TT 2022:72 — Palkkaus

Viranhaltija oli työskennellyt kuntayhtymän palveluksessa potilasasiamiehenä. Virkanimike oli muutettu sosiaali- ja potilasasiamieheksi, jolloin viran-haltijan tehtävänkuva oli laajentunut. Kantajan mukaan tehtävä oli muuttunut KVTES:ssä tarkoitetulla tavalla olennaisesti vaativammaksi, jolloin viranhaltijan tehtäväkohtaista palkkaa olisi tullut tarkistaa. Työtuomioistuin katsoi, että tehtävä oli sinänsä muuttunut selvästi vaativammaksi, mutta asiassa ei ollut esitetty riittävää näyttöä siitä, että kyseessä olisi ollut KVTES:ssä tarkoitettu vaativuuden olennainen muutos. Kanne hylättiin.

Asia

Palkkaus

Kantaja

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

Vastaajat

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT

Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 22.3.2022

Pääkäsittely 8.9.2022

VIRKA- JA TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES 1.2.2018 — 31.3.2020) II luku on sisältänyt muun ohella seuraavat määräykset:

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A on työskennellyt Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän (jatkossa myös Essote) palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa virkasuhteessa potilasasiamiehenä 25.2.2018 saakka. Virkanimike on muutettu 26.2.2018 tehdyllä viranhaltijapäätöksellä sosiaali- ja potilasasiamieheksi (yhdistelmätehtävä) 26.2.2018 alkaen. Nimikkeen muuttamisen yhteydessä on ilmoitettu tehtävien muutoksesta.

A:n tehtäväkohtainen palkka potilasasiamiehen tehtävässä on ollut 3.347 euroa kuukaudessa. Palkka on säilynyt samana sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtävässä. JUKO ry:n näkemyksen mukaan A:n siirtyessä potilasasiamiehen tehtävästä sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtävään kyse on ollut KVTES:n II luvun 10 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tehtävien vaativuuden olennaisesta muutoksesta, ja tehtäväkohtaista palkkaa olisi siten tullut tarkistaa A:n tehtävien muutosajankohdasta 26.2.2018 lukien. KT ja Essote ovat katsoneet, että kyse ei ole ollut määräyksessä tarkoitetusta olennaisesta muutoksesta.

Yhdistelmätehtävälle oli laadittu tehtävänkuvaus ja siihen perustuen tehty tehtävien vaativuudenarviointi 29.9.2017. Työnantajan päätös yhdistelmätehtävän tehtäväkohtaisesta palkasta ja tehtävän TVA-tasosta on perustunut tähän vaativuuden arviointiin. Essoten TVA-arviointiryhmä on arvioinut pelkän potilasasiamiehen tehtävän vaativuuden uudelleen 13.6.2019. Samassa yhteydessä se on arvioinut myös yhdistelmätehtävän vaativuutta uudelleen ja katsonut, ettei tehtävän vaativuus ollut muuttunut arvioinnista 29.9.2017. JUKO ry:n pääluottamusmies ei osallistunut arviointiin 13.6.2019. Edelleen 19.6.2019 A ja hänen esimiehensä ovat laatineet tehtäväkuvausluonnoksen sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtävästä. TVA-arviointiryhmä ei ole katsonut tarkoituksenmukaiseksi suorittaa uutta arviointia luonnoksen poikettua 13.6.2019 arvioidusta tehtäväkuvauksesta vain vähäisessä määrin.

Erimielisyys koskee sitä, onko A:n tehtävien vaativuus olennaisesti muuttunut 26.2.2018 lukien niin, että hänen tehtäväkohtainen palkkansa ei ole vastannut muuttuneita tehtäviä, ja olisiko työnantajan siten tullut tarkistaa A:n tehtäväkohtaista palkkaa.

KANNE

VASTAUS

TODISTELU

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

8 § Palkkahinnoittelun ulkopuoliset viranhaltijat/työntekijät

1 mom.

Jollei palkkahinnoittelusta löydy tehtävään sopivaa palkkahinnoittelukohtaa, toimivaltainen viranomainen päättää tehtäväkohtaisesta palkasta ottaen huomioon tehtävien vaativuus ja sellaiset palkkahinnoittelukohdat, joita voidaan tehtävien luonteen vuoksi käyttää apuna tehtäväkohtaista palkkaa määrättäessä.

Soveltamisohje

Kun laaditaan tehtäväkuvauksia tehtävän vaativuuden arviointia varten, huomioidaan, mitä 9 § 1 mom. soveltamisohjeen 1 — 3 kohdissa on todettu. Kaikissa hinnoittelun ulkopuolisissa ryhmissä ei kuitenkaan ole mahdollista käyttää samoja vaativuustekijöitä, joita palkkahinnoitteluissa olevien osalta käytetään. Työnantajan on tehtäväkohtaisesta palkasta päättäessään käytettävä harkintavaltaansa siten, että tehtävien vaativuus otetaan mahdollisimman objektiivisesti huomioon. Tehtäväkohtaisen palkan tasoon vaikuttavat tehtävien vaativuuden lisäksi mm. paikkakunnan ja ao. ammattialan yleinen palkkataso sekä työnantajan noudattamat palkkapoliittiset periaatteet.

Työnantajan pitää huolehtia siitä, että palkkahinnoittelun ulkopuolisten tehtäväkohtaiset palkat ovat oikeassa suhteessa niihin palkkahinnoittelukohtiin kuuluvien tehtäväkohtaisten palkkojen kanssa, joita voidaan tehtävien luonteen vuoksi käyttää ns. viiteryhmänä.

Palkkahinnoittelun ulkopuolisista viranhaltijoista ja työntekijöistä voidaan tarvittaessa muodostaa omia ryhmiä tehtävien vaativuuden arviointia silmälläpitäen silloin, kun kyseessä on samankaltainen työ.

Palkkahinnoittelun ulkopuolinen voi olla myös esim. viranhaltija/työntekijä, joka osittain tekee toimistoalan palkkahinnoittelukohdan 01TOI060 tehtäviä ja osittain palkkahinnoittelukohdan 01ASI040 tehtäviä.

Tätä määräystä voidaan soveltaa myös 17 §:n mukaiseen työnantajan edustajaan.

9 § Tehtäväkohtainen palkka

Viranhaltijan/työntekijän tehtäväkohtaista palkkaa määrättäessä tai siitä sovittaessa tehtäväkohtaisen palkan määräytymisperusteena on ensisijaisesti viranhaltijan/työntekijän tehtävien vaativuus.

1 Tehtäväkuvaus tehtävän vaativuuden arviointia varten

Tehtävien vaativuuden arvioinnin tulee perustua tehtäväkuvaukseen. Se kuvaa tehtävän tarkoitusta, olennaista sisältöä ja keskeisiä tehtäväkokonaisuuksia. Tehtäväkuvaus on rakenteeltaan selkeä ja yksinkertainen.

Tehtäväkuvaukset laaditaan yhteistyössä työnantajan edustajan ja asianomaisen viranhaltijan/työntekijän tai, mikäli kyse on mallitehtäväkuvauksen laatimisesta, asianomaisen ammattiryhmän edustajan kanssa.

Tehtäväkuvauksen vahvistaa työnantaja. Se ei ole työsopimuksen osa ja työnantaja voi siten tarvittaessa tarkistaa sitä. Vahvistetusta tehtäväkuvauksesta annetaan kopio ao. viranhaltijalle/työntekijälle hänen pyynnöstään. Työntekijän tehtävien olennaisesta muuttamisesta ks. I luvun 10 § ja viranhaltijan tehtävien olennaisesta muuttamisesta, ks. laki kunnallisesta viranhaltijasta 23 § (viittausmääräys).

Tehtäväkuvausten pitää olla yhteismitallisia, jotta objektiivinen arviointi on mahdollista. Tehtäväkuvausta ei tarvitse tehdä kaikille henkilöille erikseen silloin, kun henkilöt tekevät samanlaisia tehtäviä. Tällöin voidaan tehdä esim. mallitehtäväkuvaus ja täydentää sitä tarvittaessa.

Työntekijöiden/viranhaltijoiden tehtäväkuvaukset pidetään ajantasaisena. Kun työntekijän/viranhaltijan tehtäväkuvauksessa määriteltyä tehtäväkokonaisuutta muutetaan tai se on muuttunut vähäistä merkittävämmin, tarkistetaan myös ko. henkilön tehtäväkuvaus muuttuneen tilanteen mukaiseksi. Samalla arvioidaan tehtävän vaativuus uudelleen tehtävän kokonaisvaativuudessa tapahtuneiden muutosten selvittämiseksi. Sen jälkeen arvioidaan muutosten mahdolliset vaikutukset tehtäväkohtaisiin palkkoihin. (ks. palkkausluvun 10 § Olennainen muutos tehtävässä).

2 Vaativuustekijät

Tehtävien vaativuutta arvioitaessa otetaan huomioon työn edellyttämä osaaminen (tiedot, taidot, harkinta), työn vaikutukset ja vastuu (laajuus, pysyvyys, johtaminen ja vaikutukset toimintaedellytyksiin) sekä työn edellyttämät yhteistyötaidot (vuorovaikutus, ihmissuhdevaatimukset) ja työolosuhteet, jollei toimivaltainen viranomainen päätä käyttää arvioinnissa ennalta määriteltyjä muita objektiivisia vaativuustekijöitä.

