Helsingin HO 15.11.2023 145659 – Vapaudenmenetysajan vähentäminen
Rangaistusta kohtuullistavana otettiin rikoslain 7 luvun 6 §:n mukaisesti huomioon sellainen aikaisempi tuomio, jossa vapaudenmenetys oli katsottu rangaistuksen täydeksi suoritukseksi rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla. Hovioikeus katsoi rikosoikeudellinen laillisuusperiaate huomioon ottaen, että rikosuhrimaksua ei tullut määrätä, kun vapaudenmenetys katsottiin rangaistuksen täydeksi suoritukseksi. HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 15.11.2023 Ratkaisu, johon on haettu muutosta Helsingin käräjäoikeus 29.03.2023...
4 min de lecture · 868 mots
Rangaistusta kohtuullistavana otettiin rikoslain 7 luvun 6 §:n mukaisesti huomioon sellainen aikaisempi tuomio, jossa vapaudenmenetys oli katsottu rangaistuksen täydeksi suoritukseksi rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla.
Hovioikeus katsoi rikosoikeudellinen laillisuusperiaate huomioon ottaen, että rikosuhrimaksua ei tullut määrätä, kun vapaudenmenetys katsottiin rangaistuksen täydeksi suoritukseksi.
HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 15.11.2023
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Helsingin käräjäoikeus 29.03.2023 nro 113072
Asia
Moottorikulkuneuvon käyttövarkaus ym.
Asian käsittely hovioikeudessa
A:lle on 8.6.2023 myönnetty jatkokäsittelylupa.
Valitus
A on vaatinut, että aikaisemmin tuomitut ehdottomat vankeusrangaistukset katsotaan riittäväksi seuraamukseksi. Toissijaisesti A on vaatinut, että hänet tuomitaan ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun.
Aikaisemmin tuomitut ehdottomat vankeusrangaistukset olivat riittävä seuraamus ottaen huomioon nyt käsiteltävien rikosten vähäisyys.
Aikaisemmat ehdottomat vankeusrangaistukset eivät olleet este yhdyskuntapalvelulle. A oli motivoinut suorittamaan rangaistuksensa yhdyskuntapalveluna.
Vastaus
Syyttäjä ei ole antanut asiassa vastausta.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus katsoo, että rangaistusta kohtuullistavana tulee ottaa huomioon ainoastaan Helsingin hovioikeuden tuomio 28.7.2022 (Helsingin käräjäoikeuden tuomio 26.7.2019). Käräjäoikeuden tuomiossa mainituissa aikaisemmissa tuomioissa käsitellyt rikokset on tehty ennen kuin A on Pirkanmaan käräjäoikeudessa 9.1.2019 tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen, joten kyseiset rikokset kuuluvat eri konkurrenssiryhmään kuin nyt käsiteltävät 3.4.2019 tehdyt rikokset (ks. KKO 2004:130).
A on Helsingin hovioikeuden tuomiolla 28.7.2022 tuomittu kolmen kuukauden vankeuteen, mutta vapaudenmenetysaika 26.4.–20.5.2019, 30.6.–12.7.2019 ja 26.7.2019–4.9.2020 on rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla katsottu rangaistuksen täydeksi suoritukseksi.
Rikoslain 6 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan, jos määräaikainen vankeusrangaistus tuomitaan teosta, jonka johdosta rikoksen tehnyt on ollut vapautensa menettäneenä yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuorokauden, tuomioistuimen on vähennettävä rangaistuksesta vapaudenmenetystä vastaava aika tai katsottava vapaudenmenetys rangaistuksen täydeksi suoritukseksi. Pykälän 2 momentin mukaan samoin on meneteltävä, jos vapaudenmenetys on aiheutunut muun saman asian yhteydessä syytteen tai esitutkinnan kohteena olleen rikoksen johdosta tai oikeuteen tuotavaksi määrätyn vastaajan säilöön ottamisen johdosta.
Ennakkoratkaisussa KKO 2018:72 hovioikeus oli ottanut rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla huomioon sellaisen aikaisemman tuomion, jossa vapaudenmenetysaika oli katsottu rangaistuksen täydeksi suoritukseksi. Korkein oikeus katsoi, että aikaisemmassa tuomiossa huomioitu vapaudenmenetysaika tuli rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla vähentää myös hovioikeuden tuomitsemasta vankeusrangaistuksesta, jotta vastaaja saisi vapaudenmenetyksensä tosiasiallisesti ja täysimääräisesti hyväkseen.
Hovioikeus katsoo, että Helsingin hovioikeuden tuomiolla 28.7.2022 tuomittu kolmen kuukauden vankeusrangaistus ei ole riittävä seuraamus nyt käsiteltävistä rikoksista vaan niistä on tuomittava 30 päivän vankeusrangaistus. Toisaalta jos nyt käsiteltävät rikokset olisi käsitelty yhdessä mainitussa tuomiossa syyksi luetun rikoksen kanssa, rikoksista olisi tuomittu yhteinen vankeusrangaistus ja yli vuoden kestänyt vapaudenmenetys olisi katsottu yhteisen rangaistuksen täydeksi suoritukseksi. Näin ollen Helsingin hovioikeuden tuomiossa 28.7.2022 huomioitu vapaudenmenetysaika on vähennettävä myös tässä asiassa tuomittavasta rangaistuksesta ja katsottava sen täydeksi suoritukseksi.
Käräjäoikeus on velvoittanut A:n suorittamaan valtiolle rikosuhrimaksun 80 euroa.
