TT 2022:45 — Hyvityssakko

Työtuomioistuin oli asiassa annetulla välituomiolla TT 2022:34 vahvistanut, että yksikönjohtajavarallaoloa suorittaneen palomiehen varallaoloksi luettu aika tuli lukea kokonaisuudessaan työajaksi. Päällystövarallaoloa suorittaneen viranhaltijan osalta kanne oli hylätty.

Tuomiossa kaupunki tuomittiin virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon. Asianosaiset velvoitettiin pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

KANTAJA

Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry

VASTAAJAT

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT

Jyväskylän kaupunki

ASIA

Varallaolo

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 23.12.2020

Suullinen valmistelu 21.9.2021

Jatkettu suullinen valmistelu 1.3.2022

Pääkäsittely 15.3.2022

Välituomio 13.5.2022 taltionumero 9 (TT 2022:34)

Jatkettu suullinen valmistelu 18.5.2022

ASIAN TAUSTA

Asiassa on riidatonta, että A:lla on oikeus kanteessa vaadittuihin palkkasaataviin. Vastaajat eivät tässä asiassa vetoa vaadittujen palkkasaatavien vanhentumiseen tai kohtuullistamiseen.

Riitaa on vielä ensinnäkin siitä, onko KT ja Jyväskylän kaupunki tuomittava hyvityssakkoihin ja toiseksi oikeudenkäyntikulujen jakautumisesta.

KANNE

VASTAUS

TODISTELU

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Vaatimukset

Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry on vaatinut, että työtuomioistuin

Perusteet

Oikeudenkäyntikulut

Vastaajien kulujen määrään ei ole määrällisesti huomautettavaa. Eri asia on, että olisi kohtuutonta velvoittaa kantajaa korvaamaan A:n asian kiistämiseen menneitä tunteja.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ja Jyväskylän kaupunki ovat vaatineet, että hyvityssakkovaatimukset hylätään ja Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 19.999,12 eurolla korkoineen.

Kantaja tulee velvoittaa korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut. Kantaja on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan asiassa. Mikäli sitä ei velvoitettaisi suorittamaan vastaajien kuluja kokonaisuudessaan, on se velvoitettava suorittamaan niistä kuitenkin merkittävä pääosa.

Välituomiolla kanne hylättiin B:n osalta. Välituomiolla vahvistusvaatimus A:n osalta hyväksyttiin. Vastaajat myönsivät A:n vahvistusvaatimuksen valmisteluistunnossa 21.9.2021. Oikeudenkäyntikulujen jakautumisessa on huomioitava asian lopputulos ja se, mistä osapuolten kulut ovat muodostuneet. Kantajan oikeudenkäyntikuluvaatimus on 13.166,82 euroa. Kantajan asiamiehen oikeudenkäyntikululaskusta ilmenee, että kantajan toimenpiteistä arviolta noin 2.500 euroa (alv 0) ovat muodostuneet A:n asian hoitamisesta (arvioitu noin puolet toimenpiteistä per 21.9. sekä lopputoimet määrävaiheessa). Se on noin 25 prosenttia kaikista toimenpiteistä. Vastaajien kertyneistä tunneista alle 25 prosenttia ovat muodostuneet A:n asian hoitamisesta, mikä ilmenee kertyneestä tuntimäärästä per 21.9.2021 ja lopputoimista määrävaiheessa.

Vastaajilla ei ole huomauttamista kantajan oikeudenkäyntikululaskuun määrällisesti: käytetty tuntihinta ja tuntimäärä ovat hyväksyttävissä.

Kantajan kirjallinen todiste

1. SPAL ry:n kirje 18.5.2020

Perustelut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

Kanteessa on ollut kyse yksikönjohtajavarallaolosta (A) ja päällystövarallaolosta (B). Kanne on hyväksytty siltä osin kuin vaatimukset ovat koskeneet yksikönjohtajavarallaoloa, ja hylätty päällystövarallaoloa koskevilta osin. Työtuomioistuin katsoo ensinnäkin, että sillä, minkä vastaajat ovat hävinneet, ei ole vain vähäinen merkitys asiassa, joten niiden ei tule saada ainakaan täyttä korvausta kuluistaan.

Kuten vastaajat ovat tuoneet esiin, merkittävä osa molempien osapuolten oikeudenkäyntikuluista on muodostunut asian hoitamisesta päällystövarallaoloon eli B:n asiaan liittyen. Tältä osin kantaja on edellä todetusti hävinnyt asian. Tämä puoltaisi sitä, että asiassa olisi syytä velvoittaa kantaja korvaamaan vastaajille osa niille syntyneistä oikeudenkäyntikuluista. Kantaja on kuitenkin katsonut, että B:n osalta sillä on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, koska vastaavaa kysymystä päällystövarallaolosta ei ollut aiemmin ratkaistu.