Osaaminen

Osaaminen kuvaa työn edellyttämien koulutuksella ja työkokemuksella hankittujen keskeisten tietojen ja taitojen syvyyttä, laajuutta ja monipuolisuutta sekä työn edellyttämää harkinnan itsenäisyyttä. Tietojen osalta arvioidaan työn edellyttämää koulutusta (ammatillinen peruskoulutus, jatko- ja täydennyskoulutus) ja ammatinhallinnan edellyttämää uuden tiedon hankkimista. Taitojen osalta arvioidaan työn edellyttämää työkokemuksella saavutettua osaamisen syvyyttä ja monipuolisuutta sekä erityisosaamista ja kokonaisuuksien hahmottamista. Työn edellyttämien taitojen vaativuuteen vaikuttaa myös se, missä määrin työ edellyttää useiden eri tehtäväalueiden hallintaa tai monien asioiden yhtäaikaista hallintaa taikka toisistaan poikkeavien tietojen ja taitojen hallintaa. Harkinnan osalta arvioidaan työn edellyttämää itsenäisen harkinnan tasoa, johon vaikuttaa ohjeiden määrä ja laatu. Harkinta kuvaa myös tavoitteenasettelun itsenäisyyttä ammattialan ja organisaation arvoista ja tavoitteista.

Työn vaikutukset ja vastuu

Työn vaikutukset ja vastuu kuvaavat niitä vaikutuksia ja sitä merkitystä, joka työllä on kuntalaisten/asiakkaiden ja työyhteisön fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin olosuhteisiin. Vaikutuksia arvioidaan kohteiden laajuuden (erilaisuus, määrä) ja vaikutusten pysyvyyden (pitkäkestoisuus, muutettavuus) kannalta. Asiantuntija-, johtamis- ja esimiestyössä korostuvat toimintaedellytyksiä, tuloksellisuutta, vaikuttavuutta sekä työyhteisöjen toimivuutta koskeva vaikuttaminen ja vastuu. Toimintaedellytyksiin vaikuttamista ilmenee kaikilla organisaatiotasoilla.

Yhteistyötaidot

Yhteistyötaidot kuvaavat asiakassuhteissa ja työyhteisössä tarvittavia vuorovaikutustaitoja ja ihmissuhdevaatimuksia. Vuorovaikutuksen osalta arvioidaan työn edellyttämää viestinnän ja kommunikoinnin oma-aloitteisuutta ja tavoitteellisuutta. Ihmissuhdevaatimusten osalta arvioidaan työn edellyttämää vaatimusta asettua toisen ihmisen tilanteeseen.

Työolosuhteet

Työolosuhteilla tarkoitetaan työhön kiinteästi liittyviä tavanomaisesta poikkeavia henkisiä ja fyysisiä työolosuhdetekijöitä, joita ei voida työsuojelutoimenpitein poistaa.

3 Tehtävien vaativuuden arvioinnissa huomioon otettavia seikkoja

3.1 Koulutus

$16b

Ks. myös 9 § 2 mom.

3.2 Lisätehtävä ja -vastuu

Viranhaltijalle tai työntekijälle voidaan määrätä hänen tavanomaisten tehtäviensä lisäksi lisätehtäviä ja -vastuita, mikä osaltaan vaikuttaa tehtävien vaativuuteen ja sitä kautta tehtäväkohtaisen palkan määrään. Mikäli lisätehtävä tai -vastuu on määräaikainen, voidaan tästä aiheutuva tehtäväkohtaisen palkan korotustarve tarvittaessa määritellä määräaikaisena korotuksena (10 §:ssä ovat määräykset olennaisen tehtävämuutoksen vaikutuksesta tehtäväkohtaiseen palkkaan). Esimerkkinä tällaisista lisätehtävistä ja vastuista voidaan mainita jonkin yksikön tai vastuualueen määräaikainen päällikkyys, jonkin yksikön tai ryhmän vetovastuu, johtajan tai esimiehen varamiehenä toimiminen tai vastuu vaativasta tehtäväkokonaisuudesta, jota muilla samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvilla ei ole.

3.3 Esimiesasema

Vaikka tehtävien vaativuuksien vertailu tehdään samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvien välillä, joudutaan arvioinnin yhteydessä toisinaan tarkastelemaan samanaikaisesti muitakin palkkahinnoittelukohtia. Esimerkkinä voidaan mainita se, että esimiesten ja alaisten tehtäväkohtaisten palkkojen pitää olla oikeassa suhteessa toisiinsa nähden siitä riippumatta, kuuluvatko he samaan vai eri palkkahinnoittelukohtaan. Esimiesasemassa olevan tehtäväkohtaisen palkan pitää pääsääntöisesti olla selvästi korkeampi kuin hänen alaisensa, jollei tästä poikkeamiseen ole erityistä, perusteltua syytä. Johto- tai esimiestehtävissä toimivan tehtäväkohtaista palkkaa harkittaessa on otettava huomioon mm. johdettavan yksikön koko, vastuualueen tai johdettavan yksikön palvelutarjonnan laajuus ja moninaisuus, erikoispalveluiden tuottaminen sekä muut erityispiirteet, yhteistyövaatimus muiden hallinnonalojen ja palvelujen tuottajien kanssa, sekä esimiestyön merkitys toiminnan tuloksellisuudessa ja toimintaedellytysten luomisessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 § Olennainen muutos tehtävissä

Jos viranhaltijan/työntekijän tehtävien vaativuus olennaisesti muuttuu vähintään kahden viikon ajaksi toiseen virkaan tai tehtävään siirtymisen tai tehtävien uudelleenjärjestelyn vuoksi, tehtäväkohtaista palkkaa tarkistetaan, jos se ei vastaa muuttuneita tehtäviä.

Tehtäväkohtaisen palkan tarkistamisajankohdat ovat:

1 tehtävien muutosajankohdasta lukien, jos uusi tehtäväkohtainen palkka on korkeampi

2 kahdeksan viikon kuluttua tehtävien muutoksesta, jos uusi tehtäväkohtainen palkka on alempi

3 tehtävien muutosajankohdasta lukien, jos työntekijä hakeutuu omasta pyynnöstään vähemmän vaativaan tehtävään tai toisiin tehtäviin siirtämistä on tarjottu lomauttamisen vaihtoehtona tai

4 toiseen virkaan siirtymishetki.

[- -]

Soveltamisohje (l mom. ja 2 mom.)

Tehtävän vaativuuden muutoksen perusteena voi olla mm. siirto toiseen virkaan tai tehtävään, määräaikainen lisätehtävä tai tehtävien muuttaminen olennaisesti vaativammaksi tai vähemmän vaativaksi. Jos tehtäviä muutetaan määräajaksi ja uusi tehtäväkohtainen palkka on korkeampi, tehtäväkohtainen palkka alenee välittömästi em. määräajan päätyttyä.

Tehtäväkohtaista palkkaa ei muuteta, jos tilapäinen siirto toiseen virkaan tai tehtävään tai tilapäiset tehtävämuutokset on otettu huomioon tehtäväkohtaisen palkan määrässä, esim. toimiminen tilapäisesti esimiehen sijaisena tai muu sijaisuusjärjestely.

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

— vahvistaa, että Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä on rikkonut KVTES:n palkkausta koskevan II luvun 10 §:n 1 momentin määräystä laiminlyödessään tarkistaa A:n tehtäväkohtaista palkkaa, vaikka A:n tehtävä oli 26.2.2018 muuttunut olennaisesti vaativammaksi kyseisessä sopimusmääräyksessä tarkoitetulla tavalla,

— tuomitsee Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän maksamaan kunnallisen virkaehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

— tuomitsee Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n maksamaan kunnallisen virkaehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja

— velvoittaa vastaajat yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 14.744,10 eurolla korkoineen.

Perusteet

A:n virkanimikkeen muutoksen johdosta 26.2.2018 A:n tehtävien vaativuus muuttui olennaisesti. Olennaisin muutos itsessään oli A:n tehtävänkuvan laajentuminen potilasasiamiehen tehtävistä (erityisesti erikoissairaanhoito ja psykiatria sekä perusterveydenhuolto Mikkelin ympäristökunnissa) sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtäviin.

Sosiaali- ja potilasasiamieheltä edellytetään merkittävästi laajempia tietoja ja taitoja kuin potilasasiamiehen tehtävissä. Potilasasiamiehen tehtävät on määritelty potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 3 luvun 11 §:ssä, kun taas sosiaaliasiamiehen tehtävät perustuvat sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 5 luvun 24 §:ään.

KVTES:n palkkausjärjestelmäoppaassa yksilöidään perusteet, joilla tehtävien voidaan katsoa muuttuvan olennaisesti vaativammaksi. Tehtävän vaativuus lisääntyy muun muassa, jos tehtävän hoito edellyttää lisäosaamista, vastuu ja vaikuttavuus lisääntyvät ja työn ominaisuudet tulevat entistä haasteellisimmiksi. Vastuun lisääntyminen on olennaisin kriteeri arvioitaessa tehtävän muuttumista olennaisesti vaativammaksi.

