Turun HO 13.2.2019 120 — Konkurssi

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Kysymys siitä, onko velallisen takaisinsaantiaikana ulosottomiehen kanssa tekemän ulosottokaaren 4 luvun 59 §:ssä tarkoitetun maksusuunnitelman perusteella suorittama verovelan maksu sellainen velkojan ulosmittauksella saama maksu, joka peräytyy takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 12 §:n nojalla. Vrt. KKO 1995:89

VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU 25.6.2018

TURUN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 13.2.2019

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

— — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — —

Hovioikeuden presidentti Kenneth Nygård

Hovioikeudenneuvos Leena Virtanen-Salonen

Hovioikeudenneuvos Elise Mäki

Hovioikeudenneuvos Kai Kokko

Hovioikeudenneuvos Kimmo Vanne

Hovioikeudenneuvos Kari Lahdenperä

Hovioikeudenneuvos Virpi Vuorinen

Hovioikeuden esittelijä Juha Suvanto

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnetty 17.4.2019

Selostus asiasta käräjäoikeudessa

A Oy on asetettu konkurssiin 10.8.2016.

A Oy:n konkurssipesä on vaatinut, että käräjäoikeus määrää takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) 12 §:n nojalla Verohallinnon kriittisenä aikana ulosmittauksella saamat maksut peräytymään konkurssipesään, koska konkurssivelallinen on suorittanut maksut ulosottoon tekemänsä maksusuunnitelman perusteella, jolloin maksut on katsottava ulosmitatun maksujen suorittamishetkellä ja ne on rinnastettava ulosmittauksella saatuun maksuun.

Verohallinto on vastustanut kannetta, koska A Oy on suorittanut maksut ulosottoviranomaiselle vapaaehtoisesti maksusuunnitelman mukaisesti, eikä tämänkaltainen maksusuoritus rinnastu takaisinsaantilain 12 §:ssä tarkoitettuun ulosmittaukseen. Ulosottokaaren säännöksille ei tule antaa merkitystä asiassa.

Käräjäoikeus on määrännyt Verohallinnon takaisinsaantilain ns. kriittisenä aikana ulosmittauksella saamat maksut peräytymään konkurssipesään siltä osin kuin ulosottoviranomainen on tilittänyt Verohallinnolle maksusuunnitelman mukaisia maksuja. Perusteluinaan käräjäoikeus on lausunut seuraavaa. Takaisinsaantilain 12 §:n 1 momentin mukaan velkojan ulosmittauksella saama maksu peräytyy, jos ulosmittaus on toimitettu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO:1995:89 katsonut, että velallisen takaisinsaantiaikana ulosottoviranomaisen kanssa tekemänsä maksusuunnitelman mukaisesti suorittamaa maksua ei ollut pidettävä ulosmittauksella saatuna maksuna, minkä vuoksi maksu ei peräytynyt takaisinsaantilain 12 §:n nojalla. Korkein oikeus on ratkaisussaan tulkinnut takaisinsaantilain säännöstä sen sanamuodon mukaisesti niin, ettei ulosmittauksen käsitettä ole laajennettu ulosottomiehelle maksusuunnitelman mukaisesti tehtyyn maksuun.

Käräjäoikeus toteaa, että ulosottokaari määrittää osaltaan sitä, milloin maksu on katsottava saaduksi ulosmittauksella.

Ulosottokaaren 4 luvun 59 §:n 1 momentin, jota saman luvun 65 §:n nojalla sovelletaan myös yhteisön tulon ulosmittaukseen, ulosottomies voi ulosmittauksen sijasta vahvistaa velalliselle kirjallisen maksusuunnitelman. Saman luvun 62 §:n 2 momentin mukaan varat, jotka velallinen on suorittanut maksusuunnitelman perusteella, katsotaan heti ulosmitatuiksi, kun ne on maksettu ulosottomiehelle. Ulosottokaaren sääntely on edellä selostetuin osin muuttunut siitä, mikä se on ollut edellä mainittua korkeimman oikeuden ratkaisua annettaessa. Oikeuskirjallisuudessa onkin sen johdosta puollettu tulkintaa, jonka mukaan velallisen maksusuunnitelman nojalla tekemät maksut ovat takaisinsaantilain 12 §:n nojalla peräytettävissä (Tuomisto: Takaisinsaanti, 2012, s. 347).

Käräjäoikeus yhtyy edellä selostettuun oikeuskirjallisuuden tulkintaan ja katsoo, että maksusuunnitelman nojalla tehdyt maksut rinnastuvat ulosmittauksella saatuun maksuun, kun ulosottokaaren säännöksen nojalla tällaiset suoritukset tulevat suoraan maksuhetkellä ulosmitatuksi. Näin ollen kanteessa tarkoitetut vastaajan ulosmittauksella saamat maksut on määrättävä peräytymään lukuun ottamatta ulosottomaksujen osuutta.

käräjätuomari Juuso Lehtinen

Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Varsinais-Suomen käräjäoikeus 25.6.2018 nro 26973

