten soveltama tulkinta on Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen vastainen eikä se täytä vuosilomalain 9 §:n yleissäännöksessä lomapalkalle asetettuja vaatimuksia säännönmukaisesta tai keskimääräisestä palkasta. Kantaja on vedonnut siihen, että työehtosopimusosapuolet eivät voi sopia vuosilomapalkasta, jonka määrä alittaa yleissäännöksessä määritellyn vähimmäistason. Vastaaja ja kuultavat ovat vastustaneet kaikkia kantajan asiassa esittämiä vaatimuksia.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Satu Saarensola, Tuomas Aarto, Anna Lavikkala, Satu Tähkäpää ja Patrik Stenholm jäseninä. Valmistelija on ollut Lotta Brander.

Tuomio on yksimielinen.