Pelkästään se, että A:n tehtävä laajentui potilaiden ohella myös sosiaalihuollon asiakkaihin, merkitsi tehtävän olennaista muuttumista, koska A:n tehtävien vastuualue kasvoi ja siten myös A:n hoitamien tehtävien vaikuttavuuspiiri lisääntyi. Sosiaali- ja potilasasiamiehen yhdistelmätehtävä edellyttää A:n kohdalla lisäosaamista nimenomaan sosiaalihuollon asiakkaan oikeuksiin ja asemaan liittyen ja siten sosiaalihuollon lainsäädännön tuntemista.

Laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista on määritelty asiakas. Kyseisen lain 1 luvun 3 §:n mukaan asiakkaalla tarkoitetaan sosiaalihuoltoa hakevaa tai käyttävää henkilöä. Määritelmä A:n kohdalla tarkoitti sitä, että potilaiden ohella A:n virkatehtävien vastuupiiriin tulivat ne henkilöt, jotka tarvitsevat kuntayhtymän sosiaalihuollon palveluita sekä kuntayhtymän alueella toimivien yksityisten sosiaalipalvelujen (kuten lastensuojelun sekä vanhus- ja vammaispalvelujen) tuottajien palveluita tarvitsevat asiakkaat. Näin ollen A:n vastuupiiriin kuuluvat muun muassa lastensuojeluun sekä vanhus- ja vammaispalveluun liittyvät kysymykset. Tämä osa-alue on vahvasti säänneltyä, joten A:lta edellytetään lisäosaamista sosiaalihuollollisiin kysymyksiin liittyen.

Potilasasiamiehen tehtävänkuvaa tai sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtäväkuvaa ei ole laadittu yhdessä A:n kanssa siten kuin KVTES:n II luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeessa edellytetään. A:n hoitaman potilasasiamiehen tehtävän TVA-arviointia ei ollut asianmukaisesti suoritettu silloin kuin kyseisiä tehtäviä tehtiin eli 25.2.2018 saakka. Työnantaja on vasta kesäkuussa 2019 jälkikäteen ja asian jo siirryttyä keskustason erimielisyysneuvotteluihin arvioinut potilasasiamiehen tehtävän ilman JUKO:n pääluottamusmiehen osallistumista arviointiin.

JUKO:n käsityksen mukaan sosiaali- ja potilasasiamiehen TVA-arvioinnin ei tule perustua 29.9.2017 päivättyyn versioon, vaan 19.6.2019 laadittuun, joka on asianmukaisesti käsitelty työntekijöiden ja heidän esihenkilöidensä kanssa. Jälkimmäistä versiota ei ole asianmukaisesti arvioitu Essoten TVA-prosessissa.

A:n tehtäväkohtainen palkka potilasasiamiehen tehtävässä oli 3.347 euroa kuussa. Palkka säilyi samana sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtävässä. JUKO:n näkemyksen mukaan A:n siirtyessä potilasasiamiehen tehtävästä sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtävään kyseessä on ollut KVTES:n II luvun 10 §:n 1 momentissa tarkoitettu tehtävien vaativuuden olennainen muutos. Tämän vuoksi A:n tehtäväkohtaista palkkaa olisi tullut tarkistaa A:n tehtävien muutosajankohdasta 26.2.2018 lukien.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ja Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 9.000 eurolla korkoineen.

Essote on menetellyt KVTES:n mukaisesti

$16f

Potilasasiamiehen ja sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtävissä on kyse KVTES II luvun 8 §:n mukaisista palkkahinnoittelun ulkopuolisista eli niin sanotuista hinnoittelemattomista tehtävistä. Tällaisen tehtävän tehtäväkohtaisesta palkasta, ja siten myös tehtäväkohtaisen palkan muutoksista, päättää toimivaltainen viranomainen eli Essote. Työnantajan on tehtäväkohtaisesta palkasta päättäessään käytettävä harkintavaltaansa siten, että tehtävien vaativuus otetaan mahdollisimman objektiivisesti huomioon. Essotessa sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtäväkohtaisen palkan euromäärästä päätettäessä on käytetty apuna ylempää korkeakoulututkintoa edellyttävän sosiaalihuollon asiantuntijatehtävän palkkahinnoittelukohtaa. Tähän hinnoittelukohtaan kuuluvat esimerkiksi erityissosiaalityöntekijä ja johtava sosiaalityöntekijä.

Koska palkkahinnoittelun ulkopuolisen viranhaltijan tehtäväkohtaisesta palkasta päättää työnantaja, päättää työnantaja tehtävien vaativuuden arvioinnit tehtyään myös siitä, vastaako viranhaltijan tehtäväkohtainen palkka tämän muuttuneita tehtäviä, mikäli eroa aiemman ja nykyisen tehtävän vaativuudessa havaitaan. KVTES ei määrää yksityiskohtaisen tarkasta tavasta toteuttaa TVA:ta, vaan moni asia ja painotus jätetään määräyksissä määriteltäväksi paikallisesti. Palkkahinnoittelun ulkopuolisten viranhaltijoiden/työntekijöiden tehtäväkohtaisen palkan määrittely on erityisen riippuvainen paikallisista ratkaisuista. Lopullisen tehtävien vaativuuden arvioinnin Essotessa suorittaa paikallinen TVA-arviointiryhmä. TVA-arviointiryhmään on Essotessa kuulunut sekä työnantajan että henkilöstöryhmien edustus.

Sekä yhdistelmätehtävälle että potilasasiamiehen tehtävälle on tehty saman tehtäväkuvauksen pohjalta KVTES:n ja paikallisen arviointijärjestelmän mukainen TVA alun perin 29.9.2017. Työnantajan päätös yhdistelmätehtävän tehtäväkohtaisesta palkasta ja tehtävän TVA-tasosta perustui tähän vaativuuden arviointiin. Eroa tehtävien kokonaisvaativuudessa on pidetty olemattomana tai niin pienenä, ettei erillisten tehtäväkuvausten laatimista ja TVA-prosessien läpikäymistä erikseen ole tuolloin pidetty tarpeellisena. Laajasti palkansaajapuolen edustusta sisältävässä TVA-arviointiryhmässäkään ei ole tuolloin vaadittu näiden kahden tehtävän tehtävänkuvausten ja TVA:n erottamista.

Kun yhden yhteisen tehtäväkuvauksen ja TVA:n aiheuttama epäselvyys potilasasiamiehen tehtävän vaativuuden tarkastelun suhteen nostettiin esiin, päätti työnantaja selvyyden vuoksi arvioida aiemman, 25.2.2018 päättyneen pelkän potilasasiamiehen tehtävän vaativuuden uudelleen. Arviointiryhmään kuulunut JUKO:n pääluottamusmies ilmoitti tuolloin, ettei hän osallistu potilasasiamiehen tehtävän arviointiin 13.6.2019.

Potilasasiamiehen tehtäväkuvaus laadittiin 13.6.2019 erilliseksi. Potilasasiamiehen tehtävän vaativuus arvioitiin joiltakin osin nykyistä yhdistelmätehtävää vähäisemmäksi. TVA-arviointiryhmä arvioi yhteensä kahden vaativuustekijän osalta kymmenestä (harkinta, työn psyykkinen kuormitus), että potilasasiamiehen tehtävä oli ollut yhdistelmätehtävää yhden tasokuvausasteen verran vähemmän vaativaa. Tehtävien kokonaisvaativuudessa ei ollut kuitenkaan sellaista olennaista eroa, jonka olisi tullut johtaa tehtävien eri suuruisiin tehtäväkohtaisiin palkkoihin työnantajan järjestelmässä. Tehtävät määrittyivät myös 13.6.2019 arviointien perusteella samalle paikalliselle TVA-tasolle.

TVA-arviointiryhmä arvioi samassa kokouksessaan 13.6.2019 myös yhdistelmätehtävän vaativuutta uudelleen. Arviointiryhmä päätti asiaa arvioituaan tuolloin, että yhdistelmätehtävän vaativuus ei ollut muuttunut aiemmasta minkään vaativuustekijän osalta, eli yhdistelmätehtävän TVA 29.9.2017 pysyi sellaisenaan voimassa.

$170

Kantaja on vaatinut A:n hoitaman tehtävän vaativuuden arvioinnin pohjaksi 19.6.2019 esitettyä tehtäväkuvausta. Työajan keskimääräistä jakautumista koskevia pieniä muutoksia lukuun ottamatta kyse oli kuitenkin aiemman 13.6.2019 arvioidun tehtäväkuvauksen kanssa lähes identtisestä tehtäväkuvauksesta. TVA-arviointiryhmä totesikin, ettei kyseisessä tehtävänkuvauksessa kuvattu tehtävä ollut kuvauksen mukaan muuttunut olennaisesti edellisestä. Arviointiryhmä jätti tällä perusteella uuden TVA:n tekemättä 19.6.2019 tehtäväkuvausluonnoksen pohjalta. Pienet tarkennukset 19.6.2019 esitetyssä tehtäväkuvauksessa eivät olisi muuttaneet arviota. Tarkennuksena aiempaan tehtäväkuvaukseen esitettiin työajan prosentuaalisen jakautumisen täsmentämistä viidellä prosentilla. Lisäksi tiedottamista koskevan työtehtävän perään oli lisätty maininta ”sekä antaa vuosittaisen selvityksen kunnanhallitukselle”.

Essote on toiminut KVTES:n mukaisesti, kun se on perustanut päätöksensä yhdistelmätehtävän tehtäväkohtaisesta palkasta oman paikallisen arviointijärjestelmänsä mukaisesti tehtyyn tehtävän vaativuuden arviointiin.

Erilaisten tehtävien huomiointi Essoten paikallisessa TVA:ssa

Yhdistelmätehtävän myötä A:n päivittäinen työnteko muuttui siltä osin, että tehtäväksi tuli myös sosiaaliasiamiehelle lakisääteisesti kuuluvia tehtäviä. Toisaalta aiemmasta poiketen A tekee yhdistelmätehtävässä aloitettuaan töitä tiimissä, ei yksin. Vaikka A:lle tulee yhdistelmätehtävässä aiempien pelkkien potilasyhteydenottojen lisäksi myös sosiaalipuolen yhteydenottoja, hoitavat myös muut Essoten yhdistelmätehtävässä toimivat sekä sosiaaliasiamiehen että potilasasiamiehen tehtäviä. A:n hoitamien potilaspuolen tehtävien määrä on siten vähentynyt yhdistelmätehtävään siirtymisen jälkeen. Yhdistelmätehtävää Essotessa hoitaville on otettu käyttöön yhteinen puhelinnumero ja sähköpostiosoite, jotta työtehtävät jakautuisivat kaikille asiamiehille tasaisesti.

Näin ollen A:n paine ja vastuu hoitaa potilasasiamiehen tehtäviä on muutosta edeltänyttä tilannetta pienempi, kun vastuita pystyy jakamaan tiimin kesken. A:n ei ole siten tarvinnut hoitaa potilasasiamiehen tehtäviä yhtä paljon kuin aiemmin hänen toimiessaan ainoana potilasasiamiehenä.

A:n päivittäiset työsuoritusten rutiinit pysyivät kuitenkin pitkälti samoina, sillä potilasasiamiehen ja yhdistelmätehtävän päivittäisissä tehtävissä on kyse samoista rutiineista. Asiakkaat ottavat yhteyttä pääsääntöisesti puhelimitse sille varattuna aikana, ja asiamies kuuntelee, neuvoo ja antaa tietoa asiakkaan oikeuksista. Näiden lisäksi voi olla sovittuja asiakastapaamisia, joiden tarkoituksena on yleensä kuunnella asiakkaan tilanne ja hänen kokemansa mahdollinen ongelma ja sitten neuvoa ja opastaa häntä jatkotoimenpiteistä. Tämä tarkoittaa ohjausta tekemään esimerkiksi muistutus, kantelu, potilasvahinkoilmoitus, oikaisuvaatimus tai asiakirjapyyntö. Päivään voi kuulua myös erilaisten koosteiden ja infojen kokoamista sekä asioiden tilastoimista. Nämä kaikki ovat potilasasiamiehen ja sosiaaliasiamiehen tehtävien suorittamisessa yhteisiä, yhdistäviä piirteitä.

Myös Valvira toteaa potilasasiamiehen ja sosiaaliasiamiehen lakisääteisiä tehtäviä kuvaillessaan, että kummankin asiamiehen lakisääteisenä tehtävänä on antaa neuvoa ja tietoja asiakkaan oikeuksista. Asiamies ei sen sijaan esimerkiksi tee sosiaalialan päätöksiä, myönnä etuuksia tai ota kantaa siihen, onko potilaan hoidossa tapahtunut hoitovahinko tai -virhe. Neuvonta tapahtuu pääosin puhelimitse.

Yhdistelmätehtävän vaativuutta arvioitaessa lähtökohtana on ollut tehtäväkuvauksessa mainitut potilasasiamiehen ja sosiaaliasiamiehen lakisääteiset tehtävät. Yhdistelmätehtävän TVA:ta tehtäessä on otettu huomioon erilaiset sosiaaliasiamiehen ja potilasasiamiehen lakisääteisten tehtävien hallitsemiseksi vaadittavat osaamiseen liittyvät tekijät. Selvää toisaalta on, että työtehtävien yksityiskohtainen sisältö voi ajan kuluessa ja yhteiskunnan muuttuessa jonkin verran vaihdella ja kehittyä. Tehtävän vaativuus ei kuitenkaan lähtökohtaisesti muutu, varsinkaan ”olennaisesti”, vaikka palkansaajan tulisi olla jossain määrin tietoinen esimerkiksi tietyistä lainsäädännön muutoksista tai nämä aiheuttaisivat pieniä muutoksia palkansaajan työtehtävissä (TT 2019:113).

A:n aiemmin hoitamien potilasasiamiehen tehtävien ja yhdistelmätehtävän tehtävien hoitaminen on siten ollut monelta osin samanlaista. Lisäksi keskeistä tehtäväkohtaisen palkan määrän kannalta ei ole uuden tehtävän hoitamisen erot tai pelkkä muutos aiempaan, vaan tehtävien muutoksesta mahdollisesti aiheutuva tehtävien kokonaisvaativuuden muutos ja tämän kokonaisvaativuuden muutoksen olennaisuus. Tästä syystä pelkkien erojen listaaminen ei sellaisenaan ole merkityksellistä.

Se, onko olennaista muutosta kokonaisvaativuudessa tapahtunut, ei ratkea listaamalla yksityiskohtaisesti niitä asioita, jotka työtehtävien suorittamisessa joltain osin eri tavalla kuin aiemmin. Erilainen tai edes selvästi muuttunut tehtävä ei automaattisesti tarkoita muutosta vaativuudessa, eikä muutos vaativuudessa automaattisesti tarkoita olennaista tehtäväkohtaiseen palkkaan vaikuttavaa muutosta. Tehtävän vaativuus, sen muutos ja muutoksen mahdollinen vaikutus tehtäväkohtaiseen palkkaan arvioidaan paikallisen järjestelmän mukaisesti.

Vastuun lisääntyminen ei myöskään ole kanteessa väitetyllä tavalla olennaisin kriteeri arvioitaessa tehtävän muuttumista vaativammaksi. Työn vaikutukset ja vastuu on yksi Essoten vaativuuden arvioinneissa käyttämä vaativuustekijä. Käytettävät vaativuustekijät ja niiden välinen painoarvo paikallisessa arviointijärjestelmässä määritetään paikallista järjestelmää luotaessa. Työn sisältämälle vastuulle ei ole Essoten arviointijärjestelmässä määritelty muita vaativuustekijöitä painavampaa roolia tehtävän vaativuutta arvioitaessa. Näin ollen vastuu ei ole mitenkään kategorisesti muita vaativuustekijöitä olennaisempi kriteeri tehtävän vaativuuden muutosta arvioitaessa, toisin kuin kanteessa esitetään, vaan mahdollisista painotuksista päätetään paikallista arviointijärjestelmää yhdessä luotaessa. Palkkausjärjestelmäoppaassa tai KVTES:ssä on ainoastaan ohjeellisesti kuvattu, minkä tyyppisistä muutoksista johtuen saattaa aiheutua olennainen muutos tehtävän vaativuudessa.

Yhdistelmätehtävän vaikutukset ja vastuu on huomioitu yhtenä vaativuustekijänä arvioitaessa sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtävän vaativuutta. Kanteessa korostetut yhdistelmätehtävän vaikutusten ja vastuun määrä on siten otettu erillisenä tekijänä TVA:ssa täysmääräisesti huomioon, kun tehtävän kokonaisvaativuutta on KVTES:n ja paikallisen arviointijärjestelmän mukaisesti arvioitu.

Asiassa on menetelty KVTES:n mukaisesti, ja selvää on ollut, mikä sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtävien vaativuus A:n virkanimikkeen muuttuessa 26.2.2018 ja tämän jälkeen on ollut. Yhdistelmätehtävän ja A:n aiemman tehtävän vaativuutta on tarkasteltu ja arvioitu vielä 13.6.2019 uudelleen, mutta yhdistelmätehtävän vaativuuden arviointi on pysytetty TVA-arviointiryhmän päätöksestä tuolloin sellaisenaan eli 29.9.2017 TVA:n mukaisena. Aiemman potilasasiamiehen tehtävän on myös arvioitu olleen samalla TVA-tasolla. Yhdistelmätehtävä ei ole ollut paikallisen arviointijärjestelmän perusteella kokonaisvaativuudeltaan olennaisesti vaativampi kuin pelkkä potilasasiamiehen tehtävä siten, että siitä kuuluisi maksaa eri suuruista tehtäväkohtaista palkkaa. Perusteita sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtäväkohtaisen palkan muutokseen ei ole siten ollut.

Hyvityssakkovaatimukset

Hyvityssakkovaatimukset tulee hylätä perusteettomina kaikilta osin. Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä on menetellyt KVTES:n määräysten ja oman tehtävien vaativuuden arviointijärjestelmänsä mukaisesti. Koska Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä ei ole menetellyt KVTES:n vastaisesti, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ei ole myöskään laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikuluvaatimukset

Kanne myös kantajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen osalta tulee edellä esitetyin perustein hylätä ja JUKO ry on velvoitettava maksamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti korkoineen.

Kantajan kirjalliset todisteet

Vastaajien kirjalliset todisteet

Kantajan henkilötodistelu

Vastaajien henkilötodistelu

Muuna oikeudenkäyntimateriaalina asiassa on osapuolten yhteisesti hyväksymin tavoin huomioitu KVTES:n palkkausjärjestelmäopas ”Toimiva palkkaus on kaikkien etu”.

Perustelut

Henkilötodistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu JUKO ry:n neuvottelupäällikkö D:tä, KT:n neuvottelupäällikkö E:tä, A:ta, sosiaali- ja potilasasiamies C:tä, pääluottamusmies B:tä, Essoten hallinto- ja henkilöstöjohtaja F:ää ja henkilöstöasiantuntija G:tä.

D on kertonut, että paikallinen vaativuudenarviointijärjestelmä luotiin KVTES:ssä mainittujen arviointitekijöiden pohjalta, minkä jälkeen laadittiin tehtäväkuvaukset, joiden perusteella tehtiin tehtävien kokonaisarviointi tai pisteytys. Paikallisen järjestelmän oli pysyttävä KVTES:n raameissa, jos työnantaja laati järjestelmän yksipuolisesti. Essoten järjestelmä (V1) vaikutti olevan näissä raameissa. KVTES:ssä oli palkkahinnoitteluliitteen mukaisia ja hinnoittelemattomia tehtäviä. Hinnoittelemattomissa tehtävissä ei ollut määritelty palkkahinnoitteluliitteen mukaista vähimmäispalkkaa. Muuten molempien tehtävien palkkaukseen liittyvissä kysymyksissä noudatettiin samoja sääntöjä.

Tehtävän vaativuuden muutoksen olennaisuuden arviointi jäi pitkälti tapauskohtaisen arvioinnin varaan. Olennainen muutos saattoi olla eri tehtävissä erilainen ja se määritettiin kokonaisarvioinnilla. Palkkausoppaassa oli jonkin verran avattu sitä, mitä olennaisella muutoksella tarkoitettiin. Oppaan mukaan arviointiin vaikuttavia tekijöitä olivat esimerkiksi tehtävään tarvittava lisäkoulutus, lisätehtävä tai muu enemmän osaamista edellyttävä seikka. Jos tehtävän vaativuus muuttui olennaisesti, palkkaa oli KVTES:n 10 §:n sanamuodon mukaisesti tarkistettava eikä kyse ollut mistään harkinnanvaraisesta asiasta. Työnantaja ei voinut paikalliseen palkkausjärjestelmään vedoten jättää palkkaa tarkistamatta, jos vaativuus oli muuttunut KVTES:ssä ja palkkausjärjestelmäoppaassa määritellyllä tavalla olennaisesti. Tämä koski myös hinnoittelemattomia tehtäviä.

Vaativuusarvioinnin eri kriteerien painotuksista oli keskusteltu alusta alkaen eli vuodesta 1999. D:n mukaan tehtävän koulutus- ja osaamisvaatimukset oli painavin elementti vaativuuden arvioinnissa. Osapuolten välillä oli ollut paljonkin erimielisyyksiä tehtävän vaativuuden olennaisesta muuttumisesta, eikä työnantajapuoli ollut aikaisemmin vedonnut siihen, että paikallisella järjestelmällä voitaisiin syrjäyttää KVTES:n palkkausluvun 10 §:n määräys.

$181

E on kertonut, että noin kymmenen prosenttia KVTES:n tehtävistä olivat hinnoittelemattomia eli niissä ei ollut määritetty peruspalkkatasoa. Tällaisenkin tehtävän vaativuuden arvioinnin tuli perustua tehtäväkuvaukseen, jossa kuvailtiin tehtävän pääsisältö ja ankkuroitiin tehtävän vaativuus paikalliseen tehtävän vaativuudenarviointijärjestelmään. KVTES:n II luvun 8 — 10 §:n määräykset muodostivat rungon, joiden pohjalta paikalliset vaativuudenarviointijärjestelmät luotiin. Paikalliset vaativuudenarviointijärjestelmät olivat työnantajakohtaisia ja esimerkiksi tasoryhmien eli niin sanottujen korien määrä saattoi vaihdella eri järjestelmissä. Essoten TVA-järjestelmä (V1) vaikutti olevan KVTES:n asettamissa raameissa.

KVTES:n II luvun 10 § tuli integroida osaksi TVA-järjestelmää. Tehtävän olennaisen muutoksen tuli vaikuttaa palkkaan. Muuttuneessa tilanteessa tämä analyysi tuli tehdä. Hinnoittelemattoman tehtävän muuttuessa työnantajan tuli päivittää tai tehdä kokonaan uusi tehtäväkuvaus muutoksen KVTES II luvun 10 §:n mukaisen olennaisuuden arvioimiseksi. Tämän jälkeen tehtiin TVA-analyysi vertaamalla uutta tehtäväkuvausta vanhaan. Vertailussa arvioitiin, täyttyikö olennaisen muutoksen kriteerit. Esimerkiksi jos järjestelmässä oli kolme ryhmää tai koria, oli olennaisuuden arvioinnissa keskeistä se, täyttyivätkö kriteerit korista toiseen siirtymiselle.

KVTES II luvun 10 § oli osa kokonaisuutta. Jos TVA-järjestelmä oli ajantasainen, vaativuuden arviointi tehtiin 9 §:n kautta ja hinnoittelemattomien perusmääräykset tulivat 8 §:stä. Kun tehtävät muuttuivat, oli 10 § huomioitava, mutta TVA-järjestelmä kertoi sen, täyttyikö olennaisuuden vaatimus vai ei. Olennaisuuden arviointi tapahtui siis paikallisen järjestelmän puitteissa. Toki jos järjestelmässä olisi vain yksi kori, olisi kyse ongelmallisesta tilanteesta. Sovellettavaa arviointijärjestelmää oli kuitenkin seurattava. KVTES:n II luvun 10 §:n soveltamisohjeessa sekä palkkausjärjestelmäoppaassa oli kriteereitä tehtävän muutoksen olennaisuuden arviointiin.

A on kertonut vuosina 2016 — 2018 hoitamastaan potilasasiamiehen tehtävästä, että tehtäväalueeseen kuuluivat Essoten terveydenhuollon tehtävät somatiikan puolelta Mikkelin keskussairaalasta, psykiatria Moision sairaalasta, Juvan perusterveydenhuolto sekä muutamat palveluntuottajat, jotka ostivat potilasasiamiehen palvelut Essotelta. Tehtävään kuuluivat lain mukaan potilaiden asioiden selvittäminen, neuvonta ja ohjaus, tiedottaminen alueen väestölle ja asiakkaille heidän etuuksistaan, asiakastapauksista tiedon välittäminen organisaatiolle, kirjallinen avustaminen terveydenhuoltoon liittyvissä asioissa sekä neuvonta muistutusten ja kanteluiden tekemisessä.

Yhdistelmätehtävässä A:n vastuualue oli 26.2.2018 laajentunut asiallisesti ja myöhemmin myös alueellisesti. Sosiaaliasiamiehen tehtävään kuuluvia aihealueita olivat vanhushuolto, lastensuojelu, vammaispalvelut, päihdepalvelut, sosiaalityön palvelut, asumispalvelut, kunnan työllistämispalvelut, sosiaalietuudet, omaishuollon tuki, perhehoitopalvelut, varhaiskasvatus, isyyden tunnustamis- sekä huoltajuuskysymykset. Nämä vastuualueet olivat uusia verrattuna pelkkään potilasasiamiehen tehtävään. A:n mukaan tehtävä oli tullut vaativammaksi ja edellyttänyt aiempaa laajempaa tietämystä, koska sosiaalihuollon lainsäädäntö ja toimintaperiaatteet oli tullut ottaa uutena haltuun. Myös potilasasiamiehen tehtävissä oli tullut pysyä ajan tasalla.

$182

Työtä oli tehty tiimissä, mutta tämä ei ollut vaikuttanut työn vaativuuteen millään lailla. Työ oli hyvin itsenäistä ja sitä oli tehty käytännössä pitkälti yksin. Kaikkien oli osattava tehtäväänsä kuuluvat asiat. Tiimityöskentely ei ollut vaikuttanut työn määrälliseen paineeseen, mutta se oli mahdollistanut keskustelun työasioista toisen työntekijän kanssa.

Potilasasiamiehen tehtävästä ei ollut laadittu omaa tehtäväkuvausta aikana, jolloin A oli työskennellyt tehtävässä. A on kertonut kesällä 2019 laaditusta potilasasiamiehen tehtäväkuvauksesta ja TVA-lomakkeesta (V5), että esimies oli soittanut hänelle kesken kiireisen työpäivän ja kehottanut A:ta täyttämään asiakirjan omalta osaltaan. A:n oli pitänyt täyttää lomake samana päivänä hyvin lyhyessä ajassa ja lähettää se esimiehelleen F:lle. A:n käsityksen mukaan tehtäväkuvaus ja TVA-lomake oli laadittu tuolloin palkkariitaan liittyen takautuvasti.