Asia

Takaisinsaanti konkurssipesään

Valittaja

Verohallinto

Vastapuoli

A Oy:n konkurssipesä

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

Verohallinto on vaatinut, että kanne hylätään — — -. Perusteinaan Verohallinto on lausunut, että — — — konkurssitakaisinsaantia koskeva vaatimus tulee ratkaista takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain perusteella, jota lakia ei ole ulosottolainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä muutettu. Asiassa ei ole kysymys palkan eikä elinkeinotulon ulosmittauksesta, vaan vapaaehtoisista maksuista.- — —

Vastaus

A Oy:n konkurssipesä on vaatinut, että valitus hylätään. Perusteinaan konkurssipesä on lausunut, että ulosottolainsäädännön kokonaisuudistuksen myötä ulosmittaus ja maksusuunnitelman perusteella tehtävä vapaaehtoinen suoritus rinnastuvat toisiinsa. — — —

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

— — —

Ulosottokaaren 4 luvun 65 §:ssä säädetään paitsi muuta yhteisön saamaan elinkeinotuloon kohdistuvasta ulosmittauksesta. Pykälän mukaan tällaiseen tuloon sovelletaan soveltuvin osin mitä saman luvun 59–63 §:ssä säädetään.

Yhtiön saama tulo on ulosottokaaren 4 luvun 65 §:n piirissä, olipa se sitten toistuvaistuloa tai muuntyyppistä tuloa. Elinkeinotulolla tarkoitetaan laajasti kaikentyyppistä tuloa, joka perustuu henkilön tai yhtiön elinkeino- tai liiketoimintaan, esimerkiksi tavaroiden tai palvelujen myynnistä saatua tuloa. Muu elinkeinotulo voi olla käytännössä niin monen tyyppistä, ettei laissa ole ollut mahdollista asettaa edes ulosmittauksen määrän pääsääntöä, vaan määrä on jätetty ulosottomiehen tapauskohtaiseen harkintaan. Myös muun elinkeinotulon ulosmittauksessa on käytettävissä maksusuunnitelma ja maksusopimus vastaavaan tapaan kuin palkan ulosmittauksessa. (Tuula Linna–Tatu Leppänen: Ulosotto-oikeus II Ulosmittaus ja myynti, 2015 s. 295, 299–302)

Edellä lausutun perusteella konkurssipesän ulosottovirastolle tekemät suoritukset ovat koskeneet A Oy:n ulosottokaaren 4 luvun 65 §:ssä tarkoitettua elinkeinotuloa.

Ulosottokaaren 4 luvun 59 §:n 1 momentin mukaan ulosottomies voi ulosmittauksen sijasta vahvistaa velalliselle kirjallisen maksusuunnitelman, jos velallinen tekee uskottavaksi, että hän suorittaa suunnitelman mukaisesti ulosottomiehelle säännönmukaisen taikka 51, 51 a tai 52–54 §:ssä tarkoitetun määrän.

Edelleen saman luvun 62 §:n mukaan ulosottomies voi tarvittaessa toimittaa turvaavan ulosmittauksen maksusuunnitelman varmistamiseksi. Varat, jotka velallinen on suorittanut maksusuunnitelman perusteella, katsotaan heti ulosmitatuiksi, kun ne on maksettu ulosottomiehelle 83 §:n mukaisesti valtion maksuliikettä hoitavan yhteisön tilille tai tilisiirto on veloitettu maksajan tililtä.

Kuten käräjäoikeus on ratkaisussaan todennut, ulosottokaaren sääntely on muuttunut siitä, mikä se on ollut korkeimman oikeuden ratkaisua KKO 1995:89 annettaessa. Oikeuskirjallisuudessa on esitetty yhdenmukaisena käsityksenä, että mainitun ratkaisun oikeusohje, jonka mukaan maksusuunnitelman mukaisesti ulosottomiehelle maksettua verovelkaa ei pidetä velkojan ulosmittauksella saamana maksuna, joka peräytyy takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 12 §:n nojalla, ei olisi sovellettavissa ulosottokaaren 4 luvun 59 ja 60 §:ssä tarkoitettuun maksusuunnitelmaan tai -sopimukseen (ks. Tuula Linna–Tatu Leppänen: Ulosotto-oikeus II Ulosmittaus ja myynti, 2015 s. 31, Jarmo Tuomisto: Takaisinsaanti, 2012 s. 347).

Edellisessä kappaleessa todettu sekä edellä A Oy:n tekemistä maksusuorituksista Länsi-Uudenmaan ulosottovirastolle lausuttu huomioon ottaen yhtiö on tehnyt ulosottoviraston kanssa ulosottokaaren 4 luvun 59 §:ssä tarkoitetun maksusuunnitelman. Varat, jotka yhtiö on suorittanut maksusuunnitelman perusteella, on suoraan lain nojalla katsottava ulosmitatuiksi hetkellä, jolloin maksu ulosottomiehelle on tehty.

Näillä ja käräjäoikeuden lausumilla perusteilla A Oy:n maksusuoritukset rinnastuvat ulosmittauksella saatuun maksuun ja ovat takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 12 §:n nojalla peräytettävissä.

Asian ovat vahvennetussa kokoonpanossa ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 23.10.2019 KKO:2019:91

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet: