Vaasan HO 14.12.2018 524 — Ulosottokaari

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Kysymys siitä, ovatko velallisen suojaosuudesta säästämät rahasto-osuudet rinnastettavissa ulosottokaaren 4 luvun 21 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuun muuhun rahavaroja vastaavaan omaisuuteen siten, että niistä tulisi erottaa suoja-osuuden määrä puolitoistakertaisena kuukauden ajaksi.

UK 4 luku 21 § 1 mom. 6 kohta

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Oikeudenkäynti hovioikeudessa

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Pohjanmaan käräjäoikeuden päätös 26.3.2018 nro 3345

Asia

Ulosottovalitus

Valittaja

A

Kuultava

Ulosottovirasto

Tausta ja käräjäoikeuden ratkaisu

Ulosottovirasto on päätöksellään 22.12.2017 nro 21341/6800/2017 ulosmitannut A:n arvo-osuustilin sisällön. Arvo-osuustilillä on ollut Aktia America B rahasto-osuuksia, joiden markkina-arvo on ollut 239,30 euroa sekä Aktia Capital B rahasto-osuuksia, joiden markkina-arvo on ollut 173,60 euroa. Rahasto-osuuksien arvo on ollut yhteensä 412,90 euroa.

A on valittanut edellä mainitusta ulosottoviraston päätöksestä ja vaatinut sen kumoamista.

Valitus

A on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös sekä ulosottoviraston päätös 22.12.2017 A:n arvo-osuustilin sisältämien rahasto-osuuksien ulosmittauksesta kumotaan.

A:n palkkatulo on ollut ulosmittauksen kohteena palkan ulosmittausta koskevien säännösten mukaisesti. A on kyennyt säästämään hänelle palkan ulosmittauksen jälkeen jätetyistä suojaosuuksista ja on hankkinut ulosmitatut rahasto-osuudet vuonna 2017 suojaosuuksista säästämillään varoilla. Ulosmittaus on virheellinen, koska se kohdistuu suojaosuuteen ja kysymys on siten samaan palkkatuloon kohdistuvasta kaksinkertaisesta ulosmittauksesta. Velalliselle suojaosuutena jätetyn rahan käyttö tulisi lisäksi olla täysin velallisen päätettävissä.

Vastaukset

Vastauksia velkojilta ei ole ilmeisen tarpeettomana pyydetty.

Kihlakunnanvoudin lausunto

Kihlakunnanvouti on viitannut käräjäoikeudelle antamaansa lausuntoon. Kihlakunnanvouti on käräjäoikeudelle antamassaan lausunnossa todennut, että A:n arvo-osuustilin sisältö on ulosmitattu irtaimena omaisuutena ulosottokaaren 4 luvun 24 §:n 2 momentin nojalla. Arvo-osuustilin sisältö ei kuulu velallisen erottamisetuun eikä siitä voida laskea suojaosuutta.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Hovioikeus toteaa, että A:lta ulosmitatut rahasto-osuudet ovat hänen hovioikeudelle esittämän selvityksen perusteella palkan ulosmittauksen suojaosuudesta kertyneellä säästöllä hankittuja. Ulosottokaarta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 13/2005 s. 55) todetaan, että toistuvaissuorituksista säästöön jääneet maksuerät saadaan ulosmitata siltä osin kuin niitä ei koske ulosottokaaren 4 luvun 21 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettu erottamisetu.

Ulosottokaaren 4 luvun 21 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan ulosmittauksesta tulee erottaa velallisen rahavaroista tai muusta vastaavasta omaisuudesta saman luvun 48 §:ssä tarkoitetun suojaosuuden määrä puolitoistakertaisena kuukauden ajaksi, jollei velallisella ole muuta vastaavaa tuloa.

Hovioikeudessa on näin ollen kysymys siitä, ovatko A:n suojaosuudesta säästämät rahasto-osuudet rinnastettavissa edellä selostetussa lainkohdassa tarkoitettuun muuhun vastaavaan omaisuuteen siten, että niistä tulisi erottaa suojaosuuden määrä puolitoistakertaisena kuukauden ajaksi (erottamisetu).

Pääsääntöisesti lainkohdan tarkoittaman erottamisedun on katsottu koskevan velallisen pankkitilillä olevia varoja. Lain esitöissä, oikeuskäytännössä tai oikeuskirjallisuudessa ei ole tarkemmin määritelty sitä, minkätyyppisiä varoja voidaan pitää lainkohdassa tarkoitettuna muuna vastaavana omaisuutena. Erottamisetusäännöksen tarkoituksena on turvata velallisen ja hänen elatuksensa varassa olevien perheenjäsenten välttämätön toimeentulo. Rahasto-osuudet, joiden ulosmittaamisesta A:n osalta on ollut kysymys, on hankittu sijoitusomaisuudeksi rahasto-osuuksien haltijan omaisuuden kartuttamiseksi, vaikka niiden määrä on tässä tapauksessa vähäinen. Kyse on lisäksi sijoitusvarallisuudesta, jonka arvo määräytyy markkinoilla ja jota ei ole järkevää realisoida ja käyttää perustoimeentuloon kaikissa eri markkinatilanteissa samalla tavalla kuin pankkitilillä olevia rahavaroja.

Erottamisetu merkitsee velallisen suojaksi poikkeusta pääsäännöstä, jonka mukaan periaatteessa kaikki velallisen omaisuus kuuluu ulosoton piiriin. Tämän vuoksi erottamisetua koskevia säännöksiä on oikeuskäytännössä tulkittu ahtaasti (KKO 2004:136 kohta 4). Ottaen lisäksi huomioon, että arvo-osuustilin sisältämiä rahasto-osuuksia ei ole hankittu perustoimeentulon turvaamiseksi, vaan omaisuuden kartuttamiseksi, hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, etteivät rahasto-osuudet ole rinnastettavissa ulosottokaaren 4 luvun 21 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuun muuhun rahavaroja vastaavaan omaisuuteen. Koska A:lta ulosmitatut rahasto-osuudet eivät kuulu erottamisedun piiriin, ei ole aihetta muuttaa ulosottoviraston ja käräjäoikeuden päätöstä.

Päätöslauselma

Valitus hylätään. Käräjäoikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvos Petteri Korhonen, hovioikeudenneuvos Pasi Vihla ja hovioikeudenneuvos Johanna Borgmästars.

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.