C on kertonut työskennelleensä Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymän sosiaali- ja potilasasiamiehenä 1.4.2018 lähtien. C oli työskennellyt ainoastaan yhdistelmätehtävässä.

$183

Yhdistelmätehtävän tehtäväkenttä oli erilainen kuin potilasasiamiehen tehtävässä. Tehtävä edellytti laajempaa osaamista ja lainsäädännön tuntemista kuin potilasasiamiehen tehtävässä, koska sekä sosiaali- että terveydenhuollon lainsäädäntö ja toimintakentät oli tunnettava. Sosiaalihuollon asiakkaat tarvitsivat myös usein enemmän tukea, koska heidän elämäntilanteensa saattoi olla kovinkin haastava. Tehtävä vaati erilaista osaamista ihmisen kohtaamisesta kuin terveydenhuollon tehtävät. Valvirakin oli ottanut kannan, jonka mukaan tehtäviä ei pitäisi yhdistää, koska tehtäväalueet olivat niin laajoja ja substanssit vaativia.

Essotessa oli kaksi henkilöä, jotka hoitivat sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtävää. Kumpikin teki omaa työtään itsenäisesti. Asioista voitiin keskustella yhdessä, jos aikaa oli.

B on kertonut toimineensa Essotessa JUKO ry:n pääluottamusmiehenä keväästä 2017 lähtien ja olevansa TVA-työryhmän jäsen. A oli ottanut B:hen helmikuussa 2018 yhteyttä ja kertonut, että hänen siirryttyään yhdistelmätehtävään työnantaja oli ilmoittanut, että palkantarkistukselle ei ollut aihetta. Potilasasiamiehen tehtäväkuvausta ei ollut tehty ja yhdistelmätehtävän vaativuutta ei ollut arvioitu. Vuonna 2017 oli tehty yksi tehtäväkuvaus, jossa oli kuitenkin kaksi eri ammattinimikettä, vaikka jokaiselle tehtävälle tuli olla oma erillinen lomakkeensa, jotta juuri sen tehtävän vaativuutta voitiin arvioida. A:n asiassa prosessi ei ollut mennyt tavalliseen tapaan. Tavallisesti vanhasta ja uudesta TVA-lomakkeesta tehtiin vaativuuden vertailu. A:n tehtävässä oli tapahtunut hyvin iso muutos eikä työnantaja ollut tehnyt tehtäväkuvia eikä arvioinut niitä asianmukaisesti.

Potilasasiamiehen tehtäväkuvaus (V5) oli laadittu yli vuosi sen jälkeen, kun tehtävä oli päättynyt. Tehtäväkuvaus oli laadittu parin tunnin varoajalla ilman käsittelyä esimiehen kanssa. Normaalisti henkilö teki itse oman arvionsa, jonka jälkeen asiasta keskusteltiin esihenkilön kanssa, minkä jälkeen esihenkilö teki oman arvionsa. A:lla oli ollut vain muutama tunti aikaa täyttää lomake ja lähettää se esihenkilölle sähköpostitse.

B on kertonut vuoden 2019 kesäkuun TVA-arviointiryhmän kokouksesta (V4), että hän oli kieltäytynyt osallistumasta potilasasiamiehen tehtävän arviointiin, koska tilanne oli ollut niin epäselvä. Paikallisneuvottelut olivat jo päättyneet, ja pöytäkirjan mukaan näistä tehtävistä olisi pitänyt olla erilliset vaativuudenarvioinnit, mutta työnantaja ei ollut suostunut noudattamaan KVTES:n määräystä paikallisneuvotteluprosessin aikana, ja asia oli käsittelyssä keskustason neuvotteluissa.

$184

Vaativuuden kokonaisarvioinnista ei ollut sovittu pääluottamusmiesten kanssa. Laskentakaava oli työnantajan yksipuolisesti ilmoittama. Laskentakaavassa taso 1 ja taso 3 ”söivät toisensa”. Tämä toi haasteita, koska yksittäiset tason 1 arviot häivyttivät tällöin tehtävän vaativuutta.

G on kertonut aloittaneensa työskentelyn Essotessa vuonna 2017 henkilöstöhallinnossa ja toimivansa tällä hetkellä henkilöstöpäällikkönä. G oli ollut mukana tekemässä Essoten palkkausjärjestelmää sekä arviointijärjestelmää ja ollut TVA-työryhmässä jäsenenä alusta asti. Arviointijärjestelmän oli laatinut työnantaja yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa.

Arviointijärjestelmä vaativuustekijöineen ja -tasoineen ilmeni Essoten TVA-lomakepohjasta (V1). Tehtävän vaativuustaso määräytyi kokonaisarvioinnin lopputuloksena laskemalla tasot yhteen ja katsomalla mitä tasoa löytyi eniten. Arvioitaessa hinnoittelemattomien tehtävien vaativuutta esimies ja työntekijä tai työntekijäryhmä täytti omalta osaltaan tehtäväkuvauslomakkeen, minkä jälkeen asiakirja toimitettiin TVA-ryhmälle. TVA-ryhmä kävi läpi asiakirjan jokaisen vaativuustekijän osalta ja määritti tehtävän kokonaisvaativuuden ja TVA-tason. TVA-ryhmään kuuluivat henkilöstöhallinnon päälliköt ja henkilöstöasiantuntija sekä palkansaajajärjestöjen nimeämät edustajat. Arviointiryhmä pystyi paremmin vertailemaan samankaltaisia töitä läpi koko Essoten organisaation ja näin ylläpitämään yhtenäistä arviointilinjaa kuin yksittäiset esihenkilöt sekä työntekijät. Arviointiryhmä oli arvioinut noin 800 tehtävää Essotessa.

Potilasasiamiehen ja sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtävän arviointi oli tässä asiassa edennyt normaalin prosessin mukaisesti. Kokonaisarvioinnin perusteella molemmat tehtävät olivat sijoittuneet TVA-tasolle 2. Poikkeavaa oli ollut se, että potilasasiamiehen tehtävä, jota kukaan ei enää tuolloin tehnyt, oli vielä kesällä 2019 otettu käsiteltäväksi. JUKO ry:n pääluottamusmies ei ollut kesällä 2019 osallistunut tehtävän arviointiin arviointiryhmässä, mutta arviointiryhmässä oli läsnä niin paljon henkilöstön edustajia, että arviointi katsottiin voitavan tehdä.

$185

Arviointiryhmä oli käynyt läpi 19.6.2019 päivätyn yhdistelmätehtävän tehtäväkuvauksen ja TVA-lomakeluonnoksen (V2) ja katsonut, että sitä ei ollut tarkoituksenmukaista käsitellä uudestaan, koska se ei olisi vaikuttanut lopputulokseen. Tehtäväkuvaus oli lähes identtinen vanhan kanssa. Pieniä muutoksia oli tapahtunut töiden jakautumisessa. Ohjauksen ja neuvonnan välillä oli tapahtunut 5 prosentin muutos. Kyseinen muutos ei olisi tullut vaikuttamaan kokonaisarviointiin.

Potilasasiamiehen tehtäväkuvaus (V5) oli laadittu erillisenä kesällä 2019, koska oli haluttu tarkistaa, oliko paikallisen arviointijärjestelmän mukaisesti tehtävässä tapahtunut olennainen muutos. Potilasasiamiehen tehtävää ei ollut arvioitu erikseen vuonna 2017, koska esimies oli katsonut tuolloin potilasasiamiehen ja sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtävien olevan riittävän samankaltaisia käsiteltäviksi yhteisellä tehtäväkuvauksella (V3). Laadittaessa erillinen potilasasiamiehen tehtäväkuvaus (V5) nyt käsiteltävästä asiasta oli käyty jo erimielisyysneuvottelut ja keskusneuvottelut asiasta olivat käynnissä.

F on kertonut työskennelleensä Essotessa vuodesta 2016 lähtien hallintojohtajana sekä myöhemmin hallinto- ja henkilöstöjohtajana. F oli ollut A:n esimies noin kolmen vuoden ajan.

Potilasasiamiehet ja sosiaali- ja potilasasiamiehet tekivät pitkälti asiakaspalvelutyötä, ottivat vastaan puheluita ja tapasivat asiakkaita, kuuntelivat asiakasta ja tarpeen mukaan ohjasivat häntä eteenpäin oikeusturvakeinojen, kuten muutoksenhaun, oikaisuvaatimuksen tai kantelun, käyttämisessä. Työssä huolehdittiin omalta osaltaan oikeusturvan toteutumisesta, tehtiin tilastointeja, raportteja ja selvitettiin muun muassa hallitukselle asiakkaiden ja potilaiden oikeusturvan toteutumista. Potilasasiamiehen ja sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtävien sisältö oli määritelty TVA-lomakkeissa. Myös laissa oli säädetty molempien asiamiesten tehtävistä.

Sairaanhoitopiirissä oli alun perin ollut vain potilasasiamiehen tehtävä. Kun Essote oli perustettu, liikkeenluovutuksen mukana oli tullut tämän lisäksi sosiaali- ja potilasasiamies. Essotessa oli todettu yhteisymmärryksessä olevan parasta, että molemmat henkilöt tekivät töitä samalla työnkuvalla. Tämän ajateltiin lisäävän tiimityötä, helpottavan sijaistamista ja työkuorman jakoa.