$ee

Työtuomioistuin toteaa, että työajan ja lepoajan välistä rajanvetoa koskevissa varallaoloasioissa merkitystä on ollut ennen muuta sillä, miten työaikadirektiiviä ja sen tulkintaa koskevia unionin tuomioistuimen antamia oikeusohjeita on sovellettava käsillä olevassa tapauksessa. Päällystövarallaoloa koskevia ratkaisuja ei ole annettu unionin tuomioistuimessa eikä tällaisia ratkaisuja ennen B:n asiaa ole annettu kansallisestikaan. Unionin tuomioistuimen työaikadirektiivin tulkintaa koskevat oikeusohjeet ovat jättäneet kansalliselle tuomioistuimelle sellaista harkintavaltaa, että ratkaisun lopputulos päällystövarallaoloa koskien ei ole ollut etukäteen selvästi ennustettavissa. Työtuomioistuin katsoo, että kantajalla on ollut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:ssä edellytetyllä tavalla perusteltu syy oikeudenkäyntiin B:n asian osalta. Ottaen lisäksi huomioon, että kannevaatimuksista osa on hyväksytty, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa

Asianosaiset velvoitetaan pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

velvoittaa Jyväskylän kaupungin maksamaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaisia palkkasaatavia A:lle ajalta 1.1.2012 — 14.11.2015 yhteensä 65.871,41 euroa,

velvoittaa Jyväskylän kaupungin maksamaan kantajalle hyvityssakkoa virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

velvoittaa Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n maksamaan kantajalle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnin johdosta sekä

velvoittaa Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n ja Jyväskylän kaupungin korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 13.166,82 eurolla korkoineen.

Hyvityssakot

Tapahtunutta rikkomusta ja laiminlyöntiä ei poista se, että kanne on A:n osalta myönnetty työajaksi lukemisen osalta ensimmäisessä valmisteluistunnossa. Vielä on otettava huomioon myös se, että korvauksia ei ole suostuttu maksamaan. Kaupungin ja KT:n on tullut ymmärtää, ettei työtuomioistuin tulisi kohtuullistamaan saatavia, etenkään, kun kyse oli vain yksittäisestä viranhaltijasta, tai katsomaan niitä vanhentuneiksi.

Asiassa on käyty paikallisneuvottelut. Työntekijäpuoli on perustellut vaatimustaan muun ohella ratkaisulla KKO 2015:48. Työnantajapuoli on kiistänyt vaatimuksen muun muassa vetoamalla KVTES:n tulkintaan varallaolon osalta. Keskusneuvottelupyyntö on esitetty 15.1.2019 ja neuvottelu on saatu päätökseen 18.12.2019. KT on kiistänyt vaatimukset pääasiallisesti sillä perusteella, että kyse oli KVTES:n mukaisesta varallaolosta eikä KVTES:n mukaisesta työajasta. Työtuomioistuin antoi 19.3.2020 välituomion TT 2020:31, jonka perusteluista kävivät ilmi perusteet, joiden nojalla KVTES:n mukaiseksi työajaksi tuli lukea järjestely, jossa varallaolijan tuli olla paloasemalla viidessä minuutissa hälytyksestä. SPAL ry lähetti 18.5.2020 kirjeen vastaajakaupungille, jossa se vetosi muun ohella 19.3.2020 annettuun välituomioon ja toi esiin, että varallaolo tuli lukea työajaksi.

Vastaajakaupunki on tieten rikkonut virkaehtosopimusta, kun se tietoisena edellä mainituista tuomioistuinratkaisuista ei ole kuitenkaan suostunut viimeistään 18.5.2020 päivätyn kirjeen vastaanottamisen jälkeen myöntämään sitä, että A:n osalta varallaolo tuli lukea työajaksi, eikä se ole suostunut maksamaan vaadittuja palkkasaatavia.

KT on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, kun se tietoisena edellä mainituista tuomioistuinratkaisuista ei ole valvonut tai ryhtynyt toimiin sen edistämiseksi, että vastaajakaupunki lukisi A:n osalta varallaolon työajaksi ja suorittaisi vaaditut palkkasaatavat, vaikka sen on pitänyt ymmärtää, että viiden minuutin lähtövalmius johtaa siihen, että varallaolo luetaan työajaksi.

Kaupungin ja KT:n vastuuta tulee tarkastella erityisen tiukasti sen vuoksi, että A:n asema on ollut identtinen jutussa TT 2020:31 vaatimuksenesittäjänä olleen C:n asemaan nähden.

Kaupunki ei ole tieten rikkonut virkaehtosopimuksen määräyksiä eikä KT ole rikkonut valvontavelvollisuuttaan.

SPAL ry on A:n puolesta esittänyt 18.5.2020 päivätyssä kirjeessä vaatimuksen palkkasaatavista. Kaupunki ei ole tällöin suostunut suorittamaan vaadittuja saatavia. Tähän on ollut perusteltu syy.