Rikosuhrimaksulain 2 §:n mukaan rikosuhrimaksun on velvollinen suorittamaan se, joka tuomitaan rangaistukseen rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta. Mainitun pykälän sanamuodon perusteella ei ole selvää, tuleeko rikosuhrimaksu määrätä käsillä olevassa tilanteessa eli silloin, kun vapaudenmenetys katsotaan rangaistuksen täydeksi suoritukseksi rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla.
Mainittua kysymystä ei ole käsitelty myöskään lain esitöissä. Rikosuhrimaksulain 2 §:n perusteluissa (HE 293/2014 vp s. 20) on todettu, että maksuvelvollisuus ei olisi riippuvainen siitä, mihin seuraamukseen henkilö tosiasiallisesti tuomitaan, eikä se edellyttäisi henkilön tuomitsemista vankeuteen. Riittävää olisi, että henkilön syyksi luetun rikoksen rangaistusasteikkoon sisältyy vankeus. Maksuvelvollisuutta ei kuitenkaan olisi henkilöllä, joka jätetään syyntakeettomuuden perusteella tai seuraamusluonteisesti rangaistukseen tuomitsematta.
$cc
Hovioikeus on edellä todetuin tavoin katsonut, että lähtökohtaisesti A:lle tulisi tuomita 30 päivän vankeusrangaistus. Rikoslain 6 luvun 13 §:n sanamuodosta ilmenee, että vapaudenmenetys vähennetään tuomitusta rangaistuksesta. Tämä puoltaa tulkintaa, jonka mukaan käsillä olevassa tilanteessa olisi kyse rikosuhrimaksulain 2 §:ssä tarkoitetusta rangaistukseen tuomitsemisesta.
A:ta ei ole nyt kuitenkaan tuomittu suorittamaan mitään tosiasiallista rangaistusta, koska vapaudenmenetys on katsottu rangaistuksen täydeksi suoritukseksi. Edellä todetuin tavoin rikosuhrimaksulain 2 §:n esitöissä on lausuttu, ettei rikosuhrimaksua määrättäisi, jos henkilö jätetään rangaistukseen tuomitsematta. Tällaisessa tilanteessa tuomioistuin on sinänsä lukenut rikoksen syyksi, mutta on jättänyt konkreettisen rangaistuksen määräämättä. Myöskään syyntakeettomalle ei voida tuomita rangaistusta. Nämä esityölausumat ja KKO 2021:71 puoltavat tulkintaa siitä, että rikosuhrimaksu määrättäisiin silloin, kun vastaajalle on tuomittu konkreettinen rangaistus.
Kuten edellä lausutusta ilmenee, ei ole selvää, täyttyvätkö rikosuhrimaksun määräämisen edellytykset tässä tilanteessa. Kysymys rikosuhrimaksun määräämisestä käsillä olevassa tilanteessa on näin ollen oikeudellisesti tulkinnanvarainen. Hovioikeus katsoo, että rikosuhrimaksun määrääminen olisi vastoin rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteen kuuluvaa ennakoitavuusvaatimusta. A on siten vapautettava velvollisuudesta suorittaa valtiolle rikosuhrimaksu.
Tuomiolauselma
Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:
Rangaistusseuraamukset
Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 1.1, 2
30 päivää vankeutta
Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla vapaudenmenetysaika 26.4. – 20.5.2019, 30.6. – 12.7.2019, 26.7.2019 – 4.9.2020 ja 14. – 16.3.2023 katsotaan rangaistuksen täydeksi suoritukseksi.
Rangaistusta alentavana on otettu huomioon:
– Helsingin hovioikeus 28.7.2022, ratkaisu 128985 (Helsingin käräjäoikeus 26.7.2019, ratkaisu 132208)
Korvausvelvollisuus
A vapautetaan velvollisuudesta suorittaa valtiolle rikosuhrimaksu 80 euroa.
Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
– –
Asian ovat ratkaisseet:
Hovioikeudenneuvos Jaakko Rautio
Hovioikeudenneuvos Tea Kangasniemi
Asessori Heikki Hannelin
Ratkaisu on yksimielinen.
Ei lainvoimainen.
Rangaistusseuraamus
Rikosuhrimaksu
Sources officielles : consulter la page source
Finlex open data, CC BY 4.0. Documentation open data verifiee le 2026-04-12 ; les endpoints judgment documentes renvoient 404 pour les types case-law exposes par le frontend, fallback actuel sur les pages publiques data.finlex.fi.
Articles similaires
A propos de cette decision
Décisions similaires
Finlande
Cour suprême administrative de Finlande
KHO:2026:23 - Rättskipning
Förvaltningsdomstolen hade misstagit sig om fakta i ärendet och senare sökt rätta misstaget som skrivfel genom att ändra beskrivningen av bakgrunden i ärendet och skälen i sitt avgörande. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att självrättelseförbud gäller för ett beslut som avslutar behandlingen av ett rättskipningsärende. Ett sådant beslut får rättas endast med stöd av en uttrycklig bestämmelse...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:29 - Extraordinärt ändringssökande
Ett skär hade vid det år 1845 fastställda storskiftet ansetts höra till ägorna för hemman nr 5 i en by. Vid en år 1860 fastställd klyvning hade skäret ansetts utgöra en del av ägorna för en lägenhet som bildats av hemman nr 1 i en annan by. Vid en år 1928 registrerad styckning som förrättats...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:28 - Bedrägeri
Målsäganden hade intalats att han var inblandad i brott mot liv, vilka dock inte hade inträffat i verkligheten. Svarandena hade vilselett målsäganden att överlämna pengar åt dem i utbyte bland annat mot att göra sig av med offrens kroppar samt att kidnappa och döda fiktiva personer. Högsta domstolen ansåg att svarandena hade gjort sig skyldiga...