Potilasasiamiehen ja sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtävät olivat hyvin samankaltaisia. Tehtävien vaativuudessa ei ollut merkittävää eroa. Yhdistelmätehtävässä oli uutena asiana tullut sosiaalipuolen asiakkaiden auttaminen. Yhdistelmätehtävässä tuli vastaan vähän erilaisia ongelmia ja kenties vaativampia asiakkaita, mutta toisaalta työkuormaa voitiin jakaa ja asioista keskustella työkaverin kanssa. Yhdistelmätehtävässä oli tunnettava sekä potilas- että sosiaalipuolen substanssia, mutta työnantaja ei ollut edellyttänyt enempää asiantuntemusta kuin laki vaati. Työhön ei kuulunut juristin tehtäviä, vaan asiat oli osattava vain sillä tasolla, että pystyi ohjaamaan asiakasta prosessissa eteenpäin. Yhdistelmätehtävä ei ollut edellyttänyt A:lta merkittävää lisäkoulutusta, mutta ajankohtaista tietoa oli haettava kuten jokaisessa tehtävässä. Tehtävä oli edellyttänyt oma-aloitteista perehtymistä lainsäädäntöön.

Vuoden 2017 tehtäväkuvauksessa ja TVA-arviointilomakkeessa oli yhdistetty potilasasiamiehen ja sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtävät todennäköisesti niiden samankaltaisuuden vuoksi (V3).

Arviointi ja johtopäätökset

Esitetty selvitys ja arvio 26.2.2018 tapahtuneesta muutoksesta

A on edellä selostetuin tavoin työskennellyt Essoten palveluksessa potilasasiamiehenä 25.2.2018 saakka. Virkanimike on 26.2.2018 muutettu sosiaali- ja potilasasiamieheksi. Tuossa yhteydessä tehtävä on laajentunut terveydenhuollon potilaiden ohella sosiaalihuollon asiakkaisiin, ja A:n vastuulle on tullut hänen kertomuksestaan ilmenevin tavoin suuri määrä uusia aihealueita.

Potilasasiamiehen tehtävät on määritelty potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa, jonka 3 luvun 11 §:n mukaan potilasasiamiehen tehtävänä on neuvoa potilaita mainitun lain soveltamiseen liittyvissä asioissa, avustaa potilasta 10 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitetuissa asioissa (muistutus ja kantelu), tiedottaa potilaan oikeuksista sekä toimia muutenkin potilaan oikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi.

Sosiaaliasiamiehen tehtävät on määritelty sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa, jonka 5 luvun 24 §:n mukaan sosiaaliasiamiehen tehtävänä on neuvoa asiakkaita mainitun lain soveltamiseen liittyvissä asioissa, avustaa asiakasta 23 §:n 1 momentissa tarkoitetussa asiassa (muistutus), tiedottaa asiakkaan oikeuksista, toimia muutenkin asiakkaan oikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi sekä seurata asiakkaiden oikeuksien ja aseman kehitystä kunnassa ja antaa siitä selvitys vuosittain kunnanhallitukselle.

Työnantajapuolen todistajat ovat korostaneet sitä, että potilasasiamiehen ja sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtävät ovat olleet samankaltaisia. Asiamiesten laissa määritellyt tehtävät ovatkin lähes samansisältöiset käsittäen muun ohella asiakkaan neuvonta- ja avustamistehtävät. Tehtävien tosiasiallinen sisältö määrittyy kuitenkin eri lainsäädännön perusteella. Työtuomioistuin katsoo A:n, C:n ja B:n kertomuksilla tulleen selvitetyksi, että A:n työtehtävä on yhdistelmätehtävään siirtymisen myötä muuttunut aikaisempaa selvästi laaja-alaisemmaksi. Yhdistelmätehtävän hoito on edellyttänyt aiempaan potilasasiamiehen tehtävään nähden laajempaa osaamista, ja työolosuhteiden ja työn ominaisuuksien voidaan monipuolisemman asiakaskunnan myötä katsoa tulleen entistä haasteellisimmiksi. Tehtävän vaativuus on siten lisääntynyt. Arvioitavaksi kuitenkin jää, voidaanko esitetyn näytön perusteella muutoksen katsoa olleen olennainen KVTES:n II luvun 10 §:ssä tarkoitetuin tavoin.

KVTES:n II luvun 10 §:ssä ei ole määritelty tarkemmin sitä, mitä muutoksen olennaisuudella tarkoitetaan. Aiemmissa kunta-alaa koskevissa ratkaisuissaan työtuomioistuin on katsonut, että kyse ei ole ollut tehtävän vaativuuden olennaisesta muutoksesta esimerkiksi silloin, kun röntgenhoitajien uudeksi tehtäväksi oli määrätty potilaiden kanyloinnin ja suonensisäisen varjoaineen antaminen kuvantamistutkimuksissa (TT 2014:140) tai perfuusio- ja tehohoitajien tehtäväksi potilaiden kehonulkoisen happeutushoidon antaminen (TT 2014:175). Näissä tapauksissa merkitystä annettiin muun ohella sille, että uudet tehtävät eivät olennaisesti poikenneet hoitajien tavanomaisista tehtävistä eivätkä toimenpiteet yksittäisinä toimina olleet erityisen vaativia heiltä muutenkin edellytettyyn ammattitaitoon nähden.

$18e

Keskeinen riitakysymys tässä asiassa on se, kuinka ratkaiseva merkitys muutoksen olennaisuuden arvioimisessa on annettava paikalliselle vaativuuden arviointijärjestelmälle. Edellä mainituissa aiemmissa tuomioissa tätä kysymystä ei ole varsinaisesti käsitelty. D on tässä asiassa työtuomioistuimessa kuultuna korostanut sitä, että tehtävien muuttuessa ratkaistaan tapauskohtaisesti, onko tehtävien vaativuus muuttunut sopimuksessa tarkoitetulla tavalla olennaisesti. Edelleen hän on korostanut sitä, että KVTES:n II luvun 10 §:n määräystä ei voida syrjäyttää paikalliseen arviointijärjestelmään vedoten. E:n mukaan olennaisuuden arvioinnissa taas keskeistä on se, täyttyvätkö paikallisen arviointijärjestelmän mukaiset kriteerit tasolta toiselle siirtymiselle. D:nkin mukaan tällä on merkitystä, mutta viimekätinen arvio tulee hänen mukaansa kuitenkin tehdä KVTES:n II luvun 10 §:n määräyksen mukaisesti.

Tässä asiassa potilasasiamiehen tehtävästä ei ole laadittu omaa tehtäväkuvausta aikana, jolloin A on työskennellyt tehtävässä. Vuonna 2017 on sen sijaan laadittu samalle lomakkeelle tehtäväkuvaus sekä potilasasiamiehen että sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtävälle erottelematta tehtäviä toisistaan (V3). Vastauksen mukaan eroa tehtävien kokonaisvaativuudessa on pidetty olemattomana tai niin pienenä, ettei erillisten tehtäväkuvausten laatimista ja TVA-prosessien läpikäymistä erikseen ole tuolloin pidetty tarpeellisena. Helmikuussa 2018 A:n siirryttyä yhdistelmätehtävään työnantaja on ilmoittanut, että palkantarkistukselle ei ole ollut aihetta. Työnantajan päätös yhdistelmätehtävän tehtäväkohtaisesta palkasta ja tehtävän TVA-tasosta on riidattomasti perustunut vuonna 2017 tehtyyn vaativuuden arviointiin.

Potilasasiamiehen tehtäväkuvaus on laadittu vasta asian riitauduttua kesäkuussa 2019 (V5), jolloin tehtävää ei enää ole ollut olemassa. Essoten TVA-arviointiryhmä on arvioinut tehtävän vaativuuden 13.6.2019. Samassa yhteydessä se on arvioinut myös yhdistelmätehtävän vaativuuden ja katsonut, että vaativuus ei ole muuttunut vuonna 2017 tehdystä arvioinnista. G:n kertomuksesta ilmenevin tavoin arviointiryhmä on katsonut, että sekä potilasasiamiehen että sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtävät ovat molemmat sijoittuneet paikallisessa arviointijärjestelmässä vaativuusryhmään 2. G:n kertomuksesta on käynyt ilmi, että arviointiryhmä on käynyt läpi myös 19.6.2019 päivätyn yhdistelmätehtävän tehtäväkuvauksen ja TVA-lomakeluonnoksen (V2) ja katsonut, että sitä ei ole ollut tarkoituksenmukaista käsitellä uudestaan, koska se ei olisi vaikuttanut asian kokonaisarviointiin ja lopputulokseen.