KT on asiassa R 167/17 vastustanut määrältään yksikönjohtajavarallaoloon perustuvien viranhaltijoiden vaatimuksia ja pyytänyt työtuomioistuinta hylkäämään kaikki suoritusvaatimukset. Asia R 167/17 on ollut vastausta laadittaessa edelleen vaatimusten määrää koskien ratkaisematta. Kaupungilla on näin ollen ollut perusteltu syy vastauksen antamisvaiheessa pidättäytyä suorituksista. KT on suullisessa valmisteluistunnossa 21.9.2021 myöntänyt vahvistusvaatimuksen A:n osalta. Kaupungilla on kuitenkin edelleen katsottava olleen perusteltu syy pidättäytyä suorituksista.

Kysymys on taloudelliselta arvoltaan erittäin merkittävästä vaatimuksesta. Työtuomioistuin on asiassa R 167/17 antamassaan tuomiossa katsonut, että maksuvelvollisuuden kohtuullistaminen olisi lähtökohtaisesti mahdollista mutta ei ole pitänyt asiassa esitettyjä kohtuullistamisvaatimuksen perusteita riittävinä esimerkiksi sen vuoksi, että maakunnan kuntien taloudellisesta tilanteesta ei ole esitetty selvitystä. Vastaajat ovat työtuomioistuimen tuomion perusteella pitäneet välttämättömänä edelleen vaatia kohtuullistamista ja valmistautua esittämään sitä koskien näyttöä muun ohella maakunnan taloudellisesta tilanteesta. Lisäksi vastaajat ovat edelleen pitäneet välttämättömänä vedota saatavien vanhentumiseen työaikalain 38 §:n nojalla, koska vastaajien näkemyksen mukaan oikeustilan kehitys edelleen puolsi vastaajien kantaa asiassa.

Kaupunki on pidättäytynyt suoritusten maksamisesta, koska työtuomioistuimessa on ollut ratkaistavana edelleen muiden kaupunkien asioita, joissa kohtuullistamisvaatimusta on perusteltu aiempaa laajemmin muun ohella maakunnan kuntien heikolla taloudellisella tilanteella ja joissa on vedottu myös vanhentumiseen työaikalain 38 §:n nojalla. Kaupunki olisi toiminut kuntatalouden ja maakunnan kuntien kannalta huolimattomasti, mikäli se olisi suorittanut vaaditut määrät ennen työtuomioistuimen ratkaisuja muun muassa asioissa R 165/17 ja R 166/17. Vastaajat ovat jatketussa suullisessa valmisteluistunnossa ilmoittaneet, että ne eivät työtuomioistuimen oikeuskäytännön kehityksen vuoksi enää vetoa asiassa vanhentumiseen työaikalain 38 §:n nojalla tai vaadi kohtuullistamista. Kaupungin menettely asiassa on ollut perusteltua ja tarkoituksenmukaista huomioiden taloudellinen intressi asiassa.

Kaupunki ei ole kantajan A:n puolesta esittämiä palkkasaatavavaatimuksia alun perin vastustaessaan ja sittemmin suorituksista pidättäytyessään tietensä rikkonut eikä kaupungin ole perustellusti pitänyt tietää rikkovansa virkaehtosopimuksen määräyksiä. Selvyyden vuoksi todetaan, että oikeudenkäynnissä on ollut riidatonta, että A on voinut viettää varallaoloaikaa muun muassa kotonaan eikä hänellä ole ollut velvollisuutta oleskella paloasemalla. KT:lla ei myöskään edellä esitetyillä perusteilla voida katsoa olleen velvollisuutta ohjata kaupunkia menettelemään asiassa toisin, eikä KT:n voida katsoa rikkoneen valvontavelvollisuuttaan.

Suoritusvaatimus ja hyvityssakot

Asiassa on edellä todetuin tavoin riidatonta, että A:lla on oikeus kanteessa vaadittuihin palkkasaataviin.

$fa

Vastaajat ovat 10.6.2022 asti kiistäneet kanteessa esitetyt suoritusvaatimukset laintulkintaan liittyvistä syistä katsoen oikeustilan vanhentumisen ja kohtuullistamisen osalta olevan edelleen epäselvä. Tältä osin työnantajan ei voida katsoa rikkoneen virkaehtosopimuksen määräyksiä tietensä eikä KT:n laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Jyväskylän kaupungin maksamaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaisia palkkasaatavia A:lle ajalta 1.1.2012 — 14.11.2015 yhteensä 65.871,41 euroa,

Jyväskylän kaupungin maksamaan Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry:lle hyvityssakkoa 2.000 euroa virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n maksamaan Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry:lle hyvityssakkoa 2.500 euroa valvontavelvollisuuden laiminlyönnin johdosta.

Tuomio on yksimielinen.