JUKO ry:n pääluottamusmies B ei ole halunnut osallistua edellä mainittuun TVA-arviointiryhmän kokoukseen asian jo ollessa riitautunut. Muiden palkansaajajärjestöjen (Tehy, Super, JHL) pääluottamusmiehet ovat sen sijaan osallistuneet kokoukseen (V4). B on työtuomioistuimessa kertonut kantanaan, että A:n tehtävä olisi tullut arvioida tasolle 3. Laajempaa näyttöä eri vaativuuskriteereiden soveltamiskäytännöstä tai tulkinnasta ei ole kuitenkaan esitetty. B:n kertomusta ei voida pitää riittävänä näyttönä siitä, että tehtävän vaativuus olisi paikallista arviointijärjestelmää soveltaen tullut arvioida tasolle 3 tason 2 asemasta. B on lisäksi katsonut, että A:n asiassa ei ylipäätään ole menetelty KVTES:n edellyttämällä tavalla, kun tehtäväkuvauksia tai vertailevaa TVA-analyysiä ei ole tehty asianmukaisesti. Kanteessa ei ole kuitenkaan vaadittu hyvityssakkoa KVTES:n menettelymääräysten rikkomisesta.

$18f

Johtopäätökset

$190

Työtuomioistuin kiinnittää vielä huomiota siihen, että työnantajan on varmistettava työntekijöiden ja viranhaltijoiden tasapuolinen kohtelu. Tällä on merkitystä myös vaativuuden muutoksen olennaisuutta arvioitaessa (ks. myös TT 2017:23). Sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtäväkohtaisesta palkasta päätettäessä on G:n kertomuksesta ilmenevästi käytetty verrokkina sosiaalihuollon asiantuntijatehtävän palkkahinnoittelukohtaa. Asiassa ei ole esitetty selvitystä näiden tehtävien vaativuuden arvioinnista.

Esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että kyse olisi ollut tehtävän vaativuuden olennaisesta muutoksesta KVTES:n II luvun 10 §:ssä tarkoitetuin tavoin. Essoten ei siten ole näytetty rikkoneen mainittua määräystä jättäessään tarkistamatta A:n tehtäväkohtaista palkkaa 26.2.2018 tapahtuneesta tehtävän muutoksesta johtuen.

Kanne on näillä perusteilla hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on asian hävitessään oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n ja Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän oikeudenkäyntikulut. Asiassa ei ole syytä määrätä asianosaisia pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on myönnetty määrältään.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n ja Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän oikeudenkäyntikulut 9.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä lukien.

Virkanimikkeen muutos

A:n virkanimike muutettiin A:n kanssa yhteisymmärryksessä viranhaltijapäätöksellä 26.2.2018 alkaen sosiaali- ja terveyspalvelujen potilasasiamiehestä sosiaali- ja potilasasiamieheksi. Yhteisymmärryksessä tehdyssä viranhaltijapäätöksessä oli kyse virkanimikkeen muuttamisesta, ei virantoimitusvelvollisuuden muuttamista koskevasta päätöksestä tai toiseen virkaan siirtämisestä koskevasta päätöksestä

Tehtävien muutoksesta sovittiin nimikkeen muuttamisen yhteydessä ja yhdistelmätehtävälle on ollut tuolloin laadittuna tehtäväkuvaus samalle lomakkeelle potilasasiamiehen tehtävien kanssa. Kysymyksessä ei ollut KVTES:n II luvun 10 §:ssä tarkoitettu tehtävän vaativuuden olennainen muutos.

STM:n selvitys sosiaali- ja potilasasiamiestoiminnasta (Raportteja ja muistioita 2020:13)

Essoten TVA-lomake ja sen tasokuvausten mukainen TVA-taso

Tehtäväkuvaus- ja TVA-lomakeluonnos sosiaali- ja potilasasiamiehelle 19.6.2019 TVA-arviointiryhmän kommentilla

Tehtäväkuvaus ja TVA potilasasiamiehelle ja sosiaali- ja potilasasiamiehelle 29.9.2017

Muistio TVA-arviointiryhmän kokouksesta 13.6.2019

Potilasasiamiehen tehtäväkuvaus ja TVA 13.6.2019

Valviran verkkosivujen kuvaukset sosiaaliasiamiehestä ja potilasasiamiehestä 18.10.2021

A

B, pääluottamusmies

C, sosiaali- ja potilasasiamies

D, JUKO ry:n neuvottelupäällikkö

E, KT:n neuvottelupäällikkö

F, Essoten hallinto- ja henkilöstöjohtaja

G, Essoten henkilöstöasiantuntija

Kysymyksenasettelu

Erimielisyys vallitsee siitä, onko Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä rikkonut KVTES:n II luvun 10 §:n määräystä jättäessään tarkistamatta A:n tehtäväkohtaista palkkaa tämän siirtyessä 26.2.2018 potilasasiamiehen tehtävästä sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtävään. Arvioitavana on kysymys siitä, onko A:n tehtävien vaativuus tuolloin muuttunut määräyksessä tarkoitetulla tavalla olennaisesti.

Arvioinnin lähtökohdat

Määräyksen soveltamisohjeen mukaan kun laaditaan tehtäväkuvauksia tehtävän vaativuuden arviointia varten, huomioidaan, mitä 9 § 1 mom. soveltamisohjeen 1 — 3 kohdissa on todettu. Työnantajan pitää huolehtia siitä, että palkkahinnoittelun ulkopuolisten tehtäväkohtaiset palkat ovat oikeassa suhteessa niihin palkkahinnoittelukohtiin kuuluvien tehtäväkohtaisten palkkojen kanssa, joita voidaan tehtävien luonteen vuoksi käyttää ns. viiteryhmänä.

KVTES:n II luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen mukaan tehtävien vaativuuden arvioinnin tulee perustua tehtäväkuvaukseen. Tehtäväkuvaukset pidetään ajantasaisena. Kun työntekijän/viranhaltijan tehtäväkuvauksessa määriteltyä tehtäväkokonaisuutta muutetaan tai se on muuttunut vähäistä merkittävämmin, tarkistetaan myös ko. henkilön tehtäväkuvaus muuttuneen tilanteen mukaiseksi. Samalla arvioidaan tehtävän vaativuus uudelleen tehtävän kokonaisvaativuudessa tapahtuneiden muutosten selvittämiseksi. Sen jälkeen arvioidaan muutosten mahdolliset vaikutukset tehtäväkohtaisiin palkkoihin.

KVTES:n II luvun 10 §:n mukaan jos viranhaltijan/työntekijän tehtävien vaativuus olennaisesti muuttuu vähintään kahden viikon ajaksi toiseen virkaan tai tehtävään siirtymisen tai tehtävien uudelleenjärjestelyn vuoksi, tehtäväkohtaista palkkaa tarkistetaan, jos se ei vastaa muuttuneita tehtäviä. Määräyksen soveltamisohjeen mukaan tehtävän vaativuuden muutoksen perusteena voi olla muun muassa siirto toiseen virkaan tai tehtävään, määräaikainen lisätehtävä tai tehtävien muuttaminen olennaisesti vaativammaksi tai vähemmän vaativaksi.

Osallisten laatimassa palkkausjärjestelmäoppaassa on todettu muun ohella seuraavaa (s. 39). Tehtävän vaativuuden tarkastelu perustuu aina ajantasaiseen tehtäväkuvaukseen. Jos tehtävissä tapahtuu vähittäisiä tai kertaluontoisia muutoksia, joiden seurauksena tehtäväkokonaisuus on muuttunut vähäistä merkittävämmin, tarkistetaan tehtäväkuvaus ajantasaiseksi. Samalla arvioidaan, onko uuden tehtäväkokonaisuuden myötä myös tehtävän vaativuus muuttunut. Mikäli tehtävän vaativuus on olennaisesti muuttunut, on tehtäväkohtaista palkkaa tarkistettava. Muutokset tehtävissä voivat olla määrällistä ja/tai laadullisista, joista voi johtua muutoksia vaativuudessa. Vaativuuden arviointi tehdään uuden tehtäväkuvauksen ja vaativuustekijöiden avulla. Palkkausjärjestelmän mahdolliset vaativuustasot tai -korit auttavat arvioinnin tekemisessä, sillä uuden tehtäväkokonaisuuden vaativuutta voidaan arvioida suhteessa niihin.

$194

Essotessa on sovellettu paikallista vaativuustekijöihin perustuvaa työn arviointijärjestelmää, jossa on ollut käytössä kolme vaativuustasoa (V1). Paikallisessa järjestelmässä tehtävien vaativuustekijöinä on otettu huomioon työn edellyttämä osaaminen (työn hallinta ja työn edellyttämä itsenäinen harkinta), työn vaikutukset ja vastuu (vaikutusten laajuus ja pysyvyys, johtamis- ja esimiestyö, vaikutukset työyhteisön toimintaedellytyksiin), työn edellyttämät yhteistyötaidot (vuorovaikutustaidot, ihmissuhdevaatimukset) sekä työolosuhteet (työn fyysinen ja psyykkinen kuormitus). Työtuomioistuimen käsityksen mukaan ja niin ikään D:n ja E:n kertomusten perusteella arviointijärjestelmässä käytetyt vaativuuden osatekijät vastaavat pitkälti KVTES II luvun 9 §:n soveltamisohjeen mukaisia vaativuustekijöitä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Mikko Nyyssölä, Risto Lerssi, Anu-Tuija Lehto ja Ari Komulainen jäseninä. Valmistelija on ollut Lotta Sassi.

Tuomio on yksimielinen.

.